Selaat arkistoa kohteelle Raamatusta.

Jumala valaisee meidät

10.1.2018 Raamatusta

Siunattua vuotta 2018 jokaiselle lukijalle! Tällä viikolla mietin, mistä kirjoittaisin tällä kertaa ja silmiini tarttui apostoli Johanneksen kirje, joka on puhutellut aina minua. Tänäkin vuonna tulen blogikirjoituksissani keskittymään Jumalan sanan soveltamiseen arkipäivän keskellä ja siksi aloitamme seuraavalla jaejaksolla.

1 Johanneksen kirje 1:5-7

Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka julistamme teille: Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, me valehtelemme emmekä toimi totuuden mukaan. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Kun tätä jaejaksoa vilkaisee, nousee muutama tärkeä teema: Valo, pimeys, vaeltaminen, yhteys, puhdistuminen. Ensimmäinen ja mielestäni tärkein tosiasia on, että Jumala itse on valo ja hänessä ei ole mitään pimeyttä. Mitä se tarkoittaa? Hän on täysin oikeamielinen, erottautunut Jumala, joka ei muistuta ihmistä, koska hänessä ei ole syntiä, toisin kuin meissä, jotka olemme syntiinlankeemuksen seurauksena erossa hänestä. Jumala, joka on kaikkitietävä, näkee sydämeemme.

Jos olemme hyväksyneet Jeesuksen elämämme herraksi, olemme siirtyneet pimeydestä valkeuteen, koska hän omistaa meidät. Silti syntinen luonto on edelleen olemassa ja meidän täytyy valita päivittäin kuuliaisuus Herrallemme, silloin emme alistu vanhan lihallisen luonnon johdettavaksi. Valo paljastaa aina. Jos luulemme, ettei vanhan luontomme likaiset motiivit ja aikeet paljastu tuossa kirkkaudessa, olemme väärässä. Siksi Herra tahtoo opettaa meille, kuinka tärkeää on opetella olemaan läpinäkyvä, koska me tarvitsemme sitä, jotta yhteys Jumalaan pysyy.

1 Johanneksen kirje 2:3-4

Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.

Melko simppeliä teologiaa? Kyllä. Sanat ja teot yhdessä, ei erikseen. Muistan kuinka vuosia sitten ajattelin, että riittää, jos tuntee vähän Raamattua, osaa sanoa aamenen oikeassa paikassa Jumalanpalveluksessa ja hymyilee. Mutta ei. Tuo harhakuvitelma kaatui omaan niskaani. Huomasin vuosia myöhemmin, että olin rakentanut pilvilinnaa, joka sortui, kun sitä tarkasteltiin lähemmin. Kiitos Herralle, että hän on erittäin kärsivällinen ja opetti minulle tärkeän läksyn: tutki säännöllisesti Jumalan sanaa yksin ollessa ja sovella sitä, eli tottele. Siitä alkoi prosessi, jossa sain ja saan edelleen uudistua ja nyt sinä, rakas lukijani, näet mihin se on johtanut: ilman tuota prosessia en kuvittelisi kirjoittavani blogia.

Silloin tällöin saan tilaisuuden julistaa ja opettaa Jumalan Sanaa myös seurakunnissa ja nautin siitä suunnattomasti. Mutta vuosia sitten, kun en opetellut nauttimaan Sanaa päivittäin, prioriteettini olivat hukassa. Vaatii lujan päätöksen, että opimme erottamaan aikaa Jumalan kohtaamiselle, mikään ei tule ilmaiseksi ja se tuntuu varmasti aluksi raskaalta. Mutta kun opettelemme säännöllisesti erottamaan siihen aikaa, alamme lopulta nauttimaan siitä ja ymmärrämme, että se on todella meidän parhaaksemme!

Mielestäni Johannes opettaa meille yksinkertaisen periaatteen siitä, että voimme sanoa vaikka ja mitä itsellemme ja lähimmäisillemme, mutta elämämme kyllä todistaa, mikä on totta. Jos tahdomme aidosti kasvaa Jumalan lapsina, välittää Jumalan tuntemisen tuoksua, meidän täytyy hyväksyä, että ei riitä, että luemme Raamattua säännöllisesti, vaan on aivan yhtä tärkeää myös noudattaa sitä, jota seuraa aina siunaus.

