Selaat arkistoa kohteelle Tee-Se-Itse.

Syyskuun loppuunkäyttöhaaste + kanttauksia ja ylijäämänahkaa

13.9.2019 circular economy, Left over materials, Repair, Second Hand, taylormade, Tee-Se-Itse, Zero waste

Tässä lähestytään jo syyskuun puolta väliä, enkä vielä ole päivittänyt syyskuun haastetta. Ajattelin, että jotain loppuunkäyttövaatetta olisi tässä välissä hajonnut, mutta ainoastaan yksi pari varrettomia sukkia kului aivan lopullisesti puhki. (Kyseessä miehen kahdesta Niken sukasta jo aiemmin yhdistetty pari).

Noista teinkin välittömästi lettirimpsun. Tilalle sain miehen varastosta mustat lyhytvartiset, koska ne olivat miehelle auttamatta pienet. Pari muuta paria alkaa olla myös aika finaalissa ja syksyn liikuntasetit varmaan kuluttavat nämäkin sukat aika nopeasti.

Kesällä kirpputorilta löytämäni poltetun oranssi nahkahame oli nappilöytö myös näin syksyä ajatellen ja sen yhdistely loppuunkäyttövaatteisiin on ollut helppoa. Ompelijalla olen teetättänyt pieniä muokkauksia ja korjauksia jo omistamiini vaatteisiin, esim. ylijäämänahkasta valmistuneilla kiiloilla, joilla vaatteen istuvuus on saatu kuntoon. Toinen päivitys on ollut kanttinauhojen laitto. Tällä on saanut kaivattua ryhtiä ja pitkäikäisyyttä helmoille. Kanttauksissa ollaan suosittu nollahukka- ja loppuunkäyttöperiaatetta – Kantteja on esim. yhdistelty ompelijan omien varastojen viimeisistä kanttinauhapätkistä, hyödyntämällä kaasojeni hameista ylijääneet pätkät, sekä mummoni jäämistöstä vastikään löytämälläni kanttinauhalla.

Alan olla todella tyytyväinen garderobiini ja olen todella tyytyväinen, että päätin syventyä omaan vaatekaappiini ja olla itse niin vahvasti mukana sen suunnittelussa.  Selkeä loppuunkäyttöhaaste rinnalla on helpottanut arkea ja vaatekaapin siistinä pitämistä.

Nyt syyskuulle ajattelin pitää haasteena alusvaatteiden loppuun käytön. Minulla ei ole tarvetta tällä hetkellä lisätä hirveästi loppuun käytettävän tekstiilin määrää itse haasteeseen, joten alusvaatteet sopivat asiaan paremmin kuin hyvin. En lähde nyt erittelemään jokaisen alusvaatteen ostohetkeä, mutta pieni läpileikkaus olkoon paikallaan.

En ole reiluun pariin vuoteen ostanut alusvaatteita. Rintsikoita olen kaavaillut nyt tulevaksi ”joululahjaksi”. Shoppailin nuorempana todella mielelläni alusvaatteita – erilaisia alushousuja minulla oli jossain vaiheessa ihan käsittämätön määrä. Kokoni ei ole hirveästi muuttunut, joten olen voinut edelleen käyttää noita nuoruuden hankintoja. Vaatekaappeja järjestellessäni olen joka kerta havahtunut kuitenkin siihen, haluanko oikeasti, että niinkin pienet vaatekappaleet vievät niin ison tilan kaapista. Viime vuodet olen pitänyt ensi sijaisesti ostolakkoa, mutta tänä vuonna siirryin alusvaatteidenkin suhteen ns. ”reservisysteemiin”. Käyttövaatehyllyllä minulla on alushousuille tyhjä purkki (tyhjentyneestä isosta, 1 kg DECUBAL-rasvapurkista uudelleen käyttöön otettu, suljettava purkki),  johon olen valikoinut erilaatuisia alushousuja loppuunkäytettäväksi.

Laskin, että purkissa on nyt 6 kpl alushousuja, lisäksi yhdet ovat päällä, yhdet kuivumassa ja yhdet pyykissä, eli tämä tekee yhteensä 9 paria intensiivikierrossa olevia. Noilla pärjään vallan mainiosti. Jatkossa pyrin valikoimaan alusvaatteet urheilu edellä-periaatteella ja suosimaan tulevissa hankinnoissa täyspuuvillaisia alushousuja. Tällä hetkellä luulen kuitenkin pärjääväni vallan mainiosti aika pitkäänkin ilman uusia hankintoja. Nähtäväksi jää.

https://www.bloglovin.com

 

Elokuun loppuunkäyttöhaaste: ”Jotakin hempeää”

8.8.2019 Tee-Se-Itse

Elokuu on jo pyörähtänyt käyntiin, joten on aika päivittää loppuunkäyttöhaaste tälle kuukaudelle. Virallisesti en ole tässä muutaman viikon aikana käyttänyt mitään loppuunkäyttökierron tekstiiliä aivan loppuun, joskin yhdet varrettomat sukat ja mieheni varastoista käyttöön ottamani vanha t-paita alkavat olla aika finaalissa. Miehen vanha t-paita on jo rähjäinen, mutta viime aikojen aktiviteetit ovat olleet sen sorttisia, että sille on myös ollut edelleen käyttöä. (Mökkiaktiviteetit marjojen poiminnan, pihatöiden ja vanhan navetan siivouksen muodossa vain muutamia mainitakseni..)

Vaikka olen pyrkinyt yhdistelemään loppuunkäyttövaatteita esim. siistimpien mekkojeni kanssa, on todettava, että aika tavalla asut ensi sijaisesti koostuvat loppuunkäyttövaatteista, joissa erityisesti yläosat sanelevat pukeutumisrytmiä. (Koska niitä on tarkoitus kuluttaa intensiivisellä tahdilla). Yksi hyvin toimiva ratkaisu (ja toimiva myös lomapakkauksiin) on ollut pukea kimonotyyppisen, läpikuultavan vaatteen alle esim. cropattu loppuunkäyttötoppi ja froteekankaiset loppuunkäyttöshortsit. Erityisesti olen käyttänyt loppuunkäyttövaatteiden päällä muutama vuosi sitten kirpputorilta hankkimaani tummanpunaista, osittain läpikuultavaa pitsikaftaania. Se on osoittautunut loistohankinnaksi – olen virittänyt siitä niin siistimmän hartiahuivin pakkasille villakangastakin päälle tai kietonut kaulahuiviksi. Mekon päällä solmittuna se on hoitanut kevyemmän jakun virkaa ja nyt kesällä olen solminut siitä vyöllä mekon itselleni. Asu on ollut myös supermukava – ajatellen, että olen voinut nyt pitää alla jo virttyneitä, mutta erittäin miellyttäviä froteeshortseja ja lyhyttä ribbineulostoppia ja saada silti ”silmää miellyttävän pitsiasun” aikaiseksi.
Lähdinkin nyt valikoimaan loppuunkäyttöön jotakin hempeää täydennystä ennen kuin syksy tuo tullessaan kylmemmät ilmat.

Loppuunkäyttökiertoon pääsee 3 VAATEKAPPALETTA:

1. Mummoni vanha vaaleanpunainen pitsiyöpaita.

Sain tämän jo lapsena (Noin 5-vee) prinsessaleikkeihin mekoksi ja se on ollut minulla siitä asti. Minulla oli kuitenkin nuorena aikuisena pieni fiksaatio kauniisiin yöasuihin, joten tämä yömekko ei pitkäikäisyydestään huolimatta ollut aikuisiällä missään intensiivisessä käytössä, kun valinnan varaa löytyi. Haluan nyt koittaa yhdistellä sitä myös muuhun pukeutumiseen, jolloin käyttö ei rajaudu vain yökäyttöön. Yöpaita oli aiemmin jo heivattu tuunauslaatikkoon, mutta ajattelin nyt vielä käyttää sitä ja yömekon hajottua hyödyntää etumuksen jämäkämmän pitsiosan esim. irtokaulukseksi yksiväristen t-paitojen ja kauluspaitojen kanssa pidettäväksi. Pesulappua en enää mekosta löydä alkuperän tutkimiseksi. Yritän kokeilla, miten tämä toimii esim. solmitun, vaaleansinisen kauluspaidan kanssa.

2. Aluspitsituubitoppi

2012 vuoden alussa ostettu aluspitsituubitoppi Tallinnasta. (pesulapun mukaan ”Made in China”). Tätä täytyy käyttää nyt, sillä kuminauhat pakkaavat löystymään ilman käyttöäkin ja talvella tälle ei ehkä löydy samanlaista tarvetta. Alusvaatteisiin minulla on myös ollut tietynasteinen loppuunkäyttö meneillään ja viimeistään joululahjaksi on ”tilauksessa” täysin uusia rintsikoita. Tätä on helppo käyttää vielä kesämekkojen kanssa ennen talven tuloa.

