Selaat arkistoa kohteelle Re-use.

Luovan järjestyksen polku – ”Tärkeää ei ole aina itse päämäärä vaan matka”

6.7.2018 Ecological, Left over materials, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse

(Alphonse Mucha)

Olen tällä hetkellä vakiinnuttanut blogin julkaisutahdin joka toiselle viikolle. Nyt olisi käsillä julkaisuviikko, mutta kameran piuha on mystisesti kadonnut… viimeksi muksu veti sitä perässään ”karvamatona”, vaikka sellainen oli hänelle askarreltu! Oli samaan aikaan tiski kesken ja jotenkin tässä kohtaa on nyt musta aukko, mihin piuha päätyi… Siivouksessa piuhaa ei löytynyt sängyn alta – eikä sitä ole mielestäni kuljetettu asunnosta ulos. Mene ja tiedä sitten :D Vakipaikallaan laatikossa se ei kuitenkaan ollut…. jätänpä siis kuvien siirron tuonnemmaksi ja kirjoittelen jostakin muusta :D

Ehkä on hyvä palata noihin ”luovan järjestyksen polun” teemoihin tällä erää. Missä nyt mennään? Olen havainnut kerran viikossa – tavaran vähentämisen hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi. Se antaa sopivaa pelivaraa ja antaa tilaa luovuudelle. Kun yksi viikko käsittää vaikkapa siivouskomeron raivaamisen ja toinen viikko kaapissa pyörivien askartelumaalien loppuun käyttämisen, ei homma muutu liian puurtavaksi. Asiat myös tuntuvat menevän mukavasti eteenpäin – ei tunnu olevan enää kasa ikuisuusprojekteja, kun joka viikko jollekin projektille on oma aikansa. 

Tärkeää ei aina ole itse päämäärä vaan matka.

Kun tavaraa ja asioita on vähentänyt ympäriltään, voin sanoa kehittyneeni seuraavissa asioissa;

  • Ympäristön havainnointi myös positiivisessa valossa on parantunut

Mikäli mahdollista, osaan nauttia vieläkin enemmän arjen pienistä asioista ja ilmiöistä ympärilläni ja kiinnittää huomioita sellaisiin pieniin yksityiskohtiin enemmän, joita aikaisemmin tuli osittain siivuutettua tai huomioitua vain hetkellisesti. Esim. osaan vielä paremmin ottaa irti asioita omasta arjesta ja kaupunkiluonnosta, paikoista, jotka ovat lähellä. Joskus arki tuntui puuduttavalta ja sitä odotti esim. viikonloppuna mökille pääsyä. Nykyään viikot soljuu mukavammin ja oho, hupsista nyt se mökkiviikonloppu onkin jo nurkan takana.

  • Muistan jo paremmin, mitä omistan ja mistä sen löydän

No, tuo kameran piuha näyttää nyt olevan teillä tietämättömillä mutta kokonaisuutena alan hahmottaa paremmin omistamani tavaran määriä ja niiden hakemiseen liittyy yleensä jo vähemmän päänvaivaa. Sama koskee myös miehen ja lapsen tavaroita. Omaa aikaa ja voimavaroja ei kulu enää niin paljon tavaroiden haeskeluun. On myös jotenkin selkeää, kun tietää jo etukäteen, että okei, nyt käytin tuon ja tuon asian loppuun ja en niitä enää jatkossa tarvitse. Tai että osaan nimetä, kuinka monta tietyn tyyppistä tavaraa minulla on.

  • Siivous on helpottunut

Kun tavaroilla on paikkansa ja laskutilat yhä selkeämmät on myös siivous helpottunut huomattavasti. Lisäksi tulee intensiivisemmin tehtyä joka päivä jotakin pientä järjestelyhommaa, jolloin ei kerralla tarvitse rykäistä kaaosta kiireellä kasaan. Siivous – ja järjestelyrytmeistä jaksaa pitää paremmin kiinni ja soveltaa ja luoda uusia käytäntöjä jouhevammin.

  • Jo järjestetyt kaapit alkavat pysyä yhä pitempään järjestyksessä

Tämä puolestaan ruokkii intoa pitää järjestystä yllä ja antaa inspiraatiota, aikaa ja voimavaroja myös järjestämättömien kohteiden läpi käymiselle.

  • Osaan hyödyntää ja korvata paremmin jo omistamiani tavaroita

Kun muistaa, mitä omistaa, sitä tulee myös paremmin käytettyä. Kaapissa lojuva, puoliksi käytettynä saatu vanha piilolinssineste putsaa lavuaarin, Lapsen puoliksi käytetystä hammasgeelistä tuunaan itselleni pariksi päiväksi hammastahnan, loppuneen leivinpaperin tilalle levitän kaappiin unohtuneita korppujauhoja, miehen yksiparisesta pistokkaasta tulee avainpiilo seinään, yläpuolelle tulee vanhasta koristehelmihatusta pussukka, johon voi laskea hoitamista vaativat paperit. Lukuisasta teevalikoimasta syntyy jääteetä kotiaineksilla kesäjuomaksi jne. Olen ollut ennenkin ihminen, joka hyödyntää jo kotona olevaa kaupassa juoksemisen sijaan mutta vähentämisen myötä tämä tapa on arkipäiväistynyt ja tullut todellisesti helpottamaan arkea.

  • Ajattelumaailma on kääntynyt ennemmin siihen, mitä jo omistaa, kuin että mitä haluaisi lisää

Kun huomaa omat resurssinsa, niitä osaa paremmin hyödyntää ja tuntee omistavansa aika paljon. Jos vastaan tulee jokin mieluisa asia kodin ulkopuolelta, ajatus kääntyy heti siihen, mitä kotona jo on ja voisiko omista tavaroista saada esim. tuunattua saman tyyppisen. Ns. roskat jaksaa hyötykäyttää kotitaloudessa vieläkin intensiivisemmin, ilman että ne jäävät unohtuneena lojumaan jonnekin  ”sitten joskus tuunaan näistä jotakin – periaattella”. Esim. kananmunakennoista syntyvät mökille sytykekukat, kuoret murskataan kalkiksi mullan joukkoon.

