Selaat arkistoa kohteelle Re-use.

Katsaus helmikuun loppuunkäyttöhaasteeseen – vapaamuotoista verkkokuviointia

7.4.2019 art, circular economy, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Vaikka olenkin vaatteiden loppuunkulutusprojektista aika innoissani, kieltämättä ensimmäinen ajatus tähän julkaisuun palatessani oli ”Kuka hemmetti kirjoittaa vanhoista kalsareista” :D Mutta tällä linjalla edelleen jatketaan!

2.4. Otin viikonlopun aktiivikäytön jäljiltä jazz-tanssihousut koneesta ja da-daa, takasaumaan ilmestynyt ”lopun alkujana” oli revennyt isoksi reiäksi. (Housut kävivät vieläpä koneen villapesuohjelmassa, koska halusin saada täyden koneellisen). Muutoin housuihin jo pari vuotta sitten saksittu tuunauskuvio oli jo aiemmin lähtenyt laajenemaan ja kangas oli paikoitellen kulunut jo ohueksi. Olemus oli myös sen verran löystynyt, että olin viime ajat käyttänyt näitä sisäliikuntatreeneissä suoraan pesukoneesta tulleina ja muutoin sitten kotihousuina ja pitkinä kalsareina. Viime viikonloppuna puin housut toisten sukkisten päälle, jolloin ne toimivat vielä hiihtäessä ja lapsen kanssa ulkolenkillä. Mutta nyt, takasauman alue oli niin reikäinen ja hapristunut, että sain vedettyä housut viimeisilleen riekaleiksi lahkeeseen saakka vain hieman venyttämällä kangasta. Eli, housujen viimeinen käyttöpäivä oli virallisesti ennen koneeseen laittoa 1.4. Ehkä tämä on kevään merkki ja uuden alku :D.Kiitän ja kumarran, palvelivat minua 90-luvun loppupuolelta asti. Välillä viettivät aikoja treenivaatehyllyllä ilman käyttöä, mutta aika aktiivisesti olivat taasen käytössä treenihousuina. Katsastin, missä housut on pesulapun mukaan valmistettu. (Osto siis 90-luvun loppupuolella Helsingistä Fiorellasta). Pesulapussa lukee ”Made in Britain, Lycra only by Dupont”. 95 % Cotton ja 5 % Lycra/Elastane.

Tässä kuvassa housut vielä palvelivat viikonloppuna sukkisten päälle puettuna. Kun housut ovat kuivuneet narulla, leikkaan niistä vanhaa kuviota mukaellen ”verkkoa”, jolla teen säilytyskorin tuunauksen. (Tähän valmiina on odottamassa yksi Fiksuruoan pahvilaatikko, muuta hyödynnettävää tuunausmatskua tsekkailen vielä.)

Päivitys: Nyt julkaisuvaiheessa housut onkin jo alustavasti leikattu kuvioksi, joka näkyy myös tästä kuvasta.

Muutoin, edellinen kori on vaiheessa, nyt on ollut sen verran haipakkaa, sairasteluita ja hyvät ulkoilukelit on myös halunnut hyödyntää suht tehokkaasti, että tuunaukset ovat olleet vähemmällä. Mutta pikkuhiljaa ;).

No mutta mitäpä valitsen tilalle? Intensiiviseen kiertoon pääsevät mustat talvisukkahousut, joista on jo aiemmin leikattu rikkikulunut sukkaosa pois. Muu osio on hyvä edelleen. Minulla ei ole varmaa tietoa siitä, koska nämä on ostettu, voivat hyvin olla vuosilta -07 – 10. Nämä voi käyttää hyvin vielä pitkiksinä ja keväämmällä hameen kanssa ja mustien sukkien kanssa saan näistä ikään kuin sukkahousut. Jollei tule kovin kylmä kesä, niin ihan kesäkäytössä nämä ovat varmaan kuumat, joten nyt sukkikset on hyvä kuluttaa loppuun. Kokeilen näitä myös sisäliikunnassa, toimivatko.

Muutoin lähiaikoina onkin tulossa julkaisuun uusi tekstiiliryhmä kuun vaihduttua huhtikuuksi, mutta ajattelin postata tämän ensin.

https://www.bloglovin.com

The Prodigyn keulahahmo menehtyi – nuoruuden T-paita pääsi kiertoon

21.3.2019 art, circular economy, Re-use, Tee-Se-Itse, tuunaus

  • Aluspaita: Merinovillainen ulkoilukerrastopaita, Tilaus Suomen luonnonsuojeluliitolta: Osto 2012.
  • T-paita: Ostettu Lontoosta, Itse muokattu. Osto 1998.
  • Lyhyt villakangastakki: Joululahja(toive) saatu 2009. Muokkaus: Resorit ja rusetti Ompelimo Rokita 2017.
  • Korvakorut: Suomi Design.  Joululahja mieheltä (Toive). Saatu 2018. Mine Güngör.
  • Hame: Oman Wanhojen tanssipuvun ylijäämäkankaasta. Ompelimo Rokita. Teetätetty vuonna 2017.
  • Tummansiniset aluslengginssit: Second hand, saatu. (Nämä on ne miehen yhdet ”teinikalsarit” :D)
  • Kukalliset verkkosukkahousut, Kappahl, Osto 2001.
  • Kiiltonahkaiset nauhanilkkurit, Mantere Finland, Kirpputori, osto 2018.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.388501

Nytpä ei seuraakaan korinpunontaa vaan: Maaliskuun alussa törmäsin uutisiin yläasteaikana fanittamani bändin, The Prodigyn laulajan, Keith Flintin kuolemasta. Uutisointia on siellä täällä ja sittemmin uutisoitiin myös, että kuolinsyykin liittyi itsemurhaan ja yliannostukseen. (Tähän halusin kuitenkin poimia linkin juurikin Maaseudun tulevaisuudesta, koska asiasta uutisoitiin sielläkin).

Nostalgiavyöryissäni päätin kaivaa tuunauslaatikosta yläasteaikaisen, Lontoosta -98 ostamani, minulle super ison T-paidan käyttökiertoon. Tuolloin kuljettiin ylisuurissa reisitaskuhousuissa ja yläosatkin sai olla väljiä – varsinkin kun vielä lumilautailu toi pukeutumiseen omat vaikutteensa. Olin yläasteen jälkeen käyttänyt paitaa lähinnä joitakin kertoja alus- ja yöpaitana, mutta missään intensiivisessä käytössä paita ei ole ollut vuosikausiin. Tein siihen jotain tuunausvirityksiä pari vuotta sitten, mutta projekti jäi sikseen. Haaveilin ehkä jonkin näköisestä bändimekosta, mutta projekti ei päässyt enää työn alle. Nyt ajattelin, että minähän voisin käyttää paitaa solmittuna versiona ja kun paidan kankaasta aika jättää, niin saisin siitä mahdollisesti vielä kuvan säästettyä ja todella tekisin sen bändimekon parempaan kankaaseen yhdistettynä :).