3. Kukallinen narutoppi

Vaikka olen ollut yläosien loppuunkäyttöön lisäämisen suhteen nyt maltillinen, jotta edellisiäkin aidosti ehtii käyttää pois kierrosta, teen tässä kohtaa pienen poikkeuksen. Topit ja yläosat, joita minulla on käyttökierrossa, ovat aika sporttisia ja kaipaan jotakin hempeämpää. Minulta löytyi kesävaatteista valkoinen narutoppi, jossa on kirkkaanpunaisia ja tummankeltaisia kukkia vihreine lehtineen. Edessä on metallirengas. Toppi on peräisin Turusta pienestä vaateliikkeestä, jota ei taida olla enää ollut olemassa vuosikausiin. (En muista edes nimeä). Ystäväni oli joskus nuorempana siellä töissä, minkä vuoksi olen myös paidan aikoinaan sieltä ostanut. Paita on ostettu varmaan noin 2004-2005 välillä. Paidan pesulapussa lukee, että se on tehty ranskassa. Yläosan kuminauhallisuus ja se, että paidassa on 8 % elastaania ja loput polyesteriä tietää sitä, että myös käyttämättä paita hapristuu -niimpä pika pikaa uudelleen käyttöön!

Näillä ajattelin jatkaa ja kun jokin näistä hajoaa, löytyy reservistä vielä jotakin täydentävää hempeää tilalle.

P.S. Haluan jossakin vaiheessa loppuvuotta laskea mekkojen ja hameideni määrän. Olen tietysti tehnyt näin suurpiirteisesti ja arvioinut tätä vaateosastoa käyttötarkoituksen ja toisaalta monipuolisen käytön mukaan. En ole kuitenkaan suorittanut laskelmaa ihan loppuun asti, koska osa näistä on muokkauksen ja tuunauksen alla. Satuin kirpputorimyynnin yhteydessä löytämään vaatekaappiin vielä yhden, vuosia halutun vaatekappaleen itselleni. Löysin poltetun oranssin, a-linjaisen, polvipituisen nahkahameen viidellä eurolla. Se sopi, kuin olisi mittojen mukaan tehty. Vitsi, mikä tuuri! :D Olen lopulta huomannut, että pohjimmiltani minulla on taipumus tykästyä johonkin tietyn näköiseen vaatekappaleeseen ja tämä voi kestää helposti sen 10 vuotta + eteenpäin. Esim. minulla on eräs trenssivisio ollut varmaan 15 vuotta, koska Kodin kuvalehdessä oli erään taiteilijan päällä tietynlaisesta kankaasta tehty tyköistuva takki. Aika ei ole muuttanut mieltymystä – toki voi olla, että haave on ollut vähän vähemmän pinnalla joinakin aikoina. En ehkä ole ollut koskaan mikään aktiivinen heräteostosten tekijä. Siksi myös vaatekaapin päivitys on ollut sikäli helppoa, että esim. tietyt kuosit vaikkapa mekossa ovat olleet itselleni edelleen ajankohtaisia ja pienillä muokkauksilla vaatteesta on saanut jälleen toimivan. Ja sopivan.

https://www.bloglovin.com

Huhtikuun haaste tekstiilien loppuunkuluttamiselle: varrettomat sukat

10.4.2019 circular economy, Minimalism, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Ihan ensimmäiseksi: Kävin lunttaamassa, millä nimellä kutsutaan ”varrettomia” sukkia. Eteen tuli termi ”No-Show”, mutta pitäydytään nyt kuitenkin tuossa termissä ”varreton”. :D

*Jos joku eksyy lukemaan postausta vailla tietoa aiemmasta, niin vietän tänä vuonna tekstiilien loppuunkulutus-vuotta, nostamalla esille joka kuukausi eri kategorioita kodin tekstiileistä. Käytän tiettyjä, jo parhaat päivänsä nähneitä tekstiilejä minimaalistetussa kierrossa aivan ratkeamispisteeseen. Nämä käyttökierrossa olevat tekstiilit on sijoitettu tietyille hyllyille ja muut vastaavat tekstiilit pakattu siististi odottamaan omaa aikaansa. Loppuun kulutetun tekstiilin  jatkohyödynnys menee ensi sijaisesti säilytyskorien punontaan ja tuunaukseen – näin  sivuuttamalla tekstiilijäte ja pitämällä materiaalin kierto kodin piirissä. Kotikutoiset tuunaukset, (kuten tässä korit ja niiden tuunaus) myös palvelevat selkeästi jotakin tarvetta.

Tulevaisuudessa on tarkoitus pärjätä tiettyjen perusvaatteiden suhteen yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että kaapista löytyy jo käyttökiertoja ja elämää  nähneitä tekstiilejä. Samalla pääsen pohtimaan syvällisemmin esim. omia, aikaisempia kulutustottumuksiani ja omistamani tekstiilin historiaa. Olen viimeisimpien vuosien aikana ostanut pääsääntöisesti second hand vaatteita, korjannut, muokannut tai tuunannut omia vanhojani tai teetättänyt, muokkauttanut ja korjauttanut vaatteita ompelijalla tai äidilläni. Teetättämissäni vaatteissa olen hyödyntänyt pitkälti second hand kankaita, kotimaista poronnahkaa (esim. jäännöspalat ja leikkuutähde) sekä pellavaa. Samalla olen ollut erityisen tarkka vaatehuollosta, turhan pesemisen välttämisestä jne.

No niin, huhtikuun teemaksi valikoituivat siis sukka-aiheet, koska minulla on niitä enemmän kuin riittävästi. (Ja miehellä vielä enemmän :D!) Se, miksi juuri varrettomia, selvinnee myöhemmin.

Aluksi pieni katsaus koskien tammi- helmi- ja maaliskuun loppuun käytön haasteita: 

Juuri tätä postausta viimeistellessä 10.4. ei muutoksia, mutta tammikuun haasteen aluspaidoista kaksi on siinä kunnossa, että ne kestävät ehkä juuri ja juuri +/- 5:den pesun käyttöineen. Helmikuun haasteen legginssiosastosta teinkin juuri päivityksen ja maaliskuun haasteen lakanaosastolla uusia tuulia puhaltaa varmaan jo viimeistään toukokuussa, mutta aika näyttää :).

Loppuunkäyttöhaasteesta täytyy sanoa sen verran, että se herättää tunteita suuntaan jos toiseen; toisaalta, joo olen onnistunut tekemään vaihtelua vaatteiden suhteen monipuolisesti. On myös helppoa, kun vaatetus on täytynyt rakentaa tietyistä, rajatuista elementeistä tilanteen mukaan. Vaikka olin sallinutkin itselleni, että poikkeustapauksissa saa suosia myös omistamaani, ”parempaa vaatetta”, niin lopulta kuitenkin pystyin tässäkin hyödyntämään käyttökierron vanhat leggissit esim. teatteriin – vain pukemalla verkkosukkahousut vanhojen legginssien päälle.

Välillä kuitenkin tuntuu aika tylsältä vetää ”aina niitä samoja aluspaitoja päälle”, vaikka ne jäisivätkin villapaidan tai vaikkapa kimonon alle. Kysymys on lähinnä siitä tunteesta, joka herää, mutta lopputulos kuitenkin tuntuu aina mukavalta. On myös päiviä, jolloin kyseenalaistan käyttökierron tehokkuutta, esim. kun valitsen tarvittavan pikähihaisen paidan varapinosta, tulen lähes aina pohtineeksi, olisinko voinut valita toisin, jos en mieti tätä heti aamulla nopeasti pukeutuessa, niin ainakin jossakin vaiheessa illan tullen :D. Olenkin miettinyt, siirränkö ns. varapinon kokonaan pois silmistä tai ainakin vähennän sitä jättämällä ainoastaan kaksi pitkähihaista siihen. (Päivitys: Okei, tämä taisi olla se ratkaisu, johon päädynkin. Kierrossa olevien, viiden aluspaidan lisäksi varapinoon jäi 3 pitkähihaista ” aluspaitaa” samalle hyllylle ja muut siirrettiin ”reserviin” odottamaan, että viiden aluspaidan kierrosta joku hajoaa.) Näin myös käyttövaatehylly pysyy helpommin järjestyksessä.

