Selaat arkistoa kohteelle Raiskaus ja väkivalta muistot.

Hyvästi julma maailma

19.12.2014 pohjalla jälleen, Raiskaus ja väkivalta muistot

Mulla oli tiistaina oikeudenkäynti.  Tänään tuli päätös. Mä hävisin. Mua ei uskottu. Tahdon tappaa itteni. En kestä elää sen ajatuksen kanssa. En vaan voi. Mun exä voitti. Miksi mä joudun kärsimään koko ajan????? Mua ei selvästikään oo tarkoitettu elämään. Kun saan pienenkin mahdollisuuden.. se on menoa. Hyvästi. En kestä enempää. Tahdon pois.

 

 

 

Reunalta pudonnut Elina

Oon ihan kuitti

30.11.2014 Raiskaus ja väkivalta muistot


Äsken kun menin sänkyyn peiton alle, tajusin kuinka väsynyt oikeasti olenkaan. Mun keho tuntuu vähintään tonnin painoiselta, mun keho painautuu kiinni patjaan niinku.. niinku niinä monina oksettavina hetkinä, kun se paskiainen häpäisi mut. Kuvottavat muistot paiskautuvat mun mieleeni samalla tavalla kuin Hän löi minua avokämmenellä kasvoihin, kun en totellut Häntä. Oksettaa ihan tosissaan. Kiroan valokuvamuistini alimpaan helvettiin. Hyi yök!! Muistan jälleen, muistan jälleen kaiken.  Kosketukset. Hajut. Maut. Sanat. Äänensävyt. Tunnelman. Muistan Hänen ilmeensä. Muistan kuinka en kyennyt hengittämään. Muistan.. Kaiken. Aivan kuin Hän olisi jälleen täällä. Hän on täällä!!

Hän raahaa minut huoneeseeni ja työntää voimallisesti sängylleni. Pelkään. Pelkään ihan kamalasti. Tiedän mitä Hän haluaa, mutta minä en halua, niin kuin se merkitsisi hänelle jotain. (Hän ei koskaan välittänyt masennuksestani paskaakaan.)

Yritän kääntää katseeni pois Hänestä, mutta Hän ei siitä pidä. Voimalla ja samalla uhkauksia huutaen, Hän kääntää kasvoni itseensä päin. Yritän taistella vastaan, mutta tiedän häviäväni, sillä Hänellä on enemmä voimaa kuin minulla. Hän repii vaatteeni kovakouraisesti ja sitoo käteni narulla sängyn jalkaan. Hän riisuu vaatteensa, pitäen samalla minua tiukasti silmällä, samalla ilkkuen  häpeilemättä minulle hyvin kiusallista tilannetta. Hän kävelee minua kohti ja tulee päälleni. Puren hampaita yhteen sellaisella voimalla, että pelkään rikkovani ne. Kosketus. Iho vasten ihoa. Puistatus kulkee kehoni läpi. Hänen kätensä lähenevät kaulaani. Salaman nopeasti sormet kiertyvät kaulani ympärille. Yritän epätoivoisesti hengittää, mutten kovin hyvin tuloksin. Pelkään kuollakseni Häntä, en voi mitenkään tietää mitä Hänen päässään liikkuu. Pelkään hänen kuristavan minut kuoliaaksi, seurauksista piittaamatta yritän rinpuilla kaikilla mahdollisilla konsteilla irti Hänen otteestaan. Hän kiroaa ja käskee minun rauhoittua tai tappaa minut. Voimani alkavat huveta pienoisen hapen puutteen vuoksi, joten minun on annettava periksi ja alistuttava jälleen. Suljen silmäni ja vain odotan ajan kulumista.

 

 

 

-Elina

Mua kuvottaa. Olen saastainen. Liattu. Pilattu.

30.11.2014 Raiskaus ja väkivalta muistot

Kamala olla. Oksettaa. Kuvottaa. Väsyttää. Masentaa. Ahdistaa. Itkettää. Harmittaa.

Minut on rikottu, särjetty, silvottu, häpäisty, hyväksikäytetty, raiskattu, liattu.  On niin kamalan saastainen olo. Se kuvottava tunne ei katoa mihinkään.
En tiedä miten ihmeessä jaksaisin nousta huomiseen. Miten jaksaisin avata silmäni suljettuani ne. Mun voimani vain ovat niin lopussa. Hädin tuskin jaksan hengittää.

Olen jälleen ajatellut ja käsitellyt hyväksikäyttööni liittyviä asioita. Huokaus. En tiedä mistä voisin saada lisää voimia. En tiedä onko minulla tarpeeksi voimia käydäkseni tämän kaiken läpi.

 minäkin

 

Huomasin makaavani omalla sängylläni. Ovi avautui hitaasti. Huoneeseen tuli joku mies. Tunsin pelkoa, kauhua, aivan kuin olisin katsellut murhaajaani silmiin. Aivan kuin tietäisin mitä pian tapahtuisi, kuolisin.