  • Tavaroita tulee käytettyä oikeasti loppuun

Ei enää käsilaukkujen, meikkipussien ja kylpyhuoneen laatikoiden pohjalle unohtuneita näytepakkauksia, puoliksi käytettyjä rasvatuubeja, kasoja hotelleista hamstrattuja suihkumyssyjä, saippuoita ja kavalkaadia pieniä hammastahnatuubeja…Näitä kaikkia on käytetty loppuun ostamatta ja hamstraamatta uusia tilalle. Nyt taitaa olla menossa kierroksessa viimeinen suihkumyssy.. niitä olen käyttänyt aina niin kauan kun alkavat hajota, tämän jälkeen olen kietaissut sen vielä wc:n puhdistuskäsineeksi, jonka jälkeen ne on voinut hävittää. Sen jälkeen voi siirtyä ihan tavallisen pyyhkeen käyttöön samassa tarkoituksessa :D

  • Olen vieläkin paremmin oppinut elämään tässä ja nyt, mutta toisaalta suunnittelemaan järkevämmin

Olen osannut pitää aiemmin montakin rautaa tulessa – mutta kysymys kuuluu onko se aina tarpeellista. Nykyään pyrin ennemmin siihen, että asiat etenevät niin pitkälle kuin mahdollista ”yksi peruna kerrallaan”-periaatteella. Asioita ei siis pyritäkään tekemään väkisin tehokkaammin vaan ehkä ennemminkin intensiivisemmin. Tarkoitus on se, että rutiinit ovat kohtuullisia ja luovuudelle jätetään tilaa. Suunnitelmat etenevät myös maltillisesti – ehkä ensi kertoja elämässä pystyn sanomaan itselleni, että ”katsotaan tämä tehtävä ensin loppuun ja mietitään seuraavaa vasta sen jälkeen”.

  • Olen tyytyväisempi käsillä olevalla hetkellä

Osaan olla armollisempi itselleni, jos jokin ei sujukaan ihan suunnitellussa aikataulussa tai tulee takapakkeja. Ennen jännitin viulunkielenä, jos esim. työtehtävissä tuli viivästystä sairastumisesta johtuen. Nyt osaan suhteuttaa asioita kuormittamatta liikaa itseäni. Pidän tietysti viimeiseen asti kiinni sovituista jutuista, mutta en ylistressaa tekemättömiä töitä. Tiedänhän, että hoidetuksihan ne tulevat ja joskus täytyy hieman soveltaa.

  • Elämä on tässä ja nyt

Haaveita saa olla, mutta turhan haikailun olen lopettanut. Tyyliin ”voi kumpa olisin nyt siellä ja minulla olisi sitä ja tätä”. Olenkin keskittyneempi siihen , mitä käsillä on ja mitkä ovat tavoitteeni tässä ja nyt -edetessä kohti tulevaisuutta. Kun aloin intensiivisemmin vähentää tavaraa -ajattelin osittain vielä sitä osana tulevaa, helpompaa muuttoa sekä pieneen asuntoon sopivaa tavaramäärää, mutta nyt huomaankin miettiväni, etten ehkä haluaisikaan seuraavasta asunnosta kovin isoa ja että en koskaan halua lottovoittoa.

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

DIY – Palasaippuan jämät ja yrtit uudeksi saippuaksi

20.6.2018 Ecological, Left over materials, Re-use, Tee-Se-Itse, Zero waste

Tarkoituksellinen puolentoista viikon blogi- ja sometauko takana :)! Näin juhannuksen kynnyksellä voisin esitellä hieman saippuahommia. Jossakin raivaamista koskevassa uutisessa törmäsin jonkin aika sitten siihen, kuinka kaikki kylppärissä pyörivät saippuan jämät tulisi heittää menemään tavaran vähentämisen ja siivouksen nimissä. Itse olin tottuneesti kerännyt jämiä pieneen lasipurkkiin ja hyödyntänyt niitä esim. lavuaarin putsauksessa tai kevyessä tahran poistossa.

Kosmetiikan ostolakkohuumassa käytin myös noita pieniä jämiä oikeasti peseytymiseen ostamatta uutta tilalle tai pienen pieneen tilaan menevänä matkasaippuana reissussa. Koska olen vannoutunut asioiden loppuun kuluttaja, mutta toisaalta teen viikoittaista tavaran vähennystä, ratkaisuni jälleen kerran oli hyödyntää olemassa olevat jämät ostamatta uutta tilalle.

Hieman soveltamalla mummon perintönä saatua ”Kotikonstit – parhaat konstit” opusta tyhjensin jäljellä olevat saippuapalojen jämät kattilaan ja kiehautin vedessä ja oliiviöljyssä yhteen. Joukkoon lisäsin takapihalta nurmikon seassa kasvavia voikukan lehtiä ja terassilla ruukussa kasvavaa sitruunamelissaa. Sekoitin saippuamassaa ja otin sen hetkeksi jäähtymään. Kaapista kaivoin pari kuppia, joihin laitoin seoksen ja nostin kirjahyllyn päälle kuivaan ja lämpimään pariksi viikoksi. Ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut, otin vielä muotoiltavissa olevan toisen, puoleksi jähmettyneen saippuaseoksen ja painelin sen toisen saippuan sisään. Voikukan lehdet antoivat saippualle kivan vihreän sävyn, tosin lopputulos muistutti äkkiseltään hieman epämääräistä kakkapökälettä, mutta eipä anneta sen häiritä :D Tuoksuja välttelevänä mietin tarkkaan, lisäänkö tuoksuksi  mitään, seosta voi siis hajustaa esim. eteerisillä öljyillä. Meillä oli terassin ruukussa myös basilikaa, joten lisäsin sitä ikään kuin hajusteeksi. Ohjeen mukaan saippuamuotit tulisi myös peittää, mutta tästä tuli jokseenkin lipsuttua.

