Selaat arkistoa kohteelle unet.

Traceness

7.3.2015 unet, Yleinen

Jopas oli jännä perusuni retkahtamisesta. Kerron siitä pätkän. Olin jonkun hiihtokeskuksen ravintolan naisten vessassa. Menin sinne pistämään subua itseeni. Reppuni oli täynnä huumeiden veto välineistöä. Laitoin oven lukkoon ja aloin hiljalleen valmistamaan itsetehtyä injektionestettä. WC:seen tuli jotain jengiä. Olin kopissa ja riisuin vyötä kiristeeksi käteeni. Ihmettelin, miksi oikeastaan teen tätä. Olen ollut 4,5vk käyttämättä buprea. En vaan kerta kaikkiaan pystynyt luopumaan ajatuksesta, että jostain syystä mun tarvitsee ne vedot vetää. WC:n ovi avattin. Sieltä tuli muutama ravintolassa työtä tekevä tarjoilijaihminen. Pelkäsin, että he soittaisivat poliisit, palokunnan tai palkka-mellakka-armeijan minun takiani. He vain kävelivät väsyneinä ohitseni naisten WC-kopissa sijaitsevalle henkilökunnan salaovelle ja yksi heistä totesi minulle: ”Onko sen arvosta, että sulla ees tulisi tosta hyvä olo?”. Istuin ja tajusin, että ei, mulla on nyt ihan hyvä olo ja jos vetäisin nämä vedot, se menisi pois. Lisäksi vetämisen toteuttaminen aiheuttaisi todella pahoja, kielteisiä seurauksia jotka vaikuttaisivat olooni silmittömällä pahoinvointia aiheuttavalla tehokkuudella.

Kohtalaisen paljon eilen mulla päässä pyörivätkin ajatukset päihteiden käyttämisestä. Erittäin paljon tähän vaikutti erään vanhan alkoholistiystäväni puhelinsoitto, jossa hän kännissä ihmetteli sitä, miksi en ole tapani mukaan tässä kuukauden vaiheessa menossa eräälle tuttavapariskunnalle vetämään medikinet-ADHD-lääkkeitä. Niin no, miksiköhän? Selitin, olen tälle henkilölle jo useasti saman selittänyt, että en enää tarvitse enkä halua tarvita päihteitä itselleni. Kysyin häneltä, miksi mä menisin asuntoon näkemään tuttaviani, joiden sen hetkiset tavoitteet ovat täysin päinvastaiset omiin tavoitteisiini nähden. Hän väänsi että eihän mun tarvitse itse vetää. Joo, siis mä voin mennä saunomaan ja viettämään aikaa asuntoon, jossa olevat ihmiset vetää stimuja ränniin, dokaa, käyttää buprea, bentsoja ja lyricoita. Toki mä voin. Mutta minkä ihmeen takia menisin? Ollessani selvin päin, tällaisessa ympäristössä hengailu ei todellakaan vastaa käsitystäni laadukkaasta tekemisestä tai hyvästä ajanvietteestä.

Mulla ei todellakaan ole mitään velvoitteita ketään päihteitä käyttäviä ystäviäni kohtaan. Pikemminkin, ollakseen ystäviäni, heillä on velvoite hyväksyä minun tavoitteeni elämässä. Mitä ystäviä he muka olisivat, jos he toivoisivat minun vain käyttävän päihteitä heidän kanssaan eivätkä hyväksyisi etten sitä tee. Ne tuttuni jotka eivät pysty ymmärtämään, että mun on tekee pahaa ja on vaikeaa olla heidän seurassaan silloin kun heillä on tavoite päihtymyksen hakuisuuteen päällä, voivat puolestani painua vittuun elämästäni.

