Selaat arkistoa kohteelle Urheilu.

Olympiamuistoja

27.2.2018 Urheilu

Pyenongchangissa pidetyt talviolympialaiset tullaan muistamaan ihanassa kotimaassani Iivo Niskasen 50 kilometrin olympiakullasta, Krista Pärmäkosken hopeasta 30 kilometrin hiihtohopeasta ja neljästä pronssimitalista, joista yhden toivat naisten jääkiekkomaajoukkueemme eli naisleijonat.
Muita mieleenpainuvia tapahtumia olivat Mika Poutalan jääminen vain 0,03 sekunnin päähän pronssimitalista 500 metrin pikaluistelussa, Kaisa Mäkäräisen ohilaukaukset ja Leijonien epäonnistuminen kiekkoturnauksessa, josta NHL-pelaajat puuttuivat. Tätä Jatkoaika.comin kolleegani ovat perkaneet perin pohjin, joten jätetään kiekkoasiat toisaaalle.

Tsekin Ester Ledecka teki todella kovan tempun voitettuaan kultamitalin alppihiihdon supersuurpujottelussa, että lumilautailun parisuurpujottelussa. Saksa dominoi kelkkaradalla voitettuaan viidestä jaossa olleesta olympiakullasta kolme. Tosin kaksimiehisissä Francesco Friedrich jakoi voiton Kanadan Justin Krippsin kanssa. Nelimiehisissä Friedrich otti kullan puolen sekunnin erolla toiseksi tulleisiin Etelä-Korean Yunjong Woniin ja Sveitsin Rico Peteriin. Naisten kelkkailussa voiton otti Saksan Mariama Jamankalle. Mahakelkkailussa olympiavoiton ottivat Lizzy Yarnold Iso-Britanniasta ja isäntämaan Sungbin Yun.

Kaukalopikaluistelussa, jossa kaikki kilpailijat voivat kaatua viimeiselläkin kierroksella saatiin uusi maa olympiavoittajien listaan, kun Unkari voitti miesten 5000 metrin viestin. Hollanti kahmi mitaleja sekä tässä, että pikaluistelussa. Mitalitilaston kilme parasta olivat Norja, Saksa ja Kanada. Neljän vuoden päästä pidetään talviolympialaiset Kiinan Pekingissä.

Kelkalla uuteen vuoteen

8.1.2018 Urheilu

Uusi vuosi on alkanut, mutta vanhat kujeet jatkuvat myös tämäm, suuren yleisön piilossa olevan blogin osalta.

Asiaan. Saksassa laskettiin viikonloppuna sekä Ratti- että ohjaskelkkailun maailmancup-kilpailut. Königsseessä laskettiin ohjaskelkoilla jalat edellä ja remmistä kiinnipitäen. Miesten kilpailun voitti Itävaltalainen Wolfgang Kindl ja toiseksi tuli hänen maamiehensä Armin Frausher. Kolmas oli Saksan Johannes Ludwig. Naisten voittajaksi laski Natalie Geisenberger. Isäntämaa otti tässä kilpailussa kolmoisvoiton. Parikelkkailussakin Saksa otti kolmoisvoiton. Voittajiksi laski Tobias Artt ja Tobias Wendl.

Altenbergissä laskettiin Ratti- ja mahakelkoilla. Miesten nelimiehisissä voitto meni odotetusti Saksaan, kun kaksoisvoiton varmistivat Nico Walther ja Francesco Friedrich. Eroa heidän välillään oli vain 5 sadasosasekuntia. Kolmas oli Oskars Kiebermanis Latviasta. Kahden miehen kelkassa voittaja oli Kanadan Justin Kripps ja naisten voittaja myöksin vaahteralehtimaan Kaillie Humphries. Mahakelkkailun voitot menivät Etelä-Koreaan ja Saksaan.

Suomalaisittain iloisin uutinen tuli pikaluistelun EM-kisoista, kun Mika Poutala sai hopeaa 500 metrillä ja Suomi sai hopeaa joukkuesprintistä. Pikaluistelusta voidaan saada olympiamitali, jos olosuhteet osuvat kohdalleen.

