Selaat arkistoa kohteelle uskonnot ja ideologiat.

Suomen itsenäisyyden varjelus

8.12.2017 Politiikka ja yhteiskunta, uskonnot ja ideologiat

Sana.fi 30.11.2017Teksti Heli Karhumäki Kuva Akseli Muraja

Jumalan siunaus varjeli Suomen itsenäisyyttä

Miten kymmenet venäläiset panssarivaunut voivat yhtäkkiä kääntyä taistelemaan omiaan vastaan? Miten pakkanen voi muutamassa tunnissa hyydyttää venäläisten tulivoiman ja pelastaa suomalaisrykmentin? Ilmavoimien ohjaajaupseeri evp. Olli Seppänen tuntee sotiemme kriisihetkiä, joissa Suomen joukot ovat saaneet avun kuin ihmeen kautta.

Joensuu, Elimäki, Iisalmi, Lapua, Kauhava. Näissä kaupungeissa pelkästään marraskuun aikana Olli Seppänen on käynyt luennoimassa teemalla Jumalan siunaus Suomen kansan yllä.

Kymmenet vierailut eri puolilla Suomea ovat tehneet tunnetuksi talvi- ja jatkosodan tapahtumia sekä maamme poliittisen ja sotilasjohdon kristillisen uskon merkitystä sodan vuosina. Luentokutsuja tulee enemmän kuin hän voi ottaa vastaan.

Ilmavoimien ammattisotilaana uransa tehnyt Seppänen toimii Kansan Raamattuseuran raamatunopettajana.

– Olen nuoresta saakka harrastanut Suomen lähihistoriaa, ja kun aikuisella iällä löysin evankeliumin sanoman, myös Raamatun kansojen historia alkoi kiinnostaa ja avautua, Seppänen kertoo.

Suomen vapauden varjeltumista talvi- ja jatkosodassa on pidetty epätodennäköisyyksien ihmeellisenä summana. Suomi pystyi vuosina 1939-1944 torjumaan Neuvostoliiton miehitysyritykset, vaikka armeijan koko ja varustus olivat vain murto-osa itäisen suurvallan voimasta.

Seppästä kiehtovat monet vähälle huomiolle jääneet sotatapahtumat, joiden vaikutus sodan lopputulokseen on kuitenkin ollut merkittävä. Kaksi tapausta ylitse muiden ovat Pelkosenniemen ihme ja eversti Kai Savonjousen Sinisen prikaatin tapaus Karjalan kannaksella.

Hämmästyttävä sääilmiö
Pelkosenniemen ihme sattui talvisodan alkuvaiheissa.

– Sallan suunnalla neuvostojoukot aikoivat katkaista Suomen maayhteydet Ruotsiin etenemällä nopeasti Rovaniemelle ja Tornioon. Pelkosenniemellä oli vasta perustettu, huonosti varustettu ja lähes kouluttamaton Jalkaväkirykmentti 40, joka sai vaativan tehtävän: torjua vahvistettu neuvostorykmentti, joka oli kalustoltaan ja tulivoimaltaan ylivoimainen.

Suomalainen rykmentti suoritti koukkauksen, joka onnistui vain yhden pataljoonan osalta. Se menetti radioyhteydet komentopaikkaan, mutta suurilta osin jatkoi tehtävän toteuttamista.

Sääolot muuttivat kaiken. Operaation alkaessa päivällä satoi vettä ja räntää, mutta yöllä pakkanen kiristyi nopeasti -40 asteeseen. Se sai aikaan yllättävän seurauksen.

– Säätilan nopea muutos hyydytti ratkaisevasti vihollisen toimintakykyä, ja koukannut suomalaispataljoona onnistui tuhoamaan sen huoltokeskuksen ja kenttätykistöpatteriston tuliasemat. Voitto oli tärkeä, ja vihollinen alkoi nopeasti paeta kohti Savukoskea.

Sään muutos oli jopa Suomen oloissa poikkeuksellinen: suojasää kiristyi yön kuluessa 40 asteen pakkaseen. Voitostaan hämmästynyt rykmentti ei unohtanut tätä ihmettä. Se pystytti 25 vuotta myöhemmin 28.6.1964 Pelkosenniemelle muistomerkin, joka edelleen muistuttaa erikoisesta luonnonilmiöstä ratkaisevana yönä. Sotilaat antoivat voitostaan kunnian Jumalalle ja hakkauttivat muistomerkkiin sanat ”Tässä auttoi Herra”.

