Selaat arkistoa kohteelle Yleinen.

Tuursdaag

17.8.2017 Yleinen

Rokkapäivä. Aiettä. Muistosopsukoista oikeen tuluvahtaa armeija-ajat. Hernekeittua ja pannaria. Olihan se siihe aikaa mahottoman herkkua. Ja ohan se oikeen makiaa ku etellisiltana laittaa herneet likuammaan ja tekkee sen sopan oikeen hartauvella ajan kans. Mittää purkkisoppaa. Ja sekkaa heittää lihhaa maun mukkaa. Ja valakosipulia. Sinappia. Eikä laita liikaa nestettä vaan tekkee siitä melekeen haarukoitavvaa.

Joo. Aamukahavit sejjäläkeen ku on heränny siihen että on heränny. Vilosovisesti. Ja kissat on ruokittu ja Akka yöhukin jäliltä peiton alla. Kuulostaa makiasti nukkuvan. Ukon akentaa kuuluu aamupäivällä ajelu naapuripitäjää. Kirpputoria taas. Ja mik’s ajellessa ku meillä aurinko paistaa. Etelän vetelät kärsii vissii vesisatteesta. Vai ? Se on kuulkaas se vuojen paras aika käsillä. Täällä on luonnon värit kohta parraillaan. Tulukaa kattoon jos ette usko.

Just. Ukon kirjotustahti ku on nykyään mallia satunnainen ni pittää miettiä sattuko eilen jottai. Verikokkeet oli vaikka ois pitäny mennä jo etellispäivänä. Puhelintakkaa ei sille reissulle muistanu ottaa. Ja kaupassakin unohtu käyvä. Oli semmonen hajamielisyyspäivä. Vysiikka on jees. Kipuja eijjoo. Ärrän taukoviikkojen kunniaks tosin vatta on oikeen äitynyt toimimaan. Istuntoja usiampi päivässä.

Juu. Rojektia ois. Levyjen kerräys. Kuvien siirtely puukapuloihin. Kotitöitäki pittäis varmaan jottai. Ainaki tiskata. Kauppareissulla pittää muistaa ostaa kumia. Nauhaa siis. Tullee kuulemma jonki sortin housuihin ettei valu poloviin. Apoteekissa pittäis kans muistaa käyvä silimätippoja hakemassa. Maanantaina alottaa kuuri ettei oo pöpöjä. Ku mennee leikkauspöyvälle. Vai onkohan se tuoli. Sepä seleviää joskus.

Vaan sillee. Ny auto käyntii ja menoks. Ukko siirtyy pikitielle kohti määränpäätä. Ja jos törmätään ni saa porista. Saa kysyä. IHammitävaa. Ja Ukko vastaa ihan mitä sattuu. Hih. Eikä. Muistakaa semmonen juttu että eijjoo tyhymiä kysymyksiä. On vaan tyhymiä vastauksia. Ni.

PS. Hih.

Aksatreenit

16.8.2017 Yleinen

Kävimme tänään Tuulin kanssa agilitykentällä treenaamassa keinua ja puomia. Lisäksi teimme pari pientä ratapätkää, mutta suurimman osan ajasta leikimme.

Minusta tuntuu, että keinu nousee pikkuhiljaa korkeammalle ja korkeammalle. Ei sillä tosin ole väliä, vaikka se keinu nousisikin, minusta on kivaa juosta sille. Ei uskoisi, että aluksi pelkäsin sen kolinaa.

Parasta koko treeneissä oli kuitenkin saalistaa palloa ja jahdata Tuulia. Suosikkini on keltainen vinkuva pallo. Välillä Tuuli jopa lähti minua karkuun, kun yritin viedä pallon hänelle. Se oli todella hauskaa.

Keinu on kiva, mutta kyllä minä putkistakin tykkään

 

WinZip oikeudenkäyntini

16.8.2017 Yleinen

Tämä päivä alkaakin ihan hauskasti. :)

Motivaation puutos..