Huhtikuun haaste – varrettomat sukat

Nyt kuitenkin huhtikuun haasteen uuteen ”tekstiiligenreen”! Tällä kertaa aiheeksi valikoituivat sukat ja nimenomaan varrettomat sukat. Tausta:  Olen joka vuosi käynyt perheen sukkalaatikot läpi ja lajitellut parittomat ja rikkinäiset erikseen. Parittomia ja rikkinäisiä sukkia on päätynyt siivouskäyttöön ja ne parittomat ehjät, mitä on voinut käyttää vielä yhdessä, on lajiteltu uusiksi käyttöpareiksi. Hyväkuntoisia, pieneksi menneitä lapsen sukkia on lahjoitettu kaverien ja sukulaisten lapsille. Osa käytöstä poistetuista sukista odottaa tuunaus- ja askartelulaatikossa.  Lisäksi olen leikannut lapsen kanssa sukista kuvioita ja lähiaikoina tein myös jo kauan aikaa sitten säästämistäni raidallisista sukista myös lettipunoksia koreja varten.

Mummoni jäämistön korin paikkausta tekstiili-leteillä. Hyödynnetty mummolta jääneitä matonkudelakanoita ja omia puhkikulutettuja sukkiani, jotka löysin tuunausvarastosta. (Valmiista tuotoksesta kuvia, jahka valmistuu).

Kuva ”sukkaruusuista”. (Sukat kaverin vanhat, jotka itse käytin loppuun).

Parsimaan lähden siinä tapauksessa, että sukka on muuten vielä hyvässä kunnossa, mutta siihen on tullut yhteen kohtaan pieni reikä. Sukan tulee nimittäin olla hyvä ja helliä jalkoja ja istua käytettävän kengän kanssa. Hyvä ja istuva kenkä, jossa on oikeanlainen sukka säästää niin jalkaa, kuin käytettävää sukkaakin.

Viimeisimmän sukka-parini olen ostanut kesän lopulla 2014, kun ne unohtuivat matkasta Pohjois-Venäjän Road Trip-reissulla. Osto tapahtui Pohjois-Venäjän puolella.

Luulen, että tätä ennen olen ostanut itselleni yhdet McKinleyn laskettelusukat lumilautailua (ja muuta talviaktiviteettia) varten vuoden 2013 loppupuolella ja sitä ennen kolmen parin satsin perusmustia, ohuempia, mutta villasekoitteisia ulkoiluun tarkoitettuja sukkia työpaikan ryhmätilauksen kautta vuonna 2012. (Jotka olen voinut yhdistää myös muuhun pukeutumiseen ilman, että sukat näyttävät varsinaisilta urheilusukilta.) Vuonna 2011 kesällä olen ostanut 4 paria perussukkia – tuolloin olin töissä vaihtelevissa kohteissa ja kuljetin mukanani hyvin rajallista määrää vaatetta.

Jätän tästä laskusta nyt pois sukkahousut. En ole siis ostanut neljään ja ½ vuoteen sukkia? Mutta silti tuntuu, että niitä piisaa… (siis todellakin niitä, jotka ovat oikeasti käyttökelpoisia, eivätkä ole reikäisiä, koska huonot on jo heivattu muuhun palvelukseen.) Luulen, että tässä on samoja syitä, kuin tuolla ”helmikuun haasteen kalsariosastolla” – tasaisin väliajoin on saanut lahjaksi sukkia tai saanut jonkun sukulaisen sukat, jotka eivät olekaan mahtuneet jalkaan alkuperäiselle omistajalleen. Lisäksi – käytän niin paljon suhteessa villasukkia, että tuo perussukka ei vaan samalla tavalla kulu käytössäni ja esim. talvella talvisukkahousuja käytettäessä saatan vetää sukkahousun päälle villasukat, jolloin tavallinen sukka ei pääse käyttöön. Kesällä sukka taas jää monesti käyttämättä, koska siirtyy avosandaaleihin. Metsä- ja mökkiaktivitteeteissa sukkia kuitenkin tarvitsee. Minulle kertyy myös kävelyä, jonka jo luulisi sukkia kuluttavan, mutta niin niitä vaan on syynistä ja viime vuosien ostamattomuudesta huolimatta – vähemmälläkin määrällä pärjää taatusti! Tulevaisuudessa haluankin satsata etupäässä, yksivärisiin, mieluusti mustiin sukkiin, näin ollen parien vaihtuminen ei ole tarkkaa ja ne on helppo yhdistää mustien legginssien kanssa tarvittaessa. Myöskään värjäymät eivät niin herkästi näy.

Käydessäni perheen sukkia läpi, havaitsin, että miehelläni on (paitsi muutenkin todella laaja sukkavarasto – myös varrettomien sukkien ns. ”yhden koon”-sukkavarasto. Kuitenkin, tämä ”No-show-sukka”- osasto on hänellä suhteellisen vähässä käytössä – oli kuulemma hamstrannut ison kasan varrettomia sukkia itselleen Turkin matkalla ennen meidän tapaamista – ja siellä ne sukat nyt nököttävät, todella vähällä käytöllä näiden vuosien jälkeen :D) Koska nämä ”yhden koon” varrettomat sukat sopivat minullekin ja talviaikaan ne toimivat itselläni sisäliikunnassa treenikenkien sisällä, keräsin käyttökiertoon käytetyimpiä sukkia myös miehen sukkavaraston puolelta omaan urheilukäyttööni. Laitoin varrettomat sukat tyhjään Pringles-purkkiin samalle käyttövaatehyllylle loppuun kulutettavien aluspaitojen ja pitkisten kanssa. Tuunasin purkin vähän miellyttävämmäksi kotoa löytyvillä jämäpapereilla. Koska päällimmäinen paperi oli läpikuultavaa, etsin vanhasta sanomalehdestä sivun, jossa olisi pientä tekstiä ilman isoja mainoksia. Yllättäen Helsingin sanomien taloussivulta löytyi sopiva sivu, jossa pienen printin lisäksi löytyi pinkkejä tehosteviivoja :D.

Miehen herkkutuokiosta yli jäänyt Pringles-purkki sukkapurkiksi. Päällystetty sukulaistädin jäämistöistä löytyneellä askartelupaperin lopulla ja vanhalla sanomalehdellä.

Miehen sukkavarastoista omaan käyttöön otettu pari, joka aiemmin yhdistetty kahdesta ehjästä sukasta.

Loppuun käytettäviksi sukiksi valikoituvat:

  • Miehen no-show sukista yhdistetty Niken kelta-vihreä pari.
  • (Omasta tuunauslaatikosta löytynyt yksittäinen sukka, jonka yhdistin toiseen tuunauslaatikon sukkaan, josta on leikattu varsi reiän kohdalta pois.)
  • (Miehen varrettomista sukista vaalean keltainen puman sukkapari.)
  • (Omasta varastostani tummansiniset No-Show sukat, jotka olen hankkinut jo lukioaikana 2000-luvun alussa, mutta ovat epäsäännöllisen käytön vuoksi säästyneet.)
  • (Omasta varastosta valkoiset, raidalliset varrettomat sukat, jotka olen ostanut Anttilan alennusmyynnistä arviolta vuonna 2007, mutta jääneet epäsäännöllisen käytön vuoksi laatikkoon pyörimään.)

Näitä pareja käytän sisäliikunnassa kevään ajan kierrossa ja yksien hajotessa katson käyttöön seuraavan parin. Purkkiin mahtuisi enemmänkin pareja, mutta koska sukat eivät ole päivittäisessä käytössä villasukkien ja talvisukkahousujen suosimisen vuoksi, pidän käytössä ainoastaan näitä viittä paria ja niitäkin pyrin käyttämään ensi sijaisesti sen mukaan, mikä pari on jo valmiiksi kulunein. Nyt kevättä ajatellen, luulisi, että voisin käyttää näitä myös yleisemmin tennareiden kanssa. Näissä periaate menee niin, että yksi pari on aina ensi sijaisesti käytössä ja jos se on ehtinyt pesusta takaisin käyttökiertoon esim. siksi, että välillä on tullut pidettyä pelkkiä villasukkia, niin silloin laitan jälleen tämän sukkaparin päälle.

By the way, Saa nähdä, mitä valikoituu lapsen kanssa päälle virpomiskeikalle tulevana sunnuntaina.

Hyvää pääsiäistä!

https://www.bloglovin.com

 

Katsaus helmikuun loppuunkäyttöhaasteeseen – vapaamuotoista verkkokuviointia

7.4.2019 art, circular economy, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Vaikka olenkin vaatteiden loppuunkulutusprojektista aika innoissani, kieltämättä ensimmäinen ajatus tähän julkaisuun palatessani oli ”Kuka hemmetti kirjoittaa vanhoista kalsareista” :D Mutta tällä linjalla edelleen jatketaan!

