Selaat arkistoa kohteelle Raamatusta.

Ystävyys Jumalan kanssa

28.9.2017 Raamatusta

1 Mooseksen kirja 2:7, 22-25

Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala rakensi naisen siitä kylkiluusta, jonka oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Mies sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luustani ja liha minun lihastani. Tätä on kutsuttava naiseksi, sillä miehestä hänet on otettu.” Siksi mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha. He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

Tarviiko Jumala ihmistä? Ei. Mutta hän tahtoi luoda hänet hallitsemaan maailmaa ja olemaan hänen yhteydessään, niin minä ajattelen. Aivan kuten hän loi miehen, hän loi myös naisen omaksi kuvakseen, hän on sijoittanut jotain itsestään ihmiseen ja koska hän on antanut meille kyvyn olla yhteydessä häneen, voimme oppia tuntemaan hänet. Huomaatko, kuinka ihana harmonia vallitsi alussa, ennen syntiinlankeemusta? Niin Jumala tarkoitti, jotta myös ihmissuhteet olisivat harmoniassa, samoin suhteemme häneen. Syntiinlankeemus toi mukanaan häpeän ja erotti luonnollisen yhteyden Jumalan ja ihmisen välillä. Ilman tuota yhteyttä Luojaan ihminen ei ole kokonainen, siksi emme löydä pysyvää rauhaa muuten kuin yhteydessä häneen.

1 Mooseksen kirja 12:1-4

Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Abram lähti, niin kuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Abram oli Haaranista lähtiessään seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.

Miltä sinusta ja minusta mahtaisi tuntua, kun Jumala, josta ei ole aiemmin kuullutkaan, sanoisi, että lähde nyt pois kotoasi, vieläpä meille korkeassa iässä? Alkaisimmeko järkeillä, ettei tässä ole mitään järkeä! En minä voi lähteä ja keksisimme tekosyitä, ettei ajatus pääsisi voitolle mielessämme. Raamattu ei kerro, kutsuiko Jumala häntä useita kertoja kunnes Abram päätti lähteä. Luulen, ettei lähtö ollut helppo, koska noilla main perhekulttuuri on vahva. Miltä kuulostaisi, että Jumala jota Abram ei tuntenut entuudestaan, kutsuu häntä lähtemään pois ja kun hän kertoo lähtöaikeistaan perheelleen, millaisen leiman hän saisi tästä, jos hän todella päättäisi lähteä? Olen ymmärtänyt, että alue jossa Abramin perhe asui oli jossain mittakaavassa tunnettu epäjumalien palvonnastaan. Ehkä tämäkin seikka vaikeutti lähtöä, koska epäjumalat eivät puhu, nyt oli kyseessä aivan eritason Jumala. Ilmeisesti Jumalan kutsun täytyi olla voimakas, koska Abram totteli.

Jos katsomme yllä olevia jakeita tarkemmin, Jumalan kutsusta selviää, että hän tahtoo viedä Abramin ja Saarain pois heidän mukavuusvyöhykkeeltään, lupaa siunata hänen kauttaan Israelin tulevaa valtiota. Sen lisäksi Jumala lupaa, että hän tulee siunaamaan niitä, jotka siunaavat Abramia ja juutalaisia, mutta myös kiroaa ne, jotka kiroavat heitä. Tämän lisäksi Jumala siunaa kaikkia ihmisiä Abramin kautta! Huomaatko, kuinka voimakas lataus näissä muutamassa jakeessa on? Ikään kuin Jumala pistäisi kaiken arvovaltansa sanojensa taakse ja Abram päätti luottaa häneen.

1 Mooseksen kirja 12:8-9

Siellä Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Niin Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle. Sieltä hän siirtyi vuoristoon, joka on Beetelistä itään, ja pystytti telttansa niin, että Beetel oli länsipuolella ja Ai itäpuolella. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä.

Huomaamme, että Abramin ystävyys Jumalan kanssa ilmeni alttarien pystyttämisinä. Se kertoo paljon tämän uskonsankarin nöyryydestä. Hän tiedosti, ettei voinut muuta kuin etsiä Jumalaa, joka oli luvannut pitää huolta hänen perheestään ja siunata hänen kauttaan muita. Alttari kuvaa minulle antautumista, se kuvaa fyysistä kohdetta, jossa on luovuttanut oikeudesta hallita omaa elämää ja antaa kaikki elämän osa-alueet Jumalan käsiin.

Jokaisen Jumalan lapsen on eräänä päivänä täytynyt tehdä päätös olla kuuliainen Jumalan kutsulle ja antaa elämämme hänelle. Silloin meistä tuli vanhurskautettuja, toisin sanoen, Jeesuksen syyttömyys luettiin meidän eduksemme, ilman ansiota, puhtaasta armosta. Maksaako ystävyys Jumalan kanssa? Kyllä. Jos katsomme Abrahamin tarinaa, hänen täytyi luopua omista suunnitelmistaan ja antautua luottamussuhteeseen Jumalan kanssa. Sama laki on edelleen voimassa meidän kohdallamme. Meidänkin tulee olla valmiita tottelemaan silloinkin, kun se tuntuu kalliilta, koska Jumala tahtoo saada meidät näkemään ja kokemaan, että hän todella on uskollinen. Eikä uskollisuutta voi mitata muuta kuin testaamalla, eikö totta? Abraham ei voinut tietää varmuudella toteutuisiko Jumalan juhlalliset lupaukset käytännössä, mutta silti hän päätti totella. Se vaatii siis uskoa. Siksi häntä kutsutaankin uskon esikuvaksi.

Miksi sitten kannattaa antautua syvään ystävyyssuhteeseen Jumalan kanssa? Koska Raamattu todistaa jatkuvasti, kuinka hän on aina pitänyt lupauksensa! Profeetat ennustivat jo kauan ennen Jeesuksen syntymää hänen tulostaan ja kärsimyksestään ja niin todella tapahtui. Ystävyys Jumalan kanssa myös eheyttää meitä. Hän täyttää sellaiset tarpeemme, joita kukaan muu ei ikinä voi täyttää. Kun opettelemme antautumaan hänen edessään päivittäin, luovumme omasta lihallisesta halusta tehdä omin päin päätöksiä ja annamme hänen johtaa elämämme kaikkia osa-alueita, koemme hänen hyvyytensä.

Juuri tästä syystä on ihanaa tulla hänen läsnäoloonsa, sekä yksityisesti että seurakunnan keskellä, jolloin janoamme kokea sitä lisää. Maailma ei ikinä voi tarjota mitään vastaavaa, ja kun hyväksymme sen, alamme rakastumaan syvemmin häneen. Mitä siitä seuraa? Se, että alamme näkemään lähimmäisemme hänen silmillään, rakastamaan niitäkin, jotka eivät maailman mielestä sitä ansaitse. Alamme osoittamaan kaikille lähimmäisillemme Jumalan rakkautta, jota saamme jatkuvasti lisää kun jaamme sitä eteenpäin. Tuo rakkaus saa muurit murtumaan omassa elämässämme ja voimme olla vapauttamassa myös muita, joilla on särkynyt minäkuva (eikö meillä kaikilla ole?). Siksi haastan itseäni ja sinua antautumaan Abrahamin tavoin kokosydämisesti Jumalalle ja saamme tehdä historiaa maailman keskellä, joka on usein täynnä toivottomuutta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Pyhyydestä

20.9.2017 Raamatusta

Kun olin pari päivää sitten metsässä, koin Jumalan puhuvan sydämelleni siitä, kuinka vääriä käsityksiä meillä vajavaisilla ihmisillä on pyhyydestä. Ja ennen kaikkea siitä, miten sen voi saavuttaa. Seuraavat jakeet tulivat mieleeni, kun hiljennyin Jumalan edessä.

1 Pietarin kirje 1:15-16

Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”

Tällä kertaa otin tarkoituksellisesti nämä kaksi jaetta irti tekstiyhteydestä, koska monet uskovat (ikävä kyllä) toimivat tällä tavoin. Onko sillä väliä? Kyllä on. Moni voi lukea ja ymmärtää nämä kaksi jaetta vaatimuslistana: Minun odotetaan saavuttavan pyhyyden omilla ansioillani. Minun pitää yrittää enemmän. Mitä minun pitäisi tehdä, että Jumala hyväksyisi minut kokonaan? Jos pohdimme näin, silloin kasvaa valtava odotusten vuori eteemme, niin ettemme näe Jumalan armon suuruutta.

Kysymys kuuluu meille tänään, missä olisimme ilman Jumalan suurta armoa? Emme olisi hänen lapsiaan. Tätä teemaa on ennenkin pohdittu, otetaan esimerkki:

Galatalaiskirje 2:15-16

Me olemme syntyjämme juutalaisia emmekä pakanakansojen syntisiä. Mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi uskomalla Kristukseen emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja.

Näissä kahdessa jakeessa Paavali osoittaa, ettei kukaan pääse oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, paitsi vastaanottamalla Jumalan armon Jeesuksen kautta. Sen olivat galatalaiset unohtaneet ja luulivat, että toimimalla juutalaisten rituaalien tavoin, he voisivat miellyttää Jumalaa ja saavuttaa täydellisyyden lakia noudattamalla. Mutta voiko syntinen ihminen miellyttää Jumalaa ja saavuttaa vaaditun tason?

