Selaat arkistoa kohteelle Wien.

Pusuja ja pallopäitä: II semifinaali

21.5.2015 Euroviisut, Wien, Yleinen

Toinen semifinaali on nyt harjoiteltu. Tämä onkin vaikeampi ennustettava kuin ensimmäinen, sillä mukana on monia hyviä kappaleita. Osa sellaisia, jotka itseäni sykähdyttävät, mutta eivät varmaankaan äänestäjiä. Samoin sellaisia, joita äänestetään, mutta mielestäni eivät ansaitsisi moista hypetystä.

Yksi edellä mainituista on Ruotsin Måns. En itse saa kappaleesta irti mitään. ”We are the heroes of our time…” kuullostaa kyllä varmaan mieltäylentävältä, mutta muuten en sanoituksesta ota mitään tolkkua. Kopioitu tonttu-ukko on muuttunut pallopääksi ja seikkailee Månsin taustalla tuttuun tapaan. Visuaalisestihan kappale on erilainen, hienosti toteutettu ja varmasti esitetty. Se, mikä tv:n katsojille ei välttämättä näy, on Månsin piukeiden nahkapöksyjen oikean taskun pullotus :) Siellähän on tuo esityksessä käytettävä pikku valo, joka nähdään Månsin kädessä esityksen aikana…IMG_2141

Mutta sen enempää ruotimatta illan upeaa showta, bongaa seuraavat illan esityksestä:

  1. Lesbopusu, homopusu ja heteropusu samassa esityksessä
  2. Suomelta 2011 lainattu maapallo
  3. Upeat pyro- ja savuefektit
  4. Jälleen mahtavat taustalavastukset värikirjoineen
  5. Norjan oudon esityksen naislaulajan upean koltun
  6. Raivoisan kenkien riisumisen
  7. Kultaiset tennarit
  8. Islannin edustajan Heran (Je ne sais quoi) taustakuorossa
  9. Kyproksen ilmeetön mutta herkkä tulkinta
  10. Slovenian edustaja luurit päässä – miksi?IMG_2190

Joten mitään suuria estradiyllätyksiä ei tämä päivä tuo tullessaan. Samanalainen mahtava show on edessä kuin ensimmäisessäkin semissä. Jännityksellä kuitenkin odotan finaaliin pääsijöitä.

Lähes varmoina pidän seuraavia: Ruotsi, Norja, Slovenia, Israel ja Azerbaidzan.

IMG_2134

 

 

Toivoisin myös finaaliin: San Marinoa, joka kaikissa mittauksissa häntäpäässä sekä Kyprosta.
Mutta kun kyseessä on Euroviisut, niin kaikki on mahdollista :)
Hauskaa viisuiltaa meille kaikille.

IMG_2168IMG_2198

Enemmän pinkkiä – pliiis!

20.5.2015 Euroviisut, Wien, Yleinen

”Näin karvas viisukarsinta eteni!”.
Näin otsikoi Iltalehti eilen käytyjä Euroviisujen semifinaaleja ja niiden lopputulosta. Mietin mielessäni toimittajan sanavalintaa: miksi se oli karvas? Varmaankin siksi, että Suomi ei nyt tänä vuonna mennyt finaaliin, vaikka ennakko-odotukset joidenkin kohdalla olivat korkealla. Monelle se oli pettymys, monelle odotettu  ja muutamalle jopa ilon aihe.

UMK ja YLE rummuttivat suomalaisten äänten avustuksella tämän vuoden Euroviisuihin kappaleen, joka ei ollut riittävän tasokas muiden 16 kappaleen joukossa. ”Asenne ratkaisee” on monesti kuulunut kannattajien suusta. Asennetta PKN:llä oli, mutta se ei nyt yksinkertaisesti näissä kisoissa vaan riitä. Kappaleen tulee olla hyvä, sellainen joka vakuuttaa kuuntelijoita tv-ruutujen äärellä tuon sallitun kolmen minuutin ajan. Ai niin, eihän ”Aina mun pitää” kestänyt kuin 1,29 minuuttia. Revi sitten suomekielisestä punk-pläjäyksestä pisteitä. Kappale oli ohi ennen kuin huomasikaan.

Otetaan tähän päivään pieni ajatusleikki.
Mitäpä jos Suomen jääkiekkomaajoukkueeseen valittaisiin pelaajat asenteen ja suvaitsevaisuuden mittareilla? Pelitaidoilla ei niinkään olisi merkitystä, kunhan pelaaja herättäisi keskustelua ja antaisi suvaitsemattomalle maailmalle merkit, että kyllä meillä Suomessa suvaitaan.

