Selaat arkistoa kohteelle Zero waste.

Helmikuun haaste tekstiilien loppuun käytölle 2019: legginssit ja treenihousut

8.2.2019 circular economy, Left over materials, Minimalism, Re-use, Second Hand, Zero waste

Mietin jonkin aikaa, mikä vaatekappale olisi hyvä nostaa esille helmikuun haasteena. Koska talvi on meneillään ja arkeen ja vapaa-aikaan sisältyy niin ulko- kuin sisäliikuntaa, päätin lähestyä asiaa mahdollisimman käytännön läheisesti. Tanssi ja erilaiset ulkoilu- mökkeily- ja erästelyaktiviteetit ovat kulkeneet elämässäni mukana ja lisäksi talvipyöräily hyötyliikuntana on tärkeä osa arkeani.

 

Jossakin vaiheessa heräsin siihen, että säännöllisen epäsäännöllisestä käytöstä ja tarpeesta huolimatta minulla on kohtalaisen laaja varasto yhteenlaskettuna talvisukkahousuja, pitkiä kalsareita ja legginsejä erilaisilla kuitukoostumuksilla jne.

Edelleen, olen ostanut viimeisimmät talvisukkahousut kaksi vuotta sitten (2017) tilanteessa, jossa omistamani kirjaimellisesti ratkesivat päältä kesken päivän, eikä kotiin ehtinyt sukkahousuja vaihtamaan.

Tätä ennen ostin urheilulegginsit alkusyksystä 2014, jolloin menin Mieheni kanssa Kurjenrahkan kansallispuistoon viikonloppupatikoinnille. Äkkiseltään ei siis kuulosta siltä, että olisin mitenkään himohamstraaja ko. vaatteiden suhteen.

Syy lieneekin se, että olen saanut tätä osastoa joululahjaksi tasaisin väliajoin, vanhat ovat kulkeneet mukana, koska koko ei ole radikaalisti muuttunut ja lisäksi minulle on annettu second handinä sellaisia, jotka eivät ole mahtuneet omistajalleen.

Kaikki nämä eivät sovellu jokaiseen aktiviteettiin, mutta toisaalta tähän ynnäämäni vaatekappaleet soveltuvat moneen tilanteeseen.

Tavoittelen tilannetta, jossa saisin karsittua määrän ja opittua jatkossa keskittymään sellaisiin vaatekappaleisiin legginssiosastolla, jotka soveltuisivat mahdollisimman moneen tilanteeseen; toisin sanoen samoja housuja voisi käyttää niin sisäliikunnassa kuin pitkinä kalsareina ja että ne vielä saisi puettua hameen kanssa kuten talvisukkahousut niin , että toimisivat omassa tyylissä. Elastaanin kiroista ja autuudesta aion tehdä syvällisempää pohdintaa vasta kun saan helmikuun loppuunkäyttöprojektin pitkien kalsareiden/treenihousujen kanssa vauhtiin. Haluan käyttää vanhat legginsit ja vastaavat loppuun asti. Tuon korin punontaprojektin ja todellisen loppuun käyttämisen myötä on ollut jännittävä veikkailla, kuinka kauan vaate enää kestääkään.

Aluksi siis asetan määrän: 4 kappaletta kierrossa ja asetan housut samalle hyllylle, missä yläosien loppuunkäyttöprojektin vaatteet ovat. (Nythän ne mahtuvat kivasti samalle hyllylle – tätä nykyä ”käyttövaatehyllylle” ;)). Jos puhutaan ”silotelluista” kuvista blogimaailmassa ilman arkista realismia, niin alla kuvatussa tekstissä ei sen puutetta tarvitse ainakaan pelätä :D

Loppuun käytettäväksi lähtevät:

  • Jazz-tanssihousut (Nämä on varmaan vuodelta -98 tai -99!) Käytetty tähän asti epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta välillä olleet varmaan vuodenkin päiviä hyllyllä. Laatu ei näissä ollut mikään paras alun perinkään, tarttuivat varatreenihousuiksi tuolloin -90-luvun lopulla Helsingistä Fiorellasta :D Vyötärön hoidin lähes kolmisen vuotta sitten näistä kuntoon laittamalla kirpputorin ompelutarvikkeista löytämälläni kiristysnyörillä vyötärön kohtaan kiristyksen, lisäksi leikkasin pohkeeseen ”hämähäkinverkkokuviointia”, ensiksi ihan kokeilumielessä ja toisekseen; hippiteemaista hash-juoksua varten (sisältää rypemistä ja hikijuoksua)… myöhemmin nämä toimivat zombie-asuna Halloween-Zumba treenissä. Käytän näitä niin kauan kun ne vielä pysyvät jalassa.  Säästän aiemmin leikkaamani hämähäkkiverkkokuvion ja leikkaan samalla tavalla myös loput housuista. Käytän aikaansaannosta todennäköisesti kotikutoisen korin koristeluun.
  • Esprit-pyöräilyhousut nämä ovat vielä edellisiäkin vanhemmat ja olen ne aikoinaan saanut second handinä. Ovat toimineet vaihtelevasti käytössä treenihousuina. Viime treeneihin leikkasin pienet halkiot lahkeeseen, jolloin ne myös istuivat paremmin päälleni. Kovin montaa käyttökertaa nämä eivät enää kestä – aika loppuun kuluneet alkavat olla, mutta treenivaatteissa pyörineet mukana vuosikausia. Näistäkin saa hyvää värimatskua punoksiin!
  • Mustat legginsit nämä sain second handinä (tai oikeastaan third handina) viime talvena kun kävin läpi miehen kalsariosastoa. Kyseessä on HM:n xs-kokoiset mustat legginsit. Olivat suht hyvässä kunnossa käyttöön otettaessa, eli third hand-housuiksi en uskonut niiden olleen kovin montaa kertaa jalassa ennestään. Tarina näistä ”kalsareista” on se, että mieheni oli saanut ne käyttöönsä siskonsa vanhana itselleen nuorena poikana – ja oli käyttänyt niitä muutaman kerran. Sen jälkeen ne olivat jääneet pyörimään kalsarivarastoon. :D Näitä olen käyttänyt todella paljon, koska ne on voinut hyödyntää niin sisä-, kuin ulkoliikunnassa ja joskus jopa pyjamahousujen virkaa ajavana. Nämä ovat ajaneet myös talvisukkahousujen virkaa, kotihousujen virkaa ja olleet käytössä pitkän paidan kanssa. Sisäliikunnassa niiden kanssa tulee kuitenkin pukea sortsit, koska läpikuultava kangas vaatii sen, ellei halua pikkuhousujaan vilautella. Yritänkin pääosin hyödyntää näitä yhdessä Esprit pyöräilysortsisen kanssa. Nyt näissä on jo pienehkö reikä.
  • Tumman siniset pitkikset nämäkin tulivat second handina samasta syystä käyttöön viime talvena kuin edelliset. Löysin miehen kalsareista nämä pienet ja tosi nyppyset talvikäyttöön soveltuvat pitkikset. Miehelle nämä eivät olisi mahtuneet, mutta kokeilin jalkaan ja hoksasin niiden menevän täydestä ns. naisten versiona. Käsittelin ne nypyn poistajalla ja aloin käyttää talvisukkisten tapaan hameen kanssa. Nyt näissä on jo pieniä reikiä ja kuluneet osittain ohuemmiksi, joten kelpuutan vain aluskalsarikäyttöön. Paikkoja näihin ei kannata enää laittaa, koska kovin montaa pesua eivät tule kestämään. Näissä postauksissa olen käyttänyt näitä vielä hameen kanssa. Nämä soveltuvat paremmin ulkoliikuntaan.

http://ragqueen.omablogi.fi/inspiraationa-rusettiluistelu-retro-vintage-style/

http://ragqueen.omablogi.fi/wanhan-warkauden-tunnelmaa-vol-1-poronnahkatilkuilla-tuunattu-kesahame-talvikaytossa/

 

Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa.

Näitä housuja vaihtamalla ja yhdistelemällä eri käyttötarkoituksiin yritän mennä mahdollisimman pitkään. Tilanteen mukaan aion tehdä myönnytyksiä – jos pakkanen ei ole kovin kova, myös leikatut jazz-housut kelpaavat aluskalsareiksi ja jos sisäliikuntaan sopivammat housut sattuvat kaikki olemaan pyykissä voin ehkä käyttää talvisempia pitkiksiä sisäliikunnassa. (Koska jo ohueksi kuluneet). Samoin kuin aluspaitojen loppuunkäytön suhteen – yksien housujen hajotessa valitsen tilalle kiertoon seuraavat, potentiaaliset housut samoihin tarkoituksiin. Sen lisäksi, että loppuun kulutus on sekä ympäristömyönteinen että säästäväinen projekti, se on myös oppia ja havainnointia itselleni. Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa. :)

P.S. Kaikki tammikuun aluspaita-haasteen paidat ovat vielä käyttökierrossa, saa nähdä kumpi osasto pettää ensin :D

https://www.bloglovin.com

 

 

Tekstiilien loppuunkäyttämisen haaste vuodelle 2019 – ”kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen” OSA 1. TAMMIKUU: ALUSPAIDAT

30.1.2019 circular economy, Left over materials, Marie Kondo, Tee-Se-Itse, Zero waste

Viime kirjoittelusta on aikaa ja varmaan vast edes julkaisutahti palautuu kuukausittaiseen. Projekteja kyllä riittäisi julkaistavaksi, mutta ajan käyttö on pitänyt optimoida uudella tavalla. Asteittainen karsiminen on kulkenut rinnalla nyt viimeisimpänä esim. kirpputoripöydän muodossa.

Olen karsimisprojektissa kiinnostunut nyt kuitenkin ensi sijaisesti jo omistamieni tekstiilien loppuun kuluttamisesta – vaikka en tavoittelekaan mahdollisimman minimaalista kapselivaatekaappia, tavoittelen tietyiltä osin sitä, että pärjään tiettyjen perusvaatteiden (ja myös muiden tekstiilien) suhteen yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. 

Lyhyenä alustuksena: Uutena kaupasta en ole ostanut tekstiiliä ainakaan vuoden 2017 jälkeen (eli noin 2 vuota sitten), tällöin kyseessä oli 2 vaatekappaletta; kyseessä oli 1 pari talvisukkahousuja, sillä päälläni olevat kirjaimellisesti valahtivat jalasta kesken talvipäivän, eikä minulla silloin ollut mahdollisuutta käydä niitä päivän aikana kotona vaihtamassa.

Toinen vaatekappale oli rintsikat, jotka menivät paremmin käyttämieni mekkomallien kanssa. Eli sukka- ja alusvaateosastoa siis, joita kaikki eivät esim. vaateostolakkoon laske. Olen tämän jälkeen kuitenkin teetättänyt ompelijalla pari vaatetta ihan alusta asti, mutta näissä olen pyrkinyt hyödyntämään ompelijan varastoista jo olemassa olevia materiaaleja, leikkuutähdettä ja pitkäikäisiä materiaaleja kuten kotimaista poronnahkaa ja pellavaa.

Minulla on luonnoksissa postaus, jossa on paljon tarkempaa syynäystä ainakin vuoteen 2014 asti. Lähtökohtaisesti vaatteiden osto uutena kaupasta ja tarkka syyni on paljon aikaisempaa perua kuin vuosi 2017 ja esim. vuosi 2015 meni itseni kohdalla pelkästään parilla raskauteen liittyvällä kirpputorihankinnalla, joita olen voinut käyttää myös raskauden jälkeen.

Ostolakkoilun ja ompelupalveluiden lisäksi olen käynyt läpi jokaisen omistamani vaatekappaleen ja kankaan, hyödyntänyt vaateystävällisiä säilytysratkaisuja, tuunausta, korjausta, panostanut entistäkin enemmän asianmukaiseen vaatehuoltoon ja pesuun,  ja erityisesti kiinnittänyt huomiota turhan pesemisen välttämiseen silloin kuin esim. tuuletus tai kevyt tahran poisto ovat olleet riittäviä keinoja. JNE.