15.8.2017 Yleinen

Kerron nyt, että minulla ei ole tällä hetkellä oikein motivaatiota kirjoittamiseen. EN missään nimessä ole lopettamassa, mutta pidän pienen tauon! Nähdään tauon jälkeen!

Iloisia ja surullisia tapahtumia

15.8.2017 Yleinen

Heinäkuun lopulla osallistuin Länderiyhdistyksen päänäyttelyyn. Siellä on monta muutakin länderiä. Käyttäydyin nätisti ja sain tuomarilta kuulemma hyvän arvostelun. Sain kauniin varasertin, kun olin nartuista kolmas. Kasvattaja-Ernakin oli paikalla. Erna antoi paljon vinkkejä isännälle ja emännälle. Näyttelyn jälkeen minua vielä vähän trimmattiin. Laumani mielestä, minun pitäisi olla nättinä vielä elokuussakin.

Pukee tämä varasertikin minua oikein hyvin.

Olemme olleet loppukesästä useamman kerran mammalla ja papalla yökylässä Tuulin ja emännän kanssa. Minä joudun jostain syystä aina nukkumaan takkahuoneessa. Hauskinta näissä reissuissa on ollut se, että käymme aina Voikkaan porukoiden kanssa lenkillä. Yksi lenkki oli jopa 9,5km. Jaksoin niinkin pitkän lenkin reippaasti loppuun asti. Ihmiset puhuivat jotain ihan outoja Harry Potter -juttuja sillä lenkillä.

Toimin taas mökillä rappustyömaan projektipäällikkönä. Minullahan on kokemusta samanlaisesta rakennusprojektista viime kesältä. Minä luotan laumani rakennustaitoihin niin paljon, että otin taas kunnon nokoset työmaan vieressä.

Tarkistin kuintekin lopputulokset tarkasti vaikka osan rakennusajasta nukuinkin.

Yhtenä sunnuntaina emäntä ja isäntä halusivat lähteä etsimään kanttarelleja metsästä. Jostain ihmeen syystä he halusivat sinne vaikka satoi. Sateen piti kuulemma tauota iltapäiväksi. Näin ei kuitenkaan käynyt ja olimme kaikki sadetakeista huolimatta litimärkiä, kun parin tunnin kuluttua palasimme mökille. Saaliskin oli huono. Todella tyhmää lähteä sateella minnekään ulos! Minä en halua ulkoilla metsässä enkä missään muuallakaan sateella! Näytin kuulemma kiukkuiselle kun mökillä kuivattelimme. En meinannut suostua enää edes poistumaan mökistä autolle kotimatkaa varten. Pelkäsin, että taas lähdetään sateeseen lenkille.

Aksatreenit hallilla jatkuvat taas. Hallilla on todella kivaa treenata. Olen ollut kesällä vähän haluton treenamaan ulkokentällä. Laumani tosin epäilee, että kesän huono treenivire johtui juoksuista. Nyt elokuussa minulla on ollut taas hauskaa treeneissä.

Viime perjantaina teimme harjoituksissa puomin ensimmäistä kertaa kesken rataa. Tuuli oli todella iloinen, kun osasin pysähtyä puomin päähän. Minusta siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Onhan sitä puomia treenattu jo kauan!

Pari päivää sitten sain tietää, että koiraystäväni Joy kaukana Saksassa ei voi oikein hyvin. Laumanikin oli kovin huolissaan Joykkarista. Kaikista yrityksistä huolimatta Joykkari lähti sateenkaarisillalle eilen. Joy oli etevä koira ja minä yritän ottaa mallia hänestä.

 

Porkkanapullot

15.8.2017 Yleinen

Tiistai. Kerräysvuorokausi. Pää tyhyjenee kuonasta ku suorittaa nestemäisen tarpeesa muovipulloon. Olo helepottuu ja järenjuoksu kirkastuu. Hetkeks. Etteä käytetään moinen tillaisuus ny hyväks. Lisätää siihen vielä oikeen makiat unet ja erittäin hyvä Akan valamistama aamukahavi. Ja se että sisäkissay on ulukona häkissä. Että on hilijastaki.

