Selaat arkistoa kohteelle Yleinen.

KIRJEET AURINGOLTA TOIVAT NAPERO FINLANDIAN 2018 VOITON

16.11.2018 Yleinen

KIRJEET AURINGOLTA TOIVAT NAPERO FINLANDIAN 2018 VOITON

Vuoden 2018 Napero Finlandia –sadunkirjoituskilpailun pääpalkinnon voitti oululainen Kiona Teye kilpailutyöllään Kirjeitä auringolta. Kirjeissä kuvataan muun muassa autistisen lapsen ajatuksia. –Kirjeiden syntymisen taustalla on yksinäisyyttä ja surullisiakin asioita. Kiona Teye kertoo.

Hotelli Herkossa pidettyyn palkintojenjakotilaisuuteen oli saapunut toistakymmentä kilpailussa menestynyttä alakoululaista hakemaan palkintoja ja kunniamainintoja. Kilpailun päätuomarina toiminut kansanedustaja, lääkintöneuvos ja satusetä Niilo Keränen, Päätalo-instituutin johtaja Kati Koivukangas sekä lapsia hauskuuttamaan saapunut vatsastapuhuja Sari Aalto jakoivat palkinnot.

-Kilpailua on nyt järjestetty 26 kertaa. Päätuomari Niilo Keränen on ollut mukana alusta saakka. Kilpailun taustalla on kirjailija Kalle Päätalon halu kannustaa lapsia ja nuoria kirjoitusharrastuksen pariin. Kiitokset kilpailun pitkästä historiasta kuuluvat Niilolle, Kallelle, lasten vanhemmille, isovanhemmille, opettajille ja kaikille, jotka olette kannustaneet lapsia kirjoittamaan. Kilpailusta tiedotetaan alkuvuonna ja kilpailutöitä otetaan vastaan Päätalo-instituutissa vuosittain huhtikuun loppuun saakka. Satujen arviointityö tehdään Oulun yliopiston ja Päätalo-instituutin yhteistyönä. Kesällä ajoinkin Ouluun auto täynnä satuja. Kirjallisuuden opiskelijat Myry Voipion johdolla toimivat satujen arvioinnissa esiraatina. Kaikissa kolmessa sarjassa oli sama esiraati. Heidän ehdottamistaan palkintosaduista Niilo Keränen on valinnut voittajasadut ja ratkaissut satujen paremmuusjärjestyksen. Vuosien mittaan kilpailuun saapuneista noin 64500 sadusta jokaikinen on arkistoituna tänne Taivalkoskelle ja ne ovat tutkijoiden käytössä. Tänä vuonna kilpailuun saapui 2500 satua joiden kirjoittajista 25 palkitaan tänään, Päätalo-instituutin johtaja Kati Koivukangas kertoo kilpailun kulusta.

Palkintojuhlaan saapuneessa Myry Voipion tervehdyksessä kiitellään kaikkia kilpailuun osallistuneita kuinka he ovat kuljettaneet esiraatia tarinoiden matkassa maagisiin maailmoihin, scifitarinoihin, aikakoneen kyytiin sekä hurjiin ja pelottaviinkin seikkailuihin, joita piti lukea valot päällä. – Raadilla oli arvio saduista sijoittuisivatko ne palkinnoille, kunniamaininnoille vai jäisivätkö ne palkittavien ulkopuolelle. Kolme kolmossarjan satua olivat niin tasaväkisiä, että mikä tahansa niistä olisi voinut olla voittaja. Kirjeitä auringolta nousi kuitenkin voittajaksi, päätuomari Niilo Keränen kertoo satujen arviointityöstä.

Naperoviikolla on järjestetty kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi muun muassa konsertteja, discoja, näyttelyitä, elokuvia, nukketeatteria, origami-käsityötekniikkaa, biisinikkarointia, Raamattuun tutustumista, liikuntaa, naamiotyöpajoja sekä salaisten maailmojen karttojen tutkimista ja uusien luomista.

LASTEN JA NUORTEN KULTTUURIVIIKON, NAPEROVIIKON TAIDENÄYTTELY PÄÄTALO-KESKUKSESSA

Osana Naperoviikkoa Päätalo-keskuksessa pidettiin kuvaamataitoa valinnaisaineena opiskelleiden yläkoulun oppilaiden serigrafiaa ja taidevandalismia sisältävä näyttely. Näyttelyyn kuului myös lukiolaisten tekemä aurinkokello.

-Serigrafiatekniikassa tekstit kirjoitetaan ensin tietokoneella, sen jälkeen ne leikataan tarkasti paperiveitsellä. Kuvat ja tekstit painetaan paperille seulan avulla samoin kuin kankaanpainannassa. Serigrafiatöissä käytimme akryylivärejä, kuvaamataidon opettaja Tuula Turpeinen kertoo. -Näyttelyn taidevandalismiosioon idea on saatu sosiaalisesta mediasta, jossa eräällä sivustolla tunnettuja taideteoksia on käsitelty. Tässä näyttelyssä taulujen yhteyteen on lisätty lauseita, jotka ovat lähellä oppilaita ja nykypäivää.


-Lukiolaisten aurinkokello syntyi uraa uurtavalla kurssilla Maailma havainnolliseksi. Kurssilla yhdistettiin kahden opettajan ohjaamana kuvaamataitoa sekä kemiaa ja fysiikkaa. Oppilaat oppivat aurinkokellon periaatteita, suunnittelivat kellon ja toteuttivat suunnitelman ulkona, opettaja Tuula Turpeinen esittelee teoksen syntyä kulttuuriohjaaja/tuottaja Heli Paaso-Rantalalle.

LA RESUMETO ESPERANTE

Tradicie en oktobro okazis la kultura semajno de infanoj kaj gejunuloj. En Päätalo-centro oni vidis la ekspozicion kiu konsistis serigrafiateknike faritajn artaj´ojn kaj artvandalismon de 7-9-klasanoj. En la dua parto de la ekspozicio estis la sunhorlog´o kiun la liceanoj preparigis dum la nova kurso kie oni miksadis arton, h´emion kaj fisikon.
La c´efa programero de la semajno estis la premiado de la venkintoj de la fabelkonkurso por infanoj en 1-6-klasoj. La premion Napero Finlandia venkis ouluano Kiona Teye per sia fabelo La leteroj el la suno. C´i-jare pli ol 2500 fabeloj estis senditaj al la konkurso arang´ita de Päätalo-instituto.

