Selaat arkistoa kohteelle Yleinen.

Kiss Me First

23.9.2018 Yleinen

Luin internetistä (on muuten aika iso paikka!) Netflix-sarjasta, joka muistuttaa hieman Ready Player Onea. Sarjan nimi on Kiss Me First. Ja outohan se oli! En tiedä jatkanko ekaa jaksoa pidemmälle. Nyt kuitenkin katson jakson Stargatea. Se on edelleen suosikki-TV-sarjani, paras kaikista! :)

Cosplay-kuvia uusimmasta puvusta

23.9.2018 Yleinen

Tuli pitkästä aikaa tosiaan ommeltua myös itselle vaatetta, nimittäin cosplayvaatetta. Valitsemani animehahmo ei sinällään pukeudu haastaviin asukokonaisuuksiin, mutta työnsä se on aina yksinkertaisissakin vaatekappaleissa. Hahmoni on nimeltään Lucy ja se on peräisin sarjasta Elfen Lied. Hahmo valikoitui tapahtumaan kauhuteeman vuoksi ja Lucy on ollut cossauslistallani jo useamman vuoden. Alla muutama kuva asusta ylläni :) (kuvien vakava ilme johtuu hahmon vakavuudesta, hän ei juuri hymyile)

T-paidassa on venepääntie ja hieman normaalia pidemmät t-paitahihat. Mekko on valmistettu ihanasta viskoosi-villa-polyesteri-elastaanisekoitteesta ja se oli aivan ihana käyttää! Säärystimien kangas piti valmistaa itse trikookaitaleista, sillä en löytänyt valmiina tarpeeksi leveällä raidalla olevaa trikoota. Kengät löysin kirpputorilta 3 eurolla ja tarvitsi vain maalata ne syvän punaisiksi (löysin todella hyvän akryylimaalin, joka EI lohkeile ja hilseile irti aidosta nahkapinnasta). Valmistin hiuskoristeet ja kiinnitin ne muutamalla pistolla peruukkiin ja kaulanauhan hankin ihan vain metritavarana paikallisesta ompelutarvikeliikkeestä. Peruukin tilasin netistä ja piilolinssit (miellyttävät käyttää!) ostin Cyber shopista.

Viimeaikoina olen valinnut asuja mm. sen perusteella, että ne ovat käytännöllisiä eivätkä hankaloita coneissa olemista liikaa. Siksi seuraavaksi houkuttelisikin tehdä pitkästä aikaa jokin oikein haastava puku ja mahdollisesti jotain proppeja (eli hahmon käyttämiä esineitä, aseita tms.). Sellainen asu, jonka eteen täytyy tehdä pitkäjänteisesti työtä ja ajan kanssa. Täytyypä alkaa pohtimaan… Seuraava tapahtuma odottelee jo helmikuussa, katsotaas keksisikö sinne jotain uutta vai menisikö vanhalla puvulla. Aion hakea myös taidejkujan myyntipaikkaa, jonne pääsisin valmistamaan kivoja myytäviä tuotteita conikävijöille. Katsotaan miten käy, kun myyjähaku aukeaa :)

 

olen terve. LEGODILDO.

21.9.2018 Yleinen

No ei sentään, haista peilikuva paska. Olen hyväksikäyttäjä, mutta ne munistaan irronneet nassikat halusivat sitä. Missä sinä olet, minun ihana tampooni? Oletko taas pyllyssä? Miten minä nyt löydän sinut…Voi voi… Reino senkin spermaämpäri, nuole reikääni ja anna muidenkin osallistua. Mutta oh, ovikello soi, sehän onkin se joku tyyppi, joka kiertää esittelemässä penistään ihmisille. Tule vaan menoon mukaan, laittakaa perse kärsimään. Onneksi minulla on kesätyöntekijä kaupungilta joka siivoaa kaikki eritteet kämpästä, ja jokaisesta reiästä, kielellään.