Maalivahdiksi laitettaisiin somalialaista alkuperää oleva kaveri, jolle jääkiekkorinki on tuttu vain tv-ruudusta. Puolustuksen hoitaisivat sateenkaariryhmän edustajat, joille kisapaidan sininen sävy ei olisi hyvä -”Enemmän pinkkiä pliiiis!”. Hyökkäyspuolesta huolehtisivat romaanikerjäläiset, joille elämä Sokoksen kulmalla pahvimuki kädessä on päivästä toiseen yhtä taistelua. Asenne ratkaisee, pelillä ei niin väliä – ja kyllä me suomalaiset osataan näyttää muulle maailmalle!icejpg

Iltapäivälehdet hehkuttaisivat Suomen maajoukkuetta, Yleisradio ja Jääkiekkoliitto seisoisivat yhtenä tiiviinä rintamana joukkueen takana. Kisaviikon aikana pelaajat toisivat esille asioita, joihin omassa elämässään haluaisivat parannusta: maalivahdille suvaitsevaisuutta kotimaassaan, LGBT-puolustajille tasa-arvoisuuta yhteiskunnassa ja romaaneille lämpimämpiä talvipäiviä ulkotöihin. Media hehkuttaa: ”Suomi on rohkea!” ”Tämä muuttaa koko jääkiekkomaailman!”

Ennen kisoja, vannoutuneet kiekkofanit yrittävät vakuuttaa, ettei pelkkä asenne riitä, kuinka peli ei suju ja taitoakin tarvitaan. Nämä soraäänet ristiinnaulitaan rasistisina kisahallin seinään, tai ainakin Facebook-seinään, alan kaikkitietävien ”ammattilaisten” johdolla. Nämä ”ammattilaiset” seuraavat tapahtumia mutu-tuntumalla, tuskin edes pelaamista nähneenä. Pettymys muuta maailmaa kohtaan on suuri, kun tuleekin tappio ja häviö. ”Ei meissä mitään vikaa ole, onhan pelaajilla asenne kohdillaan!” Innokkaimmat fanit rullaavat Suomen lippuja, solvaavat muun maailman rasistiseksi ja suvaitsemattomaksi.

Asennehypessä kukaan ei kuitenkaan näe metsää puilta. Kyseessähän on kilpailu, johon tarvitaan kaikki mahdollinen satsaus: hyvää taidokasta peliä, tuota kuuluisaa asennetta ja ennen kaikkea täydellinen kokonaisuus. Sillä päästään maaliin saakka ja sitten se poika vasta saunoo!

Eilisessä semifinaalissa oli 16 kappaletta, joista 15 oli mielestäni parempia kuin Suomen tämän vuotinen edustuskappale. Toki yllätyksiäkin oli äänestystuloksessa. Olisin mielelläni suonut finaalipaikan Tanskan iloiselle hygge-hygge ilottelulle ja Unkarin unettavan jollotuksen laittanut kohti pustaa. Mutta Euroviisuissa kaikki on mahdollista ja hyvä niin, ettei kaikki ole kiveen hakattuna.

esc4jpgEilen iloitsin kovin Viron kappaleen jatkoon pääsemistä. Esitys escjpgon lavalla hieno, mutta upeampi tarina kerrotaan kuitenkin tv-ruutujen ääressä. Uskomattoman kaunista tulkintaa ja kemiaa näiltä Viron artisteilta. Voi jopa olla, että ensi vuonna ”jääkiekkojoukkueemme” matkaa lautalla Tallinnaan viisukarkeloiden merkeissä :) Mutta vielä on monta hienoa kappaletta ääneesc2jpgstettävänä, ennen kuin voittaja kruunataan. Tänään illalla pääsee seuraamaan uusia maita ja kappaleita toisen semifinaalin merkeissä. Lisää tarinointia luvassa siis huomenna.

