Selaat arkistoa kohteelle Sekavaa.

Paljon kaikenlaista (suurimmaks osaks negatiivista, mut myös positiivinen loppukevennys)

19.12.2016 jotain positiivista, Kuulumisia (negatiivisia tosin), Sekavaa

Siinä et rupee hulluks kissanaiseks on monia hyviä puolia. Kuten: kissat ei ainakaan saa sua tunteen oloos alempi arvoseks, mitättömäks. Ne ei saa sua ajattelemaan itses tappamista, kuuntelemaa tiettyjä biisejä (tänään: https://youtu.be/Qm49FHYcLUE, toinen vaihtoehto olis: https://youtu.be/efErCBkwn50). Ei mitään edellä mainituista, päinvastoin kissat voivat lohduttaa ja auttaa jaksamaan vaikeina aikoina. Minkähän takia mieluummin valitsen kissat ja ”yksinäisyyden” kun toisessa vaakakupissa ovat ihmiset.

 

Tänään (su klo 00.00->) erehdyin juttelemaan erään ihmisen (A:n) kanssa. Se sai mut tuntemaan oloni niin arvottomaksi, mitättömäksi. Se onnistu lyttäämään mut aika alas. Viimeksi kun joku on saanu mut tunteen oloni sellaiseksi.. ..niin viimeksi se yks (exä) oli täällä. Kyyneleet yrittävät jälleen kivuta vapauteen, mutteivat nyt onnistu. Yritän pitää itseni tyynenä, rauhallisena kuin mitään ei olisikaan. En halua olla kenenkään vapaasti riepoteltavana, en olla kenenkään leikkikalu.

Jotkut harvat ihmiset ovat saaneet heräteltyä luottamustani muita kohtaan, että mulla olis viel toivoo tulevaisuudes. He ovat jotenkin onnistuneet saamaan mut aavistuksen verran ymmärtämään, etteivät kaikki käyttäydy ja toimi mua kohtaan kuin se yks (exä) Tänään edistymisessä otettiin takapakkia. Yritän ajatella, ettei se ihminen (A) välttämättä tarkoittanut, mitä sanoi ja sai aikaan, mutta ihmisistä kun ei ikinä tiedä..

 

Sieluni silmin näen jonkun tarttuvan kaulaani kiinni. Reagointini on salaman nopea, tarkoitukseni on helpottaa oloani, ennen kuin tajuntani hämärtyy. Yritän selvitä hengissä vielä muutaman hetken. Joidenkin tiettyjen ihmisten vuoksi yritän olla antamatta periksi, mutta elämä ja kuolema eivät ole omissa käsissäni. Ehkä sittenkin on aikani lähteä.

 

Olen tässä useamman vuoden yrittänyt saada itseäni ymmärtämään etten ole arvoton, että olen tärkeä. Tässä minua on eritysesti tukenut pari ihmistä. Vuoren rinnettä on niin monin verroin helpompi tulla alaspäin kuin kivuta askel askeleelta ylöspäin, niin tämänkin asian kohdalla. Keskustelun aikana yritin tosissani muistaa, että minäkin olen arvokas, mun ei tarvitse ryhtyä mihinkään mitä en tahdo. Kaikesta huolimatta tää yks onnistu järisyttämään pientä maailmaani vain muutamilla sanoilla. Tässä yksi, joka jäi parhaiten mieleeni, jos ei nyt sanasta sanaan niin kuitenkin aika tarkka lainaus: ”Vain huorat hinnoittelevat itsensä.” Suoraan sanottuna tyrmistyin, miten tää yks voi sanoa mulle niin. Muhun voi olla hidasta tutustua, päästä lähelleni ja ansaita luottamukseni, mutta vain sana vain sekunti ja musta pääsee eroon. Vain yksi teko/sana/mikä tahansa ja ei tarvii enää koittaa lähestyy mua.

 

Kaiken edellä kirjoittamani kirjoitin viime yönä (su aamuyöstä) n. klo 2-3.30.

 

 

Päivällä/illalla/yöllä (su, ma aamuyönä) jatkoin vielä lisää:

 

Paha oloni seurasi minua uniini. Kuten unet useimmiten tämäkin oli sekavahko, nyt kun päivän valossa sitä mietti ja ylipäätään unta tai siis painajaista on vaikea muistaa. Muistan vain palan sieltä, toisen täältä, en muista oikein mitään selkeästi, mutta voisin koittaa selkiyttää ajatuksiani ja kerätä ne pienet palaset. Ensinnäkin (kuten melkein aina) tämäkin painajainen tuntui täysin todelta yhtä todelta kuin nyt kirjoittaessani tätä tekstiä. Joissain kohdissa vaikutti kuin olisin ollut joissain kisoissa. Varmaksi en tiedä, mutta ainut mihin voisin verrata on pt-kisat (=partiotaitokilpailut). Välillä tuntui kuin olisin ollut jossain joukkueessa, välillä olin täysin yksi. Uneni kisoissa ei pt-kisojen tapaan tehty erillaisia tehtäviä, paitsi loppupuolella, mutta se saattoikin olla jo eri juttu. Ei kuullosta painajaiselta, eihän. Painajaisen unesta tekee se, että koko unen ajan pakenin erästä henkilöä, en tiedä kuka tämä tyyppi oli, tunnenko hänet oikeasti vai en. Toisaalta hän tuntui erittäin tutulta kuin olisin tuntenut hänet hyvinkin, mutta tavallaan hän oli täysin tuntematon. Tietenkin unessa täysin eri asioista on tehty oma mixinsä (tunne sieltä, kasvot täältä, paikka tuolta ja henkilön luonne jostain aivan muualta).

Toisinaan hän sai minut kiinni, vaikka yritin kaikkeni ettei niin tapahtuisi, sillä tiesin hänen haluavan mulle vain pahaa. Koko painajaisen ajan läsnä olivat silmitön pelko ja suorastaan kauhu. (Kirjoittaessani kissani Cissy huomasi jälleen pahan oloni ja tuli kehräten viereeni, aivan kylkeen kiinni. Kuinka ihana prinsessani.) Aika alkupuolella unta pakenin tätä henkilöä jonkinlaiseen kauppaan, en mihinkään supermarkettiin tms., vaan jonkinlaiseen pienehköön liikkeeseen. Olin hetken turvassa, mutta sitten hän jälleen äkkäsi minut. Tuntui kuin olisin päässyt pakoon, mutta tuntui myös siltä etten liikkunut mihinkään. Siellä mies sai mut ensimmäisen kerran kiinni. Hän käveli exäni jalanjäljissä ja toisti tämän tekoja mm. lyöminen jäi painajaisesta vahvimmin mieleeni. En täysin tiedä miten pääsin pakenemaan, mutta muistaisin, ettemme olleet kaupassa kahden.

