Selaat arkistoa kohteelle Tee-Se-Itse.

The Prodigyn keulahahmo menehtyi – nuoruuden T-paita pääsi kiertoon

21.3.2019 art, circular economy, Re-use, Tee-Se-Itse, tuunaus

  • Aluspaita: Merinovillainen ulkoilukerrastopaita, Tilaus Suomen luonnonsuojeluliitolta: Osto 2012.
  • T-paita: Ostettu Lontoosta, Itse muokattu. Osto 1998.
  • Lyhyt villakangastakki: Joululahja(toive) saatu 2009. Muokkaus: Resorit ja rusetti Ompelimo Rokita 2017.
  • Korvakorut: Suomi Design.  Joululahja mieheltä (Toive). Saatu 2018. Mine Güngör.
  • Hame: Oman Wanhojen tanssipuvun ylijäämäkankaasta. Ompelimo Rokita. Teetätetty vuonna 2017.
  • Tummansiniset aluslengginssit: Second hand, saatu. (Nämä on ne miehen yhdet ”teinikalsarit” :D)
  • Kukalliset verkkosukkahousut, Kappahl, Osto 2001.
  • Kiiltonahkaiset nauhanilkkurit, Mantere Finland, Kirpputori, osto 2018.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.388501

Nytpä ei seuraakaan korinpunontaa vaan: Maaliskuun alussa törmäsin uutisiin yläasteaikana fanittamani bändin, The Prodigyn laulajan, Keith Flintin kuolemasta. Uutisointia on siellä täällä ja sittemmin uutisoitiin myös, että kuolinsyykin liittyi itsemurhaan ja yliannostukseen. (Tähän halusin kuitenkin poimia linkin juurikin Maaseudun tulevaisuudesta, koska asiasta uutisoitiin sielläkin).

Nostalgiavyöryissäni päätin kaivaa tuunauslaatikosta yläasteaikaisen, Lontoosta -98 ostamani, minulle super ison T-paidan käyttökiertoon. Tuolloin kuljettiin ylisuurissa reisitaskuhousuissa ja yläosatkin sai olla väljiä – varsinkin kun vielä lumilautailu toi pukeutumiseen omat vaikutteensa. Olin yläasteen jälkeen käyttänyt paitaa lähinnä joitakin kertoja alus- ja yöpaitana, mutta missään intensiivisessä käytössä paita ei ole ollut vuosikausiin. Tein siihen jotain tuunausvirityksiä pari vuotta sitten, mutta projekti jäi sikseen. Haaveilin ehkä jonkin näköisestä bändimekosta, mutta projekti ei päässyt enää työn alle. Nyt ajattelin, että minähän voisin käyttää paitaa solmittuna versiona ja kun paidan kankaasta aika jättää, niin saisin siitä mahdollisesti vielä kuvan säästettyä ja todella tekisin sen bändimekon parempaan kankaaseen yhdistettynä :).

Tässä puuvillaisessa paidassa laatu ei ole ollut mikään huippu, vaan muistan jo lukioaikana taivastelleeni, että paita on menettänyt muotonsa – niimpä se päätyi yöpaidaksi. Paidan printtikuvassa, sen sijaan, värit ovat pysyneet todella mallikkaasti; siksipä epäilen, että pystyn säästämään kuvan edelleen, etenkin kun pesen paidan aina väärin päin. Paita on siis todellakin säästynyt tunnearvo-paitana! Valmistusmaa-lappua en valitettavasti enää paidasta löydä, olen itse irrottanut sen alustavan tuunauksen yhteydessä pari vuotta sitten. Tein paidalle nyt vielä tällaisen pikatuunaukseen, leikkaamalla edestä alhaalta keskeltä viillon, jolloin eteen jää erkanevat liehukkeet, jotka voi solmia yhteen. Näin saan paidan solmittua helposti edestä. Tätä tulee käytettyä nyt varmasti mieheni kauluspaidan alla ja kuvassa näkyvällä Wanhojen tanssipukukankaan ylijäämästä teettämälläni punaisella samettihameella on paikkansa tämän paidan kanssa! :) Puen nyt talvella myös pitkähihaisen taikka mekon tai topin tämän t-paidan alle. Treenipaitana ja yöpaitana toimii myös edelleen oikein hyvin. Tuon t-paidan kanssa nään jo niin paljon yhdistelymahdollisuuksia, että oksat pois. Omaa takki- ja kenkäosastoa vaihtamalla löytyy kivoja yhdistelymahdollisuuksia

Muutoin, loppuunkäytettävien tekstiilien saralla ei muutoksia – toki voimme ennustaa, että kuukauden sisällä tulee takuulla hajoamista tapahtumaan. Tässä asussakin aluslegginssit ovat ne yhdet miehen vanhat kalsarit, joita en kuvitellut enää pukevani muuta kuin pitkien housujen alle xD. Samoilla sukkahousuvirityksillä kävin myös päiväteatterissa – nää toimi vielä yllättävänkin hyvin verkkosukkahousujen alle puettuna. Noiden verkkosukkahousujen laatua ihastelen -olen ne kuitenkin ostanut lukioaikoina ja vaikka käyttö onkin ollut kohdallani aika harkittua ja special occasion – tyyppistä, niin onhan niitäkin kertynyt jo tähän päivään vuodesta 2001! (Muutamatkin Ilosaarirockit mukaan lukien ;))

https://www.bloglovin.com

 

Katsaus loppuunkäytettävistä lakanoista (maaliskuun haaste)

12.3.2019 circular economy, Minimalism, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, Zero waste

Lyhyt kertaus: Vietän tänä vuonna tekstiilien loppuunkulutusvuotta, nostamalla esille eri tekstiilikategorioita. Tarkoitus on raivata kaapista parhaat päivänsä nähneet tekstiilit käyttämällä niitä minimaalistetussa kierrossa mahdollisimman paljon. Tilalle en ole ostamassa uusia, vaan tarkoitus on tulevaisuudessa pärjätä yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. Samalla tulen pohtineeksi kunkin tekstiilin historiaa, miksi se minulla on, vanhojakin kulutustottumuksia, lisäämään monikäyttöisyyttä jne. Loppuunkulutetut tekstiilit päätyvät lähtökohtaisesti kotikutoisten säilytyskorien punontaan.

Muutama punos tyynyliinasta, lopulta en sotkenut sekaan muuta kangasta

Nyt kävikin niin, että kun viime postauksessa olin mennyt mainitsemaan ainoastaan loppuun käytettävät aluspaidat ja legginssit, hajoamista alkoi tapahtua lakanaosastolla! Ja itse asiassa vieläpä tyynyliinassa ja aluslakanassa, ei niissä viidessä pussilakanassa, jotka valitsin ”virallisesti” loppuun kulutettavaksi :D. Säilytyskorihomma on edennyt, mutta en ole ennättänyt siitä mitään vielä julkaista, katsotaan, jäisikö viikonloppuna sopiva rako asiaan vihkiytymiselle.