Sissin jalanjäljillä: tasseleita ja lavakarhuja

15.5.2015 Wien

IMG_1836Ensimmäiset 24 tuntia Wienissä takana ja paljon on jo kirjoitettavaa vuoden 2015 Euroviisujen isäntäkaupungista. Olen itse sitä mieltä, että ensimmäisen päivän aikana saa uudesta paikasta ensivaikutelman, joka heijastelee mukana koko oleskelun ajan. Oma ensivaikutelmani Wienistä on siisti, monikulttuurinen ja ystävällinen. Historia puskee päälle sekä kapeilla sivukujilla että suurten monumenttien edessä. Musiikki on vahvasti mukana kaupunkikuvassa: konsertteja klassisesta musiikista rokkiin järjestetään tienvarsimainosten mukaan runsaasti ja onhan edessä taas yksi historiallinen tapahtuma noin viikon kuluttua.Aamun lenkkipolulla rakentelin seuraavan viikon reittisuunnitelmaa Sissin jalanjäljissä Schönbrunnin palatsin puistikossa. Itse palatsialue on kuulunut Habsburgien suvulle 1560-luvulta lähtien ja nykyinen palatsi rakennettiin 1642. Itävalta-Unkarin kuningasperhe Franz Josef ja Elisabeth (Sissi) viettivät täällä kesiään – kun Sissi malttoi Wienissä viihtyä. Sissihän oli kova tyttö kuntoilemaan sekä piti huolta hoikasta figuuristaan ja niinpä nuo palatsin pusikot antavat mahdollisuuden hyvin monipuoliseen kutoiluun. Erityisesti sik-sak -polku puiston ylle, juhlavalle ”paviljongille” Gloriettelle, saa hikikarpalot pintaan!

IMG_1723Wienissä järjestetään toista kertaa Boyleski Gaala, jossa burleskin ammattilaiset ympäri maailmaa saavat esitellä taitojaan. Eilen illalla lavalle nousivat ”Twirling Dirndl” eli naispuoliset burleskiesiintyjät. Illan juontajana toimi ihastuttava ja sanavalmis World Famous *BoB*, rehevä ja kupliva amerikkalaisdaami, jonka iloisuus kantoi läpi koko shown. Jospa muistaisinkin kaikki nuo räävittömät ja hauskat lohkaisut, joita daami, koko ajan positiivisella asenteella, lohkoi. ”Can you sing? No. Then we need to strip!”

En itse ollut burleskia koskaan nähnyt, joten minkäänlaista erityistä mielikuvaa minulla ei ollut, mitä tuleman pitää. Juu, tiesin kyllä että enemmän paljasta pintaa tulee näkymään kuin suomalaisen kesäteatterin lavalla, mutta miten se esitellään onkin eri asia. Jo sisääntuloaulassa entinen sisäministerimme olisi saanut slaagin: hyvin muodot paljastaavaan perinteiseen itävaltalaiseen asuun, ”dirndliin” pukeutunut daami myy savukkeita ns. lantiotarjottimelta kuin ennen hyvään vanhaan aikaan. Viereisellä tiskillä oli tarjolla kimaltelevia tasseleita (pieni rinnanpään peittävä koriste), joka on viimeinen vaatekappale, jonka tanssija jättää ylleen. Malleja oli saatavana tupsulla tai ilman.IMG_1736IMG_1750

Wikipedia kertoo, että 1700-luvulla burleski oli kirjallisuuden tyylimuoto, jossa korkeaa asiaa kuvattiin matalalla tyylillä tai päinvastoin. Juurensa burleskitanssi juontaa vaudeville- ja varieteeteattreista kehittyen sripteaseksi. Nykyinen burleski on kuitenkin muuta kuin perinteistä strippaamista. Burleskissa yhdistyvät mm.  musiikki ja tanssi, tarinallinen kerronta, komedia tai draama, upeat asut, erotiikka, vartalon kontrolli, pilkka, kiusoittelu ja parodia. Ja muuten,  burleskitanssijan ylle aina jää jotakin ylle shown lopussa…

Eilisen illan esityksessä musiikkilajit vaihtelivat oopperasta latinoon, monsterihevistä perinteiseen viettelevään swinggenreen tai kreikkalaiseen kansantanssiin. Lavalla nähtiin upeita asuja, sulkia puuhkia ja runsaasti glitteriä, sekä tietty paljasta pintaa: kaikki sulassa sovussa keskenään ja pilke silmäkulmassa.  Liki kaksikymmentä daamia kävi esittämässä oman shownumeronsa, joita yleisö sai nettilinkin kautta käydä äänestämässä. Nelihenkinen tuomaristo koostui alan ammattilaisista ja yleisö, ikään kokoon tai sukupuoleen katsomatta, oli mukana täysin rinnoin: osa jopa teeman mukaan pukeutuneina.

