Selaat arkistoa kohteelle Työhön paluu.

Meditaation voima

3.6.2016 Masennuksesta toipuminen, Meditaatio, Työhön paluu

Osallistuin alkuvuodesta Malmin psykiatrisen poliklinikan Mindfulness-kurssille, jossa käytiin läpi kahdeksan viikon meditaatio-ohjelma. Siihen liittyen oli viimeinen seurantatapaaminen eilen. Meitä osallistujia oli kaksi ja kolme ryhmän vetäjää. Teimme aluksi kävelymeditaatiota sisällä saadaksemme tuntumaa meditaatioon. Sitten siirryimme ulos rakennuksen taakse nurmikolle.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että haluan ottaa kengät pois aistiakseni ruohon jalkojeni alla. Sitten kiinnitin huomioni siihen, että tunsin ruohon kenkieni läpi – erityisesti niissä kohdissa, joissa ruoho oli jo palanut ja siksi karkea. Pystyin aistimaan, kuinka kuivunut ruoho musertuu askelteni alla.

Taivas elää

Ensimmäisen käännökseni jälkeen kiinnitin katseeni tuulessa heiluvien puhtaisiin, valkoisiin lakanoihin, jotka roikkuivat pyykkinarulla. Saman tien mieleeni nousi assosiaatio, kuinka nuo lakanat symboloivat uutta alkanutta vaihetta elämässäni: paluuta työhön kevennettyihin tehtäviin ja ensimmäistä kesää kolmeen vuoteen, jolloin olen hyvissä mielen ja kehon voimissa.

Seuraavaksi mieleni täyttyi siitä, miten paljon olen oppinut kolmen vuoden masennushistoriani aikana: olen oppinut, että liikunta voi olla muutakin kuin pelkkää suorittamista. Sairaalajaksoillani osallistuin terapeuttisen liikkeen ryhmiin, joissa liike oli hyvin rauhallista, mutta hyvää mieltä tuottavaa – ja silti yllättävän tehokasta. Toiseksi, olen tutustunut meditaation mielenkiintoiseen maailmaan ja saanut itselleni roppakaupalla keinoja, joilla selviytyä mielialan laskuista. Näiden ajatusten ansiosta pääsin meditatiiviseen tilaan, jossa keskityin vain kävelyyn ja sen aiheuttamiin aistimuksiin. Kokemus oli todella intensiivinen. Koin syvää yhteyttä Äiti Maahan, ja minun oli yksinkertaisesti hyvä olla. Tämän meditaation päätyttyä siirryimme sisätiloihin ja keskustelimme kokemuksistamme. Lopuksi teimme vielä puolen tunnin istumameditaation. Sillä oli hyvin rentouttava vaikutus. Meditaatiosta on tullut kiinteä osa elämääni. Koen sillä olevan tervehdyttävä ja elähdyttävä vaikutus elämääni.

Uusin voimin kesään

2.6.2016 Masennuksesta toipuminen, Työhön paluu, Yleinen

Coffee-palapeliTaas on reilu puoli vuotta vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksesta. Alkuvuodesta tuli taas uusi masennusjakso, voimakkaana lääkevähennyksen seurauksena. Muitakin syitä oli, liittyen muutoksiin työkuvioissa. Tässä jaksossa tärkeää oli, ettei itsetuhoisia ajatuksia ollut. Puolisoni oli niin viisas, että passitti minut äitini luo lepäämään viikoksi, kun voimani valuivat nolliin.

Toipuminen lähti hiljalleen käyntiin. Sitä edisti reilun viikon loma Saksassa sukulaisten luona pääsiäisen ympärillä. Käänteentekevä vaikutus oli huhtikuun alkupuolella käyty työterveysneuvottelu, jossa sovittiin, etten enää tässä kohtaa palaa omaan työhöni, vaan työpaikaltani järjestettiin rutiininomaisia työtehtäviä sisältävä pesti, jossa hoidan kahta rajattua tehtäväkokonaisuutta. Myös lääkityksen nostaminen takaisin aiemmalle tasolle tuki toipumistani.

Palasin työhön osakuntoutustuen avulla 50 %:sella työajalla kaksi viikkoa sitten. Minut otettiin lämpimästi vastaan, ja olen saanut työtoverien täyden tuen. Huomaan todella kaivanneeni sitä, että on työkavereita, jotka jakavat kanssani samoja tehtäviä. Yhteenkuuluvuuden tunne on minulle todella tärkeä, samoin sosiaaliset suhteet työpaikalla.