Ability

6.3.2015 unet, Yleinen

Täysikuun säteet. Vaikeuttavatko ne nukahtamista? Häiritsevätkö ne nukkumista? Mulla oli pahoja univaikeuksia jo lapsena. Teininä luin useammastakin eri lähteestä täysikuun vaikuttavan unenlaatuun, joidenkin kohdalla hyvin haitallisesti. Kaikissa artikkeleissa suositeltiin täysikuun säteiltä välttämistä. Ei siis pitäisi todellakaan nukkua paikassa, jossa kuula kylpisi kuunsäteiden kurmotuksessa. Peilinkin kautta taittuvat kuunsäteet vaikuttavat aivan yhtä lailla kuten suoraan ikkunasta iskeytyvät kuunsäteet.

Mulla on ollut tämä nukkuminen pikkusen kiven alla. Nythän on täysikuu. En osaa tosiaan sanoa, miksen aiemmin ole nykäissyt ikkunan ja minun vastaista peiliä alas seinältä yöksi. Otin sen pois viime yönä. Nukuin kuusi tuntia ilman heräämistä. Levänneempi olo tuntuisi olevan kuin eilen. Jos tämä johtuu peilin irrottamisesta yöksi seinältä, olen valmis ketipinorin ja ataraxin tilalle ottamaan yölääkkeeksi tämän toiminnallisen bio-lääkityksen. Lopetin pari viikkoa sitten ketiksen ja kutinalääkityksen. Ne toimivat silloinkin, mutta lähinnä heräämisen jälkeen tehden suhteellisen höhnöisen yleistunnelman joksikin aikaa. En nähnyt mitään hyvää syytä syödä unensaantiin ja nukkumiseen vasta aamulla toimivaa lääkitystä.

Hoidosta pääsemisen jälkeen, ovat nämä muutama päivää kulkeneet täysin suunnitelmieni mukaisesti. Olen käynyt AA-palaverissa ja NA-palaverissa, kuntosalilla ja OHT:llä leipomassa piirakkaa. Joka aamu olen lenkkeillyt, tänä aamuna 2,5km. Yritän muistaa laittaa GPäSsät ja SportsTrackerit huomenna päälle. Minä haluan tuloksia! Olen tietoisesti hankkiutumassa eroon suorittamisesta tulosten tähden. Korvaan tämän kyseisessä hetkessä olemisella ja silloin sitäkin -tekemisellä. Jälkeenpäin katsottuna tulokset ovat vähintään yhtä hyvät kun asioita tällä tavoin suoritan Keskeinen syy on kylläkin se, että itse suorite ei tunnu lainkaan suoritteelta, vaan mukavalta ja haastavalta puuhastelulta.

Olen ehkäpä hieman ailahtelevassa mielentilassa tänään. Kokemukseni mukaisesti, silloin mun on ollut helppoa huomaamattani ratketa käyttämään erinäköisiä päihdeaineita. Tässä mielentilassa olemisesta kokemukseni myös kertovat minulle, että tällöin aivan yhtä lailla minun on ollut helppoa unohtaa mielestäni päihteiden käyttämisen pakkomielle ja lopettaa päihdeaineajatusten pyörittely. Sikäli tämä onkin siis erittäin hyvä mielentila aloittaa päivä. Kunhan ankkuroin itseni, tavoitteeni, johonkin ajatukseen tai esineeseen, pystyn palauttamaan itseni takuuvarmasti ihan mistä tahansa tilasta tähän nyt kokemaani tietoisuuteen.

Homefull

4.3.2015 unet, Yleinen

Nukuinpa hyvin. 7,5 tunta, paljon unia. Käsittelen uutta elämäntilannettani unieni kautta huomattavalla tehokkuudella. Nyt kun päihdeaineet eivät ole sumuuntamassa mieleni maisemaa, eivät unenikaan enää takkuile.

Aina yhtä hienolta tuntuu nähdä unta päihteiden käyttämisestä. Käytin unessani jonkun aikaa, ehkä pari viikkoa. Piriä vedin. Joko se oli paskaa tai mä täysin kyllästynyt siihen, koska se ei kertaakaan toiminut sitä itseeni pistellessäni. Lopulta lähdin hoitoon, tein aivan tietoisen lopetuksen ja lopetin aineen. Mutta aluksi tein aivan tietoisen päätöksen ottaa sitä. En nähnyt muutakaan vaihtoehtoa unessani. Päätin käyttää, käytin jonkin aikaa ja sitten lopetin käytön. Mitään en käytöstä kostunut, en edes yksiä nousuja ja menetin täysin mielen sisäisen hyvin voimisen tilan.

