Selaat arkistoa kohteelle Zero waste.

Toukokuun haaste loppuunkäytölle: 4 kpl kesävaatteita

14.5.2019 circular economy, Minimalism, Zero waste

Aloin nostalgioissani kirjoittaa aluksi ihan muusta, eli viime viikonlopun äitienpäivä- ja ennakollisesta kolmannen hääpäivän vietosta, mutta siirsin kirjoituksen arkistoon ja julkaisen siitä kotimaan matkailun puolella ehkä joskus kun on mahdollista liittää kuviakin mukaan. :D

Toukokuun vaatteiden loppuunkäyttö-haasteen kategoriaa pyörittelin hetken – eli ensimmäistä kertaa kategoria ei ollut ihan selvillä – ainoastaan se oli, että se palvelisi kesään siirtymistä. Lopulta päätin, että vaatteiden ei tarvitse sinällään olla samaa kategoriaa esim. toppeja, vaan pelkkä ”kesävaate”-kategoria riittää. Neljän kpl:n määrät ovat toimineet aiemminkin, joten asetin luvun neljä tässäkin pohjaksi.

Intensiiviseen käyttökiertoon lähtee:

  • yhdet shortsit ja 3 kpl toppeja.

Ko. shortsit ovat olleet jonkin verran käytössä tässä talvellakin ohuempien legginssien päällä treeneissä. Ottaen huomioon niiden kunto, käyttö, ikä ja laatu ja se, että vastaavia hyviä shortseja minulla on, otan nämä tälle kesälle ja treeneihin intensiivikäyttöön loppuun kulutettavaksi. Shortsit ovat frotee-kangasta ja ne ovat vaatekaappiini päätyneet arviolta keväällä 2003 Turussa Lidlissä ruokaostoksilla. :D Ostin ne shortseiksi, joita voisi huoletta käyttää mökillä ja erityisesti kesällä lyhyinä yöhousuina. Myös urheilukäyttöä ajattelin, mutta tässä tarkoituksessa aloin shortseja käyttää muistaakseni vasta myöhemmin. Shortsit olivat alun perin väriltään jotain pinkin-persikan-ja korallin välimaastoa, mutta heitin ne kerran mustan värjäyksen sekaan, kun housuissa oli joku väritahra. Värjäys häivytti tahran kokonaan piiloon. Liikunta-yö-ja mökkikäytön lisäksi voin pitää shotseja myös kevyiden helmojen alla tuulisina päivinä.

Toppi 1. Alkuvuoden ”varapaitapinossa” minulla oli muutama toppi, jotka voi hyvillä mielin käyttää loppuun. Näistä yksi on arviolta 2004 ostettu perus H&M 100 % puuvillatoppi, joka on alun perin ollut valkoinen, mutta samasta syystä kuin edellä – on käynyt värjäyksen kautta. Kun mustalla värjäysvärillä värjää ison määrän kangasta, saa lopputulokseksi tummaa sinistä/tummaa harmaata. Toppi on ollut vuosien mittaan paljon käytössä erityisesti kesäisin. Nyt voin hyvinkin arvioida, että useamman vuoden intensiivinen kesäkäyttö ja siihen talvikäyttö päälle laskettuna yltää reippaasti yli 30:n käyttökerran. Olkaimet alkavat topissa rispaantua – kangas on ollut H&M topiksi suhteellisen hyvä. Viime ajat toppi on ollut urheiluvaatekorissa. En löydä topista valmistustietoja, vaikka merkinnät koostumuksesta näkyvätkin vielä selvästi värjäyksestäkin huolimatta.

Toppi 2. Tämä ribbineulostoppi on käynyt valkoisena toppina myös läpi saman värjäyksen kuin edellä. Kyseessä on ”cropattu versio”. Tämä on ollut minulla jo niin kauan, etten itsekään uskoisi – jos heitän, että vaate on ollut minulla vuodesta -96, niin osuu varmaan aika oikeaan xD. Muistan, että paita on lapsuuden hankinta Rovaniemen Seppälästä. Voisi luulla, ettei toppi mahdu päälle, mutta itseasiassa neulos on juuri sen verran antanut myöten, että se istuu hyvinkin. Pääsääntöisesti toppi on ollut treenikäytössä ja joitakin kertoja kesätoppina. Viime syksynä aloin kuitenkin mieltyä sen käyttöön alustoppina kauluspaidan ja villapaidan alla, kun syksy olikin epätavallisen lämmin. Toppi rispaantuu sivusaumasta ja sen pesulaput ovat niin haalistuneet ja rikkinäiset, että en tarkempia tietoja pääse tarkastelemaan.

Toppi 3. Tämä toppi on H&M:n postimyyntiosto keväältä 2011. Kyseessä on varmasti myös viimeinen vuosi, kun olen mitään tilannut postimyynnin kautta kyseiseltä puljulta. Verkon kautta en ole tehnyt vaateostoja muutenkaan vuoden 2013 jälkeen ja arvioisin nyt jälkeen päin, että muutenkin kevään 2011 jälkeen muutamat verkko-ostokset ovat olleet yksittäisiä ja harkitumpia ostoja. Toppi on pidempimallinen ja alaspäin levenevä. Näin ollen pystyin käyttämään sitä myös raskausaikana. Kesällä 2011 toppi oli jo intensiivisessä käytössä, sillä työskennellessäni eri kohteissa kuljetin mukanani hyvin rajallisen määrän vaatetta mukanani.

Mitä vielä tulee postimyyntitilauksiin, niin rakastin nuorempana erilaisia kesävaatteita,  erit. sellaisia ”helppoja ja surffihenkisiä”. Olin hyvinkin kesäihminen. Jos siis jotakin tilasin, niin pääosin ostot olivat aina kesäkatalogista!

Viime kesän helteissä toppi oli helppo rantatoppi -uimarantoja kun tuli kierrettyä ”bongaus-periaatteella”, eli esim. mökkimatkojen varrella pulahdin eri kohteissa ja lisäksi kiersin kaupungin tarjonnan lisäksi myös naapurikuntien tarjontaa läpi. Samaa jatkan edelleen, eikä säänkään tarvitse aina olla kohdillaan – avannossakin kun tulee joskus käytyä ja tälle keväällekin talviturkki on jäiden lähdön jälkeen tullut heitettyä. Topin pesulappu paljastaa topin olevan 95% puuvillaa ja 5 % elastaania. Kun sitä vertaa laatunsa suhteen esim. edellä esitettyyn toppi 1:seen, niin kankaan laadussa on selvä ero. Eli aiemmin H&M:ltä ostettu toppi on parempi laatuinen, kuin tämä vuonna 2011 ostettu. Topissa malli & pirtsakka 60-70-lukuhenkinen raitaväritys sai minut topin aiemmin hommaamaan. Vime keväänä sain kaverilta käytetyn vastaavan, mutta paljon parempi kuntoisen ja laatuisen topin tilalle, joten nyt voin hyvin kuluttaa tämän raidallisen pois varastoistani. Pesulapun mukaan toppi on ”Made in China”.

Edellä siis esittely intensiiviseen käyttökiertoon lähtevistä vaatteista. Täytyy tähän loppuun vielä todeta, että olen aiemmin pyrkinyt soveltamaan erilaisia taktiikkoja vaatteiden suhteen – välillä olen pakannut itselleni selkeät kesävaatteet  syksyllä varastoon -välillä olen puolestaan pyrkinyt ottamaan esim. kesätoppeja urheilukäyttöön talven sisäliikuntaan monipuolista käyttöä lisätäkseni. Edellä mainittu raitatoppikin oli lopulta laitettu urheiluvaatteiden joukkoon. Lopulta on kuitenkin selkeämpää, että värvään käyttökiertoon vain muutamat vaatteet, jotka sitten kulutan puhki korinpunontamateriaaliksi. Eli tavallaan sovellan kahta edellistä mallia, joissa osa vaatteista on varastossa ja valittuja vaatteita sitten käytetään mahdollisimman monipuolisesti.

https://www.bloglovin.com

Katsaus tammikuun haasteeseen: Yksi paidoista tuli tiensä päähän ja lupa pukeutua

8.5.2019 circular economy, Minimalism, taylormade, Zero waste

Kuvat ei toimi. Täytyy varmaan vaihtaa alustaa. Sitten kun on aikaa – ehkä kesällä! Mutta, koska toukokuu on jo käynnissä hyvää vauhtia, niin julkaistaan päivitys vaatteiden loppuunkäyttöhaasteesta.

Wappu tuli ja meni. Ihan aluksi on pakko sanoa, että oli aivan valtavan ihanaa pukea sitä edeltävänä viikonloppuna lapsen synttäreille jotakin muuta, kuin loppuunkäyttöprojektin vaatteita! Muutenkin omat hameet ja mekot houkuttavat yhä enemmän ja loppuun kulutettavat aluspaidat ja legginsit täytyy miettiä käytettäväksi uudella tavalla, miten yhdistää niitä esim. mekkojen kanssa niin, että lopputuloksessa viihtyy. Talvellahan legginsien ulkonäkö farkkujen alla ei haitannut – eikä liiemmin aluspaitojen kunto villapaidan tai kauluspaidan alla – mutta… kyllä tässä vielä näistä oman näköisiä ja toimivia kokonaisuuksia viritellään, ei vielä luovuteta!

