Selaat arkistoa kohteelle Yhteiskunta.

#ElänHetkessä — Keltavihreä kevät

19.3.2017 Jääkiekko, Urheilu, Yhteiskunta, Yleinen

Pari vuotta ja kuukausia päälle sitten kirjoittelin toiselle blogialustalle jääkiekko-Ilveksen tilanteesta silloisen omistajansa pihdeissä. Muutos jota silloin toivoin ja odotin, on nykyään täyttä realismia. Ilves elää kiekkopuolella uutta kevättä niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.

Tammikuussa näytti siltä, että niin koko seuran pelastuminen, kuin tämän kauden pudotuspelitkin, tuntuivat kuolleelta toiveelta. Asiat muuttuivat nopeaan tahtiin. Seura dyykkasi niin syvällä, että sen hetkinen pääomistaja lähti lätkimään saamatta arvottomista osakkeistaan mitään muuta kuin lämmintä kättä. Seura on nyt emoyhdistyksen käsissä, ja pian selviää se, joko rahaa on saatu kasaan sen verran, että lähitulevaisuus on turvattu. Hyvältä näyttää, sillä uskon nykykunnon näkyvän positiivisesti myös Ilvekseen sijoittavien ihmisten silmissä, sillä Vinnien lähdön jälkeen Ilves teki joitain maagista. Kymmenen pelin skarppauksella paikalle kymmenen runkosarjassa ja niin sanotulla säälipleijarikierroksella Ässät laulukuoroon ja Ilves tavoitteekseen asettamalle sijoituspaikalla numero kahdeksan. Tilanne kulminoituun paras seitsemästä sarjaan paikallisvastustaja Tapparaa vastaan. Kevät on poikkeuksellinen sillä kaikki paineet, tasan kaikki, ovat Tapparalla. He ovat mestarisuosikki, heidän on pakko klaarata homma, jotta tavoite pysyy. Ilves voi tulla paikalla, nauttia elämänsä keväästä ja tulla tekemään kiusaa. Kenties jopa mennä all the way. Karri Kivi on tehnyt näitä temppuja ennenkin. Parasta kuitenkin on, että Ilves on palannut elävien kirjoihin.. alkaa näyttää vanhalta itseltään.

Hashtag-kampanja ElänHetkessä, kuvastaa hyvin Ilveksen tämän hetken tilaa. Nyt on osattava nauttia katsomon lisäksi myös kaukalossa jokaista oheistreeniä unohtamatta. Menetettävää ei ole, vain ja ainoastaan voitettavaa. Juuri nyt Tampere on kuukaudesta puoleentoista täyttä hokia, ja median hypetyksessä täysin keltavihreä. Puhutaan sitten hyvässä tai pahassa. Ilveksen kannattajille tämä on juhlaa ja tapparalaisille tilanne on keltavihreä vaate, sillä mitään selityksiä ei ole, mikäli pelit eivät puolivälieräsarjan jälkeen jatku. Ketään ei juuri nyt kiinnosta mestarikandidaatti, kaikki puhuvat Daavidista, joka on valmiina kohtaamaan Goljatin.

Hetkessä eläen,

DaMaestro

Logan

17.3.2017 Elokuva-arviot, Yhteiskunta, Yleinen

Hypätäänpä vaihteeksi elokuvabisneksen puolelle. Näin pari viikkoa takaperin ensi-illassa elokuvan, joka onnistui puhuttelemaan mielenkiintoisilla tavoilla: Logan. Jossa haetaan inhimillisyyttä Hugh Jackmanin ikääntyvälle Wolverine-hahmolle. Marvelille uskollisesti action on vahvasti läsnä, ja mukana on kosolti väkivaltaa, kuten näissä elokuvissa pitääkin, mutta väkivalta jää loistavan tarinan varjoon. Mikä on aivan yhtä oikein. Liian moni toimintaelokuva on järjetön, ja on sitä kautta verrattavissa toiseen suurkulutusalaan, jota en tässä edes mainitse.

Silloin muinoin kun uudet Wolverineen perustuvat elokuvat tulivat eetteriin, en ollut kasoinenkaan supersankarielokuvien diggari, Batmania lukuunottamatta. Batman on ristiriitainen hahmo, joka kaipaisi oman bloginsa, eikä se liity tähän, joten asiaan..

Yhdyn Loganin tiimoilta siihen kööriin, jotka ihannoivat kykyä siirtyä X-Menin kategoriasta kuvaamaan Wolverinen poikasuhdetta ”isäänsä” (Professor X). Mukaan mahtuu myös DNA:taan omaava jälkipolven edustaja, jolle on luontevaa odottaa jatkoa lähitulevaisuuden päätähtenä. Action kääntyy osuvasti perheen yhteiseksi road tripiksi halki Amerikan, jossa isä ja poika muistelevat menneitä, ja poika opettaa tytärtään maailman tavoille. Humoristisen vivahteen elokuvaan tuo kauppakohtaus, josta selviää, mistä tytär on käytöstapansa oppinut. Myyjää ei saa rusikoida, mutta tavaraa on ok ottaa.. Kaksinaismoralismi, tuo päivän sana.

