Selaat arkistoa kohteelle Rakkautta löytyy vanhoiltakin.

Ville rakastui vanhoilla päivillään.

3.4.2015 Rakkautta löytyy vanhoiltakin, Yleinen

Ennen kuin alan kirjoittamaan seuraavaa juttua niin haluan ilmoittaa Teille uudesta kirjoituspaikasta. Avasin kotisivut osoitteessa www.pikivaantaa.suntuubi.com. Tämän sivun tarkoituksena on, että voisin sinne kirjoitella lyhyempiä juttuja. Käykääpä katsomassa sinnekkin.

 

”Mitähän tästä nyt enään puuttuu”, sanoi Ville peilin edessä. Siinä hän haroi vanhaa naamaa käsillään. Ei hän ollut ennen peilin edessä keimaillut mutta nyt jotenkin hän halusi tutkia naamaansa tarkemmin. ”Mikähän tarkoitus tällä elämällä oikein on. Vanhaksi kun tulee, alkaa nenästä työntymään hiukset ulos. Ja korvistakin tukka kasvaa valoon. Mikä helvetti ihmistä oikein vaivaa. Kynsiä saa olla useasti leikkaamassa ja varpaankynnet pitää leikkaa sivuleikkurilla, ei kestä leikkurit enään siinä touhussa. Pitäisikö ottaa joku nainen nyppimään noi karvat pois. Pitemmäksi aikaa pitäis sellainen ottaa tänne, kasvaavathan ne karvat kaiketi päivin ja öin”.

Poikamies oli Ville ollut ikänsä. Olihan hän naisten kanssa nuorempana ollut mutta kun silloin hänelle tapahtui pieni virhe kirjaamisessa. Hänellä oli jokaisella viikonpäivänä eri nainen. Tarkkaan hän laittoi almanakkaan joka päivälle aina ylös sen naisen nimen jonka kanssa nyt vaikka tiistaina oli. Hyvinhän kaikki sujuikin siihen asti. Kotiinsa ei Ville niitä naisia tuonnut vaan meni itse naisten kotiin, ja milloin minnekkin. Mutta kerran sattui käymään niin, että juuri tiistaipäivän nainen perui Villen kanssa olemiset. Villellä tuli kiire hankkia tämän naisen paikalle uusi nainen. Ja kyllä siihen uusi nainen tulikin aika äkkiä. Sitten ville tapasi entisen koulukaverin jolla oli juuri tullut ero entisestä poikakaverista. Ville ehdotti sitä samaa tiistaita ja samaa paikkaa kuin sille aikaisemmalle naisellekkin. Edellisen naisen nimeä hän ei muistanut laittaa allakkaan lainkaan ylös. Ville oli pidetty poika tyttöjen keskuudessa. Hän ei ryypännyt eikä tupakkia vedellyt. Ja juttuakin tuli alkuillat ja loppuilta hoidettiin ne iloisemmat asiat.

Sitten tuli se tiistai. Ville oli jo torinreunassa odottelemassa koulukaverinsa saapumista. Ja tulihan se koulukaveri jota Ville heti halaili iloisesti. Mutta tuli myöskin se toinen tyttö joka silmät suurina katsoi halaavaa Villeä. Tyttö tuli lähemmäksi ynseän näköisenä ja piikitteli tätä koulukaveria sanoillaan. Villellä oli kylmärinki takapuolessa kun hän muisti tämän toisenkin naisen. Lopulta naiset huomasivat, että eihän syy olekkaan meissä vaan Villessä. Sitten alkoivatkin kassit läiskähdellä pitkin Villen poskia. Eihän tästä niin kauheaa juttua olisi tullutkaan mutta kun paikalla oli työkavereita ja muitakin tuttuja vilkkaana toripäivänä. Piikittelyjä tämän tapauksen johdosta sai Ville kuunnella päivittäin. Se alkoi korpeamaan niin vietävästi, että hän lopetti naisten kanssa pelehtimiset siihen paikkaan.

Asia kismitti Villeä paljon, että hän muutti toiselle paikkakunnalle asumaan. Ja myöskin työpaikkaa vaihdettiin. Ennen se oli helppoa kun pystyi suoraan kävelemään uuteen työpaikkaan  niin johtaja kysyi heti, että pystytkö aloittamaan työt heti. Helppoa se oli ennen. Mutta niin katkeraksi Ville itsensä tunsi, että hän antoi naisten olla omassa rauhassa. Syyhän tietenkin oli Villen kun ei muistanut sen toisen nimeä sinne kalenteriin laittaa. Monet naiset koittivat lähestyä tätä hurmuria esimerkiksi ravintoloissa tai suvun juhlissa. Mutta ei Villelle tullut minkäänlaista haluakaan puuttua enään seurusteluihin.