Helmikuun viimeisellä viikolla huomasin ensin entisen vuokralaiseni minulle (2015) jättämän tyynyliinan näyttävän aika risaiselta (Se oli tuolloin juuri käytössä). Sivuun oli ilmestynyt reikä ja olemus oli muutenkin ”repsottava”.  Kokeilin ihan kevyesti, lähteekö kangas repeytymään ilman voiman käyttöä ja näin se näytti tekevän. En kuitenkaan lähtenyt repimään tyynyliinaa sen enempää tässä vaiheessa vaan annoin olla sen seuraavan lakanan vaihtoon asti. Vaihto oli tiistaina 5.3, eli tämä oli sen virallinen, viimeinen käyttöpäivä. Pesukoneesta otettaessa tyynyliina oli hajonnut entisestään ja sen kuivuttua tein siitä heti letityksiä. Nyt käytössä on tyynyliinaan kuuluva pussilakana, saa nähdä, koska sen aika tulee. En ottanut tässä vaiheessa tilalle käyttökiertoon toista tyynyliinaa – koska kuudella pärjää vaihdoissa hyvin. Olen myös tietoisesti mennyt enemmän siihen suuntaan, että ns. 2 extratyynyä, jotka meillä on lukemista varten pedissä, voi pitää nukkumatyynyjen takana niin, että niiden vaihtoväli on pidempi, koska ne eivät ole samalla tavalla ”ihmiskosketuksessa”. Esim. jokaisessa vaihdossa nämä ”lukutukityynyt” voikin siirtää nukkumatyynyiksi ja sen jälkeen pesuun ja samalla tavalla ”kierrättää” tyynyliinoja jokaisessa vaihdossa.

No sitten se toinen: Helmikuun viimeisenä päivänä, eli 28.2. olin sitten viikkaamassa pesusta tullutta pienen parisängyn aluslakanaa, kun huomasin, että kappas, siinäkin on helmassa jo isohko reikä.  Kokeilin sitäkin hieman venyttää ilman voiman käyttöä ja kangas lähti repeytymään. Koska aluslakana näytti muuten ehjältä, päätin ensin, että se saa vielä ainakin yhden käyttökierron, koska reikäisen reunan saan piiloon. Paikkaamaan en lähde, koska kangas repeytyy jo ilman voiman käyttöä. Lopulta revin kuitenkin koko helman pois – ja; laitoin sen suoraan punokseksi tekemistä odottamaan. Näin  ollen päätin, että jatkakoot aluslakana ilman tuota helmaa kierrossa – nopeastipa saan reunan huoliteltua vielä siistiksi, eli tämä aluslakana jatkoi siis vielä kierrossa aluslakanana, mutta hieman kevennettynä versiona ;).

Tuo aluslakana on alun perin sohvan päälliseksi ostettu, musta helmalakana ja kun sen virka loppui sohvan päällisenä, se pääsi viralliseen käyttötarkoitukseensa aluslakanana. Näitä on vielä toinen kaapissa. En ollut aiemmin aluslakanan suuri fani, minusta se oli koostumukselta hieman karkea (etikkahuuhtelu kyllä auttoi ja puhtaasti käytössä kuluminen). Ja sitten nuo helmat piti viikata omalla tavallaan, musta värikin on nykyään vähän niin ja näin lakanassa. Olen ostanut lakanan entisen vuodesohvan peitoksi Jyskistä (Sohva muutossa 2015 jo lahjoitettu opiskelijasoluun) luultavasti vuonna 2011, mutta aivan satavarma en voi ostovuodesta näin jälkeen päin olla. Syy päällyslakanan ostoon oli se, että sohva oli jo elämää nähnyt ja pinta kulunut, sohva oli hankittu siinä vaiheessa, kun menin lukioon toiselle paikkakunnalle vuonna -99. Helmalakanat olivat siis nopea, halpa ja helppo ratkaisu pidentää vielä sohvan käyttöikää. Sohva oli vuodesohvana toimiva, ja se palveli oman omistukseni aikana kaikkiaan neljässä eri asunnossa itseni lisäksi milloin kämppiksiä, vuokralaista tai alivuokralaisia, vieraista puhumattakaan. Luovuin siitä vasta, kun muutin mieheni kanssa yhteen toiselle paikkakunnalle. (Sieltä saimme toisen sohvan, joka oli jäänyt omistajalleen tarpeettomaksi – ja on käytössä nykyisessä asunnossa nytkin.) Anyways, sohva ei ole tässä nyt keskeinen teema vaan helmalakana. Vanha sohva tuli kuitenkin tätä kautta mieleeni, joten halusin muistella hetken sen elinkaarta – loppupäästähän en tiedä, lahjoitin sohvan opiskelijasoluun vuonna 2015 – liekkö sitten vieläkin käyttökierrossa sohvana ;D?

Eli lakanaosastolla virallisesti yksi poistuma, eli tyynyliina ja tilalle kiertoon en kokenut tarpeelliseksi valita toista, koska tuolla kuudella pärjää vallan mainiosti.

https://www.bloglovin.com

Katsaus tammikuun loppuunkäyttöhaasteeseen vol. 2 ja keväistä väriä liikuntaan

27.2.2019 circular economy, Minimalism, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, Zero waste

Alustus: Pyrin tänä vuonna käyttämään kaapeista loppuun tekstiilejä vanhemmasta ja kuluneemmasta päästä, niin että käytän esim. aluspaitoja neljän paidan käyttökierrossa. (Tähän saa tarvittaessa valikoida käyttöön paitoja ”varapinosta”, jossa on lähiaikoina loppuun käytettäväksi otettavia paitoja.) Juhlat ym. ovat erikseen, mutta neljän kierrolla mennään mahdollisimman paljon. Ratketessaan paidoista tulee punosta säilytyskoreihin. Tarkoitus on myös vähentää kokonaismäärää (vähemmälläkin pärjää) ja pitää tekstiilin jatkohyödyntäminen kodin piirissä.

Tammikuun haasteen neljän paidan käyttökiertoon valikoiduista paidoista sanoi itsensä irti virallisesti 27.2 nyt toinen kappale. Kyseessä oli Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita, josta muuutoin oli leikattu laput pois, enkä päässyt tarkastelemaan kuitukoostumuksia tai valmistusmaata.  Kiitän kuitenkin jälleen sen tehneitä. Paidan hommasin siis lähes viitisen vuotta siten, koska halusin juurikin mustavalkoraitaa omaan vaatekaappiin vuosiksi eteenpäin.