Erityismaininnan arvoinen asia on elokuvassa vahvasti läsnä oleva Johnny Cashin musiikki. Musiikki on minulle tärkeä asia, ja sen lisäksi että Johnny puhuttelee aina, se tekee sen todellakin tässä elokuvassa. Rohkea, mutta onnistunut veto.

Yhtä kaikki. Elokuva on huikea. Antaisin neljä tähteä, ellen jopa neljä puoli. Toivottavasti tällaista saadaan vielä lisääkin. Tuolla koostumuksella tuskin, mutta Marvel osoitti suuruutensa.

Hyvää elokuvakevään jatkoa toivottaa,

DaMaestro

Tuleeko maitovara?

17.3.2017 Talous, Yhteiskunta, Yleinen

Elämme pienten marginaalien aikaa, mutta yksi asia on ja pysyy. Laitamme maitoa kahviimme vaihtelevasti. Teen suuren paljastuksen, käytän itse vain väriksi jos sitäkään. Tämä tuntuu olevan vaikea keissi kun asioin kahvioissa, joissa business-strategiaan kuuluu, että kahvion myyjä kaataa kahvin. Asia jonka ottaisin vastuulleni mieluiten itse.

Asiasta aasinsillalla hetkeksi karaten, muitan keissin jossa pahaa teki kun sanoin joulunalusajan tienoilla ei eräällä nuorelle tytölle, joka tarjosi pakkausapua. En tee sitä pahuuttani, mutta olen myös pakkaustaiteen maestro. Väärin pakattu ei toimi. Sama kahvikupillisessa: haluan täydellisen tilankäytön oikealla maitosuhteella. Alanko kuulostaa Nigel Cranelta? Ehkä olenkin, mutta en koe näitä asioita neuroosiksi. Ne ovat asiakkaan oikeus.

Kahviloiden katukuvasta tuntuu toki putoavan kandidaatteja, joilla on taipumus tarjota yhtä transaktiota kohden jopa kaksi kuppia kahvia. Onhan se monessakin mielessä markkinataloudellisesti kestämätöntä, mutta ajattelin että siihen on varaa. Noh, kahvio kaatui. Nämä kahvinatsit ovat pysyvät. Onko keissi todellakin se, että mennään niin pienellä marginaalilla että jokainen milli merkitsee?

Suurin ihmetyksen aihe on kuitenkin tämä. Kun minulta kysytöön maitovaraa, vastaan kieltävästi. Iso kuppi on silti vain 2/3 täynnä. Vastaan ei, vaikka vähän maitoa usein mukaan lorautankin. Ja tästäkö saan myyjältä pahaa katsetta. Kysymys silti kuuluu: jos vastaisin kyllä, tulisiko kahvia vielä muka vähemmän? Pitkällä tähtäimellä tämä saa minut välttämään paikkaa. Mikä sitten olisi hinta sille, että saa itse määritellä kahvin määrän kupissa rajojen puitteissa? Lisääntynyt käyminen? Viisi senttiä? Ehkä kymmenen? Busineksessa en lähtisi vääntämään näistä senteistä, sillä myynti ratkaisee. Jos kahvia kuluu paljon, on tuo kahden euron iso kuppi tehnyt hyvää rahaa.

DaMaestro

Marine le Pen – Eurooppa kokenee trumpinaation

7.2.2017 Likainen peli, Maailma, Maailman tila, Talous, Yhteiskunta, Yleinen

Vastakkainasettelun aika ei ole todellakaan ohi. Tuntuu, että mitä ”suvaitsevaisempaan” suuntaan mennään, sitä enemmän vastakkainasettelua on. Mahdollista toki myös on, että nykyään kaikki taistelut käydään median eturintamassa, ei piilossa, kuten vanhaan ”parempaan” aikaan. Näkemykseni mukaan suvaitsevaisuus ei ole maailmassa kasvanut nykyaikana, ihmiset vihaavat vastakkaisia näkemyksiä verisemmin kuin ennen. Paljon parjatut kristityt ovat tässä mielessä maltillista osastoa. Poliittiset ääripäät ja ääri-islamilaisuus niittävät tuhoa senkin edestä. Kun mukaan vielä vedetään ravintojeesustelijat, kuten äärikarppaajat, olemme asian ytimessä. Kaukana ovat ne ristiretkien ajat, joista kristittyjä nykyäänkin syytetään. Kristityt ovat pieni pelaaja tällä kentällä. Suorastaan olematon, ellemme laske sellaiseksi Saksan kristillisdemokraatteja, ja miksemme laskisi.