– Hän säät ja ilmat säätää, Seppänen muistuttaa virren sanoin.

– Vain päivää aiemmin presidentti Kyösti Kallio oli puheessaan Suomen armeijalle sanonut: ”Elämää johtava käsi antaa teille voimaa seisoa väkivaltaa vastaan ja voittaa silloinkin, kun vastassanne on valtava ylivoima.” Presidentin puoliso Kaisa Kallio oli kehottanut kansaa rukoilemaan.

Sinisen prikaatin tapaus ((Isäni Leo palveli ko prikaatissa. Muistomerkki Miehikkälässä sen koulun pihassa, jossa olin opettajana yli 20v. Jouko Kuronen))
Sinisen prikaatin tapauksessa Seppänen on saanut vahvistuksen vasta tänä vuonna, kun jatkosodan everstin pojan antamat tiedot yhdistyivät sotahistorialliseen väitöskirjatietoon.

– Olin kuullut kenttärovasti Tauno Muukkosen kertomuksen eversti Kai Savonjousesta, joka suurhyökkäyksen aikana kesäkuussa 1944 oli epätoivoisessa tilanteessa rukoillut Jumalalta apua. Hänen prikaatinsa rintamalohkolta oli Suomen puolustuslinjojen läpi päässyt kymmeniä vihollisen panssarivaunuja. Hänellä ei ollut mitään, millä pysäyttää niitä.

Sitten tapahtui hämmästyttävä käänne. Jonkin aikaa rukouksen jälkeen panssarivaunut olivat jostakin syystä kääntyneet takaisin. Ne eivät käyttäneet hyväksi läpimurtoaan. Tälle ei ollut mitään selitystä.

– En ollut rohjennut puhua tapauksesta lähteiden puuttuessa, mutta viime maaliskuussa luentoani tuli kuuntelemaan Kai Savonjousen poika, everstiluutnantti evp. Matti Savonjousi. Kysyin, oliko hänen isänsä kertonut Muukkosen välittämästä tapahtumasta ja hän vastasi epäröimättä: ”Oli”. Keskustelumme jälkeen hän tarkensi asiaa vielä myöhemmin kirjeessään:

”Lapsuudestani on jäänyt mieltäni askarruttamaan eräs isäni kertomus. En tietenkään silloin osannut sitä sijoittaa mihinkään aikaan ja paikkaan – muuta kuin Kannakselle – mutta erittäin elävästi muistan vakavamielisen isäni kertoneen: ”– Tein kaikkeni, mutta erään kerran sain tiedon, että kymmeniä vihollisen panssarivaunuja on murtautunut läpi. Minulla ei ollut mitään, millä panna vastaan. Tie selustaan oli avoin. Liitin käteni ja rukoilin. Myöhemmin sain uuden ilmoituksen: ’Panssarivaunut ovat käsittämättömästi kääntyneet takaisin.’” Vuosikymmeniä tämä on mieltäni askarruttanut: miten se oli mahdollista?

Selitys löytyy filosofian tohtori Tapio Tiihosen väitöskirjasta Karjalan kannaksen suurtaistelut kesällä 1944, joka pohjautuu venäläisiin lähteisiin ja sotapäiväkirjoihin. Sen mukaan puna-armeijan joukot olivat alkaneet väärinkäsityksen vuoksi taistella keskenään. Hyvin suurella todennäköisyydellä Suomen linjan läpi murtautuneet panssarivaunut olivat samoja, joista Kai Savonjouselle tuli tieto, ja ne käskettiin takaisin taistelemaan omaa joukkoa vastaan, jota luultiin suomalaiseksi. Siksi murtokohdasta ei edetty suuremmalla voimalla ja syvemmälle suomalaisten selustaan.

Väistöstyön pohjalta tekemässään kirjassa Ratkaisu Kannaksella 1944 Tiihonen kuvaa: ”Tässä vaiheessa 109. divisioona ja 72. divisioona toimivat yhteistoimin välissä ollutta 286. divisioonaa vastaan.”

– Tämä tapahtui 15.6.1944 rintamalohkolla, jossa mm. Kai Savonjousen johtama 3. prikaati oli rintamavastuussa. Lähes uskomattomalta kuulostava käänne mahdollisti osaltaan suomalaisten hallitun vetäytymisen Viipuri–Kuparsaari–Taipale-linjalle, jossa myöhemmin kesäkuussa Ihantalassa suurhyökkäys pysäytettiin.