Henkilö käveli luokseni. Ahdistus valtasi minut täysin, menin paniikkiin. Huusin etten halunnut häntä lähelleni. Halusin hänen jättävän minut rauhaan. Halusin hänen lähtevän iäksi. Samalla tunsin kuinka sisälläni pienityttö itki. Se ei halunnut jäädä yksin. Se halusi miehen tulevan lähemmäs, rauhoittelevan sitä. Se pienityttö halusi vain rakkautta, jonkun johon voisi luottaa. Jonkun joka välittäisi siitä. Tiesin pikkutytön olevan oikeassa, sitä minä juuri halusin: rakkautta. Mutta se puoli minussa, joka joutui kokemaan kaiken sen kamalan ja järkyttävän, pelkäsi miehen satuttavan. Särkynyt puoli tiesi, ettei mies ollut sama kuin sitä satuttanut. Mutta se luuli tämänkin miehen haluavan vain satuttaa. Särkynyt puoli pelkäsi tämänkin miehen olevan paha. Kaikkihan aina haluavat minulle vain pahaa, se ajatteli.

Särkynyt puoli oli vahvempi. Se teki kaikkensa, että mies olisi lähtenyt. Se raivosi, riehui, huusi, yritti kaikkensa, että mies olisi luovuttanut. Se jopa satutti miestä. Pienityttö toimi toisin. Se vain katsoi miestä kyyneleet silmissä, ja sanoi surullisella ilmeellään: ”Älä mene. Älä jätä minua yksin. Olen rikki, voitko korjata minut.” Mies ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Pitäisikö totella satutettua, paniikissa olevaa tyttöä vai surullista, rakkauden kaipuista pientä tyttöä?

En tiedä kumman mies valitsi. Tavallaan en haluaisikaan, joutuisin vain pettymään jälleen. Jäämään kuitenkin lopulta YKSIN. Kyllä. Olen täysin hajalla. Tämä paniikissa oleva aggressiivinen puoli haluaa työntää kaikki mahdollisimman kauas. Se haluaa pitää salaisuudet itsellään. Se ei halua kertoa niitä kenellekään, ei edes itselleen. Se haluaa vain tulla unohdetuksi. Se haluaa vain kuolla. Toinen puoli haluaisi vain jonkun turvallisen ihmisen lähelleen. Jonkun jolle voisi kertoa kaiken. Jonkun joka auttaisi sitä selviämään, joka ei vaatisi siltä liikaa, sillä tämä pienityttö on todella hajalla. Se todella tarvitsee jonkun luotettavan ihmisen lähelleen.

mikä mussa on väärin

-Elina

Tarvitsen teidän apuanne!!

27.11.2014 pohjalla jälleen, Raiskaus ja väkivalta muistot

Eli onko kukaan teistä koskaan ollut oikeudenkäynnissä? Mä joudun tän mun raiskaus-pahoinpitely -jutun takia ens kuussa. Mua jännittää ihan hirveästi. Pelkään sitäkin enemmän. Se yks kiehuu raivosta. Se niin tahtoo tappaa mut. En oo nähny sitä viime tammikuun jälkeen ku kaks kertaa vilaukselta. Se on niin joutunut kärsiin mun takiin, kun ilmoitin poliisille. Ei mun sitä pitäis säälii mut pelkään niin hirveästi. Mä niin kuolen silloin. En missään nimessä haluaisi mennä sinne. En halua puhua mun henkilökohtaisista asioista, varsinkaan kun paikalla on ainakin 15 ihmistä, joista ainakin neljän tiedän varmasti olevan miehiä. En pysty sanoon niitä asioita edes itselleni ääneen. Haluan kuolla. Pelkään liikaa. Auttakaa joku. Kertokaa ees jotain mitä tiedätte oikeudessa olemisesta, mun tiedot on rajattu telkkarin rikossarjoihin.

Screenshot_2014-09-29-20-47-27

AUTTAKAA!!!!!!!!

Screenshot_2014-09-16-21-00-34-1

 

 

 

 

 

-Elina

(en tiedä mitä tähän pitäis kirjoittaa..)

24.11.2014 Raiskaus ja väkivalta muistot

Emppu niminen lukijani lähetti edelliseen postaukseeni ihanan kommentin. Kommentti mm. sisälsi linkit Juha Tapion biiseihin Haaveilija ja Kelpaat kelle vaan. Olen molemmat kappaleet kuullut aiemminkin. Haaveilijan sanoja kuunnellessa muutama kyynel vieri väkisin poskelleni, mutta nähdessäni Kelpaat kelle vaan biisin nimen tiesin, etten voisi kuunnella sitä loppuun. Tunteet vyöryivät hyökyaallonlailla mun ylitseni. Rakkaus. Välittäminen. Luottamus. Pettäminen. Hyväksikäyttö. Exä. Ja sen teot. Kokemani väkivalta. Kaikki mahdollinen. Tunsin kaulaani kuristettavan, en tiedä hyvässäkö vai pahassa mielessä, tiedän vain se sattui. Tiedän, ettet sinä emppu tai kukaan muukaan voi aavistaa mitä tunnen tai muistan kuullessani tahi nähdessäni jotain. En syytä teitä niistä. Ette te niitä aiheuta. Menneisyyteni on syypää, hyvässä ja pahassa.