Galatalaiskirje 2:18-20

Jos rakennan uudestaan sen, minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja, sillä lain kautta minä olen kuollut laille elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun puolestani.

Kun pohtii näitä jakeita vähän aikaa, alkaa selviämään, ettei yksikään Jumalan lapsi voi omin avuin ansaita Jumalan edessä hänen mielisuosiotaan. Se on täysin mahdotonta. Se meidän todella täytyy ymmärtää ja hyväksyä, koska silloin emme pyri tuomaan hänen eteensä muka ”valkoista lakanaa”, joka näyttää Jumalan pyhyyden kautta todella likaiselta. Parhaatkin yrityksemme ansaita Jumalan armo ja rakkaus ovat säälittäviä. Miksemme voi vain tunnustaa olevamme taipuvaisia syntiin, pahoihin ajatuksiin, motiiveihin ja pyytää vilpittömästi, että Herra anna anteeksi kaikki minun syntini, en voi ansaita sinun rakkauttasi ja anteeksiantoasi? Minä tarvitsen Jeesusta joka päivä.

Jos näin teemme, silloin ilo alkaa levitä kasvoillemme, kun alamme ymmärtämään, ettei kyse ole enää meidän teoistamme, vaan kaikki perustuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Sen kautta saimme lapsen aseman Jumalan omina! Nöyryyden takia meidän on hyvä muistaa, että olemme Jumalan pyhyyden edessä lainrikkojia, mutta hänen armostaan hänen perillisiään yhdessä Jeesuksen kanssa! Jos muistamme, että lihamme on ristiinnaulittu yhdessä Jeesuksen kanssa, tahdomme elää Jumalaa miellyttävällä tavalla, emme enää ansaitaksemme, vaan vastarakkaudesta. Silloin Jeesus alkaa näkymään elämässämme ja Jumala saa kaiken kunnian!

1 Pietarin kirje 1:13-14

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana, elitte.

Kaksi tärkeää asiaa: Jokainen Jumalan lapsi on pyhitetty kertakaikkisesti Jeesuksen uhrin perusteella ja toisaalta pyhitys on koko elämän mittainen prosessi. Emme siis menetä lapsen asemaamme, kun teemme hetkellisesti syntiä, koska Jeesuksen uhri oli täydellinen. Nämä Pietarin sanat tulee ymmärtääkseni käsittää niin, että hän puhuu pyhitysprosessista.

Meidän tulee siis valvoa omaa tilaamme, luottaa siihen armoon, joka pelasti meidät. Kun käsitämme tämän, tahdomme antaa Jumalalle vastalahjaksi kuuliaisen sydämen, jonka ei ole vaikea totella häntä! Armon kokeminen ei siis anna meille oikeutta, eikä varsinkaan halua, elää Jumalaa loukkaavalla tavalla. Miksi?

1 Pietarin kirje 1:17-19

Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

Jumala on rakastava ja armahtava Isä, mutta myös pyhä ja oikeudenmukainen tuomari, jolle kerran teemme tilin elämästämme. Jos muistamme hänen olemuksensa molemmat puolet, tahdomme kunnioittaa häntä syvästi koko elämällämme. Silloin varjellumme uskossa loppuun asti, siihen Pietari viittaa mielestäni. Jos muistutamme itseämme siitä, että mikään muu ei riittänyt hinnaksi ihmisen syntivelasta kuin Jumalan rakkaan Pojan veri, ymmärrämme, että armo maksoi paljon.

Paholainen pyrkii muistuttamaan sinua ja minua omasta syntisyydestämme ja kehottaa luovuttamaan, koska lankeamme samoihin asioihin kerta toisensa jälkeen. Silloin meidän ei pitäisi jäädä kuuntelemaan, vaan nostaa katse ylös Jeesuksen ristiin, että hänen verensä tähden me olemme Jumalan lapsia. Sen jälkeen meidän kannattaa muistuttaa itseämme keskittymään kasvamaan uskossa, ja opetella terveitä polkuja tällä uudella tiellä, jonka Jeesus on avannut omilleen. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Jumala rohkaisijana

14.9.2017 Raamatusta

Mietin tuossa yksi aamu rehellisesti, että jos esimerkiksi neljäkymmentä vuotta täyttänyt mies ei ole eläessään saanut kokea rohkaisua, niin mitä luulet tapahtuvan, kun häntä aletaan rohkaisemaan julkisesti tai yksityisesti ihan yhtäkkiä? Osaisiko hän vastaanottaa sen vai torjuisiko hän sen? Minä veikkaan jälkimmäistä. Jostain syystä kotimaassamme olen huomannut sellaisen inhottavan piirteen, että on paljon helpompi kritisoida ja painaa alas toista, sen sijaan, että ylipäätään tahtoisimme oppia löytämään positiivia puolia asioista ja ihmisten tavasta toimia eri tilanteissa.

Onko siis pakko alkaa kaivamaan positiivisia asioita, sanoen esimerkiksi, että onneksi ei ole satanut kahteen päivään? En tarkoita sitä. Mutta voimme suhtautua elämään kiitollisin mielin, jos itsetuntomme on päässyt eheytymään haavoista, jotka ovat tulleet elämämme matkalla. Jos keskitymme itseemme, löydämme helposti korjattavaa ja negatiivisia ajatukset alkavat pyörimään ympärillämme. Tähän päälle sielunvihollinen pyrkii uskottelemaan meille, ettei sinusta tule mitään ja luovu jo suhteestasi Jumalaan, koska aina sinä epäonnistut. Jos ruokimme tuollaisia ajatuksia, meistä kasvaa negatiivisia, katkeria ihmisiä. Haluammeko sellaista todella? En minä ainakaan, etkä luultavasti sinäkään.

Miten ihmeessä sitten voimme löytää rohkaisijoita elämäämme, jotta mielemme ei keskittyisi alituisesti negatiivisiin asioihin? Paras tapa on tutustua Jumalaan, joka rohkaisee meitä paljon. Hän on antanut paljon lupauksia Raamatussa jokaiselle lapselleen, vaikka moni niistä on suunnattu alun perin israelilaisille, voimme uskolla vastaanottaa ne itsellemmekin, koska kuulumme hänen perheeseen, ja sitä kautta meillä on puhtaasta armosta ”hengellisen Israelin kansalaisuus”.

5 Mooseksen kirja 4:29-31

Siellä sinä etsit Herraa, Jumalaasi, ja sinä löydät hänet, kun etsit häntä koko sydämestäsi ja koko sielustasi. Kun sinulla on ahdistus ja kun kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, sinä palaat Herran, sinun Jumalasi, luo ja olet kuuliainen hänelle. Sillä Herra, sinun Jumalasi, on armollinen Jumala. Hän ei hylkää sinua eikä anna sinun tuhoutua. Hän ei unohda isiesi kanssa tekemäänsä liittoa, jonka hän on heille vannomallaan valalla vahvistanut.

Meidän on hyvä muistuttaa, mihin tilanteeseen Jumala alun perin tarkoitti nämä sanat. Israelilaiset olivat tehneet syntiä palvelemalla epäjumalia ja vihoittaneet hänet. He joutuivat pois hänen yhteydestään, mutta parannuksen tehtyään hän lupaa jakeissa olevat asiat kansalleen. Jumala näyttää siis käyttävän olosuhteita nöyryyttääkseen ihmiset puoleensa. Tänäkin päivänä hän tekee samoin, silloin kun tilanne sitä vaatii. Joskus olemme niin itsepäisiä, että se on välttämätöntä, ikävä kyllä.

Mutta eikö olekin ihanaa tiedostaa, että vaikka menneisyytemme olisi kuinka huono tahansa, Jumala ei ole menettänyt lopullisesti toivoaan ja hylännyt omiaan koskaan, koska hän ei voi kieltää itseään olemalla uskoton?! Hän on uskollinen. On hyvä muistaa, että Herramme tutkii meidän sydämemme motiiveja ja kun olemme nöyrtyneet hänen edessään, hän tahtoo siunata meitä. Aivan kuten hän tahtoo meidän olevan rehellisiä aina, huutaen hänen puoleensa, että tarvitsemme jatkuvasti hänen opastustaan, hän johdattaa omiaan suoraa tietä.

Meidän on hyvä muistuttaa myös itseämme säännöllisesti siitä, että Jumala on todella meidän puolellamme, eikä meitä vastaan. Kun sinua on loukattu verbaalisesti, lyöty nauloja elämääsi tai miekan pistoja selkääsi, rakastava Isämme tulee parantamaan. Silloin alamme kokemaan hänen läheisyytensä ja opettelemme luottamaan siihen, ettei hän tahdo pahaa meille koskaan, vaan rakastaa uskollisesti. Monelle ihmiselle on hankalaa ymmärtää ja hyväksyä, että on olemassa Jumala, joka hyväksyy meidät, virheistä huolimatta.