Tarvitsin siis:

  • Kourallinen palasaippuan jämiä
  •  vettä
  • Kourallinen voikukkia lehtineen
  • Kourallinen sitruunamelissan lehtiä
  • Muutama basilikan lehti
  • Ripaus oliiviöljyä

Hommahan ei sinänsä ollut iso – käytännössä aikaa alun valmistusprosessiin meni vähemmän, kuin että olisin lähtenyt kaupasta saippuaa varta vasten hakemaan. Tietysti tuo parin kolmen viikon jähmetysprosessi vie aikansa, mutta mikäli saippuan valmistuksella ei ole varsinaisesti kiire, ei homma ollut kovinkaan työläs kun ainekset sai niin helposti kotoa ja kotipihalta. Kuvan vaaleanpunainen askartelupaperi on mieheni sukulaistädin jäämistöjä. Tällä hetkellä saippua odottaa käyttöön ottoa ko. paperissa.

Kertailin myös kotikirjahyllyn kasviopuksesta juttua voikukista. (Aapala & Aapala: Pääskynhattu, päivänkämmen – kasvikertomuksia. 2007. Otava. ) Kun katse on siirtynyt minimalistisempaan elämäntapaan ja tavaran vähentämiseen – ovat omistamani kirjat saaneet jälleen jonkinlaista lisäarvoa, sillä niistä löytyy juuri niitä helmiä, joita osaa arvostaa ja hyödyntää. Asioissa vähentämällä ja keventämällä uskon löytäväni myös uudelleen aikaa enemmän kotihyllyn kirjallisuuden pariin. Tähän maailmaan hurahtaisin koska vaan vieläkin syvemmälle, vaikka aihepiiri omaan alaan kuuluukin, tuntuu, että vieläkin syvällisempi kasvikunnan hyödyntämistuntemus olisi poikaa. Pikkuhiljaa…. ;) Voikukilla on entisaikaan hoidettu mm. ryppyjä ja voikukan maitiaisnesteellä on hoidettu mm. näppylöitä. Tietysti voikukan lehdet käyvät hyvin myös sellaisenaan salaatinlehdistä. Sitruunamelissa raikastaa ja rauhoittaa.

Hyvää juhannusta! :)

https://www.bloglovin.com

 

Lähimatkailua Polvijärven Solan metsäkirkolla ja luonto- ja kulttuuripolulla

7.6.2018 Re-use, Second Hand, Travel in Finland

Alun perin sain tietää Polvijärven Solan metsäkirkosta Ompelimo Rokitan Millan kautta. Millan blogia ja asua Metsäkirkolta pääsee seurailemaan täältä http://www.moonshapedlittlebox.fi/2017/07/mika-tekee-asusta-lempiasun.html

Teimme perheen kanssa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kohteesta intoutuneena pienet retket Solan maastoon. Ensimmäinen reissu käsitti palan Solan Kulttuuri- ja luontopolkua, jonka varrelta voi pongata mm. kivikautisen asuinpaikan sekä satumetsän peikkoineen. Lapsen kanssa siis aivan mainio kohde! Pitempikin patikkalenkki olisi ollut mahdollinen ja ajatus jäi kytemään korvan taakse ja nähtävää vielä jäi! Pieni kylä – paljon nähtävää! :) Toisena viikonloppuna vierailimme Metsäkirkolla. Metsäkirkko sijaitsee jyrkänteellä, vanhan louhoksen kupeessa. Kirkolle pääsee myös tuota kulttuuri- ja luontopolkua pitkin.

Ristin lisäksi kirkosta löytyy veistetty karhu, joka tuo mieleen palan suomalaista muinaisuskoa ja kansanperinnettä.

Hame: Second hand Fida, parin vuoden takaa

Paita: Miehen kauluspaita, edestä solmittu

Vauvamuistot talteen kotona pyörivillä tavaroilla

2.6.2018 art, Left over materials, Re-use, Repair, Tee-Se-Itse

 

Lapsen vauva-aikana vastaan tuli usein erilaisia jalka- ja käsi-ikuistuksia, esim. askartelumassaan tehtynä. Periaatehan toimii niin, että massasta muotoillaan haluttu tuotos, kuten tässä pyöreähkö pohja ja painetaan jälki siihen. Muotoiltuna massa lämpiää, jolloin haluttu jälki jää siihen paremmin kiinni. Uunissa painettu massa sitten ohjeen mukaan lämmitetään niin, että massa lopulta kovettuu.

Mieheni ehdotti, että jos sellaiset mekin tehtäisiin. Muistin silloin, että minulla on vielä askartelutarvikkeissa 2 massan palaa, joista juuri ja juuri saa muotoiltua pohjan pienen jalan ja pienen käden jäljelle. Olin tyytyväinen, että sain nuo viimeiset palat hyödynnettyä, kun varsinaista käyttöä niille ei oikein ollut – massa oli jäänyt joskus yli joululahja-askarteluista, kun vielä sellaisia harrastin.

Nämä massaläpyskälle ikuistetut muistot jäivät kuitenkin vähän sinne tänne pyörimään ja odottelivat ”jatkojalostusta” lapsen kaapissa. Jossakin vaiheessa sitten ajattelin, että minulla olisi niihin sopivat kehykset varastossa. Kehyksillekään ei ollut enää varsinaista virkaa – ne olivat toimineet parikymppisenä silloisen asunnon seinällä kuvakollaasina ja jääneet tämän jälkeen käyttöä vaille. Laitoin siis kehykset siististi massapalojen viereen, mutta aina kun lapsen kaappia käytiin läpi esim. pieneksi menneiden vaatteiden lahjoituksia tehdessä – ei kehyksiä tullut kuitenkaan sommiteltua loppuun asti. Koska massapalat olivat paksummat kuin tavalliset kuvat – kehykset eivät istuneetkaan ihan sellaisenaan. Jätin siis asian mietintäasteelle.

Tänään oli jälleen päivä, jolloin kävimme lapsen kaapista läpi serkkutytölle menevää tavaraa ja vaatetta ja nyt päätin ”yleisen järjestyksen pidon nimissä” ryhtyä tuumasta toimeen.

