Selaat arkistoa kohteelle tuunaus.

Huhtikuun haaste tekstiilien loppuunkuluttamiselle: varrettomat sukat

10.4.2019 circular economy, Minimalism, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Ihan ensimmäiseksi: Kävin lunttaamassa, millä nimellä kutsutaan ”varrettomia” sukkia. Eteen tuli termi ”No-Show”, mutta pitäydytään nyt kuitenkin tuossa termissä ”varreton”. :D

*Jos joku eksyy lukemaan postausta vailla tietoa aiemmasta, niin vietän tänä vuonna tekstiilien loppuunkulutus-vuotta, nostamalla esille joka kuukausi eri kategorioita kodin tekstiileistä. Käytän tiettyjä, jo parhaat päivänsä nähneitä tekstiilejä minimaalistetussa kierrossa aivan ratkeamispisteeseen. Nämä käyttökierrossa olevat tekstiilit on sijoitettu tietyille hyllyille ja muut vastaavat tekstiilit pakattu siististi odottamaan omaa aikaansa. Loppuun kulutetun tekstiilin  jatkohyödynnys menee ensi sijaisesti säilytyskorien punontaan ja tuunaukseen – näin  sivuuttamalla tekstiilijäte ja pitämällä materiaalin kierto kodin piirissä. Kotikutoiset tuunaukset, (kuten tässä korit ja niiden tuunaus) myös palvelevat selkeästi jotakin tarvetta.

Tulevaisuudessa on tarkoitus pärjätä tiettyjen perusvaatteiden suhteen yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että kaapista löytyy jo käyttökiertoja ja elämää  nähneitä tekstiilejä. Samalla pääsen pohtimaan syvällisemmin esim. omia, aikaisempia kulutustottumuksiani ja omistamani tekstiilin historiaa. Olen viimeisimpien vuosien aikana ostanut pääsääntöisesti second hand vaatteita, korjannut, muokannut tai tuunannut omia vanhojani tai teetättänyt, muokkauttanut ja korjauttanut vaatteita ompelijalla tai äidilläni. Teetättämissäni vaatteissa olen hyödyntänyt pitkälti second hand kankaita, kotimaista poronnahkaa (esim. jäännöspalat ja leikkuutähde) sekä pellavaa. Samalla olen ollut erityisen tarkka vaatehuollosta, turhan pesemisen välttämisestä jne.

No niin, huhtikuun teemaksi valikoituivat siis sukka-aiheet, koska minulla on niitä enemmän kuin riittävästi. (Ja miehellä vielä enemmän :D!) Se, miksi juuri varrettomia, selvinnee myöhemmin.

Aluksi pieni katsaus koskien tammi- helmi- ja maaliskuun loppuun käytön haasteita: 

Juuri tätä postausta viimeistellessä 10.4. ei muutoksia, mutta tammikuun haasteen aluspaidoista kaksi on siinä kunnossa, että ne kestävät ehkä juuri ja juuri +/- 5:den pesun käyttöineen. Helmikuun haasteen legginssiosastosta teinkin juuri päivityksen ja maaliskuun haasteen lakanaosastolla uusia tuulia puhaltaa varmaan jo viimeistään toukokuussa, mutta aika näyttää :).

Loppuunkäyttöhaasteesta täytyy sanoa sen verran, että se herättää tunteita suuntaan jos toiseen; toisaalta, joo olen onnistunut tekemään vaihtelua vaatteiden suhteen monipuolisesti. On myös helppoa, kun vaatetus on täytynyt rakentaa tietyistä, rajatuista elementeistä tilanteen mukaan. Vaikka olin sallinutkin itselleni, että poikkeustapauksissa saa suosia myös omistamaani, ”parempaa vaatetta”, niin lopulta kuitenkin pystyin tässäkin hyödyntämään käyttökierron vanhat leggissit esim. teatteriin – vain pukemalla verkkosukkahousut vanhojen legginssien päälle.

Välillä kuitenkin tuntuu aika tylsältä vetää ”aina niitä samoja aluspaitoja päälle”, vaikka ne jäisivätkin villapaidan tai vaikkapa kimonon alle. Kysymys on lähinnä siitä tunteesta, joka herää, mutta lopputulos kuitenkin tuntuu aina mukavalta. On myös päiviä, jolloin kyseenalaistan käyttökierron tehokkuutta, esim. kun valitsen tarvittavan pikähihaisen paidan varapinosta, tulen lähes aina pohtineeksi, olisinko voinut valita toisin, jos en mieti tätä heti aamulla nopeasti pukeutuessa, niin ainakin jossakin vaiheessa illan tullen :D. Olenkin miettinyt, siirränkö ns. varapinon kokonaan pois silmistä tai ainakin vähennän sitä jättämällä ainoastaan kaksi pitkähihaista siihen. (Päivitys: Okei, tämä taisi olla se ratkaisu, johon päädynkin. Kierrossa olevien, viiden aluspaidan lisäksi varapinoon jäi 3 pitkähihaista ” aluspaitaa” samalle hyllylle ja muut siirrettiin ”reserviin” odottamaan, että viiden aluspaidan kierrosta joku hajoaa.) Näin myös käyttövaatehylly pysyy helpommin järjestyksessä.

Huhtikuun haaste – varrettomat sukat

Nyt kuitenkin huhtikuun haasteen uuteen ”tekstiiligenreen”! Tällä kertaa aiheeksi valikoituivat sukat ja nimenomaan varrettomat sukat. Tausta:  Olen joka vuosi käynyt perheen sukkalaatikot läpi ja lajitellut parittomat ja rikkinäiset erikseen. Parittomia ja rikkinäisiä sukkia on päätynyt siivouskäyttöön ja ne parittomat ehjät, mitä on voinut käyttää vielä yhdessä, on lajiteltu uusiksi käyttöpareiksi. Hyväkuntoisia, pieneksi menneitä lapsen sukkia on lahjoitettu kaverien ja sukulaisten lapsille. Osa käytöstä poistetuista sukista odottaa tuunaus- ja askartelulaatikossa.  Lisäksi olen leikannut lapsen kanssa sukista kuvioita ja lähiaikoina tein myös jo kauan aikaa sitten säästämistäni raidallisista sukista myös lettipunoksia koreja varten.

Mummoni jäämistön korin paikkausta tekstiili-leteillä. Hyödynnetty mummolta jääneitä matonkudelakanoita ja omia puhkikulutettuja sukkiani, jotka löysin tuunausvarastosta. (Valmiista tuotoksesta kuvia, jahka valmistuu).