Löysin ihanan uskonnon. Herramme Mestari Jorma kertoo ihania tarinoita hänen siemennyksistään. Olen nykyään hänen tottelevainen orjansa. Appelsiini. Solujuttu. Vitun AIDS, olispa mulla se. Perkele ku oon yrittäny saada sitä ihanaa tautia, mutta vitun heinähemmot ei vaan voi tartuttaa sitä muhun. 80-luvulla näin kaukaa kortsupaketin, mutta kiersin sen kaukaa. Tämä urpo nielee kaiken, tule kokeilemaan kavereiden kanssa. En pysty maksamaan paljoa, mutta annan mitä löytyy. Toivottavasti sukulaiseni eivät löydä tätä intiimiä blogiani. Tosin rakastan äitiäni niin usein kuin mahdollista. Olen myös hyvä isiäiti lapsilleni kun heidän äiti-isi on kotimaassaan Ruotsissa suunnitelemassa sisustushommia muille homppeleille. Luotan hänen uskollisuuteen vaikka hänen kasvonsa ovat spermantäyteiset. Ne ovat vain taivaallisia Enkeleiden siemeniä.

Keltainen, keltainen, keltainen. Toukokuu. Uh-oh liima vaikuttaa, kun vetää viikon putkeen pienessä muovikassissa. Nyt aion kuohia koirani, puremalla susikoiralta säkit irti. Saksalainen teletappi, nyt achtung. Valot sammuu jesse, pilkku juttu muovikassi. Susikoira on keltainen ja lentää taivaalla valo. Vihreä batman puree punaista. Olohuone Ilmestyskirja. Stereopylly. Suomen pisin sanajuttuhommaseikka on: Epäjärjestelmällistyttämättömyydelläänsäkäänköhäntiistaiseinätapettiautokorjaamojuttukolmivaihekilowattituntimittariasteikko. Hei, olen Urpå.

Yle Areenasta Counter-Strikeä!

20.9.2018 Yleinen

https://areena.yle.fi/1-4437704

Viinan tie – Lassen tarina

19.9.2018 Yleinen

Koulutehtävä. Keksitty tarina alkoholismin vaiheista. Kuinka auttaisit vaimoa?