Euroopalla on edessään rajuja ongelmia, joista osa on omissa käsissä ja osa ei. Turhankin avokätinen suhtautuminen turvapaikkabisnekseen on kostautunut suurimmille eurooppalaisille kansakunnille, jotka ovat vaalineet vapautta turvallisuuden kustannuksella. Asiat menevät omien ennusteideni mukaisesti, joten itse en ole kovinkaan yllättynyt. Suomen tilanteeseen on vaikeaa ottaa kantaa, sillä radikaalimuslimit tuskin edes tietävät mikä Suomi on, saati välitä meistä edes terrori-iskun vertaa, mutta Keski-Eurooppa on kriisissä suvaitsevaisuutensa kanssa. Britit saivat jo tarpeekseen ja haluavat jättää EU:n, Saksa on alkanut kääntää kelkkaansa tajutessaan, että tämä suunnitelma potkii Merkeliä munille. Tuoreiden uutisten mukaan Marine le Pen on ottanut keulapaikan Ranskan presidentinvaalien gallupeissa. Linjaukset ovat suurin osin Trumpin linjausten kaltaisia, eli trumpinaatio on ottamassa vahvaa jalansijaa myös Euroopassa. Trump kiittää ja toivottaa Euroopan tervetulleeksi tekemään kannaltaan surkeita sopimuksia myös tulevaisuudessa!

Pysyäkseni aiheessa, ja jokseenkin inhimillisissä tekstimitoissa, linjaan tekstini Ranskaan. Ranskan tapaukset kuvastavat hyvin moderniakin eurooppalaisuutta. Haluamme myöntää, tai emmme, Eurooppa on hyvin nationalistinen paikka, eikä kansallisidentiteeteistä olla takuulla valmiita luopumaan, oltaisiin sitten liittovaltiossa, tai emme. Olisi vaikeaa nähdä Ranska, Iso-Britannia, Saksa, Puola, Espanja, Italia,… osana jotain yhteistä suurta identiteettiä. Kaikki haluavat luoda yhteisen identiteetin omiensa mukaiseksi. Nyt keulapaikka on Saksalla. Tämä on suuri ongelma esimerkiksi Ranskalle. Hallitsematon maahanmuutto, velkaantuminen ja identiteettikriisi ajavat Ranskan kaltaisen maan helposti taipumaan nationalistisempaan ja protektionistisempaan politiikkaan. Joku voi kutsua populistiseksi. Joku voi kutsua viisaaksi. Toinen tyhmäksi. Itse kutsun suureksi riskiksi maailmantaloudelle ja Euroopalle suhteissaan Yhdysvaltoihin.

Le Penin yksi tuore pääargumentti on valtion ylipaisuneen velan muuttaminen frangeiksi euromääräisyyden sijaan, samalla valtion muuttaessa valuuttansa kelluvaksi frangiksi. Nykytilanne on peruskansalaisen kannalta kurja, ja kurjemmaksi se kelluttamisessa muuttuisi vuosiksi, mutta kansakunnalla olisi toivoa paremmin kuin nyt ylivahvan euron alla. Tämä tarkoittaisi samalla euron kuoppaamista, tai ainakin radikaaleja muutoksia siihen, joilla olisi radikaalit seurauksen euroon jääviin maihin. Ymmärtääkseni Suomen olisi syytä jättää euro samalla rysäyksellä ja holtiton euroero johtaa katastrofiin, joka ei ole edes meidän aiheuttamamme. Joku kärsii, aina..

Le Penin suunnitelma on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se olisi nykyisessä maailmassa ensimmäinen kerta, kun sivistysvaltio ilmoittaa ensimmäisen kerran täysin suoraan, ettei aio maksaa velkojaan. Esimerkkinä Kreikka ei ole tätä suoraan koskaan myöntänyt, vaikka samaa on pitkään jo yrittänytkin. Ranskan mallin myötä siinä lopulta onnistuisikin, ja pääsisi eroon suuresta osasta velkojaan. Niin, ja takuista Suomelle. Suomihan ei näin tule koskaan toimimaan, sillä eihän velkoja nyt voi jättää maksamatta, kun ei olla ennenkään jätetty. Emme elä samassa maailmassa yhteistyövaltioidemme kanssa.

Seuraus?