Millaisista ihmisistä ihmiset pitävät? Positiivisista, rohkaisijoista, joiden lähellä on hyvä olla oma itsensä. Mieti, jos sinä ja minä päättäisimme soveltaa Jumalan sanaa käytännössä, meistä alkaisi heijastua Jumalan valo. Muutkin alkaisivat nauttia siitä ja kiinnostua aidosti, mistä tuo valo tulee. Se heijastuu päivä päivältä enemmän, koska maailma on niin synkkä ja toivoton paikka ilman Jumalan, valon, lapsia.

1 Johanneksen kirje 1:7

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Ai että miten ihana Jumalan lupaus! Jos lähdemme Lappiin karhunkierrokselle, varmaankin siellä on selkeät opasteet, miten reittiä kuljetaan, ettemme eksy. Vaeltamisen pitäisi olla siis päämäärätietoista, eikä sellaista, missä lähdetään soveltamaan ja yhtäkkiä huomata, että mihin muut katosivat. Joskus kyllä huomaa, että eksyy tieltä pahasti, koska ei ole kuunnellut ja totellut Jumalaa. Mutta jos tänään pyydämme koko sydämestämme Herraa johdattamaan meitä oikeaa tietä, voimme olla varmoja, että pääsemme perille takuuvarmasti!

Meidän siis kannattaa tehdä luja päätös vaeltaa Jumalan läsnäolossa, silloin emme hairahdu pois väärille teille. Sitä seuraa myös se, että yhteytemme Jumalaan kasvaa ja kehittyy. Kun tuomme kaikki erehdyksemme ja syntimme Jumalan läsnäoloon, tunnustamme ja hylkäämme ne, saamme kokea kuinka suuri hänen armonsa on niitä kohtaan, jotka syvästi kunnioittavat häntä.

Rukoilen, että saamme tänä armon vuonna valita läpinäkyvyyden suhteessa Jumalaan, itseemme ja lähimmäisiimme. Silloin voimme kokea olevamme vapaampia kuin koskaan. Valitsemme olla rehellisiä tunteistamme, olivat ne sitten negatiivisia tai positiivisia, tarvitsemme lähellemme ihmisiä, jotka tuntevat meidät syvällisesti. Silloin ei tarvitse laittaa naamareita päähän, vaan vaeltaa valkeudessa rakastavan Isän ja ihmisten edessä. Ole siunattu Jeesuksen rakkaassa nimessä :D

Hengellinen vanhemmuus

30.11.2017 Raamatusta

Millaisen perinnön me jätämme tuleville sukupolville? Millaisia Jumalan lapsia kasvaa tämän päivän lapsista ja nuorista? Miten minä voisin olla rohkaisemassa heitä luottamaan Jumalaan, joka auttaa kaikissa elämäntilanteissa? Millaisen merkin minä jätän lähimmäisteni mieliin kristillisyydestä? Toiminko rakkauden lain mukaan, vai muistetaanko minut kritisoivana ja negatiivisena persoonana, joka keskittyy virheisiin? Ymmärränkö todella, että ei vain sanani, vaan tekoni ja asenteeni paljastavat millainen minä todella olen? En tahdo vain puhua kauniisti ja tehdä toista, vaan tahdon niiden olevan samassa linjassa. Silloin nuorempi sukupolvikin voi nähdä, miten voi kasvaa vahvaksi Jumalan ihmiseksi, joka ei elä kompromississa maailman arvojen kanssa, vaan vahvistuu jatkuvasti uskossa Isään, jonka tahto on aina meidän parhaaksemme.

2 kirje Timoteukselle 3:10-13

Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, elämääni, ajatteluani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani ja kärsivällisyyttäni niissä vainoissa ja kärsimyksissä, jotka tulivat osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan kestänyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut! Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi, mutta pahat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessaan yhä pitemmälle, eksyttäen ja eksyen.

On tärkeää muistaa, että meidän tänä päivänä on vaikea samaistua tähän tilanteeseen, josta Paavali kirjoittaa rakkaalle työtoverilleen, koska sinne on pitkä aika. On syytä muistaa, että kristityt olivat kuin kirosana tuohon aikaan hengelliselle eliitille, siis fariseuksille, jotka eivät voineet suvaita, että kristityt julistivat avoimesti, että Jeesus on ylösnoussut kuningas. Heille se oli jumalanpilkkaa, koska he eivät nähneet evankeliumista loistavaa valoa. Tämä on syy, miksi Paavalia ja myös Timoteusta vainottiin, siksi oli erityisen tärkeää, että Timoteus Paavalin hengellisenä poikana, joka tuli johtamaan Paavalin kuoleman jälkeen isoa uskovien massaa, näki omin silmin, miten Paavali toimi, kohdatessaan vainoa.