Lasse herää aamulla herätyskelloonsa. Mieli on sumuinen ja jano kova. Tänä-torstaina häntä ei huvittaisi lähteä lainkaan töihin. Olo on levoton ja epämiellyttävän hikinen. Hän nousee varovasti ylös vuoteestaan ja varoo herättämästä vaimoaan. Lasse suuntaa keittiöön epävarmojen ajatusten pyöriessä mielessä. Hän tuntee etäistä häpeää, mutta ei tiedä oikein mistä. Hän vain tuntee olevansa huono. Heikko. Hän ei siedä näin lujaa heikkoutta itsessään. Saapuessaan keittiöön hän kaataa lasin täyteen vettä ja hörppää sen alas yhdellä kulauksella. Vesi maistuu taivaalliselta, mutta täyttää pian vatsan. Nyt katosi orastava näläntunnekin. Hän muistaa, että kahvinkeitinkin olisi iskuvalmiina. Lasse oli edellisiltana laittanut sen latinkiin, sillä hän halusi olla skarppina heti aamusta. Nyt hänen ei kuitenkaan tee yhtään mieli kahvia. ”Se saisi vain pahan olon aikaiseksi”. Olo oli omituisen virkeä ja levoton. Kärsimätön, mutta jaksava. Lasse tietää sen kestävän vain nyt aamupäivän, sillä noin puolilta päivin iskisi varmasti ikävä väsy ja masennus. Hän muistaa, että on tuntenut tämän tunteen muutamia kertoja aikaisemminkin. Lasse päättää olla rehellinen itselleen, ja toteaa ylilyönnin tapahtuneen. Hän tuntee, että koko eilinen oli virhe. Hän tietää, että kuusi pitkää olutta illassa on juuri se määrä minkä hän uskaltaa ottaa voidakseen ajaa vielä autoa aamulla. Nyt hän oli juonut kahdeksan. Lipsahdus oli tapahtunut hyvän ja innostavan elokuvan myötä. Vaimo ja lapset olivat menneet jo aikaisemmin nukkumaan, joten Lasse oli päättänyt viettää itsensä kanssa vähissä olevaa laatuaikaa, ja hups, hän olikin ottanut muutaman bissen enemmän kuin tavallisesti. Nyt nämä ”muutama ylimääräinen” painoi hänen mieltään. ”Minä juon kyllä liikaa. Täytyy vähentää. Mutta ei tämä mitään, erehdyksiä sattuu itse kullekin. Nyt täytyy oikeasti vähentää” hän mietti hieman häpeissään. ”Ei tämä maailmanloppu ole”. Lassen pestessä hampaitaan hän katsahtaa peiliin. Silmät ovat punertavat. Hän pohti, että nyt tämä kaikki saisi loppua. Että enää hän ei haluaisi tuntea tällaista. Että enää hän ei retkahtelisi juomaan mitään ylimääräisiä oluita arkipäivinä. Päivinä, jolloin hänen täytyy olla skarppina töissä. Nyt hän lopettaa kokonaan arki-iltajuomiset. Hän tunsi päätöksen olevan samalla varma, mutta jokin epävarmuuden nyanssi kaiversi silti syvällä sisimmässä. Ajatukset ailahtelivat edestakaisin. Lasse pohti itsekseen, että nyt oli ehkä kesälläkin jäänyt vähän liikaa tuo juomakausi päälle, mutta toisaalta, oli ollut niin paljon juhlia. Melkein joka viikonloppu. Työtahtikin oli todella hektistä, ja se kuormitti. Lasse tuumi, että olisi varmasti loman tarpeessa. Hän sai hampaansa pestyksi. Häntä ahdisti suunnattomasti vessan sotkuisuus. ”Voi helvetti, voisi se vaimokin hieman auttaa tässä siivoamisessa nyt kun töissäkin on raskasta” hän tuumi hiljaa itsekseen. ”Ahdistaa tällainen”. Lasse puki työvaatteet ylle.  Ne olivat jääneet ryttyyn saunatupaan eilisen työpäivän jäljiltä. Hän kävi vielä antamassa nukkuvalle vaimolleen poskisuukon. Vaimo hymyili hieman ja toivotti hyvää työpäivää. Lasse kiitti ja toivotti samoin vaimolleen. Hän käveli eteiseen ja huomasi kuinka lapset olivat jättäneet kengät täysin sikinsokin. Se ahdisti Lassea suunnattomasti. ”Saisi oikeasti nuokin pitää vähän jotain järjestystä tässä talossa ja laittaa edes kengät paikoilleen!”

 

Istuessaan aa-kerhon kokouksessa Lassea otti suunnattomasti päähän. Häntä ei tällainen uskonnollinen ryhmä kiinnostanut pätkänvertaa, mutta pakkohan hänen oli siellä vain käydä. Helvetti. Hänen ei tehnyt mieli edes juoda. Kerho oli ihanan tukeva, mutta Lasse ei oikein ymmärtänyt mitä hän siellä teki. Hän ei yksinkertaisesti kokenut saavansa sieltä mitään. Silti Lasse kävi kokouksissa säännöllisesti. Hänet oli määrätty käymään viidessä istunnossa, ja hän halusi ne mahdollisimman pian suoritetuiksi. Nämä istunnot, ja kolmen kuukauden päihteetön jakso, oli pieni rangaistus, sillä hän saa kuitenkin pitää työpaikkansa. Ja tätä työtä hän tarvitsi elättääkseen vaimonsa ja kaksi lastaan. Eniten koko touhussa Lassea otti päähän ajokortin menetys. Kuukauden takaisen aamuratsian puhalluslukemat eivät yltäneet törkeiksi, mutta poliisi määräsi silti ajokiellon muutamaksi kuukaudeksi. Vielä olisi siis kuukausi odoteltavaa. Onneksi pomo oli ollut suopea ja mahdollisti hänelle toimistotöitä kunnes ajokortti palautuisi. Pomo olisi voinut antaa potkutkin, sillä ajokortti on edellytys työmaiden tarkasteluun. Kaupungin yleisenä linjauksena kuitenkin oli hoitoon ohjaus. Pomo ja Lassea olivat yhtämieltä siitä, että kyseessä oli lähinnä ikävä vahinko, joten AA-kerhon istunnot tuntuivat kaikkein helpoimmalta hoitomuodolta. Olkoonkin, että jo ajatus niistä hävetti Lassea.

