Selaat arkistoa kohteelle Säästäväinen.

Pihi

7.4.2015 Säästäväinen, Yleinen

Käsittelen tässä kertomuksessa nuukuutta jota kutsutaan myöskin piheydeksi.

Eräässä suuressa tehtaassa oli töissä neiti-ihminen. Hän oli tuohon tehtaaseen mennyt jo heti koulun päätyttyä. Eli ei mitään ammattikoulutuksia ollut siihen aikaan. Jos nyt jotain kiinnosti vaikka muuraaminen, niin hän meni jonkun muurarin apupojaksi ja sitä kautta hän oppi tuon jalon taidon. Mutta siivoksi ei tarvinnut opiskella. Siihen tehtävään annettiin vain ämpäri ja joku riepu ja siivoojan paikka oli täytetty.

Tämä neiti, jonka nimi oli Alma, meni kysymään töitä tuosta suuresta tehtaasta. Ja kuinka ollakkaan eräs paikka oli auki. Siivoojan paikka joka käsitteli siivoamista remonttikohteissa. Tällä tehtaalla oli asuntoja kylällä useita, että remonttipaikkojakin löytyi. Ja lisäksi suuri tehdas jossa oli monia osastoja. Sen tähden tehtaalla oli oikein remontti-osasto joka näitä remontteja suoritti.

Alma oli nätti tyttö ja siksi pojan vintiöt häntä koittivat saada seuralaisekseen. Mutta ei Alma pojista ollut kiinnostunut. Kyselijöitä riitti mutta aina tuli sama vastaus, ei, en lähde mihinkään. Niin pysyi Alma neitinä nuoruusajat. Ja aikaa kului, ja pyynnöt alkoivat vähentymään. Almaa se ei haittannut. Päivät hän siivoili tehtaassa ja illat hän touhuili kaikkea ihmeellista kotonaan. Hän omisti suuren talon. Se oli tullut hänelle perinnöksi jo nuorena. Hän oli vanhin lapsi ja vanhemmat olivat kuolleet jo nuorina. Se oli maapaikka, jonka pellot oli laitettu vuokralle. Metsääkin oli yli kymmenen hehtaaria mutta sen metsän hän piti itsellään.

Almalla oli myöskin sisko. Yhtä kaunis tyttö oli tämäkin tyttö kuin Almakin. Kolme vuotta nuorempi mutta hänelle kelpasivat kyllä pojat. Kanssakäymiset vain jäivät poikien kanssa aika lyhyiksi. Syy oli se, että Terttu olisi halunnut viettää häitä mahdollisimman nopeasti. Pojathan eivät halunneet vielä sitoutua niin nuorina ja taas tuli ero. Mutta ei se mitään haitannut kun jo hetken päästä käveli Terttu uuden pojan kanssa kylillä.

003

Alma eli pihisti. Metsästä tuli sankka ryteikkö ja puut kuolivat pystyyn.

004Kuivat puista pudonneet oksat hän kuitenkin keräili metsästä pois. Olihan puilla lämpiävä hella ja uuni ja ulkosaunakin oli joissa puita kului. Mutta kun tehtaasta sai ilmaiseksi remonteissa käytettyjä lautoja, otti Alma aina niitä autokuormallisen kotiinsa. Näin oli melkeinpä kaikki hänellä ilmaiseksi saatua. Ruoka oli yksi viheliäinen menoerä. Yhden ruan hän söi tehtaalla mutta kotona piti jotain syötävää olla. Lopulta kotona syötävä ruoka oli pelkkää puuroa ja hernesoppaa. Leipää hän otti tehtaan kulhosta aina jonkin verran kotiin . Taskuun hän työnsi servetin sisään leivät niin pysyivät puhtaina.

Koti ei oikein näyttänyt kodilta. Sellaiselta, että siellä olisi matot lattiassa ja pieniä koriste esineitä piirongin päällä. Almalla oli keskellä suurta tupaa sahapukki keskellä lattiaa. Yhdellä seinustalla oli ilmaiseksi saatuja lautoja pitkänään. Kirves ja hakkuupölkky sieltä myökin löytyivät.