Apostolien teot kertoo hyvin selkeällä tavalla, miten paljon, esimerkiksi Paavali, kohtasi vainoa. Vihollisen yksi päämäärä oli tietenkin saada uskovat pelkäämään ja mukautumaan juutalaisuuteen ja hylkäämään uskon Jeesukseen syntien sovittajana ja palata uskonnollisuuteen. Siksi on niin tärkeää myös meille, että näemme Raamatusta, miten apostolit kohtasivat vastustusta, mutta eivät koskaan luovuttaneet ja antaneet periksi. He olivat saaneet tehtävän itseltään Jeesukselta, olla hänen todistajiaan! Ja kun apostolit opetuslapseuttivat uusia uskovia, kristinusko pääsi leviämään ja kasvoi vahvoja hengellisiä lapsia. Juuri tämän prosessin takia, jonka kautta Kristuksen universaali seurakunta kasvaa edelleenkin, on erityisen tärkeää sisäistää, miten voimme kasvaa vahvoiksi Jumalan lapsiksi ja kasvaa palvelevassa johtajuudessa. Tarvitaan todella kipeästi hengellistä vanhemmuutta, joka tuo turvaa kasvaa Jumalan armossa.

2 Tim. 3:10

Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, elämääni, ajatteluani, uskoani, pitkämielisyyttäni, rakkauttani ja kärsivällisyyttäni niissä vainoissa ja kärsimyksissä, joita tuli osakseni Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa. Millaisia vainoja olenkaan kestänyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!

Hengellinen vanhemmuus alkaa siitä, että meillä on joku tai joitakin, jotka seuraavat elämäämme. Meidän ei tarvitse olla nimettyjä pastoreita tai seurakunnan työmuodon vetäjiä saadaksemme tällaisen tehtävän. Se kuuluu jokaiselle Jumalan lapselle. Jos ymmärtäisimme tämän, se antaisi turvan vastauskontuulleille päästä helpommin sisään Jumalan perheeseen.

Miten hengellinen vanhemmuus sitten näkyy? Voimme kasvaa Jumalan sanan tuntemisessa ja sen soveltamisessa jatkuvasti koko elämämme ajan. Voimme opettaa lähimmäisiämme keskustellessamme kasvotusten vaikka kahvilassa, kertomalla miten itse olemme kohdanneet erilaisia hankalia tilanteita elämässämme ja miten Herra on auttanut niiden yli, vaikkei se helpolta tuntunutkaan juuri sillä hetkellä. Silloin tuo ystävä saa toivoa, nähdessään kuinka Jumala auttaa juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsemme.

Elämä. Se kertoo meistä enemmän kuin kauniit sanamme, jos ne eivät ole samassa linjassa. Se paljastaa, kuka elämäämme johtaa. Ajattelu. Saako Jumalan Sana pyhittää sitä jatkuvasti? Millaisia ajatuksia viljelemme, annammeko synnin, murheiden ja ahdistuksen viedä meidät näköalattomuuteen, jossa maailma kaatuu päällemme, vai opimmeko pikku hiljaa näkemään tilanteet Jumalan näkökulmasta? Usko. Saako usko ja luottamus Jumalan lupauksiin meidät anomaan ja unelmoimaan suuria vai tyydymmekö tavanomaiseen?

Pitkämielisyys ja kärsivällisyys. Ovatko ne saaneet pikku hiljaa kasvaa elämässämme? Kun kohtaamme tilanteita auton ratissa tai missä tahansa, jossa normaalisti hermostumme helposti, voimme pyytää Isältä, että hän auttaisi meitä hillitsemään kielemme. Voimme siunata ihmisiä, jotka saavat meidät hiiltymisen partaalle. Se on Jumalan tapa toimia. Mietipä hetki. Olisimmeko me valinneet antaa oman poikamme kuolemaan vihollistemme edestä? Koska Jumala on rakkaus, hän tahtoi antaa mahdollisuuden pelastukseen kaikille, vaikka hän tiesi, etteivät kaikki ihmiset tule hyväksymään Jeesusta elämänsä Herrakseen.

Huomaa myös, että Paavali kertoi Hengen hedelmän kasvaneen juuri vainoissa ja ahdistuksissa. Hän piti loppuun asti kiitollisen asenteen. Siinä on meille kaikille opeteltavaa! Jos edellä mainitut ominaisuudet tuntuivat sinusta raskailta ja hankalalta saavuttaa, muista, ettet ole yksin. Jumala tahtoo auttaa meitä, jotka olemme heikkoja itsessämme. Hän ei vaadi jatkuvasti meitä, vaan opettaa elämäntilanteiden kautta nöyryyttä, jos vain hyväksymme sen, emmekä anna kaunalle ja katkeruudelle sijaa sydämissämme. Kyse on asenteesta, sitä tullaan kasvattamaan, jos antaudumme Jumalan pyhitysprosessiin.