Jutun ydin on  nyt kuitenkin se, että olen valinnut ensisijaisesti 4 aluspaitaa käyttökiertoon loppuun kulutettavaksi. Aloitin loppuunkäyttöprojektin jo syksyllä, mutta vuoden alusta tein ”astetta radikaalimman” vedon ja siirsin suurimman osan t-paidosta ja topeista laatikkoon siististi pakattuna ja suojattuna lämpimään varastoon ns. reserviin. Vaatekaappiin jätin ainoastaan yhden siistimmän t-paidan + näiden neljän kierrossa olevan yläosan lisäksi seuraavat 4+3 yläosaa (ns. aluspaidoiksi talvikaudella luokiteltavia), joissa on myös pitkähihaisia joukossa. Tämä 4+3 lisäpaidat ovat niitä, joista otan seuraavaksi käyttöön aluspaitoja neljän paidan kiertoon. Tarvittaessa voin ”fuskata”, eli esim. tilanteen mukaan ottaakin pitkähihaisen aluspaidan, jos tilanne sitä syystä tai toisesta vaatii.

Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen

Joka tapauksessa, jutun ydin on käyttää noita kierrossa olevaa neljää yläosaa mahdollisimman paljon; aluspaitana mahdollisimman monessa tilanteessa, urheillessa ja yöpaitana. Milloin sitten vaate on mielestäni loppuun käytetty tässä tapauksessa? VASTAUS: Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen. Urheillessa tällä hetkellä tärkeintä on liikunnan ilo ja niin kauan kun vaate on miellyttävä päällä ja pysyy liikkeessä mukana, voin sitä käyttää hyvillä mielin. Valikoin tähän neljän kiertoon paitoja, jotka jo selvästi näyttävät siltä, etteivät voi kestää enää lukemattomia pesukertoja.

Kierrossa on:

  1. Ohut, hailakan vaaleanpunainen, läpikuultava alustoppi, joka on mummoni jäämistöistä, second hand siis. Otettu käyttöön vuonna 2012. Ohuutensa vuoksi ei tule kestämään enää pitkään kierrossa. Alkuun käytin paljon kesätoppina yhdistelemällä toisen topin, bikiniyläosan tai urheilutopin kanssa. Nyttemmin olen ottanut topin siis myös talvikäyttöön.
  2. Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita. Second hand siis. Hommasin tämän ns. perusklassikoksi vaatekaappiini, sillä tiesin mustavalkoraidan olevan oma kestosuosikki vielä vuosia. Käytössä kuitenkin kulunut ohueksi, rispaantumista ja muutama pienen pieni, mutta huomaamaton reikä kainalokohdissa. Lähellä ratkeamispistettä, joten korjaus ei enää kannata. (Tämän paidan kohdalla veikkasin sen hajoavan jo syksyllä viim. viidessä pesussa, mutta aika paljon pitempään on kestänyt).
  3. Vuoden 2009 alussa ostettu, perus vaalea t-paita, jonka olen ostanut Gina Tricotista. Laatu ei ole, kuten arvata saattaa, paras mahdollinen, vaikka onkin palvellut epäsäännöllisen säännöllisesti käytössäni 10 vuotta. Kangas on ollut jo alun perin ohutta ja nyt kainaloissa voi nähdä tummumia ja pienen pientä reikää.
  4. Neljäntenä käytössä on keväällä 2012 tai 2013 Anttilasta ostettu toppi, jossa on pientä tummansini/mustaa-valkoista raitaa. Hommattu samalla perusteella, kuin tuo mustavalkoraidallinen t-paita, eli ns. perusklassikoksi. Pesuissa menettänyt muotoaan, mutta ei täysin ”levahtanut” vielä. :D

Vaikka paidat eivät ole enää parhaimmillaan, ovat ne myös käytössä kuluneet mukaviksi ja esimerkiksi villapaidan alla toimivat todella hyvin. Mielikuva ratkeamispisteeseen käytettävistä vaatteista voi saada aikaan mielikuvan homssuisena pyyhältämisestä. Tästä ei kuitenkaan suoraan ole kysymys. Tarvittaessa minulla on siistejä mekkoja jne. ja toisaalta aluspaidat tuppaavat talvikäytössä jäämään piiloon muun vaatetuksen alle.

Mitä sitten kun vaate ratkeaa lopullisesti?

Tällä hetkellä meillä on menossa miehen kanssa säilytyskorien punontaprojekti, jota toteutetaan leikkuutähteellä, puhki-kulutetuilla vaatteilla ja lakanoilla. Heikompi kuituaines joukossa ei haittaa, sillä letityksissä ja solmuissa kankaan yhdistäminen toiseen vahvistuu jälleen. Hyödynnämme tässä myös paperimassatekniikkaa ja massan värityksissä vanhoja askartelumaalien loppuja kaappien perukoilta. Korihommissa minun ei myöskään tarvitse liikaa pähkäillä loppusijoituksen kannalta, mitä materiaalia kukin loppuun kaluttu vaate on – riittää, että siitä saa leikattua sopivia suikaleita. Näin ollen voin keskittää materiaalipohdinnat ennemminkin siihen vaiheeseen, kun joskus tulee vaatteiden hommaamisaika. Näin ollen ehkäistään taas tekstiilijätettä ja materiaalin kierto saadaan pidettyä kodin sisällä. Tarkoitus ei myöskään ole ostaa neljän, loppuun kulutetun tilalle uusia t-paitoja (ei myöskään käytettynä), vaan ottaa kiertoon seuraavat neljä ja näin pikkuhiljaa karsia kokonaismäärää.

Tämä korin punontaprojekti on siitä hyvä, että siihen saa uppoamaan materiaalia paljon. Lisäksi käsityö on sellainen, joka palvelee jotakin käyttötarkoitusta, eli siitä valmistuu säilytyskoreja kaapin hyllylle, joiden käytön olen kokenut hyväksi konmari-hengessä. (Pitänee tähän mainita, että pelastin tänä syksynä kaksi säilytyskoria roskiksilta; toinen oli hyväkuntoinen jääkaapin lokero, jota joku yritti änkeä muovin keräykseen kaupan jätepisteellä, toinen oli puinen laatikko, jossa oli vielä ostolappukin paikallaan, mutta pohjasta 2 puuta oli irronnut; oli jätetty roskasäiliön päälle. Eikun kantoon ja mies fiksasi pohjan kuntoon muutamalla jämäpuulla parissa minuutissa!)

Olen tehnyt saman kaltaisia ratkaisuja myös muihin vaatteisiin ja esim. lakanoihin, mutta tämä aluspaitaprojekti on nyt keskiössä ja olkoon nyt omalla kohdallani tammikuun teema. (Vaikka julkaisu antoi odottaakin aikaansa). Mieheni vaatteissa sama setti on ollut vähän saman suuntaisena käytössä – ja vanhoista, puhki kuluneista kalsareista onkin syntynyt jo mitä mielenkiintoisempia letityksiä. ;).

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

DIY – Palasaippuan jämät ja yrtit uudeksi saippuaksi

20.6.2018 Ecological, Left over materials, Re-use, Tee-Se-Itse, Zero waste

Tarkoituksellinen puolentoista viikon blogi- ja sometauko takana :)! Näin juhannuksen kynnyksellä voisin esitellä hieman saippuahommia. Jossakin raivaamista koskevassa uutisessa törmäsin jonkin aika sitten siihen, kuinka kaikki kylppärissä pyörivät saippuan jämät tulisi heittää menemään tavaran vähentämisen ja siivouksen nimissä. Itse olin tottuneesti kerännyt jämiä pieneen lasipurkkiin ja hyödyntänyt niitä esim. lavuaarin putsauksessa tai kevyessä tahran poistossa.

Kosmetiikan ostolakkohuumassa käytin myös noita pieniä jämiä oikeasti peseytymiseen ostamatta uutta tilalle tai pienen pieneen tilaan menevänä matkasaippuana reissussa. Koska olen vannoutunut asioiden loppuun kuluttaja, mutta toisaalta teen viikoittaista tavaran vähennystä, ratkaisuni jälleen kerran oli hyödyntää olemassa olevat jämät ostamatta uutta tilalle.

Hieman soveltamalla mummon perintönä saatua ”Kotikonstit – parhaat konstit” opusta tyhjensin jäljellä olevat saippuapalojen jämät kattilaan ja kiehautin vedessä ja oliiviöljyssä yhteen. Joukkoon lisäsin takapihalta nurmikon seassa kasvavia voikukan lehtiä ja terassilla ruukussa kasvavaa sitruunamelissaa. Sekoitin saippuamassaa ja otin sen hetkeksi jäähtymään. Kaapista kaivoin pari kuppia, joihin laitoin seoksen ja nostin kirjahyllyn päälle kuivaan ja lämpimään pariksi viikoksi. Ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut, otin vielä muotoiltavissa olevan toisen, puoleksi jähmettyneen saippuaseoksen ja painelin sen toisen saippuan sisään. Voikukan lehdet antoivat saippualle kivan vihreän sävyn, tosin lopputulos muistutti äkkiseltään hieman epämääräistä kakkapökälettä, mutta eipä anneta sen häiritä :D Tuoksuja välttelevänä mietin tarkkaan, lisäänkö tuoksuksi  mitään, seosta voi siis hajustaa esim. eteerisillä öljyillä. Meillä oli terassin ruukussa myös basilikaa, joten lisäsin sitä ikään kuin hajusteeksi. Ohjeen mukaan saippuamuotit tulisi myös peittää, mutta tästä tuli jokseenkin lipsuttua.

Tarvitsin siis:

  • Kourallinen palasaippuan jämiä
  •  vettä
  • Kourallinen voikukkia lehtineen
  • Kourallinen sitruunamelissan lehtiä
  • Muutama basilikan lehti
  • Ripaus oliiviöljyä

Hommahan ei sinänsä ollut iso – käytännössä aikaa alun valmistusprosessiin meni vähemmän, kuin että olisin lähtenyt kaupasta saippuaa varta vasten hakemaan. Tietysti tuo parin kolmen viikon jähmetysprosessi vie aikansa, mutta mikäli saippuan valmistuksella ei ole varsinaisesti kiire, ei homma ollut kovinkaan työläs kun ainekset sai niin helposti kotoa ja kotipihalta. Kuvan vaaleanpunainen askartelupaperi on mieheni sukulaistädin jäämistöjä. Tällä hetkellä saippua odottaa käyttöön ottoa ko. paperissa.

Kertailin myös kotikirjahyllyn kasviopuksesta juttua voikukista. (Aapala & Aapala: Pääskynhattu, päivänkämmen – kasvikertomuksia. 2007. Otava. ) Kun katse on siirtynyt minimalistisempaan elämäntapaan ja tavaran vähentämiseen – ovat omistamani kirjat saaneet jälleen jonkinlaista lisäarvoa, sillä niistä löytyy juuri niitä helmiä, joita osaa arvostaa ja hyödyntää. Asioissa vähentämällä ja keventämällä uskon löytäväni myös uudelleen aikaa enemmän kotihyllyn kirjallisuuden pariin. Tähän maailmaan hurahtaisin koska vaan vieläkin syvemmälle, vaikka aihepiiri omaan alaan kuuluukin, tuntuu, että vieläkin syvällisempi kasvikunnan hyödyntämistuntemus olisi poikaa. Pikkuhiljaa…. ;) Voikukilla on entisaikaan hoidettu mm. ryppyjä ja voikukan maitiaisnesteellä on hoidettu mm. näppylöitä. Tietysti voikukan lehdet käyvät hyvin myös sellaisenaan salaatinlehdistä. Sitruunamelissa raikastaa ja rauhoittaa.

Hyvää juhannusta! :)

https://www.bloglovin.com

 

Sytykekukat mökkiäitienpäivään

7.5.2018 art, Ecological, kierrätys, Left over materials, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Meillä on ollut tapana nyt jo useamman vuoden ajan tavata äitini kotitilalla äitienpäivän korvilla. Tila on jo vuosia toiminut mökkikäytössä. Tänä vuonna tosin vierailemme mökillä jo helatorstaina ja varsinaisen äitienpäivän vietämme tänä vuonna miehen kanssa kahdestaan suuntamaalla Joenrantakahvilaan aamiaiselle.