2.4. Otin viikonlopun aktiivikäytön jäljiltä jazz-tanssihousut koneesta ja da-daa, takasaumaan ilmestynyt ”lopun alkujana” oli revennyt isoksi reiäksi. (Housut kävivät vieläpä koneen villapesuohjelmassa, koska halusin saada täyden koneellisen). Muutoin housuihin jo pari vuotta sitten saksittu tuunauskuvio oli jo aiemmin lähtenyt laajenemaan ja kangas oli paikoitellen kulunut jo ohueksi. Olemus oli myös sen verran löystynyt, että olin viime ajat käyttänyt näitä sisäliikuntatreeneissä suoraan pesukoneesta tulleina ja muutoin sitten kotihousuina ja pitkinä kalsareina. Viime viikonloppuna puin housut toisten sukkisten päälle, jolloin ne toimivat vielä hiihtäessä ja lapsen kanssa ulkolenkillä. Mutta nyt, takasauman alue oli niin reikäinen ja hapristunut, että sain vedettyä housut viimeisilleen riekaleiksi lahkeeseen saakka vain hieman venyttämällä kangasta. Eli, housujen viimeinen käyttöpäivä oli virallisesti ennen koneeseen laittoa 1.4. Ehkä tämä on kevään merkki ja uuden alku :D.Kiitän ja kumarran, palvelivat minua 90-luvun loppupuolelta asti. Välillä viettivät aikoja treenivaatehyllyllä ilman käyttöä, mutta aika aktiivisesti olivat taasen käytössä treenihousuina. Katsastin, missä housut on pesulapun mukaan valmistettu. (Osto siis 90-luvun loppupuolella Helsingistä Fiorellasta). Pesulapussa lukee ”Made in Britain, Lycra only by Dupont”. 95 % Cotton ja 5 % Lycra/Elastane.

Tässä kuvassa housut vielä palvelivat viikonloppuna sukkisten päälle puettuna. Kun housut ovat kuivuneet narulla, leikkaan niistä vanhaa kuviota mukaellen ”verkkoa”, jolla teen säilytyskorin tuunauksen. (Tähän valmiina on odottamassa yksi Fiksuruoan pahvilaatikko, muuta hyödynnettävää tuunausmatskua tsekkailen vielä.)

Päivitys: Nyt julkaisuvaiheessa housut onkin jo alustavasti leikattu kuvioksi, joka näkyy myös tästä kuvasta.

Muutoin, edellinen kori on vaiheessa, nyt on ollut sen verran haipakkaa, sairasteluita ja hyvät ulkoilukelit on myös halunnut hyödyntää suht tehokkaasti, että tuunaukset ovat olleet vähemmällä. Mutta pikkuhiljaa ;).

No mutta mitäpä valitsen tilalle? Intensiiviseen kiertoon pääsevät mustat talvisukkahousut, joista on jo aiemmin leikattu rikkikulunut sukkaosa pois. Muu osio on hyvä edelleen. Minulla ei ole varmaa tietoa siitä, koska nämä on ostettu, voivat hyvin olla vuosilta -07 – 10. Nämä voi käyttää hyvin vielä pitkiksinä ja keväämmällä hameen kanssa ja mustien sukkien kanssa saan näistä ikään kuin sukkahousut. Jollei tule kovin kylmä kesä, niin ihan kesäkäytössä nämä ovat varmaan kuumat, joten nyt sukkikset on hyvä kuluttaa loppuun. Kokeilen näitä myös sisäliikunnassa, toimivatko.

Muutoin lähiaikoina onkin tulossa julkaisuun uusi tekstiiliryhmä kuun vaihduttua huhtikuuksi, mutta ajattelin postata tämän ensin.

https://www.bloglovin.com

The Prodigyn keulahahmo menehtyi – nuoruuden T-paita pääsi kiertoon

21.3.2019 art, circular economy, Re-use, Tee-Se-Itse, tuunaus

  • Aluspaita: Merinovillainen ulkoilukerrastopaita, Tilaus Suomen luonnonsuojeluliitolta: Osto 2012.
  • T-paita: Ostettu Lontoosta, Itse muokattu. Osto 1998.
  • Lyhyt villakangastakki: Joululahja(toive) saatu 2009. Muokkaus: Resorit ja rusetti Ompelimo Rokita 2017.
  • Korvakorut: Suomi Design.  Joululahja mieheltä (Toive). Saatu 2018. Mine Güngör.
  • Hame: Oman Wanhojen tanssipuvun ylijäämäkankaasta. Ompelimo Rokita. Teetätetty vuonna 2017.
  • Tummansiniset aluslengginssit: Second hand, saatu. (Nämä on ne miehen yhdet ”teinikalsarit” :D)
  • Kukalliset verkkosukkahousut, Kappahl, Osto 2001.
  • Kiiltonahkaiset nauhanilkkurit, Mantere Finland, Kirpputori, osto 2018.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.388501

Nytpä ei seuraakaan korinpunontaa vaan: Maaliskuun alussa törmäsin uutisiin yläasteaikana fanittamani bändin, The Prodigyn laulajan, Keith Flintin kuolemasta. Uutisointia on siellä täällä ja sittemmin uutisoitiin myös, että kuolinsyykin liittyi itsemurhaan ja yliannostukseen. (Tähän halusin kuitenkin poimia linkin juurikin Maaseudun tulevaisuudesta, koska asiasta uutisoitiin sielläkin).

Nostalgiavyöryissäni päätin kaivaa tuunauslaatikosta yläasteaikaisen, Lontoosta -98 ostamani, minulle super ison T-paidan käyttökiertoon. Tuolloin kuljettiin ylisuurissa reisitaskuhousuissa ja yläosatkin sai olla väljiä – varsinkin kun vielä lumilautailu toi pukeutumiseen omat vaikutteensa. Olin yläasteen jälkeen käyttänyt paitaa lähinnä joitakin kertoja alus- ja yöpaitana, mutta missään intensiivisessä käytössä paita ei ole ollut vuosikausiin. Tein siihen jotain tuunausvirityksiä pari vuotta sitten, mutta projekti jäi sikseen. Haaveilin ehkä jonkin näköisestä bändimekosta, mutta projekti ei päässyt enää työn alle. Nyt ajattelin, että minähän voisin käyttää paitaa solmittuna versiona ja kun paidan kankaasta aika jättää, niin saisin siitä mahdollisesti vielä kuvan säästettyä ja todella tekisin sen bändimekon parempaan kankaaseen yhdistettynä :).

Tässä puuvillaisessa paidassa laatu ei ole ollut mikään huippu, vaan muistan jo lukioaikana taivastelleeni, että paita on menettänyt muotonsa – niimpä se päätyi yöpaidaksi. Paidan printtikuvassa, sen sijaan, värit ovat pysyneet todella mallikkaasti; siksipä epäilen, että pystyn säästämään kuvan edelleen, etenkin kun pesen paidan aina väärin päin. Paita on siis todellakin säästynyt tunnearvo-paitana! Valmistusmaa-lappua en valitettavasti enää paidasta löydä, olen itse irrottanut sen alustavan tuunauksen yhteydessä pari vuotta sitten. Tein paidalle nyt vielä tällaisen pikatuunaukseen, leikkaamalla edestä alhaalta keskeltä viillon, jolloin eteen jää erkanevat liehukkeet, jotka voi solmia yhteen. Näin saan paidan solmittua helposti edestä. Tätä tulee käytettyä nyt varmasti mieheni kauluspaidan alla ja kuvassa näkyvällä Wanhojen tanssipukukankaan ylijäämästä teettämälläni punaisella samettihameella on paikkansa tämän paidan kanssa! :) Puen nyt talvella myös pitkähihaisen taikka mekon tai topin tämän t-paidan alle. Treenipaitana ja yöpaitana toimii myös edelleen oikein hyvin. Tuon t-paidan kanssa nään jo niin paljon yhdistelymahdollisuuksia, että oksat pois. Omaa takki- ja kenkäosastoa vaihtamalla löytyy kivoja yhdistelymahdollisuuksia

Muutoin, loppuunkäytettävien tekstiilien saralla ei muutoksia – toki voimme ennustaa, että kuukauden sisällä tulee takuulla hajoamista tapahtumaan. Tässä asussakin aluslegginssit ovat ne yhdet miehen vanhat kalsarit, joita en kuvitellut enää pukevani muuta kuin pitkien housujen alle xD. Samoilla sukkahousuvirityksillä kävin myös päiväteatterissa – nää toimi vielä yllättävänkin hyvin verkkosukkahousujen alle puettuna. Noiden verkkosukkahousujen laatua ihastelen -olen ne kuitenkin ostanut lukioaikoina ja vaikka käyttö onkin ollut kohdallani aika harkittua ja special occasion – tyyppistä, niin onhan niitäkin kertynyt jo tähän päivään vuodesta 2001! (Muutamatkin Ilosaarirockit mukaan lukien ;))

https://www.bloglovin.com

 

Katsaus loppuunkäytettävistä lakanoista (maaliskuun haaste)

12.3.2019 circular economy, Minimalism, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, Zero waste

Lyhyt kertaus: Vietän tänä vuonna tekstiilien loppuunkulutusvuotta, nostamalla esille eri tekstiilikategorioita. Tarkoitus on raivata kaapista parhaat päivänsä nähneet tekstiilit käyttämällä niitä minimaalistetussa kierrossa mahdollisimman paljon. Tilalle en ole ostamassa uusia, vaan tarkoitus on tulevaisuudessa pärjätä yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. Samalla tulen pohtineeksi kunkin tekstiilin historiaa, miksi se minulla on, vanhojakin kulutustottumuksia, lisäämään monikäyttöisyyttä jne. Loppuunkulutetut tekstiilit päätyvät lähtökohtaisesti kotikutoisten säilytyskorien punontaan.

