Selaat arkistoa kohteelle Yksilö-yhteisö.

Destination unknown

1.5.2014 Filosofia, Hyväksyminen, Kulttuurit, Maailma, Yksilö-yhteisö

Moraali on pohdituttanut filosofeja jo antiikin Kreikan ajoista lähtien. Samoin totuuden luonteesta on kirjoitettu ja kiistelty mittavasti. Mikä on siis näiden kahden sangen abstraktin käsitteen kytkös toisiinsa?

Aihetta voidaan lähestyä kääntymällä ensin eettisen realismin puoleen. Sen mukaan on olemassa yleisiä moraalitotuuksia riippumatta uskomuksista ja kokemuksista, eli se on a priori. Eettinen objektivismi jatkaa toteamalla, että maailmassa vallitsee erityinen moraalinen todellisuus irrallaan meidän todellisuudestamme. Kantin voidaan ajatella lukeutuvan ensimmäiseen: muotoilihan hän kategorisen imperatiivinsa koskemaan kaikkia ihmisiä. Jälkimmäiseen taas kuuluu esimerkiksi platonismi, aristotelismi, utilitarismi ja erilaiset uskonnolliset suuntaukset, jotka voivat perustella moraalin vetoamalla esimerkiksi jumalaan.

Pehmeämmän kannan ottaa eettinen relativismi, joka ajattelee moraalin olevan aina suhteellista esimerkiksi tiettyyn kulttuuriin, teoriaan, ideaan, yhteisöön, yksilöön… Totuus on siis suhteellista ja riippuvaista, ei autonomista. Esimerkiksi Harmanin mukaan moraaliuskomukset ovat konventioita, jotka yhteisö muotoilee ja yksilö sitten sisäistää ne ajatteluunsa ja käyttäytymiseensä. Moraalisia erimielisyyksiä voi ilmetä vain saman yhteisön sisällä, muttei eri yhteisöjen välillä, koska he eivät perimmältään ymmärrä toisiaan.

Relativismin vaarana on ajautua subjektivismiin: yksilö on vapaa itse määräämään ja valitsemaan omat moraaliuskomuksensa, muodostamaan subjektiivisen totuuskäsityksensä. Suuntaus voi niin ikään päätyä kaikkien arvojen suvaitsemiseen ja ristiriitaisuuteen, eli pitämään vastakkaisia näkemyksiä yhtä oikeina. Länsimaisen mielestä tyttöjen ympärileikkaus on väärin ja somalin mielestä oikein, ja nämä kumpikin käsitystä voivat siis olla yhtä päteviä samaan aikaan. Relativismia on toki maltillista muotoa, jota esimerkiksi Westermarck edustaa. Hänen mukaansa on eroteltava moraalinen kyky ja moraalinen sisältö jälkimmäisen ollessa kulttuurista riippuvaista. Muiden yhteisöjen moraalia voidaan kritisoida ja tasa-arvoiset ja hyvää edistävät moraaliperiaatteet ovat lähtökohtaisesti parempia ja jollain tasolla lähempänä totuutta kuin toiset.

Eettinen skpetisismi ja nihilismi taas kieltävät yleisten moraalitotuuksien olemassaolon. Minkäänlaisia moraalin mittareita ei voida laatia, koska ei ole mitään absoluuttista moraalia. Nihilismiä edustaa parhaitan Nietzsche, jonka mukaan sosiaalisiin tapoihin perustuva moraali on orjamoraalia ja sen tilalle on parempi ottaa yli-ihmisen moraali: jokainen eläköön kuten parhaaksi näkee, koska Jumala on kuollut ja ihmiskuva turmeltunut. Skeptisismiä on havaittavissa myös Cooleyn argumentissa: ”On epätodennäköistä, että ihmiset voisivat päätyä yksimielisyyteen yhtään mistään.”

Tiede voi laajentaa maailmankuvaamme monista eri ilmiöistä, mutta paljoakaan se ei kykene tarjoamaan meille moraalista ja totuudesta. Filosofiaa on harjoitettu jo yli 2 500 vuotta, ja monia Sokrateen ja kumppaneiden esittämiä kysymyksiä pyöritetään edelleen syvemmälle ja syvemmälle hermeneuttisessa kehässä. Saattanee olla, että näin on myös moraalin ja totuuden kohtalo. Ehkei moraalia voida harjoittaa kuin yhtenä kielipelinä, yhtenä elämänmuotona yhteisössä, kuten Wittgenstein mielsi. Onko ihminen sitten tuomittu sartrelaiseen vapauteen moraalista ilmestystä etsiessään? Yhteisö ja ulkoinen todellisuus voivat antaa malleja ja välineitä oikein elämiseen, mutta lopulta jokaisen on otettava Kierkegaardin uskon loikka ja kohdattava totuus yksin. Eikä se ole helppoa – Tolstoikin viittasi Sodassa ja rauhassa ihmisten tietojen ja kykyjen epävarmuuteen kirjoittaessaan ihmisten tulevan aina erehtymään siinä mitä pitävät oikeudenmukaisena ja epäoikeudenmukaisena.

