Selaat arkistoa kohteelle Toivo.

A Fantastic Fear of Everything

20.11.2016 Masennus, Rohkeus, Toivo, Yleinen

Pelko.

Jokainen meistä pelkää jotakin. Ei ole olemassa ihmistä joka ei pelkäisi jotakin tai jotakuta.

Toiset pelkää yksinäisyyttä, toiset pimeää. Toiset kuolemaa ja toiset elämää.

Mutta mitä tehdä kun pelko vie kaiken elämän halun,kaiken valon elämästäsi, kun pelko nousee niin suureksi että pelkäät kaikkea.

Minä pelkään kaikkea.

Minä pelkään nukahtaa, pelkään herätä,pelkään katsoa peiliin, mitä jos sieltä katsoo tuntemattomat kasvot, ja mitä kamalampaa… tutut kasvot.

Pelkään tiettyjä sanoja. Sanoja jotka sisältää suuria muutoksia. Sanoja joita sanotaan harmoniassa, sanoja joita sanotaa raivostuksissaan.

Pelkään muita ihmisiä, sinua ja itseäni.Pelkään ajatella, pelkään olla ajattelematta.

Pelkään valoja ja pelkään pimeää.

Pelkään kuolla, mutta pelkään elää.

Mitä tehdä kun pelko valtaa kaiken. Imee sinut kuiviin, imee sinut pimeyteen josta et pääse enää pois. Lakkaat olemassa toisten silmissä, ja lakkaat olemasta omissasi.

Pelkään selvittää sitä mitä tunnen, mitä haluan, mitä teen seuraavaksi, vai jäänkö paikalleni.

Pelkään toivoa, ja pelkään luovuttaa.

Pelkään rohkaisua ja pelkään inhoa.

Mitä jää jäljelle jos pelkäät kaikkea?

Itseinho,viha,katkeruus,tietoisuus siitä että sinä olet tässä ja nyt ja mietit ”miksi juuri minä”.

-FoxyGirll-

-FoxyGirll-

Pelko.

Kilistetäänkö?

4.5.2014 Masennus, Rohkeus, Toivo, Yleinen

imagesEilisen artikkelin myötä heräsi paljon muistoja lapsuudesta ja nuoruudestani.

Nykyään puhutaan paljon alkoholin käytöstä.Ja siitä kuinka aikuset ihmiset pystyvät kontrolloimaan juomistaan, eikä tarvita paapomista.

Saanen puuttua siihen hieman.

Muistan kotona kuinka paljon sitä käytettiin. Muistan äidin muuttuneen ihanasta,kiltistä ihmisestä, agressiiviseksi,räyhääväksi sekopääksi, jota oli turha juosta karkuun.

Isäni joi myös, mutta hän ei koskaan muuttunut niin että olisi tarvinnut pelätä.

Äidin juodessa, jouluina,juhannuksena,synttäreinä,vappuna, nimppareilla, maanantaisin,tiistaisin,keskiviikkoisin,torstaisin ja perjantaisin, myöskin lauantaisin ja sunnuntaisin.

Tiedän äitini taustasta asioita, että hänen nuoruutensa ei ollut helppo, ja jos nuorena näin äidistä että hän on masentunut ja lääkitsee itseään alkoholilla.

Isäni kyllästyessä kuuntelemaan äidin höyryämistä mm siitä ,että isäni käy vieraissa,hänellä on lapsia muualla, hän painui nukkumaan, jättäen minut ja äidin keskenään. Äidilläni on tapana juoda niin pitkään kunnes hän sammuu milloin minnekkin. Kannoin äitiä usein sohvalle nukkumaan ,kun se oli nukahtanut keittiön lattialle, tai pihalle tupakalle.En voinut nukkua ennenkuin tiesin että äitini nukkuu pehmeästi.

Huomaan kirjoittaessani tätä tekstiä, tunnen vääryyden tunnetta. En saisi kirjoittaa tätä, onhan hän silti äitini, ja tulee aina olemaan.

Silti jatkan enkä voi lopettaa.