Pääsiäisen ja vapun sekä lapsen synttäreiden jäljiltä meille oli kertynyt tyhjiä kanamunakennoja. Laitoin talteen tätä varten. Myös ne pari poikkeuksellista kertaa, kun olemme käyneet take away-hampparilla mukaan on tullut kartonkiset juomatelineet. Yleensä välttelen nämä paikat viimeiseen asti ja säästän mahdolliset juomakupit kotiin, joista juon vielä parit kahvit ennen kuin heivaan ne kartonkiin. (Tässä vaiheessa ne yleensä alkavatkin jo hapertua. :D)

Netistä löytyy ohjeita kananmunakennoruusujen tekoon esim. haulla ”diy roses egg”. Itse lähinnä sovelsin mallailemalla leikattuja kananmunakennokuppeja sisäkkäin, hieman rytistämällä ja taittelemalla ja vääntelemällä, eli en tässä taaskaan ohjeita jaa, vaan välitän inspistä ;). Koriksi valikoitui asuntomme entisen omistajan minulle takapihalle jättämä kukkakori, josta heivasin vanhan muovisisuksen pois roskapussiksi. Kuljetusta varten suojasin korin lapsen lelun ympärillä olleella verkolla. Kananmunakennokukkia voi käyttää saunan sytyinä ja korikin alkoi olla jo niin vanha, ettei se meillä olisi kestänyt ulkotiloissa pitkään. (Ei ole esim. lakkakäsitelty, joten ajan myötä hapristuu). Korinkin voi siis lopulta polttaa risuina saunaa sytyttäessä. 

Leppoisaa tulevaa äitienpäivää!

https://www.bloglovin.com

Sunday plogging – hölkkää ja roskien keräystä Natura-alueen lähistöllä

29.4.2018 Ecological, kierrätys, Tee-Se-Itse, Zero waste

(Roskaisen maaston rajamailla)

Ilmojen puolesta on harpattu kohti kevättä ja väliin on mahtunut myös oikein aurinkoisia kevätpäiviä. Toissa sunnuntaina ajattelin tehdä hyvän mielen ulkoilulenkin samalla lumen alta paljastuvia roskia keräten. Viime aikoina on uutisoitu ruotsalaisena pidetystä ilmiöstä – ploggauksesta, joka yhdistää hölkän ja roskien keräämisen. Lisätietoja saa mm. täältä:

https://www.stara.fi/2018/03/08/plogging-yhdistaa-holkan-ja-roskien-keraamisen/

https://www.bbc.co.uk/bbcthree/article/237c63d4-0a54-406a-ae51-ad677a872456

Ajattelin, että otan kohteekseni kaupungin alueelta pätkän Noljakan mäen Natura-alueen http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Noljakanmaen_alue(6785)  läheisten lenkkipolkujen verkostosta. (Palaan kohteeseen puhtaasti luontoretkikohteena myöhemmin). Muutama siirtymä minulla oli kuitenkin kotiovelta hölkäten myös autoteiden varsilta, joten sain myös perspektiiviä siitä, poikkesivatko alueet toisistaan, kun kyseessä saattoi olla ainoastaan 50 metriä eroa, jos sitäkään. Lähdin liikkeelle hyvällä, keväisellä mielellä.

Olen pyrkinyt tekemään postauksia inspiroivaan sävyyn ja niin oli tarkoitus tehdä nytkin – ”Hei me plogataan – on siistiä ja teen jotain hyödyllistä” – asenteella. Nyt kuitenkin myönnän, että eteen nousi turhautuneisuus ja suora vitutus. Näin ollen myös postauksesta tuli enemmän asiapitoisempi. Lenkiltä palasin hiljaisena, enkä ollenkaan niin energisenä, kuin olin kuvitellut. Tunsin voimattomuutta roskan määrän edessä. Haluankin siis nostaa esiin myös Jätelain Roskaamiskiellon** sekä sen, että kaupungin ja kunnan sivuilta löytyvät tarkemmat jätehuoltomääräykset*.

Havaitsin heti tietyt ”tyyppiroskat”. Tupakan tumppien lisäksi erinäisiä paperin ja pahvin palasia saattoi olla siellä täällä, lisäksi erinäistä osittain silppuuntunutta muoviroskaa löytyi sekä korkkeja. Koiran jätökset olivat häiritsevän hallitseva näky lähellä kiinteistöjä. Alla on erittelyä löytyneistä roskista.

1. Tupakkatuotteet

Ketään ei varmaan yllätä se, että tupakantumpit olivat yksi keskeisin roskan muoto, mitä matkalla tuli vastaan. Selkeä ero oli kuitenkin sillä, että tumppeja – kuten muitakaan roskia ei enää ollut lähellekään samassa mittakaavassa lenkkipoluilla aivan Natura-alueen kupeessa, kuin korttelin, kahden päässä sijaitsevalla kävelypolulla. Tupakointiin liittyy kuitenkin muutakin roskaa, kuten pakkauksia ja muovikääreitä pakkausten ympärillä. Nämä näkyivät myös selkeästi ploggauksessa. Näiden suhteen iski uupelus, ja se, että olisin ottanut asiakseni myös katuosuudet muutaman korttelin verran kohti ulkoilupolkuja – en olisi tainnut yksinäni ensinnäkään ennättää edes lenkkipoluille asti. :( niin paljon roskaa oli noilla katuosuuksilla!

2. paperi- ja pahvipakkaukset sekä – silppu

Osaa papereista pidin tahattomina roskina, jotka helposti tippuvat taskusta esim. puhelinta, avaimia tai nenäliinaa kaivaessa. Yksittäisetkin paperin palat kuitenkin hajoilevat ja silppu leviää ympäriinsä. Kuvan kartonkiroska on jo sen verran isompi, että sen tippuminen epähuomiossa on jo epätodennäköisempää. Ehkä paras keino olisi muistaa tyhjentää taskut roskista roskikseen heti kun mahdollista – muuten ne helposti unohtuvat taskun pohjalle ja saattavat vahingossakin päätyä ympäristöön.

3. Muovi, muovi muovi….

 

Muoveja oli ympäristössä hälyttävän paljon. On totta, että kaistale Natura-alueen vieressä oli siisti ja lähes roskaton, mutta aivan ko. lenkkimaaston lähistöllä muoviroskan määrä lisääntyi. Nämä alueet olivat juurikin niitä asfaltoituja osuuksia, jossa autot pääsivät vaivattomasti kulkemaan. Harmikseni huomasin erityisesti take away kuoria – joita siis ainakin omassa elämässäni koitan välttää viimeiseen asti. Nämä vihuliaiset tuotteet usein hajoavat päälle astuttaessa ja niistä irtoaa pienen pientä muovisilppua ympäristöön. Viime aikoina muovi on puhututtanut mediassa. Esim. näin https://yle.fi/uutiset/3-8610827  

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/180473-pohjois-karjalankin-jarvet-ovat-mikromuovin-saastuttamia

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005659442.html

YNNÄ MUITA LUKUISIA ARTIKKELEITA JA KESKUSTELUITA, MUTTA AIHE EI KOSKENUT YKSINÄÄN MUOVIA, JOTEN JÄTÄN TÄMÄN OSUUDEN TÄHÄN.

Tässä valossa en myöskään ihmettele mikromuovien tai muovien päätymistä omiin vesistöihimme, vaikka ymmärrän, ettei roskaaminen ole suinkaan ainoa aiheuttaja. On totta, että yksinään ESIM. muovipussien kiellolla emme ehkä voi vaikuttaa suuressa mittakaavassa kokonaisuuteen, eikä varmuudella vielä tiedetä haittavaikutuksista. MUTTA SIIHEN MIHIN VOISIMME HELPOSTI VAIKUTTAA OMASSA ARJESSA JA OMASSA ELINYMPÄRISTÖSSÄ ON SE, PÄÄTYYKÖ ROSKAA LUONTOON VAI EI!

Olen myös törmännyt ehkä puolustelevaankin puheeseen siitä, ettei maailman merien muovijätemääriä voi verrata omiimme, koska meillä on toimiva jätehuolto. Nostetaan esille se muoviongelma Aasian maissa, jolloin omamme on pieni pisara meressä, josta ei voi edes puhua samana päivänä. Ymmärrän näkökannan, mutta jo pelkästään lyhyellä ploggausretkellä alan suhtautua siihen penseästi. On hyvä herätellä keskustelua ja asettaa asiat mittasuhteisiin. Mutta onko tässä myös se vaara, että kun asiat laitetaan riittävän isoon mittakaavaan, emme enää havaitse omaa ympäristöämme ja keskity sen vaalimiseen? Yhtään jätehuoltoa moittimatta nään selkeän valuvian – yksittäisten kansalaisten välinpitämättömyyden! Yksittäiset kansalaiset ovat osa jätehuoltojärjestelmää – emme voi ajatella, että jätteen haltijoina voimme hylätä roskan ja joku sen korjaisi automaattisesti pois. Roskat tuppaavat kulkemaan myös tuulen ja lintujen mukana. Natura-alueen  läheisyydestä on lopulta lyhyt matka vesisistöjen äärelle… asia ei koskaan liity pelkään esteettisyyteen ja ympäristön siisteyteen vaan jätteen kiertokulku on aina osa asiaa.

Vertailu on hyvä keino katsastella asioita, mutta tiedämme varsin hyvin, että vertailussa aina joku tuppaa olevan ”enemmän, suurempi, haitallisempi tai vaarallisempi”… you name it. On siis helppo jättää punninta siihen ja olla kysymättä, tulisiko asialle tehdä jotain, koska aina jossain on joku asia, joka on ”PALJON PAHEMPI TAI HEIKOMMASSA TILASSA”.

4. Koiran ulosteet

Minusta sillä ei ollut merkitystä, oliko kyseessä metsäisempi kaistale kävelypolkua vai ihan katuosuuksien piennar – KOIRAN KAKKAA OLI JOKA PUOLELLA! Tähän eivät resurssini riittäneet. Onko niin, ettei kakkaa mielletä roskaksi, kun se noin periaatteessa on ”luonnontuote”? Koiran kakan voi laittaa koirankakkaroskisten lisäksi biojätteeseen ja muovipussissa polttokelpoiseen jätteeseen. Asianmukaisesta koiran kakan kompostoinnista on tarkemmin säädetty Joensuun kaupungin jätehuoltomääräyksissä. http://www.joensuu.fi/documents/11127/205670/Jätehuoltomääräykset+1.2.2016+alkaen/d2e517ff-a3ba-409d-9b1a-1c170bff28f0 Myös isot hiekkaiset pökäleet kuuluvat polttokelpoiseen jätteeseen:

https://www.puhas.fi/lajittelun-abc/koirankakka.html

Määrät ovat kuitenkin niin valtavia ja maatuminen hidasta, että omistajien tulisi huolehtia taajamassa kakat asian mukaisesti kiertoon. Meillä on surullinen näky vastapäisessä metsikössä, josta on muodostunut oikea koiran kakan hautausmaa kalkkeutuneine torneineen, johon kaikki muu irtoroska on sekoittunut – tämä ei kuitenkaan kuulunut varsinaiseen ploggausalueeseeni.

5. Tölkit

Näitä ei tullut vastaan kuin yksi! Mutta miltä ympäristö näyttäisi ilman panttijärjestelmää? Joskus vastaan tulee myös metallikantoja ja teräviä pullonkorkkeja, joihin satuttaa jalkansa. Muutama koiran omistaja on tätä minulle kironnut. Viime vuonna hätkähdin törmättyäni Maseudun tulevaisuuden uutiseen lehmien suolistoon joutuvasta alumiinitölkkiroskasta:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/kutriina-kuoli-metallinpalaan-ihmisten-pitäisi-ymmärtää-että-ne-ovat-vaarallisia-1.153501

Ennen uutisointia en ollut edes ymmärtänyt, kuinka yleisestä ongelmasta on kyse. Paikka, mistä tölkin löysin, on lyhyt matka laidunalueille.

Analyysi:

Mistä sitten johtuu, että ihan Natura-alueen kupeessa oleva tieosuus, joka johti myös uimarannalle, oli selvästi roskattomampi, kuin korttelin päässä sijaitseva tieosuus?

Mieleeni tuli erilaisia vaihtoehtoja, jotka eivät ole toisensa poissulkevia.

  • Kaupungin jätehuoltomääräyksissä on mainittu, että kaupunki vastaa virkistysalueiden puhdistamisesta:

” virkistykseen käytettävän alueen haltijan on järjestettävä riittävät jätehuollon palvelut kyseiselle alueelle. (Tätä tukee myös laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978).

En kuitenkaan usko, että tämä yksin selittäisi selvää eroa roskan suhteen, vastaahan kaupunki myös monesta muusta yleisestä alueesta ja kadusta puhdistamisen suhteen.