Tämä blogikirjoitus jää tällä kertaa viimeiseksi osaltani vuonna 2017. Palaan asiaan ensi vuoden puolella. Kiitos kaikille uskollisille lukijoille ja siunausta elämääsi. Jumala siunatkoon sinun joulusi :D

Pyhästä Hengestä

22.11.2017 Raamatusta

Onko Herra minulle rakkain? Onko hän todella elämäni Herra? Kun alan liian helposti murehtimaan, tuonko asiani hänen eteensä suoraan vai yritänkö ratkaista ne itse? Näenkö Herran tuntemisen rinnalla kaiken muun roskana? Kuka tai mikä istuu sydämeni valtaistuimella? Näenkö Jumalan koroitettuna korkealle vai näenkö olosuhteeni hallitsevan mieltäni ja ajatteluani?

Näitä mietin, kun aloin kirjoittaa tätä blogi kirjoitusta. Lähdin palauttelemaan kroppaani lenkille tovi sitten päästyäni kotiin työpäivän jälkeen, kun ajatusmaailmani alkoi pyrkiä huolia, vaikka kuuntelin ylistystä. Minäkin olen vain ihminen, ja alan murehtimaan menneisyyttä ja tulevaisuutta joskus. Sitten ymmärsin alkaa keskittymään palvomaan hengessäni Jeesusta ja koin Pyhän Hengen läsnäolon. Jatkoin matkaa, kunnes alkoi soimaan Hengessä syntynyt laulu, joka sai minut huomaamaan, mikä on arvokasta. Käännyin ja palasin kotiin, koska olen pikku hiljaa oppinut, että kun Pyhä Henki tahtoo puhua sydämelleni, silloin on parempi olla lähellä jotain, mihin voi kirjoittaa :D

Miksi Pyhän Hengen voiman kokeminen on tärkeää ja arvokasta? Miksi on niin tärkeää täyttyä jatkuvasti Pyhän Hengen voimalla? Apostolien teot on erittäin hyvä kirja lukea, mitä tapahtuu, kun Pyhä Henki alkaa vaikuttamaan ihmisissä:

Apostolien teot 1:8

Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.

Apostolien teot 2:1-4

Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat la laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Jeesus lupasi Pyhän Hengen kasteen niille, jotka uskovat. Seurakunta odotti kärsivällisesti ja sai vastaanottaa tuon arvokkaan lahjan, joka teki heistä todistajia. Jokainen Jumalan lapsi tarvitsee Pyhän Hengen voimaa elämäänsä, jotta voisimme olla rohkeita todistamaan siitä, mitä Herra on tehnyt elämässämme ihmisille, jotka eivät vielä tunne Jumalaa. Katsotaanpa pari jaetta Pietarin puheesta kansalle, joka ihmetteli, kun alkuseurakunnan jäsenet puhuivat kielillä:

Apostolien teot 2:22-24a

Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat! Jeesus Nasaretilainen oli mies, josta Jumala todisti teille voimateoilla, ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala teki hänen kauttaan teidän keskuudessanne, niin kuin itse tiedätte. Hänet Jumala antoi teidän käsiinne edeltäpäin tekemänsä päätöksen ja ennaltatietämisensä mukaisesti, ja hänet te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristiin ja tapoitte. Mutta Jumala herätti hänet ja päästi hänet kuoleman tuskista.

Huomaa, kuinka Pyhällä Hengellä täyttyminen vaikutti Pietarissa, joka alkoi puhua kansalle. Pyhä Henki kirkastaa aina Kristusta ja sen huomaa heti näistä jakeista. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mitä oli tapahtunut ja miten pitäisi toimia. Pyhä Henki vaikutti niin, että Pietari kykeni yhdistämään puheeseen erilaisia elementtejä, jotka puhuttelivat juuri tuota koolla olevaa kansaa. Kun Pyhä Henki saa vaikuttaa Jumalan lapsissa, keskitymme siihen, mitä Jeesus on muuttanut sydämissämme, jotta lähimmäisemme voivat myös vastaanottaa tuon suuren armon myös omaan elämäänsä.