Kuva ”sukkaruusuista”. (Sukat kaverin vanhat, jotka itse käytin loppuun).

Parsimaan lähden siinä tapauksessa, että sukka on muuten vielä hyvässä kunnossa, mutta siihen on tullut yhteen kohtaan pieni reikä. Sukan tulee nimittäin olla hyvä ja helliä jalkoja ja istua käytettävän kengän kanssa. Hyvä ja istuva kenkä, jossa on oikeanlainen sukka säästää niin jalkaa, kuin käytettävää sukkaakin.

Viimeisimmän sukka-parini olen ostanut kesän lopulla 2014, kun ne unohtuivat matkasta Pohjois-Venäjän Road Trip-reissulla. Osto tapahtui Pohjois-Venäjän puolella.

Luulen, että tätä ennen olen ostanut itselleni yhdet McKinleyn laskettelusukat lumilautailua (ja muuta talviaktiviteettia) varten vuoden 2013 loppupuolella ja sitä ennen kolmen parin satsin perusmustia, ohuempia, mutta villasekoitteisia ulkoiluun tarkoitettuja sukkia työpaikan ryhmätilauksen kautta vuonna 2012. (Jotka olen voinut yhdistää myös muuhun pukeutumiseen ilman, että sukat näyttävät varsinaisilta urheilusukilta.) Vuonna 2011 kesällä olen ostanut 4 paria perussukkia – tuolloin olin töissä vaihtelevissa kohteissa ja kuljetin mukanani hyvin rajallista määrää vaatetta.

Jätän tästä laskusta nyt pois sukkahousut. En ole siis ostanut neljään ja ½ vuoteen sukkia? Mutta silti tuntuu, että niitä piisaa… (siis todellakin niitä, jotka ovat oikeasti käyttökelpoisia, eivätkä ole reikäisiä, koska huonot on jo heivattu muuhun palvelukseen.) Luulen, että tässä on samoja syitä, kuin tuolla ”helmikuun haasteen kalsariosastolla” – tasaisin väliajoin on saanut lahjaksi sukkia tai saanut jonkun sukulaisen sukat, jotka eivät olekaan mahtuneet jalkaan alkuperäiselle omistajalleen. Lisäksi – käytän niin paljon suhteessa villasukkia, että tuo perussukka ei vaan samalla tavalla kulu käytössäni ja esim. talvella talvisukkahousuja käytettäessä saatan vetää sukkahousun päälle villasukat, jolloin tavallinen sukka ei pääse käyttöön. Kesällä sukka taas jää monesti käyttämättä, koska siirtyy avosandaaleihin. Metsä- ja mökkiaktivitteeteissa sukkia kuitenkin tarvitsee. Minulle kertyy myös kävelyä, jonka jo luulisi sukkia kuluttavan, mutta niin niitä vaan on syynistä ja viime vuosien ostamattomuudesta huolimatta – vähemmälläkin määrällä pärjää taatusti! Tulevaisuudessa haluankin satsata etupäässä, yksivärisiin, mieluusti mustiin sukkiin, näin ollen parien vaihtuminen ei ole tarkkaa ja ne on helppo yhdistää mustien legginssien kanssa tarvittaessa. Myöskään värjäymät eivät niin herkästi näy.

Käydessäni perheen sukkia läpi, havaitsin, että miehelläni on (paitsi muutenkin todella laaja sukkavarasto – myös varrettomien sukkien ns. ”yhden koon”-sukkavarasto. Kuitenkin, tämä ”No-show-sukka”- osasto on hänellä suhteellisen vähässä käytössä – oli kuulemma hamstrannut ison kasan varrettomia sukkia itselleen Turkin matkalla ennen meidän tapaamista – ja siellä ne sukat nyt nököttävät, todella vähällä käytöllä näiden vuosien jälkeen :D) Koska nämä ”yhden koon” varrettomat sukat sopivat minullekin ja talviaikaan ne toimivat itselläni sisäliikunnassa treenikenkien sisällä, keräsin käyttökiertoon käytetyimpiä sukkia myös miehen sukkavaraston puolelta omaan urheilukäyttööni. Laitoin varrettomat sukat tyhjään Pringles-purkkiin samalle käyttövaatehyllylle loppuun kulutettavien aluspaitojen ja pitkisten kanssa. Tuunasin purkin vähän miellyttävämmäksi kotoa löytyvillä jämäpapereilla. Koska päällimmäinen paperi oli läpikuultavaa, etsin vanhasta sanomalehdestä sivun, jossa olisi pientä tekstiä ilman isoja mainoksia. Yllättäen Helsingin sanomien taloussivulta löytyi sopiva sivu, jossa pienen printin lisäksi löytyi pinkkejä tehosteviivoja :D.

Miehen herkkutuokiosta yli jäänyt Pringles-purkki sukkapurkiksi. Päällystetty sukulaistädin jäämistöistä löytyneellä askartelupaperin lopulla ja vanhalla sanomalehdellä.

Miehen sukkavarastoista omaan käyttöön otettu pari, joka aiemmin yhdistetty kahdesta ehjästä sukasta.

Loppuun käytettäviksi sukiksi valikoituvat:

  • Miehen no-show sukista yhdistetty Niken kelta-vihreä pari.
  • (Omasta tuunauslaatikosta löytynyt yksittäinen sukka, jonka yhdistin toiseen tuunauslaatikon sukkaan, josta on leikattu varsi reiän kohdalta pois.)
  • (Miehen varrettomista sukista vaalean keltainen puman sukkapari.)
  • (Omasta varastostani tummansiniset No-Show sukat, jotka olen hankkinut jo lukioaikana 2000-luvun alussa, mutta ovat epäsäännöllisen käytön vuoksi säästyneet.)
  • (Omasta varastosta valkoiset, raidalliset varrettomat sukat, jotka olen ostanut Anttilan alennusmyynnistä arviolta vuonna 2007, mutta jääneet epäsäännöllisen käytön vuoksi laatikkoon pyörimään.)

Näitä pareja käytän sisäliikunnassa kevään ajan kierrossa ja yksien hajotessa katson käyttöön seuraavan parin. Purkkiin mahtuisi enemmänkin pareja, mutta koska sukat eivät ole päivittäisessä käytössä villasukkien ja talvisukkahousujen suosimisen vuoksi, pidän käytössä ainoastaan näitä viittä paria ja niitäkin pyrin käyttämään ensi sijaisesti sen mukaan, mikä pari on jo valmiiksi kulunein. Nyt kevättä ajatellen, luulisi, että voisin käyttää näitä myös yleisemmin tennareiden kanssa. Näissä periaate menee niin, että yksi pari on aina ensi sijaisesti käytössä ja jos se on ehtinyt pesusta takaisin käyttökiertoon esim. siksi, että välillä on tullut pidettyä pelkkiä villasukkia, niin silloin laitan jälleen tämän sukkaparin päälle.