Juoksin ja piileskelin koko unen ajan ja välillä mies sai minut kiinni. Toisinaan tuntui kuin pakenisin jonkun kanssa, mutta mulla ei oo aavistustakaan kuka hän olisi ollut.

 

 

 

Jotta tämä ei tyystin menisi ahdistavien tunteiden ja tapahtumien käsittelyyn voisin ikään kuin loppukevennykseksi kertoa pari positiivisempaa asiaa tästä samaisesta päivästä:

1. Omistan siis kolme kissaa (Cindy 11v., Cissy 7,5v. ja Tiikeri 5,5v.), joista yks oksentelee harvasen päivä ilman mitään syytä. No viime yönä kun olin vielä hereillä (kirjoittelin juurikin tätä päivitystä) kuulin jälleen kerran kissan oksentavan. Usein Cissy oksentaa kaksi kertaa perätysten, joten ei ollut yllätys, että kuulin kissan puklaavan kahdesti. Kissan hieman vaihdettua paikkaa kuullosti siltä kuin se olisi ollut oksentamassa huoneessani. Siellä on sellainen pörröinen karvamatto, joka on kamalimpia materiaaleja siivota kissan laattaamisen jälkeen. En siis ollut huoneessani vaan alakerrassa sohvalla. Hyppäsin ylös ja olin rientämässä ylös tarkistamaan, ettei mun vaan tarvis siivota karvamattoani. Kuinka ollakaan silmiini sattui nojatuoli, jossa tämä ”superpuklaajamme” Cissy makoili. Olin et wtf, miks Cissy on tos, eiks se ollukaan Cissy joka äsken oksensi. Jatkoin matkaani, yläkerrassa selvis oksentajan olleen Cindy, jonka en taida muistaa koskaan oksentaneen. Eikä onnekseni mun matolle, vaan yhelle toiselle joka on paljon helpompi siivota. No tänään (su) jouduin sitten pesemään maton sillä kissa oli oksentanut turkkilaista jogurttia, joten pelkkä pinta putsaus ei piisannut. Oli mul kyl hiukan hölmö olo pestä mattoa kylppärissä eikä mattolaiturilla. Toinen asia joka häiritsi viel enempi, et kuuntelin joulumusiikkia, enkä tyyliin Suomipoppia/ Iskelmää/ Looppia/ jotain muuta jota yleens kuuntelisin. No kerta se ensmäinenki pestä mattaa kylppäris ja kuunnel joulumusaa.

2. Pidän kovasti askartelusta, joten joulukorttien teko on mulle oikein mieleistä. Lähimmille ystävilleni teen kortit atomeista, en siis osta mitään valmiita. Tänä vuonna mun inspiraationi on ollut pahasti kadoksissa, joten en oo korttien kans oikeen päässy puust pitkälle. Eikä tilannetta helpota se tosiasia, ettei jouluaiheisia 3D-korttitarpeita löydy oikeen mistään. Tietenkin, mitä tärkeämpi ystävä kortin saa, sitä täydellisemmän perfektionistiminäni kortista haluaa loihtia.

No niin tälläkin kerralla tein yhtä korttia ties kuinka monta tuntia, välillä tuli kirjoitusvirheitä, joten piti aloittaa tekstin kirjoittaminen alusta tai joku kohta ei vaan miellyttänyt silmääni. Tätä tiettyä korttia mietin pitkä tovin millaisen siitä tekisin, millään en keksinyt mitään tarpeeksi hyvää ideaa. Sain kuitenkin hyvillä mielin laittaa kortin kirjekuoreen, sillä onnistun jälleen yllättämään itseni. Tiedän etten ole kirjoitustaidoiltani huonoimmasta päästä vaan olisin aikani mietittyäni keksinyt runonkin, mutta annoin itselleni anteeksi ja oikaisin etsimällä tekstin netin ihmeellisestä maailmasta. Koska kilpavarusteluni on kohdallaan eivät pinsetit yms. salaiset aseeni tälläkään kertaa jääneet pölyttymään vaan olivat suht ahkerassa käytössä, näitä omaa elämääni piristäviä asioita.

Toisinaan myös askartelu aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta suurimmaksi osaksi nautin siitä suunnattomasti. Iloni vai kasvaa kun näen onnistuneeni jälleen loihtimaan jotakin kaunista, vieläpä tyhjästä. Mieltä tietenkin lämmittävät myös toisten kehut, joita välillä kuulen. Juuri menneellä viikolla eräs kaverini muisteli kuinka ihanan kortin olinkaan hänelle viime jouluna tehnyt. Ei siinä voinut kuin hymyillä.

 

Nyt taitaa olla aika napata iltapillerit nassuun ja kiivetä yläkertaan Cissyn kanssa. Vaikka viime yönä fiilikseni olikin kurja, tänä iltana olen hymyillyt itsekseni aika paljonkin. En ole ihan varma mitkä asiat vaikuttavat parempaan fiilikseeni, mutta kyl mä ainakin yhden tavoitan, muttei siitä sen enempää. Hyvää yötä! :)

 

-Elina

Surkea olo, itsetuhoiset ajatukset vakio seuranani

15.8.2016 Fiilikset matalalla, Kuulumisia (negatiivisia tosin), pohjalla jälleen, Raiskaus ja väkivalta muistot, Sekavaa

Sisältää päämäärätöntä sanojen yhdistelyä. Ei mitään uutta auringon alla)

 