Aini Vääräniemi 16.11.2018

Masennuspäiväkirja, osa 8: Mitä kuuluu?

14.11.2018 Yleinen

Olen väsynyt. Minua ahdistaa. En saa nukuttua, ja jos nukun, näen painajaisia tai heräilen kauhun tunteeseen. Itken paljon, jos pystyn itkemään. Tuntuu kuin minua revittäisiin sisältä rikki ja kuitenkin olen samaan aikaan turtunut kipuun. Olen liian paljon yksin, vetäydyn kuoreeni. Tsemppaan ne hetket, kun olen ihmisten kanssa – ja romahdan, kun hetki on ohi.

Kyllähän ihmiset kyselevät, mitä kuuluu. Ei siinä ole mitään pahaa, päinvastoin. Mutta kuinka monelle voi sanoa, mitä ihan oikeasti kuuluu? ”No kuule, ihan paskaa kuuluu ja välillä haluaisin vaan kuolla, mutta joudun tässä nyt vältellen lätisemään jotain ympäripyöreää, ettet säikähdä.” En halua huolestuttaa – ja toisaalta samaan aikaan en pysty uskomaan, että ketään todella kiinnostaa. Pelkään hylkäämistä ja samalla hylkään itse itseni.

Itse kuitenkin toivon rehellistä vastausta ainakin niiltä, joista välitän syvimmin. Toisaalta ymmärrän, omasta kokemuksesta, ettei aina jaksa sanoa suoraan, koska ei jaksa selittää, eikä jaksa ottaa vastaan toisten reaktioita. Niinpä sitä päätyy suojelemaan itseään ja muita rumalta totuudelta. Siltä, että käy läpi todella kipeitä ja raskaita asioita. Kuorii sipulia, josta vaikuttaa löytyvän aina vain uusia kerroksia, ja niistä jokainen kirvelee edellistä pahemmin. Ja siltä, että se väistämättä karkottaa useimmat ihmiset.

En useinkaan pysty olemaan rehellinen edes niille harvoille ihmisille, joita pidän läheisimpinä. En välttämättä pysty sanomaan suoraan tai kertomaan kaikkea edes hoitaville tahoille, vaikka heille nimenomaan ainakin pitäisi. En haluaisi myöntää kaikkea, en tahtoisi pettyä itseeni taas, enkä halua, että minuun petytään. En myöskään kestä sitä, että minua yritetään pakottaa ”menemään eteenpäin” tai ”päästämään irti”. Kukaan ei tunnu uskovan sitä työmäärää, jonka olen jo tehnyt itseni kanssa. Mutta teen sen omassa tahdissani, vaikka se on tahti, jota en edes itse voi määrätä. En voi itsekään pakottaa itseäni – kokeiltu on.

Mitä minulle siis kuuluu? Kerron, vaikket haluaisi tietääkään. Välillä kuuluu ihan kohtalaisen hyvää. Useimpina päivinä ei niin kovin hyvää. Joinakin päivinä en todellakaan jaksaisi olla edes olemassa. Silloin, kun jaksan ottaa askelia, kuljen välillä kaksi askelta eteenpäin ja kolme taaksepäin. Mutta onneksi välillä myös kolme eteen ja vain yhden tai kaksi taakse.

Mitä sinulle kuuluu?

Jään lomalle joulukuun alussa

13.11.2018 Yleinen

Kuten etusivun tiedotteeseen päivitinkin, jään joulukuun alussa lomalle ja jatkan asiakastöiden parissa taas tammikuussa. Hoidan yksittäiset luvatut asiakastyöt kuntoon joulukuun alussa, jonka jälkeen aloitan lomani :) Loman aikana minua saa lähestyä sähköposteilla ja viesteillä (löydät yhteystietoni Ota yhteyttä! -sivulta), varauduthan kuitenkin mahdolliseen viiveeseen vastaamisessa.

Viimeksi lomailin kunnolla toukokuussa, joten on jo aikakin rentoutua ja ladata pattereita uutta vuotta varten. Hurjan nopeasti on vierähtänyt vuosi 2018 ja sen aikana olen saanut tehdä monia mieluisia ja mieleenpainuvia asiakastöitä, kiitos siitä teille :)! Mielenkiinnolla odotan mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Sen verran tiedän sanoa, että vähennän hieman vastaanottamieni asiakastöiden määrää, jotta voin ottaa aika omien tuotteiden suunnittelulle ja toteutukselle. Tästä olen haaveillut jo tovin ja ajattelin toteuttaa sen kokeiluluonteisesti ensi vuonna. Olethan siis yhteydessä minuun hyvissä ajoin, kun on kyse isommista ompeluprojekteista?

Tällä viikolla ovat alkaneet tanssillisen voimistelun pukujen teot ja loppuviikosta sovitellaan ensimmäistä kertaa. Odotan sitä innolla! On aina kiva nähdä puvut ekaa kertaa tanssijoiden yllä: näkee tilanteen missä mennään ja mihin siitä suunnataan. Odottelen vielä muutamaa kangasta saapuvaksi, joten jospa tulevat ennen sovitusta * sormet ristiin ja peukut pystyyn *. Onneksi tässä on hyvin aikaa ennen deadlinea, joten osan vaatteista ehtii sovitella vaikka myöhemminkin.

Tanssijoiden puvustamista

8.11.2018 Yleinen

Työn alla ovat tanssillisen voimistelun joukkueen puvut. Kaavoitus on aloitettu ja varsinainen valmistus alkaa ensiviikolla. Tanssijoita on kaikkiaan 14 ja asuja on muutamaa eri sorttia. Kisaesityksen teema on minusta todella hyvä ja siksi odotankin innolla, että pääsen tekemään ensimmäiset sovitukset ja vähän katsomaan kuinka puvut toimivat tanssin pyörteissä :)

Tällä kertaa valmentajalla oli lähtöidea puvuille (tyyli ja värimaailma), joiden puitteissa suunnittelin muutamia eri malleja. Näistä valmentaja valitsi mieluisimmat mallit ja sen jälkeen alkoi kankaiden metsästys. Siihen piti varata enemmän aikaa kuin alunperin ajattelin, sillä visioni mukaista tarjontaa ei kauheasti ollut. Sai koluta kangastukkujen sekä paikallisten liikkeiden valikoimaa, mutta onneksi paikallinen pieni kangaskauppa osoittautui oikeaksi aarreaitaksi: kankaat löytyivät pääosin sieltä :) On hyvä tukea paikallista pienyritystä ja siihen pyrinkin aina, kun se on asiakastöiden puitteissa mahdollista.