”Etanoli lisää aivoissa dopamiinin ja endorfiinien eritystä, estää NMDA-reseptoreita”. Vaimo lukee wikipediasta. ”Tuottaa mielihyvää ja blokkailee välittäjäaineita. Näin se siis hidastaa, vahingoittaa ja vääristää muistia. Hmm..” Vaimo oli saanut A-klinikalta paljon tietoa alkoholista ja sen haitoista, mutta silti hän huomaa kerta toisensa jälkeen etsivän tietokoneeltaan lisää tietoa alkoholismista. Aluksi hän ei uskaltanut edes avata linkkejä alkoholismista, sillä jo ajatuskin siitä oli pelottavan leimaava. Niinpä hän etsi tietoa työuupumuksen oireista ja sen hoidosta. Vaimo kuitenkin puolivahingossa päätyi lukemaan päihdelääkäri Juha Kemppisen kirjoituksia. ”Alkoholismin varhaisvaiheen kuvaillaan kestävän noin seitsemän – kymmenen vuotta.” Se oli herätys. Hän laskeskeli miehensä Lassen käyttäneen päihteitä nyt kuluneiden kymmenen vuoden aikana suhteellisen intensiivisesti. Ei päivittäin, eikä edes viikottainkaan, mutta että tahti on viime vuosina huomattavasti kiihtynyt. Lasse on myös paljon ärtyisämpi ja poissaolevampi kun normaalisti. Ja ahdistuneempi. Hän valittaa, että kaikki ahdistaa. Ehkä kyseessä ei olisikaan pelkkä työuupumus? Ja voi herran jumala mikä sietokyky hänellä viinaankin jo on? Viskipullon lisäksi voi päivänmittaan mennä kymmenenkin olutta. Niin, siis mikäli Lasse aloittaa juomisensa aamulla, niin kuin hän joskus saattaa salaa tehdä. Vaimo on joskus kuullut aamusuihkussa sihahduksia. Juoma määrät ovat jo paljon enemmän kun monella muulla tutulla. Krapulaa sen sijaan vaimo ei ole miehellään juuri nähnyt. Aivan kuten Kemppinenkin kirjoittaa. ”Krapulat katoaa.” Lassella ei ole ollut juuri krapulaa, ellei oteta sitä yhtä satunnaista juomaputkea, jolloin Lasse oli ystäviensä kanssa viettämässä kolmipäiväistä juhannusta. Sen jälkeen hän oikein tärisi krapulasta. Vaimo muistaa kuinka Lasse kaksi vuotta sitten menetti ajokorttinsa ja oli jopa viitisen kuukautta täysin raittiina. Ne olivat ihanan rauhallisia aikoja. Perhe-elämäkin oli ihanaa! Valitettavasti yhteisen etelän reissun jälkeen Lasse oli taas alkanut ottamaan olutta. Ensin vain viikonloppuisin saunassa, ja myöhemmin vähän iltaisinkin. Töissä alkoi kuulemma olla taas todella hektistä. Lasse kertoi olevansa kovien paineiden alla. Vaimo oli alkanut nyt viime aikoina huolestua toden teolla, sillä juomisesta oli tullut monesti koko viikonlopun kestävää tissuttelua. Näin oli jatkunut jo puolisen vuotta monena viikonloppuna. Lassen olut aukesi perjantaina heti töiden jälkeen, ja viimeinen sunnuntaina ennen nukkumaan menoa. Arjen alkupäivinä Lasse oli aina todella vetämätön eikä puhunut yleisesti juuri edes työpäivistään. Vaimo oli alkanut pelätä, että Lassella olisi päihderiippuvuus ja että hän menettäisi pian työnsä kaupungilta. Vaimo pelkäsi, että Lassella olisi sairaus nimeltä alkoholismi.