Tässä puuvillaisessa paidassa laatu ei ole ollut mikään huippu, vaan muistan jo lukioaikana taivastelleeni, että paita on menettänyt muotonsa – niimpä se päätyi yöpaidaksi. Paidan printtikuvassa, sen sijaan, värit ovat pysyneet todella mallikkaasti; siksipä epäilen, että pystyn säästämään kuvan edelleen, etenkin kun pesen paidan aina väärin päin. Paita on siis todellakin säästynyt tunnearvo-paitana! Valmistusmaa-lappua en valitettavasti enää paidasta löydä, olen itse irrottanut sen alustavan tuunauksen yhteydessä pari vuotta sitten. Tein paidalle nyt vielä tällaisen pikatuunaukseen, leikkaamalla edestä alhaalta keskeltä viillon, jolloin eteen jää erkanevat liehukkeet, jotka voi solmia yhteen. Näin saan paidan solmittua helposti edestä. Tätä tulee käytettyä nyt varmasti mieheni kauluspaidan alla ja kuvassa näkyvällä Wanhojen tanssipukukankaan ylijäämästä teettämälläni punaisella samettihameella on paikkansa tämän paidan kanssa! :) Puen nyt talvella myös pitkähihaisen taikka mekon tai topin tämän t-paidan alle. Treenipaitana ja yöpaitana toimii myös edelleen oikein hyvin. Tuon t-paidan kanssa nään jo niin paljon yhdistelymahdollisuuksia, että oksat pois. Omaa takki- ja kenkäosastoa vaihtamalla löytyy kivoja yhdistelymahdollisuuksia

Muutoin, loppuunkäytettävien tekstiilien saralla ei muutoksia – toki voimme ennustaa, että kuukauden sisällä tulee takuulla hajoamista tapahtumaan. Tässä asussakin aluslegginssit ovat ne yhdet miehen vanhat kalsarit, joita en kuvitellut enää pukevani muuta kuin pitkien housujen alle xD. Samoilla sukkahousuvirityksillä kävin myös päiväteatterissa – nää toimi vielä yllättävänkin hyvin verkkosukkahousujen alle puettuna. Noiden verkkosukkahousujen laatua ihastelen -olen ne kuitenkin ostanut lukioaikoina ja vaikka käyttö onkin ollut kohdallani aika harkittua ja special occasion – tyyppistä, niin onhan niitäkin kertynyt jo tähän päivään vuodesta 2001! (Muutamatkin Ilosaarirockit mukaan lukien ;))

https://www.bloglovin.com

 

Katsaus loppuunkäytettävistä lakanoista (maaliskuun haaste)

12.3.2019 circular economy, Minimalism, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, Zero waste

Lyhyt kertaus: Vietän tänä vuonna tekstiilien loppuunkulutusvuotta, nostamalla esille eri tekstiilikategorioita. Tarkoitus on raivata kaapista parhaat päivänsä nähneet tekstiilit käyttämällä niitä minimaalistetussa kierrossa mahdollisimman paljon. Tilalle en ole ostamassa uusia, vaan tarkoitus on tulevaisuudessa pärjätä yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. Samalla tulen pohtineeksi kunkin tekstiilin historiaa, miksi se minulla on, vanhojakin kulutustottumuksia, lisäämään monikäyttöisyyttä jne. Loppuunkulutetut tekstiilit päätyvät lähtökohtaisesti kotikutoisten säilytyskorien punontaan.

Muutama punos tyynyliinasta, lopulta en sotkenut sekaan muuta kangasta

Nyt kävikin niin, että kun viime postauksessa olin mennyt mainitsemaan ainoastaan loppuun käytettävät aluspaidat ja legginssit, hajoamista alkoi tapahtua lakanaosastolla! Ja itse asiassa vieläpä tyynyliinassa ja aluslakanassa, ei niissä viidessä pussilakanassa, jotka valitsin ”virallisesti” loppuun kulutettavaksi :D. Säilytyskorihomma on edennyt, mutta en ole ennättänyt siitä mitään vielä julkaista, katsotaan, jäisikö viikonloppuna sopiva rako asiaan vihkiytymiselle.

Helmikuun viimeisellä viikolla huomasin ensin entisen vuokralaiseni minulle (2015) jättämän tyynyliinan näyttävän aika risaiselta (Se oli tuolloin juuri käytössä). Sivuun oli ilmestynyt reikä ja olemus oli muutenkin ”repsottava”.  Kokeilin ihan kevyesti, lähteekö kangas repeytymään ilman voiman käyttöä ja näin se näytti tekevän. En kuitenkaan lähtenyt repimään tyynyliinaa sen enempää tässä vaiheessa vaan annoin olla sen seuraavan lakanan vaihtoon asti. Vaihto oli tiistaina 5.3, eli tämä oli sen virallinen, viimeinen käyttöpäivä. Pesukoneesta otettaessa tyynyliina oli hajonnut entisestään ja sen kuivuttua tein siitä heti letityksiä. Nyt käytössä on tyynyliinaan kuuluva pussilakana, saa nähdä, koska sen aika tulee. En ottanut tässä vaiheessa tilalle käyttökiertoon toista tyynyliinaa – koska kuudella pärjää vaihdoissa hyvin. Olen myös tietoisesti mennyt enemmän siihen suuntaan, että ns. 2 extratyynyä, jotka meillä on lukemista varten pedissä, voi pitää nukkumatyynyjen takana niin, että niiden vaihtoväli on pidempi, koska ne eivät ole samalla tavalla ”ihmiskosketuksessa”. Esim. jokaisessa vaihdossa nämä ”lukutukityynyt” voikin siirtää nukkumatyynyiksi ja sen jälkeen pesuun ja samalla tavalla ”kierrättää” tyynyliinoja jokaisessa vaihdossa.

No sitten se toinen: Helmikuun viimeisenä päivänä, eli 28.2. olin sitten viikkaamassa pesusta tullutta pienen parisängyn aluslakanaa, kun huomasin, että kappas, siinäkin on helmassa jo isohko reikä.  Kokeilin sitäkin hieman venyttää ilman voiman käyttöä ja kangas lähti repeytymään. Koska aluslakana näytti muuten ehjältä, päätin ensin, että se saa vielä ainakin yhden käyttökierron, koska reikäisen reunan saan piiloon. Paikkaamaan en lähde, koska kangas repeytyy jo ilman voiman käyttöä. Lopulta revin kuitenkin koko helman pois – ja; laitoin sen suoraan punokseksi tekemistä odottamaan. Näin  ollen päätin, että jatkakoot aluslakana ilman tuota helmaa kierrossa – nopeastipa saan reunan huoliteltua vielä siistiksi, eli tämä aluslakana jatkoi siis vielä kierrossa aluslakanana, mutta hieman kevennettynä versiona ;).