Muutama punos tyynyliinasta, lopulta en sotkenut sekaan muuta kangasta

Nyt kävikin niin, että kun viime postauksessa olin mennyt mainitsemaan ainoastaan loppuun käytettävät aluspaidat ja legginssit, hajoamista alkoi tapahtua lakanaosastolla! Ja itse asiassa vieläpä tyynyliinassa ja aluslakanassa, ei niissä viidessä pussilakanassa, jotka valitsin ”virallisesti” loppuun kulutettavaksi :D. Säilytyskorihomma on edennyt, mutta en ole ennättänyt siitä mitään vielä julkaista, katsotaan, jäisikö viikonloppuna sopiva rako asiaan vihkiytymiselle.

Helmikuun viimeisellä viikolla huomasin ensin entisen vuokralaiseni minulle (2015) jättämän tyynyliinan näyttävän aika risaiselta (Se oli tuolloin juuri käytössä). Sivuun oli ilmestynyt reikä ja olemus oli muutenkin ”repsottava”.  Kokeilin ihan kevyesti, lähteekö kangas repeytymään ilman voiman käyttöä ja näin se näytti tekevän. En kuitenkaan lähtenyt repimään tyynyliinaa sen enempää tässä vaiheessa vaan annoin olla sen seuraavan lakanan vaihtoon asti. Vaihto oli tiistaina 5.3, eli tämä oli sen virallinen, viimeinen käyttöpäivä. Pesukoneesta otettaessa tyynyliina oli hajonnut entisestään ja sen kuivuttua tein siitä heti letityksiä. Nyt käytössä on tyynyliinaan kuuluva pussilakana, saa nähdä, koska sen aika tulee. En ottanut tässä vaiheessa tilalle käyttökiertoon toista tyynyliinaa – koska kuudella pärjää vaihdoissa hyvin. Olen myös tietoisesti mennyt enemmän siihen suuntaan, että ns. 2 extratyynyä, jotka meillä on lukemista varten pedissä, voi pitää nukkumatyynyjen takana niin, että niiden vaihtoväli on pidempi, koska ne eivät ole samalla tavalla ”ihmiskosketuksessa”. Esim. jokaisessa vaihdossa nämä ”lukutukityynyt” voikin siirtää nukkumatyynyiksi ja sen jälkeen pesuun ja samalla tavalla ”kierrättää” tyynyliinoja jokaisessa vaihdossa.

No sitten se toinen: Helmikuun viimeisenä päivänä, eli 28.2. olin sitten viikkaamassa pesusta tullutta pienen parisängyn aluslakanaa, kun huomasin, että kappas, siinäkin on helmassa jo isohko reikä.  Kokeilin sitäkin hieman venyttää ilman voiman käyttöä ja kangas lähti repeytymään. Koska aluslakana näytti muuten ehjältä, päätin ensin, että se saa vielä ainakin yhden käyttökierron, koska reikäisen reunan saan piiloon. Paikkaamaan en lähde, koska kangas repeytyy jo ilman voiman käyttöä. Lopulta revin kuitenkin koko helman pois – ja; laitoin sen suoraan punokseksi tekemistä odottamaan. Näin  ollen päätin, että jatkakoot aluslakana ilman tuota helmaa kierrossa – nopeastipa saan reunan huoliteltua vielä siistiksi, eli tämä aluslakana jatkoi siis vielä kierrossa aluslakanana, mutta hieman kevennettynä versiona ;).

Tuo aluslakana on alun perin sohvan päälliseksi ostettu, musta helmalakana ja kun sen virka loppui sohvan päällisenä, se pääsi viralliseen käyttötarkoitukseensa aluslakanana. Näitä on vielä toinen kaapissa. En ollut aiemmin aluslakanan suuri fani, minusta se oli koostumukselta hieman karkea (etikkahuuhtelu kyllä auttoi ja puhtaasti käytössä kuluminen). Ja sitten nuo helmat piti viikata omalla tavallaan, musta värikin on nykyään vähän niin ja näin lakanassa. Olen ostanut lakanan entisen vuodesohvan peitoksi Jyskistä (Sohva muutossa 2015 jo lahjoitettu opiskelijasoluun) luultavasti vuonna 2011, mutta aivan satavarma en voi ostovuodesta näin jälkeen päin olla. Syy päällyslakanan ostoon oli se, että sohva oli jo elämää nähnyt ja pinta kulunut, sohva oli hankittu siinä vaiheessa, kun menin lukioon toiselle paikkakunnalle vuonna -99. Helmalakanat olivat siis nopea, halpa ja helppo ratkaisu pidentää vielä sohvan käyttöikää. Sohva oli vuodesohvana toimiva, ja se palveli oman omistukseni aikana kaikkiaan neljässä eri asunnossa itseni lisäksi milloin kämppiksiä, vuokralaista tai alivuokralaisia, vieraista puhumattakaan. Luovuin siitä vasta, kun muutin mieheni kanssa yhteen toiselle paikkakunnalle. (Sieltä saimme toisen sohvan, joka oli jäänyt omistajalleen tarpeettomaksi – ja on käytössä nykyisessä asunnossa nytkin.) Anyways, sohva ei ole tässä nyt keskeinen teema vaan helmalakana. Vanha sohva tuli kuitenkin tätä kautta mieleeni, joten halusin muistella hetken sen elinkaarta – loppupäästähän en tiedä, lahjoitin sohvan opiskelijasoluun vuonna 2015 – liekkö sitten vieläkin käyttökierrossa sohvana ;D?

Eli lakanaosastolla virallisesti yksi poistuma, eli tyynyliina ja tilalle kiertoon en kokenut tarpeelliseksi valita toista, koska tuolla kuudella pärjää vallan mainiosti.

https://www.bloglovin.com

Katsaus tammikuun loppuunkäyttöhaasteeseen vol. 2 ja keväistä väriä liikuntaan

27.2.2019 circular economy, Minimalism, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, Zero waste

Alustus: Pyrin tänä vuonna käyttämään kaapeista loppuun tekstiilejä vanhemmasta ja kuluneemmasta päästä, niin että käytän esim. aluspaitoja neljän paidan käyttökierrossa. (Tähän saa tarvittaessa valikoida käyttöön paitoja ”varapinosta”, jossa on lähiaikoina loppuun käytettäväksi otettavia paitoja.) Juhlat ym. ovat erikseen, mutta neljän kierrolla mennään mahdollisimman paljon. Ratketessaan paidoista tulee punosta säilytyskoreihin. Tarkoitus on myös vähentää kokonaismäärää (vähemmälläkin pärjää) ja pitää tekstiilin jatkohyödyntäminen kodin piirissä.

Tammikuun haasteen neljän paidan käyttökiertoon valikoiduista paidoista sanoi itsensä irti virallisesti 27.2 nyt toinen kappale. Kyseessä oli Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita, josta muuutoin oli leikattu laput pois, enkä päässyt tarkastelemaan kuitukoostumuksia tai valmistusmaata.  Kiitän kuitenkin jälleen sen tehneitä. Paidan hommasin siis lähes viitisen vuotta siten, koska halusin juurikin mustavalkoraitaa omaan vaatekaappiin vuosiksi eteenpäin.

Kangas on näin jälkipuintina ajatellen ollut aika ohutta ja vaikka Espritin vaatteet käsitykseni mukaan ovatkin hyvälaatuisia, vaikuttaa tämä paita jokseenkin 2000-luvun halpatuotetulta paidalta. Puuvillaa tämä kuitenkin pääosin on, mutta esim. parin prosentin elastaanimahdollisuudesta en osaa sanoa. Uskoin tämän hajoavan siis jo syksyllä, kun se oli jo alustavassa, intensiivisemmässä käyttökierrossa, mutta lähes puoli vuotta sain sen vielä pidettyä käytössä.

