Selaat arkistoa kohteelle Zero waste.

Huhtikuun haaste tekstiilien loppuunkuluttamiselle: varrettomat sukat

10.4.2019 circular economy, Minimalism, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Ihan ensimmäiseksi: Kävin lunttaamassa, millä nimellä kutsutaan ”varrettomia” sukkia. Eteen tuli termi ”No-Show”, mutta pitäydytään nyt kuitenkin tuossa termissä ”varreton”. :D

*Jos joku eksyy lukemaan postausta vailla tietoa aiemmasta, niin vietän tänä vuonna tekstiilien loppuunkulutus-vuotta, nostamalla esille joka kuukausi eri kategorioita kodin tekstiileistä. Käytän tiettyjä, jo parhaat päivänsä nähneitä tekstiilejä minimaalistetussa kierrossa aivan ratkeamispisteeseen. Nämä käyttökierrossa olevat tekstiilit on sijoitettu tietyille hyllyille ja muut vastaavat tekstiilit pakattu siististi odottamaan omaa aikaansa. Loppuun kulutetun tekstiilin  jatkohyödynnys menee ensi sijaisesti säilytyskorien punontaan ja tuunaukseen – näin  sivuuttamalla tekstiilijäte ja pitämällä materiaalin kierto kodin piirissä. Kotikutoiset tuunaukset, (kuten tässä korit ja niiden tuunaus) myös palvelevat selkeästi jotakin tarvetta.

Tulevaisuudessa on tarkoitus pärjätä tiettyjen perusvaatteiden suhteen yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että kaapista löytyy jo käyttökiertoja ja elämää  nähneitä tekstiilejä. Samalla pääsen pohtimaan syvällisemmin esim. omia, aikaisempia kulutustottumuksiani ja omistamani tekstiilin historiaa. Olen viimeisimpien vuosien aikana ostanut pääsääntöisesti second hand vaatteita, korjannut, muokannut tai tuunannut omia vanhojani tai teetättänyt, muokkauttanut ja korjauttanut vaatteita ompelijalla tai äidilläni. Teetättämissäni vaatteissa olen hyödyntänyt pitkälti second hand kankaita, kotimaista poronnahkaa (esim. jäännöspalat ja leikkuutähde) sekä pellavaa. Samalla olen ollut erityisen tarkka vaatehuollosta, turhan pesemisen välttämisestä jne.

No niin, huhtikuun teemaksi valikoituivat siis sukka-aiheet, koska minulla on niitä enemmän kuin riittävästi. (Ja miehellä vielä enemmän :D!) Se, miksi juuri varrettomia, selvinnee myöhemmin.

Aluksi pieni katsaus koskien tammi- helmi- ja maaliskuun loppuun käytön haasteita: 

Juuri tätä postausta viimeistellessä 10.4. ei muutoksia, mutta tammikuun haasteen aluspaidoista kaksi on siinä kunnossa, että ne kestävät ehkä juuri ja juuri +/- 5:den pesun käyttöineen. Helmikuun haasteen legginssiosastosta teinkin juuri päivityksen ja maaliskuun haasteen lakanaosastolla uusia tuulia puhaltaa varmaan jo viimeistään toukokuussa, mutta aika näyttää :).

Loppuunkäyttöhaasteesta täytyy sanoa sen verran, että se herättää tunteita suuntaan jos toiseen; toisaalta, joo olen onnistunut tekemään vaihtelua vaatteiden suhteen monipuolisesti. On myös helppoa, kun vaatetus on täytynyt rakentaa tietyistä, rajatuista elementeistä tilanteen mukaan. Vaikka olin sallinutkin itselleni, että poikkeustapauksissa saa suosia myös omistamaani, ”parempaa vaatetta”, niin lopulta kuitenkin pystyin tässäkin hyödyntämään käyttökierron vanhat leggissit esim. teatteriin – vain pukemalla verkkosukkahousut vanhojen legginssien päälle.

Välillä kuitenkin tuntuu aika tylsältä vetää ”aina niitä samoja aluspaitoja päälle”, vaikka ne jäisivätkin villapaidan tai vaikkapa kimonon alle. Kysymys on lähinnä siitä tunteesta, joka herää, mutta lopputulos kuitenkin tuntuu aina mukavalta. On myös päiviä, jolloin kyseenalaistan käyttökierron tehokkuutta, esim. kun valitsen tarvittavan pikähihaisen paidan varapinosta, tulen lähes aina pohtineeksi, olisinko voinut valita toisin, jos en mieti tätä heti aamulla nopeasti pukeutuessa, niin ainakin jossakin vaiheessa illan tullen :D. Olenkin miettinyt, siirränkö ns. varapinon kokonaan pois silmistä tai ainakin vähennän sitä jättämällä ainoastaan kaksi pitkähihaista siihen. (Päivitys: Okei, tämä taisi olla se ratkaisu, johon päädynkin. Kierrossa olevien, viiden aluspaidan lisäksi varapinoon jäi 3 pitkähihaista ” aluspaitaa” samalle hyllylle ja muut siirrettiin ”reserviin” odottamaan, että viiden aluspaidan kierrosta joku hajoaa.) Näin myös käyttövaatehylly pysyy helpommin järjestyksessä.

Huhtikuun haaste – varrettomat sukat

Nyt kuitenkin huhtikuun haasteen uuteen ”tekstiiligenreen”! Tällä kertaa aiheeksi valikoituivat sukat ja nimenomaan varrettomat sukat. Tausta:  Olen joka vuosi käynyt perheen sukkalaatikot läpi ja lajitellut parittomat ja rikkinäiset erikseen. Parittomia ja rikkinäisiä sukkia on päätynyt siivouskäyttöön ja ne parittomat ehjät, mitä on voinut käyttää vielä yhdessä, on lajiteltu uusiksi käyttöpareiksi. Hyväkuntoisia, pieneksi menneitä lapsen sukkia on lahjoitettu kaverien ja sukulaisten lapsille. Osa käytöstä poistetuista sukista odottaa tuunaus- ja askartelulaatikossa.  Lisäksi olen leikannut lapsen kanssa sukista kuvioita ja lähiaikoina tein myös jo kauan aikaa sitten säästämistäni raidallisista sukista myös lettipunoksia koreja varten.

Mummoni jäämistön korin paikkausta tekstiili-leteillä. Hyödynnetty mummolta jääneitä matonkudelakanoita ja omia puhkikulutettuja sukkiani, jotka löysin tuunausvarastosta. (Valmiista tuotoksesta kuvia, jahka valmistuu).

Kuva ”sukkaruusuista”. (Sukat kaverin vanhat, jotka itse käytin loppuun).

Parsimaan lähden siinä tapauksessa, että sukka on muuten vielä hyvässä kunnossa, mutta siihen on tullut yhteen kohtaan pieni reikä. Sukan tulee nimittäin olla hyvä ja helliä jalkoja ja istua käytettävän kengän kanssa. Hyvä ja istuva kenkä, jossa on oikeanlainen sukka säästää niin jalkaa, kuin käytettävää sukkaakin.

Viimeisimmän sukka-parini olen ostanut kesän lopulla 2014, kun ne unohtuivat matkasta Pohjois-Venäjän Road Trip-reissulla. Osto tapahtui Pohjois-Venäjän puolella.

Luulen, että tätä ennen olen ostanut itselleni yhdet McKinleyn laskettelusukat lumilautailua (ja muuta talviaktiviteettia) varten vuoden 2013 loppupuolella ja sitä ennen kolmen parin satsin perusmustia, ohuempia, mutta villasekoitteisia ulkoiluun tarkoitettuja sukkia työpaikan ryhmätilauksen kautta vuonna 2012. (Jotka olen voinut yhdistää myös muuhun pukeutumiseen ilman, että sukat näyttävät varsinaisilta urheilusukilta.) Vuonna 2011 kesällä olen ostanut 4 paria perussukkia – tuolloin olin töissä vaihtelevissa kohteissa ja kuljetin mukanani hyvin rajallista määrää vaatetta.

Jätän tästä laskusta nyt pois sukkahousut. En ole siis ostanut neljään ja ½ vuoteen sukkia? Mutta silti tuntuu, että niitä piisaa… (siis todellakin niitä, jotka ovat oikeasti käyttökelpoisia, eivätkä ole reikäisiä, koska huonot on jo heivattu muuhun palvelukseen.) Luulen, että tässä on samoja syitä, kuin tuolla ”helmikuun haasteen kalsariosastolla” – tasaisin väliajoin on saanut lahjaksi sukkia tai saanut jonkun sukulaisen sukat, jotka eivät olekaan mahtuneet jalkaan alkuperäiselle omistajalleen. Lisäksi – käytän niin paljon suhteessa villasukkia, että tuo perussukka ei vaan samalla tavalla kulu käytössäni ja esim. talvella talvisukkahousuja käytettäessä saatan vetää sukkahousun päälle villasukat, jolloin tavallinen sukka ei pääse käyttöön. Kesällä sukka taas jää monesti käyttämättä, koska siirtyy avosandaaleihin. Metsä- ja mökkiaktivitteeteissa sukkia kuitenkin tarvitsee. Minulle kertyy myös kävelyä, jonka jo luulisi sukkia kuluttavan, mutta niin niitä vaan on syynistä ja viime vuosien ostamattomuudesta huolimatta – vähemmälläkin määrällä pärjää taatusti! Tulevaisuudessa haluankin satsata etupäässä, yksivärisiin, mieluusti mustiin sukkiin, näin ollen parien vaihtuminen ei ole tarkkaa ja ne on helppo yhdistää mustien legginssien kanssa tarvittaessa. Myöskään värjäymät eivät niin herkästi näy.