By the way, Saa nähdä, mitä valikoituu lapsen kanssa päälle virpomiskeikalle tulevana sunnuntaina.

Hyvää pääsiäistä!

https://www.bloglovin.com

 

Katsaus helmikuun loppuunkäyttöhaasteeseen – vapaamuotoista verkkokuviointia

7.4.2019 art, circular economy, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Vaikka olenkin vaatteiden loppuunkulutusprojektista aika innoissani, kieltämättä ensimmäinen ajatus tähän julkaisuun palatessani oli ”Kuka hemmetti kirjoittaa vanhoista kalsareista” :D Mutta tällä linjalla edelleen jatketaan!

2.4. Otin viikonlopun aktiivikäytön jäljiltä jazz-tanssihousut koneesta ja da-daa, takasaumaan ilmestynyt ”lopun alkujana” oli revennyt isoksi reiäksi. (Housut kävivät vieläpä koneen villapesuohjelmassa, koska halusin saada täyden koneellisen). Muutoin housuihin jo pari vuotta sitten saksittu tuunauskuvio oli jo aiemmin lähtenyt laajenemaan ja kangas oli paikoitellen kulunut jo ohueksi. Olemus oli myös sen verran löystynyt, että olin viime ajat käyttänyt näitä sisäliikuntatreeneissä suoraan pesukoneesta tulleina ja muutoin sitten kotihousuina ja pitkinä kalsareina. Viime viikonloppuna puin housut toisten sukkisten päälle, jolloin ne toimivat vielä hiihtäessä ja lapsen kanssa ulkolenkillä. Mutta nyt, takasauman alue oli niin reikäinen ja hapristunut, että sain vedettyä housut viimeisilleen riekaleiksi lahkeeseen saakka vain hieman venyttämällä kangasta. Eli, housujen viimeinen käyttöpäivä oli virallisesti ennen koneeseen laittoa 1.4. Ehkä tämä on kevään merkki ja uuden alku :D.Kiitän ja kumarran, palvelivat minua 90-luvun loppupuolelta asti. Välillä viettivät aikoja treenivaatehyllyllä ilman käyttöä, mutta aika aktiivisesti olivat taasen käytössä treenihousuina. Katsastin, missä housut on pesulapun mukaan valmistettu. (Osto siis 90-luvun loppupuolella Helsingistä Fiorellasta). Pesulapussa lukee ”Made in Britain, Lycra only by Dupont”. 95 % Cotton ja 5 % Lycra/Elastane.

Tässä kuvassa housut vielä palvelivat viikonloppuna sukkisten päälle puettuna. Kun housut ovat kuivuneet narulla, leikkaan niistä vanhaa kuviota mukaellen ”verkkoa”, jolla teen säilytyskorin tuunauksen. (Tähän valmiina on odottamassa yksi Fiksuruoan pahvilaatikko, muuta hyödynnettävää tuunausmatskua tsekkailen vielä.)

Päivitys: Nyt julkaisuvaiheessa housut onkin jo alustavasti leikattu kuvioksi, joka näkyy myös tästä kuvasta.

Muutoin, edellinen kori on vaiheessa, nyt on ollut sen verran haipakkaa, sairasteluita ja hyvät ulkoilukelit on myös halunnut hyödyntää suht tehokkaasti, että tuunaukset ovat olleet vähemmällä. Mutta pikkuhiljaa ;).

No mutta mitäpä valitsen tilalle? Intensiiviseen kiertoon pääsevät mustat talvisukkahousut, joista on jo aiemmin leikattu rikkikulunut sukkaosa pois. Muu osio on hyvä edelleen. Minulla ei ole varmaa tietoa siitä, koska nämä on ostettu, voivat hyvin olla vuosilta -07 – 10. Nämä voi käyttää hyvin vielä pitkiksinä ja keväämmällä hameen kanssa ja mustien sukkien kanssa saan näistä ikään kuin sukkahousut. Jollei tule kovin kylmä kesä, niin ihan kesäkäytössä nämä ovat varmaan kuumat, joten nyt sukkikset on hyvä kuluttaa loppuun. Kokeilen näitä myös sisäliikunnassa, toimivatko.

Muutoin lähiaikoina onkin tulossa julkaisuun uusi tekstiiliryhmä kuun vaihduttua huhtikuuksi, mutta ajattelin postata tämän ensin.

https://www.bloglovin.com

The Prodigyn keulahahmo menehtyi – nuoruuden T-paita pääsi kiertoon

21.3.2019 art, circular economy, Re-use, Tee-Se-Itse, tuunaus

  • Aluspaita: Merinovillainen ulkoilukerrastopaita, Tilaus Suomen luonnonsuojeluliitolta: Osto 2012.
  • T-paita: Ostettu Lontoosta, Itse muokattu. Osto 1998.
  • Lyhyt villakangastakki: Joululahja(toive) saatu 2009. Muokkaus: Resorit ja rusetti Ompelimo Rokita 2017.
  • Korvakorut: Suomi Design.  Joululahja mieheltä (Toive). Saatu 2018. Mine Güngör.
  • Hame: Oman Wanhojen tanssipuvun ylijäämäkankaasta. Ompelimo Rokita. Teetätetty vuonna 2017.
  • Tummansiniset aluslengginssit: Second hand, saatu. (Nämä on ne miehen yhdet ”teinikalsarit” :D)
  • Kukalliset verkkosukkahousut, Kappahl, Osto 2001.
  • Kiiltonahkaiset nauhanilkkurit, Mantere Finland, Kirpputori, osto 2018.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.388501

Nytpä ei seuraakaan korinpunontaa vaan: Maaliskuun alussa törmäsin uutisiin yläasteaikana fanittamani bändin, The Prodigyn laulajan, Keith Flintin kuolemasta. Uutisointia on siellä täällä ja sittemmin uutisoitiin myös, että kuolinsyykin liittyi itsemurhaan ja yliannostukseen. (Tähän halusin kuitenkin poimia linkin juurikin Maaseudun tulevaisuudesta, koska asiasta uutisoitiin sielläkin).