DSC_0003_506Alma vanheni vanhemistaan. Ei hän jaksanut enään lämmittää muita huoneita kuin suurta tupaa. Hän veti sängyn sinne myös. Nyt oli ruokailu, työ ja lepo kaikki samassa tilassa.

Alma vanheni aina vain lisää. Ja säästäväisyys iski kyntensä aina vain vahvemmin Alman elämään. Hän ei tahtonut enään viitsiä lämmittää sitä suurta tupaansakaan. Nukkumaan mennessä oli tuvassa jo aika koleaa. Mutta hänellähän oli puulämmitys. Siksi hän sitoikin klapeja kohtuullisen suuren nipun kiinni narulla ja heitti klapi kasan selkäänsä. Sitten hän viipotti kävellä melkoista vauhtia tupaa ympäri, ja kun tuli lämmin, hän sukelsi nopeasti peiton alle. Näin toimi Alman puulämmitys.

Näin vietti Alma aikaansa kotona. Hän oli suurin pihi mitä koko mailmassa oli. Mutta hän halusi elää näin. Monesti ei hänen tarvinnut kaikkia tilipussejaan edes aukaista. Kuukauden tilillä hän eli monta kuukautta.

Almalla läheni eläkeikä. Tässä tehtaassa käytiin aina jokaisen luona pienellä porukalla. Oli työnjohtaja, pääluottamusmies, konttoripäällikkö ja ja joku merkittävä henkilö vielä konttorista. Remonttiosastolta oltiin yhteydessä konttoripäällikköön, ”Sopisiko meidän käydä siivoamassa ensin Alman luona ja sinne pitäisi viedä pari pöytää ja tuolit lainaksi kahvihetkeä varten”. Konttoripäälliköltä tuli lupa ja remonttiosastolta lähti kaksi miestä ja naista siivoamaan Alman luokse. Miehet kantoivat lautakasan ja muutkin puunpinkkomis- työkalut ulos. Siivoojat lakasivat ensin purut pois ja sitten laitettiin siivousrievut liikkeelle. Puhdasta alkoi tulemaan mutta oli kyllä vauhtikin kova.

Iltapäivällä oli tupa kunnossa. Tehtaan pakettiauto toi kaksi pöytää ja tuolit. Samalla tuli kaksi isoa kukkakimppua ja maljakot niihin. Nyt oli tupa siivottu ja kunnianosoitus käynti voi alkaa.

Herralauma saapuikin iltapäivällä kahden aikaan paikalle. Konttoripäällikkö piti puheen jossa hän kiitti Almaa pitkästä neljänkymmenen vuoden palveluksesta. kahvit juotiin ja kertoiltiin siitä ajasta kun Alma tuli tehtaaseen töihin. Onnittelun tuojat eivät kovinkaan kauaa juhlissa viihtyneet. Ehkä se karunomainen tupa ei ketään viihdyttänyt ja tietenkin kylmyys. Illalla tuli vielä muutama työkaveri kylään. Alma oli jo kerennyt tuomaan sahapukin tupaan. Mutta arkiset touhut keskeytyivät vieraiden tullessa.

Keinutuolin olivat työkaverit ostaneet. Kukkia tietysti jotka laitettiin ämpäriin kun maljakoita ei Alma omistanut. Alma istutettiin keinutuoliin, jossa hän sai kiikkua kun työkaverinaiset laittoivat kahvia tulemaan. Alma näytti tehtaan edustajien tuomaa kultakelloa. ”Mitähän minä tällä oikein teen. Ei mulla ole koskaan kelloa ollut ja hyvin olen pärjännyt”, totesi Alma naureskellen. Vieraat lähtivät pois ja juhlat olivat päättyneet. Nyt alkoi taas se arkinen aherrus puiden kanssa. Puita sahattiin, että saatiin uuniin tulet. Kylmyys oli jo hiipinyt Alman kotiin. Uunin lämmetessä Alma katseli kultaista rannekelloa. Siinä oli se palkkio työstä jonka siihen tehtaaseen annoin. Samoin keinutuolia ja kauniita kukkasia. Pieni hellyyttävä pisara työntyi väkisin silmäkulmiin.