Käydessäni perheen sukkia läpi, havaitsin, että miehelläni on (paitsi muutenkin todella laaja sukkavarasto – myös varrettomien sukkien ns. ”yhden koon”-sukkavarasto. Kuitenkin, tämä ”No-show-sukka”- osasto on hänellä suhteellisen vähässä käytössä – oli kuulemma hamstrannut ison kasan varrettomia sukkia itselleen Turkin matkalla ennen meidän tapaamista – ja siellä ne sukat nyt nököttävät, todella vähällä käytöllä näiden vuosien jälkeen :D) Koska nämä ”yhden koon” varrettomat sukat sopivat minullekin ja talviaikaan ne toimivat itselläni sisäliikunnassa treenikenkien sisällä, keräsin käyttökiertoon käytetyimpiä sukkia myös miehen sukkavaraston puolelta omaan urheilukäyttööni. Laitoin varrettomat sukat tyhjään Pringles-purkkiin samalle käyttövaatehyllylle loppuun kulutettavien aluspaitojen ja pitkisten kanssa. Tuunasin purkin vähän miellyttävämmäksi kotoa löytyvillä jämäpapereilla. Koska päällimmäinen paperi oli läpikuultavaa, etsin vanhasta sanomalehdestä sivun, jossa olisi pientä tekstiä ilman isoja mainoksia. Yllättäen Helsingin sanomien taloussivulta löytyi sopiva sivu, jossa pienen printin lisäksi löytyi pinkkejä tehosteviivoja :D.

Miehen herkkutuokiosta yli jäänyt Pringles-purkki sukkapurkiksi. Päällystetty sukulaistädin jäämistöistä löytyneellä askartelupaperin lopulla ja vanhalla sanomalehdellä.

Miehen sukkavarastoista omaan käyttöön otettu pari, joka aiemmin yhdistetty kahdesta ehjästä sukasta.

Loppuun käytettäviksi sukiksi valikoituvat:

  • Miehen no-show sukista yhdistetty Niken kelta-vihreä pari.
  • (Omasta tuunauslaatikosta löytynyt yksittäinen sukka, jonka yhdistin toiseen tuunauslaatikon sukkaan, josta on leikattu varsi reiän kohdalta pois.)
  • (Miehen varrettomista sukista vaalean keltainen puman sukkapari.)
  • (Omasta varastostani tummansiniset No-Show sukat, jotka olen hankkinut jo lukioaikana 2000-luvun alussa, mutta ovat epäsäännöllisen käytön vuoksi säästyneet.)
  • (Omasta varastosta valkoiset, raidalliset varrettomat sukat, jotka olen ostanut Anttilan alennusmyynnistä arviolta vuonna 2007, mutta jääneet epäsäännöllisen käytön vuoksi laatikkoon pyörimään.)

Näitä pareja käytän sisäliikunnassa kevään ajan kierrossa ja yksien hajotessa katson käyttöön seuraavan parin. Purkkiin mahtuisi enemmänkin pareja, mutta koska sukat eivät ole päivittäisessä käytössä villasukkien ja talvisukkahousujen suosimisen vuoksi, pidän käytössä ainoastaan näitä viittä paria ja niitäkin pyrin käyttämään ensi sijaisesti sen mukaan, mikä pari on jo valmiiksi kulunein. Nyt kevättä ajatellen, luulisi, että voisin käyttää näitä myös yleisemmin tennareiden kanssa. Näissä periaate menee niin, että yksi pari on aina ensi sijaisesti käytössä ja jos se on ehtinyt pesusta takaisin käyttökiertoon esim. siksi, että välillä on tullut pidettyä pelkkiä villasukkia, niin silloin laitan jälleen tämän sukkaparin päälle.

By the way, Saa nähdä, mitä valikoituu lapsen kanssa päälle virpomiskeikalle tulevana sunnuntaina.

Hyvää pääsiäistä!

https://www.bloglovin.com

 

Katsaus helmikuun loppuunkäyttöhaasteeseen – vapaamuotoista verkkokuviointia

7.4.2019 art, circular economy, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Vaikka olenkin vaatteiden loppuunkulutusprojektista aika innoissani, kieltämättä ensimmäinen ajatus tähän julkaisuun palatessani oli ”Kuka hemmetti kirjoittaa vanhoista kalsareista” :D Mutta tällä linjalla edelleen jatketaan!

2.4. Otin viikonlopun aktiivikäytön jäljiltä jazz-tanssihousut koneesta ja da-daa, takasaumaan ilmestynyt ”lopun alkujana” oli revennyt isoksi reiäksi. (Housut kävivät vieläpä koneen villapesuohjelmassa, koska halusin saada täyden koneellisen). Muutoin housuihin jo pari vuotta sitten saksittu tuunauskuvio oli jo aiemmin lähtenyt laajenemaan ja kangas oli paikoitellen kulunut jo ohueksi. Olemus oli myös sen verran löystynyt, että olin viime ajat käyttänyt näitä sisäliikuntatreeneissä suoraan pesukoneesta tulleina ja muutoin sitten kotihousuina ja pitkinä kalsareina. Viime viikonloppuna puin housut toisten sukkisten päälle, jolloin ne toimivat vielä hiihtäessä ja lapsen kanssa ulkolenkillä. Mutta nyt, takasauman alue oli niin reikäinen ja hapristunut, että sain vedettyä housut viimeisilleen riekaleiksi lahkeeseen saakka vain hieman venyttämällä kangasta. Eli, housujen viimeinen käyttöpäivä oli virallisesti ennen koneeseen laittoa 1.4. Ehkä tämä on kevään merkki ja uuden alku :D.Kiitän ja kumarran, palvelivat minua 90-luvun loppupuolelta asti. Välillä viettivät aikoja treenivaatehyllyllä ilman käyttöä, mutta aika aktiivisesti olivat taasen käytössä treenihousuina. Katsastin, missä housut on pesulapun mukaan valmistettu. (Osto siis 90-luvun loppupuolella Helsingistä Fiorellasta). Pesulapussa lukee ”Made in Britain, Lycra only by Dupont”. 95 % Cotton ja 5 % Lycra/Elastane.

Tässä kuvassa housut vielä palvelivat viikonloppuna sukkisten päälle puettuna. Kun housut ovat kuivuneet narulla, leikkaan niistä vanhaa kuviota mukaellen ”verkkoa”, jolla teen säilytyskorin tuunauksen. (Tähän valmiina on odottamassa yksi Fiksuruoan pahvilaatikko, muuta hyödynnettävää tuunausmatskua tsekkailen vielä.)

Päivitys: Nyt julkaisuvaiheessa housut onkin jo alustavasti leikattu kuvioksi, joka näkyy myös tästä kuvasta.

Muutoin, edellinen kori on vaiheessa, nyt on ollut sen verran haipakkaa, sairasteluita ja hyvät ulkoilukelit on myös halunnut hyödyntää suht tehokkaasti, että tuunaukset ovat olleet vähemmällä. Mutta pikkuhiljaa ;).

No mutta mitäpä valitsen tilalle? Intensiiviseen kiertoon pääsevät mustat talvisukkahousut, joista on jo aiemmin leikattu rikkikulunut sukkaosa pois. Muu osio on hyvä edelleen. Minulla ei ole varmaa tietoa siitä, koska nämä on ostettu, voivat hyvin olla vuosilta -07 – 10. Nämä voi käyttää hyvin vielä pitkiksinä ja keväämmällä hameen kanssa ja mustien sukkien kanssa saan näistä ikään kuin sukkahousut. Jollei tule kovin kylmä kesä, niin ihan kesäkäytössä nämä ovat varmaan kuumat, joten nyt sukkikset on hyvä kuluttaa loppuun. Kokeilen näitä myös sisäliikunnassa, toimivatko.

Muutoin lähiaikoina onkin tulossa julkaisuun uusi tekstiiliryhmä kuun vaihduttua huhtikuuksi, mutta ajattelin postata tämän ensin.

https://www.bloglovin.com

Katsaus loppuunkäytettävistä lakanoista (maaliskuun haaste)

12.3.2019 circular economy, Minimalism, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, Zero waste

Lyhyt kertaus: Vietän tänä vuonna tekstiilien loppuunkulutusvuotta, nostamalla esille eri tekstiilikategorioita. Tarkoitus on raivata kaapista parhaat päivänsä nähneet tekstiilit käyttämällä niitä minimaalistetussa kierrossa mahdollisimman paljon. Tilalle en ole ostamassa uusia, vaan tarkoitus on tulevaisuudessa pärjätä yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. Samalla tulen pohtineeksi kunkin tekstiilin historiaa, miksi se minulla on, vanhojakin kulutustottumuksia, lisäämään monikäyttöisyyttä jne. Loppuunkulutetut tekstiilit päätyvät lähtökohtaisesti kotikutoisten säilytyskorien punontaan.

Muutama punos tyynyliinasta, lopulta en sotkenut sekaan muuta kangasta

Nyt kävikin niin, että kun viime postauksessa olin mennyt mainitsemaan ainoastaan loppuun käytettävät aluspaidat ja legginssit, hajoamista alkoi tapahtua lakanaosastolla! Ja itse asiassa vieläpä tyynyliinassa ja aluslakanassa, ei niissä viidessä pussilakanassa, jotka valitsin ”virallisesti” loppuun kulutettavaksi :D. Säilytyskorihomma on edennyt, mutta en ole ennättänyt siitä mitään vielä julkaista, katsotaan, jäisikö viikonloppuna sopiva rako asiaan vihkiytymiselle.