Mannerheimin siunaus
Seppänen on vaikuttunut siitä, miten monissa vaikeissa tilanteissa Suomen valtiojohto on turvautunut Jumalaan. Näihin kuuluu Mannerheimin ensimmäinen teko vasta valittuna Suomen valtionhoitajana.

– Kun valinta tehtiin joulukuussa 1918, Mannerheim itse oli Ranskassa hakemassa länsivaltojen tunnustusta Suomen itsenäisyydelle. Hän kaipasi vaativan tehtävänsä hoitamiseen suurimman mahdollisen tuen. Hän matkusti Turkuun arkkipiispa Gustaf Johanssonin luo ja pyysi tätä siunaamaan hänet valtionhoitajan toimeen.

Veijo Meri kertoo kirjassaan Suomen marsalkka C. G. Mannerheim (WSOY 1988), että tällainen menettely oli Suomessa aiemmin tuntematon. ”Mannerheim polvistui arkkipiispan eteen ja tämä laski kätensä hänen päänsä päälle ja lausui rukouksen. Hän pyysi, että tämä vastuunalainen toimi suoritettaisiin Jumalan kunniaksi ja isänmaan onneksi. Välittömästi sen jälkeen Mannerheim matkusti junalla Helsinkiin.”

Raamatun sana suojeli juutalaisia
Suomen valtiojohdon kristillinen vakaumus oli suojelemassa myös Suomen juutalaisia toisessa maailmansodassa. Noin 200 juutalaista palveli viime sodissa, heistä useat upseereina. SS-johtaja Heinrich Himmler saapui heinäkuun lopussa 1942 Suomeen. Hänen pyysi Suomea luovuttamaan 2300 suomenjuutalaista natsien käsiin. Mannerheim ilmoitti välittömästi Suomen hallituksen jäsenille, ettei hänen armeijastaan luovutettaisi ainoatakaan juutalaista Saksaan, ei myöskään näiden omaisia tai sukulaisia.

Samaan aikaan Jumala laski helluntaisaarnaaja Aarne Ylpön sydämelleen Obadjan kirjan jakeet Jumalan omaisuuskansasta, juutalaisista. Hän luki arkkipiispa Erkki Kailalle raamatunkohdan, joka päättyy sanoihin: ”Älä luovuta Juudasta paenneita takaa-ajajien käsiin ahdingon päivänä! Lähellä on Herran päivä, lähellä kaikkia kansoja. Niin kuin sinä olet veljellesi tehnyt, niin myös sinulle tehdään. Sinulle maksetaan tekojesi mukaan.”

– Mannerheim oli kysynyt myös Kailan mielipidettä juutalaisten luovutukseen. Kaila luki tuon Obadjan kirjan kohdan Mannerheimille ja lisäsi: ”Ei saa koskea Jumalan silmäterään!” Näin Mannerheim sai arkkipiispalta rohkaisun pysyä kannassaan.

Mannerheimin kannasta ja usean ministerin vastustuksesta huolimatta Valtiollisen poliisin juutalaisvastainen päällikkö luovutti kuitenkin kahdeksan Suomeen paennutta juutalaista Saksaan. Tiettävästi vain yksi heistä jäi henkiin.

Presidentin rukouskehotus
Kansan yhteinen rukous on ollut Suomen selviytymistarinaa. Siitä kertoo muun muassa presidentti

Kyösti Kallion antama kehotus Suomen armeijalle talvisodan alettua: ”Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat Isänmaata, lukemaan Raamattua. Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingoissa ja vainoissa että rauhan päivinä ammentaneet siitä elämää, voimaa ja lohtua. Nykyhetkenä kansamme tarvitsee Jumalan sanan uudesti luovaa voimaa. Omaksukaamme nöyrällä sydämen uskolla sen siunaukset.”

Seppänen kertoo myös, miksi Yleisradio alkoi radioida Turun tuomiokirkon kello kahdentoista lyönnit jatkosodan aikana 19. kesäkuuta 1944.