Tulin eilen illalla takaisin Terapiatehtaalta. Joku pakkomielleke sai minut ostamaan alkoholittoman Nikolain kaupasta. Se oli todella lattean makuista skeidaa, en aio ostaa toiste. Tupakin kanssa se kyllä alkoi kummasti maistumaan. Älyttömintä oli se, että sain aika lailla samat olot sen kitaani tyhjentämisestä irti kuin olisin juonut vaikkapa yhden Karhun III-oluen. Rentous valtasi mieleni ja sitä kautta tunkeutui myös kehooni. Päässäni alkoi pyörimään. Ja tämä tapahtui täysin alkoholitonta olutta juoden, pelkän makumuiston tuomana.

Mulla ei ole kymmeneen vuoteen juurikaan ollut sellaista fiilistä, että hallitsisin omaa elämääni. Olen kyllä hallinnut päihteiden annostelua elimistööni. Sitä olenkin tehnyt välillä äärimmäisen pikkatarkan neuroottisesti, aina totaaliseen suhteellisuudentajun menettämiseen. En ollut oman elämäni kuningas. Olin vain kuninkaan alamainen. Kuninkaan käskyt taas jakoi päiteet. Päihteet vaati minulta absoluuttista tottelevaisuutta. Jos en tehnyt mitä se käski, sain kärsiä. Aikamoinen harha, eikö olekin? Ulkoistin täysin ongelmani. Tiesin kyllä, että aiheutan sen itse. Olin vain luovuttanut valtioni sotilaalliset sekä taloudelliset resurssit, käytän sanaa, päihdemielelle. Tajuan nyt olevani tämä valtio itse kaikessa kokonaisuudessani. Kehoni on tämän valtion, eli mieleni resurssit. Raittius taas mielessäni tapahtuva vallankumous. Tunteet taas ovat ovat sotakoneitani ja sotilaitani. Ajatukset taas ovat sotilasjohtajiani ja upseereitani. Olen saattanut sisälläni olevan sodan aselepo-tilaan. Neuvottelut rauhaa varten ovat nyt käynnissä. En vaadi päihteille muuta kuin maastakarkoituksen. Annan mukaan kyllä tarvittavat matkarahat. Perustakoon päihteet oman valtionsa jonnekin muualle. Eikä tässä tarvita minkäänlaista diplomatiaa tai myönnytyksiä rauhaa varten. Käsky on, että annan päihteille täydellisen karkoituksen. Päihteet pysy poissa mailtani! Katsotaan niitä kauppasuhteita sitten kun osaat olla mulle, lailliselle kuninkaallesi, pokkuroimatta ja osoitat suurvisiirinä vain ja ainoastaan täydellistä alamaisuutta.

26th day, self-forgiveness

1.3.2015 terapiatehdas, unet, Yleinen

Mä näin unta, että olin hammaslääkärissä. Se ei ollut varsin mukava uni, vaikka ei se oikeastaan pahaltakaan tuntunut. Faktat pöytään -sarjan uni. Hampaani ovat huonossa kunnossa. Ne on syytä korjata. Selvä homma, korjataanpa ne. Vaatiiko niiden korjaaminen jotain kipulääkitystä? Ei vaadi. Korjataan nyt vaan ja asia on sitten hoidettu. Nyt vaan vähän jomottaa vasemmalta alhaalta tuota yhtä hammasta. Pitänee siis mennä päivystykseen.