Tuo aluslakana on alun perin sohvan päälliseksi ostettu, musta helmalakana ja kun sen virka loppui sohvan päällisenä, se pääsi viralliseen käyttötarkoitukseensa aluslakanana. Näitä on vielä toinen kaapissa. En ollut aiemmin aluslakanan suuri fani, minusta se oli koostumukselta hieman karkea (etikkahuuhtelu kyllä auttoi ja puhtaasti käytössä kuluminen). Ja sitten nuo helmat piti viikata omalla tavallaan, musta värikin on nykyään vähän niin ja näin lakanassa. Olen ostanut lakanan entisen vuodesohvan peitoksi Jyskistä (Sohva muutossa 2015 jo lahjoitettu opiskelijasoluun) luultavasti vuonna 2011, mutta aivan satavarma en voi ostovuodesta näin jälkeen päin olla. Syy päällyslakanan ostoon oli se, että sohva oli jo elämää nähnyt ja pinta kulunut, sohva oli hankittu siinä vaiheessa, kun menin lukioon toiselle paikkakunnalle vuonna -99. Helmalakanat olivat siis nopea, halpa ja helppo ratkaisu pidentää vielä sohvan käyttöikää. Sohva oli vuodesohvana toimiva, ja se palveli oman omistukseni aikana kaikkiaan neljässä eri asunnossa itseni lisäksi milloin kämppiksiä, vuokralaista tai alivuokralaisia, vieraista puhumattakaan. Luovuin siitä vasta, kun muutin mieheni kanssa yhteen toiselle paikkakunnalle. (Sieltä saimme toisen sohvan, joka oli jäänyt omistajalleen tarpeettomaksi – ja on käytössä nykyisessä asunnossa nytkin.) Anyways, sohva ei ole tässä nyt keskeinen teema vaan helmalakana. Vanha sohva tuli kuitenkin tätä kautta mieleeni, joten halusin muistella hetken sen elinkaarta – loppupäästähän en tiedä, lahjoitin sohvan opiskelijasoluun vuonna 2015 – liekkö sitten vieläkin käyttökierrossa sohvana ;D?

Eli lakanaosastolla virallisesti yksi poistuma, eli tyynyliina ja tilalle kiertoon en kokenut tarpeelliseksi valita toista, koska tuolla kuudella pärjää vallan mainiosti.

https://www.bloglovin.com

Katsaus tammikuun loppuunkäyttöhaasteeseen vol. 2 ja keväistä väriä liikuntaan

27.2.2019 circular economy, Minimalism, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, Zero waste

Alustus: Pyrin tänä vuonna käyttämään kaapeista loppuun tekstiilejä vanhemmasta ja kuluneemmasta päästä, niin että käytän esim. aluspaitoja neljän paidan käyttökierrossa. (Tähän saa tarvittaessa valikoida käyttöön paitoja ”varapinosta”, jossa on lähiaikoina loppuun käytettäväksi otettavia paitoja.) Juhlat ym. ovat erikseen, mutta neljän kierrolla mennään mahdollisimman paljon. Ratketessaan paidoista tulee punosta säilytyskoreihin. Tarkoitus on myös vähentää kokonaismäärää (vähemmälläkin pärjää) ja pitää tekstiilin jatkohyödyntäminen kodin piirissä.

Tammikuun haasteen neljän paidan käyttökiertoon valikoiduista paidoista sanoi itsensä irti virallisesti 27.2 nyt toinen kappale. Kyseessä oli Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita, josta muuutoin oli leikattu laput pois, enkä päässyt tarkastelemaan kuitukoostumuksia tai valmistusmaata.  Kiitän kuitenkin jälleen sen tehneitä. Paidan hommasin siis lähes viitisen vuotta siten, koska halusin juurikin mustavalkoraitaa omaan vaatekaappiin vuosiksi eteenpäin.

Kangas on näin jälkipuintina ajatellen ollut aika ohutta ja vaikka Espritin vaatteet käsitykseni mukaan ovatkin hyvälaatuisia, vaikuttaa tämä paita jokseenkin 2000-luvun halpatuotetulta paidalta. Puuvillaa tämä kuitenkin pääosin on, mutta esim. parin prosentin elastaanimahdollisuudesta en osaa sanoa. Uskoin tämän hajoavan siis jo syksyllä, kun se oli jo alustavassa, intensiivisemmässä käyttökierrossa, mutta lähes puoli vuotta sain sen vielä pidettyä käytössä.

Katsoin jo viime pyykkäyksen yhteydessä, että paita alkaa näyttää aika risaiselta ja tiesin, että nyt se on enää se yksi kerta, kun sen päällensä voi aluspaidaksi pukea. 26.2. aamulla puin paidan aluspaidaksi ja kun kiskoin paidan helmaa päälläni sopivaan kohtaan, helmassa oleva reikä lähti repeytymään. That´s it. Tämän paidan kohdalla ei tullut yllätyksenä, koska tiesin sen olevan hajoavista vaatteista seuraava. Jätin paidan kuitenkin aluspaidaksi piiloon ja päätin myös nukkua vielä se päällä, kuten tein myös edellisen paidan suhteen. Näin ollen sen virallinen, viimeinen käyttöpäivä on 27.2. Nyt saan siitä havittelemaani mustavalkoista punosta säilytyskoreihin. Valkoiseen, vanhaan, mutta jämäkkään lakanakankaaseen yhdistettynä saan tästä tehtyä vielä jämäköitä letityksiä, paidan omasta koostumuksesta huolimatta.

Tillalle pääsee T-paita, joka ei alun perin ollut tuossa tammikuussa asettamassani 4+3 ”varapinossa”. Täytyy sanoa, ettei ollut muuten tuo eräkamoista tuunauslaatikkoon päätynyt ONLY:n ”vaarinpaitakaan”, jonka otin ensimmäisen hajonneen T-paidan tilalle. Tämä taas johtuu siitä, että paidat ovat olleet muussa säilytyksessä, kuin tuossa ”virallisella” T-paita-hyllyllä. Tietysti käyttökierto menee nyt kuitenkin sitä tahtia ja sen mukaan, että huonompikuntoinen käytetään aluksi pois. Olen kuitenkin käyttänyt tarvittaessa paitoja tuolta ”varapinosta”, mutta ne eivät ole vielä tässä intensiivisessä neljän paidan kierrossa.

Kiertoon lähtee treenikamojeni joukosta second hand Niken turkoosi T-paita. (”Made in Malesya”) Tämä tuli käyttööni treenipaidaksi noin vuosi sitten, kun kävimme läpi miehen T-paitavarastoa. Miehelle tämä oli liian pieni – paita oli varmaan jälleen teiniajoilta :D.. Kuntokin alkaa vilautella elinkaaren loppupäätä T-paitana. Tämä ei enää omassa käytössäni ole ollut missään intensiivisessä kierrossa aiemmin, vaan olen käyttänyt sitä muistaakseni muutamissa treeneissä – en usko käyttäneeni ainakaan yli kymmentä kertaa. Yhdistän tämän mielessäni treenipaidaksi, mutta pyrin jatkossa käyttämään myös yleisesti aluspaitana. Tämä paita ei enää pitkään kestä käytössä ja on todennäköisesti seuraavien, hajoavien tekstiilien joukossa. Mutta, nyt saan nauttia sen keväisestä pirteydestä vielä hetken yhdistettynä jumppakenkiini!