Tämä on ensimmäinen kesä kolmeen vuoteen, kun olen toipuneessa olotilassa. Nautin tilanteesta täysin siemauksin! Olen myös aktivoitunut pudottamaan masennuksen myötä kertyneitä kiloja. Prosessia voi seurata Facebookissa sivulla nimeltä Anu Fit & Firm. Tuen hyvinvointiani tekemällä itselleni mieluisia asioita, kuten kokoamalla palapelejä (työn alla oleva projekti kuvassa), liikkumalla monipuolisesti, meditoimalla ja tekemällä käsitöitä. Tällä paletilla voimia riittää yhdessäoloon perheen kanssa sekä parisuhteen vaalimiseen.

 

Työkokeilu puolivälissä

9.11.2015 Erityisherkkyys, Masennuksesta toipuminen, Työhön paluu, Yleinen

Työkokeiluni etenee hyvin – tai oikeastaan paremmin, kuin kukaan odotti. Kiitän siitä omaa asennettani, esimieheni vakavaa suhtautumista asiaan sekä erinomaisesti järjestettyjä puitteita. Marraskuun alusta lisäsimme työaikaani neljästä viiteen tuntiin päivässä. Alku on mennyt totutellessa, sillä olen jälleen ollut työpäivien jälkeen väsyneempi ja tarvinnut paljon palautumisaikaa. Siinä on taas kerran auttanut meditointi, tässä hetkessä oleminen. Taannoisessa työterveysneuvottelussa sovimme, että teen vielä ainakin ensi vuoden vajaata työviikkoa varmistaaksemme hyvän voinnin jatkumisen. Haen eläkevakuutusyhtiöstä osittaista kuntoutustukea. Olen erittäin tyytyväinen tähän päätökseen, sillä liian monta kertaa on heikolla menestyksellä jo kokeiltu sitä, että palaan täydelle työajalle parin kuukauden lyhennetyn työajan tekemisen jälkeen. Masennuksen uusiminenhan siitä on seurannut. Ensi vuonna työaikani on 22 tuntia viikossa. Siinä valossa työkokeilu antaa oikeaa tietoa jaksamisestani, kun viikoittainen tuntimäärä on nyt lähellä tuota suunnitelmaa. Toimeentuloon tämä järjestely toki vaikuttaa, mutta mielestäni se on vain järjestelykysymys. Menoissani on sellaisia, joita säätelemällä saan tulot riittämään. Arvostan oman jaksamiseni niin paljon taloudellista hyvinvointia korkeammalle, että valinta on minulle itsestään selvä.

Kokemuksia työkokeilusta

1.10.2015 Masennuksesta toipuminen, Masennus, Työhön paluu, Yleinen

Olen nyt kolmatta viikkoa työkokeilussa, ja alku on sujunut lupaavasti. Työmäärä on tuntunut sopivalta 20 viikkotuntiin. Työyhteisö on ottanut minut hyvin vastaan ja toivottanut taas lämpimästi tervetulleeksi. Huomaan kuitenkin työpäivän päätyttyä olevani väsynyt. Kestää oman aikansa, että mieleni ja kehoni tottuu taas säännölliseen työrytmiin. Tilanteen hallinnan mahdollistan tekemällä tuntikirjanpitoa töistäni. Kirjaan siihen päivittäin työajan, tekemäni tunnit / suunnitellut tunnit, työtehtävät sekä huomioni olotilastani. Näin pystymme kaikki – minä itse, esimieheni, työterveyslääkärini ja psykiatrinen sairaanhoitajani – seuraamaan tilannetta ja puuttumaan epäkohtiin heti, jos niitä ilmenee. Tänään onkin ensimmäinen lääkärin tapaaminen työkokeilun aloittamisen jälkeen. Pääsen jakamaan kokemuksiani lääkärille ja suunnittelemme seuraavaa työterveysneuvottelua. Tällä hetkellä minusta tuntuu, etten halua lisätä tuntimäärää ihan niin nopeasti kuin alun perin oli suunniteltu. Väsymys on toisinaan ollut sen verran voimakasta, että on turvallisempaa pitäytyä tässä 20 viikkotyötunnissa.