Huono olo. Heikottaa. Ruoka ei maistu. Mikään ei tunnu miltää. Mikään ei kiinnosta. Mitään en jaksa tehdä. Itkettää. Olo on surkea. Olisipa joku jonka viereen voisin käpertyä turvaan, muttei ole eikä suurella todennäköisyydellä tulekkaan. En pysty päästämään ketään tarpeeksi lähelle. En pysty luottamaan. En pysty rakastamaan. Mun on jostain syystä paljon helpompi kestää fyysistä kipua kuin tulla rakastetuksi. Kun joku (ei perheenjäsen, hieman eri juttu) (varsinkin miespuolinen!) sanoo rakastavansa minua, välittävänsä minusta yms. ajatukseni valtaa suru, koska en pysty “samaan”, en pysty rakastamaan, en ketään. Sen sijaan, että joku rakastaisi minua, toivoisin hänen satuttavan minua. Kai fyysinen kipu on vain niin paljon helpompi kestää, ymmärtää kuin rakastaminen. Osittain saattaa liittyä myös siihen, että vihaan itseäni, lähes kaikkea itsessäni. Esim. en ole ollenkaan sujut ulkonäköni kanssa, minulla ei ole minkäänlaista itsetuntoa, en jaksa olla tällainen. Ehkä (tiedostamattani) en voi ymmärtää, hyväksyä, että joku voi hyväksyä minut juuri tällaisena kuin olen. Että joku voi todella nähdä minussa jotain kaunista, jota en itse näe. (Tätä on niin vaikea selittää, saada joku ymmärtämään mitä tarkoitan, yritän silti parhaani, vaikka tuskin onnistun.) Oloni on niin tyhjä. Itse asiassa tällaisiin tilanteisiin liittyy lähinnä vain kaksi läheistä ystävääni. (Minun on niin vaikea puhua heille tästä, toivottavasti edes toinen näkisi tämän tekstin, anteeksi etten pysty puhumaan tästäkään.) En itsekään osaa käsitellä tätä asiaa, ymmärtää tätä, saati saada ymmärrystä muilta. Tunnen oloni niin surkeaksi, epäonnistuneeksi, vialliseksi, rikkinäiseksi, epänormaaliksi.  Toivon että tämä loppuisi, muttei tämä taida loppua koskaan, jään tällaiseksi niin pitkäksi aikaa kuin elän. Se taas tarkoittaa sitä että tulen elämään yksin. En tule koskaan löytämään ketään kenen antaisin rakastaa, ketä pystyisin rakastamaan, kenelle pystyisin puhumaan, keneen pystyisin luottamaan.. Ei, ei sellaista ihmistä ole olemassakaan.

 

Tiedän etten saisi, mutta silti syytän kaikesta itseäni. Miksi sitä, miksi tätä. Kuinka yksi henkilö voi teoillaan pilata koko loppu elämän(i). En taida päästä koskaan elämässäni eteenpäin. Tiedän kuinka helppoa on sanoa: “Älä jää paikoillesi”, “Jatka elämääsi”, “Anna anteeksi” yms. yms. Mutta on aivan eri asia kun on kokenut asioita joita minä (ja aivan liian monet muut) olen kokenut. Tiedän, monet myös pystyvät jatkamaan elämäänsä, mutta toiset eivät, minä kuulun viimeksi mainittuihin.

 

Oloni on kamala, eikä tippaa auta, etten tiedä mistä tämä johtuu, miksi tämä tapahtuu minulle. Itsetuhoiset ajatukset ovat pyörineet mielessäni valtaosan viime päivistä. Kukaan jonka kanssa olen ollut tekemisissä ei ole nähnyt “esitykseni” taakse. Mua suututtaa, kun en vain voi näyttää totuutta, näyttää kuinka hajalla olen, kuinka uupunut ja heikko olen. En pysty vaikka tavallaan haluaisinkin. Pystyn katselemaan vierestä näkemään itseni kuihtuvan hiipuvan olemattomiin.

 

Pääsisinpä vain pois täältä, voisinpa vain nukkua pois. Kuinka kuluttavaa onkaa ajatella suurimman osan ajasta a) tapoja joilla voin itseäni satuttaa, b) suunnitella miten saan hengen itseltäni. En tiedä kuinka lukemattoman monta suunnitelmaa olenkaan käynyt ajatuksissani läpi jotta saisin tämän tuskan loppumaan.

 

Näkymättömät kädet kietovat sormensa kaulani ympäri ja puristavat. Oloni muuttuu veltoksi voimien huvetessa ruumiistani. Näköni hämärtyy. Äänet häipyvät taka-alalle merkityksettöminä. Musta tyhjyys ympäröi minut kauttaaltaan. Musta hiljainen tyhjyys, jossa ei tarvitse tuntea yhtään mitään, voi vain olla, nukkua ikuista unta, tietäen sen kestävän loputtomiin..

 

-Elina
Ps. Myöhemmin ehkä (paino sanalla ehkä) jaksa kertoa muutaman sanan kesälomastani ja vastata kommenttiin jonka sain muistaakseni edelliseen postaukseen. Toivon jaksavani ja löytäväni aikaa, sillä todellakin haluan yrittää avata ajatusmaailmaani ja koittaa kertoa tarkemmin mitä tietyillä asioilla tarkoitan.

Tahdon nukkua!!

22.6.2015 Nukkumatti, Sekavaa

Nukahtamisvaikeuksiako??

Mun olis pitäny nukahtaa jo yheltätoista ja sekin olis ollu liian myöhään. Oon nimittäin tällä hetkellä Lapissa perheen kanssa ja huomenna ollaan lähössä vaellukselle, kesto on (vaan) kaks yötä. Mut kaikesta huolimatta mun olis tarvinnu saada nukutuksi ja kerättyy voimia. No meikäläinenhän ei juuri tänä yönä ole nukkunut vielä silmällistäkään ja kello on yli 4.30!!!!  Aluks selasin nettii ja sit oon lukenu Ilkka Remeksen Isku ytimeen nimistä kirjaa. Ihan koukuttava teos kunhan saa lukijan tarpeeksi lujasti satimeen. Vaikka olenkin toivottoman hidas lukemaan (kiitos lukihäiriön) olen silti lukenut jo sata sivua!! Se on oikeesti mulla paljon kahdessa ja puoles tunnissa. Ja edelleen näyttää jatkuvan..

Mikähän huuto metakka aamulla syttyy, kun varsinki isä kuulee, et oon nukkunu korkeintaan kolme tuntia. En halua. Olisin oikeasti valvonut varmaan minkä tahansa muun yön kuin tämän. Huomenna semi raskas rinkka selässä tarvis talsii ainaki 10 kilsaa, luultavasti lähemmäks 15. Pointti vaan on se et oon ihan rapakunnossa, enkä jaksais rinkan kans ku ehkä seittemän.. Mut ainaki isä luulee et mä oon suunnilleen huippu kunnossa.

 

No taidan palata takaisin kirjan pariin ja odottaa ahdistuksella aamua ja isän heräämistä.

 

 

-Elina

 

Ps. Tää on jo toinen yö ku mulla on kauheesti vaikeuksii saada unen päästä kiinni. Viimeks perjantai 19.6.-lauantai 20.6. välisenä yönä. Ihme nukahdin silloin jo kolmen aikaan, mutta tää on kyl niin pohjanoteeraus.