Jatkoa ajatellen mietin myös, kannattaisiko minun hyödyntää enemmänkin noita miehen t-paitoja, jotka ovat tulleet elinkaarensa loppupäähän t-paitana. Hän tykkää itse käyttää talviaikaan lähestulkoon pelkästään pitkähihaista aluspaitaa, joten t-paidat jäävät vähälle käytölle. Kuitenkin, elämäntilanne ja harrastukset ovat sellaiset, että ns. huonompaa vaatetta, jota ei niin tarvitse varoa – tulee jatkuvasti käytettyä, siksi myös näiden nuhjuisempien t-paitojen säilöminen kaapissa on ollut ihan järkevää. Mutta – kuten sanottu, mielin määrin ei kukaan näitäkään tarvitse. Katson siis seuraavan paidan pettäessä, miten valita jatkossa.

Mieheni on samaa mieltä, että vähempikin määrä kokonaisuutena riittää. Talvisempia kuukausia on vielä jäljellä, joten nyt on vielä se aika, kun paidan ulkonäkö ei ole aina niin keskeinen, koska se jää piiloon aluspaidaksi. T-paidoissa olemme muutenkin tehneet vaihteluita päikseen, olen esim. antanut omia, isoja T-paitoja hänen käyttöönsä, jotka ovat itselläni olleet lähinnä vaihtelevassa yöpaita-käytössä.

Näin ollen:

Tammikuun haasteen paidoista, jotka otin alun perin neljän paidan intensiiviseen käyttökiertoon, on siis jäljellä nyt enää kaksi. Second Hand, mummon jäämistöistä 2012 käyttöön otettu alustoppi, sekä keväällä 2012 Anttilasta ”klassikoksi” ostettu raitatoppi. (En vielä muistanut tammikuussa, onko raitatopin osto tapahtunut 2012 vai 2013, mutta kyllä se on tapahtunut jo 2012, koska muistan, että minulla oli se päällä aluspaitana EräEeerolla Lieksassa petokojulla... ja tuo visiitti ajoittui kevääseen 2012 :D). (Raitatopin pesulappu on niin haalistunut, että siitä juuri ja juuri erottaa sen olevan 100 % puuvillaa ja ”Made in Bangladesh” – ettei vain olisi Rana Plaza? Mummon vanha toppi sen sijaan on varmaankin jotakin Polyesteri-viskoosisekoitetta, mitään lappuja paidassa ei ole olemassa, enkä ole aivan varma, miltä vuosikymmeneltä paita on ;))

P.S. Kaikki neljä paria treenihousuja/legginssejä ovat vielä käyttökierrossa. Saa nähdä, kuuluuko seuraavaan katsaukseen paitoja vai leggins-osastoa – tästä en voi olla yhtään varma.

https://www.bloglovin.com

Maaliskuun haaste: Loppuun käytettävät pussilakanat

24.2.2019 circular economy, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Second Hand, Zero waste

Otin kirjoittamisen suhteen pienen varaslähdön tekstiilien loppuun käyttöä koskevaan haasteeseen, sillä tällä saralla haaste on meillä pyörinyt käytännössä osittain jo syksystä ja lopullisesti tammikuusta alkaen. Toinen syy on kevättä kohden meno, aurinko paistelee keväthangilla ja tuo kivaa fiilistä. Näimpä lakanoiden räiskyvät väritkin ovat askel kohti kevättä.

Nuorena yksin asuvana sain aika usein esim. joululahjaksi lakanoita, lisäksi käytössä on sukulaisten vanhoja. Mökeille on jo viety lakanoita vanhemmasta päästä, koskien sekä omia, että appivanhempiani. (Aion tsekata todelliset määrät sieltäkin ja pohtia, olisiko jotkut lakanat kuitenkin tiensä loppupäästä käytettäväkin loppuun jo kotopuolessa, esim. pesuun tuonnin yhteydessä?) Niitä ei kuitenkaan tarvitse mielin määrin. Pikkulapsiperheessä voi tulla tilanteita, että kahden viikon vaihtoväli on aika ajoin liian pitkä ja joskus sitä on tietysti yövieraitakin, joita varten tarvitsee ylimääräisiä lakanoita. Mutta, nämä eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä joka viikkoisia, toistuvia tapahtumia, vaan enemmänkin silloin tällöin sattuvia. Eli pienehköllä määrällä pärjää ihan hyvin (Kolme henkinen perhe, jossa 2 aikuista ja yksi 3-vuotias).

Yritin jo syksyllä pitää kierrossa tiettyjä lakanoita, jotka olivat mielestäni jo parhaat päivänsä nähneet ja tammikuussa viikkasin tosiaan suurimman osan lakanoista siististi suljettavaan boksiin ja suljettavaan kestokassiin ja vein lämpimään varastoon. Lapsen sänkyyn meneviä, pienempiä lakanoita en tähän haasteeseen laskenut, vaan keskityin nyt ns. aikuisten lakanoihin. Lapsi nukkuu omassa sängyssään vaihtelevasti ja saattaa joskus yöllä kömpiä meidän väliin meteliä pitämättäkin.

Käyttöön jätin yhdelle hyllylle:

  • 5 pussilakanaa
  • 4 isoa (pieni parisänky) aluslakanaa
  • 6 + 1 tyynyliinaa
  • (Lisäksi patjan ja lakanan välissä on ns. ”pissalakana” sängyn säästämiseksi)

Kierrossa ovat: Pussilakanat, jotka lähtökohtaisesti ajavat tätä loppuun käytettävän virkaa lyhyessä mittakaavassa, aluslakanat ja osittain tyynyliinatkin tulevat kestämään varmasti pidempäänkin. Nyt rytmi menee niin, että kaksi pussilakanaa on käytössä yhtä aikaa ja toiset kaksi pesussa ja sitten taas vaihtoa odottamassa – mennään siis kahden pussilakanaparin vaihdoilla. ”Ylimääräisenä” on viides pussilakana, koska se vaikutti myös aika loppuun kulutettavalta. Näin ollen yksi on tarvittaessa aina varalla. Vaihtelen näitä viittä kuitenkin tasaisesti käytössä.

Pussilakanoista kaksi retrokukkaista ovat mummoni vanhoja ja toiset kaksi ovat Marimekon setistä, jonka sain ylioppilaslahjaksi (2002). Ainakin toinen mummoni pussilakanoista lienee myöskin kotiompeluna tehty. Viides pussilakana on entisen vuokralaiseni minulle vuonna 2015 jättämä, kun ei ottanut ylimääräistä tavaraa mukaansa ulkomaille. Kaikissa pussilakanoissa on takana monia käyttökertoja ja kolme näistä on second handiä. Marimekon lakanat ovat olleet suht tasaisessa käytössä 17? vuotta, mutta koska minulla on ollut valinnan varaa, olen vaihdellut lakanoita käytössä aiemmin varmaan aika spontaanisti, eivätkä lakanat ole kuluneet siten kuin ne pienemmällä vaihtelulla olisivat.