Radikaali. Eurooppa tulee jakautumaan pienempiin kokonaisuuksiin, jollaiseen Eurooppa on nykytilaa soveltuvampi. On myös riski, että Ranska tulee menettämään alueitaan Kataloonialle, joka tulee lumivyöryn lailla irtautumaan Espanjasta. Myös Belgia tulee jakautumaan kahtia, sillä liitto natisee jo. Saksa menettää entouragensa, mutta löytää uuden pohjoismaisesta talousliitosta, jossa saa edelleen olla kukkona tunkiolla. Lopulta Ranska ja Skotlanti itsenäisyytensä myötä seuraavat perässä. Englanti tehnee tiiviimpää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, joihin heillä aina ollut parempi tunneside muutenkin. Jyrki Kataiselle tämä on katastrogi, sillä TTIP-sopimus nykyisellään tullaan kuoppaamaan. Jyrkille lohdutukseksi voidaan sanoa, että tämä helpottaa Yhdysvaltain pyrkimystä tehdä itselleen vieläkin edullisempia kahdenkeskisiä sopimuksia, tai yhteissopimus voidaan tehdä suuremmin myönnytyksin. Suhtaudun varautuneesti yhteenkään vapaakauppasopimukseen kyseisen instituution kanssa. Se on kuin pikkuputiikki mafian kanssa kauppaliitossa. Tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä, tulee liikaa. Näin siis tapahtuu, ellei eripura johda toisiin konflikteihin, jotka muokkaavat karttaa rankemmalla kädellä. Sellaisiin, joihin trumpinaatio Amerikkaa tälläkin hetkellä vie.

Joulukalenteri 20 – Lopun alkua? Vai uutta alkua?

20.12.2016 Joulukanlenteri, Maailma, Maailman tila, Yhteiskunta

Tai no, maapallo tulee kyllä toimeen ilman ihmiskuntaakin. Elämme levottomia aikoja, ja eilinen päivä on tässäkin valossa erityisen musta; tai sitten vain realistinen jatkumo kaikelle sille, mitä viimeaikoina on tapahtunut. Molemmissa tapauksissa kuitenkin suurimpia kärsijöitä ovat sivulliset. Turkissa kohde on välillinen, mutta viestin läpimenon kannalta tärkeä, plus muutama sivullinen kärsi. Saksassa kuolleet ovat täysin riippumattomia maailman tapahtumista, tokkopa edes halunneet halata pahaa maailmaa toisin kuin päättäjänsä.

Turkin tapahtuma on varmasti suoraa jatkoa Turkin sisäisiin levottomuuksiin. Sytykkeenä on toiminut Aleppo. Vielä ei ole tietoa, onko kyseinen tekijä islamistitaustainen, mutta lopulta tarvitseeko hänen edes olla. Riittää, että on väsynyt tähän kaikkeen, ja radikalistisia vaikutteita. Venäjähän on ollut isossa roolissa juuri Syyrian Aleppon kriisin viimevaiheissa. Juuri organisoitu evakuointikolonna ainakin osin palautettiin takaisin. Ymmärtääkseni Venäjän paineesta. Näin mikäli uskon ulkomaisia sivumedioita. Suurmediat ovat asioiden todellisesta tilanteesta hyvin hissun kissun. Rehellisempää journalismia kiitos.

Tokikin kyseessä saattoi olla islamistinen peliliike. Turkin ja Venäjän välit ovat olleet tulehtuneina alasammutun venäläishävittäjän jälkeen. Ehkäpä näistä toivottiin uusia Sarajevon laukauksia. Kuka tietää..

Yksi asia on varma.. Syyrian kansa jäänee pidemmäksi ajaksi pelinappulaksi isojen tahojen aggressiivisen öljypolitiikan armoille. Siitähän tässä kyse on.

Hieman myöhemmin Berliinissä tapahtui sama, mikä tapahtui Nizzassa jonkin aikaa sitten. ALkuun tuntui, että toivetila oli sysätä tapahtuma puolalaisten syyksi, mutta totuus lopulta tuli julki. Vastaanottokeskuksen asukki oli ampunut puolalaisen rekkakuskin, ja ajanut täydessä teräslastissa olleen rekan väkijoukkoon haavoittaen viittäkymmentä ja murhaten yhdeksän. Mieleeni tulee erittäin monivivahteinen: Miksi? Monikulttuurisuus tekee tuloaan kaikessa karmeudessaan. Ehkäpä olisi syytä rajoittaa näiden koeaikalaisten liikkeitä ja tehdä heille mielenterveys- ja radikaalisuustestejä, ennenkuin heitä päästetään kaduille. Turhat kuolemat ovat lisääntymään päin. Se ei ole suotavaa. Tällaisten ihmismassojen integroiminen Eurooppaan on haastava projekti, mutta tällä hetkellä toteutus kusee pahoin, sillä henkilökunta- ja siviilikuolemat ovat anteeksiantamatonta. Ei tällaisten tekijät ansaitse turvaa. Ihmisoikeuksien nimissä voidaan tehdä myös paljon virhearvioita. Aina on hyvä aika olla edes vähän skeptinen. Pelottava ajatus kuinka moni taistelijakoulutuksen saanut on tullut sapluunasta läpi vain odottaen hetkeä iskeä. Ei silti.. ei nämä tapahtumat saa minua pelkäämään, ainoastaan pitämään tätä maailmaa entistä järjettömämpänä paikkana. Päättäjien halu halpatyömarkkinoille on niin kova, että Euroopan kansat saavat kohdata väkivaltaa. Se on väärin. Entäpä jos Turkki päästää kolmisen miljoonaa syyrialaista pian läpi? Pahin kriisi Euroopalle, jonka keksin näin pikaiseen. Pato meinaan on lähellä murtua.