Pientä kurkistuskuvaa luvassa mahdollisesti myöhemmin marraskuussa, joten pysy kuulolla ;)

Pohdintaa ihmissuhdeanarkiasta 6.11.2018 (kesken)

6.11.2018 Yleinen

Polyamoria meinaa, että voi rakastaa useita ihmisiä. Tää voi olla avointa tai suljettua: esim kolme ihmistä voi sopia, että eivät harrasta seksiä suhteen ulkopuolella -> suljettu polyamorinen suhde. Sitten avoin suhde on semmoinen, jossa voi harrastaa sopimuksen mukaan seksiä tai kevyitä suhteita muiden kanssa.

Monesti polyamoriassa tulee esiin avoimuus ja rehellisyys kumppaneiden kesken. Pettämistä ja valehtelua voi esiintyä myös polyamorisuudessa eli se ei ole ”pane kaikkien kans”-suhde.  Yleensä polyamoristit ei ala rakkaussuhteeseen / seurustelusuhteeseen ilman toisten lupaa -> pettäminen. Eli nää on ns normaaleja suhteita, jossa on monta osapuolta.

Sitten on termit ensisijainen / primäärisuhde ja sekundaarisuhde yms. Määrittelyjä on monenlaisia.

Polyamoristien keskuudessa on myös sitä, että ei tarvitse välttämättä määritellä aina kaikkea, mutta semmoinen, että ollaan ”uskollisia” yhdelle tai monelle rakkaudellisesti on valtavirtaa.

Sitten tää mikä kiinnosti sua ja mua. Ihmissuhdeanarkia. Tälle on synonyymejä ihmissuhdeliberaali tai ihmissuhdesosialisti ja jotain muita..

Ihmissuhdeanarkian termia ei ilmeisesti ole kummemmin vielä määritelty vaan otettu jokin sinnepäin. Anarkia viittaa siihen, että kaadetaan valta joltain. Kaadetaan valta siltä, että jokin auktoriteetti / yhteiskunta / kirkko / muut ihmiset määrittelisi ennalta mitä suhde on. Tietyt stepit moraalit poistuvat käytöstä tai vapautuvat. Anarkisti voi olla vaikka yksin: ei usko mihinkään ennalta asetettuun muottiin.

Sen ydin varmaan vois olla semmonen ajatus, että jos ihmissuhteen esim. polyamorinen-, hetero- tai joku muu suhde päälle lätkäistään leima ”parisuhde”, ”seurustelu”, ”fwb” tai joku muu, niin se itse lätkäisy ei tuo siihen juttuun yhtään enempää turvallisuutta, vapautta, vakautta tai muute termin tuomaa juttua. Määrittelemättömyys ei vie turvallisuutta/vapautta/ihanuutta pois ihmissuhteelta, jos muuten on sinut ihmisen ja itsensä kans. Jos ei määrittele asiaa kummemmin, niin saa suhteesta irti enemmän: ei tarvi olla kaavoihin kangistuneen pikkutarkka miten ennalta määrätty saneltu paketti toimii. Myös itestä saa paljon enemmän irti, voi täysin tarkkaan miettiä mitä haluaa keneltäkin ja milloin. Ennalta asetetut pykälät (kaveri, säätö, deittailu, jne) ja säännöt vie pois hienosäädön mitä voi säätää tilanteen ja ihmisen mukaan.

Spekulointia: Tämmönen anarkismi on kumminki vaarallista silloin, kun/jos on odotuksia, lupauksia, mustasukkaisuutta, suljettua suhdetta (poly tai hetero): koska jos ei määrittele niin kaikki voi jossain tilanteessa olla sallittua – viidakon lait. Viidakon lait ilman oikeaa kommunikaatiota ja rehellisyyttä voi viedä sitten hyvin herkästi rakkaalta ihmiseltä luottamuksen. Tässä korostuu, että pitää ehdottomasti luottaa, että syventynyt suhde ei ole katoamassa mihinkään, vaikka välillä toinen syventyykin toisiin – suhde voi aaltoilla isommilla aalloilla kuin normaali suhde. Ero / yhdessäolo raja hämärtyy kun tasoja onkin loputon.

ero polyamoriaan: ”eettisyys kaikkia osallisia kohtaan ja romanttinen painotus ole samalla tavalla määritelmän keskiössä kuin polyamoriassa”

Toinen iso ongelma/haaste/ratkaisu on, että tässä keskitytään hyvin paljon siihen, miltä itsestä tuntuu. Ympärillä olevan kaaoksen poissulkeminen siten, että itsellä on hyvä olla.

Eli varmaan tää on se hankalin ja vaikein muoto polyamoriasta mutta kaikkein antoisin. Itselleen ja toisilleen täysin rehellinen muoto vaikka terminä se on just anarkistinen – määrittelemätön ja yhteiskunnan asettamien steppien murtaminen.

Yks juttu tuli mieleen kanssa. Parisuhteissa ON vallankäyttöä. Mää en oikeasti osaa tätä, mutta tiiän että sitä on ja kaikki tekee sitä tietämättään. Anarkisistessa suhteessa vallankäyttö voi olla vähän erilaista.. tätä pitää miettiä ja keskustella tätä harrastavien kanssa.

Seuraava termi mitä alan katsoon on autonomiaa kunnioittava ihmissuhde

TAIVALKOSKEN LUKION 50 VUOTTA

4.11.2018 Yleinen

TAIVALKOSKEN LUKION 50 VUOTTA

Taivalkosken kunnallisen keskikoulun rehtorina toiminut Tor–Erik Nyberg teki 1960-luvulla työtä lukion saamiseksi Taivalkoskelle. Työ kantoi hedelmää vuoden 1968 syyskuussa, kun 20 nuorta saattoi aloittaa lukio-opiskelut kotipaikkakunnalla. Sitä aiemmin yliopistoihin ja korkeakouluihin päästäkseen piti mennä muualle lukioon. Taivalkoskelta mentiin ainakin Iin ja Oulun lukioihin.