Seuraava ajatukseni, jota ylimääräisiä asioita elämästäni karsiva minäni minulle huutelee on: ”Kellä on aikaa kirjoittaa yksityiskohtaisesti päältä ratkeavista lumpuista?” :D ”Eikö vaan riitä, että käyttää vaatteen loppuun ja se siitä – tarvitseeko asiaa sen kummemmin analysoida, kääntää ja vääntää. Onko se silkaa ajanhukkaa ja meneekö homma höpinä-liioitteluksi?” Minusta minulla ei olisi sitä aikaa, mutta silti näytän niin tekevän ja edelleen se inspiroi. Kesäkuussa haastetta on kuljettu julkisesti ja virallisesti puoli vuotta, joten siinä kohtaa ajattelin koota tarkemmin esille, mitä havaintoja ja ajatuksia tai syvempiä merkityksiä projektissa koin, näin ja opin pääpirteittäin.

Kuin merkkinä lähestyvästä toukokuusta yksi loppuunkäyttöprojektin paidoistani tuli tiensä päähän virallisesti 30.4. Kyseessä oli Onlyn korallin värinen vaarinpaita, jonka poimin tuunauslaatikosta käyttööni ensimmäisen loppuunkäyttöprojektin aikana hajonneen t-paidan tilalle helmikuussa. Kainaloiden reiät suurenivat edelleen käytössä ja ohut paita hapristui lopulta niin, että 29.4. päälle kuivausnarulta pukiessa paidan sai revittyä yhdellä sormella ilman voimaa kummaltakin puolelta kainalorei`stä auki. Jo tavaksi muodostuen jätin paidan vielä aluspaidaksi piiloon repeämistä huolimatta ja nukuin vielä paita päällä yön yli.

Toisin kuin alun perin muistelin, paita näkyi minulla olleen käytössä vielä ainakin syksyllä 2012 ihan muutenkin kuin huonompana erävaatepaitana. (Kuvat Lapin ekskursiolta todistivat, että käytössä paita on ollut, eikä ko. reissu ollut sillä kertaa varsinainen vaellusreissu – poron kuseman mittaista pikkupatikointia ei lasketa ;)). Tästä myös aloin muistella, että paitaa olisi käytetty muutenkin kuin ”mettäpaitana” ainakin vielä 2013. Eli lopultakin – käyttöä on tullutkin enemmän vuosien varrella, kuin alun perin arvioin.

2007 olen paitahankinnan tehnyt, silloin sitä useamman vuoden käyttänyt ja nyt tässä lopullisessa intensiivikierrossa 2019 paita on jo maltillisella arvioinnillakin laskettuna ollut päällä useana päivänä viikossa. Kolmenkymmentä täyttä käyttöpäivää on paukkunut rikki monet kerrat ostohetkestään lähtien.

Varsinaisesti en ajatellut ottaa tilalle uutta paitaa varastoistani, koska tein ns. varaslähdön aiemmin keväällä ottamalla loppuun käytettäväksi vanhan Prodigy-paidan. Nyt lämpimät ja keväiset säät ovat muutenkin vaikuttaneet vaatevalikoimaan, esim. nyt on ollut hyvä kuluttaa huhtikuun haasteen varrettomia sukkia muutenkin kuin sisäliikunnassa. Toisaalta säässä tapahtui vielä kylmenemistä, eli villapaidan alle pystyi vielä huoletta pukemaan loppuun käytettävän paidan, joka voi olla jo ”aikansa elänyt”.

Pyrin nyt ensi-sijaisesti jatkamaan intensiivistä käyttökiertoa noilla neljällä, kierrossa jäljellä olevalla paidalla niin paljon kuin mahdollista. Varapinossa on nyt 3 pitkähihaista, jotka ainakin kylmällä kelillä ovat vielä ihan passelit. Näillä nyt ainakin porskutellaan tämä kylmempi jakso ja katsellaan sitten, millaista vaatekategoriaa olisi järkevin ottaa toukokuun teemakuuksi loppuunkäytön saralla.

Muutoin loppuunkäyttöprojektin tiimoilta ei muutoksia, nyt toukokuussa tulee tapetille tietysti tämä uusi loppuunkäyttökategoria ja lakanaosastolla alkaa näkymään sellaisia merkkejä, että kohta uudet tuulet puhaltaa. Legginssiosastoa, (joista yhdet ovat pyöräilyshortsit) on ollut haastavin noudattaa ihan tässä orjallisessa neljän kierrossa, mutta tästä asiasta enemmän seuraavien housujen hajotessa.

Nyt keväällä vatsatautien ja flunssien jäljiltä aikataulut ovat olleet sen verran napakat, että korin punonta on ollut totaalisessa työmaaseisokissa. Sen sijaan ajankohtaisempia tuunauksia olen toteuttanut. (Koskahan näitä ehtisi esitellä? xD + nyt ei kuvatkaan toimi!) Viime aikoina myös puhtaasti kirpputorimyynti on napannut aikaa arki-illoista. Näin kuitenkin eilen lopullisen vision päässäni juuri nukahtaessani, miten viimeistelen ensimmäisen aloitetun korin – nythän niitä on jo 3 keskeneräistä! (+ valmiita letityksiä päälle, jotka eivät ole koreiksi asti päätyneet..) Äitini pyysi myös mökille eteiseen sopivia säilytyskoreja. Kesällä näitä on kuitenkin hyvä tehdä ulkonakin :).

https://www.bloglovin.com

Huhtikuun haaste tekstiilien loppuunkuluttamiselle: varrettomat sukat

10.4.2019 circular economy, Minimalism, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Ihan ensimmäiseksi: Kävin lunttaamassa, millä nimellä kutsutaan ”varrettomia” sukkia. Eteen tuli termi ”No-Show”, mutta pitäydytään nyt kuitenkin tuossa termissä ”varreton”. :D

*Jos joku eksyy lukemaan postausta vailla tietoa aiemmasta, niin vietän tänä vuonna tekstiilien loppuunkulutus-vuotta, nostamalla esille joka kuukausi eri kategorioita kodin tekstiileistä. Käytän tiettyjä, jo parhaat päivänsä nähneitä tekstiilejä minimaalistetussa kierrossa aivan ratkeamispisteeseen. Nämä käyttökierrossa olevat tekstiilit on sijoitettu tietyille hyllyille ja muut vastaavat tekstiilit pakattu siististi odottamaan omaa aikaansa. Loppuun kulutetun tekstiilin  jatkohyödynnys menee ensi sijaisesti säilytyskorien punontaan ja tuunaukseen – näin  sivuuttamalla tekstiilijäte ja pitämällä materiaalin kierto kodin piirissä. Kotikutoiset tuunaukset, (kuten tässä korit ja niiden tuunaus) myös palvelevat selkeästi jotakin tarvetta.

Tulevaisuudessa on tarkoitus pärjätä tiettyjen perusvaatteiden suhteen yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että kaapista löytyy jo käyttökiertoja ja elämää  nähneitä tekstiilejä. Samalla pääsen pohtimaan syvällisemmin esim. omia, aikaisempia kulutustottumuksiani ja omistamani tekstiilin historiaa. Olen viimeisimpien vuosien aikana ostanut pääsääntöisesti second hand vaatteita, korjannut, muokannut tai tuunannut omia vanhojani tai teetättänyt, muokkauttanut ja korjauttanut vaatteita ompelijalla tai äidilläni. Teetättämissäni vaatteissa olen hyödyntänyt pitkälti second hand kankaita, kotimaista poronnahkaa (esim. jäännöspalat ja leikkuutähde) sekä pellavaa. Samalla olen ollut erityisen tarkka vaatehuollosta, turhan pesemisen välttämisestä jne.

No niin, huhtikuun teemaksi valikoituivat siis sukka-aiheet, koska minulla on niitä enemmän kuin riittävästi. (Ja miehellä vielä enemmän :D!) Se, miksi juuri varrettomia, selvinnee myöhemmin.

Aluksi pieni katsaus koskien tammi- helmi- ja maaliskuun loppuun käytön haasteita: 

Juuri tätä postausta viimeistellessä 10.4. ei muutoksia, mutta tammikuun haasteen aluspaidoista kaksi on siinä kunnossa, että ne kestävät ehkä juuri ja juuri +/- 5:den pesun käyttöineen. Helmikuun haasteen legginssiosastosta teinkin juuri päivityksen ja maaliskuun haasteen lakanaosastolla uusia tuulia puhaltaa varmaan jo viimeistään toukokuussa, mutta aika näyttää :).

Loppuunkäyttöhaasteesta täytyy sanoa sen verran, että se herättää tunteita suuntaan jos toiseen; toisaalta, joo olen onnistunut tekemään vaihtelua vaatteiden suhteen monipuolisesti. On myös helppoa, kun vaatetus on täytynyt rakentaa tietyistä, rajatuista elementeistä tilanteen mukaan. Vaikka olin sallinutkin itselleni, että poikkeustapauksissa saa suosia myös omistamaani, ”parempaa vaatetta”, niin lopulta kuitenkin pystyin tässäkin hyödyntämään käyttökierron vanhat leggissit esim. teatteriin – vain pukemalla verkkosukkahousut vanhojen legginssien päälle.

Välillä kuitenkin tuntuu aika tylsältä vetää ”aina niitä samoja aluspaitoja päälle”, vaikka ne jäisivätkin villapaidan tai vaikkapa kimonon alle. Kysymys on lähinnä siitä tunteesta, joka herää, mutta lopputulos kuitenkin tuntuu aina mukavalta. On myös päiviä, jolloin kyseenalaistan käyttökierron tehokkuutta, esim. kun valitsen tarvittavan pikähihaisen paidan varapinosta, tulen lähes aina pohtineeksi, olisinko voinut valita toisin, jos en mieti tätä heti aamulla nopeasti pukeutuessa, niin ainakin jossakin vaiheessa illan tullen :D. Olenkin miettinyt, siirränkö ns. varapinon kokonaan pois silmistä tai ainakin vähennän sitä jättämällä ainoastaan kaksi pitkähihaista siihen. (Päivitys: Okei, tämä taisi olla se ratkaisu, johon päädynkin. Kierrossa olevien, viiden aluspaidan lisäksi varapinoon jäi 3 pitkähihaista ” aluspaitaa” samalle hyllylle ja muut siirrettiin ”reserviin” odottamaan, että viiden aluspaidan kierrosta joku hajoaa.) Näin myös käyttövaatehylly pysyy helpommin järjestyksessä.