Pettynyt Venäjä

21.12.2017 Urheilu

Viime viikon puhutuimpia urheilu-uutistia oli Kansainvälisen olympiakomitean 5.12 tekemä päätös sulkea Venäjän olympiakomitea tulevista Pyeoongchangin talviolympialaisista. Venäläisurheilijat saavat osallistua kilpailuihin todistamalla puhtautensa, mutta ilman maan tunnuksia. Joukkue marssii avajaisiin kantaen kylttiä, jossa lukeee ”Olympic Athletes from Russia” eli OAR. Itse tulen aina vannomaan puhtaan urheilun nimeen.

Jälleen kerran on kirjoitettu uusi luku urheilun ja politiikan kahlittuun suhteeseen. Vladimir Putin jopa syytti epäsuorasti Yhdysvaltoja dopingskandaalista. Tähän en sano yhtään mitään, sillä toivon aina reilua kilpailua ja politiikan sivuunheittämistä, sillä se pahimmillaan pilaa urheilun tuottaman riemun.
Viime viikon Urheilulehden pääkirjoituksessa Mikko Marttinen heitti ilmoille tutun idean eli maatunnusten kielto. Hänen mukaansa kansallistunne eli nationalismi ruokkii dopingin käyttöä. Pötypuhetta, urheilun tehtävä on tehdä maailman kansat onnellisiksi ja mikä sen upeampaa kuin nähdä maansa värit palkintopallilla.

Venäläisetkin ovat rauhaa rakastava kansa ja tämän tietävät myös ne, jotka eivät ole astuneet venäjän maaperälle. Urheilun avulla voidaan unohtaa riidat ja rakentaa yhteisöllisyyttä ja ennenkaikkea se tuo maailman yhteen.

Orastava mahdollisuus

31.3.2017 Jääkiekko, Maailma, Maailman tila, Urheilu, Yleinen

Keltavihreä kevät elää vireänä Tampereen katukuvassa. Jääkiekko näkyy Tampereella ansaitsemassaan asemassa. Olemme saaneet kunnon paikallisväännöt takaisin. Tapparalaisilla on alkanut kaukalossa puntti tutista ja katsomossa hymy hyytyä, kun hurjapäinen Ilves on haastanut puolustavan mestarin esimerkillisesti. Ilveksellä nyt edelleenkään hävittävää ole, mutta Ilves on tarttunut terävin kynsin kiinni mahdollisuuteensa kammeta ennakkoon selvä ennakkosuosikki laulukuoroon. Viime keskiviikon hallitunnustelujen mukaan paikalta lähti lukuisia pelonsekaisia tapparalaisia. Monikaan heistä ei vielä lauantaina ottanut meitä vakavasti, vielä vähemmän maanantain ulospuhalluksen jälkeen, mutta toitotin heille Game Sevenin mahdollisuutta, saaden heidän kakkansa jäykäksi. Juuri nyt en itsekään tiedä, haluanko sitä. Kuudes kerta sanokoon toden.

Ilves on hyvä esimerkki siitä, miten onnistumiset tulevat siitä, että sinun on osoitettava elämässä kykysi joka kerta uudelleen. Puolustavat mestarit ovat historiaa, elämme hetkessä. Tulevaisuus ei ole koskaan ennalta määrätty. Sanoo Tapparan kannattaja mitä tahansa. Nyt mitataan heidän kykyään tarttua pieneen oljenkorteen. Se on mahdollisuus. Pelin evoluutio on kovaa, kuten elämän evoluutiokin. Taannoisessa Total Hockey Foreverissa oli Karri Kivi Special, jossa Ilvestä nykyisin valmentava Karri Kivi kertoi heittäneensä roskiin melkein jokaisen harjoitteen, jota hän teetti porilaiselle mestariryhmälleen 2012 – 2013. Kiven sanoin: ”Ei vaan riitä!”. Tottahan se on. Kun tuot jotain uutta pöydälle, vastapuolella on pian jotain samaa, parempaa, tai vastine sille, mitä sinulla on.