Mitä isi teet?

18.9.2018 Yleinen

–         Isi, mitä sinä oikein teet siellä töissä?

–         Kehitän meidän organisaation erilaisia toimintoja.

–         Niin mutta mitä sinä siis teet siellä?

–         Pyrimme kehittämään meidän sisäisiä prosesseja joustavammiksi ja ketterimmiksi, parantamaan panos-tuotos -suhdetta, tukemaan asiakkuuksia ja sen sellaista. Näitä on vähän vaikea selittää.

–         Mitä sinun tekemisestä niin kuin valmistuu?

–         Isin työ on sellaista, ettei siitä valmistu suoraan mitään. Mutta toiminta- ja ohjausmallien jatkuvalla parantamisella lisäämme tehokkuutta ja laatua asiakasrajapinnan toimintaan. Tätä kautta myös asiakkaamme saavat parempaa palvelua ja enemmän lisäarvoa.

–         Vähän outoa, että vaikka olet siellä monta tuntia joka päivä, niin mitään ei valmistu.

–         Niin. Isin tekemät asiat näkyvät sillä tavalla välillisesti muiden tekemän työn paranemisen kautta. Välillä se on sellaista vähän näkymätöntä työtä.

–         Miksi ne muut siellä töissä eivät paranna tekemistään itse?

–         He keskittyvät meidän ydintoimintojen saumattomaan tuottamiseen, me sitten tuemme heitä pääsemään siinä yhä parempaan tekemiseen.

–         Kuulostaa kummalliselta.

–         Niin, maailma on nykyään tosi monimutkainen. Toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, riippuvuuksia on paljon ja kaikki vaikuttaa vähän kaikkeen. Tarvitaan monenlaisia osaamisia ja tehtäviä, jotta iso pyörä pyörii ja kehittyy.

–         Luin kirjan, jossa oli ainakin lääkäri, bussikuski, poliisi ja kokki. Tajusin heti, mitä ne kaikki teki. Sinusta en saa selvää, isi.

–         Ööö. Niin tuota… niin. On sellaisia konkreettisempia tekemisiä, ja sitten on vähän vaikeammin selitettäviä.

–         Oletko sinä tosi viisas, kun teet töissä noin monimutkaisia asioita?

–         Kaikissa töissä on hyötyä olla viisas.

–         Mitä työpaikalla tapahtuisi, jos et menisikään sinne?

–         Ihan heti tuskin mitään, mutta pidemmän päälle… niin, emme toimisi jatkossa niin hyvin kuin pitäisi.

–         Minä ainakin haluan isona tehdä sellaista, jonka ymmärtää helposti.

–         Se on erittäin hyvä tavoite.

–         Että osaan kertoa sitten kavereille ja sinulle selvästi, mitä teen töissä.

–         Se on viisasta se.

 

 

Aktivointi

18.9.2018 Yleinen

Pitkästä aikaa, on aika suorittaa

Aktivointi tai Deletointi

 

 

Olisikohan aika taas aktivoitua :D

Näyttipä siltä etten kolmeen vuoteen ole tännekään mitään kirjoittanut. Syy tähän taisi olla se että pienen pienet termiittini lähtivät lattian tasolta liikkeelle.  Nyt ne pikkuruiset kaksoset on 4 vuotiaita. Ihan omia ihania ja joskus rehellisesti myös kamalia yksilöitä. Omaa tahtoa löytyy enemmän kun olisi tarvetta. Mikä on tietenkin hyvä asia sitä en kiellä mutta … noh. Tätä sirkusta jonkun aikaa pyörittäneenä alkaa tuntumaan että vähempikin temperamentti olisi riittänyt :D

 

Pakko sanoa kun olen käyttänyt pidemmän aikaa (noh keväästä) tuota Bloggerin blogi sovellusta, tämä alusta tuntuu hankalalta. Kuvien lisääminen ja kokojen kanssa pelleily alkaa tuntumaan aika ylitsepääsemättömän hankalalta.  Nyt alankin muistamaan miksi aikoinaan tämä kirjoittelu lisäksi jäi. Ei aika riittänyt tuohon säätämiseen vaikka kirjoittamiseen olisikin riittänyt niin kuvien kanssa pelleily ei enää innostanut.