Todella sekavaa ajatusten kilpajuoksua

16.3.2015 Fiilikset matalalla, Sekavaa

Vituttaa

Kiukuttaa

Ärsyttää

Väsyttää

 

apua

 

 

Haluaisin vain nukkua. Raggdol rotuinen kissani Cissy yrittää lohduttaa, kehrää, puskee päällään, on vieressä. Ei auta. Anteeksi Cissy, mami on liian maissa. Anteeksi Muru.  Huokaus. Hengittäminen on raskasta. Eläminen on perseestä. Ei helvetti!! Olen jo ihan kuitti ja on vasta maanantai-ilta!! Ei saatana! (Okei en oikeasti kiroile näin paljon, suututtaa ja ärsyttää vaan, kai noista voimasanoista jotain apua ajattelen olevan..) Olen niin pettynyt itseeni ja heikkoon vointiini. Olin tänään koulussa oikein tunnin, enää 11 oppituntia ja 2,5 hyppytuntia (2,5 hyppäriä siksi, kun oon puolet siitä enkun tukiopetuksessa). En millään tule jaksamaan. Haluan nukkua!! Käviskö sulle Cissy, et jään sun kans koko loppu viikoks tänne kotiin nukkumaan? Mamilla on paha olo, eikä jaksa lähteä kouluun. Pitäisitkö sä musta huolta, nukkuisit mun kainalossa?

Kyyneleet ovat aivan luomieni takana, valmiina ryöppyämään esiin pienimmästäkin ärsykkeestä. Mutta ei, ärsykettä ei tule. Kai mä oon vaan niin helvetin ylirasittunut, taas. Luuseri. Heikko. Laiska. Et kestä pienintäkään rasitusta.   Olen liian huono tähän maailmaan, jossa vain vahvat selviytyvät ja heikot sortuvat. Olen se heikoin lenkki.

 

 

Reunalla

 

 

 

Kenties olisi hyvä jutella jonkun kanssa, mutten jaksa. En halua vaivata ketään. Toisten täytyy lukea yo-kokeisiin, toiset pitävät yllä sosiaalisia suhteitaan, ketä edes kiinnostaa olla kanssani (okei vau Cissy, ja vaan siks et antaisin sille rapsutuksia ja nameja),  lähes kukaan ei osaa olla kanssani luonnollisesti (Tiedäthän mitä tarkoitan, olla normaalisti. Tai enhän minä tiedä onko tuo tunne vain omaa kuvitelmaani, rakentamaani muuria ympärilleni, ettei kukaan pääsisi lähelleni.), kaikilla on kosolti omikin huolia kanettavakseen, ei kukaan halua kuulla valitusta kolmentoista (3 x 75min äikkä, 3 x 75min maantiede, 5 x 75min enkku+120min kuvis ja kolme hyppytuntia) oppitunnin mittaisista kouluviikoista, siitä että se on aivan liian raskas, että muserrun sen alle. Kuinka moni nauraisi itsensä tärviölle, jos kuulisi minun valittavan rankasta kouluviikostani. Okei, jotta mun lukari olis todenmukainen siihen tarvii vielä lisätä koulumatkoja viiden tunnin verran ja terapiat 4 tuntia (mukana myös tunti matkoihin). Nyt näyttää realistisemmalta.

 

Makaan vaan selälläni sängyllä nojaten tyynyihin kuin laho lahna kone vatsallani. Ärsyttää tällainen väsymys. DKT:n viikkokorttiin pitäisi merkata väsymysen kohdalle ”erittäin väsynyt kaikkeen, ei jaksa elää”.

Cissy kai edes sinä tulet mun hautajaisiini. Tai miksi sä välittäisit, ethän sä ymmärtäisi mihin olen kadonnut, miksen tule repsuttamaan sinua. Mene hakkaamaan päätäsi karkkikaapin oveen ja pyytämään äidiltä (siis mun oikealta äidiltä) karkkeja. Ja kyllä mulla on niin tyhmä kissa, et se hakkaa/ pukkaa päätään päin ovia, varsinkin sitä missä se tietää olevan sen karkkeja. Ihan pöhkö kissa. Sen pää suorastaan kumisee tyhjyyttään.

 

Screenshot_2014-09-29-20-59-54-1

 

Mulla on ihan kauhea nälkä. Olen syönyt tänään 3xvälipalapatukka (aamupala), koulussa kaks näkkileipää, 4dl vettä ja 5dl mehua (kouluruoka oli aivan liian pippuripitoista, en pystynyt nielemää haarukallistakaan), kotona appelsiinin, varmaan 250-300g irtokarkkeja ja 150g sipsejä. Karkeista ja sipseistä mulla on kauhee morkkis, enkä sen vuoksi halua syödä. (Meillä oli tänään partiossa leffailta, siksi karkit ja sipsit). Mua niin oksettaa ja kuvottaa. Miksi helvetissä mun piti syödä niin paljon?? Hyi saatana!  Tiedän, mun pitäisi syödä jotain terveellistä. Mun vatsakin sanoo, et on ruoka-aika, mutta mulle ei maistu mikään. Ennen kuin tulin ylös huoneeseeni pyörin keittiössä ainakin 45 minsaa, enkä keksinyt mitään mikä olisi maistunut. :..(  Masentaa.

 

Ethän jätä mua yksin mun ajatuksien kanssa

 

 

 

Luen ehkä vielä sitä kirjaa, joka tarvii olla torstaiks luettuna.. ja sen jälkeen nukkumaan.

 

Onnitteluni, jos joku selvisi tänne asti ja tajusi edes puolet. Mahtava suoritus.

 

 

-Elina

Kun hän koko yön on niellyt kyyneleitään, toivoessaan kuolemaa

22.1.2015 Koulukiusaaminen, Sekavaa

Tiistaina mulla oli wanhojentanssikurssin tunti. Se meni pän peetä. Olin muutenkin ollut koko päivän ihan tokkurassa ja tuntui siltä, et mun aamupuuro olisi joutunut mun aivojen paikalle. Koko päivänä en tajunnut mistään mitään, kun joku puhui mulle, minulla oli vaikeuksia ymmärtää, mitä hän sanoi minulle, tai kun tunnilla opeteltii jotain uutta, oppi ei vaan meinannut jäädä korvien väliin. Olin ihan tokkurassa. No arvatkaas kaksi kertaa osasinko tanssien askeleita, en todellakaan! Yhtä tanssia en osannut ollenkaan ja mun pari osas sen melkein kokonaan, se oli niin helvetin noloa!! Ja mulla olisi se samajätkä yhes toisessakin tanssissa parina! En muistanut sitä toistakaan tanssia kunnolla. Häpesin silmät päästäni, koska kuulun heihin, ketkä lehahtavat tulipunaisiksi sanoessaan polikkaankaan tavun väärin. Olisin niin halunnut jälleen vajota maan alle ja vain kuolla.