Ukko kuunteli ratiota. Puhuvat siitä ku tän maan urheilu ei oikeen saa ennää menestystä. Pittäis rakentaa kaiken maaliman keskuksia ja kenttiä ja antaa enemmä rahallista tukia valamennukseen. Pittäis kulettaa nuoria tähtiä ulukomailla leireillä ja helepottaa arkielämää. Jotenki kuulosti että joululahajapaketissako nille pittäis mitalit antaa ?

Nii. Ukko on joskus sanonu ettei sasi antaa rovosoija. Ei saa lähtiä inttämään asiasta josta ei muka mittää tiijä. No. Tehän jo jollaki tappaa Ukon tunnette. Että saattaa vaikka joskus ihan ja vähän rovosoitua- Ja inttää. Ja totta, aina ei oo oikeita vaktojakaa. Vaan silti. Mielipitteenvappaus. Eli alla tullee olemaa vahavaa mielipijettä joka toivottavasti pistää aatteleen.

Nii. Urheilu. Mietitäämpä. Hakuliset, Nurmet, Virreenit. Harjottelivat nykymittapuulla hurjia määriä. Ja kulukivat töissä. Elikkä olivat niissanottuja amatöörejä. Ja saattovat silti viikolloppusin pyörähtää tansseissa ja ottaa naukun tai kaks kirkasta. Se oli sitä aikaa. Ja mussiikki oli humppaa ja semmosta.

Sitte. Tää Ukon ikästen porukka. Meillä oli jo aikasempaan verrattuna jonkinnäkösiä suojatyöpaikkoja- Saatto olla jonku sponsorin kautta muka joku homma jossa käytiin reenaamisen välissä kääntymässä. Reenimäärät ei ollu hurjia niinku virreeneillä mutta kovia kuitenki. Ja ihan omassa maakunnassa. Ja viihteellä käytiin niinku muukki nuoret. Mutta ei ennen peliä. Tai suuria kisoja. No Matti saatto pyörähtää. Mutta lensi silti. Ja rokki soi.

Mutta ny. Ollaa opiskelijaa. Tai ainakin koulun kirjoilla. Kerjätää apurahoja. Halutaa ulukomaan leirejä. Ku eijjoo kotimaan ilima tarpeeks ohutta. Tai eijjoo kovia kilipakumppaneita. Kuletaan harjotuksiin sponsoriautolla ja patasastellaan kaikenvärisissä rätteissä lehtien sivulla. Puhutaan lapsuuven kokemuksista naistenlehille. Eletään vuorokautta jossa on tunteja kolokytkuus. Tullee burnout. Ja spotify soittaa hiphoppia.

Nii. Olosuhteet on muuttunu. Totta. Välineet on parantunu. Kyllä. Maalimaki muuttuu. Uutiset kulukee nopiammin. Ja sitä pikasemmin unohtuvat. Mussiikki on muuttunu. Kakskytä vuotta sitte ku leijonat voitti kultaa rokki raikas. Nykyvään joka kevät on virallinen ämmämkisaräppi. Ei mitää pois moiselta mutta se rytmi. Oisko se avvain ? Rokki potkii, hippihoppi laahaa.

Että näin. Ukko rovosoitu. Katotaan miten teijän käy. Ukko otta ny kupin kahavia ja istuu ootteleen. Rennosti. Ni.

Patrick Rothfuss – The Name of the Wind: The Kingkiller Chronicle: Book 1 (Kingkiller Chronicles) (e-kirja) (kirja luettu)

14.8.2017 Yleinen

Pitkä kirja, jolla on pitkä nimi. Lukemisessa meni varmasti yli 2 vuorokautta. Siis silkkaa lukemista koko aika. Eilenkin tuli muistaakseni luettua jotain seitsemisen tuntia, ehkä enemmänkin. :P Tänään viimeiset muutama prosenttia. Kindle-lukulaitteella siis luin.