Myös sukuni, juo hyvin paljon.

Muistan että aina kun olimme kylässä jossain, vanhempani ja sukulaiseni olivat kännissä kaksi päivää putkeen. Olin pieni, ja ei kukaan minun kanssa leikkinyt. Joko kuuntelin kauheaa musiikinpauketta, ihmisten tappelua, naurun pyrskähdyksiä, tai olin yksin.

Menin yksin nukkumaan, tappelujen raikuessa pitkin taloa. Se oli todella ahdistavaa, painoin usein kyynel silmässä tyynyn korviini, jotten kuulisi kaikkea, mutta aina kuulin kaiken.

Se oli äitini joka sanoi minulle että ”Kukaan ei voi koskaan rakastaa sinua”.

Seuraavana päivänä kukaan ei muistanut enää mitään..

Eräänä jouluna,ollessani 15-vuotias, vanhempieni tullessa pikkujouluista, olin jo nukkumassa.

Kuulin kun he rymisivät ovesta sisään, ja äitini huuto kantautui heti alitajuntaani.

Pien sen jälkeen huuto yltyi, ja isäni heitti äitini makuhuoneen lattialle ja käski tämän painua nukkumaan.Äiti ryntäsi luokseni, ravisti peittoa ja huusi että isäni on hullu.En muista milloin olisin pelännyt niin paljon.

Muistan pelälleeni jo hyvin nuorena, vanhempieni ollessa kännissä, sitä että kun äiti on pahalla päällä, ja isä menee nukkumaan, niin äiti tulee ja puukottaa minut hengiltä. Tai että isäni tulee ja ampuu äidin ja minut.

En tiedä mistä olen tälläiset kuvitelmat nuorena saanut,mutta joka yö pelkäsin nukahtaa.

Pelkäsin että en aamulla herää enää.

Yksi muistikuva on ollessani nuori, barbi leikki ikäinen, kun oli joulu.

Oli kuusi, oli ruokaa, ja ulkosauna!

Saunan jälkeen äidillä kilahtaa alkoholi nuppiin ja kaikkia naurattaa.Naapurit tulevat käymään, ja voi sitä kilistelyn määrää, kaikilla oli niin kivaa! Nukkumaan mennessäni tunnelma on mukava vaikka hieman naapurin mies pelottaakin.

Keskellä yötä, täysi hiljaisuus, kaikki on nukkumassa, ja naapuritkin jo menneet kotiin.Yhtäkkiä, joku hakkaa ovea ja huutaa apua. Herätän isää ja äitiä, jotka eivät jaksa herätä,joten menen rohkeana tyttönä avaamaan oven. Miksi meidän rappuset ovat ihan veressä? Katson oven taakse ja näen naapurin rouvan,jonka kyljestä valuu verta, ja hänen päässään on pitkä viilto. Rouva nappaa minusta kiinni jättäen yöpaitaani märän jäljen.

Rouva huutaa apua, ja lukitsee ulkooven, olen sanaton. En saa henkeä, koska pelkään niin kovasti, yritän huutaa isää mutta en saa ääntä.

Vihdoin isä nousee, mutta samaan aikaan naapurin mies tulee huutamaan ovelle, tilanne on kaoottinen. Poliisit tulevat ja vievät kummatkin naapureista pois. Äiti komentaa minut nukkumaan.

Menen sänkyyni vaikka vieläkin tärisen. Kuulen isäni sanovan ”Mitä sie menit taas riitaa haastamaan”.

En tiedä vieläkään, yli kymmenen vuoden jälkeen, mitä sinä ihanan jouluisena iltana tapahtui.

Moni varmaan miettii näitä tekstejä lukiessaan että miksi en puhunut kenellekkään.

Olisitko sinä kertonut asioista kenellekkään, jos isäsi uhkaisi ampua koirasi?

”Omista asioista ei puhuta, omillaan on pärjättävä, keneltäkään ei saa ottaa apua vastaan”

Tuttuja lauseita varmasti monille.

Niin miten on,kilistetäänkö?