Kangas on näin jälkipuintina ajatellen ollut aika ohutta ja vaikka Espritin vaatteet käsitykseni mukaan ovatkin hyvälaatuisia, vaikuttaa tämä paita jokseenkin 2000-luvun halpatuotetulta paidalta. Puuvillaa tämä kuitenkin pääosin on, mutta esim. parin prosentin elastaanimahdollisuudesta en osaa sanoa. Uskoin tämän hajoavan siis jo syksyllä, kun se oli jo alustavassa, intensiivisemmässä käyttökierrossa, mutta lähes puoli vuotta sain sen vielä pidettyä käytössä.

Katsoin jo viime pyykkäyksen yhteydessä, että paita alkaa näyttää aika risaiselta ja tiesin, että nyt se on enää se yksi kerta, kun sen päällensä voi aluspaidaksi pukea. 26.2. aamulla puin paidan aluspaidaksi ja kun kiskoin paidan helmaa päälläni sopivaan kohtaan, helmassa oleva reikä lähti repeytymään. That´s it. Tämän paidan kohdalla ei tullut yllätyksenä, koska tiesin sen olevan hajoavista vaatteista seuraava. Jätin paidan kuitenkin aluspaidaksi piiloon ja päätin myös nukkua vielä se päällä, kuten tein myös edellisen paidan suhteen. Näin ollen sen virallinen, viimeinen käyttöpäivä on 27.2. Nyt saan siitä havittelemaani mustavalkoista punosta säilytyskoreihin. Valkoiseen, vanhaan, mutta jämäkkään lakanakankaaseen yhdistettynä saan tästä tehtyä vielä jämäköitä letityksiä, paidan omasta koostumuksesta huolimatta.

Tillalle pääsee T-paita, joka ei alun perin ollut tuossa tammikuussa asettamassani 4+3 ”varapinossa”. Täytyy sanoa, ettei ollut muuten tuo eräkamoista tuunauslaatikkoon päätynyt ONLY:n ”vaarinpaitakaan”, jonka otin ensimmäisen hajonneen T-paidan tilalle. Tämä taas johtuu siitä, että paidat ovat olleet muussa säilytyksessä, kuin tuossa ”virallisella” T-paita-hyllyllä. Tietysti käyttökierto menee nyt kuitenkin sitä tahtia ja sen mukaan, että huonompikuntoinen käytetään aluksi pois. Olen kuitenkin käyttänyt tarvittaessa paitoja tuolta ”varapinosta”, mutta ne eivät ole vielä tässä intensiivisessä neljän paidan kierrossa.

Kiertoon lähtee treenikamojeni joukosta second hand Niken turkoosi T-paita. (”Made in Malesya”) Tämä tuli käyttööni treenipaidaksi noin vuosi sitten, kun kävimme läpi miehen T-paitavarastoa. Miehelle tämä oli liian pieni – paita oli varmaan jälleen teiniajoilta :D.. Kuntokin alkaa vilautella elinkaaren loppupäätä T-paitana. Tämä ei enää omassa käytössäni ole ollut missään intensiivisessä kierrossa aiemmin, vaan olen käyttänyt sitä muistaakseni muutamissa treeneissä – en usko käyttäneeni ainakaan yli kymmentä kertaa. Yhdistän tämän mielessäni treenipaidaksi, mutta pyrin jatkossa käyttämään myös yleisesti aluspaitana. Tämä paita ei enää pitkään kestä käytössä ja on todennäköisesti seuraavien, hajoavien tekstiilien joukossa. Mutta, nyt saan nauttia sen keväisestä pirteydestä vielä hetken yhdistettynä jumppakenkiini!

Jatkoa ajatellen mietin myös, kannattaisiko minun hyödyntää enemmänkin noita miehen t-paitoja, jotka ovat tulleet elinkaarensa loppupäähän t-paitana. Hän tykkää itse käyttää talviaikaan lähestulkoon pelkästään pitkähihaista aluspaitaa, joten t-paidat jäävät vähälle käytölle. Kuitenkin, elämäntilanne ja harrastukset ovat sellaiset, että ns. huonompaa vaatetta, jota ei niin tarvitse varoa – tulee jatkuvasti käytettyä, siksi myös näiden nuhjuisempien t-paitojen säilöminen kaapissa on ollut ihan järkevää. Mutta – kuten sanottu, mielin määrin ei kukaan näitäkään tarvitse. Katson siis seuraavan paidan pettäessä, miten valita jatkossa.

Mieheni on samaa mieltä, että vähempikin määrä kokonaisuutena riittää. Talvisempia kuukausia on vielä jäljellä, joten nyt on vielä se aika, kun paidan ulkonäkö ei ole aina niin keskeinen, koska se jää piiloon aluspaidaksi. T-paidoissa olemme muutenkin tehneet vaihteluita päikseen, olen esim. antanut omia, isoja T-paitoja hänen käyttöönsä, jotka ovat itselläni olleet lähinnä vaihtelevassa yöpaita-käytössä.

Näin ollen:

Tammikuun haasteen paidoista, jotka otin alun perin neljän paidan intensiiviseen käyttökiertoon, on siis jäljellä nyt enää kaksi. Second Hand, mummon jäämistöistä 2012 käyttöön otettu alustoppi, sekä keväällä 2012 Anttilasta ”klassikoksi” ostettu raitatoppi. (En vielä muistanut tammikuussa, onko raitatopin osto tapahtunut 2012 vai 2013, mutta kyllä se on tapahtunut jo 2012, koska muistan, että minulla oli se päällä aluspaitana EräEeerolla Lieksassa petokojulla... ja tuo visiitti ajoittui kevääseen 2012 :D). (Raitatopin pesulappu on niin haalistunut, että siitä juuri ja juuri erottaa sen olevan 100 % puuvillaa ja ”Made in Bangladesh” – ettei vain olisi Rana Plaza? Mummon vanha toppi sen sijaan on varmaankin jotakin Polyesteri-viskoosisekoitetta, mitään lappuja paidassa ei ole olemassa, enkä ole aivan varma, miltä vuosikymmeneltä paita on ;))

P.S. Kaikki neljä paria treenihousuja/legginssejä ovat vielä käyttökierrossa. Saa nähdä, kuuluuko seuraavaan katsaukseen paitoja vai leggins-osastoa – tästä en voi olla yhtään varma.

https://www.bloglovin.com

Tekstiilien loppuunkäyttämisen haaste vuodelle 2019 – ”kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen” OSA 1. TAMMIKUU: ALUSPAIDAT

30.1.2019 circular economy, Left over materials, Marie Kondo, Tee-Se-Itse, Zero waste

Viime kirjoittelusta on aikaa ja varmaan vast edes julkaisutahti palautuu kuukausittaiseen. Projekteja kyllä riittäisi julkaistavaksi, mutta ajan käyttö on pitänyt optimoida uudella tavalla. Asteittainen karsiminen on kulkenut rinnalla nyt viimeisimpänä esim. kirpputoripöydän muodossa.