Mutta niin. Kirjasta en paljon ymmärtänyt, koska en ole kovin taitava englannin kielessä. Mutta opin paljon sanoja ja ymmärsin, miten väärin olen jotkut sanat lausunut. Mielelläni luen lisää kirjoja tällä kielellä. Amazonistahan niitä löytyy, joten sieltä todennäköisesti ostan vielä.

Seuraavaksi luen Torey Haydenin kirjan Sähkökissa.

”Mä maalaispoika oon!”

14.8.2017 Yleinen

No niin. Tulin vähän aikaa sitten maaseudulta iskän luota, missä hänen kanssaan vietin viikonlopun. Ostettiin sinne mennessä ensin hieno kaasugrilli yhdessä. Pariin otteeseen sitten pihalla grillailtiin makkaraa, kanaa, tomaattia, perunaa ja sen sellaista. Nami nami, oli oikein mukavaa ja sääkin oli välillä kohdallaan. Mutta lauantai-iltanahan oli sitten ukkosta ja sadetta, siitähän uutisissakin oli paljon. Seurattiin netistä salamatutkasta, kuinka salamia pamahteli lähiseuduilla. No, ei niitä tullut ihan lähelle, eikä mennyt edes sähköt poikki tällä kertaa.

Oli kiva käydä maalla, oli välillä taas muutakin tekemistä kuin kirjat, videopelit, musiikki, tietokone ja TV. Tosi hyvää vaihtelua. Tuli kuitenkin myös luettua Kindlellä monta monta tuntia, pikku hiljaa alkaa kirja ollakin luettu.

Ja sitten alkoi myös uusi sokerilakko, tällä kertaa parin viikon. En siis nauti ainakaan karkkia ja limsaa nyt. Osa sokerittomistakin herkuista on nyt pannassa. Pari sokeritonta energiajuomaa on kaapissa kuitenkin. :) Enpä olekaan juuri koskaan aikaisemmin juonut sellaisia, en edes niitä sokerillisia.

Ollaan viritelty iskän kanssa myös Osku mediatalon radiokanavaan minulle oma MUSIIKKIohjelma, joka soitetaan lauantaisin ja sunnuntaisin 19.00-20.00. Mutta on siellä radiossa oikeasti mielenkiintoisiakin ohjelmia, sellaisia, missä on kunnon juontajat. Musiikkia kun nykyään saa helpommin jostain Youtubesta tai Spotifystä yms. Kannattaa olla kuulolla ja vierailla Oskun sivuilla. Tässä linkki: http://osku.media/home/radio-2.html. Vaikka tätähän olen mainostanut ennekin. :P

Sitten tosiaan, kun päästiin iskän kanssa kotikaupunkiini Kotkaan, haettiin isoveljeni ja mentiin hänelle ostamaan Gigantista uusi iPad Pro. Taitaa olla aika mainio vehje.

Päivitys, eli kuva:

14.8.2017 Yleinen

Maanantai. Alakuviikko. Tahamiaa. Illalla vielä oli ajatus lähtiä maakuntaan. Pari kirpparia ja jokun emuukin liikerakkennus oli tarkotus kulukia läpikotasin. Tehhä löytöjä tai sitte ei. Ostaa jonnissortin taimaalaista tahanaa. Jottai masamaalaista. Kurria. Vai onko se karri. Kuitenki. Vaan piolookinen kello herätti jo kuuven aikaa ja aika äkkiä kävi seleväks ettei reissuu tarvi lähtä.

Ensinnäki. Viikollopun reissu on vieny mehuja. Kumma roppa ku ei pallauvukkaa ihan suit sait ja sukkelaan. Muutaman tunnin autossa istuminen ja hiukka runsaampi kävely ottaa verosa. Ja tähän sitte erräällaisena poonuksena nuo näköelimet. Alakaa olleen tilanne se ettei telekkaria ennää katella iliman apuvälineitä. Tai sitte se on tän päivän ropleema. Toivottavasti.