Eilen onnistuin todistamaan itselleni taas kerran olevani väärässä. Kirjoitin aamulla, mietittyäni 7-8:n vuoden ajan miten lähestyisin tätä henkilöä, hänelle. Tässäkin isoimpana esteenä oli ennakoimani tunnereaktio, sama reaktio joka esti minua hankkimasta uutta kirjastokorttia sekä kysymässä opiskelijaoikeutta opintotoimistosta. Oletin hänen olevan todella, todella vihainen minulle. Mielestäni olisin kyllä jopa ansainnut sen. Loukkasin häntä aika pahasti toistamiseen. Heijastin paskaa itsetuntoani häneen, ruokin pohjatonta itsetuhoani hänen kauttaan. Ja vieläpä nautin siitä silloin jotenkin hyvin sairaalla tavalla. Tein tapani mukaan muka tietoisesti täysin vääriä valintoja. Luulin olevani vain itsekäs, mutta se oli äärimmäistä itsekeskeisyyttä. Jos olisin ollut itsekäs, valintani olisivat johtaneet minun hyvin voimiseen. Tämän sijasta valintani johtivatkin todella tuskaisiin mielentiloihin. Reaktioni niihin oli lisätä päihteiden käyttöä. Tuskastuneisuus lisääntyi. Saatoin siihen lisätä itseni hallinnan tunnetta vaihtamalla päihteitä toisiin päihteisiin tai vähentämällä jonkun päihteen käyttöä lisäämällä toista. Voin erittäin pahoin. Tiedostin pahoinvointini. En vaan pystynyt tavoittamaan syytä sille pahoinvoimiselle. Tein väärin itseäni kohtaan. Tallasin arvojani nostamalla mielestäni täysin toissijaisia arvoja ensisijaisten arvojeni tilalle. Hoidin pelkästään pahoinvoimista pahoinvointilääkkeitä vetelemällä.

Nyt, ehkä 12:sta vuoden aktiivisen tuskaisuuden jälkeen, pystyn vihdoin näkemään sen, mikä silloin mätti. Voin niin pahoin, että en pahoinvoinnin synnyttämien vahvojen negatiivisten tunnesykkyröiden takia pystynyt mitenkään hoitamaan pahoinvointiani, kulkemaan pahoinvoinnin vuoren huipulla ja etsimään sieltä sen kolon, josta pahoinvoinnin virtaus alkaa. Pystyin kyllä ilmaisemaan sitä pahaa oloani. Kerran rankan viikonlopun juhlinnan jälkeen sunnuntaina aamuyöstä kippasin naamaani kasan kotoani löytämiä psykedeelisiä sieniä. Kun en sitten muutakaan keksinyt, aloin viiltelemään itseäni. Tajusin sitten yhtäkkiä, mitä oikein teen, pelästyin ja kirjoitin äidilleni tästä tapahtumasta. Tästä alkoikin sitten psykiatrinen kierre masennuslääkkeillä sekä psykoterapiateatteri.

Todellinen syy sille, miksi olen parhaat seuralaiseni lopulta karkottanut, on oikeastaaan ollut seuraava. Sisimmässäni olen jokaista heistä rakastanut suunnattomasti. Olen kuitenkin käyttäytynyt päinvastaisesti. Olen tiedostanut sen johtuvan päihteiden käytöstä. Arvoni ovat kertoneet minulle, että mun täytyy lopettaa päihteiden käyttö. Niistä saatu nautinto on täysin toisarvoista rakastamani naisen kanssa saatuun yhteiseen nautintoon. Täysin toisarvoista! Mutta pohjaton epävarmuuden tunne, tilanteisiin sidottu pystymättömyys ja pelko epäonnistumisesta saivat minut valitsemaan päihteiden käytön jatkamisen. Koin massiivista pahoinvointia keikkuessa päihteiden käytön ja parisuhderakkauden väliä. Pahoinvointini johti tietenkin kumppanini pahoinvointiin. Kumppanini halusi vain auttaa minua, saamaan minut parempaan olotilaan. Minä taas en halunnut tuoda pahaa oloani kumppanilleni. Kun en muutakaan saattanut rakkaani eteen tehdä, jouduin tekemään aina lopulta kipeän valinnan. Esittää kovaa ja jättää hänet. Esittää kovaa ja välinpitämätöntä vaikka minua suunnattomasti sattui. Sattui enemmän kuin hammaslääkärissä sattuu. Oikeudenmukaisuuden tunteeni, pidän edelleen oikeudenmukaisuutta itselleni tärkeimpänä arvona, mukaan tämä oli ainoa oikea teko mitä saatoin tehdä. Tiesin satuttavani hetkellisesti rakastani. Mutta tiesin varsin hyvin hänen pääsevän siitä pian yli. Asetuin mielelläni itse maahan makaamaan sillaksi, jotta hän pystyisi kävelemään ylitseni ja jättämään minut ja suhteemme menneisyyteen. Lisäksi mä vieläpä annoin mojovan mäiskäyksen tai useamman hänen lautasilleen, saaden aikaan vihan tunteen minun jättämiseen.