  • Tuonne alueelle, jota kiersin, pääsee myös autolla, mutta autoilijalle esteettömämpää kulku on korttelin päässä asfaltoidulla osuudella. Uskoisin, että korttelin päässä kulkee suhteellisesti enemmän autoilijoita (vaikka kyseessä on umpiperä) ja tästä syystä siellä on myös roskaisempaa. Ehkä siellä myös kulkee enemmän ihmisiä kävellen ja pyörällä, jolloin roskaajien määrä myös korostuu.

 Itse näin kuitenkin enemmän ihmisiä liikkuvan juuri tuolla virkistysalueen puolella ko. päivänä, kuin tuolla roskaisella katuosuudella, joten juuri tuohon hetkeen kuvaus ei sopinut. Tästä pohdin seuraavaa:

  • -> Talvinen lumi virkistysalueella rajoittaa ihmisten liikkumista. Näin ollen alue on myös roskattomampi kuin viereisen korttelin aurattu osuus. (Toki tätäkin tasapainottaa hiihtäjien tulo kuvaan)

Viimeisimpänä pohdin, onko sittenkin väliä itse ympäristöllä: Roskaavatko ihmiset helpommin kaupunkimaista ympäristöä ja jättävät roskaamisen helpommin luonnonläheisessä ympäristössä, vaikka välimatka olisi vain korttelin verran? Onko niin, että luonnonläheinen ympäristö houkuttaa jo valmiiksi valveutuneempia henkilöitä ja ne jotka helpommin roskaavat, jättävät myös helpommin hakeutumatta luonnonläheiseen ympäristöön. (Muistelen törmänneeni myös tutkimukseen aiheesta..)

Oli miten oli, meidän kaikkien tulisi muistaa, että jätelain mukainen ja myöskin kaupungin jätehuoltomääräyksissä selkeästi esille tuotu seikka: ensisijainen vastuu on itse roskaajalla. Toissijaisesti kuvaan astuu puhdistus ja huolto mm. kaupungin, kunnan, jätehuoltoyritysten, taloyhtiöiden sekä kiinteistönhuollon palveluiden ja sopimusten osalta. Tämä koskee myös virkistysalueita, jotka myös kuuluvat roskaamisen osalta toissijaisena siivoamisvelvotteiseksi haltijalleen, esim. kaupungille. (Jätelain 74 § 1 mom. 2 kohta)

(Tämä osuus oli vielä lumen peitossa, mutta jäin ihastelemaan tahratonta hankea)

*Joensuun kaupungin jätehuoltomääräysten 41 §:ssä on kiteytetty roskaantumisen ehkäiseminen yleisillä alueilla.
Jätteiden hylkääminen luontoon on kielletty. Myös puutarhajätteen vienti metsiin, puistoihin tai muille yleisille alueille on kielletty. Jätteen sijoittaminen jäteastian ulkopuolelle yleisillä alueilla on kielletty.
Jäteastian ylläpitäjän on huolehdittava jäteastian riittävästä tyhjennysvälistä ja alueen siisteydestä.

(Natura-alueen viereisten lenkkimaastojen vieressä on erillinen kyltti jätteentuontikiellosta. (Koskee myös puutarhajätettä). Ilmeisesti kyltti on pitänyt pystyttää siksi, että tämä pieni metsikkö on toiminut dumppauspaikkana. Tiheä asutus on vain kadun toisella puolella ja metsikön puolelta on pääsy suoraan lenkkimaastoihin ja Natura-alueelle.)

 

**Jätelain (646/2011) 72 §: ”Ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa («roskaamiskielto»).”

HUOLEHDITAANHAN VAPPUNAKIN ROSKASTA, EIKÄ JÄTETÄ SITÄ YMPÄRISTÖÖN?!

 

 

Vaatevallankumous ja rakkaan vaatteen tarina (Fashion Revolution – Love Story)

24.4.2018 Bijou, Boots & Shoes, Left over materials, Minimalism, Re-use, Repair, Second Hand, tuunaus, Zero waste

Tällä viikolla vietetään taas vaatevallankumousta. 24. huhtikuuta tulee kuluneeksi 5 vuotta siitä, kun Rana Plaza -rakennus romahti Bangladeshissa. 1 138 ompelutehtaan työntekijää kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi joka vuosi huhtikuun viimeisellä viikolla järjestetään Vaatevallankumous-kampanja, englanniksi Fashion Revolution.

Lisätietoja täältä: https://www.stjm.fi/uutiset/vaatevallankumous-jarjestetaan-23-29-4-2018-nain-yritys-voi-osallistua/

Suora lainaus:

”Tällä hetkellä vaateteollisuus käyttää valtavat määrät vettä, energiaa sekä maapinta-alaa. Silti valitettavan suuri osa vaatteistamme päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi hyvin lyhyen käyttöajan jälkeen. Siksi meidän on löydettävä uusia vaatteiden kuluttamisen tapoja. Jatkossa meidän on ostettava vähemmän mutta parempilaatuisia vaatteita sekä vastustettava kertakäyttömuotia ja turhia heräteostoksia. Tärkeintä on kuitenkin sitoutua hankkimiimme vaatteisiin. Meidän tulisi pitää vaatteistamme hyvää huolta ja käyttää jokaista vaatettamme vähintään 30 kertaa. Kukaan ei voi korvata isoäidiltäsi perimää kaunista takkia tai sitä täydellistä mekkoa, jonka ostit lomamatkalta itsellesi matkamuistoksi. Mitä enemmän kiinnymme jo omistamiimme vaatteisiin, sitä paremmin pidämme niistä myös huolta. Osallistu Vaatevallankumoukseen jakamalla sosiaalisessa mediassa jonkin rakastamasi vaatteen tarina ja rohkaise muita tekemään samoin.”

What’s your love story?

Itse ajattelin tulla jakamaan kuvan tällä kertaa mekosta, johon liittyy paljon muistoja tärkeistä elämän hetkistä. Kyseessä on puuvillainen, korallin värinen hellemekko, jonka olen tilannut arviolta 10 vuotta sitten itselleni postimyynnistä. Raskausaikana siirryin käyttämään mekkoa selkeästi ympärivuotisesti, näin vältyin ylimääräisiltä vaatehankinnoilta. Kun mekon kanssa puki sukkahousut ja villatakin – oli mekko varustettu myös talveen. Imetyksessä mekko toimi sutjakasti, kun siinä oli olkaimina aluksi pelkät rimpsunauhat. Välillä myös nukuin mekossa, koska se oli niin kevyt. Meidän kihlajaiset pidettiin mökkimäisessä ympäristössä rantasaunoineen – tämä mekko päätyi ylle, sillä se ei kuitenkaan ollut turhan juhlava. Kihlajaisten jatkoilla toinen olkain irtosi kokonaan.

Monikäyttöisyyden lisäksi mieleenpainuvin h-hetki oli kun poikamme synnytys käynnistyi. Olin kotisohvalla tuo mekko päällä ja limatulppa irtosi – samaan aikaan mekon helmasta tippui hyvin teatraalisesti iso kasa helmiä rivissä, vaikka niitä ei ollut koskaan aiemmin irronnut, eikä mekko jäänyt mihinkään kiinni. En koskaan varmaan unohda sitä helmien putoamisen ääntä. Hetki oli todella pysäyttävä!

Uudistin mekon vielä jatkokäyttöön jo ihan tunnearvonsa vuoksi Ompelimo Rokitalla. Sain idean hyödyntää kultaista poronnahkaa harnesin muodossa, koska tiesin Millan varastoissa olevan kultaista leikkuutähdettä ja olin nähnyt hänen tehneen harneseja aiemmin. Siihen, mitä tällä  kertaa puis mekon kaveriksi, vaikutti pinterestin ideakuva. Käytän välillä pinterestiä olemassa olevien vaatteideni yhdistelyyn. (Hieman meni kuvassa hame epäedullisesti ryttyyn takaa, mutta tämän parempia kuvia minulla ei nyt ollut käytössä ;))

 

Mekko: Noin 10 vuotta sitten postimyynnistä, Poronnahka Harness-muokkaus, Ompelimo Rokita

Jakku: Second Hand, Punainen risti, Itse maalatut napit (kulta), Muokkaus tilkuilla takaa, Ompelimo Rokita

Korkokengät: Kirpputori (Orivesi), (kaupan jäämistö)

Laukku: Noin 7 vuotta vanha, Laukkujen varastomyynti, Joensuu, (Ostettu tätä mekkoa silmällä pitäen, liike on sijainnut vanhassa puutalossa, joka oli purku-uhan alla – onkohan liikettä vielä?

*Vielä pieni päivitys – Harnessin koristeelliset metallisoljet ovat Ompelijan hajonneista kengistä jatkokäyttöön pelastetut, ainoastaan renkaat ovat uusia.

 

(Ideakuva pinterest)

 

 

https://www.bloglovin.com

Minimalismia ja zero wastea hiustenhoitoon

13.4.2018 Ecological, Minimalism, Tee-Se-Itse, Zero waste

(Lettikampaus: ivalolainen ekokampaamo-parturi Anne Lehtinen)

Olen lopettanut kokonaan nestesaippuoiden ja -shampoiden käytön ja siirtynyt palasaippuoihin. Syitä ovat mm. zero waste- ja muovin vähentämis-ajattelu, sulfaatittomuus (palasaippuioissa useammin tämä kriteeri täyttyy myös ns. markettiversioissa) sekä ainakin osittain palasaippuan suhteellisesti pitempi kesto ja minimalistinen ote. Mieheni käyttää vielä pulloon pakattua shampoota. Syy on oikeastaan se, että meillä on 2 vajaata shampoota, jotka ovat tulleet meille jo valmiiksi käytettyinä, eli emme ole itse ostaneet ko. tuotteita. Esim. mökiltä, jota käyttävät myös vanhempamme, tuomme aika ajoin kotikäyttöön shampoita, jos niitä alkaa käyttöasteeseen nähden olla mökillä liikaa. (Itse emme tästä syystä ole vieneet sinne pesuaineita, mutta niitä ovat jättäneet sinne tarkoituksellisesti mm. mökkivieraat tai vanhemmat ovat tuoneet joka kerta uusia pulloja ”varmuuden vuoksi”.)

Kuten aiemmin totesin meikkiä koskevassa postauksessa, haluan tulla toimeen vähällä määrällä purkkia ja purnukkaa. Tuoksuyliherkkänä minun on myös helpompi testata itse tuoksua suoraan saippuasta, joka ei ole niin tiiviiseen pakkaukseen pakattu, kuin liuossaippuasta. Käytössä olen myös huomannut, että palasaippuoilla pestessä sekä hiukset, että iho kiittävät. ( Toki saippuoissa on myös eroja!) Tukka rasvoittuu nykyään tasaisesti (ei esim. ainoastaan päälaelta) ja sähköisyys ja kuivuus ja latteus tukasta on vähentynyt. (Tai oikeastaan en koe kärsiväni enää edellä mainitusta). Jonkun verran palasaippuoissa tulee vastaan muovikääreitä, mutta onneksi paljon näkee myös yksinkertaista kartonki-pakkaamista/ei pakkausta ollenkaan. Kuljetuksissa saippuaksi pakattu tuote säästää tilaa ja miksi maksaa nestemäisien tuotteiden vedestä? :)

Saippuoiden maailma on kiehtova ja haluan jossakin vaiheessa kokeilla valmistaa saippuaa myös itse. Alle olen jaotellut hiustenhoitoon liittyviä kohtia ja kuinka olen niissä keventänyt ylipäätään vuosien varrella.