Olen karsimisprojektissa kiinnostunut nyt kuitenkin ensi sijaisesti jo omistamieni tekstiilien loppuun kuluttamisesta – vaikka en tavoittelekaan mahdollisimman minimaalista kapselivaatekaappia, tavoittelen tietyiltä osin sitä, että pärjään tiettyjen perusvaatteiden (ja myös muiden tekstiilien) suhteen yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. 

Lyhyenä alustuksena: Uutena kaupasta en ole ostanut tekstiiliä ainakaan vuoden 2017 jälkeen (eli noin 2 vuota sitten), tällöin kyseessä oli 2 vaatekappaletta; kyseessä oli 1 pari talvisukkahousuja, sillä päälläni olevat kirjaimellisesti valahtivat jalasta kesken talvipäivän, eikä minulla silloin ollut mahdollisuutta käydä niitä päivän aikana kotona vaihtamassa.

Toinen vaatekappale oli rintsikat, jotka menivät paremmin käyttämieni mekkomallien kanssa. Eli sukka- ja alusvaateosastoa siis, joita kaikki eivät esim. vaateostolakkoon laske. Olen tämän jälkeen kuitenkin teetättänyt ompelijalla pari vaatetta ihan alusta asti, mutta näissä olen pyrkinyt hyödyntämään ompelijan varastoista jo olemassa olevia materiaaleja, leikkuutähdettä ja pitkäikäisiä materiaaleja kuten kotimaista poronnahkaa ja pellavaa.

Minulla on luonnoksissa postaus, jossa on paljon tarkempaa syynäystä ainakin vuoteen 2014 asti. Lähtökohtaisesti vaatteiden osto uutena kaupasta ja tarkka syyni on paljon aikaisempaa perua kuin vuosi 2017 ja esim. vuosi 2015 meni itseni kohdalla pelkästään parilla raskauteen liittyvällä kirpputorihankinnalla, joita olen voinut käyttää myös raskauden jälkeen.

Ostolakkoilun ja ompelupalveluiden lisäksi olen käynyt läpi jokaisen omistamani vaatekappaleen ja kankaan, hyödyntänyt vaateystävällisiä säilytysratkaisuja, tuunausta, korjausta, panostanut entistäkin enemmän asianmukaiseen vaatehuoltoon ja pesuun,  ja erityisesti kiinnittänyt huomiota turhan pesemisen välttämiseen silloin kuin esim. tuuletus tai kevyt tahran poisto ovat olleet riittäviä keinoja. JNE.

Jutun ydin on  nyt kuitenkin se, että olen valinnut ensisijaisesti 4 aluspaitaa käyttökiertoon loppuun kulutettavaksi. Aloitin loppuunkäyttöprojektin jo syksyllä, mutta vuoden alusta tein ”astetta radikaalimman” vedon ja siirsin suurimman osan t-paidosta ja topeista laatikkoon siististi pakattuna ja suojattuna lämpimään varastoon ns. reserviin. Vaatekaappiin jätin ainoastaan yhden siistimmän t-paidan + näiden neljän kierrossa olevan yläosan lisäksi seuraavat 4+3 yläosaa (ns. aluspaidoiksi talvikaudella luokiteltavia), joissa on myös pitkähihaisia joukossa. Tämä 4+3 lisäpaidat ovat niitä, joista otan seuraavaksi käyttöön aluspaitoja neljän paidan kiertoon. Tarvittaessa voin ”fuskata”, eli esim. tilanteen mukaan ottaakin pitkähihaisen aluspaidan, jos tilanne sitä syystä tai toisesta vaatii.

Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen

Joka tapauksessa, jutun ydin on käyttää noita kierrossa olevaa neljää yläosaa mahdollisimman paljon; aluspaitana mahdollisimman monessa tilanteessa, urheillessa ja yöpaitana. Milloin sitten vaate on mielestäni loppuun käytetty tässä tapauksessa? VASTAUS: Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen. Urheillessa tällä hetkellä tärkeintä on liikunnan ilo ja niin kauan kun vaate on miellyttävä päällä ja pysyy liikkeessä mukana, voin sitä käyttää hyvillä mielin. Valikoin tähän neljän kiertoon paitoja, jotka jo selvästi näyttävät siltä, etteivät voi kestää enää lukemattomia pesukertoja.

Kierrossa on:

  1. Ohut, hailakan vaaleanpunainen, läpikuultava alustoppi, joka on mummoni jäämistöistä, second hand siis. Otettu käyttöön vuonna 2012. Ohuutensa vuoksi ei tule kestämään enää pitkään kierrossa. Alkuun käytin paljon kesätoppina yhdistelemällä toisen topin, bikiniyläosan tai urheilutopin kanssa. Nyttemmin olen ottanut topin siis myös talvikäyttöön.
  2. Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita. Second hand siis. Hommasin tämän ns. perusklassikoksi vaatekaappiini, sillä tiesin mustavalkoraidan olevan oma kestosuosikki vielä vuosia. Käytössä kuitenkin kulunut ohueksi, rispaantumista ja muutama pienen pieni, mutta huomaamaton reikä kainalokohdissa. Lähellä ratkeamispistettä, joten korjaus ei enää kannata. (Tämän paidan kohdalla veikkasin sen hajoavan jo syksyllä viim. viidessä pesussa, mutta aika paljon pitempään on kestänyt).
  3. Vuoden 2009 alussa ostettu, perus vaalea t-paita, jonka olen ostanut Gina Tricotista. Laatu ei ole, kuten arvata saattaa, paras mahdollinen, vaikka onkin palvellut epäsäännöllisen säännöllisesti käytössäni 10 vuotta. Kangas on ollut jo alun perin ohutta ja nyt kainaloissa voi nähdä tummumia ja pienen pientä reikää.
  4. Neljäntenä käytössä on keväällä 2012 tai 2013 Anttilasta ostettu toppi, jossa on pientä tummansini/mustaa-valkoista raitaa. Hommattu samalla perusteella, kuin tuo mustavalkoraidallinen t-paita, eli ns. perusklassikoksi. Pesuissa menettänyt muotoaan, mutta ei täysin ”levahtanut” vielä. :D

Vaikka paidat eivät ole enää parhaimmillaan, ovat ne myös käytössä kuluneet mukaviksi ja esimerkiksi villapaidan alla toimivat todella hyvin. Mielikuva ratkeamispisteeseen käytettävistä vaatteista voi saada aikaan mielikuvan homssuisena pyyhältämisestä. Tästä ei kuitenkaan suoraan ole kysymys. Tarvittaessa minulla on siistejä mekkoja jne. ja toisaalta aluspaidat tuppaavat talvikäytössä jäämään piiloon muun vaatetuksen alle.