Helmikuun viimeisellä viikolla huomasin ensin entisen vuokralaiseni minulle (2015) jättämän tyynyliinan näyttävän aika risaiselta (Se oli tuolloin juuri käytössä). Sivuun oli ilmestynyt reikä ja olemus oli muutenkin ”repsottava”.  Kokeilin ihan kevyesti, lähteekö kangas repeytymään ilman voiman käyttöä ja näin se näytti tekevän. En kuitenkaan lähtenyt repimään tyynyliinaa sen enempää tässä vaiheessa vaan annoin olla sen seuraavan lakanan vaihtoon asti. Vaihto oli tiistaina 5.3, eli tämä oli sen virallinen, viimeinen käyttöpäivä. Pesukoneesta otettaessa tyynyliina oli hajonnut entisestään ja sen kuivuttua tein siitä heti letityksiä. Nyt käytössä on tyynyliinaan kuuluva pussilakana, saa nähdä, koska sen aika tulee. En ottanut tässä vaiheessa tilalle käyttökiertoon toista tyynyliinaa – koska kuudella pärjää vaihdoissa hyvin. Olen myös tietoisesti mennyt enemmän siihen suuntaan, että ns. 2 extratyynyä, jotka meillä on lukemista varten pedissä, voi pitää nukkumatyynyjen takana niin, että niiden vaihtoväli on pidempi, koska ne eivät ole samalla tavalla ”ihmiskosketuksessa”. Esim. jokaisessa vaihdossa nämä ”lukutukityynyt” voikin siirtää nukkumatyynyiksi ja sen jälkeen pesuun ja samalla tavalla ”kierrättää” tyynyliinoja jokaisessa vaihdossa.

No sitten se toinen: Helmikuun viimeisenä päivänä, eli 28.2. olin sitten viikkaamassa pesusta tullutta pienen parisängyn aluslakanaa, kun huomasin, että kappas, siinäkin on helmassa jo isohko reikä.  Kokeilin sitäkin hieman venyttää ilman voiman käyttöä ja kangas lähti repeytymään. Koska aluslakana näytti muuten ehjältä, päätin ensin, että se saa vielä ainakin yhden käyttökierron, koska reikäisen reunan saan piiloon. Paikkaamaan en lähde, koska kangas repeytyy jo ilman voiman käyttöä. Lopulta revin kuitenkin koko helman pois – ja; laitoin sen suoraan punokseksi tekemistä odottamaan. Näin  ollen päätin, että jatkakoot aluslakana ilman tuota helmaa kierrossa – nopeastipa saan reunan huoliteltua vielä siistiksi, eli tämä aluslakana jatkoi siis vielä kierrossa aluslakanana, mutta hieman kevennettynä versiona ;).

Tuo aluslakana on alun perin sohvan päälliseksi ostettu, musta helmalakana ja kun sen virka loppui sohvan päällisenä, se pääsi viralliseen käyttötarkoitukseensa aluslakanana. Näitä on vielä toinen kaapissa. En ollut aiemmin aluslakanan suuri fani, minusta se oli koostumukselta hieman karkea (etikkahuuhtelu kyllä auttoi ja puhtaasti käytössä kuluminen). Ja sitten nuo helmat piti viikata omalla tavallaan, musta värikin on nykyään vähän niin ja näin lakanassa. Olen ostanut lakanan entisen vuodesohvan peitoksi Jyskistä (Sohva muutossa 2015 jo lahjoitettu opiskelijasoluun) luultavasti vuonna 2011, mutta aivan satavarma en voi ostovuodesta näin jälkeen päin olla. Syy päällyslakanan ostoon oli se, että sohva oli jo elämää nähnyt ja pinta kulunut, sohva oli hankittu siinä vaiheessa, kun menin lukioon toiselle paikkakunnalle vuonna -99. Helmalakanat olivat siis nopea, halpa ja helppo ratkaisu pidentää vielä sohvan käyttöikää. Sohva oli vuodesohvana toimiva, ja se palveli oman omistukseni aikana kaikkiaan neljässä eri asunnossa itseni lisäksi milloin kämppiksiä, vuokralaista tai alivuokralaisia, vieraista puhumattakaan. Luovuin siitä vasta, kun muutin mieheni kanssa yhteen toiselle paikkakunnalle. (Sieltä saimme toisen sohvan, joka oli jäänyt omistajalleen tarpeettomaksi – ja on käytössä nykyisessä asunnossa nytkin.) Anyways, sohva ei ole tässä nyt keskeinen teema vaan helmalakana. Vanha sohva tuli kuitenkin tätä kautta mieleeni, joten halusin muistella hetken sen elinkaarta – loppupäästähän en tiedä, lahjoitin sohvan opiskelijasoluun vuonna 2015 – liekkö sitten vieläkin käyttökierrossa sohvana ;D?

Eli lakanaosastolla virallisesti yksi poistuma, eli tyynyliina ja tilalle kiertoon en kokenut tarpeelliseksi valita toista, koska tuolla kuudella pärjää vallan mainiosti.

https://www.bloglovin.com

Katsaus tammikuun loppuunkäyttöhaasteeseen vol. 2 ja keväistä väriä liikuntaan

27.2.2019 circular economy, Minimalism, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, Zero waste

Alustus: Pyrin tänä vuonna käyttämään kaapeista loppuun tekstiilejä vanhemmasta ja kuluneemmasta päästä, niin että käytän esim. aluspaitoja neljän paidan käyttökierrossa. (Tähän saa tarvittaessa valikoida käyttöön paitoja ”varapinosta”, jossa on lähiaikoina loppuun käytettäväksi otettavia paitoja.) Juhlat ym. ovat erikseen, mutta neljän kierrolla mennään mahdollisimman paljon. Ratketessaan paidoista tulee punosta säilytyskoreihin. Tarkoitus on myös vähentää kokonaismäärää (vähemmälläkin pärjää) ja pitää tekstiilin jatkohyödyntäminen kodin piirissä.

Tammikuun haasteen neljän paidan käyttökiertoon valikoiduista paidoista sanoi itsensä irti virallisesti 27.2 nyt toinen kappale. Kyseessä oli Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita, josta muuutoin oli leikattu laput pois, enkä päässyt tarkastelemaan kuitukoostumuksia tai valmistusmaata.  Kiitän kuitenkin jälleen sen tehneitä. Paidan hommasin siis lähes viitisen vuotta siten, koska halusin juurikin mustavalkoraitaa omaan vaatekaappiin vuosiksi eteenpäin.

Kangas on näin jälkipuintina ajatellen ollut aika ohutta ja vaikka Espritin vaatteet käsitykseni mukaan ovatkin hyvälaatuisia, vaikuttaa tämä paita jokseenkin 2000-luvun halpatuotetulta paidalta. Puuvillaa tämä kuitenkin pääosin on, mutta esim. parin prosentin elastaanimahdollisuudesta en osaa sanoa. Uskoin tämän hajoavan siis jo syksyllä, kun se oli jo alustavassa, intensiivisemmässä käyttökierrossa, mutta lähes puoli vuotta sain sen vielä pidettyä käytössä.

Katsoin jo viime pyykkäyksen yhteydessä, että paita alkaa näyttää aika risaiselta ja tiesin, että nyt se on enää se yksi kerta, kun sen päällensä voi aluspaidaksi pukea. 26.2. aamulla puin paidan aluspaidaksi ja kun kiskoin paidan helmaa päälläni sopivaan kohtaan, helmassa oleva reikä lähti repeytymään. That´s it. Tämän paidan kohdalla ei tullut yllätyksenä, koska tiesin sen olevan hajoavista vaatteista seuraava. Jätin paidan kuitenkin aluspaidaksi piiloon ja päätin myös nukkua vielä se päällä, kuten tein myös edellisen paidan suhteen. Näin ollen sen virallinen, viimeinen käyttöpäivä on 27.2. Nyt saan siitä havittelemaani mustavalkoista punosta säilytyskoreihin. Valkoiseen, vanhaan, mutta jämäkkään lakanakankaaseen yhdistettynä saan tästä tehtyä vielä jämäköitä letityksiä, paidan omasta koostumuksesta huolimatta.

Tillalle pääsee T-paita, joka ei alun perin ollut tuossa tammikuussa asettamassani 4+3 ”varapinossa”. Täytyy sanoa, ettei ollut muuten tuo eräkamoista tuunauslaatikkoon päätynyt ONLY:n ”vaarinpaitakaan”, jonka otin ensimmäisen hajonneen T-paidan tilalle. Tämä taas johtuu siitä, että paidat ovat olleet muussa säilytyksessä, kuin tuossa ”virallisella” T-paita-hyllyllä. Tietysti käyttökierto menee nyt kuitenkin sitä tahtia ja sen mukaan, että huonompikuntoinen käytetään aluksi pois. Olen kuitenkin käyttänyt tarvittaessa paitoja tuolta ”varapinosta”, mutta ne eivät ole vielä tässä intensiivisessä neljän paidan kierrossa.

Kiertoon lähtee treenikamojeni joukosta second hand Niken turkoosi T-paita. (”Made in Malesya”) Tämä tuli käyttööni treenipaidaksi noin vuosi sitten, kun kävimme läpi miehen T-paitavarastoa. Miehelle tämä oli liian pieni – paita oli varmaan jälleen teiniajoilta :D.. Kuntokin alkaa vilautella elinkaaren loppupäätä T-paitana. Tämä ei enää omassa käytössäni ole ollut missään intensiivisessä kierrossa aiemmin, vaan olen käyttänyt sitä muistaakseni muutamissa treeneissä – en usko käyttäneeni ainakaan yli kymmentä kertaa. Yhdistän tämän mielessäni treenipaidaksi, mutta pyrin jatkossa käyttämään myös yleisesti aluspaitana. Tämä paita ei enää pitkään kestä käytössä ja on todennäköisesti seuraavien, hajoavien tekstiilien joukossa. Mutta, nyt saan nauttia sen keväisestä pirteydestä vielä hetken yhdistettynä jumppakenkiini!

Jatkoa ajatellen mietin myös, kannattaisiko minun hyödyntää enemmänkin noita miehen t-paitoja, jotka ovat tulleet elinkaarensa loppupäähän t-paitana. Hän tykkää itse käyttää talviaikaan lähestulkoon pelkästään pitkähihaista aluspaitaa, joten t-paidat jäävät vähälle käytölle. Kuitenkin, elämäntilanne ja harrastukset ovat sellaiset, että ns. huonompaa vaatetta, jota ei niin tarvitse varoa – tulee jatkuvasti käytettyä, siksi myös näiden nuhjuisempien t-paitojen säilöminen kaapissa on ollut ihan järkevää. Mutta – kuten sanottu, mielin määrin ei kukaan näitäkään tarvitse. Katson siis seuraavan paidan pettäessä, miten valita jatkossa.