Mutta toisaalta hän oli vapaa kulkemaan ja rahaakin tuntui oikein jäävän kun ei ollut naista ruokittavana. Nyt kuitenkin kun hän on eläkkeellä niin olisihan se kiva jos olisi joku nainen tuossa keinuun vauhtia antamassa. Ja nämä karvat, kuinkas minä saan ne korvasta nypittyä ja nenästäkin. Kyllä tähän asiaan pitäisi nyt saada muutos.

Viikonloppu oli tulossa ja Ville suunnitteli lähtevänsä hiukan parempaan ravintolaan käymään. Hän oli jo tottunut jonkin verran alkoholiakin nauttimaan. Sitä kun yksin asuu niin kivemmin sitä pystyy itsensä kanssa juttelemaan kun on vähän höpinässä. Lähtöpäivän aamuna hän koitti nyppiä kynsillä pidempiä karvoja nenästään. Mutta ei ne vaan kaikki lähteneet kuitenkaan. Pakko oli turvautua saksiin. Ei ollut kuin suuret sakset. Hirvittävältä tuntui työntää sakset nenäänsä ja varovasti painaa ettei vain iho jää väliin. Olipas se homma kuitenkin. Mutta jos se vaikka olisi viimeinen kerta itse tehtynä.

Ville puki vaatteet oikein viimeisen päälle päälleen. Ja sitten taksi portin pieleen. Nyt se on sitten menoa, olenkohan nyt sitten tarkkkaan harkinnut tämän tarkoituksen. Ettei vain tarvitse jälkeen päin katua. Ville nousi autosta ja suuntasi itsensä ravintolaan. Hänen oli tarkoitus oikein syödä jotain pientä mutta ensin otetaan jokin paukku pöytään. Paukkua juodessa hän seuraili naisia jotka nyt vaikka yksin istuisivat pöydässä. Eräs nainen sieltä löytyikin yksin istuen. Orkesteri kun oli juuri parahiksi alkanut soittelemaan, lähti Ville kävelemään tätä pöytää kohden jossa yksinäinen nainen istui.

Hän pokkasi naiselle ja pyyteli tanssimaan. Nainen lupautuikin hymyillen lähteä pyörähtelemään. Tanssin lomassa ei oikein paljonkaan pystynyt puhumaan eikä ainakaan karvojen nyppimisestä. Ehkä on pyydettävä ensin tätä naista istumaan hänen pöytäänsä. Ja kun soitto loppui niin Ville talutti naisensa omaan pöytään. Siitä se huvittelu sitten lähti liikkeelle. Syötiin pientä purtavaa ja sitten tilattiin juotavaa. Lystiä tuntui seurueella olevan. Molemmat kyselivät toistensa elämästä ja että kuinka he nyt täällä yksin ovat. Villen asiathan me tiedämmekin mutta olisi kiinnostavaa kuunnella tämän Kaijan selustatietoja hiukan. Kaijaksi hän oli itsensä esitellyt.

Kaijalla oli tullut ero, mies lähti nuoremman naisen perään. Lapsetkin olivat vihaisia isälleen koska mitään kummempaa riitaakaan ei heillä koskaan ollut. Sellainen sävel oli Kaijan soittopelissä. Ja mies on muuttanut pitemmälle, ettei heti kyllä täällä vastaan kävele.

Kaija tuntui Villestä oikein mukavalta naiselta. Hänen seurassaan tuntui viinaksiakin menevän hiukan liiankin kovaa tahtia vatsan uumeniin. Nyt oli pidäteltävä vähän vauhtia, ettei vain heti ensimmäisellä kerralla tule ero. Ei taida nämä vanhemmat naiset enään viinaa siedä, jos äijä on ottanut liikaa. Siksi hän ehdottelikin, että jos hypätään taksiin ja huristellaan meille. Laitetaan vaikka sauna lämpimään ja pulahdetaan altaaseen.

Ja niin tehtiinkin. Taksi ovelle ja matka Villen kotiin alkoi. Taksissa piti jo hiukan pusutella ja tuntui se Kaijakin olevan jo pienessä hönössä. Näin ainakin Ville ajatteli kun joku ylimääräinen käsi pyöriskeli pusuttelun lomassa Villen haarustassa. Ehkä muutamat vuodet ovat tuonneet jo kaipauksen tähän leikinpitoon.