Ikävä kyllä synti ja paholainen ovat päässeet tuhoamaan terveen minäkuvan monien elämässä, luen myös itseni tähän joukkoon. Kun Isä alkaa eheyttämään, puhumaan lupauksiaan ja rohkaisemaan meitä, järki vastustaa sitä, koska olemme pettyneet monia kertoja ihmisiin. Mutta kun alamme oppimaan pikku hiljaa tuntemaan Jumalaa, koemme hänen rakkautensa ja uskollisuutensa. Silloin havahdumme, että hän todella on luottamuksemme arvoinen. Ainoa, joka voi parantaa sydämeemme tulleet haavat on Taivaallinen Isämme, mutta vain, jos annamme hänelle oikeuden siihen.

Kun olin rukouksessa muutama päivä sitten, näin kuvan, jossa Herra näki pienen taimen aluksi kehittyvän, sitten sen kasvu pysähtyi. Herra ei suuttunut siitä, vaan antoi aikaa. Näin rakastava Taivaan Isä meillä on. Hän ei kaiva meitä pois ja sano: koska et jatkuvasti kasvanut, hylkään sinut. Tuollaisen valheen perkele yrittää saada monen Jumalan lapsen mieleen, niin että meistä kasvaisi suorituskeskeisiä kristittyjä. Miksi? Koska ajan myötä sellaiset luulevat, että voivat kantaa itse taakkansa ja näin osoittaa hengellisen täysi-ikäisyytensä. Loppujen lopuksi monet heistä väsyvät ja katkeroituvat ajan saatossa, ellei Isämme auta meitä näkemään, että hän tahtoisi kantaa meidän kuormamme. Ne eivät kuulu meidän kannettavaksemme, koska murskaannumme niin helposti raskaiden taakkojen alle, jotka ovat pieniä Jumalallemme. Uskotko tämän myös omalla kohdallasi?

Psalmi 119:153 (New International Version)

Katso kärsimykseeni ja vapauta minut, minä en ole unohtanut lakiasi.

Mitä luulet Jumalan vastaavan yllä olevan jakeen sanojalle? Eikö hän tahdokin osoittaa uskollisuutensa hänelle varmasti, koska tämä ihminen on vilpittömästi tahtonut asettaa toivonsa häneen. Koska Jumala on sitoutunut omaan sanaansa, hän odottaa, että hänen lapsensa vetoavat siihen! Mitä jos tästä eteenpäin alkaisimme tietoisesti vetoamaan hänen sanansa lupauksiin ja odottaisimme kärsivällisesti, että hän vastaa? Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Jumala on rakkaus!

7.9.2017 Raamatusta

1 Johanneksen kirje 4:7-10

Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän.

Miksi Jumalan lasten tulisi osoittaa rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan? Siksikö, että meidän täytyy esittää olevamme pyhempiä, kuin muut ihmiset? Ei! Kyse ei ole tekopyhyydestä, vaan ilmiselvästi tuntomerkistä, josta Jumala puhuu halki Raamatun. Kaikki perustuu siihen, miten antelias ja täynnä rakkautta Jumala on ihmistä kohtaan, joka ihan itse päätti kapinoida aikojen alussa Luojaansa kohtaan. On tärkeää muistuttaa itseään siitä faktasta, että Jumalan rakkaus maksoi paljon, hänen rakkaan Poikansa elämän vihollisten pelastamiseksi. Koska hän arvioi ihmisen niin arvokkaaksi silmissään, hän päätti pelastaa meidät varmalta kuolemalta, jonka totisesti jokainen ihminen on ansainnut.

Ilman Jeesusta emme olisi päässeet sisälle elämään, pois paholaisen talutusnuorasta. Kun alamme omaksumaan tätä totuutta, meille valkenee, että voimme antaa Jumalalle moraalisia vastalahjoja, olemalla kuuliaisia hänen tahdolleen, tottelemalla mielellämme, kun hän tahtoo käyttää meitä, katumalla aidosti, kun lankeamme jne. Jos sanomme, että rakastamme Jumalaa, mutta pidämme kiinni anteeksiantamattomuudesta, petämme itseämme. Sen sijaan, jos ymmärrämme, että olemme saaneet todella paljon itse anteeksi, tahdomme antaa anteeksi myös muille. Johannes sanoo suoraan, ettei ihminen joka tahdo toimia rakkauden motivoivana, ole oppinut tuntemaan Jumalaa, jos hän ei tahdo rakastaa.

1 Johanneksen kirje 4:11-13

Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään.

Johannes osoittaa uudelleen vastavuoroisuutta meille, koska lihallinen luontomme sanoo toistuvasti, ettei meidän tarvitse rakastaa niitä, jotka vihaavat meitä. Väärin. Jeesus kumosi tämän väitteen: meidän tulee rakastaa ja jopa siunata niitä, jotka vihaavat meitä. Se kertoo viestin siitä, että Jumala on rakkaus ja hän vaikuttaa elämässämme. Sen voimalla ihmiset jotka halveksivat Jumalan omia, voivat alkaa pohtimaan syitä käytökseemme ja kärsivällisyyteemme. Koska maailman tapa on kostaa paha pahalla, meidän tulisi osoittaa käytöksellämme, ettemme ole tästä maailmasta, vaan olemme Jumalan valtakunnan periaatteiden toteuttajia silloinkin, kun toiset kiroisivat.

Huomaa, että Johannes painottaa, että Jumalan rakkaus saavuttaa meissä päämääränsä aina, kun toimimme Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaisesti, emmekä maksa pahaa pahalla. Kun harjoittelemme tätä arjessamme, monet ihmiset pistävät sen merkille, ja jonakin päivänä he saattavat vakuuttua siitä, että Jumala todella rakastaa heitäkin, ja tahtoo antaa myös heille uuden elämän! Sanaton evankeliumi toimii. Miten Jumalan rakkaus ilmenee uskovissa? Pyhän Hengen kautta, joka asuu meissä. Hän vaikuttaa meissä tahtoa ja tekemistä, kun tahdomme toimia yhteistyössä hänen kanssaan.

1 Johanneksen kirje 4:16-18

Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kun Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistuista; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Nyt Johannes puhuu Jumalan lapsen identiteetistä todella oivaltaen: Kun meille syntyy syvä halu miellyttää Jumalaa, alamme ymmärtämään, että hänen rakkautensa kattaa kaikki hänen luomansa ihmiset. Ei ole poikkeuksia. Kun oivallamme tämän, meidän on helpompi osoittaa rohkaisua ja hyväksyntää kaikille ihmisille, eikö totta? Meidän ei tarvitse enää kilpailla siitä, että kuka on kaikkein rakkain hänelle, vaan kaikki ovat samalla viivalla, yhtä arvokkaita. Jos opimme luottamaan Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen, joka ei horju, lähestymme häntä ja opimme hänestä jatkuvasti lisää. Läheisyys tulee vietetyn ajan perusteella, ei opittujen fraasien.

Ja kun eräänä päivänä jokainen ihminen seisoo pyhän Jumalan valtaistuimen edessä, emme pelkää, koska olemme viettäneet aikaa hänen kanssaan, oppineet tuntemaan hänen sydämensä. Emme ole eläneet etäisessä suhteessa, vaan läheisessä rakkaussuhteessa. Silloin voimme häpeilemättä astua hänen eteensä! Olemme vaelluksemme aikana muuttuneet Jeesuksen kaltaisiksi pyhitysprosessin kautta ja tuottaneet kunniaa Jumalallemme. Jumalan rakkaus ajanut pois kaiken pelon rangaistuksesta ja hylkäämisestä. Paholaisen keinot eivät ulotu niihin, joilla vahva identiteetti Jumalan rakkaina lapsina.

Jos sovellamme oppimaamme ihmissuhteisiin, voisi sanoa vaikka niin, että kun vietämme aikaa jonkin meille läheisen ja rakkaan ihmisen kanssa, alkaa sanoittakin välittymään se, mitä ajattelemme ja keitä aidosti olemme. Jos puhumme toista ja elehdimme toista, se ei mene läpi. Se mitä päästämme sydämeemme, mitä sinne syötämme, määrittää millaisiksi tulemme. Juuri tämän takia Raamattu neuvoo meitä varjelemaan sydämemme, koska sieltä elämä lähtee. Siksi on niin kallisarvoista ruokkia sisäistä ihmistä Jumalan läsnäololla, tutkien Sanaa ja rukoilla, silloin hän saa varjella sydämemme niin, ettei maailma pääse saastuttamaan meitä.

Kun vietämme aikaa ihmisen lähellä, jonka koemme läheiseksi, alamme lukemaan häntä pikku hiljaa. Meille syntyy kuva hänestä sanojen, eleiden, motiivien ja toiminnan kautta. Sellaisen ihmisen lähellä on turvallista, jonka motiivina toimii rakkaus. Kukaan, joka väittää rakastavansa, ei voi todella osoittaa vilpitöntä ja uhrautuvaa rakkautta, ennen kuin on päässyt oppimaan millainen Jeesus on. Kun Jeesus saa olla elämme Herra, kaikki ihmiset kokevat olonsa tervetulleiksi lähellämme. Vastasyntynyt vauvakin tiedostaa jo nopeasti, onko hän todella tervetullut maailmaan ja perheeseen.