  1. Muotoilutuotteiden lopettaminen

Muotoilutuotteita ei ole juuri tullut käytettyä vuosiin. (Esim. ei myöskään hääkampauksessa, joka koostui lettikampauksesta ja itse tehdystä seppeleestä). Kun tukka voi hyvin ja silmää miellyttää luonnollinen look, on hiukset mahdollista kammata ja muotoilla oman rasvansa avulla. (Tämän ohjeen luin jo nuorena tyttönä Cosmopolitanista ja ajattelin, että hyi yäk en halua mennä juhliin tukka pesemättä, mutta nyt ymmärrän pointin). Minulla on tällä hetkellä vielä kaapissa muutama muotoilutuote. Konmaritus puuskassani niistä hiusvahan lahjoitin miehelleni (ettei hän vaan kipitä kauppaan ostamaan geeliä yms.purkkia/purnukkaa lisää ;)). Hän käyttikin sitä sujuvasti, mutta nykyään hänelläkin on uusi ”tyyli”, joten vahalle ei enää jatkossa ole käyttöä. Saippuapesun jälkeen tukka ei ole kärsinyt sähköisyydestä, mitä varten vaha alun perin on talouteen päätynyt. Esim. minulla tahtoi tulla sellaista haituvaista vauvahiusta otsan seutuun, mutta nykyään sellaiset hiukset eivät nouse ollenkaan pystyyn edes pipojen kanssa. Minulla on myös hajusteeton muotovaahdon loppu sekä Biozellin hiuslakan loppu. Ajattelin käyttää ne yhdessä kuvauksessa, jossa hieman tupeeratumpi look voisi olla paikallaan. Tämän jälkeen en enää osta ko. tuotteita. Jos todella vielä joskus haluan esim. kampauksen, joka vaatisi muotoilua, käyn laittamassa sen kampaajalla hiustenleikkuun yhteydessä. Hajusteyliherkkänä yleensä jo muutenkin muotoilutuotteiden laitto ahdistaa, vaikka niitä hajustamattomia tuotteita onkin. (Ja joskus jopa kampaaja tulee valittua sen perusteella, voinko kulkea ohi kakomatta).

Tukka kammattu taakse oman rasvansa avulla

 

2. Pesuvälin pidentäminen

Hiusten pesussa koitin ensin keventää pesuväleillä. Tämähän siis säästää sekä pesuainetta, että vettä ja lopulta myös hius voi paremmin. (Aluksi juuresta rasvoittuneen tukan voi käsitellä esim. peruna- tai ruisjauholla ja näin pidentää pesuväliä – näin korvaa helposti suihkutettavat kuivashampoot). Jauhoissa tulee kuitenkin taituroida tummemman tukan kanssa, ettei lopputulos näytä hilseilevältä. Tähänkin on vaihtoehtoja, esim. tummempaan tukkaan kaakaopulveri. Peruna- ja ruisjauhoja voi hyödyntää muutenkin ruoan valmistuksessa, sekä kotikosmetiikassa ja ne on pakattu pahviin ja paperiin, jotka on helpompi hävittää, kuin muovi. Aloin myös käyttää huivia tukassa osana pukeutumista – hieman rasvoittuneen tukan sai harjattua piiloon huivin alle. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että tukka saa myös hengittää. Hieman aikaa saattaa hiuksella kestää, ennen kuin se tottuu eri saippuoilla pesuun ja minullakin alkuun esim. öljyhoitokokeilut jättivät tukan rasvaiseksi, eli hieman kesti, että löysi sellaisen sopivan keskitien. Nyt pesuväli on keskimäärin joka kolmas-neljäs päivä, mutta tässäkin liikunnan määrä sanelee, eli vähemmällä pärjää jos ei ole tiedossa rankkaa hikiliikuntaa. Syksyllä päänahkani hilseili, mutta syy löytyi oikeastaan vielä sulfapohjaisten pesuaineiden ajoittaisesta käytöstä. Yritän aina ensi sijaisesti myös hyödyntää kotoa kaiken ensin, ennen kuin hankin uutta tilalle. Mieheni esim. halusi ostaa talkkia, vaikka saman tuotteen olisi voinut korvata perunajauholla. Nyt yritän hyödyntää talkin pois esim. itsetehdyssä deodorantissa ja mahdollisesti myös hiuspuuterina. (Mutta! Ainakin minulla se tekee sähköisyyttä!) Eli en tässä vaiheessa osta perunajauhoja vain hiuksia varten vaan koitan pärjäillä sillä mitä on. Ja nyt jos joku ajattelee, että mitäs kun esim. se kaakao tuodaan kaukaa… No näin minäkin ajattelen. Mutta ihmisiltä löytyy kaapista kaiken näköistä ;) Ja niin löytyy niistä pesuaineiden ainesluettelostakin, jolla itseämme pesemme ;)

2.Harja luonnonkuidusta

Harjana olin käyttänyt vuosia lähes kokonaan jo luonnonkuituista puuharjaa – nyt olen alkanut kiinnittää myös sen puhdistukseen parempaa huomiota – mieheni päätti kasvattaa hiustaan ja alkoi harjata samalla harjalla.. näin ollen välillä hänen hiusrasvansa siirtyivät epäedullisesti omaan tukkaani ;) Minulla on myös tuliaisena saatu puinen kampa. Kun noista aika jättää, voin hävittää ne saunan uunissa. Pidän siitä, mitä luonnonkuituinen harja tekee tukalle. Kun tukka on vain hieman rasvainen, harjaan sen luonnonkuituharjalla taaksepäin ja kiinni. Tukka näyttää kiiltävältä, mutta ei likaiselta. Muotoilutuotteita en nää tarvitsevani. Halvat muoviharjat myös näyttävät hajoilevan nopeammin piikityksestä. Takkuja ei ole tarvinnut selvitellä enää vähään aikaan… mistä lie johtunee.. Harjaus kannattaa myös pitää kohtuudessa – se tekee hyvää hiukselle, mutta jatkuva harjaaminen taasen voi rasvoittaa tukkaa turhaan.

3. Veden kulutuksen huomiointi

Hiusten pesuvälin pidennys säästää jo vettä itsessään. Olen myös ottanut tavaksi saippuattomat ja kylmällä vedellä tehdyt pikaiset pesut. Veden sammutan aina saippuan levittämisen ajaksi. Kesällä suosin luonnonvesiä (hius kärsii mm. veden kovuudesta, joka vaihtelee paikkakunnittain) enkä koskaan huuhtele saippuaa suoraan järviveteen. (En edes silloin, vaikka biohajoavuutta mainostetaan) Yksi kampaaja kysyi minulta, mitä tuotteita käytän, kun olen saanut hiuksen niin pehmeäksi. Sanoin, että ”en mitään ja olen pessyt tukan viime viikkoina järvivedellä.”

4. Luonteva kampausten vaihtelu ilman turhia kojeita

Sen lisäksi, että päähän valikoituu joskus huivi, muistan pitää tukkaa myös auki, vaihdella hieman jakauksen paikkaa ja pitää hiusta kiinni hieman eri tavoin, jolloin ponnari ei pääse hiertämään samaa kohtaa tukassa. Hius kiittää. Ponnareissa koitan suosia materiaaleja, jotka olisivat riittävän pehmeitä hiukselle. Jos haluan kiharaa, käytän papiljotteja, (mummolta löytyi käyttämättömiä) en tarvitse mitään kiharrinta erikseen. En halua myöskään mitään suoristusrautoja tai muita kojeita kylppäriimme, jotka vievät aikaa/rahaa/tilaa/kuluttavat hiusta/syövät sähköä ja sisältävät muovia.

Minulla on (ala-asteella!) joululahjaksi saatu hiustenkuivaaja, joka tarvittaessa toimii koko perheen käytössä ja samalla pienimuotoisissa tuunausprojekteissa. Sitä käytetään kuitenkin hyvin säästeliäästi eli ei esim. jokaisen hiustenpesun jälkeen.

5. Huivi ja hattu käyvät aurinkosuojasta

Kyllä, näin on. Mitäpä siihen lisäämään. Paitsi, että vielä se, että jos jakaus palaa herkästi, niin muistaa vaan edelleen vaihtaa sitä hiusten kiinnitystyyliä ja jakauksen paikkaa. Ja latvat voi suojata pitemmässä tukassa vaikka niillä lettikampauksilla. Ja käyttää hattua ja huivia. ja välttää suoraa ja polttavinta auringon paloa muuten aurinkoisesta säästä täysin siemauksin nauttien. Ja suhtautua maltilla ohimeneviin trendeihin, kuten myöhemmin tuon esille. Oli se sitten suolavesisuihke (eikö tämänkin voisi tuunata itse tai vaan uida siellä merivedessä?) tai arsenaali erillisiä hiuksille tarkoitettuja aurinkotuotteita. Hyvä nyrkkisääntö lienee, että kesällä esim. alkoholi muotoilutuotteessa ja aurinko ovat lähtökohtaisesti huono yhdistelmä. Meidän kesä on myös lyhyehkö eli ihan jokaisen vuotuinen auringon saanti yletä sille tasolle, että erillisten tuotteiden hamstraaminen olisi välttämättä aina ja joka tilanteessa järkevää.

6. Hoitotuotteiden järkevöittäminen

Ensimmäinen ajatukseni on, että hoitoainetta ei hyvällä saippualla ja edellä mainituilla kikoilla ENSISIJAISESTI tarvitse. Esim. syväpuhdistavat tuotteet ovat lähinnä sitä varten, että ne poistavat muotoilutuotteiden jämiä. Jos hiuspohja voi hyvin jo edellä mainituilla asioilla, tarvitseeko sitä syväpuhdistusta ollenkaan? Hoitoaineena sitten on nyt ollut minulla ja miehellä yhteiskäytössä hajusteettomasta kosteuvoiteesta (DECUBAL) jota on lääkäri määrännyt lapsellemme (syö lääkettä, joka vaikutti ihoon, mutta nyt ongelma tasoittunut… johtuukohan sittenkin saippuan vaihdosta ;)) tuunattu hoitoaine. Se on lantrattu veteen ja laitettu tyhjään suihkepulloon (isovanhemilta kulkeutunut lasten suihkutettava aurinkorasvasuihkepullo). Vesi kuitenkin kerää bakteereja, joten en pidä kikkaa hyvänä pidemmän päälle, vaikka käytössä muuten ihanteellinen. Hoiteaineita saa myös palasaippuaversioina. Hiusten huuhteluun voi käyttää myös esim. oliiviöljyn ja omenaviinietikan sekoituksia. Ne saa lasipullossa ja voi muutenkin hyödyntää ruoan laitossa. Hiusnaamioita voi tehdä tarpeen mukaan itse. Meillä on esim. koti-kauneudenhoitoa pullollaan oleva, mummon jäämistöstä peräisin oleva, Valittujen palojen ”Kotikonstit, Parhaat Konstit”- kirja ja netistä/kirjastosta löytyy ohjeita. Pyrin aina lähtemään siitä, mitä jo kotona on, esim. välttämään hävikkiruokaa. Hieman käyneet marjat voin esim. vielä hyödyntää kotokosmetiikassa. Suosin myös yleisesti öljyjen käyttöä jos koen tarpeelliseksi. Esim. kuivan tukan voi öljykäsitellä ensin ja sitten huuhdella saippuapesulla. Risiiniöljy sopii hiustenhoitoon kuin myös kynsinauhoille ja ripsille. Öljyllä voi myös koittaa selvittää mahdollisia takkuja. Eli avain on se, että mitä tuotteita oikeasti tarvitsee ja voiko joku tuote sopia yhtä aikaa moneen. 

Lisäksi markkinoille puskee koko ajan erilaisia tuotteita. Yhtenä vuonna ”kesähitti” on teollisesti valmistettu suolasuihke surffitukan aikaansaamiseksi, toisena vuonna tukkaa kehotetaan vaalimaan ja varjelemaan suolavedeltä kasalla erilaisia aurinkohiussuojatuotteita. (Kofeiinia on markkinoitu myös, itse olen lorauttanut kupista jäähtyneen kahvin tukkaan.) Eli itseltään tulee kysyä, tarvitseeko tätä tuotetta todella. Vaikka koko kosmetiikka-arsenaali olisi luonnonkosmetiikkaa, mutta sen käyttö ei kovin harkittua, jättääkö jälkeensä aivan turhaa muovia, puoliksi käytettyjä tuotteita ja turhaa epäjärjestystä kylppäriin?

7. Hyvinvointi

Kokonaisvaltainen hyvinvointi näkyy helposti hiuksissa. Stressi tekee pahojaan tukalle. Yksipuolinen ravinto voi näkyä hiuksissa. Olen koittanut karsia ressiä aiheuttavia tekijöitä elämästäni ja katsoa hieman ruokavalion monipuolisuutta. Tärkeintä niissäkin on, ettei hyvinvoinnin tavoittelusta tee itselleen stressaavaa tekijää. Eli armollisuutta kehiin. ;) Monesti tuodaan esille, kuinka ilmansaasteet ja ”paha sää” tekevät tukalle hallaa. Mutta niin tekee hyvin kuiva, koneellinen ilmastointikin. Eli kultaista keskitietä tässäkin haetaan. :) Minulla on lääkitys, joka ei ole hyväksi hiukselle, varsinkin lääkityksen säännöllisen aloituksen pystyi kampaajakin melkein laskemaan tukan kasvusta, kohdassa oli selvä raja. Minusta tukka on nyt ollut silti parempi, eli voi olla, että oma toleranssi on myös parantunut.