Pahinta Kelpaat kelle vaan biisin herättämissä muistoissa olivat (yllätys!) ne pahat, exääni liittyvät muistot. Muistan kuinka varsinkin seurustelumme alussa (myös myöhemminkin) kuuntelimme youtubesta varsinkin suomalaista musiikkia ja lauloimme, tosin useimmiten vain minä lauloin xD  Kyseistä biisiä kuuntelin seurustelumme alkuaikoina aika paljon. Soitin ko. biisiä ja muitakin Juha Tapion (♥♥♥♥) biisejä hänelle. Exäni syytteli ja väheksyi paljon itseää, väitti ettei ansainnut mua, ettei hänenlaisensa paska ansainnut ketään. Soitin kyllästymiseen asti kyseistä biisiä hänelle. Sen takia menasin saada kohtauksen kuullessani viisi sekuntia Kelpaat kelle vaan biisiä. Tuntui niin pahalta muistaa jälleen asioita, jotka vaivoin on juuri pystynyt unohtamaan. Tuntuu niin pahalta tajuta kuinka väärässä olinkaan yrittäessäni uskoa hyvään. Sattuu.

Anteeksi etten kestänyt kuunnella loppuun asti. Olen niin pahoillani. Olen kauhea selittelijä miksen pystynyt parempaan, miksi tein/jätin tekemättä niin jne.jne. Jälleen olen selittämässä miksi olen niin heikko.

 

Kiitos vielä kerran ihanasta viestistäsi ja rohkaisen jälleen teitä lähettämään uusia kommentteja! Rohkeasti vaan. En mä ketään teistä syö. Tapan vain itseni..

 

-Elina

Jätä mut rauhaan! Mene pois! En oo sun arvoisesi, olen liattu.

11.11.2014 Raiskaus ja väkivalta muistot

Ahdistavia ajatuksia pää täynnä. Kädet koskettelevat ihoani. Muistan ne kauhun hetket. Muistan hajut, sanat, äänensävyt, maut, tunteet, kosketukset, ajan hitauden. Muistan kaiken ja kuitenkaan en yhtään mitään, minkä poliisi haluaisi kuulla, mitä pystyisin sanomaan ääneen.

”Ei sulle mitään oo tapahtunut, kerjäät vaan huomioo, huora. Kuole pois. Ei sua kukaan kaipaa. Tapa ittes ja tee maailmalle palvelus. Tottele Häntä.”

 

Kädet vahvistavat otettaan kaulallani. Yritän vaistomaisesti saada hengitettyä. En onnistu. Silmissäni alkaa sumentua, aina vain pahemmin ja pahemmin ja pahemmin.. Seikkailen tajuntani rajamailla. Harhailen kuoleman, iankaikkisen rauhan porteilla. Viimeinen elämän henkäys kaikkoaa pimeään.

Juuri kun olen työntämäisilläni porttia auki, viimeinen henkäykseni palaa bumerangin lailla takaisin ja iskeytyy minuun valtavalla voimalla. Tunnen kuinka paino katoaa kehoni päältä samoin kädet kaulaltani. Haukon puhdasta ilmaa keuhkoni täyteen. Räväytän silmäni sepposen selälleen edelleen henkeäni haukkoen. Olen saada sydänkohtauksen sillä näen uhkaavan hahmon jälleen ylläni. Hahmo kumartuu vielä enemmän ylleni sanoen jotakin, en saa sanoista selvää, mutta äänensävy on paljon ystävällisempi kuin mihin olen tottunut.

Kerään kaikki voimanrippeeni aloittaakseni vaistomaisen, mutta tuhoon tuomitun paon. Hahmo jonka vaivoin tunnistan mieheksi, tarttuu minuun kiinni. Pakokauhu iskee minuun hyökyaallon lailla. Yritän epätoivoisesti päästä miehen otteesta. Kyyneleet ryöpsähtävät silmistäni peittäen jälleen näköni. Itkuni yltyessä alan huutaa sekopäisen lailla: ”Ei. Päästä minusta irti! Älä koske minuun! Mene pois! Älä satuta minua!”

Olen pakoyritykseni tuoksinassa päässyt istuma-asentoon aikomuksenani yrittää peruuttaa siitä karkuun, mutta voimani ovat liian heikot moisiin voimanponnistuksiin, joten lyyhistyn miehen otteessa. Säikähdyksissään hahmo irrottaa otteensa ja olen kaatua uudelleen lattialle. Voimanponnistuksista uupuneena menetän tajuntani.

 

 

 

Ahdistanvia ajatuksia pää täynnä. Jonkin verran sekavaa tekstiä. Hyvää yötä.

-Elina