– Tarkoituksena oli lievittää kansan ahdistusta sodan keskellä. Presidentti Risto Rytin puoliso Gerda Ryti kannusti kansaa rukoilemaan synnyinmaan edesä kuullessaan näiden kellojen äänen: ”Halki vuosisatojen on Jumala ilmoittanut itsensä meille voimallisena auttajana. Kansamme historia on tämän ihmeen elävää todistusta. Siitä muistutetaan meitä joka päivä, kun radiosta kuulemme kello kahdentoista lyönnit Turun tuomiokirkosta, kansallispyhäköstämme, joka on kuin tunnuskuva Jumalan halki vuosisatojen ulottuvasta johdatuksesta ja armosta.”

Ammattisotilaana palvellut Seppänen on kiitollinen siitä, että itsenäisyys on varjeltunut, vaikka monien vaikeuksien ja kärsimysten kautta. Hän rohkaisee suomalaisia pitämään edelleen kiinni kristillisen uskon kalliista perinnöstä.

– Rukous ja luottamus Jumalan sanaan ovat siunauksen lähteitä. Vaikka käytännön työ ja uhraukset tehtiin miesten ja naisten voimin taistelukentillä ja kotirintamalla, uskon, että uskollisuutemme Jumalan sanalle on ollut merkittävä tekijä Suomen itsenäisyyden säilymiselle.

Olli Seppäsen kertomuksista teemalla ”Jumalan siunaus kansakunnan yllä” on tehty ohjelma Sota-ajan ihmeet. Se lähetetään TV7:n kanavalla 5.12 klo 23.50 sekä 6.12. klo 7.50 ja 15.50. Kesto noin 60 minuuttia.

Pahuus ja hyvyys, vapaus

30.11.2017 uskonnot ja ideologiat

Paha, hyvä, vapaus, kristinusko, muut

Pahalle ihmiselle vapautta on vapaus tehdä pahaa, hyvälle taas vapautta on , ettei tarvitse tehdä pahaa, vaan saa tehdä hyvää. Esim. toisille vapautta on saada käyttää alkoholia, tupakoida, ylensyödä, huorata, homoilla, pahoittaa toisten mieli jne. Toisille vapautta on, ettei tarvitse juoda alkoholia, tupakoida, ylensyödä, huorata, homoilla, pahoittaa toisten mieltä jne.

Kristinuskon suurin ero muihin uskontoihin ja ismeihin on voiman ja halun saaminen lähimmäisen rakastamiseen eli opin toteuttamiseen. Kun tässä asiassa edistyy, tulee aina enemmän ja enemmän täyttäneeksi lain automaattisesti. Ei tarvittaisi direktiivejä toisensa perään niinkuin nyt, jos kristinuskon vaikutus olisi kasvanut tarpeeksi, eikä jatkuvasti vähentynyt meillä ja muualla ”sivistyneessä” maailmassa.

Kristinuskosta, Raamatun Jumalasta ja Hänen olemassaolostaan on turha kiistellä, koska jokainen voi kysyä asiaa itse Häneltä itseltään.

Jatkuvasti mediassa Yle ym. toimittajat puhuvat kuinka ennen ajat oli ahdistavia, kun ei saanut vapaasti irstailla kenen kanssa halusi, käyttää alkoholia vapaasti (varsinkaan naiset) jne. Useimmissa Suomi 100 kirjoissa (100 kpl) oli esillä erityisesti naisten vapautumusen käsittely ja kirjoista keskultaessa kehuttiin miten ne aikoinaan herättivät pahennusta, mutta miten nyt ”vapauduttuamme” nämä ovat arkipäivää.

Pahalle” kristinusko on helvetillä pelottelua, mutta uskovalle taivaalla ”pelottelua”.