Nostalgiavyöryissäni päätin kaivaa tuunauslaatikosta yläasteaikaisen, Lontoosta -98 ostamani, minulle super ison T-paidan käyttökiertoon. Tuolloin kuljettiin ylisuurissa reisitaskuhousuissa ja yläosatkin sai olla väljiä – varsinkin kun vielä lumilautailu toi pukeutumiseen omat vaikutteensa. Olin yläasteen jälkeen käyttänyt paitaa lähinnä joitakin kertoja alus- ja yöpaitana, mutta missään intensiivisessä käytössä paita ei ole ollut vuosikausiin. Tein siihen jotain tuunausvirityksiä pari vuotta sitten, mutta projekti jäi sikseen. Haaveilin ehkä jonkin näköisestä bändimekosta, mutta projekti ei päässyt enää työn alle. Nyt ajattelin, että minähän voisin käyttää paitaa solmittuna versiona ja kun paidan kankaasta aika jättää, niin saisin siitä mahdollisesti vielä kuvan säästettyä ja todella tekisin sen bändimekon parempaan kankaaseen yhdistettynä :).

Tässä puuvillaisessa paidassa laatu ei ole ollut mikään huippu, vaan muistan jo lukioaikana taivastelleeni, että paita on menettänyt muotonsa – niimpä se päätyi yöpaidaksi. Paidan printtikuvassa, sen sijaan, värit ovat pysyneet todella mallikkaasti; siksipä epäilen, että pystyn säästämään kuvan edelleen, etenkin kun pesen paidan aina väärin päin. Paita on siis todellakin säästynyt tunnearvo-paitana! Valmistusmaa-lappua en valitettavasti enää paidasta löydä, olen itse irrottanut sen alustavan tuunauksen yhteydessä pari vuotta sitten. Tein paidalle nyt vielä tällaisen pikatuunaukseen, leikkaamalla edestä alhaalta keskeltä viillon, jolloin eteen jää erkanevat liehukkeet, jotka voi solmia yhteen. Näin saan paidan solmittua helposti edestä. Tätä tulee käytettyä nyt varmasti mieheni kauluspaidan alla ja kuvassa näkyvällä Wanhojen tanssipukukankaan ylijäämästä teettämälläni punaisella samettihameella on paikkansa tämän paidan kanssa! :) Puen nyt talvella myös pitkähihaisen taikka mekon tai topin tämän t-paidan alle. Treenipaitana ja yöpaitana toimii myös edelleen oikein hyvin. Tuon t-paidan kanssa nään jo niin paljon yhdistelymahdollisuuksia, että oksat pois. Omaa takki- ja kenkäosastoa vaihtamalla löytyy kivoja yhdistelymahdollisuuksia

Muutoin, loppuunkäytettävien tekstiilien saralla ei muutoksia – toki voimme ennustaa, että kuukauden sisällä tulee takuulla hajoamista tapahtumaan. Tässä asussakin aluslegginssit ovat ne yhdet miehen vanhat kalsarit, joita en kuvitellut enää pukevani muuta kuin pitkien housujen alle xD. Samoilla sukkahousuvirityksillä kävin myös päiväteatterissa – nää toimi vielä yllättävänkin hyvin verkkosukkahousujen alle puettuna. Noiden verkkosukkahousujen laatua ihastelen -olen ne kuitenkin ostanut lukioaikoina ja vaikka käyttö onkin ollut kohdallani aika harkittua ja special occasion – tyyppistä, niin onhan niitäkin kertynyt jo tähän päivään vuodesta 2001! (Muutamatkin Ilosaarirockit mukaan lukien ;))

https://www.bloglovin.com

 

Summer shoes – DIY Project

20.5.2018 art, Bijou, Boots & Shoes, Left over materials, Re-use, Repair, Second Hand, Tee-Se-Itse, tuunaus

 

Kaikenlaista julkaistavaa roikkuu luonnoksissa, mutta monesta jotain puuttuu…

Jaan siis tälle viikolle kesäisen kenkätuunauskuvan, jossa oma överiys pääsi valloilleen ;)

Kengät ovat roikkuneet tuunausta odotellen jo tovin, nämä on tarkoitus yhteen sovittaa erit. saman henkisen kesämekon kanssa.

Kengät olivat ehjät, vähän käytetyt, olen ne ostanut noin 10 vuotta sitten, mutta käyttökerrat ovat jääneet enempi yksittäisiin kesäjuhliin, joten nämä olivat vielä  hyvässä kunnossa siihen asti kunnes lapseni löysi kengät ennen korkealla olevaa kenkätelinettä ja sai niihin ilkeät jäljet. (Tämän jälkeen meille syntyikin kiireen vilkkaa korkealle asetettu kenkäteline ja pakkohan sellainen on olla – varsinkin kenkiä tuunaavana ei halua, että pieni lapsi altistuu tekeleilleni ;))

Kengissä on: kirpputorilta ostetut hiuskukkaklipsit (Nämä taisin hommata tätä varten jo 2 vuotta sitten…)

Decoupage-lakka-tekniikalla siirrettyjä kukkakiiltokuvia 

Kukkiin on ripoteltu marbleerausväriä pisaroina ja keskiosaan tehty ”jalokivi” kiiltävällä askartelumaalilla

Oranssia askartelumaalia on sudittu mm. kohtiin, jotka hieman kärsivät lapsen käsittelyssä.

Maalit ovat olleet minulla jo tovin muista projekteista, osa kiiltokuvista on kulkenut lapsesta asti, joten tässä onnistui pääosin hyödyntämään jo kotona valmiiksi olevia materiaaleja. (Lukuun ottamatta second hand hiusklipsuja).

Vanha kesämekkoni tarvitsee vielä pientä hienosäätöä. Sitten kokonaisuus onkin valmis. Toki pidän kenkiä myös yksiväristen ja pelkistetympien vaatteiden kanssa. (Mekko roikkuu muuten kiinni vanhasta, tuunatusta pyöränvanteesta, joka toimii sekä lamppuna, että kuivaustelineenä… tästä myöhemmin lisää)

(Tässä arkistoista yksi kuva, jossa ko. mekko päällä Turun Ruissalosta kohta kolme vuotta sitten :))

Ihanaa kevättä ja kesää!

 

Vaatevallankumous ja rakkaan vaatteen tarina (Fashion Revolution – Love Story)

24.4.2018 Bijou, Boots & Shoes, Left over materials, Minimalism, Re-use, Repair, Second Hand, tuunaus, Zero waste

Tällä viikolla vietetään taas vaatevallankumousta. 24. huhtikuuta tulee kuluneeksi 5 vuotta siitä, kun Rana Plaza -rakennus romahti Bangladeshissa. 1 138 ompelutehtaan työntekijää kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi joka vuosi huhtikuun viimeisellä viikolla järjestetään Vaatevallankumous-kampanja, englanniksi Fashion Revolution.

