Selaat arkistoa kohteelle Vilho kävi soppakauhan varteen kiinni.

Hellyyttävä Joulu. 17 päivä Joulukuuta

17.12.2014 Vilho kävi soppakauhan varteen kiinni, Yleinen

joulukalenteri 17Aamupäivästä lähti Irene viemään Almaa ja Jaskaa lasten tarhaan. Siellä jo vieraita odoteltiin tarhan rappusilla. Hoitajat olivat laittaneet lapset rappusille odottamaan Alman ja Jaskan tuloa. Ja kun auto ajoi tarhan pihalle nostivat lapset pienet kepit ylös ja heiluttivat niitä, että keppien päissä olevat punaiset nauhat vain kiemurtelivat lasten yllä. ”Ompas tänne kiva tulla kuin näin odotellaan”. Vieraat nousivat autosta ja Alma huusi lapsille ”Kiitos kaikille hauskasta tervetuloatoivotuksesta”.

Sitten siirryttiin sisälle ja pöydälle oli jo laitettu piparkakku välineet valmiiksi odottamaan. Ensin puolet lapsista tekee pipareita ja toinen puoli odottaa Jaskan kanssa, joka kertoo lapsille jonkun tarinan. Ja niin lähti askareet taas käyntiin. Onnellisia olivat vanhukset kun saivat lasten kanssa puuhastella ja kertoilla kertomuksia.

Himmelin Liisalla oli myöskin leipomiset meneillään. Pipareita tehtiin niin jouluisia kuin muitakin pipareita. Vilho koitti auttaa leipomisessa niin paljon kun kerkisi ja osasi. Vilholta oli jäänneet kaikennnäköiset ruuan tekemiset työelämän aikoina tekemätä. Hän kun oli kirvesmis niin aina piti olla töissä. Varsinaisesta leipätyöstä kun pääsi pois niin heti piti mennä naapureiden rakennustöitä auttamaan. Vaimo hänelle kaikki syömiset teki ja Vilho keskittyi vain syömiseen. Mutta nyt hän oikein tosissaan halusi opetella. Vaikka ei nämä pikkuleivät nyt oikein olleet ne ensimmäiset syötävät, ehkä oikea ruoka olisi ollut tarkeämpää opetella. Mutta kun Liisa sai viimeiset piparit pellille niin Vilho ajatteli käydä katsomassa Raine Linqvistiä. Silloin kun Liisa ja Vilho kävivät kutsukortteja hakemassa, ja Liisan mentyä kirjakauppaan, kävi Vilho katsomassa pubissa, mikä siellä on meininki. Tämä Raine Linqvist tuli heti Vilhon luo. Hänellä tuntui olevan kovakin hätä. Se mies jonka kanssa hän asui oli saannut häädön ja nyt oli Raine ilman asuntoa. Omaa mökkiä ei Rainella ollut kun hän oli juonut sen kurkusta alas. Vaimo kun oli myöskin lähtenyt niin Raine jäi surujaan hukuttamaan.

 

piilossa

Vilho käveli vanhaa mökkiään kohden pienessä tihkusateessa. Lumet olivat lähteneet viimeistä murua myöden. Tien pinta oli vaan liukas. Hän muisteli entisiä aikojaan Rainen kanssa kun hiippaili liukasta tietä pitkin. Heidän kemiat olivat saamaa maata. Aina he olivat melkein kaksistaan missä sitten olivatkin. Rainen kanssa ei tullut aika pitkäksi. Miten ihminen voi muistaa kaikki vitsit mitä hän suustaan päästeli. Koskaan hän ei ollut kuullut niitä vitsejä joita hän kertoi. Myös hänellä oli pieni kertomuksiakin. En oikein tiedä olivatko ne tosielämästä raapaistuja tai aivan vain keksittyjä. Mutta hauskaan muotoon hän ne osasi kertoa. Kyllä sen miehen kanssa sai aina nauraa.