Kristinusko paras uskonto ja ideologia

1.9.2017 Uskonelämä, uskonnot ja ideologiat

Kristinuskon ylivoimaisuus muihin uskontoihin ja ideologioihin nähden

Ihminen kaipaa vapautta ja enemmän vielä rakkautta (rakastaa ja tulla rakastetuksi). Raamatun mukaan meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseämme. Jos näin teemme, saamme vastarakkautta. Mikäs olisi elellä tällaisessa todellisen rakkauden ilmapiirissä. Miksi näin tapahtuu harvan ihmisen kohdalla? Syntiinlankeemuksessa meidän vanha-Aatamimme (huom! Vaikka hedelmän puusta otti Eeva) turmeltui niin paljon, ettei se pysty noudattamaan (eikä usein haluakaan noudattaa) tuota rakkauden kaksoiskäskyä. Islamissa tähän pyritään turmeltuneen ihmisen omin voimin. Tällöin se onnistuakseen vaatii ankarat lait, kovan kontrollin jne. Samaan tapaan on meilläkin. Tarvitaan direktiivi direktiivin päälle, rangaistuksia ja valvontaa. Mutta kun me kohtaamme Jeesuksen, tulemme uskoon, uudestisynnymme, meidän sisimpäämme tulee Pyhä Henki. Kun Kristus on/kasvaa meissä ja oma minä vähenee, me saamme halun tehdä hyvää (rakastaa lähimmäisiä ja Jumalaa, joka on suonut meille tämän mahdollisuuden) ja tämä uusi luomus meissä pystyykin siihen aina vain enenevässä määrin, kun tutustumme Jumalaan yhä enemmän (Raamatun lukeminen ja tutkiminen, rukous, uskovien yhteys ym. riippuen mikälaisia me olemme).

Miten Jumalasta päästään varmuuteen? Kysytään häneltä itseltään suoraan, onko Hän olemassa. Voidaan myös tutkia rukoillen Raamattua, mennä hengellisiin tilaisuuksiin tai keskustella jonkun uskovan kanssa. Vanhalle minälle (pahalle ihmiselle) vapautta on vapaus tehdä pahaa (viina, laulu, naiset ….), uudelle ihmiselle meissä (hyvälle ihmiselle) vapautta on saada tehdä hyvää. Hedelmistään puu tunnetaan.

Evlut kirkko muka kristittyjen yhteisö

1.9.2017 uskonnot ja ideologiat

Evlut kirkko kristillinen yhteisökö???

Eräs kirkkopäivillä Jyväskylässä ollut henkilö kirjoittaa 6.9.2009

Kirkkopäivien sanoma oli pettymys. Avajaisjuhlassa oli tunne, että oli jossain maallisten juhlien avajaisissa. Tilaisuus alkoi Satumaa tangolla. Ohjelmassa oli keskusteluja ja haastatteluja joissa ei paljoakaan ollut Jumalasta mainintaa. Kaiken huippu mielestäni oli virren ”Oi Herra jos mä matkamies maan” säestyksellä tanssittu tanssiesitys. Tuli niin kurja olo, että piti lähteä kesken pois. Todella surullista !!

Seurakunnassa on tapana, että sunnuntaina jumalanpalveluksessa seurakunnan luottamushenkilöt tai muut aktiivit lukevat päivän tekstejä. Eräskin luottamushenkilö, jota ei näkynyt yleensä milloinkaan kirkossa, jäi tulematta omalla lukuvuorollaan lukemaan tekstiä jopa täysin ilmoittamatta poisjäännistään.

Arkkipiispa Kari Mäkinen Savon Sanomissa 17.3.2014 mm. :

Uskon ytimeen kuuluu se, että Kristus toimii tässä kirkossa ja näiden ihmisten keskellä. Tähän kokonaisuuteen liitytään kukin omalla tavallaan ja usein niin, ettei aina edes erityisesti ajatella, että tässä ollaan mukana. Minusta se on ihan hyvä niin. Jumalanpalveluksilla on tärkeä asema seurakunnan ytimenä myös riippumatta osanottajamäärästä. Sillä, että ihmisten puolesta rukoillaan kirkossa, on merkitystä sekä niille, jotka ovat läsnä, että niille, joiden puolesta rukoillaan, koko yhteisölle, jonka keskellä se tapahtuu. Kirkko on yhteiskunnan vastakulttuuria. Kirkon kuuluu ylläpitää ja huolehtia semmoisesta näennäisen tuottamattomasta ja hyödyttömästä toiminnasta kuin jumalanpalvelusten pitämisestä ja ei-tuottoisten kiinteistöjen, kuten kirkkojen, ylläpitämisestä. On olemassa perustavanlaatuisesti jotakin muutakin kuin asioiden tehokas hoitaminen ja mittaaminen taloudellisin ja määrällisin mittarein. Kirkko koostuu 4. miljoonasta jäsenestä… Kyse on sen arvostamisesta, että kirkon jäsenet ovat kelpo kristittyjä ja kirkon jäseniä silloinkin, kun he eivät jostain syystä osallistu järjestettyyn toimintaan, vaan elävät omaa elämäänsä, vaikka lapsiperheen elämää, käyvät töissä ja tapaavat ihmisiä.” ((vain 10% kirkon jäsenistä uskoo niinkuin kirkko opettaa))

Siis kaikki hyvin. Minkään ei tarvitse muuttua, mitään ei tarvitse muuttaa. Voi pimeyttä!