Lisätietoja täältä: https://www.stjm.fi/uutiset/vaatevallankumous-jarjestetaan-23-29-4-2018-nain-yritys-voi-osallistua/

Suora lainaus:

”Tällä hetkellä vaateteollisuus käyttää valtavat määrät vettä, energiaa sekä maapinta-alaa. Silti valitettavan suuri osa vaatteistamme päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi hyvin lyhyen käyttöajan jälkeen. Siksi meidän on löydettävä uusia vaatteiden kuluttamisen tapoja. Jatkossa meidän on ostettava vähemmän mutta parempilaatuisia vaatteita sekä vastustettava kertakäyttömuotia ja turhia heräteostoksia. Tärkeintä on kuitenkin sitoutua hankkimiimme vaatteisiin. Meidän tulisi pitää vaatteistamme hyvää huolta ja käyttää jokaista vaatettamme vähintään 30 kertaa. Kukaan ei voi korvata isoäidiltäsi perimää kaunista takkia tai sitä täydellistä mekkoa, jonka ostit lomamatkalta itsellesi matkamuistoksi. Mitä enemmän kiinnymme jo omistamiimme vaatteisiin, sitä paremmin pidämme niistä myös huolta. Osallistu Vaatevallankumoukseen jakamalla sosiaalisessa mediassa jonkin rakastamasi vaatteen tarina ja rohkaise muita tekemään samoin.”

What’s your love story?

Itse ajattelin tulla jakamaan kuvan tällä kertaa mekosta, johon liittyy paljon muistoja tärkeistä elämän hetkistä. Kyseessä on puuvillainen, korallin värinen hellemekko, jonka olen tilannut arviolta 10 vuotta sitten itselleni postimyynnistä. Raskausaikana siirryin käyttämään mekkoa selkeästi ympärivuotisesti, näin vältyin ylimääräisiltä vaatehankinnoilta. Kun mekon kanssa puki sukkahousut ja villatakin – oli mekko varustettu myös talveen. Imetyksessä mekko toimi sutjakasti, kun siinä oli olkaimina aluksi pelkät rimpsunauhat. Välillä myös nukuin mekossa, koska se oli niin kevyt. Meidän kihlajaiset pidettiin mökkimäisessä ympäristössä rantasaunoineen – tämä mekko päätyi ylle, sillä se ei kuitenkaan ollut turhan juhlava. Kihlajaisten jatkoilla toinen olkain irtosi kokonaan.

Monikäyttöisyyden lisäksi mieleenpainuvin h-hetki oli kun poikamme synnytys käynnistyi. Olin kotisohvalla tuo mekko päällä ja limatulppa irtosi – samaan aikaan mekon helmasta tippui hyvin teatraalisesti iso kasa helmiä rivissä, vaikka niitä ei ollut koskaan aiemmin irronnut, eikä mekko jäänyt mihinkään kiinni. En koskaan varmaan unohda sitä helmien putoamisen ääntä. Hetki oli todella pysäyttävä!

Uudistin mekon vielä jatkokäyttöön jo ihan tunnearvonsa vuoksi Ompelimo Rokitalla. Sain idean hyödyntää kultaista poronnahkaa harnesin muodossa, koska tiesin Millan varastoissa olevan kultaista leikkuutähdettä ja olin nähnyt hänen tehneen harneseja aiemmin. Siihen, mitä tällä  kertaa puis mekon kaveriksi, vaikutti pinterestin ideakuva. Käytän välillä pinterestiä olemassa olevien vaatteideni yhdistelyyn. (Hieman meni kuvassa hame epäedullisesti ryttyyn takaa, mutta tämän parempia kuvia minulla ei nyt ollut käytössä ;))

 

Mekko: Noin 10 vuotta sitten postimyynnistä, Poronnahka Harness-muokkaus, Ompelimo Rokita

Jakku: Second Hand, Punainen risti, Itse maalatut napit (kulta), Muokkaus tilkuilla takaa, Ompelimo Rokita

Korkokengät: Kirpputori (Orivesi), (kaupan jäämistö)

Laukku: Noin 7 vuotta vanha, Laukkujen varastomyynti, Joensuu, (Ostettu tätä mekkoa silmällä pitäen, liike on sijainnut vanhassa puutalossa, joka oli purku-uhan alla – onkohan liikettä vielä?

*Vielä pieni päivitys – Harnessin koristeelliset metallisoljet ovat Ompelijan hajonneista kengistä jatkokäyttöön pelastetut, ainoastaan renkaat ovat uusia.

 

(Ideakuva pinterest)

 

 

https://www.bloglovin.com

Inspiraationa rusettiluistelu (Retro/vintage style)

10.4.2018 art, Hats, Left over materials, Re-use, Second Hand, Travel in Finland, tuunaus, Vintage

Kävelymatkan päässä meiltä on pieni metsäinen luistelukenttä, jossa tähän asti on aina ollut hyvin tilaa. Pidän paikasta, koska siellä saa fiiliksen kuin luistelisi luonnonjäillä. Lapsikin sai ensi kosketuksen luistimiin tällä jäällä tänä talvena. (Itse taisin kokeilla saman ikäisenä luistelua mökkijärven jäällä..) Omat luistimeni ovat varmaan ala-yläasteen taitteesta – ei ole jalka kasvanut. Luistelemaan on pitänyt mennä monena vuonna, mutta jostain syystä se on ollut se talvilaji, joka on jäänyt väliin. Lapsena kävin usein kavereiden kanssa luistelemassa, eikä ollut pois hinkua. Tänä talvena kelit suosivat ja luistelemaankin ehdittiin – mutta kyllä huomasi, että viime kerrasta oli aikaa! Nyt ehdin innostua ja kentät jo sulavat.

Olen myös monesti katsellut Suomessa kulkiessa ihan pieniä luistelukenttiä – ja kaukaloita keskellä maaseutuja, niihin tunnen myös kovasti vetoa. Voi olla, että kylässä ei ole esim. kauppaa – mutta vanhan koulun vierestä löytyy luistelukenttä tai – kaukalo. Noihin paikkoihin tekee mieli matkan varrella pysähtyä. Luonnonjään muodostuminen on käynyt niin epävarmaksi – Isäni luisteli lapsena vielä Varsinais-Suomessakin kouluun. Nyt syysjäiden muodostuminen Lapissakin on viivästynyt tai muuttanut muotoaan.