Huhtikuun haaste – varrettomat sukat

Nyt kuitenkin huhtikuun haasteen uuteen ”tekstiiligenreen”! Tällä kertaa aiheeksi valikoituivat sukat ja nimenomaan varrettomat sukat. Tausta:  Olen joka vuosi käynyt perheen sukkalaatikot läpi ja lajitellut parittomat ja rikkinäiset erikseen. Parittomia ja rikkinäisiä sukkia on päätynyt siivouskäyttöön ja ne parittomat ehjät, mitä on voinut käyttää vielä yhdessä, on lajiteltu uusiksi käyttöpareiksi. Hyväkuntoisia, pieneksi menneitä lapsen sukkia on lahjoitettu kaverien ja sukulaisten lapsille. Osa käytöstä poistetuista sukista odottaa tuunaus- ja askartelulaatikossa.  Lisäksi olen leikannut lapsen kanssa sukista kuvioita ja lähiaikoina tein myös jo kauan aikaa sitten säästämistäni raidallisista sukista myös lettipunoksia koreja varten.

Mummoni jäämistön korin paikkausta tekstiili-leteillä. Hyödynnetty mummolta jääneitä matonkudelakanoita ja omia puhkikulutettuja sukkiani, jotka löysin tuunausvarastosta. (Valmiista tuotoksesta kuvia, jahka valmistuu).

Kuva ”sukkaruusuista”. (Sukat kaverin vanhat, jotka itse käytin loppuun).

Parsimaan lähden siinä tapauksessa, että sukka on muuten vielä hyvässä kunnossa, mutta siihen on tullut yhteen kohtaan pieni reikä. Sukan tulee nimittäin olla hyvä ja helliä jalkoja ja istua käytettävän kengän kanssa. Hyvä ja istuva kenkä, jossa on oikeanlainen sukka säästää niin jalkaa, kuin käytettävää sukkaakin.

Viimeisimmän sukka-parini olen ostanut kesän lopulla 2014, kun ne unohtuivat matkasta Pohjois-Venäjän Road Trip-reissulla. Osto tapahtui Pohjois-Venäjän puolella.

Luulen, että tätä ennen olen ostanut itselleni yhdet McKinleyn laskettelusukat lumilautailua (ja muuta talviaktiviteettia) varten vuoden 2013 loppupuolella ja sitä ennen kolmen parin satsin perusmustia, ohuempia, mutta villasekoitteisia ulkoiluun tarkoitettuja sukkia työpaikan ryhmätilauksen kautta vuonna 2012. (Jotka olen voinut yhdistää myös muuhun pukeutumiseen ilman, että sukat näyttävät varsinaisilta urheilusukilta.) Vuonna 2011 kesällä olen ostanut 4 paria perussukkia – tuolloin olin töissä vaihtelevissa kohteissa ja kuljetin mukanani hyvin rajallista määrää vaatetta.

Jätän tästä laskusta nyt pois sukkahousut. En ole siis ostanut neljään ja ½ vuoteen sukkia? Mutta silti tuntuu, että niitä piisaa… (siis todellakin niitä, jotka ovat oikeasti käyttökelpoisia, eivätkä ole reikäisiä, koska huonot on jo heivattu muuhun palvelukseen.) Luulen, että tässä on samoja syitä, kuin tuolla ”helmikuun haasteen kalsariosastolla” – tasaisin väliajoin on saanut lahjaksi sukkia tai saanut jonkun sukulaisen sukat, jotka eivät olekaan mahtuneet jalkaan alkuperäiselle omistajalleen. Lisäksi – käytän niin paljon suhteessa villasukkia, että tuo perussukka ei vaan samalla tavalla kulu käytössäni ja esim. talvella talvisukkahousuja käytettäessä saatan vetää sukkahousun päälle villasukat, jolloin tavallinen sukka ei pääse käyttöön. Kesällä sukka taas jää monesti käyttämättä, koska siirtyy avosandaaleihin. Metsä- ja mökkiaktivitteeteissa sukkia kuitenkin tarvitsee. Minulle kertyy myös kävelyä, jonka jo luulisi sukkia kuluttavan, mutta niin niitä vaan on syynistä ja viime vuosien ostamattomuudesta huolimatta – vähemmälläkin määrällä pärjää taatusti! Tulevaisuudessa haluankin satsata etupäässä, yksivärisiin, mieluusti mustiin sukkiin, näin ollen parien vaihtuminen ei ole tarkkaa ja ne on helppo yhdistää mustien legginssien kanssa tarvittaessa. Myöskään värjäymät eivät niin herkästi näy.

Käydessäni perheen sukkia läpi, havaitsin, että miehelläni on (paitsi muutenkin todella laaja sukkavarasto – myös varrettomien sukkien ns. ”yhden koon”-sukkavarasto. Kuitenkin, tämä ”No-show-sukka”- osasto on hänellä suhteellisen vähässä käytössä – oli kuulemma hamstrannut ison kasan varrettomia sukkia itselleen Turkin matkalla ennen meidän tapaamista – ja siellä ne sukat nyt nököttävät, todella vähällä käytöllä näiden vuosien jälkeen :D) Koska nämä ”yhden koon” varrettomat sukat sopivat minullekin ja talviaikaan ne toimivat itselläni sisäliikunnassa treenikenkien sisällä, keräsin käyttökiertoon käytetyimpiä sukkia myös miehen sukkavaraston puolelta omaan urheilukäyttööni. Laitoin varrettomat sukat tyhjään Pringles-purkkiin samalle käyttövaatehyllylle loppuun kulutettavien aluspaitojen ja pitkisten kanssa. Tuunasin purkin vähän miellyttävämmäksi kotoa löytyvillä jämäpapereilla. Koska päällimmäinen paperi oli läpikuultavaa, etsin vanhasta sanomalehdestä sivun, jossa olisi pientä tekstiä ilman isoja mainoksia. Yllättäen Helsingin sanomien taloussivulta löytyi sopiva sivu, jossa pienen printin lisäksi löytyi pinkkejä tehosteviivoja :D.

Miehen herkkutuokiosta yli jäänyt Pringles-purkki sukkapurkiksi. Päällystetty sukulaistädin jäämistöistä löytyneellä askartelupaperin lopulla ja vanhalla sanomalehdellä.

Miehen sukkavarastoista omaan käyttöön otettu pari, joka aiemmin yhdistetty kahdesta ehjästä sukasta.

Loppuun käytettäviksi sukiksi valikoituvat:

  • Miehen no-show sukista yhdistetty Niken kelta-vihreä pari.
  • (Omasta tuunauslaatikosta löytynyt yksittäinen sukka, jonka yhdistin toiseen tuunauslaatikon sukkaan, josta on leikattu varsi reiän kohdalta pois.)
  • (Miehen varrettomista sukista vaalean keltainen puman sukkapari.)
  • (Omasta varastostani tummansiniset No-Show sukat, jotka olen hankkinut jo lukioaikana 2000-luvun alussa, mutta ovat epäsäännöllisen käytön vuoksi säästyneet.)
  • (Omasta varastosta valkoiset, raidalliset varrettomat sukat, jotka olen ostanut Anttilan alennusmyynnistä arviolta vuonna 2007, mutta jääneet epäsäännöllisen käytön vuoksi laatikkoon pyörimään.)

Näitä pareja käytän sisäliikunnassa kevään ajan kierrossa ja yksien hajotessa katson käyttöön seuraavan parin. Purkkiin mahtuisi enemmänkin pareja, mutta koska sukat eivät ole päivittäisessä käytössä villasukkien ja talvisukkahousujen suosimisen vuoksi, pidän käytössä ainoastaan näitä viittä paria ja niitäkin pyrin käyttämään ensi sijaisesti sen mukaan, mikä pari on jo valmiiksi kulunein. Nyt kevättä ajatellen, luulisi, että voisin käyttää näitä myös yleisemmin tennareiden kanssa. Näissä periaate menee niin, että yksi pari on aina ensi sijaisesti käytössä ja jos se on ehtinyt pesusta takaisin käyttökiertoon esim. siksi, että välillä on tullut pidettyä pelkkiä villasukkia, niin silloin laitan jälleen tämän sukkaparin päälle.

By the way, Saa nähdä, mitä valikoituu lapsen kanssa päälle virpomiskeikalle tulevana sunnuntaina.

Hyvää pääsiäistä!

https://www.bloglovin.com

 

Katsaus helmikuun loppuunkäyttöhaasteeseen – vapaamuotoista verkkokuviointia

7.4.2019 art, circular economy, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Vaikka olenkin vaatteiden loppuunkulutusprojektista aika innoissani, kieltämättä ensimmäinen ajatus tähän julkaisuun palatessani oli ”Kuka hemmetti kirjoittaa vanhoista kalsareista” :D Mutta tällä linjalla edelleen jatketaan!