Pesin taululasit vielä kotona pyörivällä ikkunanpesuaineella (jatkossa aion pärjätä etikalla) ja kiinnitin lasin ”väärältä puolelta” kehykseen hyödyntämällä pari vuotta sitten hommaamaani kuvioitua ilmastointiteippiä. Samaisella teipillä kiinnitin massapalat taulun taustaan – tausta askarreltuine massoineen paikalleen – ja napsautin metalliset kiinnikkeet taulun takaa normaalisti kiinni. Siinäpä se! Tuunatessa sain idean, että jos kotona ei valmiiksi olisi kuvioitua ilmastointiteippiä – mutta askartelumaaleja löytyisi, voisi ihan tavallistakin ilmastointi-pakkaus- tai maalarin teippiä maalata ja hyödyntää samalla tavalla. Tässä oli tärkein saada lasi pysymään ”väärällä puolella” turvallisesti paikoillaan jolloin jouduin laittamaan teippiä hieman yli – mutta toimii kuitenkin.

Tauluissa on taustapidike, eli ne voi laittaa joko seinälle tai esim. lipaston päälle. Paikkaa täytyy vielä tuumailla…. ;) Onhan tuo kehys vähän sähäkkä ja levoton – katsotaan mihin asettuu :)

(*Kuvasta on kuvanmuokkauksella poistettu lapsen nimi, ne oli siis kynällä kaiverrettu myös massan paloihin.)

https://www.bloglovin.com/

Summer shoes – DIY Project

20.5.2018 art, Bijou, Boots & Shoes, Left over materials, Re-use, Repair, Second Hand, Tee-Se-Itse, tuunaus

 

Kaikenlaista julkaistavaa roikkuu luonnoksissa, mutta monesta jotain puuttuu…

Jaan siis tälle viikolle kesäisen kenkätuunauskuvan, jossa oma överiys pääsi valloilleen ;)

Kengät ovat roikkuneet tuunausta odotellen jo tovin, nämä on tarkoitus yhteen sovittaa erit. saman henkisen kesämekon kanssa.

Kengät olivat ehjät, vähän käytetyt, olen ne ostanut noin 10 vuotta sitten, mutta käyttökerrat ovat jääneet enempi yksittäisiin kesäjuhliin, joten nämä olivat vielä  hyvässä kunnossa siihen asti kunnes lapseni löysi kengät ennen korkealla olevaa kenkätelinettä ja sai niihin ilkeät jäljet. (Tämän jälkeen meille syntyikin kiireen vilkkaa korkealle asetettu kenkäteline ja pakkohan sellainen on olla – varsinkin kenkiä tuunaavana ei halua, että pieni lapsi altistuu tekeleilleni ;))

Kengissä on: kirpputorilta ostetut hiuskukkaklipsit (Nämä taisin hommata tätä varten jo 2 vuotta sitten…)

Decoupage-lakka-tekniikalla siirrettyjä kukkakiiltokuvia 

Kukkiin on ripoteltu marbleerausväriä pisaroina ja keskiosaan tehty ”jalokivi” kiiltävällä askartelumaalilla

Oranssia askartelumaalia on sudittu mm. kohtiin, jotka hieman kärsivät lapsen käsittelyssä.

Maalit ovat olleet minulla jo tovin muista projekteista, osa kiiltokuvista on kulkenut lapsesta asti, joten tässä onnistui pääosin hyödyntämään jo kotona valmiiksi olevia materiaaleja. (Lukuun ottamatta second hand hiusklipsuja).

Vanha kesämekkoni tarvitsee vielä pientä hienosäätöä. Sitten kokonaisuus onkin valmis. Toki pidän kenkiä myös yksiväristen ja pelkistetympien vaatteiden kanssa. (Mekko roikkuu muuten kiinni vanhasta, tuunatusta pyöränvanteesta, joka toimii sekä lamppuna, että kuivaustelineenä… tästä myöhemmin lisää)

(Tässä arkistoista yksi kuva, jossa ko. mekko päällä Turun Ruissalosta kohta kolme vuotta sitten :))

Ihanaa kevättä ja kesää!

 

Sytykekukat mökkiäitienpäivään

7.5.2018 art, Ecological, kierrätys, Left over materials, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Meillä on ollut tapana nyt jo useamman vuoden ajan tavata äitini kotitilalla äitienpäivän korvilla. Tila on jo vuosia toiminut mökkikäytössä. Tänä vuonna tosin vierailemme mökillä jo helatorstaina ja varsinaisen äitienpäivän vietämme tänä vuonna miehen kanssa kahdestaan suuntamaalla Joenrantakahvilaan aamiaiselle.

Pääsiäisen ja vapun sekä lapsen synttäreiden jäljiltä meille oli kertynyt tyhjiä kanamunakennoja. Laitoin talteen tätä varten. Myös ne pari poikkeuksellista kertaa, kun olemme käyneet take away-hampparilla mukaan on tullut kartonkiset juomatelineet. Yleensä välttelen nämä paikat viimeiseen asti ja säästän mahdolliset juomakupit kotiin, joista juon vielä parit kahvit ennen kuin heivaan ne kartonkiin. (Tässä vaiheessa ne yleensä alkavatkin jo hapertua. :D)

Netistä löytyy ohjeita kananmunakennoruusujen tekoon esim. haulla ”diy roses egg”. Itse lähinnä sovelsin mallailemalla leikattuja kananmunakennokuppeja sisäkkäin, hieman rytistämällä ja taittelemalla ja vääntelemällä, eli en tässä taaskaan ohjeita jaa, vaan välitän inspistä ;). Koriksi valikoitui asuntomme entisen omistajan minulle takapihalle jättämä kukkakori, josta heivasin vanhan muovisisuksen pois roskapussiksi. Kuljetusta varten suojasin korin lapsen lelun ympärillä olleella verkolla. Kananmunakennokukkia voi käyttää saunan sytyinä ja korikin alkoi olla jo niin vanha, ettei se meillä olisi kestänyt ulkotiloissa pitkään. (Ei ole esim. lakkakäsitelty, joten ajan myötä hapristuu). Korinkin voi siis lopulta polttaa risuina saunaa sytyttäessä. 