Pelillinen analyysi sarjasta tähän asti omaa ymmärrystäni hyödyntäen on ollut seuraava. Tappara on luottanut ylivertaiseen materiaaliinsa, mutta Ilves on iskenyt heidän pelilliseen ykkösheikkouteensa. Puolustuksen toteuttamaan pelin avaamiseen. Ilves on karvannut korkealta, ja ottanut tilan ja ajan pois Tappran avauspeliltä. Kiekollisuus ei riitä muuta kuin lyömään pitkiä. Vetäytyessään Ilves tukkii keskialueen neljän miehen trapilla, jättäen painottoman (eli ei kiekollisen puolen) hyökkääjän häiritsemään poikittaissyöttöä (ns. pakki-pakkisyöttö) aiheuttaen Tapparalla edellä mainitun ongelman. Kun Ilveksen maalilla Antti Lehtonen pelaa elämänsä kevättä on keitos valmis. Ilveksen pakisto ei ole oikeastaan Tapparaa parempi, mutta Tapparalle ei ole ominaista paineistaa yhtä korkealta, eivätkä he halua lähteä pelaamaan Ilveksen kanssa nopeuteen perustuvaa jääkiekkoa, sillä Ilveksen jalka olisi parempi. Materiaalinsa turvin Tappara pysyy kaapimaan tulosta näinkin. Perjantai (ja lauantai) kertovat mihin mikäkin riittää.

Käy miten käy, legendaarinen Ilves on selättänyt tällä kaudella monta ongelmaa. Ilves on palannut takaisin myös jääkiekossa!

Keltavihreää kevään jatkoa toivottaen,

DaMaestro

#ElänHetkessä — Keltavihreä kevät

19.3.2017 Jääkiekko, Urheilu, Yhteiskunta, Yleinen

Pari vuotta ja kuukausia päälle sitten kirjoittelin toiselle blogialustalle jääkiekko-Ilveksen tilanteesta silloisen omistajansa pihdeissä. Muutos jota silloin toivoin ja odotin, on nykyään täyttä realismia. Ilves elää kiekkopuolella uutta kevättä niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.

Tammikuussa näytti siltä, että niin koko seuran pelastuminen, kuin tämän kauden pudotuspelitkin, tuntuivat kuolleelta toiveelta. Asiat muuttuivat nopeaan tahtiin. Seura dyykkasi niin syvällä, että sen hetkinen pääomistaja lähti lätkimään saamatta arvottomista osakkeistaan mitään muuta kuin lämmintä kättä. Seura on nyt emoyhdistyksen käsissä, ja pian selviää se, joko rahaa on saatu kasaan sen verran, että lähitulevaisuus on turvattu. Hyvältä näyttää, sillä uskon nykykunnon näkyvän positiivisesti myös Ilvekseen sijoittavien ihmisten silmissä, sillä Vinnien lähdön jälkeen Ilves teki joitain maagista. Kymmenen pelin skarppauksella paikalle kymmenen runkosarjassa ja niin sanotulla säälipleijarikierroksella Ässät laulukuoroon ja Ilves tavoitteekseen asettamalle sijoituspaikalla numero kahdeksan. Tilanne kulminoituun paras seitsemästä sarjaan paikallisvastustaja Tapparaa vastaan. Kevät on poikkeuksellinen sillä kaikki paineet, tasan kaikki, ovat Tapparalla. He ovat mestarisuosikki, heidän on pakko klaarata homma, jotta tavoite pysyy. Ilves voi tulla paikalla, nauttia elämänsä keväästä ja tulla tekemään kiusaa. Kenties jopa mennä all the way. Karri Kivi on tehnyt näitä temppuja ennenkin. Parasta kuitenkin on, että Ilves on palannut elävien kirjoihin.. alkaa näyttää vanhalta itseltään.

Hashtag-kampanja ElänHetkessä, kuvastaa hyvin Ilveksen tämän hetken tilaa. Nyt on osattava nauttia katsomon lisäksi myös kaukalossa jokaista oheistreeniä unohtamatta. Menetettävää ei ole, vain ja ainoastaan voitettavaa. Juuri nyt Tampere on kuukaudesta puoleentoista täyttä hokia, ja median hypetyksessä täysin keltavihreä. Puhutaan sitten hyvässä tai pahassa. Ilveksen kannattajille tämä on juhlaa ja tapparalaisille tilanne on keltavihreä vaate, sillä mitään selityksiä ei ole, mikäli pelit eivät puolivälieräsarjan jälkeen jatku. Ketään ei juuri nyt kiinnosta mestarikandidaatti, kaikki puhuvat Daavidista, joka on valmiina kohtaamaan Goljatin.