Tulevana maanantaina työpaikallani aloittaa TKI-assistentti, joka tulee tekemään minun kokopäiväistä työtehtävääni. Tässä toteutuu työkokeilun ideaalitilanne, jossa työntekijän tilalle palkataan työkokeilun ajaksi toinen henkilö ja työkokeilussa oleva on työnantajalle ylimääräinen resurssi. Tällä varmistetaan, ettei työkuormitus kasva liian suureksi. Toki uutta ihmistä tulee perehdyttää, mutta siinä lomassa saamme työtehtäviä tehdyksi yhdessä. Olen tosi tyytyväinen siihen, että asia järjestyi näin hyvin.

Työkokeilu alkoi

16.9.2015 Masennuksesta toipuminen, Työhön paluu, Yleinen

Työkokeilu alkoi maanantaina hyvissä merkeissä. Kokeilun ajaksi haetaan henkilöä tekemään tehtäviäni täydellä työpäivällä. Haastattelut ovat ensi viikolla ja päätös saataneen pian sen jälkeen. Normaalioloissakin minusta on mukavampi, kun jakaa tehtäviä toisen kanssa yksin puurtamisen sijaan, ja tässä tilanteessa se on ensiarvoisen tärkeää oman jaksamiseni kannalta. Kollegat suhtautuvat tilanteeseen ymmärtäväisesti ja hyväksyvästi, mikä osaltaan helpottaa työhön paluutani. Esimiehen kanssa olemme sopineet tapaavamme viikottain, niin pystymme nopeasti reagoimaan, jos kuormitus alkaa tuntua liialliselta. Asiat ovat siis mallillaan. ?

Työkokeilu saatiin sovittua

2.9.2015 Masennuksesta toipuminen, Työhön paluu, Yleinen

Tällä kertaa työkokeilun suunnittelupalaverissa olivat kaikki osapuolet paikalla, itseni lisäksi esimieheni ja HR:n edustaja. Painotin tapaamisessa sitä, että työtehtäväni eivät saa olla liian kuormittavia. Sovimme, että tapaamme esimieheni kanssa viikottain seurataksemme tilannetta. Aloitan työkokeilun parin viikon päästä tekemällä töitä 20 tuntia viikossa. Tämänhetkinen arvioni tilanteesta on se, että toinen kuukausi menisi 25 tuntia viikossa ja kolmas 30 tuntia viikossa. Työterveyslääkärin kanssa olemme jo pohtineet, että minun kannattaisi työkokeilun jälkeen tehdä ainakin vuosi lyhennettyä työaikaa, esim. 30 tuntia viikossa. Tämä suunnitelma tuntuu sopivalta tämänhetkiseen elämäntilanteeseen.

Työkokeilun järjestyminen takkuaa

24.8.2015 Masennuksesta toipuminen, Työhön paluu, Yleinen

Tänään oli tapaaminen työpaikallani tarkoituksena suunnitella työkokeilua. Asia jäi kuitenkin vaiheeseen, sillä HR:n edustajat eivät saapuneet tapaamiseen. Esimieheni kanssa sitten keskusteltiin tulevista tehtävistäni ja sovittiin uusi tapaaminen viikon päähän. Esimies kertoi myös, ettei rekrylupaa sijaiselleni ole vielä saatu. Laitan huomenna langat laulamaan tavoittaakseni HR:n ja kuullakseni, mikä on tilanne. Hiukan kyllä ihmetyttää tällainen toiminta.

Toipumassa jälleen – neljäs masennusjakso takana

12.8.2015 Masennuksesta toipuminen, Masennus, Työhön paluu, Yleinen

Olo on jälleen voimaantunut, ja neljäs masennusjakso kahden vuoden sisällä alkaa olla takanapäin. Edessä on uusi iso asia – työkokeilu omassa työssä. Kelan 300 sairauslomapäivää kahden vuoden sisällä tuli täyteen heinäkuun lopussa. Työnantajan täytyy ensin saada rekrylupa minua sijaistavalle ihmiselle. Nyt odotellaan, miten asia järjestyy, vai järjestyykö.

Olen onnellinen siitä, että minulla on jälleen kerran ollut voimaa nousta vaikean masennuksen kurimuksesta. Samalla ihmettelen, mistä kummasta se voima taas löytyi. Haluan edelleen uskoa, että jokin – kenties tämä – masennusjakso on se viimeinen.