Leppoisaa tulevaa äitienpäivää!

https://www.bloglovin.com

Vaatevallankumous ja rakkaan vaatteen tarina (Fashion Revolution – Love Story)

24.4.2018 Bijou, Boots & Shoes, Left over materials, Minimalism, Re-use, Repair, Second Hand, tuunaus, Zero waste

Tällä viikolla vietetään taas vaatevallankumousta. 24. huhtikuuta tulee kuluneeksi 5 vuotta siitä, kun Rana Plaza -rakennus romahti Bangladeshissa. 1 138 ompelutehtaan työntekijää kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi joka vuosi huhtikuun viimeisellä viikolla järjestetään Vaatevallankumous-kampanja, englanniksi Fashion Revolution.

Lisätietoja täältä: https://www.stjm.fi/uutiset/vaatevallankumous-jarjestetaan-23-29-4-2018-nain-yritys-voi-osallistua/

Suora lainaus:

”Tällä hetkellä vaateteollisuus käyttää valtavat määrät vettä, energiaa sekä maapinta-alaa. Silti valitettavan suuri osa vaatteistamme päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi hyvin lyhyen käyttöajan jälkeen. Siksi meidän on löydettävä uusia vaatteiden kuluttamisen tapoja. Jatkossa meidän on ostettava vähemmän mutta parempilaatuisia vaatteita sekä vastustettava kertakäyttömuotia ja turhia heräteostoksia. Tärkeintä on kuitenkin sitoutua hankkimiimme vaatteisiin. Meidän tulisi pitää vaatteistamme hyvää huolta ja käyttää jokaista vaatettamme vähintään 30 kertaa. Kukaan ei voi korvata isoäidiltäsi perimää kaunista takkia tai sitä täydellistä mekkoa, jonka ostit lomamatkalta itsellesi matkamuistoksi. Mitä enemmän kiinnymme jo omistamiimme vaatteisiin, sitä paremmin pidämme niistä myös huolta. Osallistu Vaatevallankumoukseen jakamalla sosiaalisessa mediassa jonkin rakastamasi vaatteen tarina ja rohkaise muita tekemään samoin.”

What’s your love story?

Itse ajattelin tulla jakamaan kuvan tällä kertaa mekosta, johon liittyy paljon muistoja tärkeistä elämän hetkistä. Kyseessä on puuvillainen, korallin värinen hellemekko, jonka olen tilannut arviolta 10 vuotta sitten itselleni postimyynnistä. Raskausaikana siirryin käyttämään mekkoa selkeästi ympärivuotisesti, näin vältyin ylimääräisiltä vaatehankinnoilta. Kun mekon kanssa puki sukkahousut ja villatakin – oli mekko varustettu myös talveen. Imetyksessä mekko toimi sutjakasti, kun siinä oli olkaimina aluksi pelkät rimpsunauhat. Välillä myös nukuin mekossa, koska se oli niin kevyt. Meidän kihlajaiset pidettiin mökkimäisessä ympäristössä rantasaunoineen – tämä mekko päätyi ylle, sillä se ei kuitenkaan ollut turhan juhlava. Kihlajaisten jatkoilla toinen olkain irtosi kokonaan.

Monikäyttöisyyden lisäksi mieleenpainuvin h-hetki oli kun poikamme synnytys käynnistyi. Olin kotisohvalla tuo mekko päällä ja limatulppa irtosi – samaan aikaan mekon helmasta tippui hyvin teatraalisesti iso kasa helmiä rivissä, vaikka niitä ei ollut koskaan aiemmin irronnut, eikä mekko jäänyt mihinkään kiinni. En koskaan varmaan unohda sitä helmien putoamisen ääntä. Hetki oli todella pysäyttävä!

Uudistin mekon vielä jatkokäyttöön jo ihan tunnearvonsa vuoksi Ompelimo Rokitalla. Sain idean hyödyntää kultaista poronnahkaa harnesin muodossa, koska tiesin Millan varastoissa olevan kultaista leikkuutähdettä ja olin nähnyt hänen tehneen harneseja aiemmin. Siihen, mitä tällä  kertaa puis mekon kaveriksi, vaikutti pinterestin ideakuva. Käytän välillä pinterestiä olemassa olevien vaatteideni yhdistelyyn. (Hieman meni kuvassa hame epäedullisesti ryttyyn takaa, mutta tämän parempia kuvia minulla ei nyt ollut käytössä ;))

 

Mekko: Noin 10 vuotta sitten postimyynnistä, Poronnahka Harness-muokkaus, Ompelimo Rokita

Jakku: Second Hand, Punainen risti, Itse maalatut napit (kulta), Muokkaus tilkuilla takaa, Ompelimo Rokita

Korkokengät: Kirpputori (Orivesi), (kaupan jäämistö)

Laukku: Noin 7 vuotta vanha, Laukkujen varastomyynti, Joensuu, (Ostettu tätä mekkoa silmällä pitäen, liike on sijainnut vanhassa puutalossa, joka oli purku-uhan alla – onkohan liikettä vielä?

*Vielä pieni päivitys – Harnessin koristeelliset metallisoljet ovat Ompelijan hajonneista kengistä jatkokäyttöön pelastetut, ainoastaan renkaat ovat uusia.

 

(Ideakuva pinterest)

 

 

https://www.bloglovin.com

Inspiraationa rusettiluistelu (Retro/vintage style)

10.4.2018 art, Hats, Left over materials, Re-use, Second Hand, Travel in Finland, tuunaus, Vintage

Kävelymatkan päässä meiltä on pieni metsäinen luistelukenttä, jossa tähän asti on aina ollut hyvin tilaa. Pidän paikasta, koska siellä saa fiiliksen kuin luistelisi luonnonjäillä. Lapsikin sai ensi kosketuksen luistimiin tällä jäällä tänä talvena. (Itse taisin kokeilla saman ikäisenä luistelua mökkijärven jäällä..) Omat luistimeni ovat varmaan ala-yläasteen taitteesta – ei ole jalka kasvanut. Luistelemaan on pitänyt mennä monena vuonna, mutta jostain syystä se on ollut se talvilaji, joka on jäänyt väliin. Lapsena kävin usein kavereiden kanssa luistelemassa, eikä ollut pois hinkua. Tänä talvena kelit suosivat ja luistelemaankin ehdittiin – mutta kyllä huomasi, että viime kerrasta oli aikaa! Nyt ehdin innostua ja kentät jo sulavat.