Vaikka olisimme joutuneet kokemaan paljon kärsimystä elämässämme, muiden ihmisten hylkäämistä ja tarpeidemme vähättelyä, on suurta Jumalan armoa, että hän voi eheyttää meidät pikku hiljaa, kun antaudumme eheytymisprosessiin hänen kanssaan. Siksi pyydän sinua rakas lukijani miettimään millaisia ajatuksia ja sanoja viljelet ja pyydä Jumalalta armoa puhua rohkaisua ja siunausta kaikkien ihmisten elämään, jotta he todella tulisivat tuntemaan Isän täydellisen rakkauden! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Identiteetistä

31.8.2017 Raamatusta

Tämä aihe tuntuu olevan tärkeä. Niin ainakin luulen, koska kun sain idean tästä teemasta kirjoittaa blogiin, olen kokenut monia hyökkäyksiä paholaisen suunnalta. Miksi? Koska olen kokenut, että tämän vajavaisen kirjoituksen kautta Herra tulee vapauttamaan meitä näkemään terveen Jumalan lapsen identiteetin merkityksen. Ja mitä se tarkoittaa paholaiselle? Sitä, että hänen otteensa elämissämme heikkenee, hän ei saa otetta enää meistä niin helposti, kun alamme ymmärtämään asemaamme Jumalan lapsina.

Miksi terve ja oikea identiteetti on niin tärkeä? Koska väärä identiteetti vie näkökyvyn ja vie harhaan. Se on yksi paholaisen strategia. Otetaan esimerkki. Oli mies joka oli yksi kahdestatoista valitusta apostolista, joka kulki kolme vuotta Jeesuksen lähellä, hän sai kuulla mestariopettajaa jatkuvasti, sekä julkisesti, että yksityisesti. Puhun Juudaksesta. Hän näki ihmeitä, kuuli Jeesuksen sanat fariseuksista, etteivät tekopyhät voi periä Jumalan valtakuntaa. Silti hän päätti alkaa ottamaan itselleen varoja Jeesuksen palvelutyön kassasta, koska siihen hänelle tuli mahdollisuus rahastonhoitajan tehtävässä. Hänellä oli aina mahdollisuus tunnustaa syntinsä Jeesukselle ja kokea Jumalan armo, mutta hän ei jostain syystä katunut. Katsotaan kohtaus hänen elämästään:

Luukas 22:1-6

Happamattoman leivän juhla, jota kutsutaan pääsiäiseksi, oli lähellä. Ylipapit ja kirjanoppineet miettivät, millä tavoin saisivat Jeesuksen surmatuksi, sillä he pelkäsivät kansaa. Silloin meni Saatana Juudakseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista. Juudas meni ylipappien ja temppelivartioston päällikköjen luo ja keskusteli heidän kanssaan siitä, miten toimittaisi Jeesuksen heidän käsiinsä. He ilahtuivat ja lupasivat antaa hänelle rahaa. Hän suostui ja etsi sopivaa tilaisuutta toimittaakseen Jeesuksen heidän käsiinsä, kun väkijoukkoa ei olisi paikalla.

On todella surullista, että petollisuus, jota Juudas harjoitti johti siihen, ettei hänen omatuntonsa enää reagoinut, kun hän koki kiusausta kavaltaa Jeesuksen. Koska hän oli harjoittanut syntiä, hän ei huomannut, kun perkele istutti hänelle halun pettää Mestarinsa. On totta, että Jeesuksen täytyi kuolla syntiemme tähden jotta meillä on tänään uusi Jumalan lapsen identiteetti, mutta tapa jolla hänet kavallettiin on synkkä. Juudas oli Jeesuksen lähimpiä ystäviä, moni olisi tahtonut tuon aseman, joka hänellä annettiin. Lopulta kun Juudas kuuli, että Jeesus kuolee, hän joutui ristiriitaan, koska osittain myös hänen rahanhimonsa tähden Jeesus kuolisi pian syyttömänä. Kun hän ei kestänyt tätä ristiriitaa, hän päätyi tappamaan itsensä. Tästä näemme ikävän esimerkin, mitä voi seurata, kun tietoinen synti ja identiteetin hämärtyminen vievät harhaan Jumalalle rakkaan ihmisen.

Toisenlaisesta identiteetin ymmärtämisestä löytyy esimerkki Jobin tarinasta.

Job 2:3-10

Herra kysyi Saatanalta: ”Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi Herralle: ”Maata kiertämästä ja siellä kuljeskelemasta.” Herra kysyi Saatanalta: ”Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole hänen vertaistaan maan päällä. Hän on nuhteeton ja oikeamielinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Yhä hän pysyy nuhteettomuudessaan, vaikka sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet ilman syytä.” Saatana vastasi Herralle: ”Nahka nahasta! Kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestään. Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa. Varmasti hän sanoo sinulle hyvästit vasten kasvojasi.” Herra sanoi Saatanalle: ”Katso, hän on käsissäsi. Säästä kuitenkin hänen henkensä.” Niin Saatana lähti pois Herran kasvojen edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, jalkapohjista päälakeen asti. Job otti saviastian palasen ja kaapi sillä itseään tuhkakasassa istuen. Hänen vaimonsa sanoi hänelle: ”Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Sano hyvästit Jumalalle ja kuole.” Mutta Job vastasi: ”Sinä puhut kuin mikäkin hupsu nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan myös pahaa?” Kaikessa tässä Job ei tehnyt huulillaan syntiä.

Tätä kuvausta ei voi ohittaa näkemättä ihmiselämän kärsimyksen läsnäoloa. Emme voi alkaa selittämään sitä, koska joku toinen voi kokea elämänsä aikana paljon kipua, jota kukaan ei voi ymmärtää, saati selittää. On paljon kysymyksiä, mihin emme osaa antaa vastausta täällä ajassa, mutta kerran Jumalan luona voimme mahdollisesti saada niihin vastauksen. Mutta nyt keskitymme Jobin suhteeseen Jumalaan ja hänen terveeseen identiteettiinsä. On merkittävää, että itse Jumala antaa todella positiivisen kuvauksen palvelijastaan, koska hänellä on läheinen suhde hänen kanssaan. Siksi Jumala kutsuu häntä nuhteettomaksi ja oikeamieliseksi. Hän on todella oppinut tuntemaan elämänsä Herran.

Ja miten tuo oikeamielinen käytös ilmenee? Syvänä kunnioituksena Jumalaa kohtaan ja haluna elää hänen tahdossaan. Saatana näyttää olevan varma siitä, että kun Jobia painostetaan entistä enemmän, hän hylkää Jumalan, kun hän on menettänyt omaisuutensa, lapsensa ja terveytensä. Jopa hänen vaimonsa kehottaa kaiken kärsimyksen keskellä tekemään niin, kun näyttää siltä, että Jumala on lopullisesti hyljännyt heidät. Mutta Jobin asenteesta kertoo se, ettei hän alkanut heti syyttämään Jumalaa onnettomuuksista, vaan pystyi käsittelemään niitä tasapainoisesti. Hän koki, että Jumala on ollut uskollinen hänelle ja hänen perheelleen ja joskus hän sallii elämäämme pahaa, mutta silti hänen olemuksensa ei muutu hyvästä Jumalasta pahaksi.

Kysymys jonka joudumme esittämään nyt itsellemme voi tuntua ikävältä: Se paljastaa meistä paljon. Mihin keskitymme, annammeko olosuhteiden määrittää identiteettimme vai uskomme määrittää identiteettimme?

Jeremia 29:11

Sillä minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sano Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Kun ajoin sunnuntaina kohti Saarijärveä ja näin tien vieressä iäkkään miehen kävelevän rauhallisesti, mietin, että hänen vasen lonkkansa saattaa olla kipeä, mutta se ei estänyt häntä liikkumasta. Jokainen meistä on enemmän tai vähemmän rikki. Mutta se ei ole este, jos katseemme on Jeesuksessa ja rakennamme identiteettimme häneen. Paholainen pyrkii muistuttamaan meitä menneisyydestämme ja haavoistamme, mutta meidän tulee katsoa eteenpäin.

Miten meidän siis tulisi rakentaa identiteettiämme? Opettelemalla tuntemaan Jumalan Sanaa, koska se on ainut asia jolle voimme sen rakentaa kestävästä materiaalista. Kun opimme tuntemaan hänen ajatuksensa meistä, vahvistumme hengessä, opettelemme luottamaan häneen kaikilla elämämme osa-alueilla ja muistutamme itseämme säännöllisesti hänen lupauksistaan, jotka ovat edelleen voimassa! Jos näin säännöllisesti rakennamme identiteettiämme Herramme tahtomalla tavalla, silloin kannamme paljon hyvää hedelmää, niin että muutkin sen huomaavat ja kiinnostuvat, koska kaikki kaipaavat tasapainoa tämän maailman rauhattomuuden keskellä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Kuka saa hallita meitä

24.8.2017 Raamatusta

Roomalaiskirje 6:12-14

Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi. Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi. Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.