Hetkessä eläen,

DaMaestro

Saksan juhlaa kelkkaradalla

27.2.2017 Urheilu

Lahdessa pidetään hiihdon MM-kisat ja yleisö hurraa Janne Ahoselle ja kumppaneille. Tämän tekstin kirjoittaja sitoo remmillä yhteen Saksan Königsseessä käydyt Ratti- ja mahakelkkailun maailmanmestaruuskilpailut.

Saksa oli ylivoimainen kotiradallaan voitettuaan neljä kultaa kuudesta kilpailusta. Kaikista mykistävin suoritus tuli kahden miehen kelkassa, kun Francesco Friedrich pesi toiseksi sijoittuneen Kanadan Justin Krippsin 1.20 sekunnilla. Pronssia sai isäntämaan Johannes Lochner. Friedrich otti jo neljännen peräkkäisen maailmanmestaruuden.

Naisten kelkkakulta meni Yhdysvaltain Elana Meyers Taylorille, jolle maailmanmestaruus oli uran toinen. Kaillie Humphries jäi vain kolme sadasosaa kultamitalista ja kolmanneksi laski Jamie Greubel Poser Yhdysvalloista. Saksa otti kaksoisvoiton joukkuekilpailussa, joka käydään samaan tapaan kuin mäkihypyssä: Kaksi naista ja miestä. Pronssia sai yhdistelmäjoukkue jäseninään Saksan Alexander Gassner, Maria Constantin Romaniasta, Anna Fernstädt sekä nuorten maailmanmestari Richard Oelsner. Viimeksi mainitut edustivat Saksaa.

Saksan juhlat jatkuivat naisten mahakelkkaiuissa. Voittoon laski Jaqueline Lölling. Tina Herrmann jäi Löllingistä 0,25 sekuntia, mutta isäntämaa sai kaksoisvoiton, sillä Iso-Britannian Lizzy Yarnold jäi kolmanneksi. Ero voittajaan oli 0,73 sekuntia. Miesten puolella kultaa uransa viidennen kerran otti Latvian Martinsa Dukurs. Axel Jungk ohitti venäläiset Nikita Treqybovin ja Aleksander Tretjakovin saaden lopulta hopeisen mitalin. Tregybov sai tyytyä pronssiin 0,54 sekunnin erolla.

Neljän miehen kelkassa kulta jaettiin Johannes Lochnerin ja Franseco Friedrichin välillä. Neljän kierroksen jälkeen Omega-kellot pysähtyivät molemmilla aikaan 3:14,10. Kolmannen sijan sai myöskin saksalainen Nico Walther.

Eri lajien arvokisoissa on hauskaa nähden osallistujia lajille pienemmistä maista, kuten Ruotsin Rasmus Ottoson. Kelkkailijoita nähtiin myös Jamaikasta, Israelista, Hollannista, Monacosta ja Ghanasta. Lahdessa on mukana hiihtäjiä muun muassa Tongasta, Taiwanista ja Libanonista

Rallitähti on syttynyt

21.2.2017 Urheilu

Viikonlopun kovin uutinen ei ole Kaisa Mäkäräisen pronssi ampumahiihdon MM-kisoista vaan Kalle Rovanperän voitto Mikkelin SM-rallissa.

Ruotsin MM-rallin vuonna 2001 voittaneen Harri Rovanperän pojan suoritus oli ilmiömäinen, hän hallitsi rallia täydellisesti rengasrikosta huolimatta ja voitti uran ensimmäisen SM-rallin. Kalle sai AKK-Motorsportilta, joka vastaa autokilpailujen säännöistä Suomessa erikoisluvan osallistua ralleihin alaikäisenä. Hän on jo voittanut kahdesti Latvian sarjan mestaruuden. Ei ole ihme, että jo nyt puhutaan debyytistä MM-sarjassa.
Näin Kalle ajoi viikonloppuna.