Tein yleensä myös huonoja valintoja kulloisenkin naiseni valitsemisessa. Jätin aina vakaan suhteen hypätäkseni toiseen, johonkin mahdottomaan mutta hyvin houkuttelevaan suhteeseen. Valintani eivät suinkaan olleet vääriä. Ne olivat vain yleensä hyvin tuhoisia. En voikaan syyttää huonoista kokemuksistani ketään muuta kuin itseäni. Tajuan vihdoin sen, että jos naisystäväni tappaa itsensä, se ei ole minun syytäni. Mutta on täysin oma vikani, että olen antanut sen vaikuttaa minuun. En mä häntä tappanut. Mutta valitsemalla hänet, mä kyllä tapoin hyvin tehokkaasti mahdollisuudet omaan onnellisuuteeni ja tämän ihmisen kohdalla useammin kuin kerran. Jäin sitten syyllisyydentunnoissani toistamaan samaa kaavaa hänen kuolemansa jälkeen.

Oon tosiaan ollut aika onneton tapaus. Mutta se ei ole johtunut varsinaisesti muusta kuin ahtautumisesta oman elämäntilanteesta syntyneeseen laatikkoni. Olen puolustanut kuviteltua reviiriäni, tekemällä raivoikkaasti nopeita valintoja käyttäen tarkkaa, mutta erittäin lyhyttä tähtäintä valinnan tarkentamiseen. Lopulta olen päätynyt laatikkoni kulmaan, kuvitellut sen olevan koko tila missä voin enää olla, ja pistänyt pystyyn uudet seinät kaventaen elintilaani entisestään. Sillä tavalla turvallisuuden tunne kyllä kasvaa, mutta se sitten onkin ainoa positiivinen seuraus tästä toiminnasta.

12th pv etherealness

15.2.2015 terapiatehdas, unet

En ihan vähään aikaa olekaan nähnyt painajaista. Kerron siitä nyt. Olin muuttanut tosi hienoon, uuteen asuntoon erään kaverin kanssa. Siellä alkaa pyörimään monen sorttista väkeä. Itse asiassa mukana olivat tämän hetkiset kollegani täältä Terapiatehtaalta. Jengiä lappaa sisään kantaen pahvilaatikoita tukusta. Täynnä lääkkeitä, huumeita ja käyttövälineitä. Kaikki ilmoittavat jäävänsä yöksi ja pitävänsä bileet ja jne. Stressaan asunnon menettämistä. Ovenkin jättivät auki ja naapuritäti kävelee rapussa…