2.4. Otin viikonlopun aktiivikäytön jäljiltä jazz-tanssihousut koneesta ja da-daa, takasaumaan ilmestynyt ”lopun alkujana” oli revennyt isoksi reiäksi. (Housut kävivät vieläpä koneen villapesuohjelmassa, koska halusin saada täyden koneellisen). Muutoin housuihin jo pari vuotta sitten saksittu tuunauskuvio oli jo aiemmin lähtenyt laajenemaan ja kangas oli paikoitellen kulunut jo ohueksi. Olemus oli myös sen verran löystynyt, että olin viime ajat käyttänyt näitä sisäliikuntatreeneissä suoraan pesukoneesta tulleina ja muutoin sitten kotihousuina ja pitkinä kalsareina. Viime viikonloppuna puin housut toisten sukkisten päälle, jolloin ne toimivat vielä hiihtäessä ja lapsen kanssa ulkolenkillä. Mutta nyt, takasauman alue oli niin reikäinen ja hapristunut, että sain vedettyä housut viimeisilleen riekaleiksi lahkeeseen saakka vain hieman venyttämällä kangasta. Eli, housujen viimeinen käyttöpäivä oli virallisesti ennen koneeseen laittoa 1.4. Ehkä tämä on kevään merkki ja uuden alku :D.Kiitän ja kumarran, palvelivat minua 90-luvun loppupuolelta asti. Välillä viettivät aikoja treenivaatehyllyllä ilman käyttöä, mutta aika aktiivisesti olivat taasen käytössä treenihousuina. Katsastin, missä housut on pesulapun mukaan valmistettu. (Osto siis 90-luvun loppupuolella Helsingistä Fiorellasta). Pesulapussa lukee ”Made in Britain, Lycra only by Dupont”. 95 % Cotton ja 5 % Lycra/Elastane.

Tässä kuvassa housut vielä palvelivat viikonloppuna sukkisten päälle puettuna. Kun housut ovat kuivuneet narulla, leikkaan niistä vanhaa kuviota mukaellen ”verkkoa”, jolla teen säilytyskorin tuunauksen. (Tähän valmiina on odottamassa yksi Fiksuruoan pahvilaatikko, muuta hyödynnettävää tuunausmatskua tsekkailen vielä.)

Päivitys: Nyt julkaisuvaiheessa housut onkin jo alustavasti leikattu kuvioksi, joka näkyy myös tästä kuvasta.

Muutoin, edellinen kori on vaiheessa, nyt on ollut sen verran haipakkaa, sairasteluita ja hyvät ulkoilukelit on myös halunnut hyödyntää suht tehokkaasti, että tuunaukset ovat olleet vähemmällä. Mutta pikkuhiljaa ;).

No mutta mitäpä valitsen tilalle? Intensiiviseen kiertoon pääsevät mustat talvisukkahousut, joista on jo aiemmin leikattu rikkikulunut sukkaosa pois. Muu osio on hyvä edelleen. Minulla ei ole varmaa tietoa siitä, koska nämä on ostettu, voivat hyvin olla vuosilta -07 – 10. Nämä voi käyttää hyvin vielä pitkiksinä ja keväämmällä hameen kanssa ja mustien sukkien kanssa saan näistä ikään kuin sukkahousut. Jollei tule kovin kylmä kesä, niin ihan kesäkäytössä nämä ovat varmaan kuumat, joten nyt sukkikset on hyvä kuluttaa loppuun. Kokeilen näitä myös sisäliikunnassa, toimivatko.

Muutoin lähiaikoina onkin tulossa julkaisuun uusi tekstiiliryhmä kuun vaihduttua huhtikuuksi, mutta ajattelin postata tämän ensin.

https://www.bloglovin.com

Katsaus loppuunkäytettävistä lakanoista (maaliskuun haaste)

12.3.2019 circular economy, Minimalism, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, Zero waste

Lyhyt kertaus: Vietän tänä vuonna tekstiilien loppuunkulutusvuotta, nostamalla esille eri tekstiilikategorioita. Tarkoitus on raivata kaapista parhaat päivänsä nähneet tekstiilit käyttämällä niitä minimaalistetussa kierrossa mahdollisimman paljon. Tilalle en ole ostamassa uusia, vaan tarkoitus on tulevaisuudessa pärjätä yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. Samalla tulen pohtineeksi kunkin tekstiilin historiaa, miksi se minulla on, vanhojakin kulutustottumuksia, lisäämään monikäyttöisyyttä jne. Loppuunkulutetut tekstiilit päätyvät lähtökohtaisesti kotikutoisten säilytyskorien punontaan.

Muutama punos tyynyliinasta, lopulta en sotkenut sekaan muuta kangasta

Nyt kävikin niin, että kun viime postauksessa olin mennyt mainitsemaan ainoastaan loppuun käytettävät aluspaidat ja legginssit, hajoamista alkoi tapahtua lakanaosastolla! Ja itse asiassa vieläpä tyynyliinassa ja aluslakanassa, ei niissä viidessä pussilakanassa, jotka valitsin ”virallisesti” loppuun kulutettavaksi :D. Säilytyskorihomma on edennyt, mutta en ole ennättänyt siitä mitään vielä julkaista, katsotaan, jäisikö viikonloppuna sopiva rako asiaan vihkiytymiselle.

Helmikuun viimeisellä viikolla huomasin ensin entisen vuokralaiseni minulle (2015) jättämän tyynyliinan näyttävän aika risaiselta (Se oli tuolloin juuri käytössä). Sivuun oli ilmestynyt reikä ja olemus oli muutenkin ”repsottava”.  Kokeilin ihan kevyesti, lähteekö kangas repeytymään ilman voiman käyttöä ja näin se näytti tekevän. En kuitenkaan lähtenyt repimään tyynyliinaa sen enempää tässä vaiheessa vaan annoin olla sen seuraavan lakanan vaihtoon asti. Vaihto oli tiistaina 5.3, eli tämä oli sen virallinen, viimeinen käyttöpäivä. Pesukoneesta otettaessa tyynyliina oli hajonnut entisestään ja sen kuivuttua tein siitä heti letityksiä. Nyt käytössä on tyynyliinaan kuuluva pussilakana, saa nähdä, koska sen aika tulee. En ottanut tässä vaiheessa tilalle käyttökiertoon toista tyynyliinaa – koska kuudella pärjää vaihdoissa hyvin. Olen myös tietoisesti mennyt enemmän siihen suuntaan, että ns. 2 extratyynyä, jotka meillä on lukemista varten pedissä, voi pitää nukkumatyynyjen takana niin, että niiden vaihtoväli on pidempi, koska ne eivät ole samalla tavalla ”ihmiskosketuksessa”. Esim. jokaisessa vaihdossa nämä ”lukutukityynyt” voikin siirtää nukkumatyynyiksi ja sen jälkeen pesuun ja samalla tavalla ”kierrättää” tyynyliinoja jokaisessa vaihdossa.

No sitten se toinen: Helmikuun viimeisenä päivänä, eli 28.2. olin sitten viikkaamassa pesusta tullutta pienen parisängyn aluslakanaa, kun huomasin, että kappas, siinäkin on helmassa jo isohko reikä.  Kokeilin sitäkin hieman venyttää ilman voiman käyttöä ja kangas lähti repeytymään. Koska aluslakana näytti muuten ehjältä, päätin ensin, että se saa vielä ainakin yhden käyttökierron, koska reikäisen reunan saan piiloon. Paikkaamaan en lähde, koska kangas repeytyy jo ilman voiman käyttöä. Lopulta revin kuitenkin koko helman pois – ja; laitoin sen suoraan punokseksi tekemistä odottamaan. Näin  ollen päätin, että jatkakoot aluslakana ilman tuota helmaa kierrossa – nopeastipa saan reunan huoliteltua vielä siistiksi, eli tämä aluslakana jatkoi siis vielä kierrossa aluslakanana, mutta hieman kevennettynä versiona ;).

Tuo aluslakana on alun perin sohvan päälliseksi ostettu, musta helmalakana ja kun sen virka loppui sohvan päällisenä, se pääsi viralliseen käyttötarkoitukseensa aluslakanana. Näitä on vielä toinen kaapissa. En ollut aiemmin aluslakanan suuri fani, minusta se oli koostumukselta hieman karkea (etikkahuuhtelu kyllä auttoi ja puhtaasti käytössä kuluminen). Ja sitten nuo helmat piti viikata omalla tavallaan, musta värikin on nykyään vähän niin ja näin lakanassa. Olen ostanut lakanan entisen vuodesohvan peitoksi Jyskistä (Sohva muutossa 2015 jo lahjoitettu opiskelijasoluun) luultavasti vuonna 2011, mutta aivan satavarma en voi ostovuodesta näin jälkeen päin olla. Syy päällyslakanan ostoon oli se, että sohva oli jo elämää nähnyt ja pinta kulunut, sohva oli hankittu siinä vaiheessa, kun menin lukioon toiselle paikkakunnalle vuonna -99. Helmalakanat olivat siis nopea, halpa ja helppo ratkaisu pidentää vielä sohvan käyttöikää. Sohva oli vuodesohvana toimiva, ja se palveli oman omistukseni aikana kaikkiaan neljässä eri asunnossa itseni lisäksi milloin kämppiksiä, vuokralaista tai alivuokralaisia, vieraista puhumattakaan. Luovuin siitä vasta, kun muutin mieheni kanssa yhteen toiselle paikkakunnalle. (Sieltä saimme toisen sohvan, joka oli jäänyt omistajalleen tarpeettomaksi – ja on käytössä nykyisessä asunnossa nytkin.) Anyways, sohva ei ole tässä nyt keskeinen teema vaan helmalakana. Vanha sohva tuli kuitenkin tätä kautta mieleeni, joten halusin muistella hetken sen elinkaarta – loppupäästähän en tiedä, lahjoitin sohvan opiskelijasoluun vuonna 2015 – liekkö sitten vieläkin käyttökierrossa sohvana ;D?