Poolopaita – Retro (Hyvon, Finland) saatu joululahjaksi

Hame: Second hand Fida, Nepparirusetti poronnahkatilkusta, Ompelimo Rokita

Legginsit (villasekoite) – Second hand, saatu

Villasukat: Anopin tekemät

Hansikkaat:  Prahasta torilta 15 v. sitten

MyssyKotimainen, löytö lapsuudesta, otettu uudelleen käyttöön.

 

Katselin Vintage- ja retrohenkisiä luistelukuvia pintrestistä ja sain niistä pienen inspiraation. Edellä luetelluista vaatteista todettakoon rusettihameen osalta, että joskus hyvin pienellä tuunauksella/lisäyksellä vaatteesta voi saada juuri itselle mieluisen ja saada uutta fiilistä. Tämä hame oli aiempana talvena tarttunut mukaan kirpparilta, koska ajattelin, että kirjaillen kudottu pinta näyttää hyvältä, vaikka siihen tulisi myöhemmin nyppyjä. Poolopaita on juurikin mieheni sukulaisen vanhoja kyläkaupan jäämistöjä ja sain tämän yhtenä ”kierrätysjoululahjana”. Mitoitus on itselleni just passeli. Hansikkaat ovat samat kuin naistenpäivän viininpunaisessa asussa. Myssy on lapsuudestani ja olen ottanut sen uudelleEn aktiivikäyttöön lapsuudenkodistani. Muistan vielä, että Lakki hommattiin Rovaniemeltä, kun olin noin 1o vanha. Syynä oli se, että olimme ensi sij. talvitakkiostoksilla ja sää oli hyytävä, pakkasta oli päälle -20 asteen ja siihen päälle kipakka lumipyry. Takkiin etsittiin sopivaa hattua kuumeisesti, mutta ihan heti sitä ei löytynyt. Mukaan tarttui ensin tämä kotimainen villasekoitemyssy, joka oli värinsä puolesta sopiva takkiin mutta hieman isohko. Lakki ei myöskään olisi riittänyt koko talveksi Lapin pakkasiin, mutta jotakin kun piti kelistä johtuen päähän laittaa, niin sain ensin tämän ja sen jälkeen metsästimme minulle vielä kunnon karvalakin.

(Tässä vielä kuvakooste pinterestin ideakuvista, olkaa hyvä:)

(Lähde: Pinterest)

https://www.bloglovin.com/feed

https://www.blogit.fi/

 

 

 

Wanhan Warkauden tunnelmaa vol.1 & poronnahkatilkuilla tuunattu kesähame talvikäytössä

3.4.2018 art, Left over materials, Minimalism, Travel in Finland, tuunaus, Zero waste

Majoituksemme – Warkauden klubi – (ja osa minimalistista pakkaamista joka helpottaa mökki- ja kaupunkivaatteiden yhdistelyä)

Hame: Kohta 10 vuotta sitten ostamani kesähame, tuunattu poronnahkan leikkuutähteellä, Ompelimo Rokita. Tässä otettu talvikäyttöön. Menee matkustaessa pieneen tilaan. Tuunauksen ideana on, että sain hameeseen haluamaani näennäistä pituutta & raskaampana poronnahkainen piparireunus pitää kevyen hameen paremmin paikallaan myös kesän tuulessa ilman, että joudun tinkimään hameen miellyttävästä keveydestä. Hameen takana on nepparirusetti, jonka voi tarvittaessa irrottaa.

Paita: Merinovillainen musta monikäyttöpaita, tilattu Suomen luonnonsuojeluliiton kautta 5 vuotta sitten. Paidan voi yhtä hyvin pukea mökille, kuin yhdistää hameen kanssa perusmustaksi yläosaksi talvella.

Legginsit: Second hand, saatu. Soveltuu myös kuorihousujen alle talviurheiluun ja mökkioloihin lämmittämään.

Kengät: Jälleen kerran metsästysmaiharini. Näin lyhyelle lomalle en viitsinyt pakata mukaan monia kenkiä. (Uimavaatteissa oli mukana kahluutossut, joita pidin hotellissa myös sisäkenkinä – kuivuvat nopeasti – näin maiharit saivat välillä levätä, muutoin suosin villasukkia)

Huivi: Saatu tuliaisena appivanhemmilta. Soveltuu niin kaula- kuin hartiahuiviksi. Materiaalinsa puolesta huivin voi taiteilla vaikka topiksi. Huivitoppien ansiosta olen välttänyt ylimääräisten kesätoppien oston.

 

Viime aikoina blogimaailmassa silmiini on osunut keskustelua kotimaan matkailusta – milloin sen kalleuden takia, milloin ilmastoteemana, milloin uusien tuulien kautta. Itse pidän kotimaan matkailua koskevista blogipostauksista, osittain taustani takia ja osittain siksi, että ne tuovat välillä esille hyvin lämminhenkisesti pieniä kohteita, joko retkeilyä, historiaa tai paikallista kulttuuritarjontaa valottaen.

Blogia aloitellessa ajattelin, etten syventyisi tähän aiheeseen – ihan vaan paisumisen vuoksi. Ajattelin kuitenkin, että ehkä voin samalla myös esitellä vaateteemoja. Yksi seikka oli myös se, että esim. retkeillessä ja luonnossa haluan keskittyä itse retkeilyyn ja olla miettimättä somemaailmaa ja blogia. Mutta… nyt kun olen seurannut keskusteluita, on alkanut tuntua siltä, että ehkä voin valottaa tätä kenttää omasta näkövinkkelistäni. Tällä kertaa postaus kuitenkin paneutuu enemmän kaupunkikohteeseen (ja sen yhdistämiseen mökkeilyn kanssa).

Olemme pyrkineet yhdistämään mökki- ja sukulaisten tapaamismatkoille joitakin vierailukohteita ja näin ollen harrastamaan kotimaan matkailua. Nämä kohdat ovat meidän perheessä ne, joissa auton käyttö näkyy eniten. (Perheessämme on yksi auto joka ei ole päivittäisessä käytössä – minä ensisijaisesti pyöräilen ja kävelen ja toissijaisesti käytän bussia ja tarvittaessa junaa reissatessa). Mieheni ajaa töissä firman työautolla. Kaupunkiajossa pyrimme yhdistämään mahdollisimman monta käyntiä samaan ja näin ollen ajoja kertyy kaupungissa vain kourallinen/kk. Pyrimme sitten näillä pidemmillä ajoilla saamaan myös ”matkailun nälän” talttumaan ja harrastamaan ”henkistä sivistystä ja irtiottoa”. Nyt pääsiäisenä meillä oli pitkästä aikaa mahdollisuus muutaman päivän irtiottoon perheen kesken.