8. Palvelut ammattilaisella jos tarvitsee

En oo koskaan kokenut kampaajalla käyntiä mitenkään älyttömän miellyttävänä, eikä kyse ole kampaajasta. En vaan jaksa pönöttää siinä tuolissa :D En kuitenkaan halua leikata tukkaa itse. Joskus olin toistakin vuotta leikkaamatta tukkaa, sitten kävin kolmen kuukauden välein. Nyt ajattelin pitää neljän kuukauden leikkausvälejä hyvänä. Jos hiusten laatu vaan kestää lääkkeet ym. haluan pitää pitempää tukkaa. Olen tutustunut ekokampaamoihin ja haluan joskus kokeilla esim. energialeikkausta. Tässä ehkä tuleekin kokonaisvaltaisempi aspekti mukaan. Minulle riittää pääosin, että hiusta siistitään latvasta, jotta se kasvaa taas tasaisemmin. Edellä jo mainitsinkin, että jos todella haluan johonkin tilaisuuteen joskus kampauksen, joka vaatisi muotoilutuotteita, teetän sen kampaajalla, koska niitä tilanteita tulee pitkässä juoksussa aika harvoin. Näin säästyn purkeilta ja purnukoilta kotona. Vaihtelen usein paikkaa millä kampaajalla käyn ja suunnittelen ne työ- tai koulumatkan varrelle tai esim. pyöräilymatkan päähän, jolloin minun ei tarvitse käyttää autoa kampaamopalvelua varten. Kauempana asuessa niputtaisin samalle käynnille myös muita juttuja.

9. Oma väri – paras väri

Mä en ole ollut koskaan mikään suuri hiusten värjääjä. Muutamia kampaaja- ja kotikokeiluita on ollut, mutta hyvin on pärjätty ilmankin. Vuosi sitten kokeilin punaista sulfaatitonta väriä kampaajalla oman hiukseni joukkoon lähinnä latvaan. Jos välttämättä tulevaisuudessa koen, että tarvitsen väriä tukkaan toteutan sen luonnonkosmetiikalla/kaivan esiin mummoni vanhan kirjan, jossa esim. punertavaa sävyä saadaan aikaan kotikonstein. Nyt olen huomannut, että tukkaan palautunut kiilto on saanut myös värin näyttämään kivemmalta omaan silmään.

10. Ja vielä kerran.. ne palasaippuat

Blogia aloitellessani ajattelin, etten keskittyisi kosmetiikkaan, mutta nyt olen myös olosuhteiden pakosta (sulfa – ja hajusteyliherkkyys) joutunut tsekkaamaan vaihtoehtoja ja tutkimaan tuoteselosteita, että ajattelin valottaa aika ajoin kokemuksia myös tällä puolella. Vaihtoehtoja on pilvin pimein – ja toisaalta juuri sen itselle täydellisen saippuan metsästäminen vie oman aikansa ja kokeilukertansa. En halua kaappeja täyteen saippuaa, joten en ota mitään kokeilupaketteja vastaan, vaan suosin ennemmin sellaista ”yksi kerrallaan” periaatetta. Yksi ongelmakohta saippua-asioissa tulee esille. Luonnonkosmetiikkaa myydään kyllä hyvin netissä, mutta silloin en pääse haistamaan tuotetta. Vaikka saippuaan ei sinällään olisi lisätty synteettistä hajustetta, saattaa yliherkkyys tulla vastaan jo yhdestä eteerisestä öljystä. Paikan päällä ostaessa ongelma taas tulee muiden hajujen sekoittumisesta. Esim. kaupassa tai markkinoilla muiden saippuoiden haju tekee jo niin paljon hallaa, että saatan tulkita hajun väärin. Mulla on tarkoitus valmistaa saippuaa jossain vaiheessa myös itse. Saippuan raaka-aineisiin ja syvempään olemukseen sekä kotimaisuuteen tulee kiinnitettyä entistäkin enemmän jatkossa huomiota. Esim. vasta viime aikoina olen ymmärtänyt että se sulfa, joka shampoissa minua usein pistää ärsyttämään on tuotteen vaahtoamista varten. Vaahtoavan ominaisuuden saa kuitenkin aikaan myös esim. juurikin tuolla risiiniöljyllä…

Piakkoin aloitan julkaisemaan siis myös kokemuksia erilaisista palasaippuoista – mutta en paljon ja kerralla vaan hitaasti ja harkitusti ;)

(Häiden aikaan en ollut vielä siirtynyt sulfaatittomiin palasaippuoihin ja tukkakin voi silloin vielä huonommin, mutta muotoilutuotteita ei tukassa ollut laisinkaan edes hääkampauksessa.)

https://www.bloglovin.com

https://www.blogit.fi

 

Wanhan Warkauden tunnelmaa vol.1 & poronnahkatilkuilla tuunattu kesähame talvikäytössä

3.4.2018 art, Left over materials, Minimalism, Travel in Finland, tuunaus, Zero waste

Majoituksemme – Warkauden klubi – (ja osa minimalistista pakkaamista joka helpottaa mökki- ja kaupunkivaatteiden yhdistelyä)

Hame: Kohta 10 vuotta sitten ostamani kesähame, tuunattu poronnahkan leikkuutähteellä, Ompelimo Rokita. Tässä otettu talvikäyttöön. Menee matkustaessa pieneen tilaan. Tuunauksen ideana on, että sain hameeseen haluamaani näennäistä pituutta & raskaampana poronnahkainen piparireunus pitää kevyen hameen paremmin paikallaan myös kesän tuulessa ilman, että joudun tinkimään hameen miellyttävästä keveydestä. Hameen takana on nepparirusetti, jonka voi tarvittaessa irrottaa.

Paita: Merinovillainen musta monikäyttöpaita, tilattu Suomen luonnonsuojeluliiton kautta 5 vuotta sitten. Paidan voi yhtä hyvin pukea mökille, kuin yhdistää hameen kanssa perusmustaksi yläosaksi talvella.

Legginsit: Second hand, saatu. Soveltuu myös kuorihousujen alle talviurheiluun ja mökkioloihin lämmittämään.

Kengät: Jälleen kerran metsästysmaiharini. Näin lyhyelle lomalle en viitsinyt pakata mukaan monia kenkiä. (Uimavaatteissa oli mukana kahluutossut, joita pidin hotellissa myös sisäkenkinä – kuivuvat nopeasti – näin maiharit saivat välillä levätä, muutoin suosin villasukkia)

Huivi: Saatu tuliaisena appivanhemmilta. Soveltuu niin kaula- kuin hartiahuiviksi. Materiaalinsa puolesta huivin voi taiteilla vaikka topiksi. Huivitoppien ansiosta olen välttänyt ylimääräisten kesätoppien oston.

 

Viime aikoina blogimaailmassa silmiini on osunut keskustelua kotimaan matkailusta – milloin sen kalleuden takia, milloin ilmastoteemana, milloin uusien tuulien kautta. Itse pidän kotimaan matkailua koskevista blogipostauksista, osittain taustani takia ja osittain siksi, että ne tuovat välillä esille hyvin lämminhenkisesti pieniä kohteita, joko retkeilyä, historiaa tai paikallista kulttuuritarjontaa valottaen.

Blogia aloitellessa ajattelin, etten syventyisi tähän aiheeseen – ihan vaan paisumisen vuoksi. Ajattelin kuitenkin, että ehkä voin samalla myös esitellä vaateteemoja. Yksi seikka oli myös se, että esim. retkeillessä ja luonnossa haluan keskittyä itse retkeilyyn ja olla miettimättä somemaailmaa ja blogia. Mutta… nyt kun olen seurannut keskusteluita, on alkanut tuntua siltä, että ehkä voin valottaa tätä kenttää omasta näkövinkkelistäni. Tällä kertaa postaus kuitenkin paneutuu enemmän kaupunkikohteeseen (ja sen yhdistämiseen mökkeilyn kanssa).

Olemme pyrkineet yhdistämään mökki- ja sukulaisten tapaamismatkoille joitakin vierailukohteita ja näin ollen harrastamaan kotimaan matkailua. Nämä kohdat ovat meidän perheessä ne, joissa auton käyttö näkyy eniten. (Perheessämme on yksi auto joka ei ole päivittäisessä käytössä – minä ensisijaisesti pyöräilen ja kävelen ja toissijaisesti käytän bussia ja tarvittaessa junaa reissatessa). Mieheni ajaa töissä firman työautolla. Kaupunkiajossa pyrimme yhdistämään mahdollisimman monta käyntiä samaan ja näin ollen ajoja kertyy kaupungissa vain kourallinen/kk. Pyrimme sitten näillä pidemmillä ajoilla saamaan myös ”matkailun nälän” talttumaan ja harrastamaan ”henkistä sivistystä ja irtiottoa”. Nyt pääsiäisenä meillä oli pitkästä aikaa mahdollisuus muutaman päivän irtiottoon perheen kesken.

Vierailimme mieheni vanhempien mökkikäytössä olevalla tilalla Etelä-Savossa, joka on toiminut aikoinaan kyläkauppana. (Sieltä myös esim. vintage nappeja olen löytänyt…). Samaan syssyyn näimme myös mieheni vanhempia, jotka olivat oikeastaan eläkeläisinä paluumatkallaan pohjoisesta. Mökillä aika kului pitkällä potkukelkkalenkillä ja puusaunalla maustettuna. Kelihän oli aivan nappi ja aurinkoa riitti iltaan saakka. Lankalauantaina suuntasimme jo kotiinpaluumatkalle, mutta emme suinkaan kotiin asti vaan Varkauteen yöksi, koska mökkimatka kulki Varkauden kautta. Lähinnä lasta ja omia reumakolotuksiani ajatellen kävimme Varkaudessa la aamupäivästä pienessä kylpylässä (Kunnonpaikka). Ei ollut ryysistä :D Tämän jälkeen etsimme majoituspaikkamme -joka löytyy keskustasta- eli Varkauden klubin http://www.varkaudenklubi.fi/majoitus/.

 

Etuoven kauniit puuyksityiskohdat (Etualalla Warkauden klubin haamuko? ;))

 

Kubi on tunnelmallinen ja kaunis vanha puurakennus, jolla on mielenkiintoinen historia herrasmiesklubina liittyen tehdaskaupungin kehitykseen. Perheemme majoittui 65 euron hintaan huoneessa, jossa oli oma kylpyhuone kylpyammeineen. (Kuin sattumalta kassiin oli jäänyt pieni kylpyvaahto, joka minun piti lahjoittaa nurkistamme anopille..) Aamupalan sai ostaa erikseen ja sen sai nauttia avarassa puulattiaisessa salissa. Paikka oli lapsiystävällinen ja salissa oli myös leluja. (Miehelläni sattui pieni aavemainen kohtaaminen aamupalapöydässä kun hän luki sanomalehteä. Kuulemma tuntui kuin joku hahmo olisi tullut nojailemaan siihen ikään kuin kurkistaen, mitä lehdessä kirjoitetaan. ;))

Tunnustan tähän samaan hengenvetoon, etten pidä oikeastaan varsinaisista hotelleista. Esim. ketjupaikoissa tuntuu, että ne näyttävät joka kaupungissa ”samalta”. En myöskään pidä siitä ”uuden hajusta”, joka itselläni ottaa nenään. Ymmärrän tietysti allergiaihmisiä, että ”vanha nuhjuinen kokolattiamatto” voi yhtä hyvin ahdistaa – tässä kohteessa ei kokolattiamattoa tarvinnut kuitenkaan joka huoneessa kohdata.

 

Varkaudesta löytyy museotarjontaa http://www.varkaus.fi/museot ja aloin harkita museokortin hankkimista, joka kävisi aina Hangosta Inariin. https://museot.fi/Tämä kuvassa oleva ”Varkauden museot” osa oli vierailuajankohtanamme kiinni, mutta rakennus oli niin kaunis pääsiäisauringon valossa, että oli pakko pysähtyä. Samalla tarkistin aikataulut seuraavaa mökkireissua silmällä pitäen.

La illalla teimme pitkän kävelylenkin ihastellen jo toistamiseen auringonlaskua ja bongailimme kohteita, joissa voisimme vierailla seuraavalla mökkikäynnillä. Saimme ihastella myös täyskuuta, joka näkyi vielä illalla kivasti hotellihuoneen ikkunasta.

