Selaat arkistoa kohteelle sairaus.

sopeutumista ja kipua

8.1.2015 sairaus, valoa pimeydessä

aino-ja-kelloNivelkivut ovat tulleet takaisin. Tämä jatkuvasti muuttuva ilmanala on pahasta. Kylmä on pahasta. Kosteus on pahasta. Talvi on pahasta. Olen kankea ja särkyinen. Ja juuri nyt, kun pitäisi olla vahva ja reipas.

Sairastuin aikoinaan sarkoidoosiin salakavalasti yskimällä. Yskin puoli vuotta, kyljessä naksahti ja menin lääkäriin keuhkokuumeesta. Jouduin keuhkokuviin ja tulos: jotain vakavaa. Lisää tutkimuksia ja kahden epäonnistuneen keuhkotähystyksen jälkeen helpotus: ei syöpää, mutta sarkoidoosi. Ikävä vaiva, voi parantua, lääkkeenä kortisoni. Ja sitten kotiin syömään pillereitä, kärsimään nivelkivuista ja turpoamaan muodottomaksi.

Kolme vuotta söin lääkkeitä ja sitten vihdoin olin siinä kunnossa, että pärjäsin ilman. Kroonistuin, mutta olen pärjännyt ilman lääkettä nyt tammikuusta 2011. Tänä talvena vain on tuntunut nivelissä ja ytimissä enemmän kuin aikoihin. Syö naista tämmöinen.

Kipu on tuttua. Olen alkanut ajatella erään mietelmän tavoin: sinä aamuna kun mistään ei satu, olen kuollut. Mutta joskus vaan kivusta ärsyyntyy enemmän kuin toiste. Ja joskus sitä vaan olisi oltava pystyvä ja kestävä ja voimakas. Omasta tahdostani, en kenenkään vaatimuksesta.

Exä ei ymmärtänyt kipua, eikä heikkoutta eikä väsymystä. Toisella. Olin varmasti suuri pettymys, kun en ollut sellainen hiihtäjämaratoonarijuoksijakilpapyöräilijä kuin hänen nykyinen puolisonsa on. Minä vain en ollut, enkä ole. Ja minun pitää elää sen asian kanssa. Ja kivun.

Toisen on vaikea sopeutua asiaan, mikä ei suoraan kosketa itseä. Toisen nahan alle ei vaan pääse, eikä pään sisään. Eikä toisen tuntemuksia voi tuntea. Mutta voi kuunnella ja haluta ymmärtää.

Eilen, kun kerroin miehelleni, kuinka särkyinen olen, hän istui viereeni ja laski kätensä kipeälle nivelelle. Pelkkä lämmin käsi toi apua ja lohtua. Tulin kuulluksi ja onnelliseksi ja kohdatuksi. Myötätunto auttaa sopeutumistaistelussa ja rakkaus parantaa pahimman kivun. Taidankin toivottaa hyvää yötä ja mennä nauttimaan annoksen särkylääkettä.

26.12.2014 Elämä jatkuu sairaudesta huolimatta

26.12.2014 sairaus, syöpä, Terveys, Yleinen

pahkura puussaNiin se on aika kulunut, päivä kerrallaan.

Sytostaattihoidot jatkuvat, eikä kovin pahoja sivuoireita ole ilmennyt. Syöpä on kuin puunrungolla kasvava loinen, imee kaiken virran ihmisestä, kaataa sänkyyn väsyneen….

Isäni mieli vaan on välillä maassa, välillä hän pelkää kuolemaa. Omaisten hermoille käy olla hiljaa ja yrittää ymmärtää sairasta miestä. Välillä isäni raivoaa ja huutaa, välillä arvostelee kaikkien muiden tekemisiä.

Ei saa nukuttua yöisin. pitää äitiä hereillä. Jokainen verikoepäivän edeltävä päivä on kaaosta ja unettomuutta. Lääkäri ei ole määrännyt mitään masennukseen, tai unettomuuteen. Isä ei halua vertaistukea, ei halua psykologista terapiaa, tässä sitä vaan kärvistellään ja odotetaan.

Sytostaatit ovat kuitenkin kuulemma tehonneet, joten toivossa on hyvä elää.

 

18.08.2014 Elämä on

18.8.2014 sairaus, syöpä, Terveys, Yleinen

Hellästi kätesi silittää koiraani, työtätehneet, jo hieman rypistyneet,lämpöiset ja pehmoiset.

Hellästi kätesi silittää koiraani, paljon työtä tehneet, jo hieman rypistyneet,lämpöiset ja pehmoiset.

18.08.2014

 

Ristiriitaiset tunteet vellovat sisälläni, toisaalta omien lasten aikuistuminen ja omilleen muutto ja toisaalta omien vanhempien vanheneminen ja vääjäämättä eteen tuleva luopuminen.

Iloa ja haikeutta samalla kertaa.

Nuorimmaiseni on juuri muuttanut pois kotoa yhteiseen kotiin paremman puoliskonsa kanssa, helpottava olo, ei kyyneleitä vaan onnea heille toivon.

Ensimmäinen päivä, kun tajusin että vanhempani ovat jo iäkkäitä ja en saa ehkä pitää heitä luonani enää kauaa.

Samalla rakas isäni on saurastunut syöpään. Tieto tästä tuli jo kyllä yli kuukausi sitten, mutta viime viikon keskiviikkona lääkäri kertoi ikävät uutiset, eturauhassyöpä on levinnyt muuallekin. Syöpää on nyt myös lonkissa ja selkärangassa, sekä keuhkojen takana.

Elämäni pysähtyi. En tiedä miten jatkaa tästä eteenpäin.

Lähetin isälleni tekstiviestin, kun en kyennyt häntä kohtaamaan, hän vastasi olevansa otettu viestistäni ja että hän kuitenkin vielä toivoo että paranee taudistaan.

Hienoa että hänellä on toivoa, mutta silti hän järjestelee asioitaan ja tekee kaikenlaista, että me vain pärjäisimme hänen jälkeensä.

Elämää ei ole ilman kuolemaa, eikä kuolemaa ilman elämää.