Olen siis pitänyt kevään alusta lähtien toista blogia joka kertoo opiskelustani. Opiskelen työn ohella Parturi Kampaaja mestariksi. Sitä blogia voi lueskella täällä jos siltä tuntuu.

 

Tätä taitaa olla turha lähteä elvyttämään.. mutta poistaa en viitsi koska jääkööt ne minulle mustiin.. Ei kai tämä täällä internetissä haitaksikaan kenellekään ole :D

Etsin jonkun helpomman alustan kirjoittaa ja lisätä kuvia. Aika on nykyään  rahaakin arvokkaampaa. On se aika sitten omaa aikaa tai perhe aikaa. Sitä on vain se tietty määrä vuorokaudessa ja pitää ajatella jokainen hetki mahdollisimman hyvään käyttöön. Ja kuvien koon muuttelu ei ole sitä.

 

Kiitos !

 

 

Conan O’Brienin talk show -jaksot ilmaiseksi netistä!

18.9.2018 Yleinen

”kaikki Conan O’Brienin talk show -jaksot ladataan nimittäin nettiin vapaasti katsottavaksi.”

Voiko tämä olla totta? Tämä kyllä vaikuttaa ihan mahtavalta! :) Eli tammikuussa tulee kaikki Late Night with Conan O’Brien -jaksot nettiin – ilmaiseksi katsottaviksi! :)

https://www.tilt.fi/uutiset/huikeita-uutisia-conan-obrienin-faneille-kaikki-miehen-talk-shown-jaksot-loytyvat-pian-netista/

Tässä maistiaisena jo ensimmäinen jakso.

14.09.2018

14.9.2018 Yleinen

Huhhei, sanoisin näin ensimmäisenä. Lapsi täyttää ens kuussa jo vuoden, eikä täällä oo todellakaa ajankohtasta tietoa olemassa enää. Miehen kans muutettiin erilleen kesäkuussa. Kyllästyin siihen elämään, missä en saa olla sellanen ku oon. Kyllästyin myös siihen jatkuvaan riitelyyn ja vääntämiseen kaikesta mahollisesta. Tämä oli paras ratkasu kaikkien kannalta. Toki välimatkaa nyt on melkeen 300km, eikä isä ja lapsi tapaa toisiaan kovin usein, mutta tämä oli silti parasta meille kaikille. Nyt jo on huomattu se miten paljo paremmin meistä molemmat/kaikki voi ku asutaan eri kattojen alla, riittävän välimatkan päässä. Yhteydenpitoki on huomattavan erilaista.

Tytär synty tosiaan viime vuoden lokakuussa, jonka jälkeen elämä teki täyskäännöksen joiltai osin. Oon tajunnu mitä lapseni elämään haluan, ja millasen lapsuuden haluan hänelle tarjota. Sitä ei ois koskaa ollu eikä tullu, jos oltais jatkettu samaa rataa. Mieshän yritti kaiken hyvän lisäksi jouluna tappaa ittesä. Olin niin käsittämättömän vihanen, että sana vihanen on aika mitätön tässä kohtaa. Toki ymmärrän sen, että joskus voimat loppuu ja voi ajautua epätoivosten ajatusten valtaan. Mutta jouluna!! Noh, siitä selevittiin säikähyksellä, niinsanotusti.

Asutaan muksun kans nyt kahestaan. Kesä asuttiin mun isän luona, ja se oli ihan hyvä ratkasu siihen hetkeen, koska ensinnäkään ei löyetty asuntoa mistää ja en ois varmaan ens alkuun pärjännykkää pikkusen kans omin voimin. Hirveästi ollu kaikkea hommaa ja paperityötä sun muuta, että tähän asuntoon päästiin ja tavaraa saatiin. Minähän jätin kaikki huonekalut ym. miehelle, koska en jaksanu alakaa niistä tappelemaan enää erikseen. Hommasin sitte käytettynä kaiken sen mitä täällä nyt on. Ihania ihmisiä on olemassa ja usko ihmisten hyvyyteen on palannu, koska olin riippuvainen muiden avusta, ja sen kaiken avun sain mitä kaipasin. Enemmänki.