Tyynyliinoja on kierrossa enemmän, koska meillä on parisängyssä neljä tyynyä, niitä saa aseteltua niskan taakse sopivasti esim. lukiessa. Tyynyliinat valikoin aluksi siten, että Marimekon settiin kuuluvat tyynyliinat lähtivät luonnollisesti käyttökiertoon, kuten myös entisen vuokralaiseni pussilakanaan kuuluva tyynyliina, mutta mummon lakanoihin jouduin miettimään tyynyliinat, joten hyödynsin tässä sellaisia tyynyliinoja, jotka eivät kuulu mihinkään settiin. Alkuun valitsin anopilta saamani vanhat kirjaillut tyynyliinat, mutta niistä toinen hajoisi jo ja lisäksi siihen tarttui väriä, siispä – säästän siitä kirjaillun kohdan johonkin projektiin ja loput voin leikata korinpunontaan. Otin käyttökiertoon lopulta yhdet Marimekon tyynyliinat, jotka myös olen saanut Ylioppilaslahjaksi, mutta eivät kuulu mihinkään settiin. Niitä onkin käytetty vähän harvakseltaan ja ovat niin hyväkuntoiset, että ne eivät hetkeen hajoa. Halusin kuitenkin käyttää niitä nyt koska säästelen varastossa mieluummin yhtenäisiä settejä jatkoa ajatellen. Eli nyt on tarkoitus kuluttaa loppuun etenkin nämä yksittäiset ”sinkkupeitot”. Viimeinen käytössä oleva tyynyliina on oikeastaan mieheni lapsuuden aikaisia, käsin painettuja, joka ei myöskään kuulu mihinkään sarjaan.

Näissä on hauskoja värejä ja kuvioita, joten hajottuaan nämä päätyvät korin punontaprojektiin ehdottomasti. Piakkoin voisi rykäistä tuon ensimmäisen korin ihan valmiiksi, jota syksyn aikana ja alkuvuodesta ollaan pikkuhiljaa työstetty. Tästä juttua toisiaan, kun valmistuu.

P.S. Lapsi rakastaa näitä: ”On kukkapeitto! On kukkapeitto!” :D

https://www.bloglovin.com

 

 

Helmikuun haaste tekstiilien loppuun käytölle 2019: legginssit ja treenihousut

8.2.2019 circular economy, Left over materials, Minimalism, Re-use, Second Hand, Zero waste

Mietin jonkin aikaa, mikä vaatekappale olisi hyvä nostaa esille helmikuun haasteena. Koska talvi on meneillään ja arkeen ja vapaa-aikaan sisältyy niin ulko- kuin sisäliikuntaa, päätin lähestyä asiaa mahdollisimman käytännön läheisesti. Tanssi ja erilaiset ulkoilu- mökkeily- ja erästelyaktiviteetit ovat kulkeneet elämässäni mukana ja lisäksi talvipyöräily hyötyliikuntana on tärkeä osa arkeani.

 

Jossakin vaiheessa heräsin siihen, että säännöllisen epäsäännöllisestä käytöstä ja tarpeesta huolimatta minulla on kohtalaisen laaja varasto yhteenlaskettuna talvisukkahousuja, pitkiä kalsareita ja legginsejä erilaisilla kuitukoostumuksilla jne.

Edelleen, olen ostanut viimeisimmät talvisukkahousut kaksi vuotta sitten (2017) tilanteessa, jossa omistamani kirjaimellisesti ratkesivat päältä kesken päivän, eikä kotiin ehtinyt sukkahousuja vaihtamaan.

Tätä ennen ostin urheilulegginsit alkusyksystä 2014, jolloin menin Mieheni kanssa Kurjenrahkan kansallispuistoon viikonloppupatikoinnille. Äkkiseltään ei siis kuulosta siltä, että olisin mitenkään himohamstraaja ko. vaatteiden suhteen.

Syy lieneekin se, että olen saanut tätä osastoa joululahjaksi tasaisin väliajoin, vanhat ovat kulkeneet mukana, koska koko ei ole radikaalisti muuttunut ja lisäksi minulle on annettu second handinä sellaisia, jotka eivät ole mahtuneet omistajalleen.

Kaikki nämä eivät sovellu jokaiseen aktiviteettiin, mutta toisaalta tähän ynnäämäni vaatekappaleet soveltuvat moneen tilanteeseen.

Tavoittelen tilannetta, jossa saisin karsittua määrän ja opittua jatkossa keskittymään sellaisiin vaatekappaleisiin legginssiosastolla, jotka soveltuisivat mahdollisimman moneen tilanteeseen; toisin sanoen samoja housuja voisi käyttää niin sisäliikunnassa kuin pitkinä kalsareina ja että ne vielä saisi puettua hameen kanssa kuten talvisukkahousut niin , että toimisivat omassa tyylissä. Elastaanin kiroista ja autuudesta aion tehdä syvällisempää pohdintaa vasta kun saan helmikuun loppuunkäyttöprojektin pitkien kalsareiden/treenihousujen kanssa vauhtiin. Haluan käyttää vanhat legginsit ja vastaavat loppuun asti. Tuon korin punontaprojektin ja todellisen loppuun käyttämisen myötä on ollut jännittävä veikkailla, kuinka kauan vaate enää kestääkään.

Aluksi siis asetan määrän: 4 kappaletta kierrossa ja asetan housut samalle hyllylle, missä yläosien loppuunkäyttöprojektin vaatteet ovat. (Nythän ne mahtuvat kivasti samalle hyllylle – tätä nykyä ”käyttövaatehyllylle” ;)). Jos puhutaan ”silotelluista” kuvista blogimaailmassa ilman arkista realismia, niin alla kuvatussa tekstissä ei sen puutetta tarvitse ainakaan pelätä :D

Loppuun käytettäväksi lähtevät:

  • Jazz-tanssihousut (Nämä on varmaan vuodelta -98 tai -99!) Käytetty tähän asti epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta välillä olleet varmaan vuodenkin päiviä hyllyllä. Laatu ei näissä ollut mikään paras alun perinkään, tarttuivat varatreenihousuiksi tuolloin -90-luvun lopulla Helsingistä Fiorellasta :D Vyötärön hoidin lähes kolmisen vuotta sitten näistä kuntoon laittamalla kirpputorin ompelutarvikkeista löytämälläni kiristysnyörillä vyötärön kohtaan kiristyksen, lisäksi leikkasin pohkeeseen ”hämähäkinverkkokuviointia”, ensiksi ihan kokeilumielessä ja toisekseen; hippiteemaista hash-juoksua varten (sisältää rypemistä ja hikijuoksua)… myöhemmin nämä toimivat zombie-asuna Halloween-Zumba treenissä. Käytän näitä niin kauan kun ne vielä pysyvät jalassa.  Säästän aiemmin leikkaamani hämähäkkiverkkokuvion ja leikkaan samalla tavalla myös loput housuista. Käytän aikaansaannosta todennäköisesti kotikutoisen korin koristeluun.
  • Esprit-pyöräilyhousut nämä ovat vielä edellisiäkin vanhemmat ja olen ne aikoinaan saanut second handinä. Ovat toimineet vaihtelevasti käytössä treenihousuina. Viime treeneihin leikkasin pienet halkiot lahkeeseen, jolloin ne myös istuivat paremmin päälleni. Kovin montaa käyttökertaa nämä eivät enää kestä – aika loppuun kuluneet alkavat olla, mutta treenivaatteissa pyörineet mukana vuosikausia. Näistäkin saa hyvää värimatskua punoksiin!
  • Mustat legginsit nämä sain second handinä (tai oikeastaan third handina) viime talvena kun kävin läpi miehen kalsariosastoa. Kyseessä on HM:n xs-kokoiset mustat legginsit. Olivat suht hyvässä kunnossa käyttöön otettaessa, eli third hand-housuiksi en uskonut niiden olleen kovin montaa kertaa jalassa ennestään. Tarina näistä ”kalsareista” on se, että mieheni oli saanut ne käyttöönsä siskonsa vanhana itselleen nuorena poikana – ja oli käyttänyt niitä muutaman kerran. Sen jälkeen ne olivat jääneet pyörimään kalsarivarastoon. :D Näitä olen käyttänyt todella paljon, koska ne on voinut hyödyntää niin sisä-, kuin ulkoliikunnassa ja joskus jopa pyjamahousujen virkaa ajavana. Nämä ovat ajaneet myös talvisukkahousujen virkaa, kotihousujen virkaa ja olleet käytössä pitkän paidan kanssa. Sisäliikunnassa niiden kanssa tulee kuitenkin pukea sortsit, koska läpikuultava kangas vaatii sen, ellei halua pikkuhousujaan vilautella. Yritänkin pääosin hyödyntää näitä yhdessä Esprit pyöräilysortsisen kanssa. Nyt näissä on jo pienehkö reikä.
  • Tumman siniset pitkikset nämäkin tulivat second handina samasta syystä käyttöön viime talvena kuin edelliset. Löysin miehen kalsareista nämä pienet ja tosi nyppyset talvikäyttöön soveltuvat pitkikset. Miehelle nämä eivät olisi mahtuneet, mutta kokeilin jalkaan ja hoksasin niiden menevän täydestä ns. naisten versiona. Käsittelin ne nypyn poistajalla ja aloin käyttää talvisukkisten tapaan hameen kanssa. Nyt näissä on jo pieniä reikiä ja kuluneet osittain ohuemmiksi, joten kelpuutan vain aluskalsarikäyttöön. Paikkoja näihin ei kannata enää laittaa, koska kovin montaa pesua eivät tule kestämään. Näissä postauksissa olen käyttänyt näitä vielä hameen kanssa. Nämä soveltuvat paremmin ulkoliikuntaan.

http://ragqueen.omablogi.fi/inspiraationa-rusettiluistelu-retro-vintage-style/

http://ragqueen.omablogi.fi/wanhan-warkauden-tunnelmaa-vol-1-poronnahkatilkuilla-tuunattu-kesahame-talvikaytossa/

 

Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa.

Näitä housuja vaihtamalla ja yhdistelemällä eri käyttötarkoituksiin yritän mennä mahdollisimman pitkään. Tilanteen mukaan aion tehdä myönnytyksiä – jos pakkanen ei ole kovin kova, myös leikatut jazz-housut kelpaavat aluskalsareiksi ja jos sisäliikuntaan sopivammat housut sattuvat kaikki olemaan pyykissä voin ehkä käyttää talvisempia pitkiksiä sisäliikunnassa. (Koska jo ohueksi kuluneet). Samoin kuin aluspaitojen loppuunkäytön suhteen – yksien housujen hajotessa valitsen tilalle kiertoon seuraavat, potentiaaliset housut samoihin tarkoituksiin. Sen lisäksi, että loppuun kulutus on sekä ympäristömyönteinen että säästäväinen projekti, se on myös oppia ja havainnointia itselleni. Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa. :)

P.S. Kaikki tammikuun aluspaita-haasteen paidat ovat vielä käyttökierrossa, saa nähdä kumpi osasto pettää ensin :D

https://www.bloglovin.com

 

 

Somettomat mökki-illat kaappien kätköistä…

24.7.2018 Minimalism, Re-use, Tee-Se-Itse, Travel in Finland, Vintage

 

Helteet ovat suosineet, joten en viitsi juuri nyt kuluttaa aikaa blogikirjoitteluun. ;) Olin jälleen viikonlopun somettomalla, viettäen aikaa mökkiaskareissa perheen kanssa. Reissussa tuli tietysti (mökkitöiden lisäksi) uinnin, onkimisen ja saunomisen lomassa myös kerättyä piirakkamustikat ja bongattua uusia, historiallisia lähiretkikohteita (muinaiset asuinpaikat). Ehkä näistä joskus lisää.

Tulomatkalla piipahdettiin myös Valamon luostarissa – paikka josta saa paikallista laatukuoharia myös sunnuntaisin kesäaikaan klo 9-21! (Alko – so last season…. ;))

Kuvaan valikoitui kuitenkin tällä kertaa aktiviteetteja mökin kaapin syövereistä – tyylikäs vanha dominopeli ja iltalukemiseksi Edgar Allan Poen kauhutarinakokoelma….

Mitä hauskoja löytöjä te olette tehneet esim. mökiltä?

https://www.bloglovin.com

Luovan järjestyksen polku – ”Tärkeää ei ole aina itse päämäärä vaan matka”

6.7.2018 Ecological, Left over materials, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse

(Alphonse Mucha)

Olen tällä hetkellä vakiinnuttanut blogin julkaisutahdin joka toiselle viikolle. Nyt olisi käsillä julkaisuviikko, mutta kameran piuha on mystisesti kadonnut… viimeksi muksu veti sitä perässään ”karvamatona”, vaikka sellainen oli hänelle askarreltu! Oli samaan aikaan tiski kesken ja jotenkin tässä kohtaa on nyt musta aukko, mihin piuha päätyi… Siivouksessa piuhaa ei löytynyt sängyn alta – eikä sitä ole mielestäni kuljetettu asunnosta ulos. Mene ja tiedä sitten :D Vakipaikallaan laatikossa se ei kuitenkaan ollut…. jätänpä siis kuvien siirron tuonnemmaksi ja kirjoittelen jostakin muusta :D

Ehkä on hyvä palata noihin ”luovan järjestyksen polun” teemoihin tällä erää. Missä nyt mennään? Olen havainnut kerran viikossa – tavaran vähentämisen hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi. Se antaa sopivaa pelivaraa ja antaa tilaa luovuudelle. Kun yksi viikko käsittää vaikkapa siivouskomeron raivaamisen ja toinen viikko kaapissa pyörivien askartelumaalien loppuun käyttämisen, ei homma muutu liian puurtavaksi. Asiat myös tuntuvat menevän mukavasti eteenpäin – ei tunnu olevan enää kasa ikuisuusprojekteja, kun joka viikko jollekin projektille on oma aikansa. 