Jääkiekon SM-liigassa tuomarit tekivät selvän virheen, kun hyväksyivät Tapparan Henri Haapalan maalin Ilvestä vastaan. Kuvista käy selvästi ilmi, että kiekko ei koskaan ollut lähelläkään maalia. Toiseksi, miksi he eivät soittaneet videotuomarille asian varmistamiseksi. Tämä pisti jo epäilemään salaliittoteorioita Tapparan suosimisesta.

Ehkä tuomareille voisi antaa suurnnusohjelmilla varustattuja tabletteja avuksi tarkistuksia varten.

Saksan Laura Dahlmeier voitti yhteensä viisi kultaa Itävallan Hochfilzenissä käydyissä ampumahiihdon MM-kisoissa. Yhdysvallat sai menenstystä, kun Susan Dunklee oli yhteislähtökilpailun toinen, jo aiemmin Lowell Bailey voitti kultaa miesten normaalimatkalla. Kaisa Mäkäräinen hiihti viimeisen lenkin kovaa ja ohitti Tsekin Gabriela Koukalovan. Ja kotisohvilla hypittiin onnesta, tosin minä en pomppinut. Kaisalle voisin antaa vinkiksi nopeuttaa ampumista. Ei sitä hutia tarvitse pelätä.

Formula E-sarja palasi talvitauolta Buenos Airesin kilpailulla. Lucas Di Grassin auto suti lähdössä ja Sebastien Buemi otti jo alussa kärkipaikan, jonka hän piti autonvaihdon jäkeenkin ruutulipulle. Keskijoukossa nähtiin viihdyttävää taistelua, joten siinä mielessä kilpailu oli hyvää seurattavaa. Buemi on voittanut kaikki kolme ajettua osakilpailua. Toiseksi ajoi Jean-Eric Vergne ja kolmaDs oli paalulta lähtenyt Di Grassi.
Pisteissä Buemin johto Di Grassiin kasvoi 29 pisteeseen. Seuraava kilpailu ajetaan Meksikossa 1. huhtikuuta, joten sitä ei tarvitse niin pitkään odottaa.

Parhaillaan on menossa rattikelkkailun MM-kisat Saksassa. Ne niputan yhteen ensi viikolla.

Kelkat vauhdissa

6.2.2017 Urheilu

Iglsin radalla laskettiin tammikuun viimeisenä viikonloppuna ohjaskelkkailun maailmanmestaruuskilpailut ja mukana oli myös Suomen Tristan Jeskanen, hän oli kilpailuissa hakemassa kokemusta ensi vuoden olympialaisia varten, joten 49. sijä on hyvä suoritus urheilijalta, joka sai vasta kaksi vuotta sitten maamme kansalaisuuden.

Itävallan Wolfgang Kindl sai iloita kotiyleisön edessä, kun hän sai kultaa miesten yksilökilpailussa ja pikakilpailussa. Naisten vastaavien kilpailumuotojen voittajat olivat Saksan Tatjana Hüttner ja Yhdysvaltain Erin Hamlin. Hüttner oli myös joukkuekilpailun voittaneessa Saksan joukkueessa. Mitaleille pääsi seitsemän maan edustajat, joista eniten sai lajin mahtimaa Saksa. Yhteensä kahdksan kappaletta.

Toisin, kuin ratti- ja mahakelkkailussa, ohjaskelkkailija riuhtaisee itsensä telineistä irti lähdössä ja kauhoo piikkihansikkailla vauhtia. Kelkan ohjaaminen tapahtuu vartalonliikkeillä. Ajat mitataan tuhannesosasekunnin tarkkuudella. Kilpailumuodot ovat yksilö-, parikilpailu, joukkuekilpailu ja pikakilpailu.
Joukkuekilpailu käydään viestimuodossa. Kun naiskelkkailija on maalissa, hän lyö viivan yläpuolella olevaa läppää, joka aukaisee radan yläosassa olevan portin, jolloin seuraava jäsen lähtee matkaan. Joukkueen kokonaisaika määräytyy parin maaliintulossa.

Pikakilpailuun pääsee mukaan yksilökilpailun 15 parasta laskijaa ja aika lähtee juoksemaan 150 metriä lähdöstä, tuloksiin otetaan huomioon lähtönopeus eli mahdollisimman nopea vauhdinotto on tärkeää voiton kannalta.