Mieheni on samaa mieltä, että vähempikin määrä kokonaisuutena riittää. Talvisempia kuukausia on vielä jäljellä, joten nyt on vielä se aika, kun paidan ulkonäkö ei ole aina niin keskeinen, koska se jää piiloon aluspaidaksi. T-paidoissa olemme muutenkin tehneet vaihteluita päikseen, olen esim. antanut omia, isoja T-paitoja hänen käyttöönsä, jotka ovat itselläni olleet lähinnä vaihtelevassa yöpaita-käytössä.

Näin ollen:

Tammikuun haasteen paidoista, jotka otin alun perin neljän paidan intensiiviseen käyttökiertoon, on siis jäljellä nyt enää kaksi. Second Hand, mummon jäämistöistä 2012 käyttöön otettu alustoppi, sekä keväällä 2012 Anttilasta ”klassikoksi” ostettu raitatoppi. (En vielä muistanut tammikuussa, onko raitatopin osto tapahtunut 2012 vai 2013, mutta kyllä se on tapahtunut jo 2012, koska muistan, että minulla oli se päällä aluspaitana EräEeerolla Lieksassa petokojulla... ja tuo visiitti ajoittui kevääseen 2012 :D). (Raitatopin pesulappu on niin haalistunut, että siitä juuri ja juuri erottaa sen olevan 100 % puuvillaa ja ”Made in Bangladesh” – ettei vain olisi Rana Plaza? Mummon vanha toppi sen sijaan on varmaankin jotakin Polyesteri-viskoosisekoitetta, mitään lappuja paidassa ei ole olemassa, enkä ole aivan varma, miltä vuosikymmeneltä paita on ;))

P.S. Kaikki neljä paria treenihousuja/legginssejä ovat vielä käyttökierrossa. Saa nähdä, kuuluuko seuraavaan katsaukseen paitoja vai leggins-osastoa – tästä en voi olla yhtään varma.

https://www.bloglovin.com

Maaliskuun haaste: Loppuun käytettävät pussilakanat

24.2.2019 circular economy, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Second Hand, Zero waste

Otin kirjoittamisen suhteen pienen varaslähdön tekstiilien loppuun käyttöä koskevaan haasteeseen, sillä tällä saralla haaste on meillä pyörinyt käytännössä osittain jo syksystä ja lopullisesti tammikuusta alkaen. Toinen syy on kevättä kohden meno, aurinko paistelee keväthangilla ja tuo kivaa fiilistä. Näimpä lakanoiden räiskyvät väritkin ovat askel kohti kevättä.

Nuorena yksin asuvana sain aika usein esim. joululahjaksi lakanoita, lisäksi käytössä on sukulaisten vanhoja. Mökeille on jo viety lakanoita vanhemmasta päästä, koskien sekä omia, että appivanhempiani. (Aion tsekata todelliset määrät sieltäkin ja pohtia, olisiko jotkut lakanat kuitenkin tiensä loppupäästä käytettäväkin loppuun jo kotopuolessa, esim. pesuun tuonnin yhteydessä?) Niitä ei kuitenkaan tarvitse mielin määrin. Pikkulapsiperheessä voi tulla tilanteita, että kahden viikon vaihtoväli on aika ajoin liian pitkä ja joskus sitä on tietysti yövieraitakin, joita varten tarvitsee ylimääräisiä lakanoita. Mutta, nämä eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä joka viikkoisia, toistuvia tapahtumia, vaan enemmänkin silloin tällöin sattuvia. Eli pienehköllä määrällä pärjää ihan hyvin (Kolme henkinen perhe, jossa 2 aikuista ja yksi 3-vuotias).

Yritin jo syksyllä pitää kierrossa tiettyjä lakanoita, jotka olivat mielestäni jo parhaat päivänsä nähneet ja tammikuussa viikkasin tosiaan suurimman osan lakanoista siististi suljettavaan boksiin ja suljettavaan kestokassiin ja vein lämpimään varastoon. Lapsen sänkyyn meneviä, pienempiä lakanoita en tähän haasteeseen laskenut, vaan keskityin nyt ns. aikuisten lakanoihin. Lapsi nukkuu omassa sängyssään vaihtelevasti ja saattaa joskus yöllä kömpiä meidän väliin meteliä pitämättäkin.

Käyttöön jätin yhdelle hyllylle:

  • 5 pussilakanaa
  • 4 isoa (pieni parisänky) aluslakanaa
  • 6 + 1 tyynyliinaa
  • (Lisäksi patjan ja lakanan välissä on ns. ”pissalakana” sängyn säästämiseksi)

Kierrossa ovat: Pussilakanat, jotka lähtökohtaisesti ajavat tätä loppuun käytettävän virkaa lyhyessä mittakaavassa, aluslakanat ja osittain tyynyliinatkin tulevat kestämään varmasti pidempäänkin. Nyt rytmi menee niin, että kaksi pussilakanaa on käytössä yhtä aikaa ja toiset kaksi pesussa ja sitten taas vaihtoa odottamassa – mennään siis kahden pussilakanaparin vaihdoilla. ”Ylimääräisenä” on viides pussilakana, koska se vaikutti myös aika loppuun kulutettavalta. Näin ollen yksi on tarvittaessa aina varalla. Vaihtelen näitä viittä kuitenkin tasaisesti käytössä.

Pussilakanoista kaksi retrokukkaista ovat mummoni vanhoja ja toiset kaksi ovat Marimekon setistä, jonka sain ylioppilaslahjaksi (2002). Ainakin toinen mummoni pussilakanoista lienee myöskin kotiompeluna tehty. Viides pussilakana on entisen vuokralaiseni minulle vuonna 2015 jättämä, kun ei ottanut ylimääräistä tavaraa mukaansa ulkomaille. Kaikissa pussilakanoissa on takana monia käyttökertoja ja kolme näistä on second handiä. Marimekon lakanat ovat olleet suht tasaisessa käytössä 17? vuotta, mutta koska minulla on ollut valinnan varaa, olen vaihdellut lakanoita käytössä aiemmin varmaan aika spontaanisti, eivätkä lakanat ole kuluneet siten kuin ne pienemmällä vaihtelulla olisivat.

Tyynyliinoja on kierrossa enemmän, koska meillä on parisängyssä neljä tyynyä, niitä saa aseteltua niskan taakse sopivasti esim. lukiessa. Tyynyliinat valikoin aluksi siten, että Marimekon settiin kuuluvat tyynyliinat lähtivät luonnollisesti käyttökiertoon, kuten myös entisen vuokralaiseni pussilakanaan kuuluva tyynyliina, mutta mummon lakanoihin jouduin miettimään tyynyliinat, joten hyödynsin tässä sellaisia tyynyliinoja, jotka eivät kuulu mihinkään settiin. Alkuun valitsin anopilta saamani vanhat kirjaillut tyynyliinat, mutta niistä toinen hajoisi jo ja lisäksi siihen tarttui väriä, siispä – säästän siitä kirjaillun kohdan johonkin projektiin ja loput voin leikata korinpunontaan. Otin käyttökiertoon lopulta yhdet Marimekon tyynyliinat, jotka myös olen saanut Ylioppilaslahjaksi, mutta eivät kuulu mihinkään settiin. Niitä onkin käytetty vähän harvakseltaan ja ovat niin hyväkuntoiset, että ne eivät hetkeen hajoa. Halusin kuitenkin käyttää niitä nyt koska säästelen varastossa mieluummin yhtenäisiä settejä jatkoa ajatellen. Eli nyt on tarkoitus kuluttaa loppuun etenkin nämä yksittäiset ”sinkkupeitot”. Viimeinen käytössä oleva tyynyliina on oikeastaan mieheni lapsuuden aikaisia, käsin painettuja, joka ei myöskään kuulu mihinkään sarjaan.

Näissä on hauskoja värejä ja kuvioita, joten hajottuaan nämä päätyvät korin punontaprojektiin ehdottomasti. Piakkoin voisi rykäistä tuon ensimmäisen korin ihan valmiiksi, jota syksyn aikana ja alkuvuodesta ollaan pikkuhiljaa työstetty. Tästä juttua toisiaan, kun valmistuu.

P.S. Lapsi rakastaa näitä: ”On kukkapeitto! On kukkapeitto!” :D

https://www.bloglovin.com

 

 

Helmikuun haaste tekstiilien loppuun käytölle 2019: legginssit ja treenihousut

8.2.2019 circular economy, Left over materials, Minimalism, Re-use, Second Hand, Zero waste

Mietin jonkin aikaa, mikä vaatekappale olisi hyvä nostaa esille helmikuun haasteena. Koska talvi on meneillään ja arkeen ja vapaa-aikaan sisältyy niin ulko- kuin sisäliikuntaa, päätin lähestyä asiaa mahdollisimman käytännön läheisesti. Tanssi ja erilaiset ulkoilu- mökkeily- ja erästelyaktiviteetit ovat kulkeneet elämässäni mukana ja lisäksi talvipyöräily hyötyliikuntana on tärkeä osa arkeani.

 

Jossakin vaiheessa heräsin siihen, että säännöllisen epäsäännöllisestä käytöstä ja tarpeesta huolimatta minulla on kohtalaisen laaja varasto yhteenlaskettuna talvisukkahousuja, pitkiä kalsareita ja legginsejä erilaisilla kuitukoostumuksilla jne.

Edelleen, olen ostanut viimeisimmät talvisukkahousut kaksi vuotta sitten (2017) tilanteessa, jossa omistamani kirjaimellisesti ratkesivat päältä kesken päivän, eikä kotiin ehtinyt sukkahousuja vaihtamaan.