Joulu lähestyy ja olen aikeissa mennä normaalisti joulutorille, vaikka jäimme vaille mustaa kultaa pari päivää sitten tapahtuneen tankkerionnettomuuden kariuduttua. Toivotaan maailmaan parempaa alkavaa vuotta 2017: avoimempaa, järkevämpää, valmiustilallisesti toimivampaa.. vuotta ilman pelkoa..

DaMaestro

Joulukalenteri 17 – Joulunalus tamperelaisittain eli ulkojäät

17.12.2016 Joulukalenteri, Talous, Yhteiskunta, Yleinen

Nimittäin meillä oli juuri ulkojäät ja ne muuttaa kaiken! Ilmankos alkoi jo kansantalouskin näyttää muuta kuin pyllyä meille suomalaisille.

Noh, vitsit sikseen ja eteenpäin..

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli toimiva ulkojääkiekko-ottelu x 2. Ensimmäistä kertaa Suomessa tapahtuma oli kaksipäiväinen, kun järjestävä taho, Ilves sidosryhmineen, isännöitsi perjantaina Tapparaa ja lauantaina Hifkiä Sorsapuiston legendaarisella luistinradalla, johon oli tapahtuman vuoksi rakennettu läpinäkyvä kaukalo jyrkkine katsomoineen.

Mikäli puhutaan Ilves-johdon kehonkielestä, voitto-odotusarvo oli suuri. Ymmärrykseni mukaan odotettiin jopa kahta kertaa yli kymmentä tuhatta katsojaa niin, että Tappara olisi myynyt areenan loppuun (noin 13 000 katsojaa). Ilmoitetut määrät olivat 11 000 ja 8500, jotka ovat oman arviokykyni mukaan ok. Parempaankin olisi ollut mahdollisuuksia, mutta se olisi vaatinut lisäpanostuksia. Näin suurissa jutuissa olettaisi olevan niin paljon muutakin lisäpalvelua kuin itse jääkiekko-ottelu. Urheilu on nykyään viihdettä, ulkojäätapahtuma on sitä vielä enemmän, sillä parempaa se jääkiekko hallissa aina on ulkojäihin verrattuna. Tunnelma ja tapahtuma-arvo onkin sitten toinen juttu. Pelitapahtumasta täysi kymppi. Kaikki toimi. Tottakai, keli suosi. Siltikään pelit eivät myyneet loppuun.

Kun tapahtuma järjestetään, siitä olisi pyrittävä ottamaan kaikki mahdollinen irti. Ihmisiä toivottiin paikalle kaksi tuntia ennen, mutta heille ei ollut tarjolla mitään järeää lisäpalvelua, joka vesittää koko ajatuksen. Lähitienoo on täynnä lämpöisiä lisäpalvelunjuottajia, jotka kiitivät tapahtuman ylimalkaisuudesta tässä suhteessa. Ilveksen ja tapahtuman etu olisi ollut, että kansa menee paikalle nopeammin. Paikalla oleva ihminen on asiakas, jolla voi myydä palvelua, joka nyt menee muualle. Verrokiksi Pohjois-Amerikka, jossa näitä tapahtumia on järjestetty jo kauan. Nämä ovat heille tapahtumia, aivan kuten Super Bowl, noh ei ehkä ihan, mutta melkein. Ennen matsia pelataan alumniotteluita, on esiintyjiä, muuta oheistoimintaa.. Kansa löytää paikalle, ja lisätuotto on plakkarissa. Näissä asioissa meillä suomalaisilla on opittavaa, mutta askel oli hyvä. Pääsipä Ilves-toimari jo mainostamaan konsulttiosaamistaan, mikäli tarvetta on. Noh, ehkäpä oppia kannattaisi hakea ulkomailta.

Hyvä homma, että tapahtumia järjestetään, ja tapahtumana kyseessä ei ole pannukakku. Mielenkiinnolla odotan tulosilmoitusta siitä paljonko tapahtuma tuotti Ilveksen kassaan. Se selvinnee rahtusen vajaan vuoden päästä viimeistään. Samaa odottavat myös muiden seurojen talousjohdot, sillä, jos tämä tuotti hyvin, näitä järjestetään lisää. Aivan niihin Essin puolen miljoonan plussiin tuskin päästään, mutta jos puheitaan on uskominen tästä pitäisi tulla edelleen pari sataa tuhatta voittoa. Mitä kyllä itse epäilen, mutta yhtä kaikki, plussalle onneksi pääsee.