Tunnin jälkeen olisin joutunut odottamaan bussia noin 40 minsaa, mutta kaverini Sofia oli mopoautollaan joten pääsin hänen kyydillään. Sofialla oli mopoautossaan joku CD soimassa, samantien, kun kuulin musiikin ja sanat, tiesin kuunnelleeni kyseistä kappaletta osasto aikoina. CD:n kansien takapuolelta löysin nimen: Kuoliaksi vaiettu esittäjänä Kls. Sofia ilmetteli miten osasin laulaa laulua, sanoin kuunnelleeni tätä paljon osastolla You Tubesta.  Illalla nukkumaan mennessä latasin kappaleen puhelimeeni ja soitin koko yön.

~Kiitos Sofia <3

Tässä kappaleen sanat ja linkki, olkaa hyvät. :)

Kuulas keskiviikkoaamu, Uusi päivä käytävään
heijastuu, ja tuttu kaava toistetaan
Taas yksi tavallinen aamu, Hänet ympäröidään,
ja erillaisuus otsaan lattialla leimataan,
Ja nauru peittää viiltävän hiljaisuuden

Taas kuoliaaksi vaietaan,
ja katse painuu lattiaan,
ja niin he haihtuvat kokonaan
Taas kuoliaaksi vaietaan
Ei kukaan nosta sormeaan,
ja niin he haihtuvat kokonaan

Kuulas keskiviikkoaamu, uusi päivä käytävään
avautuu, ja päivät toistaa toisiaan
Taas yksi tavallinen aamu, Kun hän kyyneleitään,
koko yön on niellyt, toivoessaan kuolemaa
Ja nauru peittää viiltävän hiljaisuuden

Taas kuoliaaksi vaietaan,
Ja katse painuu lattiaan,
ja niin he haihtuvat kokonaan,
Taas kuoliaaksi vaietaan
Ei kukaan nosta sormeaan,
ja niin he haihtuvat kokonaan

Vain nauru peittää hiljaisuuden

Vain nauru peittää hiljaisuuden

Petettyjen, sorrettujen,
murrettujen, unohdettujen
kanssa Jeesus itkee
Taas kuoliaaksi vaietaan, Ei kukaan nosta sormeaan,
Ja niin ristit kauloissaan, on koristeita vaan

 

-Elina

Ajatuksia tällä hetkellä

12.1.2015 Sekavaa

Huokaus!!

Mun elämästäni loppuu aika, sillä tehtäviä asioita on aivan liikaa eivätkä aikani saati mielenterveyteni riitä alkuunkaan. En tiedä milloin jälleen koittaa se aika kun romahdan totaalisesti. Se voi koittaa minuutin tai viikon päästä, en tiedä.  Stressipesäkkeitäni ovat Wanhojentanssit pe 13.2., Wanhojen lavasteet, enkku, ruotti, ja pahimpana ystäväni E:n mielenterveys. En ole huomannut omien mielenterveysongelmieni vuoksi kuinka pahaan tilaan olen E:n asettanut. Hän itsekin myönsi kesän 2013, kun hän omien sanojensa mukaan joutui vahtimaan minua, etten tekisi itselleni mitään, romahduttaneen hänen terveytensä. Koen tietenkin valtavaa syyllisyyttä, mutta kuitenkin puolustaudun, etten silloin ole ollut terve ja olisihan hän voinut minut valkotakeille luovuttaa. Sitä paitsi kukaan ei vielä tuolloin tietänyt masennuksestani, en tosin ole varma tarkoittaako E viime kesää 2014 vai 2013. Hän myösi myöskin, ettei tunne minua kohtaan mitään, ”En varmaan edes itkisi jos listisi ittesi”, hän minulle totesi hetki sitten. E sanoi, ettei usko raiskaus juttujani todeksi, vaikka monesti vannoi tappavansa exäni, jos se uskaltaisi katsoakaan mua päin. Olen hukassa näiden valheiden ja totuuden kietoutuneessa verkossa. Olen jumissa.

 

 

 

Pelastakaa E!

Joku siellä TEE SE!!

 

 

Jossittelu ja itsesyytökset alkakoon:

Miksi en ole kertonut E:n huonosta voinnista, saattamalla hänet hoidon piiriin?   Miksi minun piti olla niin heikko ja mennä kertomaan E:lle itsekkäästi aivan liian paljon raskaita juttuja?   Olen tässä vain tärkeän ystäväni terveyden vuoksi, en kestä tätä. Kuolisin paljon mieluummin ja antaisin E:lle paremman tulevaisuuden, pyyhkimällä kaikki muistoni itsestäni. Edes joku saisi siedettävän elämän, eihän minua edes koskaan pitänyt olla, olen vain harhaa, en ole oikeasti olemassa. Olen ilmaa, eikä ilma ole mitään.

 

 

muhun sattuuÄlkää koske muhun. Kuolen kuitenkin syytöksiin.

-Elina

Ahdistuneen ajatuksia

8.1.2015 pohjalla jälleen, Raiskaus ja väkivalta muistot, Sekavaa

Ahdistaa. Tuntuu kuin joku katselisi minua. Tunnen hänen arvostelevat katseensa ihollani. Kiusaantuneisuus. Haluan hänen menevän pois, jättävän minut rauhaan. ”MENE POIS!” Pelokas pienen tytön ääni sisälläni huutaa. Se on erittäin peloissaan. Tyttö pelkää miehen olevan se sama joka.. joka.. teki tytölle asioita vasten hänen tahtoaan.

 

Huutoa. Ilkeitä, pilkkaavia sanoja. Riitelyä. Lyötejä. Väkivaltaa. Hiuksista repimistä. Alistamista. Mustelmia. Verta vuotavia haavoja. Kipua. Tuskaa. Häpeää. Ahdistusta. Pakottamista. Hyväksikäyttämistä. Koskemattomuuden turmelemista. Puhtaan likaamista. Kiduttamista. Epäluottamusta. Kauhua. Vallan väärinkäyttöä. Unelmien särkemistä. Vajoamista lokaiseen maahan. Verta. Uhmaa. Uhkailua. Hidasta kuolemaa. Voimaa. Heikkoutta. Kuvotusta. Kyyneleitä. Pelkoa. Alentamista.

 

Tämä huone kätkee sisälleen niin monia pahoja asioita ja tapahtumia, niin monia kyyneleiden uneen vaivuttaneita, lopettaneita huonoja päiviä, niin paljon kaikenlaista pahaa. Liikaa, aivan liikaa.