Tärkeää ei aina ole itse päämäärä vaan matka.

Kun tavaraa ja asioita on vähentänyt ympäriltään, voin sanoa kehittyneeni seuraavissa asioissa;

  • Ympäristön havainnointi myös positiivisessa valossa on parantunut

Mikäli mahdollista, osaan nauttia vieläkin enemmän arjen pienistä asioista ja ilmiöistä ympärilläni ja kiinnittää huomioita sellaisiin pieniin yksityiskohtiin enemmän, joita aikaisemmin tuli osittain siivuutettua tai huomioitua vain hetkellisesti. Esim. osaan vielä paremmin ottaa irti asioita omasta arjesta ja kaupunkiluonnosta, paikoista, jotka ovat lähellä. Joskus arki tuntui puuduttavalta ja sitä odotti esim. viikonloppuna mökille pääsyä. Nykyään viikot soljuu mukavammin ja oho, hupsista nyt se mökkiviikonloppu onkin jo nurkan takana.

  • Muistan jo paremmin, mitä omistan ja mistä sen löydän

No, tuo kameran piuha näyttää nyt olevan teillä tietämättömillä mutta kokonaisuutena alan hahmottaa paremmin omistamani tavaran määriä ja niiden hakemiseen liittyy yleensä jo vähemmän päänvaivaa. Sama koskee myös miehen ja lapsen tavaroita. Omaa aikaa ja voimavaroja ei kulu enää niin paljon tavaroiden haeskeluun. On myös jotenkin selkeää, kun tietää jo etukäteen, että okei, nyt käytin tuon ja tuon asian loppuun ja en niitä enää jatkossa tarvitse. Tai että osaan nimetä, kuinka monta tietyn tyyppistä tavaraa minulla on.

  • Siivous on helpottunut

Kun tavaroilla on paikkansa ja laskutilat yhä selkeämmät on myös siivous helpottunut huomattavasti. Lisäksi tulee intensiivisemmin tehtyä joka päivä jotakin pientä järjestelyhommaa, jolloin ei kerralla tarvitse rykäistä kaaosta kiireellä kasaan. Siivous – ja järjestelyrytmeistä jaksaa pitää paremmin kiinni ja soveltaa ja luoda uusia käytäntöjä jouhevammin.

  • Jo järjestetyt kaapit alkavat pysyä yhä pitempään järjestyksessä

Tämä puolestaan ruokkii intoa pitää järjestystä yllä ja antaa inspiraatiota, aikaa ja voimavaroja myös järjestämättömien kohteiden läpi käymiselle.

  • Osaan hyödyntää ja korvata paremmin jo omistamiani tavaroita

Kun muistaa, mitä omistaa, sitä tulee myös paremmin käytettyä. Kaapissa lojuva, puoliksi käytettynä saatu vanha piilolinssineste putsaa lavuaarin, Lapsen puoliksi käytetystä hammasgeelistä tuunaan itselleni pariksi päiväksi hammastahnan, loppuneen leivinpaperin tilalle levitän kaappiin unohtuneita korppujauhoja, miehen yksiparisesta pistokkaasta tulee avainpiilo seinään, yläpuolelle tulee vanhasta koristehelmihatusta pussukka, johon voi laskea hoitamista vaativat paperit. Lukuisasta teevalikoimasta syntyy jääteetä kotiaineksilla kesäjuomaksi jne. Olen ollut ennenkin ihminen, joka hyödyntää jo kotona olevaa kaupassa juoksemisen sijaan mutta vähentämisen myötä tämä tapa on arkipäiväistynyt ja tullut todellisesti helpottamaan arkea.

  • Ajattelumaailma on kääntynyt ennemmin siihen, mitä jo omistaa, kuin että mitä haluaisi lisää

Kun huomaa omat resurssinsa, niitä osaa paremmin hyödyntää ja tuntee omistavansa aika paljon. Jos vastaan tulee jokin mieluisa asia kodin ulkopuolelta, ajatus kääntyy heti siihen, mitä kotona jo on ja voisiko omista tavaroista saada esim. tuunattua saman tyyppisen. Ns. roskat jaksaa hyötykäyttää kotitaloudessa vieläkin intensiivisemmin, ilman että ne jäävät unohtuneena lojumaan jonnekin  ”sitten joskus tuunaan näistä jotakin – periaattella”. Esim. kananmunakennoista syntyvät mökille sytykekukat, kuoret murskataan kalkiksi mullan joukkoon.

  • Tavaroita tulee käytettyä oikeasti loppuun

Ei enää käsilaukkujen, meikkipussien ja kylpyhuoneen laatikoiden pohjalle unohtuneita näytepakkauksia, puoliksi käytettyjä rasvatuubeja, kasoja hotelleista hamstrattuja suihkumyssyjä, saippuoita ja kavalkaadia pieniä hammastahnatuubeja…Näitä kaikkia on käytetty loppuun ostamatta ja hamstraamatta uusia tilalle. Nyt taitaa olla menossa kierroksessa viimeinen suihkumyssy.. niitä olen käyttänyt aina niin kauan kun alkavat hajota, tämän jälkeen olen kietaissut sen vielä wc:n puhdistuskäsineeksi, jonka jälkeen ne on voinut hävittää. Sen jälkeen voi siirtyä ihan tavallisen pyyhkeen käyttöön samassa tarkoituksessa :D

  • Olen vieläkin paremmin oppinut elämään tässä ja nyt, mutta toisaalta suunnittelemaan järkevämmin

Olen osannut pitää aiemmin montakin rautaa tulessa – mutta kysymys kuuluu onko se aina tarpeellista. Nykyään pyrin ennemmin siihen, että asiat etenevät niin pitkälle kuin mahdollista ”yksi peruna kerrallaan”-periaatteella. Asioita ei siis pyritäkään tekemään väkisin tehokkaammin vaan ehkä ennemminkin intensiivisemmin. Tarkoitus on se, että rutiinit ovat kohtuullisia ja luovuudelle jätetään tilaa. Suunnitelmat etenevät myös maltillisesti – ehkä ensi kertoja elämässä pystyn sanomaan itselleni, että ”katsotaan tämä tehtävä ensin loppuun ja mietitään seuraavaa vasta sen jälkeen”.

  • Olen tyytyväisempi käsillä olevalla hetkellä

Osaan olla armollisempi itselleni, jos jokin ei sujukaan ihan suunnitellussa aikataulussa tai tulee takapakkeja. Ennen jännitin viulunkielenä, jos esim. työtehtävissä tuli viivästystä sairastumisesta johtuen. Nyt osaan suhteuttaa asioita kuormittamatta liikaa itseäni. Pidän tietysti viimeiseen asti kiinni sovituista jutuista, mutta en ylistressaa tekemättömiä töitä. Tiedänhän, että hoidetuksihan ne tulevat ja joskus täytyy hieman soveltaa.