Kristinusko vastaan muut ideologiat

1.9.2016 Politiikka ja yhteiskunta, uskonnot ja ideologiat

Kristinusko+VT:n valtiomalli+kulttuurivaikutus

Kristinusko

Jumala on kolmiyhteinen: Isä, Poika (Kristus) ja Pyhä Henki, Hän on mm. rakkaus iankaikkisesti.

Lucifer ylpistyi ja tuli Jumalan vastustajaksi.

Jumala loi taivaan ja maan sekä mitä niissä on, mm. vapaan ihmisen lapsekseen, josta Jeesus voisi iloita. Ilman vapautta ilmeisesti ihminen ei olisi voinut kokea rakkautta. Täydellinen rakkaus antaa kohteelleen täydellisen vapauden.

Ihminen oli tottelematon sielunvihollisen houkutuksesta. Se lupasi, että tulemme Jumalan kaltaiseksi tietämällä hyvän ja pahan. Mutta ei kertonut, ettei ihminen pysty hallitsemaan pahaa.

Kaikki ihmiset ovat pahoja.

Elämän tarkoitus on etsiä Jumalaa (ja löytää Hänet).

Jeesuksen kärsittyä meille kuuluneen rangaistuksen, ihmisellä on mahdollisuus ottamalla Hänet vastaan päästä taivaaseen.

Kristityn tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Hänen tulee edistyä näissä asioissa eli pyhittyä.

Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksen ”alla” kirjoittaneiden ihmisten kautta. Siitä ihminen ei voi/saa ottaa mitään pois eikä lisätä.

(Jos sinulla ei ole minkä puolesta kuolla, onko sinulla mitään miksi elää?)

Ajanlaskumme 300 ekavuotta kristityjä vainottiin, sitten kirkkoon kuulumisesta hyötyi, joten sinne tuli paljon nimikristittyjä. Välillä oli uskonpuhdistuksia mm. Lutherin toimesta. Kirkko myös hajosi useampaan suuntaan. Kuitenkin sen vaikutuksesta meille saatiin aikaiseksi korkeampi elintaso, tieteet kehittyivät pitemmälle jne. kuin kristinuskon vaikutusalueen ulkopuolella. Mutta sitten kävi taas niin kuin esim. Israelissa monen monet kerrat, että Jumala hyljättiin ja moraalittomuus pääsi valtaan (korruptio ym. kun herätyskristillisyys, jossa tavalliset seurakuntalaiset aktiivisesti mukana ja opetus raamatullista, jäi pois.) Kristillisiä seurakuntia toimii ympäri maailmaa eri kultturien sisälläkin.

Vanhan Testamentin valtiomallista

  • Perinnöllinen yksinvalta + profeetta, joka välittää Jumalan viestit kuninkaalle
  • Kiinteä omaisuus palautuu joka 50. vuosi alkuperäiselle omistajalle
  • Velat annetaan anteeksi 7. vuoden välein
  • Oman maan kansalaisilta ei saa periä korkoa
  • Suku pitää huolta jäsenistään. Lähimmäisenrakkaus.

Oma kulttuuri

Länsimaat: omien kristillisten juurien hylkääminen, huumeet, toisten riisto

Intia: 2. nopein kasvu (20 v.), 2. huonoin sosiaalinen kehitys maailmassa (huonoin Pakistanissa). Maassa on alueita, joissa asuu 600 naista 1000. miestä kohti.

Kiina: nopein kasvu, saasteet, ”tunkeutuminen” mm. Afrikkaan

Rikkaat kaikkialla: järjetön rahan käyttö, ahneus (kulttuuriaarteet, harvinaiset eläimet ja niiden osat, huumeet ym.)