Odotellaan,

DaMaestro

Joulukalenteri 14 – Postin tuo Pate jokaisen luo.. myöhässä, ja kevennettynä versiona, jos tuo

14.12.2016 Joulukalenteri, Likainen peli, Talous, Yhteiskunta, Yleinen

Ainakin jos on uskomamme tämän päivän uutisointia ja miksemme uskoisi.. Arvaatte varmaan, että aiheenani on Posti. Paska nousi pintaan tässäkin tapauksessa, vaikka johto teki kaikkensa, jotta ongelmat jäisivät pinnan alle. Miten olisikaan voinut? Posti sopii myös loistavasti joulukalenterigenreen, sillä Posti on yksi tärkeä toimija Joulupukin toimitusrepertuaarissa, kaikkea ei saa ahdettua Petterin perään.

Postilla on ollut valtiavia ongelmia. Tuntemattomaksi jäänyt myrkyttäjäsuuruus, arvopostia kääntävät jakajat, kadonnut Demarin painos, ja kirsikkana kakun päällä.. julkisuuteen tullut uudistus, joka ei tehosta jakelua, vaan laskee tehoa. Tehostuksen osalta ei voi muuta sanoa kuin että ollaan Sipilän tuottavuusloikan ytimessä. Olemme pian kaikki yhtä Postia, kun Sipilän teutaroinnit astuvat voimaan.

Tuotanto on jännä juttu, sillä on aina kustannuksensa. Niitä ei saa lakaistua maton alle, vaikka kuinka haluaa. Voisi sanoa, että ne kuuluvat palveluun. Asiakas maksaa palvelusta. Palvelua ei Postin asiakkaana näemmä saa. Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että heidän kotiintoimituspalvelunsa on ollut täysi vitsi. Raha kotiintoimituksesta kyllä kelpaa, mutta tavara käy ovella aikaan, jolloin toimistotyössäkäyvä ei voi olla kotona. Verrannolliset kuriiripalvelut toimittavat tuotteita kotiovelle silloin kun asiakas tuotteen ovelleen haluaa. Eräs entinen työkaverini kertoili kerran omaa herkkukoriepisodiaan, jossa diilinmukaista toimitusta ei meinattu toteuttaa ja juustot meinasivat jäädä viikonlopuksi jakelupisteeseen odottamaan maanantaita. Sopimus koski juuri perjantaita. Samaa Posti ajattelee ilmeisesti myös Demarin lehtierästä. Sama se milloin niitä tulee. Ai niin.. ja postiluukustani tuli pari päivää sitten kotimaisen pitsayrityksen alekuponkeja, jotka olivat vanhentuneet puolikas kuu sitten.. Kertoo ripeydestä.

Eliitti ja päällystö syyttävät mielellään likaisen työn tekijää laiskaksi ja osaamattomaksi, kun heidän uudistuksensa kusee. Uudistuksista puuttuu töysin järki. Säästö tuotannossa toimii ainoastaan tiettyyn rajaan asti, sen jälkeen kyse on palvelun heikennyksestä. Uskokaa pois, joku ulkolainen toimija tulee, ja täyttää tuon aukon. Sen jälkeen Posti syödään markkinoilta. Aivan kuten säästöihin kurjistunut toimija aina. Mitä maksaisi osaava johto?

Tuotannon tehokkuus on kiinni osaavasta työvoimasta. Se maksaa. Suomen tulisi tuottaa laadukasta palvelua. Nettitoimitukset lisääntyvät ja Postin olisi syytä pitää kiinni markkina-asemastaan. Laadusta ei saisi tinkiä. Ei ole ihme, että Matkahuolto yms. palveluntuottajat ovat jo sivuuttaneet Postin. Posti myös aikoo luopua erottelusta Postinsa suhteen: ei enää erillistä ykkös- tai kakkosluokkaa. Postin toimitusnopeus alkaa olla jo luokkaa kolme. Sinänsä ymmärrettävää.

Asiakas on pääosin tyytyväinen kun saa diilinsä mukaisen jouhevan palvelun. Hän haluaa arvokuljetuksensa turvallisesti perille. Eikä hän halua odottaa kahta kuukautta että tuote löytää perille.

Ymmärrettävästi pelikenttä on muuttunut ja säästöjä tarvitaan, mutta säästöt eivät sovi kaikkeen. Ehkä olisi syytä miettiä uudestaan ruohonleikkuuta ja lumenluontia, jos runkobisnes kärsii. Johdon täytyisi ymmärtää nykyaikaa paremmin. Palvelu on nykyaikana tuote. Jos se ei ole kunnossa ei ole mitään..