Eikö olekin lohduttavaa, ettemme enää ole lain vaan Jumalan armon alla? Se antaa mahdollisuuden siihen, että voimme sanoa ei synnilliselle luonnollemme sekä paholaisen valheille, ja tahdomme elää Jumalaa kunnioittaen. Saamme itse päättää, antaudummeko lihamme mielihaluihin ja annamme paholaisen tulla sotkemaan ja rikkomaan elämäämme vai omaksummeko uuden Jumalan lapsen identiteetin pikku hiljaa elämäämme, jolloin annamme hänen hallita elämämme jokaista osa-aluetta. Silloin voimme kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa.

Kumman puolen valitsemme: Annammeko ruumiin jäsenemme Jumalan käyttöön, toteuttamaan hänen hyvää tahtoaan ja kokemaan iloa, rauhaa itsellemme ja lähimmäisillemme vai annammeko ruumiimme tietoisesti paholaisen käyttöön, jolloin puhumme negatiivisesti, antaudumme himoillemme ja toimimme ihmisten tavoin, jotka eivät tunne Jumalaa?

Jumalan lapset tulisi tuntea siitä, että he tahtovat vilpittömästi tehdä Herransa ja ystävänsä tahdon. Ystävyyden tasosta kertoo se, kuinka rehellisiä olemme suhteessamme häneen. Vaikka hän on kaikkitietävä, hän iloitsee siitä, että kerromme rehellisesti mitä meille kuuluu. Itse asiassa me tarvitsemme paljon enemmän sitä, että olemme yhteydessä häneen ja läpinäkyviä, koska se vapauttaa meitä elämään hänen tahdossaan. Jos piilottelemme sydämemme motiivejamme, luullen, ettei Jumala näe niitä, petämme vain itseämme.

Miksi meidän pitäisi pyrkiä aktiivisesti pääsemään eroon riippuvuuksista? Koska Jumala rakastaa meitä. Riippuvuus kertoo pohjimmiltaan siitä, että tahdomme olla riippumattomia hänestä ja annamme jonkun asian tulla elämämme määrääväksi tekijäksi. Jos koemme Jumalan läheisellä tavalla, tulemme vapautumaan riippuvuuksista, koska hänen rakkautensa ympäröi meidät. Maailma ei voi tarjota mitään, mihin sitä voisi verrata. Se on monen uskovan ongelma, että luulemme, että ”sunnuntaikristillisyys” riittää. Ei riitä, jos opimme tuntemaan hänet todella! Se on uskonnollisuutta, jos teemme ihan mitä mielemme ja lihallinen luontomme haluaa muina päivinä, ja ”pyhitymme”, kun tulemme sunnuntaisin kirkkoon.

1 Korinttolaiskirje 8:3

Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.

Pieni jae, jossa on syvyyttä enemmän kuin uskommekaan! Jos katsomme asiayhteyttä, siinä Paavali puhuu korinttolaisille epäjumalille uhratun lihan syömisestä, siis siitä, että meidän ei pitäisi antautua tietoiseen synnin tekemiseen. Myös sen tähden, ettei joku heikompi näe meidän tekevän niin ja sen takia päättelee, että hänenkin pitäisi.

Jumala tuntee sydämemme läpikotaisin. Hän tahtoo opettaa meitä tuntemaan hänet syvällisellä tavalla, ja kun opimme hyväksymään hänen armonsa ja rakkautensa, hän alkaa opettamaan meitä kuinka elää vapaana Jumalan lapsena. Silloin alamme oppia kuinka rakastava hän todella on ja hän pistää merkille, että meistä kasvaa sydämeltämme hänen mielensä mukaisia.

Heprealaiskirje 12:1-2

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.

Keihin heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa todistajien pilvellä? Luvussa 11 hän kertoi uskon sankareista, eli heihin jotka ovat jo päässeet perille Jumalan luo. Meidän tulisi siis katsoa eteenpäin kohti voittopalkintoa, iankaikkista elämää Jumalan ja ystävien luona! Kun keskitymme Jumalaan ja hänen tahtonsa toteuttamiseen, silloin synti ei saa meistä enää otetta yhtä helposti, eikä se saa meitä pysähtymään raskaan omantunnon takia. Niin kauan kun keskitymme omiin synteihimme ja puutteisiimme, emme pääse eteenpäin, mutta kun keskitymme Jeesukseen ja hänen täydelliseen työhönsä saamme toivoa! Jeesuksen ei tarvitse enää toista kertaa tulla sovittamaan ihmiskunnan syntivelkaa, koska hänen uhrinsa oli täydellinen. Hän hallitsee tänä päivänä ja hänen luokseen saamme jättää kaiken mikä meitä painaa. Silloin oikea identiteettimme Jumalan lapsina vahvistuu ja synnin voima heikkenee elämässämme.

Yksi alue on vielä sydämessäni. Mikä saa meidät lankeamaan syntiin? On yksi alue, jota sielunvihollinen on käyttänyt alusta alkaen ihmistä vastaan. Tämän takia hän itsekin lankesi syntiin ja joutui pois Jumalan edestä. Ylpeys. Se kietoutuu helposti elämäämme ja vaikuttaa helposti motiiveihimme, asenteisiimme, ajattelutapaamme ja niiden kautta puheeseemme ja käytökseemme. Moni meistä tietää, että, iso osa viestinnästä tapahtuu elekielellä ja pienempi osa sanoilla. Oikeastaan sanat alleviivaat sen, mitä elehdimme ja toisaalta, vaikka sanoisimme toista ja olemuksemme kertoisi muuta, sanaton viesti kertoo totuuden.

Siksi onkin niin tärkeää oppia muuttumaan mielen uudistuksen kautta kohti todellista identiteettiämme, että viestimme olisi selvä: Jeesus on todella minun elämäni Herra. Ylpeys on varmasti se alue, jossa Herran täytyy tehdä minussa työtä paljon edelleen, koska syntiinlankeemuksessa ylpeys oli yksi paholaisen keinoista saada ihminen saaliikseen: Jos Aadam ja Eeva olisivat valinneet nöyryyden ja Jumalan pelon, he olisivat vähintään tarkistaneet suoraan Jumalalta, pitivätkö käärmeen väittämät paikkansa. Mutta ihminen päätti olla riippumaton Luojastaan ja lankesi saman tien.

Sen jälkeen ylpeys on tahrannut maailmaamme, ja sitä vastaan Jeesus taisteli koko palvelutyönsä ajan: ihmiset jotka pitivät kiinni ylpeydestään, hylkäsivät Jumalan armon ja koska juutalaisten hengellinen johtajisto ei tahtonut nöyrtyä, riippumatta lukuisista todisteista, he olivat valmiit tappamaan ilosanoman tuojan, kärsivän Messiaan, koska heidän asenteensa esti heitä näkemästä Jumalaa hänessä.

Tänään meidän on hyvä rukoilla rakastavaa ja armollista Isää, että saamme muuttua jatkuvasti hänen kaltaisikseen, silloin synti, valhe, ylpeys ja riippuvuudet sulavat elämässämme. En sano, että se olisi todellakaan aina helppoa, mutta olen kokenut, että se on ainoa keino päästä nauttimaan todellisesta vapaudesta, jota koko maailmamme kaipaa! Meillä on vastaus, antaudutaan päivittäin tähän prosessiin ja mennään eteenpäin Jumalan armossa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Uskommeko yliluonnolliseen Jumalaan?

17.8.2017 Raamatusta

Heprealaiskirje 11:1-3

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Heräsin muutama päivä sitten unesta, kun koin Herran puhuvan uskosta sydämelleni. Yritin kirjoittaa sen ylös: Usko koskettaa näkymätöntä maailmaa. Se on yliluonnollista. Se on kosketus meille näkymättömään Jumalaan, joka on aivan yhtä todellinen kuin se, mitä voimme havaita luonnollisilla silmillämme. Kosketamme sitä, mikä muuttuu uskon kautta näkyväksi maailmassamme. Se taas vaatii aina rohkeutta olla välittämättä ihmisten mielipiteistä, koska he alkavat pitää meitä järjettöminä helposti tämän johdosta, koska ihmiset, jotka eivät seuraa Jeesusta, perustavat havaintonsa aina omille kokemuksilleen ja sille, mitä heidän mielestään viisaat ihmiset sanovat.

