Selaat arkistoa kohteelle Vuodenajat.

Kesä

25.9.2016 Vuodenajat

Se on täynnä iloa,
Valoa ja toivoa.
Silloin kukat kukkivat
Ja iloisesti laulavat:

Kun kesä jälleen koittaa,
Toivo ja rakkaus voittaa.
Ei sille mitään voi,
Kun kesä ilon ja valon toi.

Ja niin kukat iloisesti keinuivat,
Ja tuulessa toivoen heiluivat:
Jos kesä nyt ikuinen ois,
Elämä valoisaa ikuisesti olla vois.

Kesä, sä vuodenaika auringon,
Ilon, rakkauden ja valon,
Olet nyt tännekin saapunut,
Ja ihmiset, ilon irti sinusta saanut.


Kaikki osat

Tarinat

Kevät

25.9.2016 Vuodenajat

Se alkoi keväällä. Hän rakastui. Keneen? Sitä ei kukaan tiennyt, vielä. Kukaan ei tiennyt, kuka rakastaja oli. Hän ei koskaan näyttäytynyt. Kaikki tiesivät vain sen, että hän oli nuori tyttö, vailla perhettä. Silti vailla rauhaa. Kukaan ei tiennyt, mikä häntä vaivaa, miten hän eli.
/Hän avasi jääkaapinoven, ja otti sieltä mansikkajogurtin. Hän avasi purkin ja joi jogurtin purkista, sillä ei malttanut odottaa postin tuloa. Hän asui pienessä mökissä metsän laidalla. Hän kuuli, kun auto ajoi pihaan ja näki, kun joku sujautti postit laatikkoon. ”Siinä se oli!” hän ajatteli, ja näki, kun musta kirjekuori sujahti laatikkoon. Heti, kun auto oli lähtenyt näköpiiristä, hän kiirehti hakemaan postit. Hän avasi postilaatikon kannen ja otti postit. Hän kiiruhti takaisin sisään, heitti postit pöydälle ja otti kirjekuoren. Hän avasi kirjekuoren ja otti sen sisällä olevan paperin. Hän avasi paperin vapisevin käsin. Hän luki tekstin. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä. Ensimmäistä kertaa onnesta. Lumet olivat sulamassa maasta. Niinkuin jää hänen sydämensä päältä. Kevät oli tullut. Myös hänen sydämeensä. ??


Kaikki osat

Tarinat