Tätä ennen ostin urheilulegginsit alkusyksystä 2014, jolloin menin Mieheni kanssa Kurjenrahkan kansallispuistoon viikonloppupatikoinnille. Äkkiseltään ei siis kuulosta siltä, että olisin mitenkään himohamstraaja ko. vaatteiden suhteen.

Syy lieneekin se, että olen saanut tätä osastoa joululahjaksi tasaisin väliajoin, vanhat ovat kulkeneet mukana, koska koko ei ole radikaalisti muuttunut ja lisäksi minulle on annettu second handinä sellaisia, jotka eivät ole mahtuneet omistajalleen.

Kaikki nämä eivät sovellu jokaiseen aktiviteettiin, mutta toisaalta tähän ynnäämäni vaatekappaleet soveltuvat moneen tilanteeseen.

Tavoittelen tilannetta, jossa saisin karsittua määrän ja opittua jatkossa keskittymään sellaisiin vaatekappaleisiin legginssiosastolla, jotka soveltuisivat mahdollisimman moneen tilanteeseen; toisin sanoen samoja housuja voisi käyttää niin sisäliikunnassa kuin pitkinä kalsareina ja että ne vielä saisi puettua hameen kanssa kuten talvisukkahousut niin , että toimisivat omassa tyylissä. Elastaanin kiroista ja autuudesta aion tehdä syvällisempää pohdintaa vasta kun saan helmikuun loppuunkäyttöprojektin pitkien kalsareiden/treenihousujen kanssa vauhtiin. Haluan käyttää vanhat legginsit ja vastaavat loppuun asti. Tuon korin punontaprojektin ja todellisen loppuun käyttämisen myötä on ollut jännittävä veikkailla, kuinka kauan vaate enää kestääkään.

Aluksi siis asetan määrän: 4 kappaletta kierrossa ja asetan housut samalle hyllylle, missä yläosien loppuunkäyttöprojektin vaatteet ovat. (Nythän ne mahtuvat kivasti samalle hyllylle – tätä nykyä ”käyttövaatehyllylle” ;)). Jos puhutaan ”silotelluista” kuvista blogimaailmassa ilman arkista realismia, niin alla kuvatussa tekstissä ei sen puutetta tarvitse ainakaan pelätä :D

Loppuun käytettäväksi lähtevät:

  • Jazz-tanssihousut (Nämä on varmaan vuodelta -98 tai -99!) Käytetty tähän asti epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta välillä olleet varmaan vuodenkin päiviä hyllyllä. Laatu ei näissä ollut mikään paras alun perinkään, tarttuivat varatreenihousuiksi tuolloin -90-luvun lopulla Helsingistä Fiorellasta :D Vyötärön hoidin lähes kolmisen vuotta sitten näistä kuntoon laittamalla kirpputorin ompelutarvikkeista löytämälläni kiristysnyörillä vyötärön kohtaan kiristyksen, lisäksi leikkasin pohkeeseen ”hämähäkinverkkokuviointia”, ensiksi ihan kokeilumielessä ja toisekseen; hippiteemaista hash-juoksua varten (sisältää rypemistä ja hikijuoksua)… myöhemmin nämä toimivat zombie-asuna Halloween-Zumba treenissä. Käytän näitä niin kauan kun ne vielä pysyvät jalassa.  Säästän aiemmin leikkaamani hämähäkkiverkkokuvion ja leikkaan samalla tavalla myös loput housuista. Käytän aikaansaannosta todennäköisesti kotikutoisen korin koristeluun.
  • Esprit-pyöräilyhousut nämä ovat vielä edellisiäkin vanhemmat ja olen ne aikoinaan saanut second handinä. Ovat toimineet vaihtelevasti käytössä treenihousuina. Viime treeneihin leikkasin pienet halkiot lahkeeseen, jolloin ne myös istuivat paremmin päälleni. Kovin montaa käyttökertaa nämä eivät enää kestä – aika loppuun kuluneet alkavat olla, mutta treenivaatteissa pyörineet mukana vuosikausia. Näistäkin saa hyvää värimatskua punoksiin!
  • Mustat legginsit nämä sain second handinä (tai oikeastaan third handina) viime talvena kun kävin läpi miehen kalsariosastoa. Kyseessä on HM:n xs-kokoiset mustat legginsit. Olivat suht hyvässä kunnossa käyttöön otettaessa, eli third hand-housuiksi en uskonut niiden olleen kovin montaa kertaa jalassa ennestään. Tarina näistä ”kalsareista” on se, että mieheni oli saanut ne käyttöönsä siskonsa vanhana itselleen nuorena poikana – ja oli käyttänyt niitä muutaman kerran. Sen jälkeen ne olivat jääneet pyörimään kalsarivarastoon. :D Näitä olen käyttänyt todella paljon, koska ne on voinut hyödyntää niin sisä-, kuin ulkoliikunnassa ja joskus jopa pyjamahousujen virkaa ajavana. Nämä ovat ajaneet myös talvisukkahousujen virkaa, kotihousujen virkaa ja olleet käytössä pitkän paidan kanssa. Sisäliikunnassa niiden kanssa tulee kuitenkin pukea sortsit, koska läpikuultava kangas vaatii sen, ellei halua pikkuhousujaan vilautella. Yritänkin pääosin hyödyntää näitä yhdessä Esprit pyöräilysortsisen kanssa. Nyt näissä on jo pienehkö reikä.
  • Tumman siniset pitkikset nämäkin tulivat second handina samasta syystä käyttöön viime talvena kuin edelliset. Löysin miehen kalsareista nämä pienet ja tosi nyppyset talvikäyttöön soveltuvat pitkikset. Miehelle nämä eivät olisi mahtuneet, mutta kokeilin jalkaan ja hoksasin niiden menevän täydestä ns. naisten versiona. Käsittelin ne nypyn poistajalla ja aloin käyttää talvisukkisten tapaan hameen kanssa. Nyt näissä on jo pieniä reikiä ja kuluneet osittain ohuemmiksi, joten kelpuutan vain aluskalsarikäyttöön. Paikkoja näihin ei kannata enää laittaa, koska kovin montaa pesua eivät tule kestämään. Näissä postauksissa olen käyttänyt näitä vielä hameen kanssa. Nämä soveltuvat paremmin ulkoliikuntaan.

http://ragqueen.omablogi.fi/inspiraationa-rusettiluistelu-retro-vintage-style/

http://ragqueen.omablogi.fi/wanhan-warkauden-tunnelmaa-vol-1-poronnahkatilkuilla-tuunattu-kesahame-talvikaytossa/

 

Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa.

Näitä housuja vaihtamalla ja yhdistelemällä eri käyttötarkoituksiin yritän mennä mahdollisimman pitkään. Tilanteen mukaan aion tehdä myönnytyksiä – jos pakkanen ei ole kovin kova, myös leikatut jazz-housut kelpaavat aluskalsareiksi ja jos sisäliikuntaan sopivammat housut sattuvat kaikki olemaan pyykissä voin ehkä käyttää talvisempia pitkiksiä sisäliikunnassa. (Koska jo ohueksi kuluneet). Samoin kuin aluspaitojen loppuunkäytön suhteen – yksien housujen hajotessa valitsen tilalle kiertoon seuraavat, potentiaaliset housut samoihin tarkoituksiin. Sen lisäksi, että loppuun kulutus on sekä ympäristömyönteinen että säästäväinen projekti, se on myös oppia ja havainnointia itselleni. Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa. :)

P.S. Kaikki tammikuun aluspaita-haasteen paidat ovat vielä käyttökierrossa, saa nähdä kumpi osasto pettää ensin :D

https://www.bloglovin.com

 

 

Tekstiilien loppuunkäyttämisen haaste vuodelle 2019 – ”kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen” OSA 1. TAMMIKUU: ALUSPAIDAT

30.1.2019 circular economy, Left over materials, Marie Kondo, Tee-Se-Itse, Zero waste

Viime kirjoittelusta on aikaa ja varmaan vast edes julkaisutahti palautuu kuukausittaiseen. Projekteja kyllä riittäisi julkaistavaksi, mutta ajan käyttö on pitänyt optimoida uudella tavalla. Asteittainen karsiminen on kulkenut rinnalla nyt viimeisimpänä esim. kirpputoripöydän muodossa.

Olen karsimisprojektissa kiinnostunut nyt kuitenkin ensi sijaisesti jo omistamieni tekstiilien loppuun kuluttamisesta – vaikka en tavoittelekaan mahdollisimman minimaalista kapselivaatekaappia, tavoittelen tietyiltä osin sitä, että pärjään tiettyjen perusvaatteiden (ja myös muiden tekstiilien) suhteen yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. 

Lyhyenä alustuksena: Uutena kaupasta en ole ostanut tekstiiliä ainakaan vuoden 2017 jälkeen (eli noin 2 vuota sitten), tällöin kyseessä oli 2 vaatekappaletta; kyseessä oli 1 pari talvisukkahousuja, sillä päälläni olevat kirjaimellisesti valahtivat jalasta kesken talvipäivän, eikä minulla silloin ollut mahdollisuutta käydä niitä päivän aikana kotona vaihtamassa.

Toinen vaatekappale oli rintsikat, jotka menivät paremmin käyttämieni mekkomallien kanssa. Eli sukka- ja alusvaateosastoa siis, joita kaikki eivät esim. vaateostolakkoon laske. Olen tämän jälkeen kuitenkin teetättänyt ompelijalla pari vaatetta ihan alusta asti, mutta näissä olen pyrkinyt hyödyntämään ompelijan varastoista jo olemassa olevia materiaaleja, leikkuutähdettä ja pitkäikäisiä materiaaleja kuten kotimaista poronnahkaa ja pellavaa.