Se on todella surullista, koska ihmisiä on todella helppo tänä päivänä johtaa harhaan. Jos joku kertoo ihmisläheisesti, vakuuttavasti ja suostuttelevasti omia totuuksiaan, sitä uskotaan, eikä viitsitä itse ottaa selvää. Tarvitsemme siis tänä päivänä paljon lähdekriittisyyttä, koska ilman sitä alamme uskomaan asioihin joita pidetään totuutena, vaikka monet asiat ovat vastoin Jumalan sanan totuuksia. Mihin meidän pitäisi sitten uskoa ja luottaa? Jumalan omaan sanaan, kun se kertoo uskon esikuvista:

Heprealaiskirje 11:5-6

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. ”Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.” Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli – niin hänestä todistetaan – elänyt Jumalan mielen mukaisesti. Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

Mitä voisimme oppia Henokista? Ainakin sen, että hän tahtoi vilpittömästi oppia tuntemaan Jumalan ja olla hänen ystävänsä, ollen kuuliainen kaikessa, mitä Herra hänelle puhui. Siksi hänen sanotaan eläneen Jumalan tahtomalla tavalla. Jakeessa kuusi meitä kutsutaan toimimaan samoin: Ojentautumaan Jumalan sanan perusteella ja valitsemaan kuuliaisuus, tottelemattomuuden sijasta. Usko haastaa. Se ei ole välinpitämätön, vaan tahtoo kunnioittaa koko luomakunnan ainoaa Kuningasta, joka on tuonut pelastuksen Jeesuksessa ihmisen vastaanotettavaksi.

Eikö meidän tulisi syvästi kunnioittaa häntä sen tähden? Eikö meillä olekin täysi syy pitää häntä luotettavana, koska hän on luonut jokaisen ihmisen? Hän odottaa, ettemme vaadi häntä ilmaisemaan itseään juuri sillä tavalla, miltä meistä tuntuu parhaalta. Koska hän on jo ilmaissut itsensä niin selkeällä tavalla: Hän on luonut maailmankaikkeuden, voimme katsoa tähtiin ja kiittää, että vaikka hän on kaikkivaltias, hän tahtoo olla yhteydessä ihmiseen, luomakunnan kruunuun, johon hän puhalsi Eedenissä elämän hengen, ilman sitä ihminen ei eroaisi eläimistä. Hän ei tahtonut ihmisestä kasvotonta robottia, joka sekoittuu massaan, vaan loi meistä yksilöllisiä, joilla on vapaus valita, mitä tahdomme tehdä elämällämme.

Hän tiedosti, että salliessaan ihmiselle vapaan tahdon, siitä seuraa mahdollisuus torjua Luoja ja synti voisi tulla turmelemaan maailmamme, mutta ymmärrämme, että ilman tätä mahdollisuutta ei olisi myöskään luovuutta, jota näemme ihmisissä päivittäin. Tämän päivän ihmisen ongelma on selkeä: Tahdomme olla vapaita, mutta emme tahdo kantaa vastuuta synneistämme, joten koko tietoyhteiskuntamme tekee kaikkensa, että Jumala poistetaan ja ihmisestä tehdään oman elämänsä jumala.

Jos katsomme tänään koulumaailmaan yhteiskunnasamme, oppikirjat tehdään sellaisiksi, että ihminen voi valita vapaasti mihin uskoo, lapset opetetaan tottumaan noituuteen ja tehdään siitä houkuttelevaa. Enää ei saa puhua tytöistä eikä pojista, koska jokaisen täytyy saada itse määritellä oma sukupuolensa. Mihin tämä kaikki johtaa? Entistä syvempiin identiteettiongelmiin. Nuoret, jotka miettivät omaa identiteettiään, eivät saa enää tukea, vaan heidät ohjataan valitsemaan itse miten pukeutuvat ja jos joku poika kokee itsensä tytöksi, tehdään leikkaus. Ihmisistä tulee entistä rikkinäisempiä, koska heidän pitäisi tehdä päätöksiä, joista Jumala aiemmin päätti.

Miksi ihminen tekee tänään kaikkensa, ettei tarvitsisi uskoa Jumalaan, joka loi meidät yhteyteensä? En toki osaa vastata tyhjentävästi, eikä se on päämääräni, mutta kun katsomme mihin suuntaan maailmamme kehittyy, tulee mieleen tämä kohta:

Johannes 12:9-11

Suuri joukko juutalaisia tuli Betaniaan saatuaan tietää, että Jeesus oli siellä. He eivät tulleet sinne ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista. Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin, koska hänen tähtensä monet juutalaiset jättivät heidät ja uskoivat Jeesukseen.

Jälleen törmäämme tosiasiaan, jota juutalaisten hengellinen johto ei pystynyt kieltämään: Lasarus oli todistettavasti kuollut ja Jeesus oli herättänyt hänet kuolleista. Vaikka maailmamme huutaisi kuinka kovalla äänellä, että Jumala on kuollut, niin silti Jumalaa ei voi kieltää, koska hän edelleen toimii ja muuttaa ihmisten elämiä! Niin kauan kun minä saan elää tässä maailmassa, en koskaan lakkaa todistamasta omaa todistustani Jumalan muuttavasta voimasta, joka on eheyttänyt minua valtavasti! Siksi jokaisen Jumalan lapsen tulisi olla aina valmis kertomaan todistuksensa Jumalan kunniaksi.

Huomaa, miksi juutalaiset jättivät fariseukset: He näkivät ja kuulivat omilla silmillään ja korvillaan, että Lasarus oli todella noussut kuolleista! Fariseusten tarjoama uskonto ei antanut järkevää selitystä, mitä oli tapahtunut, vaan yritti poistaa ihmeen läsnäolon, koska kun ihmiset kuulivat mitä miehelle oli tapahtunut, sitä useampi päätti lähteä seuraamaan Jeesusta! Tätä saa aikaan elävä usko Jumalaan, joka ei ole kuollut, vaan elää tänäkin päivänä, riippumatta siitä mitä ihmisten mielestä tämän maailman viisaat sanovat!

Rohkaisen sinua rakas lukijani olemaan rohkea ja luja, koska sinä olet näkymättömän Jumalan elävä todiste siitä, että hän on todellinen, sanoi maailma mitä tahansa. Nyt ei ole aika perääntyä ja pelätä, kun maailma sekoaa, vaan olemaan Jumalan sanansaattaja, niin että mahdollisimman moni ihminen löytää katkenneen yhteyden Luojaansa, joka kuoli jokaisen heidän puolestaan. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Jeesuksen arvovalta ja rakkaus

13.8.2017 Raamatusta

Jesaja 42:1-3

Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, valittuni, johon sieluni on mieltynyt. Olen laskenut Henkeni hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansakuntien keskuuteen. Hän ei huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän toteuttaa oikeutta uskollisesti.

Näissä jakeissa on todella paljon profeetallista Jumalan sanaa! Jesaja sai ilmestyksen, jossa hän kertoo Jeesuksen palvelutyöstä monta sataa vuotta ennen hänen syntymäänsä! Jeesusta kutsutaan palvelijaksi. Hän on siis samaistunut ihmiseen todella voimakkaalla tavalla. Hän ei tullut kuninkaana, vaan nöyränä palvelijana, johon Jumala mielistyi. Siinä esimerkki meille.

Jeesuksen palvelutehtävä oli toimia messiaana, ei poliittisena, vaan kärsivänä, uhrautuvaa rakkautta osoittavana messiaana, joka on kärsivällinen, osoittaa lempeyttä ja empaattisuutta heikoille ihmisille, mutta myös auktoriteetin omaavana nöyränä kuninkaana. Koska Jumala oli mielistynyt Poikaansa, hän voiteli hänet Pyhällä Hengellä palvelutehtävään. Kaikki Vanhan Testamentin kuninkaat voideltiin öljyllä Pyhän Hengen vertauskuvana, jolloin Henki annettiin heille.

Jeesus ei käyttänyt maan päällä ääntään kuten fariseukset: Hän ei vaatinut erityiskohtelua ja kehumista, vaan palveli nöyrästi, niin kuin orja. Hän antoi esimerkin opetuslapsilleen ja meille, jotka voimme lukea evankeliumeista hänen toimintatavoistaan. Kun hän toimi rakkauden motivoimana, hän sai ihmiset todella kiinnostumaan itsestään! Hänen aitoutensa veti syntisiä puoleen, jotka eivät koskaan voineet täyttää fariseusten vaatimia tiukkoja perinnäissääntöjä ja lakia. Siksi ihmiset olivat ihmeissään ja lähtivät seuraamaan häntä, koska hän julisti hyviä uutisia ihmisille, jotka olivat todella väsyneitä suorittamiseen ja siihen, etteivät he voineet koskaan täyttää lakia. Sen lisäksi hän paransi sairaita jatkuvasti.

Hän vietti aikaa Isänsä kanssa rukoillen öisin ja ollen kuuliainen kaikessa. Noissa hetkissä hän ymmärsi, mitä hänen tulee tehdä ja toteutti sitä tarkasti.

Markus 1:22

Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan, sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet.

Koska Jeesus oli aito ja välitön, eikä torjunut ihmisiä, monet tahtoivat kuulla hänen opetustaan. Ja tästä syystä monet lähtivät seuraamaan häntä. Hän ei korottanut itseään, vaan hän antoi aina kunnian Jumalalle. Siksi Jumala asetti hänet auktoriteettiasemaan, siksi hänen puheensa heijastivat tuota asemaa.