Apostolien teot 2:36-38

Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on tehnyt hänet Herraksi ja Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. Tämän kuullessaan he saivat piston sydämeensä, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tehdä?” Pietari vastasi: Kääntykää, ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

Kun päätämme olla kuuliaisia Pyhälle Hengelle, hän vaikuttaa ihmisissä mielenmuutoksen tarpeen. Pietari oli oppinut viimeisten vuosien aikana Jeesuksen seurassa, ettei ole kyse hänen kyvyistään, vaan siitä, että hän on täysin riippuvainen Jumalasta. Nyt kun Pietari julisti kirkasta evankeliumia Pyhän Hengen voimassa, ihmiset tahtoivat vapautua synnin kahleista! Näemme myös, että kun ihminen tekee päätöksen seurata Jeesusta, sitä aivan luonnollisesti seuraa kaste, joka todistaa, että ihminen päättää sitoutua häneen.

Apostolien teot 2:41-42

Ne, jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.

Mitä tapahtuu, kun Jumala saa johtaa seurakuntaansa? Yhteys kasvaa. Uskovat tahtovat juurtua syvälle Jumalan sanan periaatteisiin, auttaa toinen toistaan, muistella Jeesuksen kärsimyksiä ehtoollisen nauttimisen muodossa ja rukoilla sekä yksityisesti, että yhdessä. Mitä siitä seuraa? Vahvoja uskovia, jotka voivat auttaa niitä, jotka heidän jälkeensä tulevat uskoon. Meillä olisi paljon opittavaa tästä. Kyse on siis opetuslapseuttamisesta, jonka Herra vaikuttaa sydämissämme.

Jos todella tahdomme oppia, miten juurtua syvälle Jumalan tahtoon ja olla hänen todistajiaan, tarvitsemme jatkuvasti täyttymistä Pyhässä Hengessä. Ei vain joskus, vaan jatkuvasti. Siellä missä Pyhän Hengen ilmeinen läsnäolo vaikuttaa uskovissa, tapahtuu ihmeitä ja ihmisiä pelastuu. Sellaisia paikallisseurakuntia johtaa Pyhä Henki. Mitä jos päättäisimme opetella olemaan kuuliaisia Pyhälle Hengelle, kun hän puhuu henkeemme? Sinä voit olla rohkea Jeesuksen todistaja. Vietä aikaa Herran parantavassa läsnäolossa ja näe lähimmäisesi hänen silmillään. Silloin alat rukoilemaan heidän puolestaan ja tilanteen salliessa voit kertoa mitä Jeesus on tehnyt elämässäsi. Sellaisia todistuksia ihmiset kaipaavat tänä päivänä! Ole siunattu :D

Vapaus

16.11.2017 Raamatusta

Jeesuksen tehtävä maan päällä oli vapauttaa synnin ja paholaisen orjat. Annammeko hänen tehdä sen vai yritämmekö omin neuvoin ja oman viisauden kautta päästä irti maailman asettamista kahleista ja synnistä, vaikka nöyrtymällä hänen edessään voisimme eheytyä ja kokea vapauden joka kuuluu laillisesti jokaiselle Jumalan lapselle?

Millaisista kahleista nyt puhutaan? Monen on vielä helppo hyväksyä, että Jeesus tuli puhdistamaan syntivelasta, mutta kun aletaan puhumaan siitä, että ahdistus, stressi ja masennuskin on kannettu ristille, sitä on jo vaikeampi niellä. Miksi? Emmekö näe, että Jumalan tahto on opettaa lapsilleen, mitä todellinen vapaus hänessä merkitsee? Kun Aadam ja Eeva olivat paratiisissa (ennnen lankeemusta), oliko siellä masennusta, stressiä, syntiä? Ei ollut. Voimme kyllä kohdata stressiä, masennusta ja houkutusta langeta syntiin, mutta Jumalan lapsina meidät on kutsuttu vapauteen niistäkin. Me voimme kokea vapauden, koska Jeesus on itse käynyt ihmisen tien ja tietää mitä kohtaamme joka päivä. Vapaus kuuluu meille.

Jos alamme uskoa paholaisen valheita siitä, ettei vapaus kuulu itsellemme, emme luota silloin Jumalan Sanan lupauksiin. Voimme kokea masennusta, mutta masennuksella ei ole valtaa yli Jeesuksen. Hän hallitsee aivan kaikkea. Kun Jeesus sanoo, että hän tuli vapauttamaan meidät, otammeko sen tosissamme myös omalle kohdallemme? Katsotaanpa Jeesuksen toiminnan alkua ja messiaanista ohjelmajulistustusta.