Minulla on luonnoksissa postaus, jossa on paljon tarkempaa syynäystä ainakin vuoteen 2014 asti. Lähtökohtaisesti vaatteiden osto uutena kaupasta ja tarkka syyni on paljon aikaisempaa perua kuin vuosi 2017 ja esim. vuosi 2015 meni itseni kohdalla pelkästään parilla raskauteen liittyvällä kirpputorihankinnalla, joita olen voinut käyttää myös raskauden jälkeen.

Ostolakkoilun ja ompelupalveluiden lisäksi olen käynyt läpi jokaisen omistamani vaatekappaleen ja kankaan, hyödyntänyt vaateystävällisiä säilytysratkaisuja, tuunausta, korjausta, panostanut entistäkin enemmän asianmukaiseen vaatehuoltoon ja pesuun,  ja erityisesti kiinnittänyt huomiota turhan pesemisen välttämiseen silloin kuin esim. tuuletus tai kevyt tahran poisto ovat olleet riittäviä keinoja. JNE.

Jutun ydin on  nyt kuitenkin se, että olen valinnut ensisijaisesti 4 aluspaitaa käyttökiertoon loppuun kulutettavaksi. Aloitin loppuunkäyttöprojektin jo syksyllä, mutta vuoden alusta tein ”astetta radikaalimman” vedon ja siirsin suurimman osan t-paidosta ja topeista laatikkoon siististi pakattuna ja suojattuna lämpimään varastoon ns. reserviin. Vaatekaappiin jätin ainoastaan yhden siistimmän t-paidan + näiden neljän kierrossa olevan yläosan lisäksi seuraavat 4+3 yläosaa (ns. aluspaidoiksi talvikaudella luokiteltavia), joissa on myös pitkähihaisia joukossa. Tämä 4+3 lisäpaidat ovat niitä, joista otan seuraavaksi käyttöön aluspaitoja neljän paidan kiertoon. Tarvittaessa voin ”fuskata”, eli esim. tilanteen mukaan ottaakin pitkähihaisen aluspaidan, jos tilanne sitä syystä tai toisesta vaatii.

Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen

Joka tapauksessa, jutun ydin on käyttää noita kierrossa olevaa neljää yläosaa mahdollisimman paljon; aluspaitana mahdollisimman monessa tilanteessa, urheillessa ja yöpaitana. Milloin sitten vaate on mielestäni loppuun käytetty tässä tapauksessa? VASTAUS: Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen. Urheillessa tällä hetkellä tärkeintä on liikunnan ilo ja niin kauan kun vaate on miellyttävä päällä ja pysyy liikkeessä mukana, voin sitä käyttää hyvillä mielin. Valikoin tähän neljän kiertoon paitoja, jotka jo selvästi näyttävät siltä, etteivät voi kestää enää lukemattomia pesukertoja.

Kierrossa on:

  1. Ohut, hailakan vaaleanpunainen, läpikuultava alustoppi, joka on mummoni jäämistöistä, second hand siis. Otettu käyttöön vuonna 2012. Ohuutensa vuoksi ei tule kestämään enää pitkään kierrossa. Alkuun käytin paljon kesätoppina yhdistelemällä toisen topin, bikiniyläosan tai urheilutopin kanssa. Nyttemmin olen ottanut topin siis myös talvikäyttöön.
  2. Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita. Second hand siis. Hommasin tämän ns. perusklassikoksi vaatekaappiini, sillä tiesin mustavalkoraidan olevan oma kestosuosikki vielä vuosia. Käytössä kuitenkin kulunut ohueksi, rispaantumista ja muutama pienen pieni, mutta huomaamaton reikä kainalokohdissa. Lähellä ratkeamispistettä, joten korjaus ei enää kannata. (Tämän paidan kohdalla veikkasin sen hajoavan jo syksyllä viim. viidessä pesussa, mutta aika paljon pitempään on kestänyt).
  3. Vuoden 2009 alussa ostettu, perus vaalea t-paita, jonka olen ostanut Gina Tricotista. Laatu ei ole, kuten arvata saattaa, paras mahdollinen, vaikka onkin palvellut epäsäännöllisen säännöllisesti käytössäni 10 vuotta. Kangas on ollut jo alun perin ohutta ja nyt kainaloissa voi nähdä tummumia ja pienen pientä reikää.
  4. Neljäntenä käytössä on keväällä 2012 tai 2013 Anttilasta ostettu toppi, jossa on pientä tummansini/mustaa-valkoista raitaa. Hommattu samalla perusteella, kuin tuo mustavalkoraidallinen t-paita, eli ns. perusklassikoksi. Pesuissa menettänyt muotoaan, mutta ei täysin ”levahtanut” vielä. :D

Vaikka paidat eivät ole enää parhaimmillaan, ovat ne myös käytössä kuluneet mukaviksi ja esimerkiksi villapaidan alla toimivat todella hyvin. Mielikuva ratkeamispisteeseen käytettävistä vaatteista voi saada aikaan mielikuvan homssuisena pyyhältämisestä. Tästä ei kuitenkaan suoraan ole kysymys. Tarvittaessa minulla on siistejä mekkoja jne. ja toisaalta aluspaidat tuppaavat talvikäytössä jäämään piiloon muun vaatetuksen alle.

Mitä sitten kun vaate ratkeaa lopullisesti?

Tällä hetkellä meillä on menossa miehen kanssa säilytyskorien punontaprojekti, jota toteutetaan leikkuutähteellä, puhki-kulutetuilla vaatteilla ja lakanoilla. Heikompi kuituaines joukossa ei haittaa, sillä letityksissä ja solmuissa kankaan yhdistäminen toiseen vahvistuu jälleen. Hyödynnämme tässä myös paperimassatekniikkaa ja massan värityksissä vanhoja askartelumaalien loppuja kaappien perukoilta. Korihommissa minun ei myöskään tarvitse liikaa pähkäillä loppusijoituksen kannalta, mitä materiaalia kukin loppuun kaluttu vaate on – riittää, että siitä saa leikattua sopivia suikaleita. Näin ollen voin keskittää materiaalipohdinnat ennemminkin siihen vaiheeseen, kun joskus tulee vaatteiden hommaamisaika. Näin ollen ehkäistään taas tekstiilijätettä ja materiaalin kierto saadaan pidettyä kodin sisällä. Tarkoitus ei myöskään ole ostaa neljän, loppuun kulutetun tilalle uusia t-paitoja (ei myöskään käytettynä), vaan ottaa kiertoon seuraavat neljä ja näin pikkuhiljaa karsia kokonaismäärää.

Tämä korin punontaprojekti on siitä hyvä, että siihen saa uppoamaan materiaalia paljon. Lisäksi käsityö on sellainen, joka palvelee jotakin käyttötarkoitusta, eli siitä valmistuu säilytyskoreja kaapin hyllylle, joiden käytön olen kokenut hyväksi konmari-hengessä. (Pitänee tähän mainita, että pelastin tänä syksynä kaksi säilytyskoria roskiksilta; toinen oli hyväkuntoinen jääkaapin lokero, jota joku yritti änkeä muovin keräykseen kaupan jätepisteellä, toinen oli puinen laatikko, jossa oli vielä ostolappukin paikallaan, mutta pohjasta 2 puuta oli irronnut; oli jätetty roskasäiliön päälle. Eikun kantoon ja mies fiksasi pohjan kuntoon muutamalla jämäpuulla parissa minuutissa!)

Olen tehnyt saman kaltaisia ratkaisuja myös muihin vaatteisiin ja esim. lakanoihin, mutta tämä aluspaitaprojekti on nyt keskiössä ja olkoon nyt omalla kohdallani tammikuun teema. (Vaikka julkaisu antoi odottaakin aikaansa). Mieheni vaatteissa sama setti on ollut vähän saman suuntaisena käytössä – ja vanhoista, puhki kuluneista kalsareista onkin syntynyt jo mitä mielenkiintoisempia letityksiä. ;).

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

DIY – Palasaippuan jämät ja yrtit uudeksi saippuaksi

20.6.2018 Ecological, Left over materials, Re-use, Tee-Se-Itse, Zero waste

Tarkoituksellinen puolentoista viikon blogi- ja sometauko takana :)! Näin juhannuksen kynnyksellä voisin esitellä hieman saippuahommia. Jossakin raivaamista koskevassa uutisessa törmäsin jonkin aika sitten siihen, kuinka kaikki kylppärissä pyörivät saippuan jämät tulisi heittää menemään tavaran vähentämisen ja siivouksen nimissä. Itse olin tottuneesti kerännyt jämiä pieneen lasipurkkiin ja hyödyntänyt niitä esim. lavuaarin putsauksessa tai kevyessä tahran poistossa.

Kosmetiikan ostolakkohuumassa käytin myös noita pieniä jämiä oikeasti peseytymiseen ostamatta uutta tilalle tai pienen pieneen tilaan menevänä matkasaippuana reissussa. Koska olen vannoutunut asioiden loppuun kuluttaja, mutta toisaalta teen viikoittaista tavaran vähennystä, ratkaisuni jälleen kerran oli hyödyntää olemassa olevat jämät ostamatta uutta tilalle.

Hieman soveltamalla mummon perintönä saatua ”Kotikonstit – parhaat konstit” opusta tyhjensin jäljellä olevat saippuapalojen jämät kattilaan ja kiehautin vedessä ja oliiviöljyssä yhteen. Joukkoon lisäsin takapihalta nurmikon seassa kasvavia voikukan lehtiä ja terassilla ruukussa kasvavaa sitruunamelissaa. Sekoitin saippuamassaa ja otin sen hetkeksi jäähtymään. Kaapista kaivoin pari kuppia, joihin laitoin seoksen ja nostin kirjahyllyn päälle kuivaan ja lämpimään pariksi viikoksi. Ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut, otin vielä muotoiltavissa olevan toisen, puoleksi jähmettyneen saippuaseoksen ja painelin sen toisen saippuan sisään. Voikukan lehdet antoivat saippualle kivan vihreän sävyn, tosin lopputulos muistutti äkkiseltään hieman epämääräistä kakkapökälettä, mutta eipä anneta sen häiritä :D Tuoksuja välttelevänä mietin tarkkaan, lisäänkö tuoksuksi  mitään, seosta voi siis hajustaa esim. eteerisillä öljyillä. Meillä oli terassin ruukussa myös basilikaa, joten lisäsin sitä ikään kuin hajusteeksi. Ohjeen mukaan saippuamuotit tulisi myös peittää, mutta tästä tuli jokseenkin lipsuttua.