Alkuvuosina keskikoulun opettajat opettivat myös lukiossa. Rehtorina toimi Tor-Erik Nyberg kuolemaansa, alkuvuoteen 1972 saakka. Tarina kertoo että ennen lukion alkamista hän kiersi taloissa houkuttelemassa nuoria lukioon.


Kuvassa vuoden 1972 abit ja Kaija Paaso.
Toinen vahva lukion kehittäjä ja yhteiskunnallinen vaikuttaja oli rehtori Kaija Paaso. Hän teki työtä muun muassa etälukion saamiseksi taivalkoskelaisten ulottuville. Taivalkoski liittyi 20 kunnan yhteiseen etälukioon, jossa Taivalkoski on yhä mukana. Paason virkakausi kesti 1970-luvulta vuoteen 2006 saakka.


Kuvassa Maaret Ihme ikkunan vieressä.
Paason eläköidyttyä rehtoriksi tuli lukion entinen oppilas Maaret Ihme. Hänen johtamanaan koulutyötä sähköistettiin niin, että ensimmäiset sähköiset ylioppilaskirjoitukset pidettiin muutamissa oppiaineissa ennen hänen eläköitymistään vuonna 2016. Kurssimateriaalitkin saadaan tänään tietokoneen kautta.


Nykyisin lukion rehtorina toimii Pekka Turpeinen, joka on myös yläkoulun rehtori. Lukion apulaisrehtorina on Tarja Tolonen. Kolmetoista opettajaa opettavat myös yläkoulussa. Tällä hetkellä lukiossa on 47 oppilasta, lisäksi kaksi oppilasta opiskelee etälukion kautta.

Lukio sai omat tilat nykyisestä B-talosta 1970-luvulla. Sittemmin lukio on toiminut vuoroin yläkoulun ja entisen ammattikoulun tiloissa. Vuonna 2016 siirryttiin takaisin yläkoululle, jossa lukiolla on käytössään rakennuksen päätytilat ja oma lukusali.
Lukion arjessa on kansainvälisyyttä. Vuodesta 1996 on toteutettu ystävyyskuntatoimintaa Saksan Schwartzwaldin Baiersbronnin lukion kanssa. Täältä vieraillaan Saksassa ja saksalaiset käyvät Taivalkoskella. Viime vuosina kansainvälisyyttä on toteutettu myös vierailuilla Pariisiin, Lontooseen ja Budapestiin. Ensi vuonna on vuorossa matka Berliiniin.

Apulaisrehtori Tarja Tolonen totesi 50-vuotisjuhlan avauspuheenvuorossaan, että lukion perustehtävät ovat pysyneet samoina kuin ne olivat 50 vuotta sitten. -Opiskelun tulee antaa valmiudet jatko-opintoihin yliopistoissa, korkeakouluissa ja muissa opinnoissa, joihin vaaditaan lukion oppimäärän suorittaminen. Lukion tehtävä on laaja-alaisen yleissivistyksen vahvistaminen. Tässä tehtävässä lukio on onnistunut. Lukiostamme on valmistunut vuosikymmenten saatossa 1320 ylioppilasta. Ammatteja heillä on laaja kirjo ja heitä on kaikissa maanosissa. Taivalkosken lukio on antanut heille eväät ponnistaa korkealle ja kauas. Taivalkoski on tunnettu kulttuuripitäjänä, lukio on osana sitä, täällä on mahdollisuus kehittää itseään monipuolisesti myös taideaineissa, Tarja Tolonen sanoo.

Maaret Ihme muisteli juhlassa rehtoriaikaansa. –Kirjoitin täältä ylioppilaaksi vuonna 1976. Silloin opettajat esittivät siististi käsinkirjoitettuja kalvoja, joista tiedot kopioitiin vihkoihin. Opimme kuuntelemalla ja katsomalla. Ollessani rehtorina vuonna 2007 lukio sai Opetushallitukselta rahoitusta langattoman verkon rakentamiseen. Etälukio oli toiminut aluksi videoneuvotteluna, jota varten opiskelijat tulivat koululle. Nyt jokainen voi opiskella omalta koneeltaan. Viime vuosina sähköistyminen on ollut todella nopeaa. Sähköisiä ylioppilaskirjoituksia valmisteltiin kymmenen vuotta. Saimme koulutusta Opetushallituksen, ylioppilastutkintolautakunnan ja kunnan kautta. Nyt opiskelijat ovat valmiita sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin. Haastattelemani ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat sanovat koulutuksen digitaalisuutta todella hyväksi koska sitä tarvitaan työelämässä. Kuitenkin he sanovat että on helpompaa lukea oikeata kirjaa kuin e-kirjaa. Tietokoneella kirjoittaminen koetaan helpommaksi kuin käsin kirjoittaminen. Toisen vuosikurssin oppilaat pitävät nopeudesta ja muokkaamisen helppoudesta. Matematiikan, fysiikan ja biologian digimateriaali antaa heidän mielestään opiskelijalle paljon tietoa. Abit kirjoittavat jo tänä syksynä kaiken sähköisenä. Heidät on valmisteltu hyvin. Jo ensimmäiseltä vuosikurssilta alkaen heillä on ollut omat tietokoneet ja ensimmäiset digimateriaalit otettiin silloin käyttöön. Opiskelija voi kuitenkin käyttää opiskelussaan digimateriaalia tai painettuja kirjoja. Uskon että Taivalkosken lukion osaavalla henkilöstöllä ja sitoutuneilla opiskelijoilla on hyvä tehdä erinomaista työtä Taivalkosken lukiossa eteenkin päin, Maaret Ihme sanoo.