Kulttuurivienti

Kommunismi: vallankumous, ateismi, yhteisomistus, pakotus, oma kulttuuri pois

Demokratia: viina, seksi, Coca Cola, Mc Donald, oma kulttuuri pois

Muhamettilaisuus: ankara laki, pakko, oma kulttuuri pois (IS 16.8.2013 Egyptissä hyökätty 52 kirkkoon/vrk yht. 82:een)

Kristinusko: luodaan kirjakieli, opetetaan lukemaan, käännetään Raamattu, lähimmäisen rakkaus, oma kulttuuri säilyy (seuraavassa esimerkkeinä Motilonit Etelä-Amerikasta ja Miao-kansa Kiinasta)

Kristinuskon vaikutus (Motilonit Etelä-Amerikka)

Bruce Olson läksi Etelä-Amerikan viidakkoon viedäkseen evankeliumin Motiloni-intiaaneille. Motilonit elivät täysin eristyksissä ja tappoivat melkein kaikki, jotka tulivat heidän asuinseudulleen. He olivat tunteeton ja itsekäs heimo, eivät itkeneet eivätkä tunteneet myötätuntoa, vaan antoivat naapurin metrin päässä kuolla nälkään vaikka heillä itsellään olisi ollut ruokaa liikaa. Monien vaikeuksien kautta Bruce löysi heidät, opetteli kielen ja eli kuin he. Neljän vuoden kuluttua hänen onnistuu kertomaan heille heidän oman legendansa avulla Jumalan tulon ihmiseksi, joka voi näyttää tien Jumalan luo. Edelleen he saivat kuulla Jeesuksen kuolemasta, joka vapautti ihmiset pahan vallasta. Tämä sai Motilonit itkemään ensimmäisen kerran. Mutta tieto ylösnousemuksesta toi heille helpotuksen. Koska heillä ei ollut sanaa ”usko”, niin Bruce selitti, että se on samaa kuin Motiloni sitoisi riippumattonsa narut Jeesukseen. Heimopäällikkö Bobarishoran kerrottua Kristuksesta koko heimo halusi sitoa riippumattonsa narut Jeesukseen. Pahojen henkien pelko loppui, rauha päätettiin tehdä muiden heimojen kanssa. Aloitettiin yhteistyö näiden kanssa. He ovat perustaneet kouluja ja terveyskeskuksia, sekä kääntävät Raamattua heimokielille. Toisen ja kolmannen polven Motilonikristityt ovat opiskelleet lääkäreiksi, opettajiksi ja lakimiehiksi auttaakseen heimoaan. He ovat lähettäneet satoja lähetystyöntekijöitä. Motilonit asuvat edelleen viidakossa omassa kulttuurissaan rupeamatta länsimaalaisiksi.

Kristinuskon vaikutus (Miao-kansa Kiina)

Suuressa Kiinassa asuu useita kymmeniä vähemmistökansoja n. 1000 miljoonan Han-kiinalaisen keskellä. Eräs pieni kansa on meidän suomen kansan kokoinen kansanheimo: Miao-kansa. He asuvat Lounais-Kiinassa syrjäisillä ja karuilla vuorilla. Ankarissa luonnonolosuhteissa ja köyhyydessä elävällä Miao-kansalla on oma kieli ja kirjoitusjärjestelmä. Heidän omaperäinen kulttuurinsa mm. värikäs vaatetus erottaa heidät selvästi valtaväestöstä, kiinalaisista. Jo kauan he ovat erottuneet myös muusta syystä: huomattava osa Miao-kansasta on kristittyjä. Kokonaiset vuoristokylät ja yhteisöt ovat kristittyjen miaoiden asuttamia: näin on ollut jo lähes sata vuotta.

1970-luvun alussa kulttuurivallankumouksen riehuessa Kiinassa, Maon nuoret punasotilaat löysivät tiensä myös Miao-heimoon kuuluvien kristittyjen yhteisöihin. Punaliput liehuen Maon sotilaat saapuivat syrjäiseen vuoristoseutuun vallankumousoppeineen. Lähikylien kyläpäälliköt kutsuttiin koolle neuvonpitoon ja heille annettiin seuraava tehtävä: kristillisyydestään tunnettujen Miao-yhteisöjen oli luovuttava uskosta Jumalaansa. Kirkot tuli sulkea ja jumalanpalvelusten oli loputtava kyläkirkoissa. Tätä ehdotonta käskyä perusteltiin Maon opeilla. Lisäksi teroitettiin sitä, että puhemies Mao oli antanut kyläläisille hyvinvoinnin. Siihen kuuluivat vaatteet, koulut, riisipeltojen muokkaukseen tarvittavat aurat ja vetoeläimet, eli jokapäiväisen elämän perusedellytykset. Piti siis olla kiitollinen tällaisen lahjanantajalle, joka näin huolehti ihmisten tarpeista. Kyläpäälliköt pyysivät pari päivää miettimisaikaa, sitten he antaisivat vastauksensa kuultuaan ensin omaa väkeään. parin päivän kuluttua tuli vastaus. Sitä eivät tuoneet vain kylien johtajat, vaan kaikki ympäröivät kylät yhdessä. Kylät lapsineen ja vanhuksineen olivat lähteneet liikkeelle. Kapeita polkuja pitkin alas laaksoon hallituksen ja vallanedustajien eteen vaelsi tuhansien kristittyjen joukko hitaasti ja äänettömästi nämä köyhät vuoristolaiset kantoivat vihreitä Mao-pukuja, työvälineitä ja koulutarvikkeita. Mukana olivat myös aurat ja vetoeläimet. Kaikki nämä laskettiin ällistyneiden punasotilaiden jalkojen juureen. Viimeisinä tulivat kyläpäälliköt ja heidän vastauksensa oli tämä: olemme tulleet antamaan vastauksemme: palautamme sen minkä olemme Maolta saaneet. Me emme niitä tarvitse. Yhdessä olemme päättäneet, että haluamme pitää uskomme Jumalaan. Haluamme pitää jumalanpalveluksemme kyläkirkoissamme. Tärkeintä on etsiä ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen tahtoaan.