Tarvitsin siis:

  • Kourallinen palasaippuan jämiä
  •  vettä
  • Kourallinen voikukkia lehtineen
  • Kourallinen sitruunamelissan lehtiä
  • Muutama basilikan lehti
  • Ripaus oliiviöljyä

Hommahan ei sinänsä ollut iso – käytännössä aikaa alun valmistusprosessiin meni vähemmän, kuin että olisin lähtenyt kaupasta saippuaa varta vasten hakemaan. Tietysti tuo parin kolmen viikon jähmetysprosessi vie aikansa, mutta mikäli saippuan valmistuksella ei ole varsinaisesti kiire, ei homma ollut kovinkaan työläs kun ainekset sai niin helposti kotoa ja kotipihalta. Kuvan vaaleanpunainen askartelupaperi on mieheni sukulaistädin jäämistöjä. Tällä hetkellä saippua odottaa käyttöön ottoa ko. paperissa.

Kertailin myös kotikirjahyllyn kasviopuksesta juttua voikukista. (Aapala & Aapala: Pääskynhattu, päivänkämmen – kasvikertomuksia. 2007. Otava. ) Kun katse on siirtynyt minimalistisempaan elämäntapaan ja tavaran vähentämiseen – ovat omistamani kirjat saaneet jälleen jonkinlaista lisäarvoa, sillä niistä löytyy juuri niitä helmiä, joita osaa arvostaa ja hyödyntää. Asioissa vähentämällä ja keventämällä uskon löytäväni myös uudelleen aikaa enemmän kotihyllyn kirjallisuuden pariin. Tähän maailmaan hurahtaisin koska vaan vieläkin syvemmälle, vaikka aihepiiri omaan alaan kuuluukin, tuntuu, että vieläkin syvällisempi kasvikunnan hyödyntämistuntemus olisi poikaa. Pikkuhiljaa…. ;) Voikukilla on entisaikaan hoidettu mm. ryppyjä ja voikukan maitiaisnesteellä on hoidettu mm. näppylöitä. Tietysti voikukan lehdet käyvät hyvin myös sellaisenaan salaatinlehdistä. Sitruunamelissa raikastaa ja rauhoittaa.

Hyvää juhannusta! :)

https://www.bloglovin.com

 

Sytykekukat mökkiäitienpäivään

7.5.2018 art, Ecological, kierrätys, Left over materials, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Meillä on ollut tapana nyt jo useamman vuoden ajan tavata äitini kotitilalla äitienpäivän korvilla. Tila on jo vuosia toiminut mökkikäytössä. Tänä vuonna tosin vierailemme mökillä jo helatorstaina ja varsinaisen äitienpäivän vietämme tänä vuonna miehen kanssa kahdestaan suuntamaalla Joenrantakahvilaan aamiaiselle.

Pääsiäisen ja vapun sekä lapsen synttäreiden jäljiltä meille oli kertynyt tyhjiä kanamunakennoja. Laitoin talteen tätä varten. Myös ne pari poikkeuksellista kertaa, kun olemme käyneet take away-hampparilla mukaan on tullut kartonkiset juomatelineet. Yleensä välttelen nämä paikat viimeiseen asti ja säästän mahdolliset juomakupit kotiin, joista juon vielä parit kahvit ennen kuin heivaan ne kartonkiin. (Tässä vaiheessa ne yleensä alkavatkin jo hapertua. :D)

Netistä löytyy ohjeita kananmunakennoruusujen tekoon esim. haulla ”diy roses egg”. Itse lähinnä sovelsin mallailemalla leikattuja kananmunakennokuppeja sisäkkäin, hieman rytistämällä ja taittelemalla ja vääntelemällä, eli en tässä taaskaan ohjeita jaa, vaan välitän inspistä ;). Koriksi valikoitui asuntomme entisen omistajan minulle takapihalle jättämä kukkakori, josta heivasin vanhan muovisisuksen pois roskapussiksi. Kuljetusta varten suojasin korin lapsen lelun ympärillä olleella verkolla. Kananmunakennokukkia voi käyttää saunan sytyinä ja korikin alkoi olla jo niin vanha, ettei se meillä olisi kestänyt ulkotiloissa pitkään. (Ei ole esim. lakkakäsitelty, joten ajan myötä hapristuu). Korinkin voi siis lopulta polttaa risuina saunaa sytyttäessä. 

Leppoisaa tulevaa äitienpäivää!

https://www.bloglovin.com

Sunday plogging – hölkkää ja roskien keräystä Natura-alueen lähistöllä

29.4.2018 Ecological, kierrätys, Tee-Se-Itse, Zero waste

(Roskaisen maaston rajamailla)

Ilmojen puolesta on harpattu kohti kevättä ja väliin on mahtunut myös oikein aurinkoisia kevätpäiviä. Toissa sunnuntaina ajattelin tehdä hyvän mielen ulkoilulenkin samalla lumen alta paljastuvia roskia keräten. Viime aikoina on uutisoitu ruotsalaisena pidetystä ilmiöstä – ploggauksesta, joka yhdistää hölkän ja roskien keräämisen. Lisätietoja saa mm. täältä:

https://www.stara.fi/2018/03/08/plogging-yhdistaa-holkan-ja-roskien-keraamisen/

https://www.bbc.co.uk/bbcthree/article/237c63d4-0a54-406a-ae51-ad677a872456

Ajattelin, että otan kohteekseni kaupungin alueelta pätkän Noljakan mäen Natura-alueen http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Noljakanmaen_alue(6785)  läheisten lenkkipolkujen verkostosta. (Palaan kohteeseen puhtaasti luontoretkikohteena myöhemmin). Muutama siirtymä minulla oli kuitenkin kotiovelta hölkäten myös autoteiden varsilta, joten sain myös perspektiiviä siitä, poikkesivatko alueet toisistaan, kun kyseessä saattoi olla ainoastaan 50 metriä eroa, jos sitäkään. Lähdin liikkeelle hyvällä, keväisellä mielellä.

Olen pyrkinyt tekemään postauksia inspiroivaan sävyyn ja niin oli tarkoitus tehdä nytkin – ”Hei me plogataan – on siistiä ja teen jotain hyödyllistä” – asenteella. Nyt kuitenkin myönnän, että eteen nousi turhautuneisuus ja suora vitutus. Näin ollen myös postauksesta tuli enemmän asiapitoisempi. Lenkiltä palasin hiljaisena, enkä ollenkaan niin energisenä, kuin olin kuvitellut. Tunsin voimattomuutta roskan määrän edessä. Haluankin siis nostaa esiin myös Jätelain Roskaamiskiellon** sekä sen, että kaupungin ja kunnan sivuilta löytyvät tarkemmat jätehuoltomääräykset*.

Havaitsin heti tietyt ”tyyppiroskat”. Tupakan tumppien lisäksi erinäisiä paperin ja pahvin palasia saattoi olla siellä täällä, lisäksi erinäistä osittain silppuuntunutta muoviroskaa löytyi sekä korkkeja. Koiran jätökset olivat häiritsevän hallitseva näky lähellä kiinteistöjä. Alla on erittelyä löytyneistä roskista.

1. Tupakkatuotteet

Ketään ei varmaan yllätä se, että tupakantumpit olivat yksi keskeisin roskan muoto, mitä matkalla tuli vastaan. Selkeä ero oli kuitenkin sillä, että tumppeja – kuten muitakaan roskia ei enää ollut lähellekään samassa mittakaavassa lenkkipoluilla aivan Natura-alueen kupeessa, kuin korttelin, kahden päässä sijaitsevalla kävelypolulla. Tupakointiin liittyy kuitenkin muutakin roskaa, kuten pakkauksia ja muovikääreitä pakkausten ympärillä. Nämä näkyivät myös selkeästi ploggauksessa. Näiden suhteen iski uupelus, ja se, että olisin ottanut asiakseni myös katuosuudet muutaman korttelin verran kohti ulkoilupolkuja – en olisi tainnut yksinäni ensinnäkään ennättää edes lenkkipoluille asti. :( niin paljon roskaa oli noilla katuosuuksilla!

2. paperi- ja pahvipakkaukset sekä – silppu

Osaa papereista pidin tahattomina roskina, jotka helposti tippuvat taskusta esim. puhelinta, avaimia tai nenäliinaa kaivaessa. Yksittäisetkin paperin palat kuitenkin hajoilevat ja silppu leviää ympäriinsä. Kuvan kartonkiroska on jo sen verran isompi, että sen tippuminen epähuomiossa on jo epätodennäköisempää. Ehkä paras keino olisi muistaa tyhjentää taskut roskista roskikseen heti kun mahdollista – muuten ne helposti unohtuvat taskun pohjalle ja saattavat vahingossakin päätyä ympäristöön.

3. Muovi, muovi muovi….

 

Muoveja oli ympäristössä hälyttävän paljon. On totta, että kaistale Natura-alueen vieressä oli siisti ja lähes roskaton, mutta aivan ko. lenkkimaaston lähistöllä muoviroskan määrä lisääntyi. Nämä alueet olivat juurikin niitä asfaltoituja osuuksia, jossa autot pääsivät vaivattomasti kulkemaan. Harmikseni huomasin erityisesti take away kuoria – joita siis ainakin omassa elämässäni koitan välttää viimeiseen asti. Nämä vihuliaiset tuotteet usein hajoavat päälle astuttaessa ja niistä irtoaa pienen pientä muovisilppua ympäristöön. Viime aikoina muovi on puhututtanut mediassa. Esim. näin https://yle.fi/uutiset/3-8610827  

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/180473-pohjois-karjalankin-jarvet-ovat-mikromuovin-saastuttamia

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005659442.html

YNNÄ MUITA LUKUISIA ARTIKKELEITA JA KESKUSTELUITA, MUTTA AIHE EI KOSKENUT YKSINÄÄN MUOVIA, JOTEN JÄTÄN TÄMÄN OSUUDEN TÄHÄN.