Olen myös monesti katsellut Suomessa kulkiessa ihan pieniä luistelukenttiä – ja kaukaloita keskellä maaseutuja, niihin tunnen myös kovasti vetoa. Voi olla, että kylässä ei ole esim. kauppaa – mutta vanhan koulun vierestä löytyy luistelukenttä tai – kaukalo. Noihin paikkoihin tekee mieli matkan varrella pysähtyä. Luonnonjään muodostuminen on käynyt niin epävarmaksi – Isäni luisteli lapsena vielä Varsinais-Suomessakin kouluun. Nyt syysjäiden muodostuminen Lapissakin on viivästynyt tai muuttanut muotoaan.

Poolopaita – Retro (Hyvon, Finland) saatu joululahjaksi

Hame: Second hand Fida, Nepparirusetti poronnahkatilkusta, Ompelimo Rokita

Legginsit (villasekoite) – Second hand, saatu

Villasukat: Anopin tekemät

Hansikkaat:  Prahasta torilta 15 v. sitten

MyssyKotimainen, löytö lapsuudesta, otettu uudelleen käyttöön.

 

Katselin Vintage- ja retrohenkisiä luistelukuvia pintrestistä ja sain niistä pienen inspiraation. Edellä luetelluista vaatteista todettakoon rusettihameen osalta, että joskus hyvin pienellä tuunauksella/lisäyksellä vaatteesta voi saada juuri itselle mieluisen ja saada uutta fiilistä. Tämä hame oli aiempana talvena tarttunut mukaan kirpparilta, koska ajattelin, että kirjaillen kudottu pinta näyttää hyvältä, vaikka siihen tulisi myöhemmin nyppyjä. Poolopaita on juurikin mieheni sukulaisen vanhoja kyläkaupan jäämistöjä ja sain tämän yhtenä ”kierrätysjoululahjana”. Mitoitus on itselleni just passeli. Hansikkaat ovat samat kuin naistenpäivän viininpunaisessa asussa. Myssy on lapsuudestani ja olen ottanut sen uudelleEn aktiivikäyttöön lapsuudenkodistani. Muistan vielä, että Lakki hommattiin Rovaniemeltä, kun olin noin 1o vanha. Syynä oli se, että olimme ensi sij. talvitakkiostoksilla ja sää oli hyytävä, pakkasta oli päälle -20 asteen ja siihen päälle kipakka lumipyry. Takkiin etsittiin sopivaa hattua kuumeisesti, mutta ihan heti sitä ei löytynyt. Mukaan tarttui ensin tämä kotimainen villasekoitemyssy, joka oli värinsä puolesta sopiva takkiin mutta hieman isohko. Lakki ei myöskään olisi riittänyt koko talveksi Lapin pakkasiin, mutta jotakin kun piti kelistä johtuen päähän laittaa, niin sain ensin tämän ja sen jälkeen metsästimme minulle vielä kunnon karvalakin.

(Tässä vielä kuvakooste pinterestin ideakuvista, olkaa hyvä:)

(Lähde: Pinterest)

https://www.bloglovin.com/feed

https://www.blogit.fi/

 

 

 

Hyvää pääsiäistä – Happy Easter! (Upcycled Second hand parka)

29.3.2018 Coats & Jackets, Left over materials, Re-use, Repair, Repurpose, Second Hand, Tee-Se-Itse, tuunaus

Kevään merkit on ilmassa ja ihana aurinko on väliin paistanut mutta lunta ja kylmää on myöskin vielä riittänyt, joten paksumpi takki on ollut vielä ihan poikaa. Talvitakkien suhteen sallin itselleni hieman variaatiota – onhan meillä pitkä talvi, mutta vuodetkaan ei ole veljeksiä. Talveen mahtuu niin tuulta kuin pakkasta, muutamasta asteesta kolmenkymmenen asteen pintaan kuin mahdollista räntää ja plussa kelejäkin. Esittelin aiemmin 60-luvun talviparkan, joka on saanut myös tässä välissä sisäänsä villavatiinin vuoren alle, sekä hihansuihin heijastinnauhat, jotka estävät samalla takkia kulumasta sieltä, missä kangas yllensä ensimmäisenä rispaantuu. Tuota karvakauluksellista talviparkaa pääset kurkkaamaan täältä: http://ragqueen.omablogi.fi/upcycled-60s-winter-parka-coloured-by-snowboard-style-inspiration/

Nyt pääsiäisen kunniaksi valitsin värinsä puolesta blogiin toisen takin, joka on tullut tällaiseksi muutaman pikkujutun myötä. Tämä takki toimi minulla alkuun raskausajan alkupuolella. En juuri ostanut mitään vaatetta erikseen raskausaikaan (muutamaa kirppis vaatetta lukuun ottamatta) vaan hyödynsin lähinnä malliltaan sopivia hellemekkojani ja lainasin muutamaa puseroa. Ne paidat, mitkä ostin kirppikseltä, järkeilin niin, että voisin käyttää vaatetta vielä raskauden jälkeenkin. (Näistä myöhemmin lisää).

Five seasons- talviurheluvaatemerkkinen takki on alun perin kirpputorilta Kuopion keskustasta, jossa minulla jäi aikaa piipahtaa työkuvioiden lomassa ennen junan lähtöä. Ilmeisesti kyseessä oli kirpputori City Pörssi. Takki oli luonnonvalkoinen ja nimen omaan pidin väristä. (Pidän oikeasti neutraaleista sävyistä, vaikka se ei vielä tähän mennessä ole ehtinyt blogissa näkyä.) Raskauden jälkeisenä talvena joku alkoi tökkiä takissa ja luonnonvalkoinen näytti jotenkin nuhjuiselta, vaikka takki oli pesty – myös yhä viivyttelevät alkutalvet tekivät värin araksi kuralle, kuten 60-luvun parkankin kanssa kävi. Joku myös mallissa arvelutti. Mietin hetken kirpputorille laittoa, mutta sitten aloin pohtia, millaisia takkihaaveita minulla olisi. Olin pitkään halunnut keltaisen/vaalean oranssin sävyistä takkia. Konevärjäykseen ostin yhden Nitorin keltaisen ja yhden mandariinin sävyn, jollon sai hieman sekoitusta väriin. Tämän jälkeen käytin takkia innokkaasti ja uskomattoman paljon ihmiset tuli bussipysäkeillä, kadulla, sairaalassa ja opetustilanteessa kehumaan väriä.