Mitä sitten kun vaate ratkeaa lopullisesti?

Tällä hetkellä meillä on menossa miehen kanssa säilytyskorien punontaprojekti, jota toteutetaan leikkuutähteellä, puhki-kulutetuilla vaatteilla ja lakanoilla. Heikompi kuituaines joukossa ei haittaa, sillä letityksissä ja solmuissa kankaan yhdistäminen toiseen vahvistuu jälleen. Hyödynnämme tässä myös paperimassatekniikkaa ja massan värityksissä vanhoja askartelumaalien loppuja kaappien perukoilta. Korihommissa minun ei myöskään tarvitse liikaa pähkäillä loppusijoituksen kannalta, mitä materiaalia kukin loppuun kaluttu vaate on – riittää, että siitä saa leikattua sopivia suikaleita. Näin ollen voin keskittää materiaalipohdinnat ennemminkin siihen vaiheeseen, kun joskus tulee vaatteiden hommaamisaika. Näin ollen ehkäistään taas tekstiilijätettä ja materiaalin kierto saadaan pidettyä kodin sisällä. Tarkoitus ei myöskään ole ostaa neljän, loppuun kulutetun tilalle uusia t-paitoja (ei myöskään käytettynä), vaan ottaa kiertoon seuraavat neljä ja näin pikkuhiljaa karsia kokonaismäärää.

Tämä korin punontaprojekti on siitä hyvä, että siihen saa uppoamaan materiaalia paljon. Lisäksi käsityö on sellainen, joka palvelee jotakin käyttötarkoitusta, eli siitä valmistuu säilytyskoreja kaapin hyllylle, joiden käytön olen kokenut hyväksi konmari-hengessä. (Pitänee tähän mainita, että pelastin tänä syksynä kaksi säilytyskoria roskiksilta; toinen oli hyväkuntoinen jääkaapin lokero, jota joku yritti änkeä muovin keräykseen kaupan jätepisteellä, toinen oli puinen laatikko, jossa oli vielä ostolappukin paikallaan, mutta pohjasta 2 puuta oli irronnut; oli jätetty roskasäiliön päälle. Eikun kantoon ja mies fiksasi pohjan kuntoon muutamalla jämäpuulla parissa minuutissa!)

Olen tehnyt saman kaltaisia ratkaisuja myös muihin vaatteisiin ja esim. lakanoihin, mutta tämä aluspaitaprojekti on nyt keskiössä ja olkoon nyt omalla kohdallani tammikuun teema. (Vaikka julkaisu antoi odottaakin aikaansa). Mieheni vaatteissa sama setti on ollut vähän saman suuntaisena käytössä – ja vanhoista, puhki kuluneista kalsareista onkin syntynyt jo mitä mielenkiintoisempia letityksiä. ;).

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

Somettomat mökki-illat kaappien kätköistä…

24.7.2018 Minimalism, Re-use, Tee-Se-Itse, Travel in Finland, Vintage

 

Helteet ovat suosineet, joten en viitsi juuri nyt kuluttaa aikaa blogikirjoitteluun. ;) Olin jälleen viikonlopun somettomalla, viettäen aikaa mökkiaskareissa perheen kanssa. Reissussa tuli tietysti (mökkitöiden lisäksi) uinnin, onkimisen ja saunomisen lomassa myös kerättyä piirakkamustikat ja bongattua uusia, historiallisia lähiretkikohteita (muinaiset asuinpaikat). Ehkä näistä joskus lisää.

Tulomatkalla piipahdettiin myös Valamon luostarissa – paikka josta saa paikallista laatukuoharia myös sunnuntaisin kesäaikaan klo 9-21! (Alko – so last season…. ;))

Kuvaan valikoitui kuitenkin tällä kertaa aktiviteetteja mökin kaapin syövereistä – tyylikäs vanha dominopeli ja iltalukemiseksi Edgar Allan Poen kauhutarinakokoelma….

Mitä hauskoja löytöjä te olette tehneet esim. mökiltä?

https://www.bloglovin.com

Luovan järjestyksen polku – ”Tärkeää ei ole aina itse päämäärä vaan matka”

6.7.2018 Ecological, Left over materials, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse

(Alphonse Mucha)

Olen tällä hetkellä vakiinnuttanut blogin julkaisutahdin joka toiselle viikolle. Nyt olisi käsillä julkaisuviikko, mutta kameran piuha on mystisesti kadonnut… viimeksi muksu veti sitä perässään ”karvamatona”, vaikka sellainen oli hänelle askarreltu! Oli samaan aikaan tiski kesken ja jotenkin tässä kohtaa on nyt musta aukko, mihin piuha päätyi… Siivouksessa piuhaa ei löytynyt sängyn alta – eikä sitä ole mielestäni kuljetettu asunnosta ulos. Mene ja tiedä sitten :D Vakipaikallaan laatikossa se ei kuitenkaan ollut…. jätänpä siis kuvien siirron tuonnemmaksi ja kirjoittelen jostakin muusta :D

Ehkä on hyvä palata noihin ”luovan järjestyksen polun” teemoihin tällä erää. Missä nyt mennään? Olen havainnut kerran viikossa – tavaran vähentämisen hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi. Se antaa sopivaa pelivaraa ja antaa tilaa luovuudelle. Kun yksi viikko käsittää vaikkapa siivouskomeron raivaamisen ja toinen viikko kaapissa pyörivien askartelumaalien loppuun käyttämisen, ei homma muutu liian puurtavaksi. Asiat myös tuntuvat menevän mukavasti eteenpäin – ei tunnu olevan enää kasa ikuisuusprojekteja, kun joka viikko jollekin projektille on oma aikansa. 

Tärkeää ei aina ole itse päämäärä vaan matka.

Kun tavaraa ja asioita on vähentänyt ympäriltään, voin sanoa kehittyneeni seuraavissa asioissa;

  • Ympäristön havainnointi myös positiivisessa valossa on parantunut

Mikäli mahdollista, osaan nauttia vieläkin enemmän arjen pienistä asioista ja ilmiöistä ympärilläni ja kiinnittää huomioita sellaisiin pieniin yksityiskohtiin enemmän, joita aikaisemmin tuli osittain siivuutettua tai huomioitua vain hetkellisesti. Esim. osaan vielä paremmin ottaa irti asioita omasta arjesta ja kaupunkiluonnosta, paikoista, jotka ovat lähellä. Joskus arki tuntui puuduttavalta ja sitä odotti esim. viikonloppuna mökille pääsyä. Nykyään viikot soljuu mukavammin ja oho, hupsista nyt se mökkiviikonloppu onkin jo nurkan takana.