Tässä valossa en myöskään ihmettele mikromuovien tai muovien päätymistä omiin vesistöihimme, vaikka ymmärrän, ettei roskaaminen ole suinkaan ainoa aiheuttaja. On totta, että yksinään ESIM. muovipussien kiellolla emme ehkä voi vaikuttaa suuressa mittakaavassa kokonaisuuteen, eikä varmuudella vielä tiedetä haittavaikutuksista. MUTTA SIIHEN MIHIN VOISIMME HELPOSTI VAIKUTTAA OMASSA ARJESSA JA OMASSA ELINYMPÄRISTÖSSÄ ON SE, PÄÄTYYKÖ ROSKAA LUONTOON VAI EI!

Olen myös törmännyt ehkä puolustelevaankin puheeseen siitä, ettei maailman merien muovijätemääriä voi verrata omiimme, koska meillä on toimiva jätehuolto. Nostetaan esille se muoviongelma Aasian maissa, jolloin omamme on pieni pisara meressä, josta ei voi edes puhua samana päivänä. Ymmärrän näkökannan, mutta jo pelkästään lyhyellä ploggausretkellä alan suhtautua siihen penseästi. On hyvä herätellä keskustelua ja asettaa asiat mittasuhteisiin. Mutta onko tässä myös se vaara, että kun asiat laitetaan riittävän isoon mittakaavaan, emme enää havaitse omaa ympäristöämme ja keskity sen vaalimiseen? Yhtään jätehuoltoa moittimatta nään selkeän valuvian – yksittäisten kansalaisten välinpitämättömyyden! Yksittäiset kansalaiset ovat osa jätehuoltojärjestelmää – emme voi ajatella, että jätteen haltijoina voimme hylätä roskan ja joku sen korjaisi automaattisesti pois. Roskat tuppaavat kulkemaan myös tuulen ja lintujen mukana. Natura-alueen  läheisyydestä on lopulta lyhyt matka vesisistöjen äärelle… asia ei koskaan liity pelkään esteettisyyteen ja ympäristön siisteyteen vaan jätteen kiertokulku on aina osa asiaa.

Vertailu on hyvä keino katsastella asioita, mutta tiedämme varsin hyvin, että vertailussa aina joku tuppaa olevan ”enemmän, suurempi, haitallisempi tai vaarallisempi”… you name it. On siis helppo jättää punninta siihen ja olla kysymättä, tulisiko asialle tehdä jotain, koska aina jossain on joku asia, joka on ”PALJON PAHEMPI TAI HEIKOMMASSA TILASSA”.

4. Koiran ulosteet

Minusta sillä ei ollut merkitystä, oliko kyseessä metsäisempi kaistale kävelypolkua vai ihan katuosuuksien piennar – KOIRAN KAKKAA OLI JOKA PUOLELLA! Tähän eivät resurssini riittäneet. Onko niin, ettei kakkaa mielletä roskaksi, kun se noin periaatteessa on ”luonnontuote”? Koiran kakan voi laittaa koirankakkaroskisten lisäksi biojätteeseen ja muovipussissa polttokelpoiseen jätteeseen. Asianmukaisesta koiran kakan kompostoinnista on tarkemmin säädetty Joensuun kaupungin jätehuoltomääräyksissä. http://www.joensuu.fi/documents/11127/205670/Jätehuoltomääräykset+1.2.2016+alkaen/d2e517ff-a3ba-409d-9b1a-1c170bff28f0 Myös isot hiekkaiset pökäleet kuuluvat polttokelpoiseen jätteeseen:

https://www.puhas.fi/lajittelun-abc/koirankakka.html

Määrät ovat kuitenkin niin valtavia ja maatuminen hidasta, että omistajien tulisi huolehtia taajamassa kakat asian mukaisesti kiertoon. Meillä on surullinen näky vastapäisessä metsikössä, josta on muodostunut oikea koiran kakan hautausmaa kalkkeutuneine torneineen, johon kaikki muu irtoroska on sekoittunut – tämä ei kuitenkaan kuulunut varsinaiseen ploggausalueeseeni.

5. Tölkit

Näitä ei tullut vastaan kuin yksi! Mutta miltä ympäristö näyttäisi ilman panttijärjestelmää? Joskus vastaan tulee myös metallikantoja ja teräviä pullonkorkkeja, joihin satuttaa jalkansa. Muutama koiran omistaja on tätä minulle kironnut. Viime vuonna hätkähdin törmättyäni Maseudun tulevaisuuden uutiseen lehmien suolistoon joutuvasta alumiinitölkkiroskasta:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/kutriina-kuoli-metallinpalaan-ihmisten-pitäisi-ymmärtää-että-ne-ovat-vaarallisia-1.153501

Ennen uutisointia en ollut edes ymmärtänyt, kuinka yleisestä ongelmasta on kyse. Paikka, mistä tölkin löysin, on lyhyt matka laidunalueille.

Analyysi:

Mistä sitten johtuu, että ihan Natura-alueen kupeessa oleva tieosuus, joka johti myös uimarannalle, oli selvästi roskattomampi, kuin korttelin päässä sijaitseva tieosuus?

Mieleeni tuli erilaisia vaihtoehtoja, jotka eivät ole toisensa poissulkevia.

  • Kaupungin jätehuoltomääräyksissä on mainittu, että kaupunki vastaa virkistysalueiden puhdistamisesta:

” virkistykseen käytettävän alueen haltijan on järjestettävä riittävät jätehuollon palvelut kyseiselle alueelle. (Tätä tukee myös laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978).

En kuitenkaan usko, että tämä yksin selittäisi selvää eroa roskan suhteen, vastaahan kaupunki myös monesta muusta yleisestä alueesta ja kadusta puhdistamisen suhteen.

  • Tuonne alueelle, jota kiersin, pääsee myös autolla, mutta autoilijalle esteettömämpää kulku on korttelin päässä asfaltoidulla osuudella. Uskoisin, että korttelin päässä kulkee suhteellisesti enemmän autoilijoita (vaikka kyseessä on umpiperä) ja tästä syystä siellä on myös roskaisempaa. Ehkä siellä myös kulkee enemmän ihmisiä kävellen ja pyörällä, jolloin roskaajien määrä myös korostuu.

 Itse näin kuitenkin enemmän ihmisiä liikkuvan juuri tuolla virkistysalueen puolella ko. päivänä, kuin tuolla roskaisella katuosuudella, joten juuri tuohon hetkeen kuvaus ei sopinut. Tästä pohdin seuraavaa:

  • -> Talvinen lumi virkistysalueella rajoittaa ihmisten liikkumista. Näin ollen alue on myös roskattomampi kuin viereisen korttelin aurattu osuus. (Toki tätäkin tasapainottaa hiihtäjien tulo kuvaan)

Viimeisimpänä pohdin, onko sittenkin väliä itse ympäristöllä: Roskaavatko ihmiset helpommin kaupunkimaista ympäristöä ja jättävät roskaamisen helpommin luonnonläheisessä ympäristössä, vaikka välimatka olisi vain korttelin verran? Onko niin, että luonnonläheinen ympäristö houkuttaa jo valmiiksi valveutuneempia henkilöitä ja ne jotka helpommin roskaavat, jättävät myös helpommin hakeutumatta luonnonläheiseen ympäristöön. (Muistelen törmänneeni myös tutkimukseen aiheesta..)

Oli miten oli, meidän kaikkien tulisi muistaa, että jätelain mukainen ja myöskin kaupungin jätehuoltomääräyksissä selkeästi esille tuotu seikka: ensisijainen vastuu on itse roskaajalla. Toissijaisesti kuvaan astuu puhdistus ja huolto mm. kaupungin, kunnan, jätehuoltoyritysten, taloyhtiöiden sekä kiinteistönhuollon palveluiden ja sopimusten osalta. Tämä koskee myös virkistysalueita, jotka myös kuuluvat roskaamisen osalta toissijaisena siivoamisvelvotteiseksi haltijalleen, esim. kaupungille. (Jätelain 74 § 1 mom. 2 kohta)

(Tämä osuus oli vielä lumen peitossa, mutta jäin ihastelemaan tahratonta hankea)

*Joensuun kaupungin jätehuoltomääräysten 41 §:ssä on kiteytetty roskaantumisen ehkäiseminen yleisillä alueilla.
Jätteiden hylkääminen luontoon on kielletty. Myös puutarhajätteen vienti metsiin, puistoihin tai muille yleisille alueille on kielletty. Jätteen sijoittaminen jäteastian ulkopuolelle yleisillä alueilla on kielletty.
Jäteastian ylläpitäjän on huolehdittava jäteastian riittävästä tyhjennysvälistä ja alueen siisteydestä.

(Natura-alueen viereisten lenkkimaastojen vieressä on erillinen kyltti jätteentuontikiellosta. (Koskee myös puutarhajätettä). Ilmeisesti kyltti on pitänyt pystyttää siksi, että tämä pieni metsikkö on toiminut dumppauspaikkana. Tiheä asutus on vain kadun toisella puolella ja metsikön puolelta on pääsy suoraan lenkkimaastoihin ja Natura-alueelle.)

 

**Jätelain (646/2011) 72 §: ”Ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa («roskaamiskielto»).”

HUOLEHDITAANHAN VAPPUNAKIN ROSKASTA, EIKÄ JÄTETÄ SITÄ YMPÄRISTÖÖN?!