Alma oli väsynyt eikä jaksanut odotella tulen loppumista uunissa, että saisi pellin kiinni. Hän kokosi taas naruun kasan puita, ja heitti nipun selkään. Sitten käveltiin muutama kierros isoa tupaa ympäri ja kun lämmin tuli kömpi Alma sänkyyn peittojen väliin. Puulämmitys oli taas ajanut tehtävänsä.

Alman sisko Terttu kuoli noin kuukausi Alman juhlista. Tertun mies oli ainut sukulainen koska ei heillekkään ollut Luoja suonut lapsia.

Viisi vuotta kului vielä kun Alma sai keuhkokuumeen. Tertun mies oli sattumoisin käynyt Alman luona ja hän soitti taksin. Alma joutui sairaalaan mutta ei jaksanut enään taistella sairauttaan vastaan vaan kuoli pois sairaalassa.

Tertun mies oli ainut perillinen. Hän kävi hautajaisten jälkeen katsomassa Alman taloa paremmin. Eihän siellä ollut mitään säilytettävää. Ainut arvokkain oli kello. Tertun mies meinasi, että kaikki nämä tavarat pitää vai polttaa pois.

Talo oli syrjässä muista asunnoissa, että kaikki tarpeeton oli helppo polttaa. Niinpä Tertun mies alkoi kantamaan kaikkea vanhaa tavaraa ulos vintistä ja asuintiloista. Nuotio loimutessaan poltti viimeisetkin muistot taivaan tuuliin. Sisällä odotti vielä sänky. Mies tarrasi ensin otteensä patjaan. Patjaa kantaessaan ulos, ihmetteli mies patjan sisältöä. Kummalliselta tuntuvat pahnat patjan sisällä. Hän toi patjan takaisin sisälle ja otti puukon vyöltään. Patjassa ei ollut mitään reikää kuin vain eräs kohta jota oli usein langalla paikattu kiinni. Siihen mies upotti puukun ja veisti aukkoa suuremmaksi, että kädet mahtuivat sisään. Mies työnsi kätensä patjan sisälle ja veti ulos ison määrän kirjeitä. Kirjeet olivat palkkakuoria, niitä oli suuri määrä. Puukolla piti vetää kaikki kyljet auki, että tulee varmistettua koko patjan sisältö. Nyt oli tuvan lattialla vanhoja tilipusseja melkoinen määrä. Eikä kaikkia oltu edes vielä aukaistukkaan. Nyt oli löydettävä jokin pussi mihinkä kaikki nämä kirjekuoret mahtuvat. Ja sänky vielä nuotioon niin siltä osin olisi talo tyhjä.

Tertun mies istui pöydän viereen ja alkoi laskemaan rahoja. Elettiin vielä silloin markkaaikaa tietenkin. Kirjekuoret tyhjennettiin pöydälle ja saman suuruiset rahat laitettiin omiin pinoihin. Mies oli totinen kun ajatteli Alman köyhyyttä ja puutteessa elämistä. Kyllä olisi nainen saannut hiukan paremmankin elämän.

Koko ilta meni rahojen laskemiseen. numeroita tuli paperille niin paljon, että sekaisinhan mies meni koko rahamäärästä. Ehkä ne pitäisi viedä pankkiin, niin saavat laskea kuinka paljon sitä rahaa oikein on. Itse mies oli laskenut saavansa yli miljoonan verran rahaa.

Näin päättyi tämän suvun elämä. Terttu ja Alma kuolivat. Tertun mies löysi patjan sisältä suuren määrän rahaa. Hän vei rahat pankkiin ja kuoli viikon päästä kun sydän ei enään jaksanut nytkähdellä.

Ehkä on hyvä säästää kun ei laske pihiyttä kotiin. Perillisiä ei ollut niin valtio vei kaiken. No senhän rahaja se alunperinkin oli kun tehdas oli valtion ylläpitämä.



piki

Katso myös osoitetta www.pikivaantaa.suntuubi.con.  Sinne tulee pienempiä juttuja.