Määräaikaisesti toimittaen,

DaMaestro

Joulukalenteri 4 – Rakasta lähimmäistäsi

4.12.2016 Joulukanlenteri, Yhteiskunta, Yleinen

Avataan taas luukku hieman kiireellä. Olin jo aikeissa kirjoittaa jostain aivan muusta, mutta vaihdoin aiheitta törmätessäni aiemmin tänään piolijulkisessa saunatilassa isän ja pojan väliseen keskusteluun siitä, kenelle apua tulee antaa. Tottakai lapsen velvollisuus auttaa ei ole sama kuin aikuisen, ja nykyään auttajan riskit ovat nousseet, mutta kaikessa karuudessaan isän ohjeistus siitä kuka apua ansaitsee, oli karua kuultavaa. Pysäyttävää, mutta niinhän se taitaa olla. Ilman yleistä auttamisvelvollisuutta ei pian varmasti autettaisi enää omaa sukulaistakaan. Tässä tapauksessa viesti oli kylmä: jos et tunne, älä auta.

Miten sitten tunteminen määritetään? Halutaanko nykyään todellakin priorisoida se, kuka on apua ansainnut? Päihdeongelmainen, työtön, koditon, pääministeri, oma lapsi..? Voidaanko myös ajatella niin, että jos yli seitsemänkymmentävuotias makaa kadulla elottomana, ei sen ole niin väliä, sillä potentiaalisia elinvuosia ei enää juurikaan ole.. parikymppinen tositeevee tähti olisi asia erikseen. Pohdin pitkään onko tämä aihe sopiva joulukalenteriin, mutta miksipä ei.. Kyllähän tässä nepotismi paistaa läpi, ja joulu on nepotismin kulta-aikaa.

Lähimmäisenrakkaudessa me suomalaiset olemme kuitenkin kylmäkiskoisia, etenkin omillemme. Naapuria emme mielellämme auta, nauraa kyllä voimme. Myös kanssakansalaisen hätä ei ole koskaan mitään, verrattuna hätään jossain muualla. Lähellämme kärsiviä olisi helppo auttaa, ja lopulta jos Suomen kokoinen maa haluaa parantaa maailmaa, se on parhaiten suoritettavissa oman tontin kupeessa; kansalaisen arjessa. Huomiomme vain kiinnittyy asioihin joihin emme voi, tai on kallista edes yrittää vaikuttaa. Siinä missä kreikkalainen hädässäkin haluaa parasta myös naapurilleen, me tunnemme sympatiaa kreikkalaisia kohtaan, emme omiamme. Ainakin aavistuksen kärjistäen näin.

Tottakai edelleen joulupadat täyttyvät ja on erinäköisiä kampanjoita, ja näihin iskostuukin se toinen nyanssi:

”Kai tästä auttamisesta selviää rahalla?”

Tekoja tapahtuu vähemmän, vaikka ne merkitsevät enemmän..

Teerveisin,

DaMaestro

Joulukalenteri 1 – Median rooli

1.12.2016 Joulukalenteri, Likainen peli, Media, Yhteiskunta, Yleinen

Joulun odotus on alkanut. Aion nyt ensimmäistä kertaa ikinä luoda oman blogien sarjan. Haastan itseni ja aion kirjoittaa 24 blogikirjoitusta, yksi kutakin odotuspäivää kohden. Tätä postausta olen kirjoittanut Kotiviikateteollisuuden Adventtia kuunnellen. Lupaan posia myöhemmin. Juuri nyt ei tunnu siltä.

Median rooli on noussut pintaan viimeaikoina poliitikkojen, eli isojen lasten, painostustoimenpiteiden vuoksi. Onko media valtapoliitikkoa varten? Vain diktatuurissa. Suuntaus on huolettava, sillä Suomessa poliitikot ovat alkaneet yhä kasvavassa määrin vaikuttaa median riippuvuuteen. Tottakai.. miksipä eivät, sillä kannatuksensa on vahvasti sidoksissa mediakirjoituksiin. Media on tärkeä väline, mutta sen pitää olla ja aina pysyä riippumattomana.

Riippumattomuus ei tarkoita sitä, että pumppaa hallitusveija – koija – veijareiden renkaita sen, minkä vain hartiat kestää. Se tarkoittaa objektiivista suhtautumista jota punnitaan eri näkökulmista. Kukin journalisti omastaan. Kärkikaartissa tämä tuntuu olevan ongelma etenkin Juha Sipilälle, joka selvästi kokee olevansa kaiken arvostelun yläpuolella. On kyse sitten sukulaisyhteyksistä julkisessa päätöksenteossa, omista veroparatiisikytköksistään, tai huonosta hallintotavasta miten ikinä.. Hänessä ei ole mitään vikaa. Ongelma on poliittinen ajojahti, jonka ehkäisyksi potkitaan politiikantoimittajia ulos vääristä näkemyksistä, hommataan YLE:n johtoon omia miehiä, sekä suoranaisesti uhkaillaan toimittajia muutamasta asiakaspalautteesta, joissa ei erityisemmin ylistetä isä aurinkoistamme, berlusconien berlusconia itse Berlusconin jälkeen. Kepulaisen luulisi ymmärtävän että sitä niittää mitä kylvää.