Toipunut uudesta masennusjaksosta

6.10.2014 Masennuksesta toipuminen, Masennus, Työhön paluu, Yleinen

Olin ollut töissä osasairauspäivärahalla kolme kuukautta. Kesälomakausi alkoi, ja projektihenkilöstö jäi lomalle. Itselläni oli vielä kaksi viikkoa töitä ennen lomaa. Työtehtävät loppuivat kuin seinään. En ollut itse huomannut ajatella loma-ajan työtilannetta, ja onhan tehtävien anto kuitenkin esimiehen vastuulla. Kävi niin, että vireeni laski nopeasti. Loman alkaessa ajattelin, että vointi kohenee, kunhan pääsemme odotetulle lomamatkalle. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja kotiin palattuamme otin yhteyttä psyk.poliin. Lääkitystä lisättiin, mutta vointi pysyi alavireisenä. Palasin töihin, ja tilanne oli vielä kaksi viikkoa sellainen, että projektihenkilöstö ja esimieheni olivat lomalla. Eihän se vire siitä tietenkään noussut.

Kun oli ensimmäisen työpalaverin aika, sain voimakkaan ahdistuskohtauksen, enkä voinut mennä palaveriin. Soitin uudestaan psyk.polille ja varasin ajan työterveyslääkärille. Lääkitystä nostettiin jälleen. Olin yhteensä kuusi viikkoa sairaslomalla, minä aikana vointi koheni pikku hiljaa. Tämä masennusjakso oli erilainen kuin aiemmat kaksi. Vaikka ahdistus oli voimakasta, pystyin tarkkailemaan itseäni ja tuntemuksiani  ikään kuin kehoni ulkopuolelta käsin. Ahdistus ei saanut minua valtaansa. Tällä kertaa pärjäsin kotona, eikä tarvinnut mennä sairaalahoitoon, mistä olen erityisen iloinen ja kiitollinen.

Näyttää siis siltä, että alan oppia elämään sairauteni kanssa. Palasin töihin keskiviikkona 1.10., ja teen töitä osasairauspäivärahalla reilut kolme viikkoa, kunnes 120 päivää tulee täyteen. Sen jälkeen haluan kokeilla tehdä täyttä työpäivää. Tukena on myös kognitiivinen psykoterapia, jossa käyn kerran viikossa. Siitä on todella ollut hyötyä ja apua. Alan vähitellen osata suhtautua terveemmällä tavalla työntekoon voimavarani huomioiden.

Täällä taas tauon jälkeen, entistä vahvempana :)

10.5.2014 Masennuksesta toipuminen, Masennus, Työhön paluu, Yleinen

On vierähtänyt pitkä tovi sitten viimeisen kirjoituksen. Kävi niin, että joulukuun alkuun kaavailtu työhön paluu oli liian aikaista. Olin yhden päivän töissä, ja heti työpaikan oven sulkeuduttua minua alkoi itkettää niin, ettei siitä tahtonut tulla loppua. Kotiin päästyäni kesti puoli tuntia ennen kuin rauhoituin niin, että pääsin hakemaan tyttäreni päiväkodista. Illalla ajattelin kaiken olleen vain jännityksen laukeamista, ja seuraavana aamuna vein tyttäreni päiväkotiin ja jatkoin junalle mennäkseni töihin. Junassa ahdistus iski. Yritin rauhoitella itseäni hokien, että se on vain työpaikka, ei muuta. Pasilan asemalle päästyäni ja liukuportaat ylös noustuani jalkani eivät vain liikkuneet enää eteenpäin. Totesin, ettei tässä ole mitään järkeä, käännyin takaisin ja menin seuraavalla junalla kotiin.

Ensimmäisenä työpäivänä oli tapahtunut pari asiaa, jotka saivat minut tolaltani: olin juuri päässyt työpaikalle, kun eräs työtoverini tuli ovelleni paperinippu kädessään ilmeisesti antamaan minulle työtehtävää. Olimme esimieheni kanssa sopineet, että vain yksi tietty henkilö saa antaa minulle tehtäviä, eikä se ollut tämä henkilö. Pohdin, eikö esimieheni ollut tiedottanut kollegoita sopimastamme. Toiseksi, sähköpostissani oli useita viestejä tältä tehtäviä antavalta henkilöltä – siis tekemistä odottavia työtehtäviä. Jouduin paniikkiin ja minut valtasi tunne, etten selviä tästä.

Kävin työterveyslääkärin vastaanotolla, mutta tilanne ei lainkaan helpottunut, kun lääkäri ei tuntunut ymmärtävän minua vaan totesi, ettei minun tarvitse välittää siitä, mitä muut minulta odottavat. Kyllähän minä sen tiedän, mutta minkäs teen, kun kuitenkin välitän?