Katsoin jo viime pyykkäyksen yhteydessä, että paita alkaa näyttää aika risaiselta ja tiesin, että nyt se on enää se yksi kerta, kun sen päällensä voi aluspaidaksi pukea. 26.2. aamulla puin paidan aluspaidaksi ja kun kiskoin paidan helmaa päälläni sopivaan kohtaan, helmassa oleva reikä lähti repeytymään. That´s it. Tämän paidan kohdalla ei tullut yllätyksenä, koska tiesin sen olevan hajoavista vaatteista seuraava. Jätin paidan kuitenkin aluspaidaksi piiloon ja päätin myös nukkua vielä se päällä, kuten tein myös edellisen paidan suhteen. Näin ollen sen virallinen, viimeinen käyttöpäivä on 27.2. Nyt saan siitä havittelemaani mustavalkoista punosta säilytyskoreihin. Valkoiseen, vanhaan, mutta jämäkkään lakanakankaaseen yhdistettynä saan tästä tehtyä vielä jämäköitä letityksiä, paidan omasta koostumuksesta huolimatta.

Tillalle pääsee T-paita, joka ei alun perin ollut tuossa tammikuussa asettamassani 4+3 ”varapinossa”. Täytyy sanoa, ettei ollut muuten tuo eräkamoista tuunauslaatikkoon päätynyt ONLY:n ”vaarinpaitakaan”, jonka otin ensimmäisen hajonneen T-paidan tilalle. Tämä taas johtuu siitä, että paidat ovat olleet muussa säilytyksessä, kuin tuossa ”virallisella” T-paita-hyllyllä. Tietysti käyttökierto menee nyt kuitenkin sitä tahtia ja sen mukaan, että huonompikuntoinen käytetään aluksi pois. Olen kuitenkin käyttänyt tarvittaessa paitoja tuolta ”varapinosta”, mutta ne eivät ole vielä tässä intensiivisessä neljän paidan kierrossa.

Kiertoon lähtee treenikamojeni joukosta second hand Niken turkoosi T-paita. (”Made in Malesya”) Tämä tuli käyttööni treenipaidaksi noin vuosi sitten, kun kävimme läpi miehen T-paitavarastoa. Miehelle tämä oli liian pieni – paita oli varmaan jälleen teiniajoilta :D.. Kuntokin alkaa vilautella elinkaaren loppupäätä T-paitana. Tämä ei enää omassa käytössäni ole ollut missään intensiivisessä kierrossa aiemmin, vaan olen käyttänyt sitä muistaakseni muutamissa treeneissä – en usko käyttäneeni ainakaan yli kymmentä kertaa. Yhdistän tämän mielessäni treenipaidaksi, mutta pyrin jatkossa käyttämään myös yleisesti aluspaitana. Tämä paita ei enää pitkään kestä käytössä ja on todennäköisesti seuraavien, hajoavien tekstiilien joukossa. Mutta, nyt saan nauttia sen keväisestä pirteydestä vielä hetken yhdistettynä jumppakenkiini!

Jatkoa ajatellen mietin myös, kannattaisiko minun hyödyntää enemmänkin noita miehen t-paitoja, jotka ovat tulleet elinkaarensa loppupäähän t-paitana. Hän tykkää itse käyttää talviaikaan lähestulkoon pelkästään pitkähihaista aluspaitaa, joten t-paidat jäävät vähälle käytölle. Kuitenkin, elämäntilanne ja harrastukset ovat sellaiset, että ns. huonompaa vaatetta, jota ei niin tarvitse varoa – tulee jatkuvasti käytettyä, siksi myös näiden nuhjuisempien t-paitojen säilöminen kaapissa on ollut ihan järkevää. Mutta – kuten sanottu, mielin määrin ei kukaan näitäkään tarvitse. Katson siis seuraavan paidan pettäessä, miten valita jatkossa.

Mieheni on samaa mieltä, että vähempikin määrä kokonaisuutena riittää. Talvisempia kuukausia on vielä jäljellä, joten nyt on vielä se aika, kun paidan ulkonäkö ei ole aina niin keskeinen, koska se jää piiloon aluspaidaksi. T-paidoissa olemme muutenkin tehneet vaihteluita päikseen, olen esim. antanut omia, isoja T-paitoja hänen käyttöönsä, jotka ovat itselläni olleet lähinnä vaihtelevassa yöpaita-käytössä.

Näin ollen:

Tammikuun haasteen paidoista, jotka otin alun perin neljän paidan intensiiviseen käyttökiertoon, on siis jäljellä nyt enää kaksi. Second Hand, mummon jäämistöistä 2012 käyttöön otettu alustoppi, sekä keväällä 2012 Anttilasta ”klassikoksi” ostettu raitatoppi. (En vielä muistanut tammikuussa, onko raitatopin osto tapahtunut 2012 vai 2013, mutta kyllä se on tapahtunut jo 2012, koska muistan, että minulla oli se päällä aluspaitana EräEeerolla Lieksassa petokojulla... ja tuo visiitti ajoittui kevääseen 2012 :D). (Raitatopin pesulappu on niin haalistunut, että siitä juuri ja juuri erottaa sen olevan 100 % puuvillaa ja ”Made in Bangladesh” – ettei vain olisi Rana Plaza? Mummon vanha toppi sen sijaan on varmaankin jotakin Polyesteri-viskoosisekoitetta, mitään lappuja paidassa ei ole olemassa, enkä ole aivan varma, miltä vuosikymmeneltä paita on ;))

P.S. Kaikki neljä paria treenihousuja/legginssejä ovat vielä käyttökierrossa. Saa nähdä, kuuluuko seuraavaan katsaukseen paitoja vai leggins-osastoa – tästä en voi olla yhtään varma.

https://www.bloglovin.com

Tekstiilien loppuunkäyttämisen haaste vuodelle 2019 – ”kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen” OSA 1. TAMMIKUU: ALUSPAIDAT

30.1.2019 circular economy, Left over materials, Marie Kondo, Tee-Se-Itse, Zero waste

Viime kirjoittelusta on aikaa ja varmaan vast edes julkaisutahti palautuu kuukausittaiseen. Projekteja kyllä riittäisi julkaistavaksi, mutta ajan käyttö on pitänyt optimoida uudella tavalla. Asteittainen karsiminen on kulkenut rinnalla nyt viimeisimpänä esim. kirpputoripöydän muodossa.

Olen karsimisprojektissa kiinnostunut nyt kuitenkin ensi sijaisesti jo omistamieni tekstiilien loppuun kuluttamisesta – vaikka en tavoittelekaan mahdollisimman minimaalista kapselivaatekaappia, tavoittelen tietyiltä osin sitä, että pärjään tiettyjen perusvaatteiden (ja myös muiden tekstiilien) suhteen yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. 

Lyhyenä alustuksena: Uutena kaupasta en ole ostanut tekstiiliä ainakaan vuoden 2017 jälkeen (eli noin 2 vuota sitten), tällöin kyseessä oli 2 vaatekappaletta; kyseessä oli 1 pari talvisukkahousuja, sillä päälläni olevat kirjaimellisesti valahtivat jalasta kesken talvipäivän, eikä minulla silloin ollut mahdollisuutta käydä niitä päivän aikana kotona vaihtamassa.

Toinen vaatekappale oli rintsikat, jotka menivät paremmin käyttämieni mekkomallien kanssa. Eli sukka- ja alusvaateosastoa siis, joita kaikki eivät esim. vaateostolakkoon laske. Olen tämän jälkeen kuitenkin teetättänyt ompelijalla pari vaatetta ihan alusta asti, mutta näissä olen pyrkinyt hyödyntämään ompelijan varastoista jo olemassa olevia materiaaleja, leikkuutähdettä ja pitkäikäisiä materiaaleja kuten kotimaista poronnahkaa ja pellavaa.

Minulla on luonnoksissa postaus, jossa on paljon tarkempaa syynäystä ainakin vuoteen 2014 asti. Lähtökohtaisesti vaatteiden osto uutena kaupasta ja tarkka syyni on paljon aikaisempaa perua kuin vuosi 2017 ja esim. vuosi 2015 meni itseni kohdalla pelkästään parilla raskauteen liittyvällä kirpputorihankinnalla, joita olen voinut käyttää myös raskauden jälkeen.

Ostolakkoilun ja ompelupalveluiden lisäksi olen käynyt läpi jokaisen omistamani vaatekappaleen ja kankaan, hyödyntänyt vaateystävällisiä säilytysratkaisuja, tuunausta, korjausta, panostanut entistäkin enemmän asianmukaiseen vaatehuoltoon ja pesuun,  ja erityisesti kiinnittänyt huomiota turhan pesemisen välttämiseen silloin kuin esim. tuuletus tai kevyt tahran poisto ovat olleet riittäviä keinoja. JNE.