Juhasta on mentävä vielä syvemmälle, sillä on huolestuttavaa, että YLE:n toimittajat ovat menneet tähän leikkiin mukaan. Ongelma on toki isompi kuin pelkkä median kenttä. Vastuunvälttely on yleistä yhteiskunnassamme. Tämä on varmasti yksi suurimpia tekijöitä miksi vientimme ei vedä. Hyvät ideat hukkuvat paskahousujen hallintoketjuun. Tärkeintä on aina oma tontti, ei yhteinen päämäärä. Hyvät asiat tapahtuvat kollektiivisella voimalla, kun rikotaan rajoja. Mitä ikinä teetkin, pyri rikkomaan rajoja, näin saavutat aitoja tuloksia. Onhan se mukavampaa varmasti kirjoitella mukavia Juhan mieleen olevia juttuja suuresta vapahtajastamme, joka aasilla ratsastaa, mutta median tehtävä ei tasan tarkkaan ole se. Etenkään YLE:n, joka on kansaa, ei poliitikkoa varten.

Loppuun siteeraan löyhästi Michael Monroeta: ”They say knowledge is a dangerous thing but it’s your right.. No YOUR rights.”

Oikeuksiaan kunnioittaen,

DaMaestro

Peltirajavalvojia taivaalla

13.10.2016 Yhteiskunta, Yleinen

Elämme säästöjen aikaa, ja yhä enenevässä määrin virkavaltaa halutaan korvata teknisillä härpäkkeillä. Tulevaisuudessa varmasti bottipoliisi voi vaania verkoissamme sitoen meidät oikeuden seittimäiseen puristukseen, mikäli tarve vaatii, mutta juuri nyt saamme tyytyä vain peltipoliiseihin. Hetkinen, ei minun pitänyt käsitellä peltipoliiseja.  Eihän?

Ei.

Luin pari päivää sitten huvittuneena uutista, jossa todennäköisin syin venäläinen hävittäjä tavattiin suhoilemassa väärällä kaistalla. Herhiläiset olivat kimpussa määräajassa, ja kone jäi paparazzin linssiin, kuin tositv-tähti konsanaan. Kuvassa oli vain yksi ongelma. Varustus saatiin koko komeudessaan ikuistettua, mutta kasvot jäivät peittoon. Nyt emme voi tietää kuka se oli.

Hilpeä vaihe alkaa tästä. Asiaa ruodittiin, ja tultiin lopputulemaan, ettei tästä lentötörttöilystä voida tuomita oikeudellisiin sanktioihin. Ajoneuvo rekisterikilpineen oli kai saatu kuvattua, mutta ei voitu todentaa kuka oli ohjaimissa. Näin ollen rikesakko jäi kirjoittamatta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ei koskaan saada ketään käräjille. Kuinkahan helppoa sitä olisi muutenkaan saada venäläistä hävittäjälentäjää tilille Suomeen tekemästään rikkeestä? Epäilen vahvasti, ettei kovinkaan helppoa. Tässä mielessä asian spekulointi on täysin absurdi, ja laittaa enemmän miettimään Suomen valtion ja oikeuslaitoksen järkeä, kuin mitään muuta. Nämä tilanteet on vain syytä ohittaa olankohautuksella, kun rajaa on plus tuhat kilometriä, eikä ole Turkin aseellista mahtia, mutta mistä tämä absurdi teatteri? Alamme olla jo liian ruotsalaisia. Arwidsson kääntyisi haudassaan.

Minulla on asiaan kuuluvassa hengessä tähän erinomainen ratkaisu. Pelti-ilmarajavalvojat. Nämä peltipoliisien vankkumattomat kehittyneemmät lajitoverit voisivat tehdä saman kuin peltipoliisi tien varressa. Kasvot eivät jäisi enää peittoon, ja vähintään se rikesakko saataisiin lähetettyä perille. Ongelmana enää vain on, ettei ymmärrykseni mukaan näistä ulkomaille lähetetyistä sakoista harva menee koskaan maksuun. Ei ellei rikkeen tekijä palaa Suomeen. Ongelmaksi taitaa edelleen muodostua sama kuin ysärivenäjällä kävi:

Ladalla ei saa kiinni loistoautoa.

 

Terveisin,

DaMaestro