  • Muistan jo paremmin, mitä omistan ja mistä sen löydän

No, tuo kameran piuha näyttää nyt olevan teillä tietämättömillä mutta kokonaisuutena alan hahmottaa paremmin omistamani tavaran määriä ja niiden hakemiseen liittyy yleensä jo vähemmän päänvaivaa. Sama koskee myös miehen ja lapsen tavaroita. Omaa aikaa ja voimavaroja ei kulu enää niin paljon tavaroiden haeskeluun. On myös jotenkin selkeää, kun tietää jo etukäteen, että okei, nyt käytin tuon ja tuon asian loppuun ja en niitä enää jatkossa tarvitse. Tai että osaan nimetä, kuinka monta tietyn tyyppistä tavaraa minulla on.

  • Siivous on helpottunut

Kun tavaroilla on paikkansa ja laskutilat yhä selkeämmät on myös siivous helpottunut huomattavasti. Lisäksi tulee intensiivisemmin tehtyä joka päivä jotakin pientä järjestelyhommaa, jolloin ei kerralla tarvitse rykäistä kaaosta kiireellä kasaan. Siivous – ja järjestelyrytmeistä jaksaa pitää paremmin kiinni ja soveltaa ja luoda uusia käytäntöjä jouhevammin.

  • Jo järjestetyt kaapit alkavat pysyä yhä pitempään järjestyksessä

Tämä puolestaan ruokkii intoa pitää järjestystä yllä ja antaa inspiraatiota, aikaa ja voimavaroja myös järjestämättömien kohteiden läpi käymiselle.

  • Osaan hyödyntää ja korvata paremmin jo omistamiani tavaroita

Kun muistaa, mitä omistaa, sitä tulee myös paremmin käytettyä. Kaapissa lojuva, puoliksi käytettynä saatu vanha piilolinssineste putsaa lavuaarin, Lapsen puoliksi käytetystä hammasgeelistä tuunaan itselleni pariksi päiväksi hammastahnan, loppuneen leivinpaperin tilalle levitän kaappiin unohtuneita korppujauhoja, miehen yksiparisesta pistokkaasta tulee avainpiilo seinään, yläpuolelle tulee vanhasta koristehelmihatusta pussukka, johon voi laskea hoitamista vaativat paperit. Lukuisasta teevalikoimasta syntyy jääteetä kotiaineksilla kesäjuomaksi jne. Olen ollut ennenkin ihminen, joka hyödyntää jo kotona olevaa kaupassa juoksemisen sijaan mutta vähentämisen myötä tämä tapa on arkipäiväistynyt ja tullut todellisesti helpottamaan arkea.

  • Ajattelumaailma on kääntynyt ennemmin siihen, mitä jo omistaa, kuin että mitä haluaisi lisää

Kun huomaa omat resurssinsa, niitä osaa paremmin hyödyntää ja tuntee omistavansa aika paljon. Jos vastaan tulee jokin mieluisa asia kodin ulkopuolelta, ajatus kääntyy heti siihen, mitä kotona jo on ja voisiko omista tavaroista saada esim. tuunattua saman tyyppisen. Ns. roskat jaksaa hyötykäyttää kotitaloudessa vieläkin intensiivisemmin, ilman että ne jäävät unohtuneena lojumaan jonnekin  ”sitten joskus tuunaan näistä jotakin – periaattella”. Esim. kananmunakennoista syntyvät mökille sytykekukat, kuoret murskataan kalkiksi mullan joukkoon.

  • Tavaroita tulee käytettyä oikeasti loppuun

Ei enää käsilaukkujen, meikkipussien ja kylpyhuoneen laatikoiden pohjalle unohtuneita näytepakkauksia, puoliksi käytettyjä rasvatuubeja, kasoja hotelleista hamstrattuja suihkumyssyjä, saippuoita ja kavalkaadia pieniä hammastahnatuubeja…Näitä kaikkia on käytetty loppuun ostamatta ja hamstraamatta uusia tilalle. Nyt taitaa olla menossa kierroksessa viimeinen suihkumyssy.. niitä olen käyttänyt aina niin kauan kun alkavat hajota, tämän jälkeen olen kietaissut sen vielä wc:n puhdistuskäsineeksi, jonka jälkeen ne on voinut hävittää. Sen jälkeen voi siirtyä ihan tavallisen pyyhkeen käyttöön samassa tarkoituksessa :D

  • Olen vieläkin paremmin oppinut elämään tässä ja nyt, mutta toisaalta suunnittelemaan järkevämmin

Olen osannut pitää aiemmin montakin rautaa tulessa – mutta kysymys kuuluu onko se aina tarpeellista. Nykyään pyrin ennemmin siihen, että asiat etenevät niin pitkälle kuin mahdollista ”yksi peruna kerrallaan”-periaatteella. Asioita ei siis pyritäkään tekemään väkisin tehokkaammin vaan ehkä ennemminkin intensiivisemmin. Tarkoitus on se, että rutiinit ovat kohtuullisia ja luovuudelle jätetään tilaa. Suunnitelmat etenevät myös maltillisesti – ehkä ensi kertoja elämässä pystyn sanomaan itselleni, että ”katsotaan tämä tehtävä ensin loppuun ja mietitään seuraavaa vasta sen jälkeen”.

  • Olen tyytyväisempi käsillä olevalla hetkellä

Osaan olla armollisempi itselleni, jos jokin ei sujukaan ihan suunnitellussa aikataulussa tai tulee takapakkeja. Ennen jännitin viulunkielenä, jos esim. työtehtävissä tuli viivästystä sairastumisesta johtuen. Nyt osaan suhteuttaa asioita kuormittamatta liikaa itseäni. Pidän tietysti viimeiseen asti kiinni sovituista jutuista, mutta en ylistressaa tekemättömiä töitä. Tiedänhän, että hoidetuksihan ne tulevat ja joskus täytyy hieman soveltaa.

  • Elämä on tässä ja nyt

Haaveita saa olla, mutta turhan haikailun olen lopettanut. Tyyliin ”voi kumpa olisin nyt siellä ja minulla olisi sitä ja tätä”. Olenkin keskittyneempi siihen , mitä käsillä on ja mitkä ovat tavoitteeni tässä ja nyt -edetessä kohti tulevaisuutta. Kun aloin intensiivisemmin vähentää tavaraa -ajattelin osittain vielä sitä osana tulevaa, helpompaa muuttoa sekä pieneen asuntoon sopivaa tavaramäärää, mutta nyt huomaankin miettiväni, etten ehkä haluaisikaan seuraavasta asunnosta kovin isoa ja että en koskaan halua lottovoittoa.