Toi nyt mun mielestä täyttää ahdistavan unen piirteet mutta ei painajaista. Painajaisosuus oli seuraavanlainen. Ollaan vankilassa. Joku pirihuora myy itseään jollekin piribodarille. Piribodari heittää setelitukon pirihuoralle ja alkaa nussia sitä. Sitten piribodari saa ovelamman ilmeen naamalleen, ilmeisesti hän keksi että voi jotenkin ottaa enemmän irti kuin mistä on maksanut. Kuva loituntuu hieman. Huomaan, että pirihuoralta puuttuu vartalo lantiosta alaspäin. Hän näyttää siltä, että joku olisi repinyt hetki sitten hänen ruumiinsa kahtia navan kohdilta katki. Loogisesti itse tilanne ei kuitenkaan katkea. Verta ja visvaa puskee kun piribodari panee katkennutta pirihuoraa koko rahan edestä syventäen työntöjään. Loogisesti pirihuoraa sattuu, otaksun. Siispä pirihuora tarttuu pihtimäisillä käsillään piribodarin elimeen ja alkaa hymyillä maanisesti. Piribodari ei lopeta, vaan nussii elimensä irti. Kirjaimellisesti. Ahdistuin niin huolella, etten muista vuosiin (olen tosin ollut aika päihtyneenä ne vuodet) ahdistuneeni painajaisista tuolla tavoin. En siis jäänyt enää tavoittelemaan unten maita enkä mantuja.

Siis huh, huh! Mulla oli tavoite nukkua kunnolla ja pitkään tänä yönä. Kunnolla onnistui, mutta pitkään ei. Mielelle riittävä REM-uni kyllä täyttyi, mutta keholle jäi aikaa taas vain se 5,5t. No, rentoutusta kehiin josvaih iltapv ja alkuilta, niin kyllä se siittä! Ja hei, en mä noin sikkejä unia tuota ilman ulkoisia ärsykkeitä. Satuin katselemaan ennen nukahtamista hienoa japanialaista elokuvaa nimeltä Tokyo Gore Police. Kyseinen kulttielokuva ei sopine juuri ennen nukahtamista katsottavaksi. Siinä näytettävää materiaalia pitää kaikessa korniudessaan hieman käsitellä ennen nielemistä.

Päihdeongelman toipumisen kannalta eilinen oli taas erittäin hyvä päivä. Kävimme keilaamassa Nummelassa. Menin käymään vessassa. Tila oli siisti, tilava ja rauhallinen. Tietty mulla tuli mieleen pöntön huuhteluveden spiraalia tuijottaessa mieleen subuvetoset. Onpas täällä hyvä pössis! Me-time, subu-time! Jäin siihen hetkeksi ja fiilistelin sitä, miten hyvin siihen tilanteeseen sopisi kyhätä ne vedot ihan samantien. Ennen kun tilanne kaikkoaa pois. Alkoi tekemään aika helvetisti mieli. Halut iskivät pintaan. Hetkinen, totesin kylmän rauhallisesti. Se hetki kestäisi 2-5min. Ja maksaisi ei vain arv. 5€, vaan paljon-paljon enemmän muitten ilmentymiensä kera. Palautin nykyisen hetken mieleeni, sen missä sillä hetkellä juuri olin. Hengittelin pikkasen ja terävöitin aistejani. Totesin, että parasta mennä takaisin heittelemään keiloja kumoon, olihan se kuitenkin aika paljon nastempaa heittää kaksi täyskaatoa putkeen (siitä tuli kehoon sellainen tunne kuin olisi nestemäinen) jonkun säälisubun sijaan. Tulin takaisin keilaradalle. Minua odoteltiin jo, oli heittovuoroni. Otin pallon käteen ja valmistauduin heittoon. Yhtäkkiä valot sammuivat ja vaihtuivat UV-valoiksi. Samaan aikaan taustalla rupesi soimaan basso-pohjainen humppamusiikki. Silloin mieleeni iski edellinen UV-keilauskokemus Helsinginkadun kellarikeilaradalta. Siihen liittyi vahvasti niin xsalol-lääkitys kuin laadukas amfetamiinin ja metamfetamiinin sekoitus. Vyörytin pallon keiloja kohti. Tavoittelemani kaato jäi saavuttamatta. Silti koko peli kokonaisuudessaan ei vain tuntunut vaan myös meni huomattavasti paremmin selvin päin kuin kemiallisesti rauhoitettuna sekä äärellisesti stimuloituna.