Asiaan. Niin. Päivän teema ? Mistä sitä keksis… Joo. Minä. Itte. Omassa persoonassani. Vaikka monesti tullee mainittua muita ja kehotettua ottamaan muitaki huomioon ni kyllä kai se kaikkein tärkein löytyy sieltä oman puseron sisältä. Vai ? Että jos siellä ei oo kaikki suunnilleenkaa kohillaa ni aikas hankalaa se on muittenkaa asioista huolia kantaa.

Joskus on Ukolla sanottu että pittäis oppia ensin rakastaan ittiään ennen ku voi ees haaveilla toisen rakastamisesta. Niin. Heleppuako ? Eipä juuri. Kuka sitä ny ois koko aikaa taikka ees sillon tällön tyytyväinen ommiin tekemisiisä  ? Tai olemiseesa ylipäätään. Saatikka niinkää pinnalliseen asiaan ku ommaan ulukonäkköösä. Varsinki viimesin kaipaa aikas palijon kehuja muilta.

Vaan kuka se kissan hännän nostaa jos ei kissa itte. Että kehua retostetaaan ittiä minkä keritään. Vai ? Onko se normaalia ittetunnon kohottamista vai kuspäistä ylypeyttä ? Taitaa olla niinku savolaisten kans että vastuu on kuulijalla. Suomalainen luonneha on suhteellisen vaatimaton. Eikä täällä suopiasti katella jos näyttää hyvin menevän.

Vaan mikäs siinä. Kehutaan. Minä oon paras minä. Ei vastaväitteitä. Ei pahota mieltä. Jokkainen on parhaimmillaan omana ittenään. Teeskentely tappaa persoonan. Ja kuka ny haluais olla jottai mitä ei oo. Pelekkä mielikuva. Illuusio. Sellaset ei kauvaa kuki. Kuihtuvat ja unohtuvat. Kertakäyttökammaa. Ni.

 

Suhtautuminen kansallisiin symboleihin eri maissa

14.8.2017 Yleinen

Suomalaisilla on osin kompleksinen suhde omaan kansalliseen lippuunsa. Kun katselee vaikkapa näitä Lontoon MM-kisoja, niin jokaikisen maan urheilijat laittavat mitalisuorituksen jälkeen lipun harteilleen kuin pyyhkeen, he heiluttelevat sitä päänsä yläpuolella, kietovat lanteilleen tai jopa solmivat itselleen kaulaliinaksi, kuten ranskalainen 50km kävelyn voittaja Diniz, joka käveli viimeisen kilometrin iloisesti Ranskan lippu kaulahuivinaan. Välillä lippu voi voitonjuhlassa tippua maahankin, mutta se ei ole niin vakavaa – senhän voi korjata heti ylös. Muistan kun Tommi Evilä voitti pronssia MM-kisoissa aikoinaan ja kietoutui maansa lippuun kuten tapoihin kuuluu, niin Suomessa moraalinvartijat huomauttivat heti ”Suomen lipun epäasiallisesta käytöstä”.

Liekö näin kompleksinen suhde lippuun peruja maamme traumaattisesta itsenäistymisprosessista vai mistä? Tässä olisi monitieteellisen väitöskirjan aihe. Naapurimaassamme Ruotsissa tilanne on täysin toinen. Siellä ihmiset voivat pitää pientä Ruotsin lippua parvekkeella tai Tre Kronor t-paitaa päällään leimautumatta millään tavalla yltiönationalistiksi. Kansalliset symbolit eivät ole niin haudanvakava asia kuin meillä.
Mitä kisoihin tulee, niin kyynikko saattaisi ajatella, että suomalaiset urheilijat ovat ratkaisseet tämän lippuprobleematiikan siten, etteivät ole halunneet niitä mitaleita pahemmin rohmuta

Tiedän ihmisiä, joille nämä Suomen lippuun liittyvät tavat ovat tärkeitä. Tarkoitukseni ei ole loukata heidän tunteitaan. Kunhan vain havainnoin suomalaisille ominaista, osin kompleksista suhdetta lippuun.