Juhlaan oli saapunut kaksi ensimmäisen vuosikurssin oppilasta, Paula Alapirtti-Hoikkala Taivalkoskelta ja Liisa Mannonen o.s. Räisänen Turusta. Liisa Mannonen kertoo lähteneensä Taivalkoskelta lukion jälkeen. -Lähdin työn perässä maailmalle. Palasin vielä joksikin aikaa tänne, mutta sitten opiskelin sairaanhoitajaksi ja asetuin Turkuun. –Kun kuulin että Taivalkoskelle tulee lukio, kirjoitin Tor-Erik Nybergille että pääsisinkö sinne opiskelijaksi, Paula Alapirtti-Hoikkala kertoo. –Myös Päivi-sisareni haki lukioon samaan aikaan. Jonkin ajan kuluttua Nyberg soitti isällemme ja kertoi meidän molempien pääsevän opiskelemaan. Meitä oli hyvin eri-ikäisiä oppilaita, ikähaitari oli 18-23 vuotta. Moni oli jo opiskellut ammattiin tai ollut työelämässä. Myös Päivi-sisareni oli jo opiskellut kartanpiirtäjäksi. Luokanvalvojamme oli Marjukka Kortesalmi. Joskus hänen ollessaan vapaalla hänen miehensä kansanedustaja J. Juhani Kortesalmi oli tuuraamassa. Joskus myös rehtori Nyberg tuurasi. Teitittelimme rehtoria, luokanvalvojaa sekä uskonnonopettajana toiminutta pastori Alpo Sipolaa. Vastatessa nousimme seisomaan. Jossain vaiheessa käytäntö muuttui niin että saimme vastata istualtamme.
Vuonna 1969 Tytti Isohookana-Asunmaa oli auskultoimassa luokassamme. Nyberg istui takanani ja hymähteli Tytin opettaessa meitä.

Siihen aikaan tytöt käyttivät enimmäkseen hameita, mutta minulla ja sisarellani oli aina housut. Jonkin aikaa opiskeltuamme Nyberg sanoi, että pikkuhiljaa hän on alkanut tottua Alapirtin sisarusten housumuotiin. Kerran ollessani järjestäjänä en osannut sanoa vanhaa ja uutta läksyä, jotka järjestäjän kuului ilmoittaa luokan ovella seisten. Nyberg ärjäisi minulle: ”Opettajainhuoneeseen!” Välitunnilla menin sinne, huone oli täynnä tupakansavua. Nyberg oli jo rauhoittunut ja sanoi: ”No kyllä tämä tästä.”

Koulupäivät alkoivat keskikoulun ala-aulassa aamuhartaudella. Päivällä kävimme ruokalassa syömässä. Ateria maksoi markan. Olimme viikot asuntolassa, vuokra liinavaatteineen oli 90 markkaa kuussa.
Apuvälineitä opiskeluun olivat episkooppi ja diaprojektori. Kerran kieltenopettaja Maija Valjakka toi tunnille nauhurin, josta kuunneltiin puhetta. Muuten käytössä oli liitutaulu ja vihkot. Kirjat ostimme Anni Vaalamon kirjakaupasta. Vuosikurssillamme oli sekä kieli- että matikkalinja, minä olin kielilinjalla. Jo keskikoulussa oli aloitettu saksan opiskelu, englanti alkoi lukiossa. Latinaa opiskeltiin viisi tuntia viikossa. Läksyksi tuli aina kolmesta neljään riviä tekstiä, joka käännettiin. Kokeissa oli muutamia rivejä, joka myöskin käännettiin. Ohut latinan kirja riitti koko lukioajaksi. Kielten opiskelu tunnilla oli sitä että opettaja luki lauseen ääneen ja me käänsimme. Siinä tuli kielioppi tutuksi, mutta puhumista ei harjoiteltu. Vielä tänäänkin ymmärrän kieliä enemmän kuin pystyn niitä puhumaan. Silti meidänkin aikana oli kansainvälisyyttä. Itse olin Ruotsissa yhden kesän, sisareni oli Saksassa.

Luokassamme ei ollut yhteistä toimintaa. Osallistuimme keskikoulun juhliin, muita kokoontumisia ei ollut. Penkinpainajaispäivänä ajoimme kylällä traktorin kyydissä. Osuuskaupasta saimme makkaroita joita kävimme paistamassa hiihtomajalla Taivalvaaralla. Pelasimme myös jääpallo-ottelun opettajia vastaan. Maalissa olleella opettajalla oli leveä maila ja niinpä opettajat voittivat pelin. Olimme tehneet opettajista laulut, jotka minä hakkasin kirjoituskoneella, laulut monistettiin käyttäen kalkkeeripapereita kirjoituspaperien välissä. Kiersimme luokissa laulamassa laulut. Me tytöt olimme pukeutuneet kansallispukuihin. Penkinpainajaisruokailu oli sitten Taivalkrouvissa. Illan päätteeksi lähdimme Inget Taiston taksilla kotiin Tyrämäelle, Liisa, Päivi, Lassilan Sirpa ja minä. Nyberg saatteli meidät kotipihalle asti. Olimme Nybergin lapsia, olihan hän rehtorimme keskikoulun ja lukion ajan. Olimme Nybergin lapsia, olihan hän rehtorimme keskikoulun ja lukion ajan. Soittaessani luokkakavereilleni Sirpa Lassila kertoi Nybergin jopa antaneen hänelle rahan jonkin kirjan ostoon.
Myös Kaija Paaso oli kielten sijaisopettajana jo keskikoulussa, lukioon hän tuli lehtoriksi ja opetti meille ruotsia, saksaa ja latinaa.

Vuosikurssiltamme neljätoista oppilasta kirjoitti ylioppilaaksi. Lakkiaiset pidettiin seurakuntatalolla. Kunta lahjoitti meille ylioppilaslakit ja lyyrat. Todistusta annettaessa sanottiin kunkin yleisarvosana. Juhlassa puhui muun muassa vanhempainneuvoston puheenjohtaja, joka sattui olemaan Veikko-isäni. Kyllä silloin jännitti.

Olen nyt soitellut luokkatovereilleni. Kaikille on jäänyt positiivinen kuva ja hyvät muistot lukioajasta. Lukio avasi paremmat mahdollisuudet päästä jatko-opintoihin. Meidän porukasta tuli kaksi sairaanhoitajaa, kaksi diplomi-insinööriä, tehtaanjohtaja, opettajia, armeijan palveluksessa olevia, pankkivirkailijoita ja palkanlaskijoita. Kaikkien puolesta lausun sydämelliset kiitokset silloisille opettajille, nykyisille opettajille ja opiskelijoille toivotamme tsemppiä. Alkakaa tehdä jo nyt muistiinpanoja sitä varten kun 50 vuoden kuluttua muistelette lukioaikaanne. Ja ennen kaikkea: opiskelu kannattaa aina, Paula Alapirtti-Hoikkala kannustaa nuoria.