En pysty itsekään ymmärtämään, miten ihmeessä olen vielä tässä, miksi kaiken piti mennä niin perseelleen, miksi miksi miksi!!?? Kuten olen aiemmin sanonut: Minulla on monia monia kysymyksiä, toisiin en tule koskaan saamaan vastausta, toisiin ehkä joskus. Kysyn, vaikken ehkä koskaan tule saamaan yhteenkään vastausta, paitsi yhteen; Mikä on helpoin tie eroon tuskasta ja ahdistuksesta? Itsetuho (lähinnä tarkoitan terää, mutta myös ’anoreksiaani’), Itsemurha (edes jälkimmäisen suunnittelu ja siitä haaveilu).

 

Terä iskeytyy kehooni. Iskun voimasta huojahdan, melkein menetän tasapainoni. Aika hidastuu, ehdin tajuamaan ja tuntemaan kaiken paljon tarkemmin. Nämä ovat minun viimeiset hetkeni. Tunnen ajan matelevan. Terä kiskaistaan pois, samassa makea, tummanpunainen veri alkaa vuotaa nopeasti. Hapuilevin liikkein yritän käsilläni estää veren ulos valumista, muttei ponnisteluistani ole mitään hyötyä. Voimani alkavat heiketä nopeaan, jalkani tuntuvat liian heikoilta kannatellakseen raskasta ruumistani. Polveni pettävät. Kuin hidastetussa elokuvassa voimani katoavat lopullisesti, puoliksi vajoan puoliksi kaadun maahan. Käteni ja vatsani on aivan veren peitossa. Vieläkään hiipumatta veri alkaa muodostaa lammikkoa lumen peittämälle asfaltille.  Hän kävelee pois, katoaa aamuhämärään. Kukaan ei huomaa mitään. Kukaan ei yrittänyt estää häntä, auttaa, Pelastaa minua, henkeäni. Hengitykseni hiipuu kokonaan. Viimeinen muistoni on sen kauniin aamun auringonnousun ensi säde, tästä tulee vielä kaunis ja hyvä päivä, ajattelee tyttö unelmassaan eläen.

 

 

-Elina

Pieni surkea mytty

4.1.2015 pohjalla jälleen, Sekavaa

Mulla on niin pieni ja mitätön olo, kun luen mitä kaikkee jotkut ihmiset joutuvat joka päivä kestämään. Mä pääsen paljon helpommalla, miksi edes kieriskelen tässä paskassa ”Kattokaa mulla on paha olla, haluun tappaa itteni ku en kestä enempää!” Kelatkaa kui säälittävää!! Olen säälittävä paska.  Mä en pääse ees yhest pikku masennuksesta, ja parist väkivaltateosta yli, junnaan vaan paikallani. Toiset kyllä selviävät vaikka mistä, mut mä en vaan voi jatkaa elämääni eteenpäin. ”Säälittävä paska. Kuole pois!” ääni pääni sisällä huutaa jälleen. ”Kuole. Kuole. Kuole! Tapa ittes huora!! Ei sua kukaan kaipaa eikä rakasta. Tee maailmalle palvelus ja tapa ittes!! Otat vaan köyden kaapista ja meet varastoon hirttään ittes kattoparruun. Ei oo vaikeeta, sunkinlaises paska pystyy siihen. Kuole!” Haluan uskoa ääntä, tehdä niin kuin se neuvoo..

 

 

-Elina

”Hullu sä et ole, mut joskus sitä romahtaa, kivipohjaan…”

28.11.2014 pohjalla jälleen, Sekavaa, Yleinen

En keksi muutakaan ja nyt mul on jotenki kauhee halu kertoa ittestäni biisien sanoituksilla, eipä tarvitse yrittää muotoilla mitään puoliksikaan järkevää.

 

Janna: Läpinäkyvää

 Oo niin kiltti ja tuu viimeisen kerran mua halaamaan Kertomaan mitä kauheaa tein Tai jos on joku muu, joka sut saanut on ihastumaan Sanoisit edes kiitos ja hei Avaimetkin sä käteeni työnsit ja kaikille väitit me rakastuttiin Sen nopeammin ei ois voitu mennä, mä tiedän sen että me kiirehdittiin

Sä autoit mua kaatumaan Ja nyt kun olen polvillaan Mä oon sulle vain läpinäkyvä vain läpinäkyvä Miten koko rakkaus yhdessä yössä hävitä sun muistikuvista voi Mä oon sulle vain läpinäkyvä vain läpinäkyvä

Myönnän että mä en aina se helppo ja tasainen oo Mutten loukannut sua tahallaan Oot niin kummallinen etten mä tunnista kuka sä oot Vaikka tunsin sut äsken kokonaan Mikä sun on Sitäkö pelkäät et kohta sut hylkään ja siksi näin teet Vai tosiaanko sä muutit sun mielen nyt unohdat kaiken ja eteenpäin meet

 

 

Noissa tummenetuissa kohdissa kerrotaan mun ja mun exän suhteesta ja siitä kuinka sen päässä naksahti ja se teki mulle mitä teki.

 

 

Janna: Sä et oo hullu

Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa . Yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu.

Anna minun kantaa, auttaa anna minun, anna minun, anna minun tulla sun viereesi ja lohduttaa. Hullu sä et ole, mut joskus sitä romahtaa, kivipohjaan. Hiljaa nyt mennään, mut henkiin sä jäät, hullu sä et ole, mut juuri nyt on vaikeaa.

 

Eka kappale kertoo siitä mitä kaikkee paskaa oon joutunu kestään, mistä oon joutunu repiin itteni läpi. Toisen tummennettu osa kertoo kuinka paljon kaipaan henkilöitä tukemaan mua kun mulla on vaikeeta. Tuntuu vaan, et oon kaikille ilmaa, et mua ei oikeesti oo olemassakaan, oon vaan omaa mielikuvituksen tuotettani. Olen ilmaa, ilma ei ole mitään.

 

 

Cheek feat Samuli Edelmann: Parempi mies

Itsepäinen mies juuttunu omiin näkemyksiin, kun ei taivu niin nyt niitä näkemyksii näkee yksin, kun kaikki hurraa voi minäkuva heittää pahan kerran, mut suhtees molempien sana painaa saman verran

Miten korttis pelaat täällä, ei oo huoli jakajien käy hattuun, kun on vapaus tehä about mitä vaan, kihahtaa kun ihan sama mitä haluut sitä saa

 

Eka tummennettu kohta: Kun elää suhteessa, kaikkien pitäis saada olla samanarvoisia, eikä kummankaan pitäis voida pompotella sitä toista, ei miehen, muttei naisenkaan. Naiset häviävät (useimmiten) miehille heittämällä fyysisessä voimankäytössä, mutta yleensä naiset ovat niitä, joilla sanat satuttavat nyrkkiä pahemmin.   Toisessa kohdassa tarkoitan lähinnä, et oli sulla hyvät tai huonot kortit niillä on pelattava, pelistä ei koskaan tiiä mitä voi sattuu.  Ja toi vika menee lähinnä mun exälleni, (vaikkei se tätä toivottavasti luekaan) ”Ite soppas keitit, joten sen saat myös yksin nauttia.” ”Mä tulen sut aikaa myöden unohtaan, en mä väitä ettetkö sä olis satuttanut mua, mä tarkoitan, et mussa voimaa pihisee ja mä annan sulle takaisin, kertomalla poliiseille susta.