IMG_1770

Illan kruunasi artistivieras Courteny Act, joka esitti mm. hittibiisinsä Mean Gay. Courtney Act tuli tunnetuksi Australian Idols 2003 ohjelmasta, jonne hän pyrki ensin poikana (Shane Jenek). Saadessaan kieltävän vastauksen osallistumiselleen, hän saapui seuraavana päivänä pukeutuneena naiseksi ja pääsikin jatkoon. Kaikkein kirkkainta pallia ei Idolsissa tullut, mutta hän oli kuitenkin yksi semifinalisteista ja näin kuuluisuuden portit aukesivat. Nykyään Courtney Act asuu Yhdysvalloissa ja on mukana niin musiikissa kuin erilaisissa tv-ohjelmissa.IMG_1826

Kävellessäni kotiin, mietiskelin, että burleski tai sen osat saattaisivat toimia jo hieman laantuneen parisuhteen piristäjänä flirttailevalla otteellaan. Burleskihan ei katso ihmisen kokoa tai ihmettele sitä mitä vaatteiden alla on piilossa: tärkeintä on eläytyminen ja varmuus oman kehonsa hallinnasta ja oman kehon ihanuudesta. Malttamattomana jään odottelemaan torstai-iltaa, jolloin vuorossa ovat miespuoliset burleskiesiintyjät ”Yodeling Lederhosen”…

Hei, ne otsikossa mainitut lavakarhut. ”Stage bears” olivat esityksen ”lavahenkilökuntaa”, jotka kävivät keräämässä artistien asusteet ja siistivät lavan roskista ja glitteristä esityksen jälkeen. Karhut olivat isoja,keimailevia, karvaisia miehiä vähissä asuteissa, jotka lakaisivat kaiken glitterin lavan reunan yli ensimmäisen rivin päälle – ilmaiseksi…IMG_1744 IMG_1762

”Tulen Euroopasta, pohjolasta päin…”

3.5.2015 Euroviisut, Wien, Yleinen

Se olisi taas SE aika vuodesta… Euroviisut! Laitoin tällä kertaa vain yhden huutomerkin, joka kertoo siitä, että tänä vuonna en aikakaan vielä ole päässyt suureen viisuhurmokseen. Toisin kuin aikaisempina vuosia, on ollut jännitävää seurata eri maiden karsintoja ja miettiä, miten Suomi menestyy. Ei nyt…:(

IMG_1700UMK tänä vuonna vaikutti aluksi mielenkiintoiselta. Uusia artisteja, mielenkiintoisia kappaleita ja pienen pieni askel parempaan showtyyliseen kansanjuhlaan. Innokas odotus kuitenkin laski viikkojen kuluessa, kun alkoi vahvasti näyttää siltä, että voittaja oli kiveen hakattu, ennen ensimmäistäkään semifinaalia. Tästä kiitos järjestävälle taholle, jolle minäkin tahtomattani maksan 0,68% veroa ansiotuloistani.

On käsittämätöntä kuinka YLE buffasi yhtä ja ainoaa osallistujaa mainonnassaan ja ohjelmavalinnoissaan koko UMK -kisan ajan. Yksikään muu artisti ei saanut YLE:n mainonnassa niin paljon näkyvyyttä kuin lopulta ”yllättäen” Pertti Kurikan Nimipäivät. No, nyt joku voi miettiä, että ”kansa” äänesti näin…Niin se kansa, jonka mielestä ”Suomi häviää aina”, ”Euroviisut eivät ole laulukilpailu”, ”Eikä musiikilla ole Euroviisuissa mitää merkitystä”. Tässä tapauksessa kansa oli oikeassa – tänä vuonna musiikilla ei ollut mitään tekemistä – ainakaan Suomen edustajaa valittaessa.

Kaiken tietävä euroviisukansamme näpytteli finaali-iltana kännykkäänsä ”suvaitsevaisuus” ja ”asenne” edellä ja lähetti PKN:n ja viisuhistorian lyhyimmän kappaleen isolle lavalle Wieniin. Ne, jotka rohkenivat olla erimieltä kappaleen laadukkuudesta, leimattiin somessa suvaitsemattomiksi ja jopa rasisimikorttia vilauteltiin. Höpö höpö sanon minä! Ei ole mikään este nousta Euroviisulavalle kehitysvammaisena tai muutenkaan valtaväestöstä poikkeavana. Este minun mielestäni on onneton kappale. Minulle muuten on kenenkään turha tulla suvaitsemattomuuskorttia heiluttelemaan, jollet tunne taustojani riittävän hyvin.

Ettei PKN saisi tässäkin blogissa turhaa palstatilaa, lopetan kirjoittamisen PKN:sta tähän. Mainittakoon vielä se, että tänä vuonna Suomen liput eivät heilu aikanaan minun kädessäni ja ainakin ensimmäisessä semifinaalissa on yksi hyvä 1,5  minuutin vessa- / jääkaappitauko.

 

Viro on minun yksi suosikeistani!

Viro on minun yksi suosikeistani!