Vilho oli päässyt vanhan mökkinsä pihaan. Hän nousi rappuset ylös ja koputti ovelle. Raine tuli ovea aukomaan silmät aika lailla pieninä viiruina. ”Ottanut olen eilen, yksi otin oikein välillä pelotti. Koko ajan kertoilin juttuja mutta olihan hiljaista, ei kukaan nauranut, siksi peloitti”. ”Mulla olisi ollut vain asiaakin”, kertoi Vilho. ”Jouluaattona meillä on sellaiset pienet pirskeet ja Liisan kanssa puhuttiin, niin voithan sinäkin tulla sinne”. ”Tottakai mä tulen, mutta tuleekos sinne muitakin. Meinaan vaan kun nämä on mun ainoot vaatteet. Eivät ole ihan puhtaat kun edellisessä paikassa piti vesi kantaa keskustasta sinne pienillä pulloilla. Ei riittänyt koskaan vesi pyykinpesuun”. ”Tuleppa vaikka kahdeksalta niin käyt suihkussa ja multa saat saat vaatteet”. Näin sovittiin ja Vilho lähti luistelemaan Liisan luo.

joululaulu

 

”Hyvä kun tulit, niin lähdetään kaupolla käymään. Teen sitten vasta sapuskaa”. Sitten köröteltiin kaupoille. Kaikkea kummaa piti ostella. Ruokaa, viinakaupassakin piti poiketa, kirjakaupassa ja meikkejä. Vilhosta tuntui, että Liisa syöttää ja meikkaa koko kylän. Mutta tulihan lopulta kaikissa paikoissa käytyä ja sitten kotiin ruokaa tekemään.

Vilho kääri oikein hiat paidastaan kun tuli taas Liisa viereen hellan eteen. Nyt hän pääsi oikein näyttämään mitä oli tähän asti oppinut Liisan opissa.

Irmeli Pahtonen oli saannut kunnan rahat siirtymään Irmelin avustustilille. Alman ja Jaska Sykerön remontti oli näinollen maksettu, siitä kunnalle kaunis kiitos. Irmeli Pahtonen oli ilmoittautunut ehdolle kansanedustajaksi. Muljakan kylän asukkaat olivat tästä tiedosta sangen onnellisia. Moneen vuoteen eivät ole ehdokkaat päässeet kansanedustajiksi asti. Mutta miten on nyt kun Irmeli on julistanut itsensä kaikkien asukkaiden edustajaksi. Tiimityötä on tehty jo kovalla vauhdilla. Aikamoinen joukko kokoontui melkeinpä viikottain kirkonkylän seurantalolle tekemään vaalityötä. Irma itse kierteli toreilla ja turuilla. Kävi kauppojen edustalla vastaamassa asukkaiden kysymyksiin. Oli käynnyt luennoimassa seminaareissa erilaisista aiheista mitä nyt hän oikeustieteen tohtorina ja varatuomarina osasi sanoa. Jotenkin tuntui, että Irmeli oli päässyt jo kunnolla vauhtiin. Numeroa ei vielä saannut julkisesti pitää näytyllä. Mutta kaikenkansan ehdokas on saannut joukkoonsa jo sitoutumattomia, Perus Suomalaiset ovat luvanneet antaa hänelle kaikki äänensä. Ja onhan Kokoomuksenkin puolelta kuulunut tietoja, että sieltäkin ovat, ainakin muutamat ilmoittautuneet mukaan. Näin tuntui tämäkin asia olevan hyvässä kunnossa.

Nyt kuitenkin pidetaan Jouluna vapaata, ja isketään taas kunnolla vuoden alusta. Irmelin tiimi on aika iso ja innostus on heillä korkealla. Kamppanja on pitkä kun se on pikkuhiljaa lähtenyt jo lokakuussa liikkeelle ja jatkuu sitten vielä ensivuonna Maaliskuun lopulle äänestyspäivään. Paikkakuntalaisiakin on jo muutama mukana Irmelin tiimissä. Innostusta riittää porukalla, senhän näkee jo heidän iloisista silmistäänkin.

Jatkuu huomenna.

piki