Vuonna 1972 Taivalkosken lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Aulikki Holma tavoitettiin Turusta. -Tor-Erik Nyberg, jonka ponnistelut olivat merkittäviä lukion saamisessa Taivalkoskelle, opetti keskikoulussa ollessani historiaa. Hän oli vaativa opettaja ja kurinpitäjänä ankarakin. Oppitunnit olivat kiinnostavia, sillä hän piristi niitä muun muassa tarinoilla lapsuusvuosiltaan Turussa. Hän seurasi tiiviisti myös tieteellistä tutkimusta ja luki jatkuvasti. Hänellä oli laaja kirjasto kotonaan. Muistan, että isäni kertoi Nybergillä vierailtuaan kysyneensä rehtorilta, miksi tämä on vuorannut kokonaisen huoneen kirjahyllyillä. Hän luki paljon ja arvosti taitoa ilmaista asioita kauniilla suomen kielellä. Mieleeni on jäänyt hänen kirjasuosituksensa, kun hän eräällä oppitunnilla sanoi: – Sitten kun teillä on jalat oman pöydän alla, hankkikaa itselle Nykysuomen sanakirja.

Tor-Erik Nyberg piti tärkeänä kysyvää, kriittistä, tieteellistä asennetta ja olemassaolevien totuuksien epäilyä. Osoituksena kriittisestä asenteesta kertoo se, että mieleeni on jäänyt hänen lausahduksensa oppitunnilla: ”Siihen mihin jokainen uskoi eilen, ja mihin te uskotte tänään, vain houkat uskovat huomenna.” Ajatuksen oli esittänyt kuuluisa tiedemies Francis Crick (1916-2004), jolle myönnettiin vuonna 1962 yhtenä kolmen tutkijan ryhmästä lääketieteen Nobel-palkinto DNA:n molekyylirakenteen ja sen merkityksen keksimisestä.

Inhimillinen tietäminen ei pysähdy siihen, mitä tieteessä on tähän mennessä ymmärretty ja saatu selville ja mitä nyt pidetään totuutena. Tieteen ylivoima muihin käsityksiin verrattuna on juuri siinä, että sillä on ainutlaatuinen kyky jatkuvasti uudistua ja uudistaa tietoaan. Tämä oli ymmärtääkseni Tor-Erik Nybergin käsitys sivistyksestä, jota hän halusi myös oppilailleen välittää, Aulikki Holma sanoo.

Neljäkymmentä vuotta sitten Taivalkosken lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Visit Finlandin johtaja Paavo Virkkunen saapui juhlaan kansainväliseltä työkentältään. –Olen tehnyt työtä Suomelle. Sain hyvät eväät Taivalkoskelta, lukiosta, perheeltä. Nykyisessä työssäni olin esimerkiksi pääministerin businessdelegaatiossa Kiinassa. Siellä nousi esiin Suomen koulutusjärjestelmän ylivoimaisuus muihin maihin verrattuna. Samanlaista opetusjärjestelmää ei löydy muualta. Täällä kaikilla on tasavertainen mahdollisuus korkeimpaan koulutukseen. Täällä on ilmainen kouluruokailu ainoana maailmassa. Suomi on maailman onnellisin maa. Täällä on puhtain ilma hengittää. Silti olemme huolissamme. Meitä ahistaa ankarasti. Meitä huolettaa se kun talvi tulee. Meitä huolettaa riittääkö ruoka. Suomalaiset ovat rakentaneet ratkaisuja siihen että talvesta selvitään. Koulutuksella ja kovalla työllä selvitään. Maailmalla tiedetään että jos jokin asia toimii Suomessa, se toimii missä tahansa muualla maailmassa. Tänne tullaan testaamaan asioita.

Mutta yksin tekeminen ei riitä. Nykyiset uhat ovat globaaleja. Ilmastonmuutos, saasteet, robotisaatio, poliittisten uhkien mahdollisuus eskaloitua. Maailma on osa meitä, olemme samassa veneessä. Nyt voidaan kysyä jatkuuko menestystarinamme. Nyt pitää tehdä työtä että pystymme hyödyntämään hyvää tutkimustamme. Meillä on hyvä huominen kun teemme asioita itse ja yhdessä.

Taivalkoski näyttää erilaiselta kuin lukion alkaessa 50 vuotta sitten. Täällä oli toiminut keski- ja kansalaiskoulu hyvin, ylioppilaaksi piti opiskella muualla. Kunnan päättäjät tekivät hyviä päätöksiä koulutusasioissa. Itse aloitin koulun kansakoulussa, jatkoin keskikouluun ja sain päästötodistuksen peruskoulusta. Rehtori Kaija Paaso oli yksi henkilö joka jäi lukioajasta vahvasti mieleen. Ensimmäisellä luokalla pelkäsin häntä, toisella luokalla arvostin ja kunnioitin häntä, abiluokalla tajusin miten huima ihminen hän oli. Meillä oli musiikinopettajana Ari Pukkila, joka sai pienen paikkakunnan nuoret ihastumaan ja rakastumaan musiikkiin. Arin luoma musiikkikulttuuri elää Taivalkoskella yhä. Musiikin parissa ystävystyin hänen kanssaan. Kun hän kuoli, Kaija tuli kertomaan siitä minulle henkilökohtaisesti. Hän tiesi kuinka tärkeä henkilö Ari oli minulle. Sinä hetkenä tajusin kuinka huima ihminen Kaija oli.

Entäpä seuraavat 50 vuotta? Tänä päivänä elämme tiedon maailmassa. Tiedon määrä ja sen hallinta on yksi ratkaistava asia. Tekoäly tai tietokoneäly ei ole älyä. Äly on korvien välissä. Tieto on tietoa, äly on se miten tietoa prosessoidaan. Digi on vain työkalu, se ei tapa jos sen ottaa haltuun. Me olemme maailmaa ja maailma on me. Meillä on oma roolimme maailmalla. Meidän tehtävämme on kyetä jalostamaan seuraavalle sukupolvelle se mitä edelliseltä sukupolvelta opimme.

Lopuksi haluan antaa nykyisille ja tuleville taivalkoskelaisille ylioppilaille paikallisen kukan, kulleron. Olen kulkenut pitkän tien, 40 vuotta Taivalkosken lukiosta ja haluan antaa lukiolle nöyrimmät kiitokset hyvistä eväistä, Paavo Virkkunen päättää puheensa.