Eli lakanaosastolla virallisesti yksi poistuma, eli tyynyliina ja tilalle kiertoon en kokenut tarpeelliseksi valita toista, koska tuolla kuudella pärjää vallan mainiosti.

https://www.bloglovin.com

Katsaus tammikuun loppuunkäyttöhaasteeseen vol. 2 ja keväistä väriä liikuntaan

27.2.2019 circular economy, Minimalism, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, Zero waste

Alustus: Pyrin tänä vuonna käyttämään kaapeista loppuun tekstiilejä vanhemmasta ja kuluneemmasta päästä, niin että käytän esim. aluspaitoja neljän paidan käyttökierrossa. (Tähän saa tarvittaessa valikoida käyttöön paitoja ”varapinosta”, jossa on lähiaikoina loppuun käytettäväksi otettavia paitoja.) Juhlat ym. ovat erikseen, mutta neljän kierrolla mennään mahdollisimman paljon. Ratketessaan paidoista tulee punosta säilytyskoreihin. Tarkoitus on myös vähentää kokonaismäärää (vähemmälläkin pärjää) ja pitää tekstiilin jatkohyödyntäminen kodin piirissä.

Tammikuun haasteen neljän paidan käyttökiertoon valikoiduista paidoista sanoi itsensä irti virallisesti 27.2 nyt toinen kappale. Kyseessä oli Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita, josta muuutoin oli leikattu laput pois, enkä päässyt tarkastelemaan kuitukoostumuksia tai valmistusmaata.  Kiitän kuitenkin jälleen sen tehneitä. Paidan hommasin siis lähes viitisen vuotta siten, koska halusin juurikin mustavalkoraitaa omaan vaatekaappiin vuosiksi eteenpäin.

Kangas on näin jälkipuintina ajatellen ollut aika ohutta ja vaikka Espritin vaatteet käsitykseni mukaan ovatkin hyvälaatuisia, vaikuttaa tämä paita jokseenkin 2000-luvun halpatuotetulta paidalta. Puuvillaa tämä kuitenkin pääosin on, mutta esim. parin prosentin elastaanimahdollisuudesta en osaa sanoa. Uskoin tämän hajoavan siis jo syksyllä, kun se oli jo alustavassa, intensiivisemmässä käyttökierrossa, mutta lähes puoli vuotta sain sen vielä pidettyä käytössä.

Katsoin jo viime pyykkäyksen yhteydessä, että paita alkaa näyttää aika risaiselta ja tiesin, että nyt se on enää se yksi kerta, kun sen päällensä voi aluspaidaksi pukea. 26.2. aamulla puin paidan aluspaidaksi ja kun kiskoin paidan helmaa päälläni sopivaan kohtaan, helmassa oleva reikä lähti repeytymään. That´s it. Tämän paidan kohdalla ei tullut yllätyksenä, koska tiesin sen olevan hajoavista vaatteista seuraava. Jätin paidan kuitenkin aluspaidaksi piiloon ja päätin myös nukkua vielä se päällä, kuten tein myös edellisen paidan suhteen. Näin ollen sen virallinen, viimeinen käyttöpäivä on 27.2. Nyt saan siitä havittelemaani mustavalkoista punosta säilytyskoreihin. Valkoiseen, vanhaan, mutta jämäkkään lakanakankaaseen yhdistettynä saan tästä tehtyä vielä jämäköitä letityksiä, paidan omasta koostumuksesta huolimatta.

Tillalle pääsee T-paita, joka ei alun perin ollut tuossa tammikuussa asettamassani 4+3 ”varapinossa”. Täytyy sanoa, ettei ollut muuten tuo eräkamoista tuunauslaatikkoon päätynyt ONLY:n ”vaarinpaitakaan”, jonka otin ensimmäisen hajonneen T-paidan tilalle. Tämä taas johtuu siitä, että paidat ovat olleet muussa säilytyksessä, kuin tuossa ”virallisella” T-paita-hyllyllä. Tietysti käyttökierto menee nyt kuitenkin sitä tahtia ja sen mukaan, että huonompikuntoinen käytetään aluksi pois. Olen kuitenkin käyttänyt tarvittaessa paitoja tuolta ”varapinosta”, mutta ne eivät ole vielä tässä intensiivisessä neljän paidan kierrossa.

Kiertoon lähtee treenikamojeni joukosta second hand Niken turkoosi T-paita. (”Made in Malesya”) Tämä tuli käyttööni treenipaidaksi noin vuosi sitten, kun kävimme läpi miehen T-paitavarastoa. Miehelle tämä oli liian pieni – paita oli varmaan jälleen teiniajoilta :D.. Kuntokin alkaa vilautella elinkaaren loppupäätä T-paitana. Tämä ei enää omassa käytössäni ole ollut missään intensiivisessä kierrossa aiemmin, vaan olen käyttänyt sitä muistaakseni muutamissa treeneissä – en usko käyttäneeni ainakaan yli kymmentä kertaa. Yhdistän tämän mielessäni treenipaidaksi, mutta pyrin jatkossa käyttämään myös yleisesti aluspaitana. Tämä paita ei enää pitkään kestä käytössä ja on todennäköisesti seuraavien, hajoavien tekstiilien joukossa. Mutta, nyt saan nauttia sen keväisestä pirteydestä vielä hetken yhdistettynä jumppakenkiini!

Jatkoa ajatellen mietin myös, kannattaisiko minun hyödyntää enemmänkin noita miehen t-paitoja, jotka ovat tulleet elinkaarensa loppupäähän t-paitana. Hän tykkää itse käyttää talviaikaan lähestulkoon pelkästään pitkähihaista aluspaitaa, joten t-paidat jäävät vähälle käytölle. Kuitenkin, elämäntilanne ja harrastukset ovat sellaiset, että ns. huonompaa vaatetta, jota ei niin tarvitse varoa – tulee jatkuvasti käytettyä, siksi myös näiden nuhjuisempien t-paitojen säilöminen kaapissa on ollut ihan järkevää. Mutta – kuten sanottu, mielin määrin ei kukaan näitäkään tarvitse. Katson siis seuraavan paidan pettäessä, miten valita jatkossa.

Mieheni on samaa mieltä, että vähempikin määrä kokonaisuutena riittää. Talvisempia kuukausia on vielä jäljellä, joten nyt on vielä se aika, kun paidan ulkonäkö ei ole aina niin keskeinen, koska se jää piiloon aluspaidaksi. T-paidoissa olemme muutenkin tehneet vaihteluita päikseen, olen esim. antanut omia, isoja T-paitoja hänen käyttöönsä, jotka ovat itselläni olleet lähinnä vaihtelevassa yöpaita-käytössä.

Näin ollen:

Tammikuun haasteen paidoista, jotka otin alun perin neljän paidan intensiiviseen käyttökiertoon, on siis jäljellä nyt enää kaksi. Second Hand, mummon jäämistöistä 2012 käyttöön otettu alustoppi, sekä keväällä 2012 Anttilasta ”klassikoksi” ostettu raitatoppi. (En vielä muistanut tammikuussa, onko raitatopin osto tapahtunut 2012 vai 2013, mutta kyllä se on tapahtunut jo 2012, koska muistan, että minulla oli se päällä aluspaitana EräEeerolla Lieksassa petokojulla... ja tuo visiitti ajoittui kevääseen 2012 :D). (Raitatopin pesulappu on niin haalistunut, että siitä juuri ja juuri erottaa sen olevan 100 % puuvillaa ja ”Made in Bangladesh” – ettei vain olisi Rana Plaza? Mummon vanha toppi sen sijaan on varmaankin jotakin Polyesteri-viskoosisekoitetta, mitään lappuja paidassa ei ole olemassa, enkä ole aivan varma, miltä vuosikymmeneltä paita on ;))

P.S. Kaikki neljä paria treenihousuja/legginssejä ovat vielä käyttökierrossa. Saa nähdä, kuuluuko seuraavaan katsaukseen paitoja vai leggins-osastoa – tästä en voi olla yhtään varma.

https://www.bloglovin.com

Maaliskuun haaste: Loppuun käytettävät pussilakanat

24.2.2019 circular economy, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Second Hand, Zero waste

Otin kirjoittamisen suhteen pienen varaslähdön tekstiilien loppuun käyttöä koskevaan haasteeseen, sillä tällä saralla haaste on meillä pyörinyt käytännössä osittain jo syksystä ja lopullisesti tammikuusta alkaen. Toinen syy on kevättä kohden meno, aurinko paistelee keväthangilla ja tuo kivaa fiilistä. Näimpä lakanoiden räiskyvät väritkin ovat askel kohti kevättä.

Nuorena yksin asuvana sain aika usein esim. joululahjaksi lakanoita, lisäksi käytössä on sukulaisten vanhoja. Mökeille on jo viety lakanoita vanhemmasta päästä, koskien sekä omia, että appivanhempiani. (Aion tsekata todelliset määrät sieltäkin ja pohtia, olisiko jotkut lakanat kuitenkin tiensä loppupäästä käytettäväkin loppuun jo kotopuolessa, esim. pesuun tuonnin yhteydessä?) Niitä ei kuitenkaan tarvitse mielin määrin. Pikkulapsiperheessä voi tulla tilanteita, että kahden viikon vaihtoväli on aika ajoin liian pitkä ja joskus sitä on tietysti yövieraitakin, joita varten tarvitsee ylimääräisiä lakanoita. Mutta, nämä eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä joka viikkoisia, toistuvia tapahtumia, vaan enemmänkin silloin tällöin sattuvia. Eli pienehköllä määrällä pärjää ihan hyvin (Kolme henkinen perhe, jossa 2 aikuista ja yksi 3-vuotias).