Luukas 4:1-4

Täynnä Pyhää Henkeä Jeesus palasi Jordanilta. Henki kuljetti häntä autiolla seudulla neljäkymmentä päivää, ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt mitään niinä päivinä, mutta niiden päätyttyä hänen tuli nälkä. Silloin Paholainen sanoi hänelle: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano tälle kivelle, että se muuttuu leiväksi.” Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä.”

Jos tutkimme Raamattua rauhassa, tätä ”kohtausta” edelsi Jeesuksen kaste ja sen jälkeen tapahtui tää: ”…Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen ruumiillisessa muodossa, kuin kyyhkynen. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt” (3:22). Meidän kannattaa huomata, että sielunvihollinen hyökkäsi heti Jeesuksen identiteettiä vastaan. Ilman, että Jeesuksella olisi ollut vahva identiteetti syvän suhteen ansiosta Isäänsä, hän olisi saattanut langeta paholaisen valheeseen, alkaen todistelemaan jumaluuttaan muuttamalla kiven leiväksi.

Miksi on niin tärkeää, että ennen julkisen toimintansa selkeää alkua Jeesuksen täytyi kohdata paholaisen hyökkäykset? Koska silloin hän voisi samaistua ihmisiin, joita hän tulisi palvelemaan. Hän ymmärtäisi mitä me kohtaamme elämässämme. Vaikka Jeesus ei kokenut masennusta, hän koki tilanteita, joissa moni masentuu. Siksi hän voi auttaa meitä! Yllä olevissa jakeissa Jeesus vastasi hyökkäyksiin Jumalan Sanalla. Siksi on niin tärkeää ymmärtää ja soveltaa sitä elämässä. Meidän omissa sanoissa ei ole voimaa, mutta Jumalan sanassa on voima, jonka edessä paholainenkin nöyrtyy myöntämään tappionsa.

Luukas 4:16-19

Jeesus tuli Nasaretiin, jossa hän oli kasvanut, ja meni sapatinpäivänä tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Avattuaan kirjakäärön hän löysi kohdan, johon oli kirjoitettu: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta.”

Ensimmäiseksi on todella tärkeää, että Jeesus sai kokea Pyhän Hengen täyteyden kastehetkessä. Sen jälkeen hän ymmärsi ja koki mitä me käymme läpi elämässä säännöllisen epäsäännöllisesti: koemme vastustusta, kiusauksia, voimme kokea ahdistusta, mutta niistäkin Jumala antaa voiman nousta. Jeesus lausuu Jesajan profetian täyttyneen hänessä. Hän on luvattu Messias, jonka tehtävä on julistaa ilosanoma. Huomaa, että Pyhän Hengen kasteen kautta hänet valmistettiin tähän palvelutehtävään, kärsiväksi Messiaaksi. Ja ainoastaan Pyhän Hengen voimassa Jeesus julistaa ilosanomaa, jota seuraa vapautuminen.

Vapaus koskettaa niitä jotka kokevat olevansa tarpeeksi nöyriä vastaanottamaan sen. Kaikki, jotka kokevat olevansa synnin, henkisen tai fyysisen sairauden orjuuttama, heille kuuluu nyt vapaus. Juutalaiset olivat odottaneet tätä Messiasta kauan. Mutta vain osa tunnisti hänet siksi, koska he kaipasivat poliittista Messiasta, joka vapauttaa Rooman vallan alta. Sen sijaan Jeesus oli tuomassa aivan uudenlaisen vapauden synnistä, joka esti yhteyden Jumalaan.

Luukas 4:38-40

Jeesus lähti synagogasta ja meni Simonin kotiin. Simonin anoppi oli kovassa kuumeessa, ja Jeesusta pyydettiin auttamaan häntä. Jeesus kumartui hänen ylleen ja nuhteli kuumetta, ja se lähti hänestä. Nainen nousi heti ja palveli heitä. Auringon laskiessa kaikki erilaisten tautien vaivaamat sairaat tuotiin Jeesuksen luo. Hän pani kätensä jokaisen päälle ja paransi heidät.