Mitä voisimme oppia tästä? Jumala näkee sydämemme vaikuttimet. Hän huomioi sen millä asenteella tahdomme toimia, tahdommeko muuttua hänen kaltaisekseen ja kasvaa nöyryydessä. Meidän tulisi siis palvella kokosydämisesti Herraamme, jolloin Herra saa kaiken kunnian elämässämme. Sen kautta Jumala johdattaa meitä kasvamaan vastuussa, kun hän näkee meidän kasvavan uskossa. Vaikka jokainen on enemmän tai vähemmän rikki, hän ei muserra meitä, siksi myös meidän tehtävämme on rohkaista ja siunata lähimmäisiämme.

Luukas 19:5-10

Tultuaan sille paikalle Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun kodissasi.” Sakkeus tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. Tämän nähdessään kaikki nurisivat sanoen: ”Syntisen miehen luo hän meni majailemaan.” Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja keneltä olen kiristänyt, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Niin Jeesus sanoi hänestä: ”Tänään on pelastus tullut tälle perhekunnalle, onhan hänkin Abrahamin poika. Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastaman sitä, mikä on kadonnut.”

Mieti tätä tilannetta. Jeesus matkustaa kansanpaljouden keskellä ja yhtäkkiä hän pysähtyy. Hän on saanut rukouksessa tiedon tästä kohtaamisesta suoraan Isältään. Siksi hän sanoo pohjalaisen suoraselkäisesti, että hän tahtoo viettää aikaa todella vihatun veronkerääjän luona! Mikä skandaali! Kaikki kansa vihaa miestä, jonka luokse Jeesus haluaa tulla, koska hän kerää veroja oman kansan jäseniltä vihatuille roomalaisille. Tämän lisäksi hän kerää ylimääräistä, jolla tulee itse toimeen. Varmasti yksi vihatuimmista ammateista mitä voi vain kuvitella tuohon aikaan.

Mutta mitä tapahtuu, kun Jeesus rakastaen kohtaa Sakkeuksen? Hänen sydämensä muuttuu. Hän ei tahdo olla enää riistäjä, vaan antaja. Hän tahtoo pitää huolta toisista. Hänen sanansa kuvastavat sitä muutosta, mikä on tapahtunut kohdatessaan Jumalan suuren armon. Vaikka kansa vihaa häntä, Jeesus rakastaa. Se on jotain sanoinkuvaamatonta.

Tämän muutoksen jälkeen Jeesus ei vain kerro hänen saaneen syntejään anteeksi, vaan sanoo merkittävän ilmaisun: Abrahamin poika. Abraham oli uskon esikuva ja juutalaisten patriarkka, jota kaikki kunnioittivat syvästi. Nyt Jeesus nostaa Sakkeuksen aseman vihatusta miehestä korkeaan asemaan, hän ei ole enää syntinen, vaan hän on uskon esikuvan jälkeläinen, jolla on arvo Jumalan edessä. Lopuksi Jeesus alleviivaa palvelutehtävänsä: Hän ei ole tullut tuomitsemaan ihmisiä, vaan etsimään ja pelastamaan kadonneet!

Koko tämä kohtaus pistää kansan valinnan paikalle: Miten suhtaudumme Jeesukseen, joka ennalleen asettaa ihmiset oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, kun he nöyrtyvät tunnustamaan oman syyllisyyden?

Oletko pistänyt merkille, että meillä jokaisella on omat heikkoutemme, jossa kamppailemme? Toisella se voi olla valehteleminen, toisella syvä arvottomuuden tunne, koska kokee jatkuvasti itsensä likaiseksi. Juuri silloin tarvitsemme Jumalan armoa, joka tulee meitä kohti. Hän näkee sydämemme motiivimme, ettemme tahdo elää tietoisessa synnissä ja kun tahdomme vilpittömästi elää läpinäkyvästi hänen edessään, hän antaa voiman sanoa ei synnille. Hän kasvattaa meitä rakkaudessaan ja saamme luottaa siihen, että hän ei jätä työtään koskaan kesken. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Nooa ja Jumalan kutsu

3.8.2017 Raamatusta

Helou rakkaat lukijat! Tauko on ollut pitkä ja hyvä, mutta lauantaina kun aurinko paistoi lämpimästi Seinäjoella, lähdin lenkille, aloin ylistämään ja palvomaan Herraa siitä, miten ihmeellisen maailman hän on luonut! Se sai sydämeni tykyttämään, kun vain katselin pururadalla metsää ja nautin kesästä. Silloin koin Jumalan puhuvan sydämelleni Nooasta.

Raamattu kertoo meille, miksi Jumalan täytyi hävittää ihmiset ja eläimet lähes kokonaan, se on surullista luettavaa, mutta kertoo siitä, mitä synti saa aikaan:

1 Mooseksen kirja 6:5-6

Mutta Herra näki, että ihmisen pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki hänen sydämensä ajatukset ja taipumukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Silloin Herra katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle, ja hänen sydämensä tuli murheelliseksi.

Näitä jakeita ei kannata lukea näin: Jumala on paha, joka nauttii siitä, että saa tuhota luomansa ihmisen. Syy miksi Herra katui luoneensa ihmisen tässä kohdassa johtui syntiinlankeemuksen seurauksesta: ihminen oli paatunut sen tähden ja se sai hänet todella murheelliseksi. Miten alituinen pahuus näkyi Nooan aikana?

1 Mooseksen kirja 6:13b

Jumala sanoi Nooalle: Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on ihmisten vuoksi tullut täyteen väkivaltaa.

Jos katsomme maailmaamme, synnin seuraukset näkyvät myös aina vain ilmeisemmin: Väkivalta on niin yleistä, että siihen on jo helppo turtua, eikä se saa sydäntä välttämättä vihlomaan. Mutta entä Nooa, oliko hän samanlainen kuin kaikki muut?

1 Mooseksen kirja 6:8-9

Nooa sai kuitenkin armon Herran silmissä. Nämä ovat Nooan suvun vaiheet. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies, ja hän vaelsi Jumalan yhteydessä.

On lohduttavaa lukea Jumalan omasta sanasta, että Herra antoi armonsa Nooalle. Hän tahtoi oppia tuntemaan Jumalaa ja se heijastui hänen elämässään selkeästi. Nooa ei kaikesta huolimatta ollut kovinkaan erilainen kuin muut, mutta hänen asenteensa syntiä kohtaan oli erilaista. Hän kunnioitti Jumalaa vilpittömästi.

1 Mooseksen kirja 6:14-18, 22

Tee itsellesi arkki goofer-puusta. Tee arkki täyteen koppeja ja sivele se maapiellä sisältä ja ulkoa. Sinun on tehtävä se näin: Arkin pituuden tulee olla kolmesataa kyynärää, leveyden viisikymmentä kyynärää ja korkeuden kolmekymmentä kyynärää. Tee arkkiin valoaukko, tee se ylhäältä katsoen kyynärän korkeudelle ja sijoita ovi arkin kylkeen. Tee arkkiin kolme kerrosta, alimmainen, toinen ja kolmas. Katso, minä lähetän vedenpaisumuksen maan päälle hävittämään taivaan alta kaiken lihan, jossa on elämän henki. Silloin maan päällä kaikki menehtyy. Mutta sinun kanssasi minä teen liiton. Sinun on mentävä poikiesi, vaimosi ja poikiesi vaimojen kanssa arkkiin. Nooa teki kaiken aivan niin kuin Jumala oli käskenyt hänen tehdä.

Ei ollut varmasti helppoa Nooalle kuulla, kuinka muut ihmiset tulevat kuolemaan ja ainoastaan hän ja hänen perheensä pelastuvat. Jumala on oikeudenmukainen ja täysin rehellinen, hän olisi voinut toimia toisella tavalla ja jättää kertomatta osan, kuten me ihmiset toisinaan jätämme kertomatta. Sen sijaan Jumala tahtoi varmistaa, että hänen ystävänsä ymmärsi, miksi hän toimii valitsemallaan tavalla. Hän antoi arkista erittäin yksityiskohtaiset ohjeet, koska Nooan itse oli käytännössä mahdoton hahmottaa, paljonko tilaa tarvittiin eläimille ja ihmisille. Mutta vaikka Jumala oli antanut selkeät ohjeet, Nooan piti tehdä kova päätös.

Oli täysin järjetön ajatus (ihmisten mielestä) alkaa rakentamaan arkkia kuivalle maalle! Nooan täytyi maksaa hintaa siitä, että päätti tehdä asiat juuri niin kuin Jumala tahtoi. Hänen perheensä sai varmasti pilkkaa osakseen ja hänen täytyi päivittäin tehdä päätös olla kuuliainen ainoastaan Jumalalle, joka oli ilmoittanut mitä tulisi tapahtumaan. Vaatii aina uskoa ja luottamusta Jumalaan, kun hän puhuu jostain, mitä kukaan ihminen ei voisi keksiä.

Katsotaanpa vielä Uudesta testamentista, mitä Nooasta sanotaan:

Heprealaiskirje 11:7

Uskon kautta rakensi Nooa pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi, kun hän oli saanut ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt. Uskon kautta hän tuomitsi maailman ja tuli sen vanhurskauden perilliseksi, joka tulee uskosta.