Vierailimme mieheni vanhempien mökkikäytössä olevalla tilalla Etelä-Savossa, joka on toiminut aikoinaan kyläkauppana. (Sieltä myös esim. vintage nappeja olen löytänyt…). Samaan syssyyn näimme myös mieheni vanhempia, jotka olivat oikeastaan eläkeläisinä paluumatkallaan pohjoisesta. Mökillä aika kului pitkällä potkukelkkalenkillä ja puusaunalla maustettuna. Kelihän oli aivan nappi ja aurinkoa riitti iltaan saakka. Lankalauantaina suuntasimme jo kotiinpaluumatkalle, mutta emme suinkaan kotiin asti vaan Varkauteen yöksi, koska mökkimatka kulki Varkauden kautta. Lähinnä lasta ja omia reumakolotuksiani ajatellen kävimme Varkaudessa la aamupäivästä pienessä kylpylässä (Kunnonpaikka). Ei ollut ryysistä :D Tämän jälkeen etsimme majoituspaikkamme -joka löytyy keskustasta- eli Varkauden klubin http://www.varkaudenklubi.fi/majoitus/.

 

Etuoven kauniit puuyksityiskohdat (Etualalla Warkauden klubin haamuko? ;))

 

Kubi on tunnelmallinen ja kaunis vanha puurakennus, jolla on mielenkiintoinen historia herrasmiesklubina liittyen tehdaskaupungin kehitykseen. Perheemme majoittui 65 euron hintaan huoneessa, jossa oli oma kylpyhuone kylpyammeineen. (Kuin sattumalta kassiin oli jäänyt pieni kylpyvaahto, joka minun piti lahjoittaa nurkistamme anopille..) Aamupalan sai ostaa erikseen ja sen sai nauttia avarassa puulattiaisessa salissa. Paikka oli lapsiystävällinen ja salissa oli myös leluja. (Miehelläni sattui pieni aavemainen kohtaaminen aamupalapöydässä kun hän luki sanomalehteä. Kuulemma tuntui kuin joku hahmo olisi tullut nojailemaan siihen ikään kuin kurkistaen, mitä lehdessä kirjoitetaan. ;))

Tunnustan tähän samaan hengenvetoon, etten pidä oikeastaan varsinaisista hotelleista. Esim. ketjupaikoissa tuntuu, että ne näyttävät joka kaupungissa ”samalta”. En myöskään pidä siitä ”uuden hajusta”, joka itselläni ottaa nenään. Ymmärrän tietysti allergiaihmisiä, että ”vanha nuhjuinen kokolattiamatto” voi yhtä hyvin ahdistaa – tässä kohteessa ei kokolattiamattoa tarvinnut kuitenkaan joka huoneessa kohdata.

 

Varkaudesta löytyy museotarjontaa http://www.varkaus.fi/museot ja aloin harkita museokortin hankkimista, joka kävisi aina Hangosta Inariin. https://museot.fi/Tämä kuvassa oleva ”Varkauden museot” osa oli vierailuajankohtanamme kiinni, mutta rakennus oli niin kaunis pääsiäisauringon valossa, että oli pakko pysähtyä. Samalla tarkistin aikataulut seuraavaa mökkireissua silmällä pitäen.

La illalla teimme pitkän kävelylenkin ihastellen jo toistamiseen auringonlaskua ja bongailimme kohteita, joissa voisimme vierailla seuraavalla mökkikäynnillä. Saimme ihastella myös täyskuuta, joka näkyi vielä illalla kivasti hotellihuoneen ikkunasta.

Sunnuntaina suuntasimme Mekaanisen musiikin ”museoon”. Olin vieraillut tuolla viimeksi lapsena ja vanhan ja antiikkisen ystävänä silmä lepäsi opastetulla kierroksellamme. Opastus oli tehty pilke silmäkulmassa, joten mistään kuivasta kierroksesta ei todellakaan ollut kyse! Edellä ja jäljessä olevat kuvat ovat mekaanisen musiikin museosta. (Eikä ollut ryysistä – olimme ensimmäiset asiakkaat – museo avattiin juuri 1.4! – talvikuukausina museo toimii muuten ennakkovarauksesta)

 

 

 

Museossa on myös torvea soittava, punasilmäinen fauni

Lähtiessä kävimme syömässä vielä kävelykadun vietnamilaisen ravintolan seisovassa pöydässä. Maanantai jäi vielä aikaa pääsiäisen viettoon kotikonnuilla – tarkoitus oli mennä tähän lähelle pilkkimään  mutta sää kääntyi niin lumiseksi, että päädyimme ainoastaan ulkoilemaan muutaman laskun verran pulkkamäkeen – muuten, pulkkamäessä ei ollut ketään muita, koska sää oli niin kovasti jo vaihtunut. Vältimme pitkälti pääsiäisruuhkat – ja saimme sekä palan kulttuuria, että mökkitunnelmaa, lepoa että ulkoilua. Onneksi ei tarvinnut ajaa esim. Lapin hiihtokeskuksista maanantain lumipyryssä tai venailla lentokentillä :)

Tein huomioita esim. jätteen määrän mahdollisesta lisääntymisestä lomamatkoilla ja siihen, miten aiomme ottaa asian huomioon. Tämän aiheen voin kuitenkin säästää toiseen kertaan.

https://www.bloglovin.com/

https://www.blogit.fi/

 

 

 

Hyvää pääsiäistä – Happy Easter! (Upcycled Second hand parka)

29.3.2018 Coats & Jackets, Left over materials, Re-use, Repair, Repurpose, Second Hand, Tee-Se-Itse, tuunaus

Kevään merkit on ilmassa ja ihana aurinko on väliin paistanut mutta lunta ja kylmää on myöskin vielä riittänyt, joten paksumpi takki on ollut vielä ihan poikaa. Talvitakkien suhteen sallin itselleni hieman variaatiota – onhan meillä pitkä talvi, mutta vuodetkaan ei ole veljeksiä. Talveen mahtuu niin tuulta kuin pakkasta, muutamasta asteesta kolmenkymmenen asteen pintaan kuin mahdollista räntää ja plussa kelejäkin. Esittelin aiemmin 60-luvun talviparkan, joka on saanut myös tässä välissä sisäänsä villavatiinin vuoren alle, sekä hihansuihin heijastinnauhat, jotka estävät samalla takkia kulumasta sieltä, missä kangas yllensä ensimmäisenä rispaantuu. Tuota karvakauluksellista talviparkaa pääset kurkkaamaan täältä: http://ragqueen.omablogi.fi/upcycled-60s-winter-parka-coloured-by-snowboard-style-inspiration/

Nyt pääsiäisen kunniaksi valitsin värinsä puolesta blogiin toisen takin, joka on tullut tällaiseksi muutaman pikkujutun myötä. Tämä takki toimi minulla alkuun raskausajan alkupuolella. En juuri ostanut mitään vaatetta erikseen raskausaikaan (muutamaa kirppis vaatetta lukuun ottamatta) vaan hyödynsin lähinnä malliltaan sopivia hellemekkojani ja lainasin muutamaa puseroa. Ne paidat, mitkä ostin kirppikseltä, järkeilin niin, että voisin käyttää vaatetta vielä raskauden jälkeenkin. (Näistä myöhemmin lisää).