Kuvassa apulaisrehtori Tarja Tolonen, kunnanvaltuuston puheenjohtaja Osmo Buller, Visit Finlandin johtaja Paavo Virkkunen ja rehtori Pekka Turpeinen.

Tilaisuuden loppusanoissa Pekka Turpeinen siteerasi J. W. Snellmannia joka totesi pienen kansan pärjäävän vain sivistyksen avulla. – Kiitämme kuntaa hyvistä päätöksistä 50 vuotta sitten, samoin pitkin matkaa on tehty hyviä päätöksiä. Työtä on tehty, ennen lukioon tuloa oppilailla on takana 9-10 vuotta perusopintoja, että voidaan pärjätä. Yhteistyökumppaneita vuosien varrella ovat olleet muun muassa seurakunta, Lionsit, Rotaryt, Päätaloseura, Osuuspankki ja metsäoppilaitos, Pekka Turpeinen kiittelee.

Kuvassa muun muassa kunnan päättäjiä.

Tilaisuuden kulttuuriohjelmasta vastasivat Flikat tanhuesityksellään Kaikella rakkaudella , Aino-Liisa Turpeinen ja Minna Häggvik musiikkiesityksellään Illumination, lukion äidinkielen oppilaat esityksellään Väläyksiä lukion taipaleelta sekä musiikin oppilaat ja opettaja Heikki Mustakallio räppiesityksellään Meidän lukio.


Kuvaamataidon opettaja Tuula Turpeisen koostaman Ajan virtaa-kuvaesityksen kohokohta oli Kaija Paason vuonna 1987 ylioppilaille pitämän puheen ote. Paaso puhui nauhoitteella muun muassa oppimisen tavoitteista. Hän sanoi, että kun yhteiskunta sijoittaa koulutukseen, sen on lupa odottaa myös saavutuksia.




Tuokiokuvia juhlasta: Muun muassa lukion entisiä opettajia oli saapunut juhlaan. Kansantanssiryhmä Flikat tervehtimässä entisiä opettajiaan Anneli ja Leif Hasselia, jotka saapuivat juhlaan Kannuksesta. Etualalla lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilaat Liisa Mannonen ja Paula Alapirtti-Hoikkala muistelevat lukioaikaa.

Kuvia vuoden 1978 abien albumeista. Rehtori Kaija Paaso sai abeilta Taivalkosken Poroakatemian kunniatohtorin arvon. Penkkariaikana soitettiin ja laulettiin. Lakitus tapahtui seurakuntatalolla.


LA RESUMETO ESPERANTE

La gimnazio de Taivalkoski estis fondita en la jaro 1968. Pro la jubilea jaro oni arang´is 50-jarig´feston en la salono de la lerneja centro. Dum la festo oni audis paroladojn de la antaua rektoro Maaret Ihme, la nunaj rektoroj Pekka Turpeinen kaj Tarja Tolonen, unu el la unuaj studentinoj en la gimnazio Paula Alapirtti-Hoikkala kaj unu el la abiturientoj antau kvardek jaroj la direktoro de Vizitu Finnlando Paavo Virkkunen. La kulturan programon arang´is la nunaj gestudentoj kaj geinstruistoj de la gimnazio de Taivalkoski.

Aini Vääräniemi 4.11.2018

Kuvasatoa osa 2

2.11.2018 Yleinen

Toinen joukkuevoimistelujoukkue tulee tässä: heidän puvuissaan käytettiin myös lycraa ja ihokangasta. Väreinä valkoinen, turkoosi ja tummansininen. Malli on haalarimainen, jossa ylä- ja alaosa kiinnittyvät toisiinsa päällitikkauksella. Tämä oli uusi valmistustapa minulle ja se toi hieman haasteita, mutta valmista tuli: Kiitos neuvoja antaneille kolleegoille! Lahkeensuunlenkit olivat myös uusi juttu, mutta niihin kaava syntyi näppärästi omaan jalkaan kokeilemalla. Nyt pysyvät lahkeet paikoillaan liikkeidenkin jälkeen. Tällaiset lenkit valmistin myös edellisessä artikkelissa esittelemiini haalaripukuihin.

Kuvissa valmiit puvut, klikkaa kuvia suuremmiksi :)

Valmentaja suunnitteli mallin, minä ompelin ja joukkue vanhempineen koristeli :) Kimallusta tulee vielä kuullemma lisää myöhemmin.

Onnea menetystä joukkueelle tuleviin kisoihin!

Joukkueiden puvustaminen on antoisaa työtä. Niille on aina todellinen tarve ja minusta on mukavaa tehdä tiivistä yhteistyötä valmentajan kanssa pukua suunnitellessa, materiaaleja valitessa ja sovituksia tehdessä :) Sitä mielenkiinnolla odottaa joukkueiden yhteydenottoja, että millainen puku heillä on sillä kertaa toiveena.

Martti Vainaa & Sallitut aineet – He-man

1.11.2018 Yleinen

Tässä biisi josta tulet hyvälle tuulelle! :)

Overwatchin MM-kisat!

31.10.2018 Yleinen

Eli 2.-3. marraskuuta pelataan Overwatchin MM-kisoja. Asiasta lisää täällä:

Overwatchin MM-kisat huipentuvat viikonloppuna – miten käy Suomen maajoukkueen?

Pelejä voit katsella suomeksi selostettuna Yle Areenasta:

https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-947?t=tulossa

ERÄMAAN TEMPPELIÄ JUHLITTIIN JOKIJÄRVELLÄ

27.10.2018 Yleinen

ERÄMAAN TEMPPELIÄ JUHLITTIIN JOKIJÄRVELLÄ

Taivalkosken Jokijärven Hiltukankaalle valmistui Arkkitehti Anders Fredrik Granstedtin suunnittelema 600 hengen ristikirkko vuonna 1848 lähinnä Jokijärven ja Metsäkylän asukkaiden rakentamana. Puutavara otettiin yhteisesti omistetusta metsästä. Kirkon paikkaa valittaessa kriteerinä oli asutuksen keskittyminen Jokijärven suunnalle. Oheisessa kuvassa kirkko on jo siirrettynä Taivalkoskelle. Kuvan on ottanut H. Berghell GTK vuonna 1906.