Sunnuntaina suuntasimme Mekaanisen musiikin ”museoon”. Olin vieraillut tuolla viimeksi lapsena ja vanhan ja antiikkisen ystävänä silmä lepäsi opastetulla kierroksellamme. Opastus oli tehty pilke silmäkulmassa, joten mistään kuivasta kierroksesta ei todellakaan ollut kyse! Edellä ja jäljessä olevat kuvat ovat mekaanisen musiikin museosta. (Eikä ollut ryysistä – olimme ensimmäiset asiakkaat – museo avattiin juuri 1.4! – talvikuukausina museo toimii muuten ennakkovarauksesta)

 

 

 

Museossa on myös torvea soittava, punasilmäinen fauni

Lähtiessä kävimme syömässä vielä kävelykadun vietnamilaisen ravintolan seisovassa pöydässä. Maanantai jäi vielä aikaa pääsiäisen viettoon kotikonnuilla – tarkoitus oli mennä tähän lähelle pilkkimään  mutta sää kääntyi niin lumiseksi, että päädyimme ainoastaan ulkoilemaan muutaman laskun verran pulkkamäkeen – muuten, pulkkamäessä ei ollut ketään muita, koska sää oli niin kovasti jo vaihtunut. Vältimme pitkälti pääsiäisruuhkat – ja saimme sekä palan kulttuuria, että mökkitunnelmaa, lepoa että ulkoilua. Onneksi ei tarvinnut ajaa esim. Lapin hiihtokeskuksista maanantain lumipyryssä tai venailla lentokentillä :)

Tein huomioita esim. jätteen määrän mahdollisesta lisääntymisestä lomamatkoilla ja siihen, miten aiomme ottaa asian huomioon. Tämän aiheen voin kuitenkin säästää toiseen kertaan.

https://www.bloglovin.com/

https://www.blogit.fi/

 

 

 

Inspiraatiota minimalismista ja zero wastesta silmämeikkiin

14.3.2018 kierrätys, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Haluan pitää kauneuden hoidon ja kosmetiikan määrän yksinkertaisena. En halua joka puolelle purkkia ja purnukkaa, vaan ainoastaan muutaman tuotteen, jotka ovat mahdollisimman monikäyttöisiä. Kotimaisuus ja luonnonkosmetiikka, sekä tuotteiden kierrätettävyys ja muovittomuus nousevat valinnoissani esille. Suosin myös itse tehtyä kosmetiikkaa, jossa hyödynnetään jo kotoa löytyviä raaka-aineita. Tällä hetkellä käytän pois kaiken ostamatta uutta tilalle ja sovellan tuotteiden käytössä. Vanhentuneet meikit, käytöstä poistetut meikkisiveltimet ja loppuunkalutut ripsiväriharjat hyödynnän pienimuitoisissa taide- ja askarteluprojekteissa. Esim. http://ragqueen.omablogi.fi/light-art-with-old-make-up/Alla olen keskittynyt nyt aluksi silmämeikkiin. Olen kieltäytynyt kaikista ilmasnäytteistä, ettei niitä kerry kaappeihin. Avain asemassa ovat myös meikittömät ja silmämeikittömät päivät. Luonnollisempi look näyttää onneksi muutenkin nostavan taas asemaansa kosmetiikkapuolella.

1.Ripset

Vähentämisessä lähdin tietysti liikkeelle siitä, että käytän ensin ripsarin pois ostamatta uutta tilalle. Käytin myös äitini ripsivärin, joka hänellä oli jäänyt käyttämättä. Näiden jälkeen käytin loppuun ruskean marketti-ripsienvärjäysvärin lopun, joka oli tarkoitettu kotivärjäykseen. Aiemmin olin käynyt värjäyttämässä ja laittamassa permanentin ripsiin, en todellakaan säännöllisesti, mutta joskus lähinnä kesäksi. Viimeksi tein samoin kesänä, jolloin menimme naimisiin. (Kesällä tulee 2 vuotta). Säikähdin silloin sitä permanenttiainetta, koska en ollut vuosiin moista laittanut ja kemikaalien käyttö oli vuosien aikana roimasti laskenut. Niimpä päätin, ettei ikinä enää! Häihin olin ostanut vielä yhden ripsarin, jonka sitten käytin pois talven aikana, kun kesän värjäys ei enää ollut voimassa. Kun väri loppui, käänsin ripset vaan kotoa löytyvällä taivuttimella. Seuraavan kesän olin ilman väriä, eli harjoittelin myös ilman olemista. Syksyllä aloin kaivata hieman väriä ripsiin. Kääntäjä oli ajan saatossa niin vääntynyt, että jouduin laittamaan metallin keräykseen. En ostanut uutta tilalle. Ostin Zui Organicsin vihertävän sävyisen mascaran. Silmät tykkäsi koostumuksesta, ei sisältänyt mitään ärsyttäviä ainesosia. Olin kuitenkin pettynyt siihen, miten vähän aikaa se toimi käytössä, varmaan juuri siksi, ettei ripsarissa ollut lisättyjä säilöntäaineita?! Laitoin vielä pari pisaraa etikkaa joukkoon, että saan loput värit hyödynnettyä. Minulle mitkään kestoripset ei ole olleet vaihtoehto, sillä minun makuun ne näyttää liian meikatuilta. Voi olla, että joukosta löytyisi kevyempi vaihtoehto, mutta nyt en ole kokenut tarpeelliseksi tutkia.

Jos haluan laittaa johonkin tilanteeseen näyttävämmät ripset, niin kotona on vielä muutamia vaatimattomampia irtoripsitupsuja, voin käyttää niitä lähinnä silmäkulmiin. (Karnevaalitarkoitukseen kotona on överit tekoripset (punaiset ja pinkkimustat höyhenversiot…) Eli kun todella överillä mennään, niin sitten laitan nuo… xD)

Mun kauneuskäsitys on muuttunut ja itseä on alkanut miellyttää sellainen pelkistetympi muoto meikkauksessa. Less is more. Tällä hetkellä korostan ripsiä ainoastaan pehmeällä puisella rajauksella ripsirajassa, jos siltä tuntuu. Aion nyt mennä sillä niin pitkään kun niitä kotona on. Myöhemmin ajattelin kokeilla risiiniöljyä, jota saa apteekista. Se vahvistaa ripsiä ja sillä voi pyyhkäistä silmämeikin, jos sellaista sattuu laittamaan. Se hoitaa myös hiuksia, joten voi käyttää hoitonaamiona, kuiviin latvoihin jne. En ole kuitenkaan vielä tutkinut vaihtoehtoja, joten muovi saattaa tässä asiassa tulla kummittelemaan. Katsotaan.

2. Rajaus

Hoituu siis nykyään edellä mainituilla puisilla rajauskynillä. Nestemäiset rajaukset olen lopettanut jo vuosia sitten. Puisessa rajauskynässä se hyvä puoli, että sen pienen puisen loppunysän voi heittää vaikka puusaunan pesään, eikä jätä jälkeensä muovipakkausta. Myös luomivärillä voi tehdä ripsirajaan hieman tummemman rajan. Olen hyödyntänyt myös loppuja luomivärejä tässä, lähinnä sen mukaan minkä värisiä vaatteita on valikoitunut päälle. Toisaalta jos välttämättä haluaisi käyttää nestemäistä rajausta ja hieman korostaa ripsiä, niin periaatteessa ripsiä voisi hieman värittää myös tuolla nestemäisellä rajauksella, kun vaan löytää hyvin pysyvän tuotteen, joka ei heti leviä. Pitäydyn kuitenki itse nyt noissa vielä jäljellä olevissa tuotteissa, ajattelin tuota rajausvaihtoehtoa niille, jotka haluavat selkeän nestemäisen rajauksen.

3. Luomiväri

Mä olen henk. koht tykännyt luomiväripaleteista, koska niillä saa nopeasti muutettua meikkityyliä ja poimittua värejä esim. käyttämiensä vaatteiden mukaan. Nyt olen käyttänyt vanhoja pois, enkä ole ostanut uusia tilalle. Murentuneet yms. olen käyttänyt taideprojekteihin ja tyhjät luomiväripaletit olen käyttänyt maalin levitysalustoina tai ehjät korurasioina isomman korurasian sisällä pesun jälkeen. Minua ärsytti nuo muoviset kannet silti ja varsinkin, jos kerran tiputat lattialle ja hajoavat. En mielellään enää suosi noita yksittäispakattuja luomivärejäkään. Näin voisin tehdä, jos olisin ”yhden värin ihminen”. Esim. yksi sopiva murrettu, voidemainen, ruskean sävy voisi periaatteessa käydä niin luomille, kulmille kuin poskipäille ja sen voisi saada metallirasiassa, joka olisi helpompi kierrätettävä ja ehkä myös jatkokäytössä korurasiana kestävämpi ja nätimpi. Löysin kuitenkin nyt tulevaisuutta ajatellen Ruohonjuuren verkkokaupasta Boho Green luomiväripaletin, joka toimii refill-periaatteella. https://www.ruohonjuuri.fi/luomivaripaletti-earth-gp-boho-3760220172167. Paletti on tehty saarnipuusta ja siihen saa kerralla 8 sävyä. Luomivärinappeja voi ostaa irtona samaan rasiaan. Mutta ennen ostoa pärjäilen noilla, mitä mulla on. :)

4. Kulmat 

Tykkään luonnollisista kulmista. Muutaman kerran ne on ammattilainen nyppinyt esim. kasvohoidon yhteydessä ja kerran nuorempana värjäytin (enkä tykännyt, vaikka kaverit kehui :D) Minusta muoto on nyt niissä semmoinen sopivan luonnollinen, että ne muutamat haittaavat irtohaituvat on helppo nyppiä pinseteillä pois. (Lue: ”En muista koska olen näin tehnyt”)Allekirjoitan kyllä sen, että ”huolitellut kulmat antavat ryhtiä kasvoille”, mutta se mitä nykyään ihmisillä näkee, on itselleni aivan liikaa. Minusta mitään erillisiä kulmageelejä ei tarvita, jos kulmat haluaa ”ryhdistää”, niin esim. käsien rasvauksen jälkeen kulmat vaan ”nykäisee sormien läpi” kun rasva on jo käsiin imeytynyt. Mulla on ruskea puinen rajauskynä, joten saatan joskus iltamenoihin hipaista sitä todella kevyesti siihen kohtaan, jossa kulman väri on astetta vaaleampi. Eli kulmien suhteen olen ehdottomasti sitä mieltä, etteivät ne tarvitse MITÄÄN OMAA, YLIMÄÄRÄISTÄ TUOTETTA, eli se tuote, mitä kulmiin ehkä laittaisi, käy samalla myös esim. silmien rajaukseen tai voidemaisena luomivärinä, rasvana muuten ja pinsetit nyt yleisesti esim. tikkujen poistamiseen. :) Joskus olen sipaissut kulmat jopa huulikiillolla. (joista myös olen hankkiutumassa kokonaan eroon, mutta tästä myöhemmin.) Avain tuotteiden käyttöön jonakin muuna meikkinä, kuin mihin ne on tarkoitettu, on koostumuksen huomiointi. Esim. juuri tuo huulikiilto saattaa olla koostumukselta hieman ”limainen”, jolloin sitä tulisikin laittaa vain ihan äärettömän vähän, esim suoraan sormen päästä.