MÄ UNOHDAN SUT, MUT SÄ MUISTAT MUT

KOKO LOPPU ELÄMÄS JOKAIKINEN PÄIVÄ.

 

 

Sunrise Avenue: Welcome to my life

Welcome to my life
You see it is not easy
But I’m doing all right
Welcome to my dream
It’s the only one who needs me
And stays right by my side


Welcome to my wonderland

It’ll take time to find out where we stand
In all this mess
There was the first day for me too
And I had no guide and I was lost like you
I still am

Pahoittelen huonoa kielitaitoani, olen saattanut suomentaa sanat väärin, mutta mun ajatukseni kertosäkeestä on tämä: Aina kuunnellessani kyseistä kappaletta, haluan sanoa ihmisille että tervetuloa vaan mun elämään. Kuten näette tää ei oo helppoo, mut mä silti voin unelmoida paremmasta, jossa mua oikeesti tarvitaan ja jossa musta välitetään, pidetään huolta, eikä päästetä putoomaan.

 

 

Sunrise Avenue: Somebody help me

Please somebody help me,
somebody help me.

Valitan mutten osaa mitään muuta ko. biisistä suomeks, mut tarvitseeko. Noi muutamat sanat kertovat kaiken mitä tarvitseekin.

 

 

Haloo Helsinki: Vapaus käteen jää

On nainen ratissa kyyneleitä keräillen
Työpäivän lopussa mies soittaa humalasta heräillen
Nainen ajaa kotiin itseään etsien
Mies eli ennen yksi päivä kerrallaan
Nyt yksi minuutti voi kaiken ihan täysin kadottaa
Kohta on taas kaikki irrallaan

Kun elämässä kaiken menettää
silloin vapaus on ainut mitä käteen jää
on ylämäki raskas askeltaa
mutta alamäkeen liian usein katoaa
jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa
ei muistojen päälle kultakerrosta saa
hymyile tai itket kuinka vaan
ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

On nainen ratissa kyyneleitä keräillen
Ei kukaan kotona oota
hän tekee u-käännöksen
ja nousee autosta huutaen
on sade lakannut, tie loistaa hohtoa
aurinko laskee ja nainen laittaa vikan röökin palamaan
on vapaa tekemään mitä vaan

Ensinnäkin biisi alkaa siitä, että nauru voi muuttua hetkessä itkuksi ja pudottaa pohjan koko elämältä. Ylämäki voi olla helvetin raskas nousta, mutta on ikävämpää pudota pohjalle. Mun exä ei mua tappanut (VIELÄ), mutta se todella satutti mua, se särki mut. Vaikka olen hengissä, en voi muistella tapahtuneita. Miksi sitä, miksi tätä.. Mä voin ehkä olla se joka on mun elämäni  ratissa, mutten ainakaan koe sitä niin. Ja jos muka menettää kaiken, mut silti jää vapaus, anteeks nyt vaan mut multa on riistetty mun vapauteni useita kertoja.

 

 

TikTak: Tuuleksi taivaan rantaan

mulla on suvun taipumus synkkyyteen
pakotie paikkaan salaiseen
mä ikävän tyynylle kotini teen
ja elämä jatkuu
ne sano tää olevamme ihan okei
et meihin tää maailma pysty ei
aina jotain vailla mut ihan okei
ja elämä jatkuu

Mulla on viikossa n. 4-6 huonoa päivää. Mä vajoan hetkittäin omaan maailmaani, jonne kukaan muu ei koskaan pääse. Tänään oon ollu kokeesta päästyäni omassa pienellä maailmassani. Mun, ei koskaan teidän. En oikein näistä sanoista osaa sanoo, niis on vaan jotain mitä en osaa selittää.

 

 

 

Läbä feat få Flow: Yksinäinen

Maailma haarteilla, kadonnut tienviitta. En jaksa ajatella, en jaksa edes piittaa. Luulet tietäväsi, oot ihan vitun väärässä. Luulin löytäneeni tieni, mut mä olin väärässä. Ajatukset on kuin kirja joka ei lopu koskaan, käännän seuraavan sivun hiljaa ja syvään huokaan. Te ette tiedä mitä puhutaan tai mitä sanotaan. Miks kaikki muuttuu tärkeeks vasta ku sen kadotan. Nykyään mikään ei tunnu enää miltään, jos vain voisin.. tahtoisin aikaa taaksepäin siirtää. Ajatukset palaa tuhkaks ja paha olo valtaa. Mitä enää tehdä, missä enkelit on taivaan. Paha vetää puoleensa maanalle tuonelaan. Paskaa eilen, samaa tänään, mut mitä sit huomenna. Kaikkee ei voi korjata.. se kanssa eletään, jos ei ota takkiin niin, mitä varten sit pelätään.

Yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas, tahtoisi vain olla paremmassa paikas. Kaipaisi seuraa ja jonkun johon luottaa, jonku jota rakastaa ilman et tuskaa tuottaa. Yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas tahtoisi vain olla paremmassa paikas. Kadottanut tiensä, ei löydä enää elämää. Lapsi nukahtaa,eikä enää herää tääl..

Ei munkaan sielu ole yhtä valkoinen kuin lumi tai taivas. Vaivaaks omatunto öisin paha uni. Yksinäistä täällä. Kasvaa afvaltilla kukkii niinku muutkin tunnit, yksinäinen varttitunti. Kokonaisuutta täyttää, yksinäiset laulut, kaiku liikenteessä, sekä lasten nauru. Yksinäiset purot, penkit niinku minä. Kylmät rantavedet yksinäisyyttä lisää. Katon ympärille betonikin näyttää halvalta, vanhalta, kotikadut kartalla tahralta harmaalta. Kevät mun sydämeni haavalla, katumuksen synnit syvät näkyy hyvin vaa’alla. Opin nopee nauttiin siitä mitä omistan. Tajusin, ettei kulta kauan korista. Vahva henkisesti, pärjään tunnetila sodis. Tiedän miltä tuntuu olla yksin yksinäises kodis

Yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas, tahtoisi vain olla paremmassa paikas. Kaipaisi seuraa ja jonkun johon luottaa, jonku jota rakastaa ilman et tuskaa tuottaa. Yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas tahtoisi vain olla paremmassa paikas. Kadottanut tiensä, ei löydä enää elämää. Lapsi nukahtaa,eikä enää herää tääl..