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

DIY – Palasaippuan jämät ja yrtit uudeksi saippuaksi

20.6.2018 Ecological, Left over materials, Re-use, Tee-Se-Itse, Zero waste

Tarkoituksellinen puolentoista viikon blogi- ja sometauko takana :)! Näin juhannuksen kynnyksellä voisin esitellä hieman saippuahommia. Jossakin raivaamista koskevassa uutisessa törmäsin jonkin aika sitten siihen, kuinka kaikki kylppärissä pyörivät saippuan jämät tulisi heittää menemään tavaran vähentämisen ja siivouksen nimissä. Itse olin tottuneesti kerännyt jämiä pieneen lasipurkkiin ja hyödyntänyt niitä esim. lavuaarin putsauksessa tai kevyessä tahran poistossa.

Kosmetiikan ostolakkohuumassa käytin myös noita pieniä jämiä oikeasti peseytymiseen ostamatta uutta tilalle tai pienen pieneen tilaan menevänä matkasaippuana reissussa. Koska olen vannoutunut asioiden loppuun kuluttaja, mutta toisaalta teen viikoittaista tavaran vähennystä, ratkaisuni jälleen kerran oli hyödyntää olemassa olevat jämät ostamatta uutta tilalle.

Hieman soveltamalla mummon perintönä saatua ”Kotikonstit – parhaat konstit” opusta tyhjensin jäljellä olevat saippuapalojen jämät kattilaan ja kiehautin vedessä ja oliiviöljyssä yhteen. Joukkoon lisäsin takapihalta nurmikon seassa kasvavia voikukan lehtiä ja terassilla ruukussa kasvavaa sitruunamelissaa. Sekoitin saippuamassaa ja otin sen hetkeksi jäähtymään. Kaapista kaivoin pari kuppia, joihin laitoin seoksen ja nostin kirjahyllyn päälle kuivaan ja lämpimään pariksi viikoksi. Ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut, otin vielä muotoiltavissa olevan toisen, puoleksi jähmettyneen saippuaseoksen ja painelin sen toisen saippuan sisään. Voikukan lehdet antoivat saippualle kivan vihreän sävyn, tosin lopputulos muistutti äkkiseltään hieman epämääräistä kakkapökälettä, mutta eipä anneta sen häiritä :D Tuoksuja välttelevänä mietin tarkkaan, lisäänkö tuoksuksi  mitään, seosta voi siis hajustaa esim. eteerisillä öljyillä. Meillä oli terassin ruukussa myös basilikaa, joten lisäsin sitä ikään kuin hajusteeksi. Ohjeen mukaan saippuamuotit tulisi myös peittää, mutta tästä tuli jokseenkin lipsuttua.

Tarvitsin siis:

  • Kourallinen palasaippuan jämiä
  •  vettä
  • Kourallinen voikukkia lehtineen
  • Kourallinen sitruunamelissan lehtiä
  • Muutama basilikan lehti
  • Ripaus oliiviöljyä

Hommahan ei sinänsä ollut iso – käytännössä aikaa alun valmistusprosessiin meni vähemmän, kuin että olisin lähtenyt kaupasta saippuaa varta vasten hakemaan. Tietysti tuo parin kolmen viikon jähmetysprosessi vie aikansa, mutta mikäli saippuan valmistuksella ei ole varsinaisesti kiire, ei homma ollut kovinkaan työläs kun ainekset sai niin helposti kotoa ja kotipihalta. Kuvan vaaleanpunainen askartelupaperi on mieheni sukulaistädin jäämistöjä. Tällä hetkellä saippua odottaa käyttöön ottoa ko. paperissa.

Kertailin myös kotikirjahyllyn kasviopuksesta juttua voikukista. (Aapala & Aapala: Pääskynhattu, päivänkämmen – kasvikertomuksia. 2007. Otava. ) Kun katse on siirtynyt minimalistisempaan elämäntapaan ja tavaran vähentämiseen – ovat omistamani kirjat saaneet jälleen jonkinlaista lisäarvoa, sillä niistä löytyy juuri niitä helmiä, joita osaa arvostaa ja hyödyntää. Asioissa vähentämällä ja keventämällä uskon löytäväni myös uudelleen aikaa enemmän kotihyllyn kirjallisuuden pariin. Tähän maailmaan hurahtaisin koska vaan vieläkin syvemmälle, vaikka aihepiiri omaan alaan kuuluukin, tuntuu, että vieläkin syvällisempi kasvikunnan hyödyntämistuntemus olisi poikaa. Pikkuhiljaa…. ;) Voikukilla on entisaikaan hoidettu mm. ryppyjä ja voikukan maitiaisnesteellä on hoidettu mm. näppylöitä. Tietysti voikukan lehdet käyvät hyvin myös sellaisenaan salaatinlehdistä. Sitruunamelissa raikastaa ja rauhoittaa.

Hyvää juhannusta! :)

https://www.bloglovin.com

 

Vauvamuistot talteen kotona pyörivillä tavaroilla

2.6.2018 art, Left over materials, Re-use, Repair, Tee-Se-Itse

 

Lapsen vauva-aikana vastaan tuli usein erilaisia jalka- ja käsi-ikuistuksia, esim. askartelumassaan tehtynä. Periaatehan toimii niin, että massasta muotoillaan haluttu tuotos, kuten tässä pyöreähkö pohja ja painetaan jälki siihen. Muotoiltuna massa lämpiää, jolloin haluttu jälki jää siihen paremmin kiinni. Uunissa painettu massa sitten ohjeen mukaan lämmitetään niin, että massa lopulta kovettuu.

Mieheni ehdotti, että jos sellaiset mekin tehtäisiin. Muistin silloin, että minulla on vielä askartelutarvikkeissa 2 massan palaa, joista juuri ja juuri saa muotoiltua pohjan pienen jalan ja pienen käden jäljelle. Olin tyytyväinen, että sain nuo viimeiset palat hyödynnettyä, kun varsinaista käyttöä niille ei oikein ollut – massa oli jäänyt joskus yli joululahja-askarteluista, kun vielä sellaisia harrastin.

Nämä massaläpyskälle ikuistetut muistot jäivät kuitenkin vähän sinne tänne pyörimään ja odottelivat ”jatkojalostusta” lapsen kaapissa. Jossakin vaiheessa sitten ajattelin, että minulla olisi niihin sopivat kehykset varastossa. Kehyksillekään ei ollut enää varsinaista virkaa – ne olivat toimineet parikymppisenä silloisen asunnon seinällä kuvakollaasina ja jääneet tämän jälkeen käyttöä vaille. Laitoin siis kehykset siististi massapalojen viereen, mutta aina kun lapsen kaappia käytiin läpi esim. pieneksi menneiden vaatteiden lahjoituksia tehdessä – ei kehyksiä tullut kuitenkaan sommiteltua loppuun asti. Koska massapalat olivat paksummat kuin tavalliset kuvat – kehykset eivät istuneetkaan ihan sellaisenaan. Jätin siis asian mietintäasteelle.