Samoihin aikoihin Jokijärven kirkon rakentamisen kanssa Taivalkoskelle rakennettiin saha jonka ansiosta asutus lisääntyi sahan ympäristössä niin että kirkko päätettiin siirtää Jokijärveltä Taivalkosken Anninpalonmäelle, jossa kirkko sijaitsi vuodesta 1877 lähtien. Kirkon historia päättyi salaman sytytettyä ilman ukkosenjohdatinta olleen kirkon tuleen heinäkuussa 1925. Samalle paikalle valmistui nykyinen kirkko vuonna 1933.

Kirkon rakentaminen Jokijärvelle sekä sen siirto Taivalkoskelle aiheutti epäsopua kylissä, joissa katsottiin oman kylän jäävän muita huonompaan asemaan suhteessa kirkon sijaintiin. Seurakuntalaisten velvollisuus oli käydä kirkossa useamman kerran vuodessa ja pitkä kirkkomatka koettiin vaivalloiseksi. Kunta-asetuksen tultua voimaan 1860-luvulla Jokijärvestä oli tullut kunta. Kirkon siirron myötä Jokijärvi menetti kunta-asemansa joka siirtyi Taivalkoskelle vuonna 1879. On sanottu, että kirkkotie Jokijärveltä Taivalkoskelle kerkesi nurmettua kirkon siirron jälkeen Metsäkylän ja Jokijärven asukkaiden lopetettua kirkossa käynnit vuosikymmenien ajaksi.

Näitä asioita ja Jokijärven kirkon muuta historiaa muisteltiin Taivalkosken seurakunnan ja Jokijärven kyläseuran järjestämässä juhlassa Pölkky-teatterilla ja Jokijärven kylätalolla syyskuun viimeisenä päivänä. Samalla juhlittiin 20-vuotiasta Jokijärven kyläseuraa. Juhlan arvovieraina olivat Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi Hannele-vaimonsa kanssa. Juhlassa pidetty messu oli Samuel Salmen viimeinen messu maakunnissa ennen hänen virkauransa päätösmessua.

Juhlassa puheen pitänyt yhteiskuntatieteiden tohtori, teologian maisteri ja terveyssisar Eevi Jaakkola muisteli tuloaan Taivalkoskelle terveyssisaren työhön vuonna 1964. –Jokijärvelle rakennetun kirkon siirto Taivalkosken kylään, ja kirkkoon läheisesti kuuluneen Kirkkosaaren hautausmaan sulkeminen ovat olleet menneisyyden asukkaille ja ennen kaikkea Jokijärven kirkkoa rakentaneille vaikea asia jonka yhteisöllinen läpikäyminen ei ole toteutunut. Terveyssisarena kuuntelin vanhemman väen pettymystä, surua ja jopa vihaa siitä vielä 1960-luvulla. Toivoin että kirkon siirtoa ja hautausmaan sulkemista voitaisiin käsitellä yhdessä ja että hautausmaa kunnostettaisiin. Näin ei käynyt vaan hautamerkit koottiin katoksen alle merkitsemättä hautojen sijaintia. Kunnan ja seurakunnan on yhteistyössä syytä käsitellä vielä tätä vaiettua ajanjaksoa muuttamalla se kuntalaisille yhteiseksi ja jopa yhdistäväksi muistoksi. Yhteenkuuluvuus ja paikallinen osallistuminen voivat kulkea edelleenkin käsi kädessä ja kasvattaa yhteisöllisyyttä yksilön ja yhteiskunnan voimavarana, Eevi Jaakkola sanoi puheessaan.

Jokijärven kirkon sananpalvelijoina toimivat katekeetat Johan Petter Lithovius, August Kranck, Johan Bäckvall ja Carl Otto Tenlén, pappi Nils Fellman sekä kappalaiset Alfred Elieser Backman ja Gustaf Nyman kirkon ollessa Jokijärvellä. Nyman jatkoi kappalaisena Taivalkoskelle siirretyssä kirkossa. Hänen jälkeensä toimivat kirkkoherrat Johan Barkman, Juho Viktor Kiviharju (Kallén) sekä Johan Valfrid Teräsvasara (Ståhlhammar). Heidän aikanaan v.t. kirkkoherroina toimivat Anders Lappalainen, Yrjö Henrik Kortekangas ja V. E. Laitinen. Lukkareina Jokijärvellä ja Taivalkoskella toimivat Olli Väisänen, Elias Partanen ja Heikki Partanen. Kirkko paloi JohanTeräsvasaran ja Heikki Partasen ollessa kirkkoherran ja lukkarin viroissa.

Jokijärven kirkon vaiheet ovat olleet paikallisten asukkaiden puheissa yli 170 vuotta. Tyrämäkeläinen Jorma Räisänen kirjoitti kirjan Erämaan temppeli, joka kertoo kirkon, jokijärveläisten ja seutukunnan historiaa vuosisatojen ajalta. Kirja ilmestyi Jokijärven kirkon 170-vuotisjuhlan alla.

-Suku- ja muun historiantutkimuksen myötä vuosien mittaan haltuuni on kerääntynyt paljon erilaista Jokijärven historiaan liittyvää aineistoa. Jokijärven kirkon historia muodosti hyvän rungon, kun aikoinaan päätin koota tietojani kirjaksi, Räisänen kertoo.
Seurakunta muisti Räisästä juhlassa julkistetulla Kari Holman taideteoksella Jokijärven kirkosta. Erämaan temppeli –kirjan kansikuvan on taiteillut Tatjana Luukkonen.

Jokijärven kirkon historiaa voi lukea lisäksi Jouko Vahtolan toimittamasta kirjasta Taivalkosken seurakunta 1879-1979.

LA RESUMETO ESPERANTE

La preg´ejo de Jokijärvi estis konstruita en la jaro 1848. Tiam estis la centro de la areo en Jokijärvi. Samtempe oni konstruis la arbarindustrian produktejon en Taivalkoski kaj la log´antaro tie rapide kreskig´is. Tial oni movigis la preg´ejon al Taivalkoski en la jaro 1877. Tiu preg´ejo brulig´is en la jaro 1925. La nuna preg´ejo estis konstruita en la jaro 1933.
Pri la iama preg´ejo de Jokijärvi kaj la vivstilo en la regiono verkis tyrämäkiano Jorma Räisänen la libron La templo en dezerto. La kovrilan bildon pri la preg´ejo desegnis artistino Tatjana Luukkonen. Artisto Kari Holm faris la pentraj´on pri la preg´ejo.

Aini Vääräniemi 27.10.2018