Kun viikonloppuna palattiin maailmancupkisoihin, niin Saksa oli ylivoimainen Oberhofissa, sillä voitot menivät kaikissa kilpailuissa isäntämaan edustajalle. Kaiken kruunasi Felix Lochin voitto jännittävässä miesten yksikkökelkassa, jossa rataennätys murskattiin kahdesti. Toinen oli Roman Repilov Venäjältä ja kolmas oli Saksan Andi Langenhan.

Rattikelkkailun maailmancupissa Itäväallan Iglsissä Sakssaan meni vain kahden miehen kelkkailun voitto, kun Francesco Friedrich laski noipeiten. Latvian Oskars Melbärdisin ohjastama nelikko voitti neljän miehen kelkkakilpailun. Naisten voittaja oli Yhdysvaltain Elana Meyers Taylor, jonka suosikkielokuva on Disney-animaatio Dumbo. Rattikelkkailun maailmanmestaruuskisat alkavat kuun 17. päivä Saksan Königsseesä

Vuoden 2016 parhaat – kirjoittajan näkemys

20.1.2017 Urheilu

Tiistaina palkittiin suomalaisen urheilun parhaita ja ansioituneimpia Suomen Urheilugaalassa. Kaikista arvostetuin palkinto meni paralympiamenestyjälle.

Leo-Pekka Tähti rullasi Riossa neljännen paralympiakultansa pyöräuolikelauksessa ja hänet palkittiin vuoden 2016 parhaimpanan suomalaisurheilijana. Itsekin olen täysin samaa mieltä, sillä suomalaisten heikon menestyksen vuoksi hänelle ei löytynyt useaa haastajaa. Toiseksi tämä tunnustus voisi avata ihmisten silmät ja käsittää vammaisurheilu samanarvoisena, kuin ”normaali” huippu-urheilu. Vammais-sanan voisi huuhtoa Suomenlahteen, niin vahva sivumaku siinä on. Tähti on tehnyt kovaa työtä menestyksensä eteen ja se tukee valintaa vuoden urheilijaksi.

Jääkiekko juhli gaalassa, sillä palkittuja olivat Jukka Jalonen vuoden valmentajana, Patrik Laine nuorena urheilijanan ja läpimurrosta, Alle 20-vuotiaiden maajoukkue sekä Kasperi Kapasen maali vuoden syksähdyttävimpänä. Viimeksi mainitun saaja oli pitkään julkinen salaisuus.

Siiten epävirallisiin palkintoihin.

Vuoden irtisanomispalkinnon saa Hans Backe. Ruotsalainen irtisanottiin heikkojen EM-karsintaesitysten jälkeen jalkapallomaajoukkueen peräsimestä, kuten aikaisemmin totesin, Markku Kanerva olisi saanut aloittaa aikaisemmin. Vuoden käry-palkinnon saa Roman Eremenko. Kahden vuoden pelikielto kokaiinista oli käsittämätöntä, jopa absurdia. Emme koskaan tiedä taustoja.

Vuoden yllättäjänä pidän Iny 500-ajon voittajaa Alexander Rossia, nuori Kalifornialainen ajoi fiksusti olosuhteisiin nähden ja säästeli bensaa viimeisille metreille asti – ja voittajan ympyrässä kulaus maitoa.

Henri Kontinen saa kirjoittajan läpimurtotittelin. Hyvä päätös keskittyä nelinpeliin kannatti ja loistavat kemiat John Peersin kanssa nostivat suomalaisen nelinpelimaailman huipulle. Toivottavasti tenniksen arvostus Suomessa nousee. Menisinköhän Taliin kokeilemaan?

Vuoden autokilpailuna pidän Le Mansin 24 tunnin ajoa. Läpi yön meininkiä sekä komeita autoja – siinä on jotain. Toyotan unelma voitosta katosi sähkäjen häviämiseen vain muutama minuutti ennen maalia. He tulevat tänä vuonna nälkäsenä takaisin Ranskaan.