Taksi pysähtyi Villen omakotitalon pihaan. Molemmat siirtyivät rappusiä ylös huoneeseen, Villen laittaessa edeltä valoja päälle. Kaija ihastui suureen keittiöön ja muutenkin täällä oli hirmuisen avaraa ja väljää. ”Kiitosta vaan, voisimme siirtyä vaikka tuonne alas istumaan. Siellä on saunat, baari, altaat ja telkat. Ruoka sieltä puuttuu. Sitä pitää käydä täällä syömässä”.

Nyt alkoikin sitten uusi elämä näiden kahden ihmisen elämässä. Sauna laitettiin lämpimään ja Kaija halusi päästä altaaseen. ”Meillä ei ole kyllä minkäänlaista naisten uimapukua kun mulla ei ole koskaan naista ollut täällä”. ”Ei kai tämän ikäiset nyt pukuja uidessa tarvitse, en ainakaan minä”. Ja niin tämä nainen oli heittänyt vaatteet pois päältään ja laskeutui rappusia myöten altaaseen. Ei Villekään voinut tietenkään vaatteet päällä katsella toisen uimista vaan poisti myöskin vaatteet pois ja sukelsi pinnan alla Kaijan perään ottaen varpaista kiinni. Kirkaisu kävi ja naurua päälle. Kaija ihasteli altaan päällä olevaa kattoa jossa aivankuin pienet tähdet olisivat loistaneet. Ville kertoilikin, että ”kaveri pyysi mut rakennusfirmaansa töihin. Taloija rakennettiin ja kaikennäköisiä remppoja. Mutta tuntui rahaa jäävän ja sitten otinkin lainaa ja ostin tämän vanhan talon. Välillä kun oli hiljaista niin sitten rakensimme tätä taloa kuntoon. Kaveri oli vielä sellainen, että hän osasi tehdä kaiken niin, että tästä muutkin nauttisi. Ei vain ollut muita jotka tästä olisivat nauttineet. Yksin on vähän kolkkoa täällä asua kun on tämä alakerran systeemi. Keittiö ja olkkari keskellä ja kolme makkaria yläkerrassa. Välillä oikein peloittaa olla täällä yksin. Vasta vanhempana tuli käytyä viinakaupassa, että sai otettua vähän ainetta, että pystyi itsensä kanssa juttelemaan”.

Sauna oli lämmennyt ja sitten siirryttiin sen lämpöisiin löylyihin. Suihkussa hangattiin toisten selät ja vähän käsi lipui muihinkin paikkoihin. Ja sitten taas uitiin ja taas saunottiin. Kello oli jo siirtänyt viisarinsa yli puolen yön ja noustiin saunasta keittiöön jossa tehtiin pienet lämpöiset leivät. Ja vielä olisi se nukkuminen. Ville hiukan jo pelkäsi kun ei tiennyt kuinka paljon hän saattaa kuorsata. Kun ei ollut ketään aikaisemmin joka siitä olisi huomauttanut. Pakko se riski vain on otettava, toivottavasti ei tämä seurustelu nyt siihen kaadu.

Sängyssä rohkaisi Ville kysymään, että onnistuisiko sulta nyppiä korvista karvat pois. Minä en kykene kun en osaa peilin kanssa toimia. Tottakai mä otat, mulla on pinsetitkin mukana. Hoidetaan homma aamulla. Tutkitaan samalla kaikki muutsin karvoitukset.

Niin vaivuttiin ihanaan uneen. No olihan siinä tietenkin ne määrätyt leikit, sehän on selvä. Mutta kuka nyt niistä viitsii kertoa. Ehkä se kuitenkin oli liiankin hätäistä mutta vielähän kerkiää harjoitella.

Nyt kun jo kaksi vuotta on kulunut, asuu Kaija vieläkin Villen luona. Heillä tuntuu menevän kaikki oikein hienosti. Kaijan lapset ovat käyneet jo Villen luona. Ja tietenkin myöskin lastenlapset. Ville on ollut oikein mielissään kun on saannut tähän taloon liikettä. Altaaseen on ostettu pieni kumivene jossa lapset voivat soudella.

Mukavaltahan tämä kaikki tuntuu, olisi vain pitänyt aikaisemmin katsoa naaman karvoitusta. Niin mielessään Ville ajatteli.



piki