Pakon edessä pieni Miao-kansa teki valintansa, kuten miljoonat oman aikamme marttyyrikirkkojen kristityt tällä pian päättyvällä vuosituhannella ovat joutuneet tekemään. Kirjaimellisesti pienen Miao-kansan kohdalla toteutui evankeliumin sana, mitä merkitsi ennen kaikkea Jumalan valtakunnan etsiminen.

Tällä pienen vähemmistökansan päätöksellä oli kauaskantoiset seuraukset. Nämä Miao-kylät olivat muutamia harvoja yhteisöjä koko Kiinassa, missä julkinen jumalanpalvelus ja kirkossakäynti, yhteinen rukous ei loppunut aikana, jolloin kaikkialla muualla suuressa Kiinassa kirkot suljettiin ja seurakunnat hajotettiin.

Eristettynä ja muun yhteiskunnan hylkääminä Miao-kristityt elivät vuosia syrjäisellä vuoristoseudulla. Ehkäpä Miao-kristityt ymmärsivät, että tärkeintä kuitenkin oli etsiä Jumalan valtakuntaa ja Jumalan vanhurskasta tahtoa kaikissa olosuhteissa.

Tänä päivänä nämä yhteisöt kokoontuvat sadoissa savitiilikirkoissaan ja kappeleissaan kuulemaan omalla kielellä painettua ja luettua Jumalan sanaa. Nyt ei esivalta estä kokoontumisia. Näin he saivat säilytettyä oman kulttuurinsa.

Neuvostoliitossa kristityt olivat parhaita sotilaita II maailmansodassa.

Siskoni ollessa Moskovassa n. 1980 hän aikoi maksaa bussin/ratikan maksun, mutta hänen sikäläinen naistuttu sanoi: ”Ei täällä kukaan muu maksa noita maksuja kuin puolueen jäsenet ja uskovat mummot.”

Albert Schweitzer, rauhannobelisti 1952, paheksui viinan tuontia Afrikkaan.

Äiti Teresa nobelisti

Elvis Presley sai kaikkiaan 3 grammya (How Great Thou Art) , kaikki hengellisistä levytyksistä. Hän julkaisi 3 täyspitkää gospellevyä. Lähes joka konsertissa hän lauloi jonkun hengellisen laulun. Elvis lahjoitti suuria summia hyväntekeväisyyteen ja auttoi läheisiään sekä tuntemattomiakin.

Itsemurhat: Talousmies Kari Kairamo 1932-1988, näyttelijä-koomikko Robini Williams 1951-2014, näyttelijä Philip Seymour Hoffman 1967-2014, kirjailija Ernest Hemingway 1899-1961. (Raha ja maine eivät tuoneet onnea.)

Kirkko on monina aikoina ja monissa paikoissa luopunut kristinuskosta ja/tai ollut jonkin valtion talutusnuorassa. Jeesuksen aikana silloinen ”kirkko” vastusti Häntä ja sai aikaan hänen marttyyrikuolemansa.

Laulaja Anita Hirvonen s. 7.2.1946 muistelee: ”Kerran olin esiintymässä homobaari DTM:ssä ja lauloin keikan päätteeksi virren. Yleisö seisoi hartaana ja itki.” 70-vuotis juttu Savon Sanomissa 7.2.2016.