Onko toivoa siis jäljellä? Minusta Ilkka Niiniluoto toteaa oivaltavasti väitteen voivan olla ”totuudenkaltainen”. Kenties se riittää. Totuutta ja moraalia voidaan lähestyä monesta eri tulokulmasta, mutta tuskin onnistumme löytämään mistään lopullista ja jokaista tyydyttävää määränpäätä. Ehkä voimme yhtyä Alfred Ayeriin ja hyväksyä, ettei moraalilla ole totuusluonnetta, joten on mieletöntä kiistellä moraalista. Sen toteaminen, ettei moraalilla ole totuusluonnetta, ei kuitenkaan minusta tarkoita, etteikö moraali olisi totta. Moraali on tosi ja osa fenomenologista todellisuutta sitä kokevalle yksilölle. Minusta tässä on tarpeeksi syytä pohtia moraalia ja sitä, kuinka oikeuttaa oman toimintansa ja muodostaa käsityksen hyvästä elämästä.

”Nainen lyö yhtä usein kuin mies” ja muita hämmentäviä tarinoita

29.3.2014 Kulttuurit, Kyseenalaistaminen, Länsimaisuus, Maailma, Normit, Päihteet, Psykologia, Sukupuoli, Tutkimukset, Valta, Yksilö-yhteisö

Minua on hieman askarruttanut vajaan kuukauden takainen uutisointi, jonka mukaan Suomi on toiseksi vaarallisin maa naiselle Euroopassa. Itse hieman kyseenalaistaisin karkeaa tulosta, jonka media on tutkimuksesta vääntänyt. Iltalehdessä ja muissa sensaatiohakuisissa lähteissä tarkastellaan vain sokeasti tilastoja ja päätulosta kiinnittämättä lainkaan huomiota tutkimuksen taustaan, prosessiin ja muihin ilmiötä selittäviin tekijöihin, eli toisin sanoen langetaan lopputulosharhaan.

Tutkimus toteutettiin pelkästään haastatteluin tutkittavien kodeissa. Tämä on mielestäni ongelmallista, koska moni voi sosiaalisen suotavuuden nimissä jättää kertomatta väkivallan kokemuksistaan. Tulokset voisivat olla erilaisia esimerkiksi kyselylomakkein toteutettuna. En mene tässä kirjoituksessa sen pidemmälle kyselylomakkeisiin liittyviin ongelmiin, mutta toimikoon tämä yhtenä vaihtoehtoisena esimerkkinä ja kontrastina.

Tanska ja Suomi sijoittuivat kärkeen tutkimuksessa. Mitä tekemistä näillä kahdella skandinaavisella hyvinvointivaltiolla ja korreloivilla tuloksilla voisi olla keskenään? Saattaisiko olla niin, että koska molemmat maat ovat tasa-arvon kärkeä Telluksella, tanskalaiset ja suomalaiset kenties havaitsevat helpommin väkivallan ilmaisuja ja kyseenalaistavat niitä? Se, mitä pidetään normaalina, hukkuu massaan ja latistuu arkeen. Ei ole helppoa uida koiraa vastavirtaan jos ympäröivä kulttuuri kauhoo perhosuintia toiseen suuntaan. Tasa-arvo mahdollistaa avoimemman julkiseen puheen, lievittää häpeää ja madaltaa kynnystä tehdä rikosilmoitus. Taannoin Ruotsin uutisoitiin olevaan raiskaustilastojen kärjessä, mutta tutkimus kielii pikemminkin siitä, että Ruotsissa raiskaukset tulevat parhaiten poliisin tietoon. Mainittakoon vielä, että individualistinen kulttuuri toteuttaa erilaisia sosiaalisia käytäntöjä kuin kollektivistinen, ja tämä voi näkyä juuri edellisen tapaan rikosilmoituksissa ja tuomioistuimessa.

http://yle.fi/uutiset/bbc_ruotsissa_tilastoidaan_eniten_raiskauksia_euroopassa/6296473

FRA (European Union Agency for Fundamental Rights) selittää tutkimuksen maiden välisiä eroja erilaisella altistumisella väkivallalle. Joissain maissa naiset käyvät enemmän töissä ja viettävät muutenkin enemmän aikaa kodin ulkopuolella, esimerkiksi sosiaalisten ja kulttuuristen motiivien vuoksi. Tämä varmasti pitää paikkaansa ja selittää esimerkiksi osittain Suomen ja Tanskan tulokset yhtenä selittävänä, mutta toisaalta tulos ei ole koko totuus vaan tutkimuksessa ilmenee, että myös parisuhteessa tapahtuu fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa.

