Selaat arkistoa kohteelle Tytöt ja pojat.

Mun Silmin vai Sun Silmin?

21.10.2016 ajattelu, Monikulttuurisuus, Tytöt ja pojat, ystävät

Voiko oma näkemys asioista joita ennen on pitänyt tavallisena, muuttua omien kokemusten myötä? Siis toki voi, mutta mietin että onko syy enemmän omassa moraalissa vai puolisolta opituissa tavoissa? Voiko toiselta oppia tapoja ”huomaamatta” vaikka itse olisi elänyt toisin ennen?

Tänään kollegani kanssa tälläistä mietimme kotimatkalla, josta on tullut meille sellainen puolentunnin happihyppely sekä kokemusten ja näkemysten jakamisaika jokapäiväisten töiden jälkeen.

Suomessa, ja laajalti Euroopassa on tavallista että ihmiset, tytöt ja pojat ovat kavereita keskenään. Jopa parhaita kavereita. Voivat nukkua samassa sängyssä vaikka keskenään ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Näin ehkä olen itsekin tehnyt nuorena ja sinkkuna ollessa. Ulos meneminen miespuolisten ystävien kanssa on täysin normaalia. Kun taas jossain päin maailmaa, ei nainen edes puhuttele kuin omaa miestä.

Kuitenkin tänään mietimme että onko se, että on parisuhteessa tehnyt noista asioista meille vähemmän normaalia ja läheisyys vastakkaisen sukupuolen kanssa ihan ystävänäkin on alkanut tuntua vaivaannuttavalta. Vai onko kyse siitä, että meidän kummankaan puolison maassa tälläinen ei ole normaalia. Ei ole uskonnoista riippuva, vaan tavoista.

Voiko oma näkökyky ”sumentua” ja kaventua sen mukaan millaisiin tapoihin puoliso on tottunut ja joista on tullut osa meidänkin arkea? Vai onko se vain sitä, että ei koeta oikeaksi koska ollaan jo suhteessa?

Sitä on ehkä vaikea sanoa, koska toki on eriasia olla läheisiä miespuolisten ystävien kanssa kun on sinkkuna. Näin avioliiton aikana se on jäänyt.. toki ne muutamat parhaat ystävät, mutta heidän kanssa en ole koskaan halaillut tai ollut fyysisesti kovin läheinen.

Osaksi se varmaan johtuu siitä, että mieheni ei koe, että vastakkaiset sukupuolet voisivat olla ystäviä. Hänellä ei ole naispuolisia ystäviä eikä hän koskaan voisi kuvitella ”hengaavansa” tyttöjen kanssa. Eikä hän oikein ymmärrä sellaista, edes pitkän Suomessa olon jälkeen vaikka siellä on kaikentasoinen kaveruus tullut nähtyä.

Paljon on asioita joita on itsekin alkanut pohdiskelemaan ja ehkä tietyt arvot jopa vähän muuttuneet kun kotimme on kahden kulttuurin sekoitus. Vähän hyvää molemmista. Mutta se kaikkien tärkein kysymys meille molemmille kollegani kanssa jäi avoimeksi, että onko se vain sitä että suhteessa ei koe oikeaksi ”flirttailla” muiden kanssa, vai opittu tapa puolisolta?

Tytöt ja Pojat

20.10.2016 Avioliitto, Rakkaus, Sukupuolierot, Tytöt ja pojat

Aikaa sitten viime kirjoituksesta onkin hetken kulunut, onneksi en ole luvannut kirjoittaa päivittäin tai välttämättä edes viikoittain.

Nyt aiheekseni nousi tytöt ja pojat.. Koska Tämä aihe on paljon ollut tapetilla kun sukupuolien tasa-arvoista puhutaan.

Olen ehkä hyvin vanhanaikainen ajatuksiltani koska mielestäni sukupuolia on vain kaksi. Kaksi puolikasta, joista tulee yksi kokonainen. Tyttö ja poika. Ja mielestäni on myös olemassa tyttöjen hommat ja poikien hommat. Molemmat toki ihan yhtä tärkeitä omilla saroillaan. Ja meidän lapsetkin ovat hyvin omaksuneet Nämä roolinsa, poikani tykkää poikien jutuista (moottoripyöristä, jalkapallosta ja pyssyleikeistä) ja tyttöni vastakkaisesta jutuista (nukeista, kotileikeistä ja mekoista).

Tyttömme opettelee siivoamaan, kun taas poika pääsee Tästä kuin koira veräjästä. Hänen osakseen taas lankeaa pienemmän siskonsa valvominen ja hänestä huolta pitäminen.

Ja samanlailla se menee myös meillä vanhemmilla. Ja minusta se on juuri meille sopiva tapa. Useasti kuulee ihmettelyä siitä, että kotihommat ja lastenhoito jää minulle kun mies tekee ne fyysistä voimaa vaativat asiat. Ja hän on se kehen voin naisena aina luottaa, ihan kaikessa.

Tasa-arvoa voi olla miehen ja naisen välillä ilman että tehdään täysin samoja asioita puoliksi. Itse näen sen niin, että kumpikin hoitaa oman osa-alueensa hommat, välittämättä siitä kumman ”Euro” on enemmän tai vähemmän. Mieheni ei osaa tehdä ruokaa tai siivota mutta olen ylpeä siitä että minä saan olla se jonka ansiosta hänellä on puhtaat vaatteet ja vatsa täynnä.

Minä haluan että suhteessa mies on Mies, voima, turva ja suoja perheelle ja nainen on se huolehtija, taustalla näyttämön pystyssä pitävä voima.

Niin monia ihmisiä nykyään seuratessa huomaa, että Nämä roolit vähenevät ja alkavat jopa kääntyä päälaelleen. Miesten halutaan siivoavan koko ajan enemmän, jopa silloin kun takana on fyysisesti rankka työpäivä. Ja aina koska pitää olla tasa-arvoinen. Naiset perustavat perhettä koko ajan myöhempään ihan itsekkäistä syistä, haluavat olla menestyviä ja aikaa perheelle ei ole. Tokikaan en ole mikään muita arvostelemaan.. mutta sen takia en aina jaksa myöskään omalla kohdalla arvostelua siitä, että haluan pysyä vanhoissa ”rooleissa”.

Jokainen toimiva suhde on oikeanlainen, oli se pystyssä pitävä keino mikä tahansa. Se, että ei halua suhdetta tai perhettä on minusta perin outoa.. en voi ymmärtää että joku haluaa elää elämänsä yksin..olla ”riippumaton” kenestäkään.

”Jos jotain luvataan se pitää ja jos ei pystytä, niin sit ei luvata ees mitään

Se ei oo koskaan, et mä koitan, mä koitan, vaan jos sä tarviit jotain, niin mä hoidan, mä hoidan
Sun täytyy pikemminkin vaan pyytää, ku kysyy
Anna mun olla syypää sun hymyyn
Voisinks mä olla se sulle, se tunne?
Anna mun olla syypää sun hymyyn
Mul on kaikki mitä sä tarttet, mä näytän hyvält sua varten.”