Tänään oli jälleen päivä, jolloin kävimme lapsen kaapista läpi serkkutytölle menevää tavaraa ja vaatetta ja nyt päätin ”yleisen järjestyksen pidon nimissä” ryhtyä tuumasta toimeen.

Pesin taululasit vielä kotona pyörivällä ikkunanpesuaineella (jatkossa aion pärjätä etikalla) ja kiinnitin lasin ”väärältä puolelta” kehykseen hyödyntämällä pari vuotta sitten hommaamaani kuvioitua ilmastointiteippiä. Samaisella teipillä kiinnitin massapalat taulun taustaan – tausta askarreltuine massoineen paikalleen – ja napsautin metalliset kiinnikkeet taulun takaa normaalisti kiinni. Siinäpä se! Tuunatessa sain idean, että jos kotona ei valmiiksi olisi kuvioitua ilmastointiteippiä – mutta askartelumaaleja löytyisi, voisi ihan tavallistakin ilmastointi-pakkaus- tai maalarin teippiä maalata ja hyödyntää samalla tavalla. Tässä oli tärkein saada lasi pysymään ”väärällä puolella” turvallisesti paikoillaan jolloin jouduin laittamaan teippiä hieman yli – mutta toimii kuitenkin.

Tauluissa on taustapidike, eli ne voi laittaa joko seinälle tai esim. lipaston päälle. Paikkaa täytyy vielä tuumailla…. ;) Onhan tuo kehys vähän sähäkkä ja levoton – katsotaan mihin asettuu :)

(*Kuvasta on kuvanmuokkauksella poistettu lapsen nimi, ne oli siis kynällä kaiverrettu myös massan paloihin.)

https://www.bloglovin.com/

Summer shoes – DIY Project

20.5.2018 art, Bijou, Boots & Shoes, Left over materials, Re-use, Repair, Second Hand, Tee-Se-Itse, tuunaus

 

Kaikenlaista julkaistavaa roikkuu luonnoksissa, mutta monesta jotain puuttuu…

Jaan siis tälle viikolle kesäisen kenkätuunauskuvan, jossa oma överiys pääsi valloilleen ;)

Kengät ovat roikkuneet tuunausta odotellen jo tovin, nämä on tarkoitus yhteen sovittaa erit. saman henkisen kesämekon kanssa.

Kengät olivat ehjät, vähän käytetyt, olen ne ostanut noin 10 vuotta sitten, mutta käyttökerrat ovat jääneet enempi yksittäisiin kesäjuhliin, joten nämä olivat vielä  hyvässä kunnossa siihen asti kunnes lapseni löysi kengät ennen korkealla olevaa kenkätelinettä ja sai niihin ilkeät jäljet. (Tämän jälkeen meille syntyikin kiireen vilkkaa korkealle asetettu kenkäteline ja pakkohan sellainen on olla – varsinkin kenkiä tuunaavana ei halua, että pieni lapsi altistuu tekeleilleni ;))

Kengissä on: kirpputorilta ostetut hiuskukkaklipsit (Nämä taisin hommata tätä varten jo 2 vuotta sitten…)

Decoupage-lakka-tekniikalla siirrettyjä kukkakiiltokuvia 

Kukkiin on ripoteltu marbleerausväriä pisaroina ja keskiosaan tehty ”jalokivi” kiiltävällä askartelumaalilla

Oranssia askartelumaalia on sudittu mm. kohtiin, jotka hieman kärsivät lapsen käsittelyssä.

Maalit ovat olleet minulla jo tovin muista projekteista, osa kiiltokuvista on kulkenut lapsesta asti, joten tässä onnistui pääosin hyödyntämään jo kotona valmiiksi olevia materiaaleja. (Lukuun ottamatta second hand hiusklipsuja).

Vanha kesämekkoni tarvitsee vielä pientä hienosäätöä. Sitten kokonaisuus onkin valmis. Toki pidän kenkiä myös yksiväristen ja pelkistetympien vaatteiden kanssa. (Mekko roikkuu muuten kiinni vanhasta, tuunatusta pyöränvanteesta, joka toimii sekä lamppuna, että kuivaustelineenä… tästä myöhemmin lisää)

(Tässä arkistoista yksi kuva, jossa ko. mekko päällä Turun Ruissalosta kohta kolme vuotta sitten :))

Ihanaa kevättä ja kesää!

 

Sytykekukat mökkiäitienpäivään

7.5.2018 art, Ecological, kierrätys, Left over materials, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Meillä on ollut tapana nyt jo useamman vuoden ajan tavata äitini kotitilalla äitienpäivän korvilla. Tila on jo vuosia toiminut mökkikäytössä. Tänä vuonna tosin vierailemme mökillä jo helatorstaina ja varsinaisen äitienpäivän vietämme tänä vuonna miehen kanssa kahdestaan suuntamaalla Joenrantakahvilaan aamiaiselle.

Pääsiäisen ja vapun sekä lapsen synttäreiden jäljiltä meille oli kertynyt tyhjiä kanamunakennoja. Laitoin talteen tätä varten. Myös ne pari poikkeuksellista kertaa, kun olemme käyneet take away-hampparilla mukaan on tullut kartonkiset juomatelineet. Yleensä välttelen nämä paikat viimeiseen asti ja säästän mahdolliset juomakupit kotiin, joista juon vielä parit kahvit ennen kuin heivaan ne kartonkiin. (Tässä vaiheessa ne yleensä alkavatkin jo hapertua. :D)

Netistä löytyy ohjeita kananmunakennoruusujen tekoon esim. haulla ”diy roses egg”. Itse lähinnä sovelsin mallailemalla leikattuja kananmunakennokuppeja sisäkkäin, hieman rytistämällä ja taittelemalla ja vääntelemällä, eli en tässä taaskaan ohjeita jaa, vaan välitän inspistä ;). Koriksi valikoitui asuntomme entisen omistajan minulle takapihalle jättämä kukkakori, josta heivasin vanhan muovisisuksen pois roskapussiksi. Kuljetusta varten suojasin korin lapsen lelun ympärillä olleella verkolla. Kananmunakennokukkia voi käyttää saunan sytyinä ja korikin alkoi olla jo niin vanha, ettei se meillä olisi kestänyt ulkotiloissa pitkään. (Ei ole esim. lakkakäsitelty, joten ajan myötä hapristuu). Korinkin voi siis lopulta polttaa risuina saunaa sytyttäessä. 

Leppoisaa tulevaa äitienpäivää!

https://www.bloglovin.com