Eräät feministit ovatkin kritisoineet oikeudenmukaisuuden toteutumisen mallia, jossa oikeudenmukaisuutta tarkastellaan vain julkisen areenan kautta ja sivuutetaan täysin yksityinen. Julkinen liitetään esimerkiksi politiikkaan ja maskuliinisuuteen. Yksityinen taas vastaa kotia ja feminiinisyyttä. Sinänsä tasa-arvoisessa maassa tapahtuu siis epäoikeudenmukaisuutta kun huomioidaan myös yksityinen puoli, mikä ilmenee myös tästä EU:n tutkimuksesta. Eivätkä nämä paradoksit ja arkikäsitykset tähän pääty, vaan vuoden 2010 tutkimuksesta käy ilmi, että itse asiassa miehet kokevat törkeää perheväkivaltaa naisia useammin ja nainen syyllistyy puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies : http://yle.fi/uutiset/torkea_perhevakivalta_kohdistuu_miehiin_naisia_useammin/1352897

Vielä viimeisenä FRA selittää maiden välisiä eroja urbaanistumisen ja rikollisuuden yhteydellä sekä korkean alkoholin kulutuksen ja väkivallan korrelaatiolla. Selitykset ovat varmasti aivan päteviä: esimerkiksi suomalainen alkoholikulttuuri on totaalisen erilainen eteläeurooppalaiseen verrattuna. Olen viettänyt pidemmän ajanjakson jälkimmäisen kulttuurin yhdessä pääkaupungissa enkä todistanut tuona aikana ainoatakaan humalaista yhteenottoa tai rekisteröinyt yleistä hoipertelevaa suomalaista katukuvaa. Oma subjektiivinen kokemukseni ei takaa, etteikö sellaista tapahtunut tai voisi tapahtua Etelä-Euroopassa, mutta eiköhän ole selvää, että humalahakuinen juominen on suomalaisten ongelma ja sillä on monia negatiivisia seurauksia: http://yle.fi/uutiset/vaitoskirja_suomi_juo_sukupolvesta_toiseen_enemman/6612220

Toisaalta, ei alkoholi itsessään selitä kaikkea, vaan mukana täytyy olla muitakin tekijöitä. Hieman yllättäen suomalaiset eivät olekaan kärkeä alkoholin kulutuksessa vaan sijoittuvat keskitasolle, ainakin jos tätä vuoden 2012 tutkimusta on uskominen: http://yle.fi/uutiset/infografiikka_suomalaiset_juovat_viinaa_kuin_eurooppalaiset/5100288

Kun kuitenkin tarkastelee tilastoa, alkoholin kulutuksen kärjestä ennen Suomea löytyvät suuret viinintuottajamaat, kuten Portugali, Espanja, Ranska ja Saksa. Eräs ranskalainen totesi minulle kerran pilke silmäkulmassa viiniä menevän joka aterialla. Tiedä tuosta sitten, mutta juomakulttuuri, siihen liittyvät asenteet ja alkoholin nauttimisen tavat ovat hyvin vaihtelevia eri maissa. Vaikka Suomessa ei ehkä juotaisikaan eniten Euroopassa, me emme vain yksinkertaisesti taida osata tehdä sitä keskimääräistä kulutustammekaan oikein, sivistyneesti ja terveellisesti.

Joka tapauksessa tutkimus on hyvin mielenkiintoinen ja suosittelen Iltalehden lööpin sijaan tutustumaan alkuperäiseen tutkimukseen. Seuraavaksi voimme jäädä odottelemaan milloin toteutettaisiin vastaava tutkimus miesten kokemasta väkivallasta, mikä on aiheena poleemisempi.

http://fra.europa.eu/en/publication/2014/vaw-survey-main-results

Onko sinun mielestäsi mahdollista tutkia ja todeta jonkin maan olevan väkivaltaisin toisiin maihin nähden?