Siis väri on ihana tietysti silloin kun tykkää – itsellä tulee välillä ne ”harmaat päivät” hyvin vahvasti kehiin, (ja nyt en puhu naistenvaivoista) jolloin en pysty edes kurkkaamaan omien blogikuvien värimaailmaa ilman päänsärkyä. Välillä se vahva värimaailma on taas  juuri se juttu mikä todella viehättää…).

MUTTA..Se viimeinen piste iin päälle tuli takkiin kun aloin hahmottaa, että haluaisin takin olevan ihan hippasen pidempi malliltaan. Näin myös ajattelin, että kun se on tarkoitettu etenkin lämpimäksi takiksi, johon mahtuu alle, niin pituuden lisäys on oikein hyvä. Lähdin kyselemään maanläheisiä villakangaspalasia Ompelimo Rokitan Millalta. Kirpputorilla tuli sattumalta vastaan vielä lähes identtisen värinen virkattu pitsiliina, joten sain idean päällystyttää villakankaan vielä pitsiliinalla. Erilaisia pitsiliinakoristuksia olin käsityöblogeissa ym. kanavilla nähnyt, mutta tallisenaan takin helmassa en.

Kuvassa samat Second hand metsästysmaiharit ja nahkapaikatut housut kuten aiemmassa parkatakkikuvassa. Sekä Burtonin pipo (Kirppis). Pitää huoltaa nuo maiharit, jotta pysyvät käytössä mahdollisimman pitkään!

Iloa vireyttä ja inspiraatiota pääsiäisen aikaan!

https://www.bloglovin.com

https://www.blogit.fi/

Inspiraatiota minimalismista ja zero wastesta silmämeikkiin

14.3.2018 kierrätys, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Haluan pitää kauneuden hoidon ja kosmetiikan määrän yksinkertaisena. En halua joka puolelle purkkia ja purnukkaa, vaan ainoastaan muutaman tuotteen, jotka ovat mahdollisimman monikäyttöisiä. Kotimaisuus ja luonnonkosmetiikka, sekä tuotteiden kierrätettävyys ja muovittomuus nousevat valinnoissani esille. Suosin myös itse tehtyä kosmetiikkaa, jossa hyödynnetään jo kotoa löytyviä raaka-aineita. Tällä hetkellä käytän pois kaiken ostamatta uutta tilalle ja sovellan tuotteiden käytössä. Vanhentuneet meikit, käytöstä poistetut meikkisiveltimet ja loppuunkalutut ripsiväriharjat hyödynnän pienimuitoisissa taide- ja askarteluprojekteissa. Esim. http://ragqueen.omablogi.fi/light-art-with-old-make-up/Alla olen keskittynyt nyt aluksi silmämeikkiin. Olen kieltäytynyt kaikista ilmasnäytteistä, ettei niitä kerry kaappeihin. Avain asemassa ovat myös meikittömät ja silmämeikittömät päivät. Luonnollisempi look näyttää onneksi muutenkin nostavan taas asemaansa kosmetiikkapuolella.

1.Ripset

Vähentämisessä lähdin tietysti liikkeelle siitä, että käytän ensin ripsarin pois ostamatta uutta tilalle. Käytin myös äitini ripsivärin, joka hänellä oli jäänyt käyttämättä. Näiden jälkeen käytin loppuun ruskean marketti-ripsienvärjäysvärin lopun, joka oli tarkoitettu kotivärjäykseen. Aiemmin olin käynyt värjäyttämässä ja laittamassa permanentin ripsiin, en todellakaan säännöllisesti, mutta joskus lähinnä kesäksi. Viimeksi tein samoin kesänä, jolloin menimme naimisiin. (Kesällä tulee 2 vuotta). Säikähdin silloin sitä permanenttiainetta, koska en ollut vuosiin moista laittanut ja kemikaalien käyttö oli vuosien aikana roimasti laskenut. Niimpä päätin, ettei ikinä enää! Häihin olin ostanut vielä yhden ripsarin, jonka sitten käytin pois talven aikana, kun kesän värjäys ei enää ollut voimassa. Kun väri loppui, käänsin ripset vaan kotoa löytyvällä taivuttimella. Seuraavan kesän olin ilman väriä, eli harjoittelin myös ilman olemista. Syksyllä aloin kaivata hieman väriä ripsiin. Kääntäjä oli ajan saatossa niin vääntynyt, että jouduin laittamaan metallin keräykseen. En ostanut uutta tilalle. Ostin Zui Organicsin vihertävän sävyisen mascaran. Silmät tykkäsi koostumuksesta, ei sisältänyt mitään ärsyttäviä ainesosia. Olin kuitenkin pettynyt siihen, miten vähän aikaa se toimi käytössä, varmaan juuri siksi, ettei ripsarissa ollut lisättyjä säilöntäaineita?! Laitoin vielä pari pisaraa etikkaa joukkoon, että saan loput värit hyödynnettyä. Minulle mitkään kestoripset ei ole olleet vaihtoehto, sillä minun makuun ne näyttää liian meikatuilta. Voi olla, että joukosta löytyisi kevyempi vaihtoehto, mutta nyt en ole kokenut tarpeelliseksi tutkia.