Tiedätkö mikä tässä on Luukkaan kuvauksessa on todella ihanaa? Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän tahtoo parantaa ja vapauttaa edelleenkin. Hän käyttää nyt jokaista Jumalan lasta välikappaleenaan tämän ajan keskellä parantamaan sairaita ja vapauttamaan vangittuja! Seurakunnan on aika nousta ja olla rohkea. Kun laskemme kätemme kärsivien ihmisten päälle, voimme nähdä, kuinka Jeesus parantaa ja vapauttaa edelleenkin. Huomaa, että jakeessa 40 Jeesus laski kätensä jokaisen päälle, hän ei tyytynyt siis siihen, että olisi julistanut yleisesti vapautta, kuin suuri hengellinen johtaja, vaan hän kohtasi jokaisen. Kosketuksessa on voimaa. Jeesuksella ei ollut kiire mihinkään, vaan hän osoitti vilpitöntä Isän rakkautta jokaiselle, joka apua tarvitsi! Mieti miten hyvältä näistä ihmisistä tuntui, kun Jeesus kohtasi heidät yksilöllisesti ja he saivat vapauden? Luulisi, että tuo tilanne syöpyi heidän verkkokalvoilleen ja sai heidät muistamaan, kuka rakastaa heitä todella.

Oli elämäntilanteesi mikä tahansa, rakas lukijani, ole turvallisella mielellä: Jumala rakastaa sinua. Hän tahtoo sinun parastasi, hän on sinun puolellasi, eikä sinua vastaan! Voit rohkeasti anoa, että saat kokea vapauden fyysisestä tai henkisestä kivusta tai sairaudesta, johon Jeesus on jokaisen lapsensa kutsunut tai voit pyytää jotakin ystävääsi rukoilemaan puolestasi. Kaikki on mahdollista Jumalalle. Hän tahtoo koskettaa sinua ja olla yhteydessä kanssasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Seurakunnan merkityksestä

9.11.2017 Raamatusta

Näin unta jossa tapasin tuntemiani Jumalan miehiä ja naisia vuosien takaa. Uni oli erittäin latautunut. Yksi kohta sulatti sydämeni. Minulle on luonnollista halata ihmisiä, erityisesti uskon veljiä ja sisaria. Kun unessa halasin rakasta ihmistä, seuraavana vuorossa oli jo eläkkeellä oleva oikein sydämellinen uskon veljeni Veikko, joka elää tiettävästi Kokkolassa. Sekä minun että hänen kasvonsa ilahtuivat suuresti, kun tapasimme toisemme, ja halasimme pitkään. Olen saanut tavata tätä rakasta uskon veljeäni viimeksi noin seitsemän vuotta sitten, ennen kuin muutin tänne Seinäjoelle Kokkolasta.

Mitä seurakuntaan sisältyy, miksi se on niin tärkeä ja rakas paikka minulle? Ihmiset, jotka eivät käy aktiivisesti seurakunnan keskellä eivät ehkä ymmärrä miksi seurakunta on niin tärkeä juttu. Kun mietin suhdettani Veikkoon, juttelimme monia kertoja hänen kanssaan, kun istuin hänen takanaan monesti ennen tilaisuuden alkua. Hänen sydämellään oli vähäosaiset ihmiset, joita hän kohtasi palvellessaan yhdessä seurakunnan työmuodossa. Hänen rakkautensa kosketti ihmisiä. Kun mietin uskoon tuloa ja sen vaikutusta ihmisen elämässä, mieleen tulee ajatus siitä, että sisäinen päätös muuttuu käytökseksi.

Gracecard elokuva on tästä erittäin hyvä esimerkki. Kun mies tuli uskoon, hän tahtoi heti tavata poikansa, jota hän oli loukannut usein. Hän ei selitellyt, vaan pojan sairasvuoteen äärellä meni suoraan asiaan ja pyysi anteeksi sydämestään ja pyysi, että myös poika antaisi hänelle anteeksi. Kyynelten tippuessa poika antoi anteeksi. Kun uskovat tulevat yhteen seurakuntana, siellä on armahdettuja syntisiä. Kukaan ei väitä, että meistä tulee päätöksen myötä pyhimyksiä, jotka ovat immuuneja vihalle tai loukkauksille, mutta sydämemme on saanut muuttua oikeaan asentoon suhteessa Luojaamme, joka loi meidät yhteyteensä.

Kun seurakunta sitten alkaa palvomaan Jumalaa, joka on ostanut meidät omikseen Jeesuksen kalliilla verellä, ja saamme ilmestyksen siitä, miten suuri armo on ollut meidän itsemme kohdalla, syntyy aitoa iloa ja rauhaa. Tuon rauhan ja ilon pitäisi näkyä jokaisen uskovan arjessakin. Meidät on pelastettu, jotta mekin kertoisimme kukin omalla tyylillämme Jumalan rakkaudesta niille, jotka eivät vielä ole sisällä siinä. Meidän ei tarvitse ketään väkisin pelastaa, mutta voimme olla läsnä, kuunnella ja olla rehellisiä.