Nooa oli kuullut esivanhemmiltaan, että Jumala on eräänä päivänä lähettävä Vapauttajan, Messiaan, pelastamaan ihmiskunnan, joka tulee murskaamaan paholaisen vallan. Hän oli asettanut toivonsa tuohon Jumalan armoon, siksi heprealaiskirjeessä häntä kutsutaan uskon esikuvaksi. Mutta sekään ei riittänyt. Ilman, että Nooa olisi kunnioittanut syvästi Jumalaa, hän olisi hyvinkin voinut luovuttaa projektin kesken.

Jos Jumalan suunnitelmat olisi pienempiä, siis sellaisia, joita ihminen voisi toteuttaa omassa voimassa, ei tarvittais enää Jumalaa eikä hänen voimaansa. Jumalan suunnitelmat ovat paljon korkeammalla kuin koskaan voisimme omassa pienessä päässämme kuvitellakaan. Vain hän voi antaa voiman ja rohkeuden niiden toteuttamiseen! Ja silti vaatii aina rohkeutta ja ennakkoluulojen murtumista, jotta uskaltaudumme toteuttamaan niitä.

Oletko sinä joskus kuullut Jumalan selkeän kutsun toteuttamaan jotain asiaa, jossa sinun mielestäsi ei olisi päätä eikä häntää? Oletko ajatellut, ettei se voinut olla Jumala? ”En ikinä uskaltaisi lähteä toteuttamaan sitä, koska pelkään epäonnistumista ja kasvojeni menettämistä” saatamme ajatella. Ei Nooallakaan ollut vaihtoehtoa: Hän vain päätti olla kuuliainen kaikessa, mitä Herra hänelle sanoi, riippumatta tunteista! Niin meidänkin pitäisi toimia! Ilman Nooan sitoutumista arkin rakentamiseen ei olisi tapahtunut ihmettä. Meidänkin on aika olla kuuliaisia Jumalalle, eikä keksiä enää tekosyitä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Kivet huutavat

2.7.2017 Raamatusta

Kun tulin viime maanantaina töistä kotiin, katsoin UskoTV:n taltioinnit kahdesta Juhannuskonferenssin tilaisuudesta, ensimmäinen oli lauantain nuorten ilta, jossa Fuel Worship, Lari Launonen, Markus Särkkä ja Neea Perho palvelivat. Toinen oli samalta päivältä Raamattutunti, jossa palvelivat ylistyksessä Petri ja Caroline Kosonen yhdessä bändin kanssa, sekä opetuksesta vastasi Mika Yrjölä. Molemmissa Jumalanpalveluksissa välittyi voimakas Jumalan läsnäolo. Se sai aikaan janon ja nälän Jumalan puoleen.

Huomasin sunnuntaina päästyäni reissusta kotiin, että on helppo olla palava kun on samanhenkisiä Pyhällä Hengen voitelun alla eläviä ihmisiä ympärillä, mutta kun tulen yksinäisyyteen, paholainen hyökkää heti. Miksi? Koska se vihaa sitä, mitä Herra on saanut tehdä minussa viime viikonlopun aikana. Kun sunnuntai aamuna koin vahvasti, että minun täytyy katsoa torstain nuorten illan taltiointi, murruin täysin loppuylistyksen aikana. Nämä sanat jäivät polttamaan minua:

”Ja jos mä en laulaisi, niin kivet huutaisi. Pyhä Jumala, Pyhä Jumala. Jos mä en laulaisi, niin kivet huutaisi. Pyhä Jumala, Pyhä Jumala.”

voit tsekata myös koko videon (myös sanat mukana):

https://www.youtube.com/watch?v=al8Gi8VuqEo

Luukas 19:37-40

Kun hän oli jo lähestymässä Öljymäeltä alas vievää rinnettä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten ylistää Jumalaa suureen ääneen kaikista niistä voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Jotkut fariseuksista sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”

Mitä tässä tapahtui? Uskon, että Jumala antoi opetuslapsille ilmestyksen siitä, mitä Jeesus on tehnyt, ketä hän on ilmentänyt palvelutyöllään ja alkoivat nähdä hänet Jumalana. Sitä seurasi halu ylistää, kunnioittaa ja palvoa häntä, joka ansaitsee sen. Osa fariseuksista, jotka eivät tahtoneet tunnustaa Jeesuksen jumaluutta, reagoivat täysin päinvastoin. Koska Jeesus tiedosti oman asemansa, hän vastaanotti tuon ylistyksen mielellään ja muistutti, että Jumala vastaanottaa mielellään palvontaa pelastamiltaan ihmisiltä. Opetuslapset pakahtuisivat, jos eivät saisi osoittaa kunnioitustaan Herralleen.

Uskon, että Jumala tahtoo ilmaista itsensä jokaiselle hänen lapselleen, niin että todella käsitämme, että hän on omassa luokassaan, että kunnioittaisimme häntä. Jos vietämme aikaa Herran kanssa, mekin saamme jatkuvasti ilmestyksiä siitä, että hän on erotettu, pyhä Jumala. Pyhä Henki puhuu meille henkilökohtaisesti, sekä Jumalan sanan kautta, että ilmestysten kautta, ettemme unohtaisi kuka on Jumala.

Näin myös tällaisen kuvan, jossa minä lävistin Jeesuksen miekalla hänen riippuessaan ristillä syntieni tähden. Hän sanoi, että tein sen sinun tähtesi Jukka. Tämä mursi sydämeni. Tämä on henkilökohtaista. Jos todella ymmärrän, että Jeesus kuoli minun omien syntieni tähden, en tahdo enää elää synnissä, vaan kääntyä pois koko sydämestäni! Minä tiedän, että ansaitsen rangaistuksen syntieni tähden, mutta hän sanoo, että kuoli minun tähteni! Tätä on Jumalan valtava armo! Emme saa sitä mitä ansaitsemme, vaan sen mitä emme ikinä ansaitse. Se saa halun elää hänen tahdossaan ja rakastamaan ja kunnioittamaan syvästi takaisin.

Jesaja 6:1-8

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua. Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.” Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Kun luin tämän jaejakson muutama päivä sitten purskahdin itkuun, koska se kuvaa osuvasti tämänkin päivän Jumalan lapsille kohtaamisia Jumalan pyhyyden kanssa. Eikö totta, että kun koemme Jumalan pyhyyden, se saa itsemme pienelle paikalle? Niin on tarkoituskin, jotta pysyisimme nöyrinä hänen edessään.

Kun tutkimme jakeita 1-4, huomaamme, että Jumalamme on erotettu korkeammalle kuin kukaan muu. Hänen läsnäolossaan serafitkin jatkuvasti ylistävät häntä. Jotakin siitä palvonnasta kertoo ilmaisu: ”Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua.” Tämä antaa käsityksen, että kukaan ihminen, joka saa todella ilmestyksen Kuninkaastamme, käsittää, miten kunnioitusta herättävä Jumala on!

Ilmestystä seuraa tunnustaminen: ”Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.”

Jumalan pyhyyden edessä meidän tekomme, ajatuksemme, motiivimme ja sanamme paljastuvat likaisiksi. Me tarvitsemme jatkuvasti Jeesuksen veren puhdistusta, jotta voimme kulkea oikeaa tietä, hänen tahdossaan. Kun Herra näkee, että tahdomme elää hänen tahdossaan, puhdistuen hänen sovintoverellään jatkuvasti, hän tahtoo lähettää meidät:

”Sitten kuulin Herran äänen sanovan: ”Kenet minä lähetän? Kuka lähtee meidän puolestamme?” Minä sanoin: ”Tässä minä olen, lähetä minut.”

Kun itse tahdomme elää riippuvuussuhteessa Herran kanssa, hän tahtoo sytyttää meidät Pyhän Hengen tulella ja käyttää ihan jokaista. Hän voisi käyttää enkeleitä, mutta koska viestimme täytyy tavoittaa muut ihmiset, hän tahtoo käyttää heidän kaltaisiaan, jotka ymmärtävät heidän heikkoutensa ja tarpeensa, koska ovat olleet monesti samanlaisissa tilanteissa itsekin, ja voivat samaistua heidän elämäänsä. Raamatun kohta kertoo, että Jesaja ilmaisi heti tahtonsa olla Jumalan käytössä. Miten meidän kohdalla? Olemmeko me olleet kuuliaisia, kun Herra on kutsunut meitä palvelemaan? Jos emme, ei ole vielä liian myöhäistä. Voimme lähestyä häntä ja sanoa, että tahdomme tänään antautua hänen tahtoonsa, tuli sitten mitä vaan.

Tämä blogikirjoitus jää tällä erää viimeiseksi tältä kaudelta koska kesälomani alkoi eilen, eli seuraava ilmestyy todennäköisesti elokuun alussa. Tahtoisin vain sanoa sinulle rakas lukijani, että ole tänä kesänä avoin Jumalalle. Mieti omaa suhdettasi Herraan ja pyydä häntä johdattamaan elämääsi, se on parasta mitä oman kokemukseni mukaan voin sanoa. Vietä aikaa Jumalan läsnäolossa ja voimaannu olemaan hänen käytössään ihan arkisissa tilanteissa. Siunattua kesää sinulle :D