Yritin jo syksyllä pitää kierrossa tiettyjä lakanoita, jotka olivat mielestäni jo parhaat päivänsä nähneet ja tammikuussa viikkasin tosiaan suurimman osan lakanoista siististi suljettavaan boksiin ja suljettavaan kestokassiin ja vein lämpimään varastoon. Lapsen sänkyyn meneviä, pienempiä lakanoita en tähän haasteeseen laskenut, vaan keskityin nyt ns. aikuisten lakanoihin. Lapsi nukkuu omassa sängyssään vaihtelevasti ja saattaa joskus yöllä kömpiä meidän väliin meteliä pitämättäkin.

Käyttöön jätin yhdelle hyllylle:

  • 5 pussilakanaa
  • 4 isoa (pieni parisänky) aluslakanaa
  • 6 + 1 tyynyliinaa
  • (Lisäksi patjan ja lakanan välissä on ns. ”pissalakana” sängyn säästämiseksi)

Kierrossa ovat: Pussilakanat, jotka lähtökohtaisesti ajavat tätä loppuun käytettävän virkaa lyhyessä mittakaavassa, aluslakanat ja osittain tyynyliinatkin tulevat kestämään varmasti pidempäänkin. Nyt rytmi menee niin, että kaksi pussilakanaa on käytössä yhtä aikaa ja toiset kaksi pesussa ja sitten taas vaihtoa odottamassa – mennään siis kahden pussilakanaparin vaihdoilla. ”Ylimääräisenä” on viides pussilakana, koska se vaikutti myös aika loppuun kulutettavalta. Näin ollen yksi on tarvittaessa aina varalla. Vaihtelen näitä viittä kuitenkin tasaisesti käytössä.

Pussilakanoista kaksi retrokukkaista ovat mummoni vanhoja ja toiset kaksi ovat Marimekon setistä, jonka sain ylioppilaslahjaksi (2002). Ainakin toinen mummoni pussilakanoista lienee myöskin kotiompeluna tehty. Viides pussilakana on entisen vuokralaiseni minulle vuonna 2015 jättämä, kun ei ottanut ylimääräistä tavaraa mukaansa ulkomaille. Kaikissa pussilakanoissa on takana monia käyttökertoja ja kolme näistä on second handiä. Marimekon lakanat ovat olleet suht tasaisessa käytössä 17? vuotta, mutta koska minulla on ollut valinnan varaa, olen vaihdellut lakanoita käytössä aiemmin varmaan aika spontaanisti, eivätkä lakanat ole kuluneet siten kuin ne pienemmällä vaihtelulla olisivat.

Tyynyliinoja on kierrossa enemmän, koska meillä on parisängyssä neljä tyynyä, niitä saa aseteltua niskan taakse sopivasti esim. lukiessa. Tyynyliinat valikoin aluksi siten, että Marimekon settiin kuuluvat tyynyliinat lähtivät luonnollisesti käyttökiertoon, kuten myös entisen vuokralaiseni pussilakanaan kuuluva tyynyliina, mutta mummon lakanoihin jouduin miettimään tyynyliinat, joten hyödynsin tässä sellaisia tyynyliinoja, jotka eivät kuulu mihinkään settiin. Alkuun valitsin anopilta saamani vanhat kirjaillut tyynyliinat, mutta niistä toinen hajoisi jo ja lisäksi siihen tarttui väriä, siispä – säästän siitä kirjaillun kohdan johonkin projektiin ja loput voin leikata korinpunontaan. Otin käyttökiertoon lopulta yhdet Marimekon tyynyliinat, jotka myös olen saanut Ylioppilaslahjaksi, mutta eivät kuulu mihinkään settiin. Niitä onkin käytetty vähän harvakseltaan ja ovat niin hyväkuntoiset, että ne eivät hetkeen hajoa. Halusin kuitenkin käyttää niitä nyt koska säästelen varastossa mieluummin yhtenäisiä settejä jatkoa ajatellen. Eli nyt on tarkoitus kuluttaa loppuun etenkin nämä yksittäiset ”sinkkupeitot”. Viimeinen käytössä oleva tyynyliina on oikeastaan mieheni lapsuuden aikaisia, käsin painettuja, joka ei myöskään kuulu mihinkään sarjaan.

Näissä on hauskoja värejä ja kuvioita, joten hajottuaan nämä päätyvät korin punontaprojektiin ehdottomasti. Piakkoin voisi rykäistä tuon ensimmäisen korin ihan valmiiksi, jota syksyn aikana ja alkuvuodesta ollaan pikkuhiljaa työstetty. Tästä juttua toisiaan, kun valmistuu.

P.S. Lapsi rakastaa näitä: ”On kukkapeitto! On kukkapeitto!” :D

https://www.bloglovin.com

 

 

Helmikuun haaste tekstiilien loppuun käytölle 2019: legginssit ja treenihousut

8.2.2019 circular economy, Left over materials, Minimalism, Re-use, Second Hand, Zero waste

Mietin jonkin aikaa, mikä vaatekappale olisi hyvä nostaa esille helmikuun haasteena. Koska talvi on meneillään ja arkeen ja vapaa-aikaan sisältyy niin ulko- kuin sisäliikuntaa, päätin lähestyä asiaa mahdollisimman käytännön läheisesti. Tanssi ja erilaiset ulkoilu- mökkeily- ja erästelyaktiviteetit ovat kulkeneet elämässäni mukana ja lisäksi talvipyöräily hyötyliikuntana on tärkeä osa arkeani.

 

Jossakin vaiheessa heräsin siihen, että säännöllisen epäsäännöllisestä käytöstä ja tarpeesta huolimatta minulla on kohtalaisen laaja varasto yhteenlaskettuna talvisukkahousuja, pitkiä kalsareita ja legginsejä erilaisilla kuitukoostumuksilla jne.

Edelleen, olen ostanut viimeisimmät talvisukkahousut kaksi vuotta sitten (2017) tilanteessa, jossa omistamani kirjaimellisesti ratkesivat päältä kesken päivän, eikä kotiin ehtinyt sukkahousuja vaihtamaan.

Tätä ennen ostin urheilulegginsit alkusyksystä 2014, jolloin menin Mieheni kanssa Kurjenrahkan kansallispuistoon viikonloppupatikoinnille. Äkkiseltään ei siis kuulosta siltä, että olisin mitenkään himohamstraaja ko. vaatteiden suhteen.

Syy lieneekin se, että olen saanut tätä osastoa joululahjaksi tasaisin väliajoin, vanhat ovat kulkeneet mukana, koska koko ei ole radikaalisti muuttunut ja lisäksi minulle on annettu second handinä sellaisia, jotka eivät ole mahtuneet omistajalleen.

Kaikki nämä eivät sovellu jokaiseen aktiviteettiin, mutta toisaalta tähän ynnäämäni vaatekappaleet soveltuvat moneen tilanteeseen.

Tavoittelen tilannetta, jossa saisin karsittua määrän ja opittua jatkossa keskittymään sellaisiin vaatekappaleisiin legginssiosastolla, jotka soveltuisivat mahdollisimman moneen tilanteeseen; toisin sanoen samoja housuja voisi käyttää niin sisäliikunnassa kuin pitkinä kalsareina ja että ne vielä saisi puettua hameen kanssa kuten talvisukkahousut niin , että toimisivat omassa tyylissä. Elastaanin kiroista ja autuudesta aion tehdä syvällisempää pohdintaa vasta kun saan helmikuun loppuunkäyttöprojektin pitkien kalsareiden/treenihousujen kanssa vauhtiin. Haluan käyttää vanhat legginsit ja vastaavat loppuun asti. Tuon korin punontaprojektin ja todellisen loppuun käyttämisen myötä on ollut jännittävä veikkailla, kuinka kauan vaate enää kestääkään.

Aluksi siis asetan määrän: 4 kappaletta kierrossa ja asetan housut samalle hyllylle, missä yläosien loppuunkäyttöprojektin vaatteet ovat. (Nythän ne mahtuvat kivasti samalle hyllylle – tätä nykyä ”käyttövaatehyllylle” ;)). Jos puhutaan ”silotelluista” kuvista blogimaailmassa ilman arkista realismia, niin alla kuvatussa tekstissä ei sen puutetta tarvitse ainakaan pelätä :D

Loppuun käytettäväksi lähtevät:

  • Jazz-tanssihousut (Nämä on varmaan vuodelta -98 tai -99!) Käytetty tähän asti epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta välillä olleet varmaan vuodenkin päiviä hyllyllä. Laatu ei näissä ollut mikään paras alun perinkään, tarttuivat varatreenihousuiksi tuolloin -90-luvun lopulla Helsingistä Fiorellasta :D Vyötärön hoidin lähes kolmisen vuotta sitten näistä kuntoon laittamalla kirpputorin ompelutarvikkeista löytämälläni kiristysnyörillä vyötärön kohtaan kiristyksen, lisäksi leikkasin pohkeeseen ”hämähäkinverkkokuviointia”, ensiksi ihan kokeilumielessä ja toisekseen; hippiteemaista hash-juoksua varten (sisältää rypemistä ja hikijuoksua)… myöhemmin nämä toimivat zombie-asuna Halloween-Zumba treenissä. Käytän näitä niin kauan kun ne vielä pysyvät jalassa.  Säästän aiemmin leikkaamani hämähäkkiverkkokuvion ja leikkaan samalla tavalla myös loput housuista. Käytän aikaansaannosta todennäköisesti kotikutoisen korin koristeluun.
  • Esprit-pyöräilyhousut nämä ovat vielä edellisiäkin vanhemmat ja olen ne aikoinaan saanut second handinä. Ovat toimineet vaihtelevasti käytössä treenihousuina. Viime treeneihin leikkasin pienet halkiot lahkeeseen, jolloin ne myös istuivat paremmin päälleni. Kovin montaa käyttökertaa nämä eivät enää kestä – aika loppuun kuluneet alkavat olla, mutta treenivaatteissa pyörineet mukana vuosikausia. Näistäkin saa hyvää värimatskua punoksiin!
  • Mustat legginsit nämä sain second handinä (tai oikeastaan third handina) viime talvena kun kävin läpi miehen kalsariosastoa. Kyseessä on HM:n xs-kokoiset mustat legginsit. Olivat suht hyvässä kunnossa käyttöön otettaessa, eli third hand-housuiksi en uskonut niiden olleen kovin montaa kertaa jalassa ennestään. Tarina näistä ”kalsareista” on se, että mieheni oli saanut ne käyttöönsä siskonsa vanhana itselleen nuorena poikana – ja oli käyttänyt niitä muutaman kerran. Sen jälkeen ne olivat jääneet pyörimään kalsarivarastoon. :D Näitä olen käyttänyt todella paljon, koska ne on voinut hyödyntää niin sisä-, kuin ulkoliikunnassa ja joskus jopa pyjamahousujen virkaa ajavana. Nämä ovat ajaneet myös talvisukkahousujen virkaa, kotihousujen virkaa ja olleet käytössä pitkän paidan kanssa. Sisäliikunnassa niiden kanssa tulee kuitenkin pukea sortsit, koska läpikuultava kangas vaatii sen, ellei halua pikkuhousujaan vilautella. Yritänkin pääosin hyödyntää näitä yhdessä Esprit pyöräilysortsisen kanssa. Nyt näissä on jo pienehkö reikä.
  • Tumman siniset pitkikset nämäkin tulivat second handina samasta syystä käyttöön viime talvena kuin edelliset. Löysin miehen kalsareista nämä pienet ja tosi nyppyset talvikäyttöön soveltuvat pitkikset. Miehelle nämä eivät olisi mahtuneet, mutta kokeilin jalkaan ja hoksasin niiden menevän täydestä ns. naisten versiona. Käsittelin ne nypyn poistajalla ja aloin käyttää talvisukkisten tapaan hameen kanssa. Nyt näissä on jo pieniä reikiä ja kuluneet osittain ohuemmiksi, joten kelpuutan vain aluskalsarikäyttöön. Paikkoja näihin ei kannata enää laittaa, koska kovin montaa pesua eivät tule kestämään. Näissä postauksissa olen käyttänyt näitä vielä hameen kanssa. Nämä soveltuvat paremmin ulkoliikuntaan.

http://ragqueen.omablogi.fi/inspiraationa-rusettiluistelu-retro-vintage-style/

http://ragqueen.omablogi.fi/wanhan-warkauden-tunnelmaa-vol-1-poronnahkatilkuilla-tuunattu-kesahame-talvikaytossa/

 

Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa.

Näitä housuja vaihtamalla ja yhdistelemällä eri käyttötarkoituksiin yritän mennä mahdollisimman pitkään. Tilanteen mukaan aion tehdä myönnytyksiä – jos pakkanen ei ole kovin kova, myös leikatut jazz-housut kelpaavat aluskalsareiksi ja jos sisäliikuntaan sopivammat housut sattuvat kaikki olemaan pyykissä voin ehkä käyttää talvisempia pitkiksiä sisäliikunnassa. (Koska jo ohueksi kuluneet). Samoin kuin aluspaitojen loppuunkäytön suhteen – yksien housujen hajotessa valitsen tilalle kiertoon seuraavat, potentiaaliset housut samoihin tarkoituksiin. Sen lisäksi, että loppuun kulutus on sekä ympäristömyönteinen että säästäväinen projekti, se on myös oppia ja havainnointia itselleni. Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa. :)

P.S. Kaikki tammikuun aluspaita-haasteen paidat ovat vielä käyttökierrossa, saa nähdä kumpi osasto pettää ensin :D

https://www.bloglovin.com

 

 

Tekstiilien loppuunkäyttämisen haaste vuodelle 2019 – ”kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen” OSA 1. TAMMIKUU: ALUSPAIDAT

30.1.2019 circular economy, Left over materials, Marie Kondo, Tee-Se-Itse, Zero waste

Viime kirjoittelusta on aikaa ja varmaan vast edes julkaisutahti palautuu kuukausittaiseen. Projekteja kyllä riittäisi julkaistavaksi, mutta ajan käyttö on pitänyt optimoida uudella tavalla. Asteittainen karsiminen on kulkenut rinnalla nyt viimeisimpänä esim. kirpputoripöydän muodossa.

Olen karsimisprojektissa kiinnostunut nyt kuitenkin ensi sijaisesti jo omistamieni tekstiilien loppuun kuluttamisesta – vaikka en tavoittelekaan mahdollisimman minimaalista kapselivaatekaappia, tavoittelen tietyiltä osin sitä, että pärjään tiettyjen perusvaatteiden (ja myös muiden tekstiilien) suhteen yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. 

Lyhyenä alustuksena: Uutena kaupasta en ole ostanut tekstiiliä ainakaan vuoden 2017 jälkeen (eli noin 2 vuota sitten), tällöin kyseessä oli 2 vaatekappaletta; kyseessä oli 1 pari talvisukkahousuja, sillä päälläni olevat kirjaimellisesti valahtivat jalasta kesken talvipäivän, eikä minulla silloin ollut mahdollisuutta käydä niitä päivän aikana kotona vaihtamassa.

Toinen vaatekappale oli rintsikat, jotka menivät paremmin käyttämieni mekkomallien kanssa. Eli sukka- ja alusvaateosastoa siis, joita kaikki eivät esim. vaateostolakkoon laske. Olen tämän jälkeen kuitenkin teetättänyt ompelijalla pari vaatetta ihan alusta asti, mutta näissä olen pyrkinyt hyödyntämään ompelijan varastoista jo olemassa olevia materiaaleja, leikkuutähdettä ja pitkäikäisiä materiaaleja kuten kotimaista poronnahkaa ja pellavaa.

Minulla on luonnoksissa postaus, jossa on paljon tarkempaa syynäystä ainakin vuoteen 2014 asti. Lähtökohtaisesti vaatteiden osto uutena kaupasta ja tarkka syyni on paljon aikaisempaa perua kuin vuosi 2017 ja esim. vuosi 2015 meni itseni kohdalla pelkästään parilla raskauteen liittyvällä kirpputorihankinnalla, joita olen voinut käyttää myös raskauden jälkeen.

Ostolakkoilun ja ompelupalveluiden lisäksi olen käynyt läpi jokaisen omistamani vaatekappaleen ja kankaan, hyödyntänyt vaateystävällisiä säilytysratkaisuja, tuunausta, korjausta, panostanut entistäkin enemmän asianmukaiseen vaatehuoltoon ja pesuun,  ja erityisesti kiinnittänyt huomiota turhan pesemisen välttämiseen silloin kuin esim. tuuletus tai kevyt tahran poisto ovat olleet riittäviä keinoja. JNE.

Jutun ydin on  nyt kuitenkin se, että olen valinnut ensisijaisesti 4 aluspaitaa käyttökiertoon loppuun kulutettavaksi. Aloitin loppuunkäyttöprojektin jo syksyllä, mutta vuoden alusta tein ”astetta radikaalimman” vedon ja siirsin suurimman osan t-paidosta ja topeista laatikkoon siististi pakattuna ja suojattuna lämpimään varastoon ns. reserviin. Vaatekaappiin jätin ainoastaan yhden siistimmän t-paidan + näiden neljän kierrossa olevan yläosan lisäksi seuraavat 4+3 yläosaa (ns. aluspaidoiksi talvikaudella luokiteltavia), joissa on myös pitkähihaisia joukossa. Tämä 4+3 lisäpaidat ovat niitä, joista otan seuraavaksi käyttöön aluspaitoja neljän paidan kiertoon. Tarvittaessa voin ”fuskata”, eli esim. tilanteen mukaan ottaakin pitkähihaisen aluspaidan, jos tilanne sitä syystä tai toisesta vaatii.

Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen

Joka tapauksessa, jutun ydin on käyttää noita kierrossa olevaa neljää yläosaa mahdollisimman paljon; aluspaitana mahdollisimman monessa tilanteessa, urheillessa ja yöpaitana. Milloin sitten vaate on mielestäni loppuun käytetty tässä tapauksessa? VASTAUS: Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen. Urheillessa tällä hetkellä tärkeintä on liikunnan ilo ja niin kauan kun vaate on miellyttävä päällä ja pysyy liikkeessä mukana, voin sitä käyttää hyvillä mielin. Valikoin tähän neljän kiertoon paitoja, jotka jo selvästi näyttävät siltä, etteivät voi kestää enää lukemattomia pesukertoja.