Five seasons- talviurheluvaatemerkkinen takki on alun perin kirpputorilta Kuopion keskustasta, jossa minulla jäi aikaa piipahtaa työkuvioiden lomassa ennen junan lähtöä. Ilmeisesti kyseessä oli kirpputori City Pörssi. Takki oli luonnonvalkoinen ja nimen omaan pidin väristä. (Pidän oikeasti neutraaleista sävyistä, vaikka se ei vielä tähän mennessä ole ehtinyt blogissa näkyä.) Raskauden jälkeisenä talvena joku alkoi tökkiä takissa ja luonnonvalkoinen näytti jotenkin nuhjuiselta, vaikka takki oli pesty – myös yhä viivyttelevät alkutalvet tekivät värin araksi kuralle, kuten 60-luvun parkankin kanssa kävi. Joku myös mallissa arvelutti. Mietin hetken kirpputorille laittoa, mutta sitten aloin pohtia, millaisia takkihaaveita minulla olisi. Olin pitkään halunnut keltaisen/vaalean oranssin sävyistä takkia. Konevärjäykseen ostin yhden Nitorin keltaisen ja yhden mandariinin sävyn, jollon sai hieman sekoitusta väriin. Tämän jälkeen käytin takkia innokkaasti ja uskomattoman paljon ihmiset tuli bussipysäkeillä, kadulla, sairaalassa ja opetustilanteessa kehumaan väriä.

Siis väri on ihana tietysti silloin kun tykkää – itsellä tulee välillä ne ”harmaat päivät” hyvin vahvasti kehiin, (ja nyt en puhu naistenvaivoista) jolloin en pysty edes kurkkaamaan omien blogikuvien värimaailmaa ilman päänsärkyä. Välillä se vahva värimaailma on taas  juuri se juttu mikä todella viehättää…).

MUTTA..Se viimeinen piste iin päälle tuli takkiin kun aloin hahmottaa, että haluaisin takin olevan ihan hippasen pidempi malliltaan. Näin myös ajattelin, että kun se on tarkoitettu etenkin lämpimäksi takiksi, johon mahtuu alle, niin pituuden lisäys on oikein hyvä. Lähdin kyselemään maanläheisiä villakangaspalasia Ompelimo Rokitan Millalta. Kirpputorilla tuli sattumalta vastaan vielä lähes identtisen värinen virkattu pitsiliina, joten sain idean päällystyttää villakankaan vielä pitsiliinalla. Erilaisia pitsiliinakoristuksia olin käsityöblogeissa ym. kanavilla nähnyt, mutta tallisenaan takin helmassa en.

Kuvassa samat Second hand metsästysmaiharit ja nahkapaikatut housut kuten aiemmassa parkatakkikuvassa. Sekä Burtonin pipo (Kirppis). Pitää huoltaa nuo maiharit, jotta pysyvät käytössä mahdollisimman pitkään!

Iloa vireyttä ja inspiraatiota pääsiäisen aikaan!

https://www.bloglovin.com

https://www.blogit.fi/

Hiding logos&marks – diy idea

20.3.2018 Bijou, Hats, Left over materials, Minimalism, Second Hand, Tee-Se-Itse, tuunaus

Olin pitkään haaveillut viininpunaisesta baskerista/myssystä/beretistä – mutta halusin viivyttää hankintapäätöstä ja nähdä, tarvitsenko sellaista todella. Viimein kirpputorilta tuli vastaan vastaavaan värimaailmaan sointuva myssy ja päätin tehdä kompromissin. En kuitenkaan halunnut, että myssyssä näkyisi merkki, vaan piilotin sen samettitilkkuruusulla, jonka olin tehnyt aiemmin häihimme. Samettitilkut olivat jääneet vuosikausiksi yli vanhojen tanssi-puvun valmistuksesta jonka äitini valmisti minulle 2000-luvun alkupuolella. (Olen tehnyt niistä tikuista muutakin, joista myöhemmin lisää.)

Minimalistinen päähine-idea voisikin olla, että esim. tavallinen musta mainospipo muuttuisi hetkessä arki- ja urheilupiposta ”salonkikelpoiseksi” juhlahatuksi esim. lisäämällä mainostekstin päälle rusetin tai kukkasen. (Näitäkin löytää kirpparilta, jos ei itse jaksa vääntää…) Suomessa saattaa tuntua ikävältä juosta talvella juhliin paljain päin (tietysti huiveilla ja hupuilla voi kikkailla…) mutta kaikki eivät myöskään halua erikseen ns. hienompaa hattua, vaan pipolla mennään pitkälti sen käyttöasteen takia. (No, joku nyt ajattelee, että ”kampaus menee pilalle” mutta ajattelinkin tarjota tässä vaihtoehdon. ;))

Itse rakastan kauniita hattuja, mutta pyrin juurikin kikkailemaan hattujen kanssa näillä pienillä jutuilla. Itse tehdystä hattukorusta olen kirjoittanut aiemmin täällä http://ragqueen.omablogi.fi/golden-berries-diy-lady-hat-bijou-5-minute-craft/

https://www.bloglovin.com

Hyvää naistenpäivää! – Burgundy lady inspiration

8.3.2018 Hats, Second Hand, tuunaus, Vintage

  • Mekko ostettu Salzburgista, 18 vuotta vanha, muokattu sopivaksi Marimekon kangaspaloilla ja samettinauhalla, Ompelimo Rokita
  • Legginsit second hand, saatu
  • Turkishattu käsityötä, Second hand Fida
  • Laukku, 17 vuotta vanha
  • Edestä sidottu pitsikaftaani, second hand, Joensuun mammuttitori. (+Ruusu, itse tehty jämätilkuista, alun perin häihin tehty)
  • Turkispuuhka, second hand, Joensuun Valintakirppis (takista irrotettava)
  • (Nauhalliset korkonilkkurit, Second hand, Joensuun mammuttitori, Merkki: Mantere, Finland)
  • Käsineet ostettu Prahasta torilta v. 2003.