Valoa tarvitsee vain kun on pimeää

2.1.2017 Hyvinvointi, Urheilu, Yleinen

Hyvää alkanutta vuotta 2017. Vaihderikas vuoteni 2016 sai vielä ikävän twistin välipäivinä kun lamppu paloi asunn.. Ei nyt sentään, otsikko on lainattu eräästä biisistä, mutta sanoma kuvastaa tapahtunutta. Otin välipäivien aikana yhden harha-askeleen, jollaisia ihmiset ottavat tämän tästä. Tällä kertaa onnistuin taittamaan nilkkani. Tekee kipeää, en voi suositella, mutta pahinta on ehkä kuitenkin se pelko jota kohtaat. Et tiedä miten paha vamma on, enkä sitä voi tietää vieläkään. Pitäisi kuitenkin olla kaiketi onnellinen tämän vuodesta toiseen huonona olemisen keskellä. Olisi voinut käydä pahemminkin. Saldona lienee pelkkä venähdys, sillä pikkuhiljaa kävely alkaa luonnistua. Vääntö on pahasta.

Ihmiset lupaavat asioita vuoden vaihtuessa ja olen itsekin tehnyt linjauksia, joita aion vuonna 2017 toteuttaa. Osa niistä kärsii tästä vammasta, sillä juuri nyt en voi harrastaa liikuntaa sillä intesiteetillä jolla haluaisin. Vesijuoksemaan pystynen, ja aion aloittaa kuntoutumisen siitä tänään. Kuitenkin kaikesta negatiivisestakin on aina löydettävä hyvää: tapaturma osoitti taas kerran jotain, muistutti jotain, ja opetti jotain. Tapahtuma ei siis ollut täysin turha.

Tärkein anti on se, että tapaus osoitti taas kerran sen, kuinka sitkeä olen. Tämän sitkeyden haluan kantaa läpi vuoden 2017. Olen keskustellut asiasta muutamien ihmisten kanssa ja olen saanut osaksi ihmettelyä kuinka selviän yksin. Noh.. operoin pienemmällä toimintasäteellä, olen tehnyt vain tarvittavan, mutta kuitenkin päättänyt haastaa itseäni, sillä jaloilleen on päästävä, vaikka jokainen askel tuntuukin haasteelta. Kuitenkin monilla asiat ovat huonommin. Raajoja puuttuu täysin, ne ovat avomurtuneet, mitä ikinä. Ihmettelen silti suuresti, että urheilijat, kuten painijat saattavat tällaisella nilkalla ottaa vielä arvokisavälieriäkin, tai jalkapalloilija saattaa joutua jo pelaamaan. Itse pääsin hädin tuskin kauppaan. Mutta tärkeintä on, että tein sen! Olen ottanut tämän elämän haasteena ja olen osoittanut, että yrittäminen kannattaa. Toivottavasti tästä on hyötyä jollekin, joka kärsii vastaavasta. Vielä parempaa, jos näin ei edes tapahdu.

Taparturma osoitti myös, että coreharjoittelusta ja kehonhuollosta on hyötyä. Olen tarvinnut niitä taitoja. Pystyn taipumaan asentoihin aiheuttamatta jalalle painetta. Olen myös voinut liikutella itseäni väsymättä lattianrajassa tehden käsillä sen mihin jalat eivät kykene. Tein näitä ensin, ja ajattelin vasta sitten, mutta ymmärsin nopeasti, että nämä liikeradat ovat samoja, joita olen harjoittanut ryhmäliikunnoissa menneen vuoden aikana. Hyvät ihmiset: core-harjoitelkaa!

Ensialkuun menee pari päivää, ennen sitä ei paljoa voi tehdä. ALkuun pääsin tukisiteellä, joka auttaa juuri ja juuri. Onneksi minulta löytyi kinesioteippiä, jolla tein kolmantena päivänä urheiluteippauksen.. jonkinmoisen. Kolmas kerta toden sanoo. Kolmas teippaukseni on erinomainen. Nettiä hyväksi käyttäen olen jo oppinut uuden taidon eilisen aikana: oikeaoppisen tukisideteippauksen.

Ennen kaikkea tämä toi mieleen tärkeitä asioita. Sen miten tärkeä toimiva nilkka on, ja kuinka pahasti olet poissa pelistä, kun nilkka ei kestä jalan painoa. Ylipäätään terveet paikat ovat ihmiselle tärkeä asia. Mutta kuten sanottua, valoa tarvitsee vasta pimeydessä.

DaMaestro