Kierrossa on:

  1. Ohut, hailakan vaaleanpunainen, läpikuultava alustoppi, joka on mummoni jäämistöistä, second hand siis. Otettu käyttöön vuonna 2012. Ohuutensa vuoksi ei tule kestämään enää pitkään kierrossa. Alkuun käytin paljon kesätoppina yhdistelemällä toisen topin, bikiniyläosan tai urheilutopin kanssa. Nyttemmin olen ottanut topin siis myös talvikäyttöön.
  2. Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita. Second hand siis. Hommasin tämän ns. perusklassikoksi vaatekaappiini, sillä tiesin mustavalkoraidan olevan oma kestosuosikki vielä vuosia. Käytössä kuitenkin kulunut ohueksi, rispaantumista ja muutama pienen pieni, mutta huomaamaton reikä kainalokohdissa. Lähellä ratkeamispistettä, joten korjaus ei enää kannata. (Tämän paidan kohdalla veikkasin sen hajoavan jo syksyllä viim. viidessä pesussa, mutta aika paljon pitempään on kestänyt).
  3. Vuoden 2009 alussa ostettu, perus vaalea t-paita, jonka olen ostanut Gina Tricotista. Laatu ei ole, kuten arvata saattaa, paras mahdollinen, vaikka onkin palvellut epäsäännöllisen säännöllisesti käytössäni 10 vuotta. Kangas on ollut jo alun perin ohutta ja nyt kainaloissa voi nähdä tummumia ja pienen pientä reikää.
  4. Neljäntenä käytössä on keväällä 2012 tai 2013 Anttilasta ostettu toppi, jossa on pientä tummansini/mustaa-valkoista raitaa. Hommattu samalla perusteella, kuin tuo mustavalkoraidallinen t-paita, eli ns. perusklassikoksi. Pesuissa menettänyt muotoaan, mutta ei täysin ”levahtanut” vielä. :D

Vaikka paidat eivät ole enää parhaimmillaan, ovat ne myös käytössä kuluneet mukaviksi ja esimerkiksi villapaidan alla toimivat todella hyvin. Mielikuva ratkeamispisteeseen käytettävistä vaatteista voi saada aikaan mielikuvan homssuisena pyyhältämisestä. Tästä ei kuitenkaan suoraan ole kysymys. Tarvittaessa minulla on siistejä mekkoja jne. ja toisaalta aluspaidat tuppaavat talvikäytössä jäämään piiloon muun vaatetuksen alle.

Mitä sitten kun vaate ratkeaa lopullisesti?

Tällä hetkellä meillä on menossa miehen kanssa säilytyskorien punontaprojekti, jota toteutetaan leikkuutähteellä, puhki-kulutetuilla vaatteilla ja lakanoilla. Heikompi kuituaines joukossa ei haittaa, sillä letityksissä ja solmuissa kankaan yhdistäminen toiseen vahvistuu jälleen. Hyödynnämme tässä myös paperimassatekniikkaa ja massan värityksissä vanhoja askartelumaalien loppuja kaappien perukoilta. Korihommissa minun ei myöskään tarvitse liikaa pähkäillä loppusijoituksen kannalta, mitä materiaalia kukin loppuun kaluttu vaate on – riittää, että siitä saa leikattua sopivia suikaleita. Näin ollen voin keskittää materiaalipohdinnat ennemminkin siihen vaiheeseen, kun joskus tulee vaatteiden hommaamisaika. Näin ollen ehkäistään taas tekstiilijätettä ja materiaalin kierto saadaan pidettyä kodin sisällä. Tarkoitus ei myöskään ole ostaa neljän, loppuun kulutetun tilalle uusia t-paitoja (ei myöskään käytettynä), vaan ottaa kiertoon seuraavat neljä ja näin pikkuhiljaa karsia kokonaismäärää.

Tämä korin punontaprojekti on siitä hyvä, että siihen saa uppoamaan materiaalia paljon. Lisäksi käsityö on sellainen, joka palvelee jotakin käyttötarkoitusta, eli siitä valmistuu säilytyskoreja kaapin hyllylle, joiden käytön olen kokenut hyväksi konmari-hengessä. (Pitänee tähän mainita, että pelastin tänä syksynä kaksi säilytyskoria roskiksilta; toinen oli hyväkuntoinen jääkaapin lokero, jota joku yritti änkeä muovin keräykseen kaupan jätepisteellä, toinen oli puinen laatikko, jossa oli vielä ostolappukin paikallaan, mutta pohjasta 2 puuta oli irronnut; oli jätetty roskasäiliön päälle. Eikun kantoon ja mies fiksasi pohjan kuntoon muutamalla jämäpuulla parissa minuutissa!)

Olen tehnyt saman kaltaisia ratkaisuja myös muihin vaatteisiin ja esim. lakanoihin, mutta tämä aluspaitaprojekti on nyt keskiössä ja olkoon nyt omalla kohdallani tammikuun teema. (Vaikka julkaisu antoi odottaakin aikaansa). Mieheni vaatteissa sama setti on ollut vähän saman suuntaisena käytössä – ja vanhoista, puhki kuluneista kalsareista onkin syntynyt jo mitä mielenkiintoisempia letityksiä. ;).

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

DIY – Palasaippuan jämät ja yrtit uudeksi saippuaksi

20.6.2018 Ecological, Left over materials, Re-use, Tee-Se-Itse, Zero waste

Tarkoituksellinen puolentoista viikon blogi- ja sometauko takana :)! Näin juhannuksen kynnyksellä voisin esitellä hieman saippuahommia. Jossakin raivaamista koskevassa uutisessa törmäsin jonkin aika sitten siihen, kuinka kaikki kylppärissä pyörivät saippuan jämät tulisi heittää menemään tavaran vähentämisen ja siivouksen nimissä. Itse olin tottuneesti kerännyt jämiä pieneen lasipurkkiin ja hyödyntänyt niitä esim. lavuaarin putsauksessa tai kevyessä tahran poistossa.

Kosmetiikan ostolakkohuumassa käytin myös noita pieniä jämiä oikeasti peseytymiseen ostamatta uutta tilalle tai pienen pieneen tilaan menevänä matkasaippuana reissussa. Koska olen vannoutunut asioiden loppuun kuluttaja, mutta toisaalta teen viikoittaista tavaran vähennystä, ratkaisuni jälleen kerran oli hyödyntää olemassa olevat jämät ostamatta uutta tilalle.

Hieman soveltamalla mummon perintönä saatua ”Kotikonstit – parhaat konstit” opusta tyhjensin jäljellä olevat saippuapalojen jämät kattilaan ja kiehautin vedessä ja oliiviöljyssä yhteen. Joukkoon lisäsin takapihalta nurmikon seassa kasvavia voikukan lehtiä ja terassilla ruukussa kasvavaa sitruunamelissaa. Sekoitin saippuamassaa ja otin sen hetkeksi jäähtymään. Kaapista kaivoin pari kuppia, joihin laitoin seoksen ja nostin kirjahyllyn päälle kuivaan ja lämpimään pariksi viikoksi. Ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut, otin vielä muotoiltavissa olevan toisen, puoleksi jähmettyneen saippuaseoksen ja painelin sen toisen saippuan sisään. Voikukan lehdet antoivat saippualle kivan vihreän sävyn, tosin lopputulos muistutti äkkiseltään hieman epämääräistä kakkapökälettä, mutta eipä anneta sen häiritä :D Tuoksuja välttelevänä mietin tarkkaan, lisäänkö tuoksuksi  mitään, seosta voi siis hajustaa esim. eteerisillä öljyillä. Meillä oli terassin ruukussa myös basilikaa, joten lisäsin sitä ikään kuin hajusteeksi. Ohjeen mukaan saippuamuotit tulisi myös peittää, mutta tästä tuli jokseenkin lipsuttua.

Tarvitsin siis:

  • Kourallinen palasaippuan jämiä
  •  vettä
  • Kourallinen voikukkia lehtineen
  • Kourallinen sitruunamelissan lehtiä
  • Muutama basilikan lehti
  • Ripaus oliiviöljyä

Hommahan ei sinänsä ollut iso – käytännössä aikaa alun valmistusprosessiin meni vähemmän, kuin että olisin lähtenyt kaupasta saippuaa varta vasten hakemaan. Tietysti tuo parin kolmen viikon jähmetysprosessi vie aikansa, mutta mikäli saippuan valmistuksella ei ole varsinaisesti kiire, ei homma ollut kovinkaan työläs kun ainekset sai niin helposti kotoa ja kotipihalta. Kuvan vaaleanpunainen askartelupaperi on mieheni sukulaistädin jäämistöjä. Tällä hetkellä saippua odottaa käyttöön ottoa ko. paperissa.

Kertailin myös kotikirjahyllyn kasviopuksesta juttua voikukista. (Aapala & Aapala: Pääskynhattu, päivänkämmen – kasvikertomuksia. 2007. Otava. ) Kun katse on siirtynyt minimalistisempaan elämäntapaan ja tavaran vähentämiseen – ovat omistamani kirjat saaneet jälleen jonkinlaista lisäarvoa, sillä niistä löytyy juuri niitä helmiä, joita osaa arvostaa ja hyödyntää. Asioissa vähentämällä ja keventämällä uskon löytäväni myös uudelleen aikaa enemmän kotihyllyn kirjallisuuden pariin. Tähän maailmaan hurahtaisin koska vaan vieläkin syvemmälle, vaikka aihepiiri omaan alaan kuuluukin, tuntuu, että vieläkin syvällisempi kasvikunnan hyödyntämistuntemus olisi poikaa. Pikkuhiljaa…. ;) Voikukilla on entisaikaan hoidettu mm. ryppyjä ja voikukan maitiaisnesteellä on hoidettu mm. näppylöitä. Tietysti voikukan lehdet käyvät hyvin myös sellaisenaan salaatinlehdistä. Sitruunamelissa raikastaa ja rauhoittaa.

Hyvää juhannusta! :)

https://www.bloglovin.com