Jutun ydin on  nyt kuitenkin se, että olen valinnut ensisijaisesti 4 aluspaitaa käyttökiertoon loppuun kulutettavaksi. Aloitin loppuunkäyttöprojektin jo syksyllä, mutta vuoden alusta tein ”astetta radikaalimman” vedon ja siirsin suurimman osan t-paidosta ja topeista laatikkoon siististi pakattuna ja suojattuna lämpimään varastoon ns. reserviin. Vaatekaappiin jätin ainoastaan yhden siistimmän t-paidan + näiden neljän kierrossa olevan yläosan lisäksi seuraavat 4+3 yläosaa (ns. aluspaidoiksi talvikaudella luokiteltavia), joissa on myös pitkähihaisia joukossa. Tämä 4+3 lisäpaidat ovat niitä, joista otan seuraavaksi käyttöön aluspaitoja neljän paidan kiertoon. Tarvittaessa voin ”fuskata”, eli esim. tilanteen mukaan ottaakin pitkähihaisen aluspaidan, jos tilanne sitä syystä tai toisesta vaatii.

Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen

Joka tapauksessa, jutun ydin on käyttää noita kierrossa olevaa neljää yläosaa mahdollisimman paljon; aluspaitana mahdollisimman monessa tilanteessa, urheillessa ja yöpaitana. Milloin sitten vaate on mielestäni loppuun käytetty tässä tapauksessa? VASTAUS: Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen. Urheillessa tällä hetkellä tärkeintä on liikunnan ilo ja niin kauan kun vaate on miellyttävä päällä ja pysyy liikkeessä mukana, voin sitä käyttää hyvillä mielin. Valikoin tähän neljän kiertoon paitoja, jotka jo selvästi näyttävät siltä, etteivät voi kestää enää lukemattomia pesukertoja.

Kierrossa on:

  1. Ohut, hailakan vaaleanpunainen, läpikuultava alustoppi, joka on mummoni jäämistöistä, second hand siis. Otettu käyttöön vuonna 2012. Ohuutensa vuoksi ei tule kestämään enää pitkään kierrossa. Alkuun käytin paljon kesätoppina yhdistelemällä toisen topin, bikiniyläosan tai urheilutopin kanssa. Nyttemmin olen ottanut topin siis myös talvikäyttöön.
  2. Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita. Second hand siis. Hommasin tämän ns. perusklassikoksi vaatekaappiini, sillä tiesin mustavalkoraidan olevan oma kestosuosikki vielä vuosia. Käytössä kuitenkin kulunut ohueksi, rispaantumista ja muutama pienen pieni, mutta huomaamaton reikä kainalokohdissa. Lähellä ratkeamispistettä, joten korjaus ei enää kannata. (Tämän paidan kohdalla veikkasin sen hajoavan jo syksyllä viim. viidessä pesussa, mutta aika paljon pitempään on kestänyt).
  3. Vuoden 2009 alussa ostettu, perus vaalea t-paita, jonka olen ostanut Gina Tricotista. Laatu ei ole, kuten arvata saattaa, paras mahdollinen, vaikka onkin palvellut epäsäännöllisen säännöllisesti käytössäni 10 vuotta. Kangas on ollut jo alun perin ohutta ja nyt kainaloissa voi nähdä tummumia ja pienen pientä reikää.
  4. Neljäntenä käytössä on keväällä 2012 tai 2013 Anttilasta ostettu toppi, jossa on pientä tummansini/mustaa-valkoista raitaa. Hommattu samalla perusteella, kuin tuo mustavalkoraidallinen t-paita, eli ns. perusklassikoksi. Pesuissa menettänyt muotoaan, mutta ei täysin ”levahtanut” vielä. :D

Vaikka paidat eivät ole enää parhaimmillaan, ovat ne myös käytössä kuluneet mukaviksi ja esimerkiksi villapaidan alla toimivat todella hyvin. Mielikuva ratkeamispisteeseen käytettävistä vaatteista voi saada aikaan mielikuvan homssuisena pyyhältämisestä. Tästä ei kuitenkaan suoraan ole kysymys. Tarvittaessa minulla on siistejä mekkoja jne. ja toisaalta aluspaidat tuppaavat talvikäytössä jäämään piiloon muun vaatetuksen alle.

Mitä sitten kun vaate ratkeaa lopullisesti?

Tällä hetkellä meillä on menossa miehen kanssa säilytyskorien punontaprojekti, jota toteutetaan leikkuutähteellä, puhki-kulutetuilla vaatteilla ja lakanoilla. Heikompi kuituaines joukossa ei haittaa, sillä letityksissä ja solmuissa kankaan yhdistäminen toiseen vahvistuu jälleen. Hyödynnämme tässä myös paperimassatekniikkaa ja massan värityksissä vanhoja askartelumaalien loppuja kaappien perukoilta. Korihommissa minun ei myöskään tarvitse liikaa pähkäillä loppusijoituksen kannalta, mitä materiaalia kukin loppuun kaluttu vaate on – riittää, että siitä saa leikattua sopivia suikaleita. Näin ollen voin keskittää materiaalipohdinnat ennemminkin siihen vaiheeseen, kun joskus tulee vaatteiden hommaamisaika. Näin ollen ehkäistään taas tekstiilijätettä ja materiaalin kierto saadaan pidettyä kodin sisällä. Tarkoitus ei myöskään ole ostaa neljän, loppuun kulutetun tilalle uusia t-paitoja (ei myöskään käytettynä), vaan ottaa kiertoon seuraavat neljä ja näin pikkuhiljaa karsia kokonaismäärää.

Tämä korin punontaprojekti on siitä hyvä, että siihen saa uppoamaan materiaalia paljon. Lisäksi käsityö on sellainen, joka palvelee jotakin käyttötarkoitusta, eli siitä valmistuu säilytyskoreja kaapin hyllylle, joiden käytön olen kokenut hyväksi konmari-hengessä. (Pitänee tähän mainita, että pelastin tänä syksynä kaksi säilytyskoria roskiksilta; toinen oli hyväkuntoinen jääkaapin lokero, jota joku yritti änkeä muovin keräykseen kaupan jätepisteellä, toinen oli puinen laatikko, jossa oli vielä ostolappukin paikallaan, mutta pohjasta 2 puuta oli irronnut; oli jätetty roskasäiliön päälle. Eikun kantoon ja mies fiksasi pohjan kuntoon muutamalla jämäpuulla parissa minuutissa!)

Olen tehnyt saman kaltaisia ratkaisuja myös muihin vaatteisiin ja esim. lakanoihin, mutta tämä aluspaitaprojekti on nyt keskiössä ja olkoon nyt omalla kohdallani tammikuun teema. (Vaikka julkaisu antoi odottaakin aikaansa). Mieheni vaatteissa sama setti on ollut vähän saman suuntaisena käytössä – ja vanhoista, puhki kuluneista kalsareista onkin syntynyt jo mitä mielenkiintoisempia letityksiä. ;).

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

Somettomat mökki-illat kaappien kätköistä…

24.7.2018 Minimalism, Re-use, Tee-Se-Itse, Travel in Finland, Vintage

 

Helteet ovat suosineet, joten en viitsi juuri nyt kuluttaa aikaa blogikirjoitteluun. ;) Olin jälleen viikonlopun somettomalla, viettäen aikaa mökkiaskareissa perheen kanssa. Reissussa tuli tietysti (mökkitöiden lisäksi) uinnin, onkimisen ja saunomisen lomassa myös kerättyä piirakkamustikat ja bongattua uusia, historiallisia lähiretkikohteita (muinaiset asuinpaikat). Ehkä näistä joskus lisää.

Tulomatkalla piipahdettiin myös Valamon luostarissa – paikka josta saa paikallista laatukuoharia myös sunnuntaisin kesäaikaan klo 9-21! (Alko – so last season…. ;))

Kuvaan valikoitui kuitenkin tällä kertaa aktiviteetteja mökin kaapin syövereistä – tyylikäs vanha dominopeli ja iltalukemiseksi Edgar Allan Poen kauhutarinakokoelma….