Sain kuitenkin sairaslomaa tammikuun puoleenväliin saakka. Masennusoireeni palasivat hurjaa vauhtia ja voimakkaina. Ensimmäisinä päivinä yritin käyttää ryhmäterapiassa opittuja ahdistuksenhallintakeinoja, mutta ne eivät auttaneet, koska en ollut niihin vielä kovin harjaantunut. Minulle tuli fyysisenä oireena kova vatsakipu, joka alkoi aina, kun söin. Lopulta kaurapuuro oli ainoa, joka ei aiheuttanut kipua. Pari viikkoa kärsittyäni vaadin psykiatriani määräämään minulle lääkettä kipuihin. Se alkoi vähitellen auttaa.

Masennusoireiden palattua palasivat myös itsetuhoiset ajatukset. Pelästyin niitä, ja kerroin niistä puolisolleni ja äidilleni. Psykiatrian poliklinikalta tehtiin lähete Mielialahäiriökeskuksen vuodeosastolle. Koska voimani olivat niin lopussa, etten pystynyt huolehtimaan lapsestani, menin äitini luo, missä vietin pari viikkoa, myös joulunpyhät. Puolisoni ja tyttäreni matkustivat puolisoni kotimaahan Saksaan jouluksi. Minä en pystynyt matkustamaan mukana, vaikka niin oli ollut tarkoitus.

Joulunpyhien jälkeen halusin päästä kotiin, kun osastolta ei vieläkään kuulunut kutsua. Äitini tuli mukaan, ettei minun tarvinnut olla yksin. Päivää ennen uudenvuodenaattoa soitto sitten tuli. Minun tuli mennä osastolle uudenvuodenaattoaamuna. Tuntui ikävältä, kun perheeni oli yöllä tulossa matkalta kotiin. Aamulla ennen lähtöä menin hyvästelemään tyttäreni. Hän nukkui vielä, ja kun kerroin meneväni sairaalaan, tyttäreni mutristi huuliaan ja veti peiton päänsä yli. Tuntui pahalta lähteä. Hyvästelin myös mieheni ja hän lupasi tulevansa seuraavana päivänä tyttäremme kanssa katsomaan minua. Se helpotti, ja sain lähdettyä.

Vietin sairaalassa koko tammikuun, ensin kolmisen viikkoa vuodeosastolla ja sitten kaksi viikkoa päiväosastolla. Koska oli niin paljon pyhiä, joutui lääkärin tapaamista odottamaan. Se oli turhauttavaa. Toipuminen eteni hitaasti, mutta käytin siihen sen verran voimia kuin pystyin. Kävin päivittäin ulkona, istuin kirkasvalohuoneessa ja osallistuin ryhmiin. Lainasin osaston jumppavälineitä ja venyttelin niiden avulla lihaksia auki. Tein paljon käsitöitä ja löysin uudelleen lapsuuteni lempipuuhan – palapelien kokoamisen. Se oli minulle todella tehokas ahdistuksenhallintakeino.

Vointini koheni vähitellen, ja kotiin päästyäni aloin saada päivärytmiä kohdalleen. Meille oli järjestynyt apua lastensuojelun kotipalvelusta. Sieltä autettiin hakemalla tyttäremme päiväkodista parin viikon ajan. Kävin taas tapaamassa työterveyslääkäriä, ja tällä kertaa hän suhtautui tilanteeseeni paljon ymmärtäväisemmin. Saimme yhteisymmärryksessä sovittua, että aloitan työt osasairauspäivärahalla maaliskuun puolivälissä tehden  kolme tuntia päivässä. Tällä kertaa sovimme asioista esimieheni kanssa huomattavasti tarkemmin kuin edellisellä kerralla. Työhön paluu on sujunut nyt hyvin. Olen osannut tarkkailla vointiani ja levätä työpäivän jälkeen tarpeen mukaan. Olen tehnyt rentoutus- ja tietoisuustaitoharjoituksia, ulkoillut, tehnyt käsitöitä ja alkanut hoitaa Mielentaide-yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajan tehtäviä voimieni mukaan. Tästä viikosta alkaen lisäsimme työaikaani neljään tuntiin päivässä. Tällä viikolla aloitin myös yksilöpsykoterapian. Toipumiseni on tällä hetkellä hyvällä mallilla, mistä nautin kovasti – ja niin nauttii perheenikin.