  • Elämä on tässä ja nyt

Haaveita saa olla, mutta turhan haikailun olen lopettanut. Tyyliin ”voi kumpa olisin nyt siellä ja minulla olisi sitä ja tätä”. Olenkin keskittyneempi siihen , mitä käsillä on ja mitkä ovat tavoitteeni tässä ja nyt -edetessä kohti tulevaisuutta. Kun aloin intensiivisemmin vähentää tavaraa -ajattelin osittain vielä sitä osana tulevaa, helpompaa muuttoa sekä pieneen asuntoon sopivaa tavaramäärää, mutta nyt huomaankin miettiväni, etten ehkä haluaisikaan seuraavasta asunnosta kovin isoa ja että en koskaan halua lottovoittoa.

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

DIY – Palasaippuan jämät ja yrtit uudeksi saippuaksi

20.6.2018 Ecological, Left over materials, Re-use, Tee-Se-Itse, Zero waste

Tarkoituksellinen puolentoista viikon blogi- ja sometauko takana :)! Näin juhannuksen kynnyksellä voisin esitellä hieman saippuahommia. Jossakin raivaamista koskevassa uutisessa törmäsin jonkin aika sitten siihen, kuinka kaikki kylppärissä pyörivät saippuan jämät tulisi heittää menemään tavaran vähentämisen ja siivouksen nimissä. Itse olin tottuneesti kerännyt jämiä pieneen lasipurkkiin ja hyödyntänyt niitä esim. lavuaarin putsauksessa tai kevyessä tahran poistossa.

Kosmetiikan ostolakkohuumassa käytin myös noita pieniä jämiä oikeasti peseytymiseen ostamatta uutta tilalle tai pienen pieneen tilaan menevänä matkasaippuana reissussa. Koska olen vannoutunut asioiden loppuun kuluttaja, mutta toisaalta teen viikoittaista tavaran vähennystä, ratkaisuni jälleen kerran oli hyödyntää olemassa olevat jämät ostamatta uutta tilalle.

Hieman soveltamalla mummon perintönä saatua ”Kotikonstit – parhaat konstit” opusta tyhjensin jäljellä olevat saippuapalojen jämät kattilaan ja kiehautin vedessä ja oliiviöljyssä yhteen. Joukkoon lisäsin takapihalta nurmikon seassa kasvavia voikukan lehtiä ja terassilla ruukussa kasvavaa sitruunamelissaa. Sekoitin saippuamassaa ja otin sen hetkeksi jäähtymään. Kaapista kaivoin pari kuppia, joihin laitoin seoksen ja nostin kirjahyllyn päälle kuivaan ja lämpimään pariksi viikoksi. Ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut, otin vielä muotoiltavissa olevan toisen, puoleksi jähmettyneen saippuaseoksen ja painelin sen toisen saippuan sisään. Voikukan lehdet antoivat saippualle kivan vihreän sävyn, tosin lopputulos muistutti äkkiseltään hieman epämääräistä kakkapökälettä, mutta eipä anneta sen häiritä :D Tuoksuja välttelevänä mietin tarkkaan, lisäänkö tuoksuksi  mitään, seosta voi siis hajustaa esim. eteerisillä öljyillä. Meillä oli terassin ruukussa myös basilikaa, joten lisäsin sitä ikään kuin hajusteeksi. Ohjeen mukaan saippuamuotit tulisi myös peittää, mutta tästä tuli jokseenkin lipsuttua.

Tarvitsin siis:

  • Kourallinen palasaippuan jämiä
  •  vettä
  • Kourallinen voikukkia lehtineen
  • Kourallinen sitruunamelissan lehtiä
  • Muutama basilikan lehti
  • Ripaus oliiviöljyä

Hommahan ei sinänsä ollut iso – käytännössä aikaa alun valmistusprosessiin meni vähemmän, kuin että olisin lähtenyt kaupasta saippuaa varta vasten hakemaan. Tietysti tuo parin kolmen viikon jähmetysprosessi vie aikansa, mutta mikäli saippuan valmistuksella ei ole varsinaisesti kiire, ei homma ollut kovinkaan työläs kun ainekset sai niin helposti kotoa ja kotipihalta. Kuvan vaaleanpunainen askartelupaperi on mieheni sukulaistädin jäämistöjä. Tällä hetkellä saippua odottaa käyttöön ottoa ko. paperissa.

Kertailin myös kotikirjahyllyn kasviopuksesta juttua voikukista. (Aapala & Aapala: Pääskynhattu, päivänkämmen – kasvikertomuksia. 2007. Otava. ) Kun katse on siirtynyt minimalistisempaan elämäntapaan ja tavaran vähentämiseen – ovat omistamani kirjat saaneet jälleen jonkinlaista lisäarvoa, sillä niistä löytyy juuri niitä helmiä, joita osaa arvostaa ja hyödyntää. Asioissa vähentämällä ja keventämällä uskon löytäväni myös uudelleen aikaa enemmän kotihyllyn kirjallisuuden pariin. Tähän maailmaan hurahtaisin koska vaan vieläkin syvemmälle, vaikka aihepiiri omaan alaan kuuluukin, tuntuu, että vieläkin syvällisempi kasvikunnan hyödyntämistuntemus olisi poikaa. Pikkuhiljaa…. ;) Voikukilla on entisaikaan hoidettu mm. ryppyjä ja voikukan maitiaisnesteellä on hoidettu mm. näppylöitä. Tietysti voikukan lehdet käyvät hyvin myös sellaisenaan salaatinlehdistä. Sitruunamelissa raikastaa ja rauhoittaa.

Hyvää juhannusta! :)

https://www.bloglovin.com

 

Lähimatkailua Polvijärven Solan metsäkirkolla ja luonto- ja kulttuuripolulla

7.6.2018 Re-use, Second Hand, Travel in Finland

Alun perin sain tietää Polvijärven Solan metsäkirkosta Ompelimo Rokitan Millan kautta. Millan blogia ja asua Metsäkirkolta pääsee seurailemaan täältä http://www.moonshapedlittlebox.fi/2017/07/mika-tekee-asusta-lempiasun.html

Teimme perheen kanssa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kohteesta intoutuneena pienet retket Solan maastoon. Ensimmäinen reissu käsitti palan Solan Kulttuuri- ja luontopolkua, jonka varrelta voi pongata mm. kivikautisen asuinpaikan sekä satumetsän peikkoineen. Lapsen kanssa siis aivan mainio kohde! Pitempikin patikkalenkki olisi ollut mahdollinen ja ajatus jäi kytemään korvan taakse ja nähtävää vielä jäi! Pieni kylä – paljon nähtävää! :) Toisena viikonloppuna vierailimme Metsäkirkolla. Metsäkirkko sijaitsee jyrkänteellä, vanhan louhoksen kupeessa. Kirkolle pääsee myös tuota kulttuuri- ja luontopolkua pitkin.

Ristin lisäksi kirkosta löytyy veistetty karhu, joka tuo mieleen palan suomalaista muinaisuskoa ja kansanperinnettä.

Hame: Second hand Fida, parin vuoden takaa

Paita: Miehen kauluspaita, edestä solmittu