Mitä hauskoja löytöjä te olette tehneet esim. mökiltä?

https://www.bloglovin.com

Luovan järjestyksen polku – ”Tärkeää ei ole aina itse päämäärä vaan matka”

6.7.2018 Ecological, Left over materials, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse

(Alphonse Mucha)

Olen tällä hetkellä vakiinnuttanut blogin julkaisutahdin joka toiselle viikolle. Nyt olisi käsillä julkaisuviikko, mutta kameran piuha on mystisesti kadonnut… viimeksi muksu veti sitä perässään ”karvamatona”, vaikka sellainen oli hänelle askarreltu! Oli samaan aikaan tiski kesken ja jotenkin tässä kohtaa on nyt musta aukko, mihin piuha päätyi… Siivouksessa piuhaa ei löytynyt sängyn alta – eikä sitä ole mielestäni kuljetettu asunnosta ulos. Mene ja tiedä sitten :D Vakipaikallaan laatikossa se ei kuitenkaan ollut…. jätänpä siis kuvien siirron tuonnemmaksi ja kirjoittelen jostakin muusta :D

Ehkä on hyvä palata noihin ”luovan järjestyksen polun” teemoihin tällä erää. Missä nyt mennään? Olen havainnut kerran viikossa – tavaran vähentämisen hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi. Se antaa sopivaa pelivaraa ja antaa tilaa luovuudelle. Kun yksi viikko käsittää vaikkapa siivouskomeron raivaamisen ja toinen viikko kaapissa pyörivien askartelumaalien loppuun käyttämisen, ei homma muutu liian puurtavaksi. Asiat myös tuntuvat menevän mukavasti eteenpäin – ei tunnu olevan enää kasa ikuisuusprojekteja, kun joka viikko jollekin projektille on oma aikansa. 

Tärkeää ei aina ole itse päämäärä vaan matka.

Kun tavaraa ja asioita on vähentänyt ympäriltään, voin sanoa kehittyneeni seuraavissa asioissa;

  • Ympäristön havainnointi myös positiivisessa valossa on parantunut

Mikäli mahdollista, osaan nauttia vieläkin enemmän arjen pienistä asioista ja ilmiöistä ympärilläni ja kiinnittää huomioita sellaisiin pieniin yksityiskohtiin enemmän, joita aikaisemmin tuli osittain siivuutettua tai huomioitua vain hetkellisesti. Esim. osaan vielä paremmin ottaa irti asioita omasta arjesta ja kaupunkiluonnosta, paikoista, jotka ovat lähellä. Joskus arki tuntui puuduttavalta ja sitä odotti esim. viikonloppuna mökille pääsyä. Nykyään viikot soljuu mukavammin ja oho, hupsista nyt se mökkiviikonloppu onkin jo nurkan takana.

  • Muistan jo paremmin, mitä omistan ja mistä sen löydän

No, tuo kameran piuha näyttää nyt olevan teillä tietämättömillä mutta kokonaisuutena alan hahmottaa paremmin omistamani tavaran määriä ja niiden hakemiseen liittyy yleensä jo vähemmän päänvaivaa. Sama koskee myös miehen ja lapsen tavaroita. Omaa aikaa ja voimavaroja ei kulu enää niin paljon tavaroiden haeskeluun. On myös jotenkin selkeää, kun tietää jo etukäteen, että okei, nyt käytin tuon ja tuon asian loppuun ja en niitä enää jatkossa tarvitse. Tai että osaan nimetä, kuinka monta tietyn tyyppistä tavaraa minulla on.

  • Siivous on helpottunut

Kun tavaroilla on paikkansa ja laskutilat yhä selkeämmät on myös siivous helpottunut huomattavasti. Lisäksi tulee intensiivisemmin tehtyä joka päivä jotakin pientä järjestelyhommaa, jolloin ei kerralla tarvitse rykäistä kaaosta kiireellä kasaan. Siivous – ja järjestelyrytmeistä jaksaa pitää paremmin kiinni ja soveltaa ja luoda uusia käytäntöjä jouhevammin.

  • Jo järjestetyt kaapit alkavat pysyä yhä pitempään järjestyksessä

Tämä puolestaan ruokkii intoa pitää järjestystä yllä ja antaa inspiraatiota, aikaa ja voimavaroja myös järjestämättömien kohteiden läpi käymiselle.

  • Osaan hyödyntää ja korvata paremmin jo omistamiani tavaroita

Kun muistaa, mitä omistaa, sitä tulee myös paremmin käytettyä. Kaapissa lojuva, puoliksi käytettynä saatu vanha piilolinssineste putsaa lavuaarin, Lapsen puoliksi käytetystä hammasgeelistä tuunaan itselleni pariksi päiväksi hammastahnan, loppuneen leivinpaperin tilalle levitän kaappiin unohtuneita korppujauhoja, miehen yksiparisesta pistokkaasta tulee avainpiilo seinään, yläpuolelle tulee vanhasta koristehelmihatusta pussukka, johon voi laskea hoitamista vaativat paperit. Lukuisasta teevalikoimasta syntyy jääteetä kotiaineksilla kesäjuomaksi jne. Olen ollut ennenkin ihminen, joka hyödyntää jo kotona olevaa kaupassa juoksemisen sijaan mutta vähentämisen myötä tämä tapa on arkipäiväistynyt ja tullut todellisesti helpottamaan arkea.

  • Ajattelumaailma on kääntynyt ennemmin siihen, mitä jo omistaa, kuin että mitä haluaisi lisää

Kun huomaa omat resurssinsa, niitä osaa paremmin hyödyntää ja tuntee omistavansa aika paljon. Jos vastaan tulee jokin mieluisa asia kodin ulkopuolelta, ajatus kääntyy heti siihen, mitä kotona jo on ja voisiko omista tavaroista saada esim. tuunattua saman tyyppisen. Ns. roskat jaksaa hyötykäyttää kotitaloudessa vieläkin intensiivisemmin, ilman että ne jäävät unohtuneena lojumaan jonnekin  ”sitten joskus tuunaan näistä jotakin – periaattella”. Esim. kananmunakennoista syntyvät mökille sytykekukat, kuoret murskataan kalkiksi mullan joukkoon.

  • Tavaroita tulee käytettyä oikeasti loppuun

Ei enää käsilaukkujen, meikkipussien ja kylpyhuoneen laatikoiden pohjalle unohtuneita näytepakkauksia, puoliksi käytettyjä rasvatuubeja, kasoja hotelleista hamstrattuja suihkumyssyjä, saippuoita ja kavalkaadia pieniä hammastahnatuubeja…Näitä kaikkia on käytetty loppuun ostamatta ja hamstraamatta uusia tilalle. Nyt taitaa olla menossa kierroksessa viimeinen suihkumyssy.. niitä olen käyttänyt aina niin kauan kun alkavat hajota, tämän jälkeen olen kietaissut sen vielä wc:n puhdistuskäsineeksi, jonka jälkeen ne on voinut hävittää. Sen jälkeen voi siirtyä ihan tavallisen pyyhkeen käyttöön samassa tarkoituksessa :D

  • Olen vieläkin paremmin oppinut elämään tässä ja nyt, mutta toisaalta suunnittelemaan järkevämmin

Olen osannut pitää aiemmin montakin rautaa tulessa – mutta kysymys kuuluu onko se aina tarpeellista. Nykyään pyrin ennemmin siihen, että asiat etenevät niin pitkälle kuin mahdollista ”yksi peruna kerrallaan”-periaatteella. Asioita ei siis pyritäkään tekemään väkisin tehokkaammin vaan ehkä ennemminkin intensiivisemmin. Tarkoitus on se, että rutiinit ovat kohtuullisia ja luovuudelle jätetään tilaa. Suunnitelmat etenevät myös maltillisesti – ehkä ensi kertoja elämässä pystyn sanomaan itselleni, että ”katsotaan tämä tehtävä ensin loppuun ja mietitään seuraavaa vasta sen jälkeen”.

  • Olen tyytyväisempi käsillä olevalla hetkellä

Osaan olla armollisempi itselleni, jos jokin ei sujukaan ihan suunnitellussa aikataulussa tai tulee takapakkeja. Ennen jännitin viulunkielenä, jos esim. työtehtävissä tuli viivästystä sairastumisesta johtuen. Nyt osaan suhteuttaa asioita kuormittamatta liikaa itseäni. Pidän tietysti viimeiseen asti kiinni sovituista jutuista, mutta en ylistressaa tekemättömiä töitä. Tiedänhän, että hoidetuksihan ne tulevat ja joskus täytyy hieman soveltaa.

  • Elämä on tässä ja nyt

Haaveita saa olla, mutta turhan haikailun olen lopettanut. Tyyliin ”voi kumpa olisin nyt siellä ja minulla olisi sitä ja tätä”. Olenkin keskittyneempi siihen , mitä käsillä on ja mitkä ovat tavoitteeni tässä ja nyt -edetessä kohti tulevaisuutta. Kun aloin intensiivisemmin vähentää tavaraa -ajattelin osittain vielä sitä osana tulevaa, helpompaa muuttoa sekä pieneen asuntoon sopivaa tavaramäärää, mutta nyt huomaankin miettiväni, etten ehkä haluaisikaan seuraavasta asunnosta kovin isoa ja että en koskaan halua lottovoittoa.

https://www.bloglovin.com