Jos haluan laittaa johonkin tilanteeseen näyttävämmät ripset, niin kotona on vielä muutamia vaatimattomampia irtoripsitupsuja, voin käyttää niitä lähinnä silmäkulmiin. (Karnevaalitarkoitukseen kotona on överit tekoripset (punaiset ja pinkkimustat höyhenversiot…) Eli kun todella överillä mennään, niin sitten laitan nuo… xD)

Mun kauneuskäsitys on muuttunut ja itseä on alkanut miellyttää sellainen pelkistetympi muoto meikkauksessa. Less is more. Tällä hetkellä korostan ripsiä ainoastaan pehmeällä puisella rajauksella ripsirajassa, jos siltä tuntuu. Aion nyt mennä sillä niin pitkään kun niitä kotona on. Myöhemmin ajattelin kokeilla risiiniöljyä, jota saa apteekista. Se vahvistaa ripsiä ja sillä voi pyyhkäistä silmämeikin, jos sellaista sattuu laittamaan. Se hoitaa myös hiuksia, joten voi käyttää hoitonaamiona, kuiviin latvoihin jne. En ole kuitenkaan vielä tutkinut vaihtoehtoja, joten muovi saattaa tässä asiassa tulla kummittelemaan. Katsotaan.

2. Rajaus

Hoituu siis nykyään edellä mainituilla puisilla rajauskynillä. Nestemäiset rajaukset olen lopettanut jo vuosia sitten. Puisessa rajauskynässä se hyvä puoli, että sen pienen puisen loppunysän voi heittää vaikka puusaunan pesään, eikä jätä jälkeensä muovipakkausta. Myös luomivärillä voi tehdä ripsirajaan hieman tummemman rajan. Olen hyödyntänyt myös loppuja luomivärejä tässä, lähinnä sen mukaan minkä värisiä vaatteita on valikoitunut päälle. Toisaalta jos välttämättä haluaisi käyttää nestemäistä rajausta ja hieman korostaa ripsiä, niin periaatteessa ripsiä voisi hieman värittää myös tuolla nestemäisellä rajauksella, kun vaan löytää hyvin pysyvän tuotteen, joka ei heti leviä. Pitäydyn kuitenki itse nyt noissa vielä jäljellä olevissa tuotteissa, ajattelin tuota rajausvaihtoehtoa niille, jotka haluavat selkeän nestemäisen rajauksen.

3. Luomiväri

Mä olen henk. koht tykännyt luomiväripaleteista, koska niillä saa nopeasti muutettua meikkityyliä ja poimittua värejä esim. käyttämiensä vaatteiden mukaan. Nyt olen käyttänyt vanhoja pois, enkä ole ostanut uusia tilalle. Murentuneet yms. olen käyttänyt taideprojekteihin ja tyhjät luomiväripaletit olen käyttänyt maalin levitysalustoina tai ehjät korurasioina isomman korurasian sisällä pesun jälkeen. Minua ärsytti nuo muoviset kannet silti ja varsinkin, jos kerran tiputat lattialle ja hajoavat. En mielellään enää suosi noita yksittäispakattuja luomivärejäkään. Näin voisin tehdä, jos olisin ”yhden värin ihminen”. Esim. yksi sopiva murrettu, voidemainen, ruskean sävy voisi periaatteessa käydä niin luomille, kulmille kuin poskipäille ja sen voisi saada metallirasiassa, joka olisi helpompi kierrätettävä ja ehkä myös jatkokäytössä korurasiana kestävämpi ja nätimpi. Löysin kuitenkin nyt tulevaisuutta ajatellen Ruohonjuuren verkkokaupasta Boho Green luomiväripaletin, joka toimii refill-periaatteella. https://www.ruohonjuuri.fi/luomivaripaletti-earth-gp-boho-3760220172167. Paletti on tehty saarnipuusta ja siihen saa kerralla 8 sävyä. Luomivärinappeja voi ostaa irtona samaan rasiaan. Mutta ennen ostoa pärjäilen noilla, mitä mulla on. :)

4. Kulmat 

Tykkään luonnollisista kulmista. Muutaman kerran ne on ammattilainen nyppinyt esim. kasvohoidon yhteydessä ja kerran nuorempana värjäytin (enkä tykännyt, vaikka kaverit kehui :D) Minusta muoto on nyt niissä semmoinen sopivan luonnollinen, että ne muutamat haittaavat irtohaituvat on helppo nyppiä pinseteillä pois. (Lue: ”En muista koska olen näin tehnyt”)Allekirjoitan kyllä sen, että ”huolitellut kulmat antavat ryhtiä kasvoille”, mutta se mitä nykyään ihmisillä näkee, on itselleni aivan liikaa. Minusta mitään erillisiä kulmageelejä ei tarvita, jos kulmat haluaa ”ryhdistää”, niin esim. käsien rasvauksen jälkeen kulmat vaan ”nykäisee sormien läpi” kun rasva on jo käsiin imeytynyt. Mulla on ruskea puinen rajauskynä, joten saatan joskus iltamenoihin hipaista sitä todella kevyesti siihen kohtaan, jossa kulman väri on astetta vaaleampi. Eli kulmien suhteen olen ehdottomasti sitä mieltä, etteivät ne tarvitse MITÄÄN OMAA, YLIMÄÄRÄISTÄ TUOTETTA, eli se tuote, mitä kulmiin ehkä laittaisi, käy samalla myös esim. silmien rajaukseen tai voidemaisena luomivärinä, rasvana muuten ja pinsetit nyt yleisesti esim. tikkujen poistamiseen. :) Joskus olen sipaissut kulmat jopa huulikiillolla. (joista myös olen hankkiutumassa kokonaan eroon, mutta tästä myöhemmin.) Avain tuotteiden käyttöön jonakin muuna meikkinä, kuin mihin ne on tarkoitettu, on koostumuksen huomiointi. Esim. juuri tuo huulikiilto saattaa olla koostumukselta hieman ”limainen”, jolloin sitä tulisikin laittaa vain ihan äärettömän vähän, esim suoraan sormen päästä.

Kuvissa on hyödynnetty luonnonvaloa vastavalona ikkunan läpi. Muita muokkauksia en ole kuviin tehnyt, paitsi rajannut likaiset tiskit taustalta ja yhdestä tummentanut taustaa juurikin taustan sotkujen vuoksi :D Silmissä on hyvin kevyet, silmäkulmaan painottuvat rajaukset ja muuten hieman sipaistu vaalensiniharmaata joka on alun perin tarkoitettu huulille.

https://www.bloglovin.com