Kuten alussa mainitsin, yhdellä huutomerkillä lähdetään kohti tämän vuoden viisuja. Jossain vaiheessa, jopa alkoi harmittamaan, että edes lunastin liput tämän vuoden mittelöihin. Viime kevään blogeissa kirjoitinkin viisuviikon ”raskaudesta” seisomisineen ja jonottamisineen. Tänä vuonna mukana on runsaasti hidastempoisia kappaleita. Vauhdikkaammat rallit ovat saaneet aikaan hieman liikehdintää ja paikat vetreytyneet katsomossa. Tänä vuonna varsinaisia ”bilebiisejä” ei ole montaa tarjolla ja onkin mielenkiintoista nähdä miten semifinaalit ja itse finaali näyttävät kokonaisuutena ja kuinka mielenkiinto saadaan pysymään yllä koko shown ajan.

Viisuviikkoon liittyy paljon muutakin kuin nuo Ison Lavan -tapahtumat. Wien on itselleni vieras kaupunki, joten innokkaana lähden tutustumaan kaupungin tarjontaan. Jos luoja suo, saan lipun Kansallisopperan ”Pop meets Opera” esitykseen ja pääsen kuuntelemaan Conchita Wurstin ja Plácido Domingon esitystä jonakin iltana. Kaupunkiin tulvii väkeä ympäri maailman ja innolla odotan viisuystävien tapaamista; joidenkin kanssa jopa 10 vuoden takaa. Myös lähikaupunki Bratislava kutsuu päiväretkelle. Ja toki aina yön pieninä tunteina pyrin kirjoittamaan blogia viisuviikon tapahtumista niinkuin ne itse näen ja koen.

Euroviisut juhlivat tänä vuonna 60-vuotisjuhlia, joten paineet loistavan shown järjestämiselle ovat kovat. ORF onkin ahkerasti päivittänyt somea viisulavan rakentamisen etenemisestä sekä muun viisumainonnan leviämistä katukuvaan. Mukana mittelössä tänä vuonna on myös Australia, jossa on vahvat viisuperinteet ja juhlavuoden kunniaksi saivat kertaluontoisen kutsun tulla mukaan viisuihin. Jos Australia voittaisi viisut, ei Euroviisuja kuitenkaan järjestetä ensi vuonna pallon toisella laidalla, vaan ilmeisesti joku suurista maksajamaista (Saksa, Ranska, Englanti, Italia tai Espanja) saa kisat järjestettäväksi. Jos et vielä ole ehtinyt perehtyä tämän vuoden viisuihin, Youtubessa on soittolistani, jossa kaikki 2015 ehdokkaat ovat esiintymisjärjestyksessä.

60-vuotisjuhlallisuuksia vietettiin BBC:n toimesta Lontoossa maaliskuun lopussa. Itse pidin tuosta juhlalähtyksestä, vaikka myöhemmin ”hard core” brittifanit löysivät showsta runsaasti moitteen sijaa. Onneksi Euroviisut ovat loppujen lopuksi suvaitsevainen ja melko vapautunut tapahtuma, eikä kenenkään tarvitse seurata laulukilpailua veren maku suussa – ainakaan koko aikaa.

Se, mikä itseäni hieman kaksijakoisestikin mietityttää, on jälleen kerran Venäjän artistin vastaanotto. Viime vuonna Kööpenhaminassa Venäjän sisarukset toivettiin lavalle buuauksin, Lontoossa viisuvoittaja Dima Bilan sai niin raivoisan vastaanoton, että BBC joutui leikkaamaan buuaukset pois ohjelmasta. Tänä vuonna Venäjää edustaa Polina Gagarina kappaleella ”A Million Voices”. Venäjän nykytilanteen huomioiden on kappale vähän korni laulavine lapsikuoroineen ja ”Praying for peace and healing” -teemoineen. Eikä vähemmistöjen asemakaan ole ottanut askelia parempaan suuntaan. Onko sitten oikein buuata ja osoittaa mieltään artistille? Jos Suomi voi lähettää suvaitsevaisuusviestiä omalla kappaleellaan, miksei yleisö voi näyttää omaa asennettaan artistille, joka kuitenkin edustaa omaa maataan? Minun mielipiteeni on, että pidetään laulukilpailu suvaitsevana laulukilpailuna ja nautitaan musiikista – kukin omalla tavallaan.

11 päivää ennenkuin jälleen suunnistetaan tällä kertaa Viron ja Israelin liput tanassa kohti Sacherkakkulandiaa ja tuolloin voidaan jo laulaa vuoden 1991 euroviisusanoin: ”Oon mä juonut viinii Wienissä…”