En tahdo edes tietää mitä huominen tuo tullessaan, elänkö samaa painajaista joka päivä uudestaan. Aamu kuudelt kello päivään uuteen herättää, on vaikeeta tahdon pahan unen selättää. Kaikki meni pieleen, en tiedä syytä vieläkään. Kadotettu rakkaus, ei ystäviä vieläkään, ei vieläkään seuraa, sosiaalist elämää. Ei syytä miksi herätä, ei liikehdintää elävää. Ovi teljetty, ikkunat peitetty. Ei valoo palamassa, avaimet pois heitetty. Neljän seinän sisällä tukahdutan itkua, paha olla, ei pysty eikä jaksa liikkua.

Yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas, tahtoisi vain olla paremmassa paikas. Kaipaisi seuraa ja jonkun johon luottaa, jonku jota rakastaa ilman et tuskaa tuottaa. Yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas tahtoisi vain olla paremmassa paikas. Kadottanut tiensä, ei löydä enää elämää. Lapsi nukahtaa,eikä enää herää tääl..

Yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas, tahtoisi vain olla paremmassa paikas. Kaipaisi seuraa ja jonkun johon luottaa, jonku jota rakastaa ilman et tuskaa tuottaa. Yksinäinen lapsi itkee hiljaisessa maailmas tahtoisi vain olla paremmassa paikas. Kadottanut tiensä, ei löydä enää elämää. Lapsi nukahtaa,eikä enää herää tääl..

 

Kirjoitin nyt noi sanat kokonaan tohon, kun en niitä mistään löytänyt. Tää on mulle tosi tärkee biisi, tää on rauhallinen, tän mukana on helppo itkeä itsensä uneen. En osaa tästäkään sanoo mitää erikoista. Lukekaa noi mustatut, uskon teidän tajuuvan, mitä tarkoitan.

 

Meen nyt itkeen itteni uneen ku mulla muutakaan ei oo.

 

 

-Elina

Tärkeiden kappaleiden tärkeitä sanoituksia. Ne kertovat minusta ja olostani teille tarpeeksi

27.11.2014 pohjalla jälleen, Sekavaa

 

Anna biiseistä nostamieni sanoitusten kertovan teille enemmän. (Poistin ns. ”turhat” eli itselleni ei niin tärkeät kohdat, voitte googlettaa sanoitukset kokonaisuudessaan.)

 

Pain

 

 

–Mä oon seilannu merten toisel puolel mitä tulee vihaan nähny miten toinen kuolee nähny syövän elämää syövän nähny väkivaltaa ja miehen naista lyövän mä oon istunu vieres ja tuntenu sen paskan sun katseesta näkee et sä oot kulkenu sen matkan lähen kaksseiskan niinku Winehouse eikä musta jää jäljelle ku tuhkaa ja kaipaus sano mitä varot, varo mitä sanot jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot enkä purkaa näit enää ikin kellekkään vaik mun on melkein mahdoton hengittää olla selvinpäin, varsinkin näin nuorena sun päätös on onks se taivas vai tuonela mut tiedän et se tulee vastaan vielä ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä–

Haluun juosta karkuun mun sielua–  —Sä et nää mitään miten maailma sortuu sun jalkojen alta kumpa tää fucking painajainen ois vaan unta ei mun kaa olis enää kylmä ikinä ja sulla on niin pitkä aika elää ku toi kello tikittää kaikki loppuu aikanaan mä pidän kii siit et teen kaikkee muut ku pysyn paikallaan ja et voin täst ehkä joskus jollekkin kertoo tää on kuoleman pelkoo

Kaikki loppuu aikanaan ei kuolemakaan pidä mua paikallaan  Pelkää en siedän sitä tiedän sen mutta kun katson sua mä olen tyttö hiljainen

Mikael Gabriel: Kipua

 

 

Kukaan ei tiedä miltä sisäinen kipu tuntuu

^^No one will ever know the pain I feel inside…

 

 

Moi, mitäkuuluu
Pitkäst aikaa tuntuu silt et jotai puuttuu
Sä oot ainoo jolle pysyn puhuu
Sä oot ainoo joka pystyy vaikuttaa muhun nää
Mimmit on kieroi, jätkät on sikoi
Mutku meis kaikis on vikoi
Ni mä laitoin kaike likoo
Et saisin huomioo
Mut mun sydän meni sen takii kuolioo
Olin valmiin muuttaa kuopioo, kuuletsä
Täst kipinäst sytyttää nuotio
Luuletsä et mä oon joku pohjaton kaivo
Vannot mulle rakkauttas mut oot jonkun muun vaimo
Oo mulle rehellinen oo mulle aito
Ni sust ei tuu mun edellinen vaa susta tulee ainoo
Joka pystyy nää liekit sytyttää
Saa tän nuoren sydämen viel tykyttää

Vaikka kaikki kaunis murtuu
Oot aina siellä minne meen
Kaikkeen tottuu ja sydän turtuu
Mut mä tahdon vapauteen

Päästä mut pois
Päästä mut pois
Päästä mut pois
Päästä mut pois
(Pois)

Ei auta enään puhuminen
Mä oon surullinen
Kun luulin et sä haluut kantaa mun sukunimee
Mut sanat mitä sanot halkasee mut kahtii
Saa mun pumpun lyömään samaa aikaa eri tahtii
Vaik tähä kaikkee tottuu
Jos tarpeeks kaua venaa ni tää kaikki loppuu
Ehkä mä ansaitsen tän enkä parempaa
Ulospäin te näätte vain mun tekohymyn kameraa
Ei juokse karkuu, ei muutu mikskää
Oon eritaval hyvä ja tälläst sä et löydä mistää
Tää oli tarnina siit, mite mut jätettii
Ps I love you, ja näkemii

Mikael Gabriel feat Diandra: Päästä mut pois

Vaikka ette katsoisikaan kokonaan Päästä mut pois -videota, katsoisitteko edes kohdan 2.20-2.28? Kiitos.

 

 

 

Help

 

 

Ethän jätä mua yksin mun ajatuksien kanssa

 

 

 

Eipä mulla muuta. Heippa. Öitä.

 

JA  PALJON  KYYNELEITÄ

Kipu

veri kyynel

-Elina