Kuvissa on hyödynnetty luonnonvaloa vastavalona ikkunan läpi. Muita muokkauksia en ole kuviin tehnyt, paitsi rajannut likaiset tiskit taustalta ja yhdestä tummentanut taustaa juurikin taustan sotkujen vuoksi :D Silmissä on hyvin kevyet, silmäkulmaan painottuvat rajaukset ja muuten hieman sipaistu vaalensiniharmaata joka on alun perin tarkoitettu huulille.

https://www.bloglovin.com

Luovan järjestyksen polku

6.3.2018 art, Marie Kondo, Minimalism, Tee-Se-Itse, Zero waste

By: Alphonse Mucha 1860-1939

Minimalismi-, Konmari-, zero waste-, järjestys-foorumit, tuunaus&käsityöt

Seuraan minimalismi, – Konmari,  zero waste- ja järjestämiseen liittyviä teemoja, kuten olen aiemmin tuonut esille. Seuraan myös tuunaukseen ja käsitöihin liittyviä kanavia. Omassa ajattelussa olen yhdistellyt toimintatapoja edellisistä, mutta olen huomannut, että monet asiat ovat olleet olemassa jonkinlaisina kirjoittamattomina sääntöinä toiminnoissa jo ennen ko. suuntauksiin tutustumista. Joskus vähemmän, joskus enemmän. Näiden suuntausten aktiivisempi seuranta on kuitenkin tehnyt omasta toiminnasta tietoisempaa ja ylläpitänyt tiettyä elämäntapaa. Joinakin turhautumisen hetkinä – esim. intensiivisen konmarituksen jälkeen on voinut olla olo, että huh, hommaahan on vaikka kuinka paljon, mutta kun olen pystynyt katsomaan netin foorumeilta, kuinka paljon ihmisillä OIKEASTI on tavaraa, on ymmärtänyt, että se oma tilanne ei todellakaan ole niin kaoottinen ja lopulta sitä on huomannut, että sieltä se ”pirskahtelu” kuitenkin syntyi :D Olen seurannut myös Konmarin vasta-argumentteja. Sieltäkin olen löytänyt allekirjoitettavaa, mutta toisaalta haluaisin itse pyrkiä pois vastakkainasettelusta ja lokeroinnista. Kaikissa edellä mainituissa teemoissa on hyvää ja niitä yhdistelemällä olen alkanut kutsua omaa polkuani nimellä ”luovan järjestyksen polku”. Alla olen eritellyt, mitä se minulle merkitsee ja mitä teemoja olen suuntauksista yhdistellyt. Tässä postauksessa keskityn lähinnä minimalismiin ja konmariin. (Myöhemmin muihin teemoihin) TÄMÄ ON POIKKEKUKSELLISESTI PITKÄ TEKSTI TÄHÄN BLOGIIN :)

Elämäntilanteiden ohjaava vaikutus

Minulla on ollut useampi muutto ja väliaikaisasuminen, rahaa kulutukseen on ollut opiskeluaikoina vähän ja tällä hetkellä asumme perheenä pienessä asunnossa. On ollut pakko käydä tavaroita läpi useaan kertaan ja miettimään , mitä oikeasti tarvitsee ja mahtuuko asuntoon. Lisäksi ympäristöaiheet ovat olleet vaikuttamassa pitkässä juoksussa kulutusvalinnoissani aina jollakin tavalla taustalla. Välillä vähemmän välillä enemmän. Perheellisyys ja kimppa-asuminen ovat tuoneet oman jälkensä kulkemaani polkuun.

Tausta ja persoona -pedantti ja luova hullu

Olen lapsesta saakka pitänyt siitä, että ”paikat ovat paikoillaan”. Lapsena tarhassa suurta ihastusta tuotti verstaan työkaluseinä, jossa oli työkalun kuva, tiesi aina, missä on vasaran paikka. Ajattelin katkerana, että miksi meillä kotona ei voinut olla sellaista. :D Ala-asteella halusin siivota meidän ulkovaraston, vanhemmat olivat näissä suurpiirteisiä. Minua ärsytti, että esim. talven tullen suksia ja luistimia joutui joskus kaivelemaan ja etsimään. Alle kouluikäisenä oli kivaa kun mummot tulivat pidemmäksi aikaa ja olin hoidosta lomalla. Kovina pakkaspäivinä teimme mummojen kanssa paljon kotitöitä.  Tykkäsin niistä hirveästi. Ihan pienenä jo lajittelin tavaroita hokien ”Tämä kuuluu tähän sarjaan ja tämä tähän sarjaan.” Tässä taustaa siitä pedanttisemmasta puolestani. Omasta lapsesta olen huomannut samanlaista järjestelytaipumusta – toki osa on opittua, kun siivousta ja järjestelyä on tehty yhdessä, mutta kun pari vuotias, joka ei vielä kauheasti puhu, mutta asettelee ja sommittelee samalaisia lelujaan yhteen paikkaan ja toisenlaisia toiseen itsekseen tarkkaan riviin, niin taitaa siinä osittain vähän synnynnäistä taipumustakin olla mukana. :)

Toisaalta…aika ajoin törmää myös uutisointiin koskien sotkuisia työpöytiä, että ne kertovat luovuudesta. Yhtä lailla voin allekirjoittaa omassa toiminnassa tämän. Näin saa ollakin ja erityisesti lasten kuuluu saada leikkiä luovia leikkejään, joista sotkua syntyy. Ei ole toisensa poissulkeva asia ohjata lasta keräämään omat jälkensä ja lisäksi olla armollinen ”lelukököt ruokapöydän alla” tyyppisiin viritelmiin. Tuunaus ja ideointi sekä luovat harrastukset ovat olleet tärkeä osa elämää, vain muuttamalla omalla polullani muotoaan. On ollut aikoja, jolloin järjestys ei ole ollut elämässä niin keskeinen tekijä ja elämä on silti voinut olla mielekästä. Mutta –  kaaos on voinut myös ahdistaa, jolloin polun suuntaa on tullut muuttaa.

Yhdessä käyty polku

Kuitenkin, kun asuminen on jaettu, järjestystä ylläpidetään myös yhteisen hyvän nimissä – esim. vaihtuvien ihmisten kanssa vietetty kimppa-asuminen sekä perheenä eläminen eivät ole yksilökeskeisiä muotoja – ei enää riitä se, että voi yksin mielivaltaisesti marittaa kaiken, mikä ei ”pirskahtele” tai ylipäänsä vastata järjestyksestä yksin.  Erilaisia siisteyskäsityksiä tulee myös yhteen sovittaa. En osaa laskea enää, kuinka monen ihmisen kanssa tätä on tullut tehdä.  Ja se oma  ”luova epäjärjestyskään” ei saa olla liiaksi toisten kanssaeläjien tiellä.

Minimalismi luovan järjestyksen  polullani

Olen vähentänyt tavaraa kirpputoreille ja lahjoituksina asteittain. Olen luopunut kotiin kannetuista mainoksista ja lehtitilauksista (paikallinen ilmaissanomalehti ja yhdistysten lehdet, joihin kuulun ovat tässä poikkeus). Laskut olen ottanut pääsääntöisesti sähköiseen muotoon, jolloin jätepaperimäärä pienenee ja myöskin ulos kantamisen vaiva. Pidän ajatusta yllä siitä, ”etten osta mitään”. Olen lopettanut käytännössä kaikki heräteostot ja vapauttanut tuon ajan toiminnalle, jossa olen voinut pohtia jo omistamieni tavaroiden jatkokäyttöä, harrastaa ja suunnitella luovia projekteja siitä, mitä minulla jo on. Olen pitänyt tietoisia some-vapaita, pyrkinyt tekemään yhden asian kerrallaan ja keskittymään yhteen tehtävään kerrallaan. Olen työskennellyt hiljaisuudessa ja viettänyt paljon aikaa luonnossa eri tavoin. Luonnossa vietetty aika on myös tukenut vähemmällä pärjäämistä ja on saanut hengähtää mainonnasta. Olen imenyt virtaa hiljaisista kirjoitushetkistä.  Aivot saavat levätä ärsyketulvalta. Minimalismi pelin sijaan olemme ottaneet käyttöön kerran viikossa vähentämisen idean, jossa on myös paljon liikkumavaraa. Näin ollen vähentäminen on järjestäytyneesti mukana, mutta siinä on myös luovuutta mukana. Yhtenä viikkona vähennys voi tarkoittaa sitä, että kerään kaikki vanhentuneet meikit ja teen niistä taidetta. Samalla kuitenkin vapautuu tilaa. Tässä kohtaa myös sovellan sitä, mitä esim. jatkossa enää tarvitsen, eli en osta kaikkea uutta tilalle jolloin kulutus vähentyy. Näin ”siivous kääntyy hauskaksi ja luovaksi.” En tykkää, että purkkia ja purnukkaa on joka puolella, joten kieltäydyn kaikista ilmaisnäytteistä  ja käytän jatkossa kosmetiikassa vain muutamia monikäyttöisiä ja harkittuja tuotteita. Tällä hetkellä elän vaihetta, että käytän kaiken nykyisen pois ennen niiden muutaman, tarkkaan valitun tuotteen ostamista. Siivouksessa ja pyykkihuollossa etenemme kohti muutaman monikäyttötuotteen politiikkaa.

  • Mihin en pyri? En pyri siihen, että kaikki taulut seiniltä on myyty ja tuloksena on kokovalkoinen talo lähestulkoon ilman kalusteita. Eräällä järjestelyfoorumilla oli maininta myös tauluista ja julisteista, kuinka ne tuovat tilaan kaaosta. Minusta se on ennemminkin niin, että niille on oma paikkansa silloin kun omistaja saa rauhassa miettiä, mihin hän taulun asettaa. En kuitenkaan voisi nykyiseen asuntoon ostaakaan enää tauluja. En halua lukea kaikkia kirjoja vain kirjastosta tai sähköisesti – eli kirjahylly saa olla vaikka ihana luovan järjestyksen lähde, osasta  kirjoista voi kuitenkin myös luopua. Sähköiset ja kirjaston palvelut ovat kuitenkin varteenotettavia vaihtoehtoja, jolloin uusien kirjojen ostaminen käy vai hyvin tarkan tutkiskelun läpi.

Konmari luovan järjestyksen polullani

En ole vielä lukenut mitään Konmari-kirjoista aivan alusta loppuun, mutta inspiraation nimissä näin on tarkoitus tehdä. Ennen Konmariin tutustumista olin kehitellyt järjestelytekniikoita ja lahjoittanut aika ajoin tavaraa eteenpäin ja jo vähentänyt kotiin kannettua tavaraa merkittävästi. Minulla oli ollut pitkään jo tapana tehdä järjestelyitä, joissa kävin aina yhden osion kerrallaan läpi, esim. vaatekaappi tai kuiva-ainekaappi. Ympäristöä ajattelevana halusin kuitenkin haastaa itseäni ja jalostaa ajatusta ”iloa tuottavista esineistä” ja poisheittämisen sijaan tuunata ja tehdä esineestä sellaisen, että se jälleen tuottaisi minulle iloa. Kun en samaan aikaan kanna kotiin koko ajan jotain uutta, kulutustottumukseni ovat minimaalistuneet ja annan asioille taukoa. Näin ollen ei käy niin, että sekä säästäisin vanhan, että ostaisin uutta tilalle. Esim. kuiva-ainekaappimme pysyi hankalasti järjestyksessä. Kun aloin marittamaan sitä toiseen kertaan, löysin ilmeisimmän syyllisen: muovipussit! Meillä oli ollut jo tapana suosia kestokassia, itse en käytännössä kantanut kotiin ollenkaan muovipusseja mutta mieheni onnistui kantamaan niitä meille, vaikka kauppareissukäynnitkin oli tarkemmin harkittu. Sitten hän hätäpäissään tunki niitä tuonne kuiva-ainekaappiin :D Nyt kestokassit on niin ilmeisessä paikassa ja keskustelut käyty, että tilanne on jo huomattavasti parempi! (Ja ne muovipussit mitä on, olen pyrkinyt viikkaamaan, ettei tuo sama enää toistuisi ;))

Kun  sitten kaapit ovat järjestyksessä, alan seuraavaksi pitää ”teema viikkoja”. (Tämä sen lisäksi, että meillä lähtee aina jotakin tavaraa kodista, kerran viikossa lainatut palautetaan, kirpputorille lahjoitetaan, annetaan lapsen pieneksi menneet vaatteen serkkutytölle… jne). Teema voi olla vaikka Tee. Jos kaapissa on paljon teetä, alan esim. korvata totutun toisen kahvikupillisen teellä. Samalla jätän kahvin/teen ostamatta. Huomaankin pärjääväni aika pitkään ja samalla kaapista vapautuu tilaa, jotta se on jatkossa myös selkeämpi. Tai se voi olla tuunaukseen liittyvä harrastus, eli kerään kaikki vanhat askartelumaalin loput ja kulutan ne kaikki loppuun ostamatta uutta tilalle. Saattaa vaatia myös hieman kehittelyä, mihin ne riittävät, mutta se asiasta tekeekin juuri ”pirskahtelevan”. :) Teemat tuovat samalla sellaisia helppoja arjen iloja päiviin, jotka on helposti toteutettavissa, eivätkä aiheuta minkäänlaisia paineita.

Tämä tällä erää, jatkan myöhemmin toisilla teemoilla.

 

https://www.bloglovin.com