Yritin tutustella yhen miehen kans tuossa aiemmin, mutta alako ahistaa heti alakuusa niin paljo että jäädytin koko homman ennenku se ehti alkaakkaa. Ja ku rakkaus miestä kohtaan on kuitenki olemassa ja se ei oo mikään pieni rakkaus mitä häntä kohtaan tunnen. Vaikka yhteiselämä isolta osin oli täyttä paskaa, niin nyt ku ollaan omissa kodeissa ja molemmilla on omaa tilaa ja aikaa (mitä kaivattiin kovasti kumpiki) niin jotenki kaikki se aika mikä vietetään yhessä, on aivan erilaista, jopa ihanaa sanoisin. Toki on asioita mitkä ei oo muuttunu, ja juuriki niitä asioita miksi päätin lähteä. Siinä lienee syy miksi en voi koskaa palata.

Kaikki se väkivalta mitä meijän suhteessa oli, on tehny minusta erilaisen. Ja kaikki tämä kipu minkä oon kestäny saavuttaakseni mulle ja lapselle sen mikä me ansaitaan, on opettanu mulle paljon. Minä oon vahva, minä pystyn ja kykenen. Minä uskallan. Minä oon sen arvonen. Lapsi on kaiken sen arvonen. Ennen kaikkea tuo pieni tyttö ansaitsee vaan parasta elämässä. Parhaani aion hälle tarjota, ja hänen eteen kaiken teen. En oo koskaa tuntenu näin suurta rakkautta ketään kohtaan, mitä lastani kohtaan tunnen. Tiiän nyt, että on aivan sama mitä elämä minun eteen heittää, niin mitään sellasta se ei keksi, minkä yli minä en pääse. Ei oo mittää semmosta maailmassa, mikä sais minut enää luovuttamaan. Mulla on tytär, joka on syy taistella.

Oon saanu paljo kiitosta, arvostusta ja kunnioitusta, paljon positiivista palautetta kaikesta siitä mitä oon tehny viime kuukausien aikana. Paljon se on vaatinu voimia, mutta tämä hetki palkitsee sen täysin. Kaikki ne hetket mitä saan viettää tyttären kans. Kaikki ne illat ku se painaa päänsä minua vasten ku istutaan sohvalla. Kaikki ne naurut mitä kuulen päivittäin ku leikitään ja pelleillään. Mistään en tuu koskaa olemaan omalla kohallani niin ylpeä ku siitä että minä jaksoin kaiken tämän. Kiitos minä! Kiitos että muutuit niin vahvaksi, mitä nyt oot ku peiliin katot. Kiitos että saan hehkua nyt, ku sitä eniten tarvin.

Tekemisen meininkiä

13.9.2018 Yleinen

Puvut etenevät kovaa vauhtia ja näyttäisi siltä, että valmistuvat aikataulussaan niin, että joukkueet pääsevät vielä ajan kanssa koristelemaan ne :) Touhuta saa silti täydellä teholla kuun loppuun, jonka jälkeen on marraskuussa kisaavien joukkueiden pukujen vuoro. Ne on jo suunniteltu ja kankaat valittu ja tarkoitus onkin tulevana viikonloppuna lyödä tilaukset lukkoon.

Työstän tänään erään joukkueen haalarimallisia pukuja, joissa on runsaasti ommeltavia yksityiskohtia. Kiinnittely on loppusuoralla ja pääsen pian ompelemaan puvut ns. kasaan. Olen erityisen innoissani näistä, sillä nämä ovat ensimmäiset voimistelupuvut, joiden suunnittelussa olen saanut olla mukana: tulee olemaan huikea fiilis nähdä nämä strassattuina tyttöjen päällä, kun heillä on meikit ja kampaukset. Kuvia luvassa lokakuussa, kun joukkueet aloittavat kisaamisen uusilla puvuillaan :)