Kun mietin omaa työtäni, kohtaan paljon eri ammattiryhmissä olevia ihmisiä. Kun olen luonut asiakassuhteen, useamman tapaamisen jälkeen syntyy jo sellaisia keskusteluja, mitä ihmettelen jälkikäteen. Eikä siihen aina tarvita monia. Joku saattaa olla valmis jo ekalla kerralla puhumaan pahasta olostaan ja minun tehtäväni on kuunnella. Toinen kysyy miten olemukseni on muuttunut viime kerrasta ja kerron lyhyesti laihduttaneeni melkein 20kg vajaassa vuodessa. Sitten hän kertoo oman elämän tuskasta ja lopuksi minä voin rohkaista häntä, antaa toivoa, että sinä pystyt siihen.

Sitten autolle kävellessä ihmettelen, miten Herra on antanut minulle tällaisen duunin, jossa voin tavata ihmisiä ja herkkyyteni onkin voimavara eikä rajoite. Kun ala-asteella minua yllytettiin tappelemaan, vihasin sitä. Minua se ei kiinnostanut. Ihmettelin mistä se johtuu. Vuosien saatossa olen hyväksynyt sen, että minä toisinaan itken ja olen herkkä. Nyt kun palvelen rukouspalvelussa, ymmärrän, että se onkin ominaisuus, jota Herra käyttää minussa. Kun kohtaan ihmisiä, ehkä hekin kokevat sen.

Jumalan seurakunnan pitäisi siis vaikuttaa paikallisseurakunnissa sitä, että jokainen on aidosti tervetullut. Tarkoitan, että olemme aidosti iloisia siitä, kun uusia ihmisiä tulee seurakunnan keskelle. Ja meidän tulisi pyytää läheisiämme mukaan. Milloin viimeksi olemme kutsuneet ystävän tai työkaverin, joka ei oo uskossa seurakunnan tilaisuuteen? Ihmiset kaipaavat, että heistä ollaan aidosti kiinnostuneita! Eikä tarvii pelätä, että mitä jos hän sanoo ei. Silloin hän ei ole vielä valmis. Voimme rukoilla hänen puolestaan ja kysyä uudestaan vaikka puolen vuoden päästä.

Miksi sitten seurakuntayhteys on niin arvokas? Oletko huomannut, että elämässä tulee aika ajoin vastaan myrskyjä, jotka koettelevat uskomme perustusta?

Roomalaiskirje 8:16-18

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Päättelen siis, etteivät tämän nykyisen ajan kärsimykset ole verrattavissa siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

Sisällämme on siis todistus siitä, että olemme Jumalan lapsia, jotka kerran tulevat perimään Taivaallisen Isämme yhdessä Jeesuksen kanssa. Kun kohtaamme myrskyjä, Pyhä Henki muistuttaa meitä tulevasta perinnöstä ja identiteetistämme Kristuksessa. Sen kautta on helpompi kiinnittää mieli Jeesuksen voittoon, ja voimme säilyttää hankalissakin olosuhteissa oikean asenteen.

Voimme kokea syvää rauhaa, jota ei voi selittää, koska ihminen, joka ei ole tullut uskoon, ei näe mitään syytä pysyä rauhallisena vaikeissa olosuhteissa, vaan alkaa hermostumaan, kun ei voi itse hallita tilannetta. Jumalan lapsina meidät on kutsuttu luottamaan kokosydämisesti Jumalaan, nojaamaan häntä vasten ja sanomaan: ”minä päätän luottaa sinuun Herra, vaikka tunteet sanovat ettei siinä ole yhtään järkeä.” Silloin alistamme tunteet Jumalan sanan auktoriteetin alaisuuteen ja voimme kokea läpimurron.

Seurakuntaperheessä voimme kertoa rakkaille veljillemme ja sisarillemme mitä meille oikeasti kuuluu, saada rohkaisua ja esirukousta. Vaikkei uskovan elämä todella ole aina ruusuilla tanssimista, on se helpompaa, kun voi kertoa sydämensä tuntemukset ystäville ja Herralle. Aivan kuten Paavali opetti galatalaisia (Gal. 6:2): Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain. Sinäkin voit olla rohkaisuksi monelle! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Vapaudesta ja rajoista

2.11.2017 Raamatusta

Joku luulee, että vapaus on sitä, että antautuu himojen vietäväksi. Toinen ei osaa asettaa rajoja lähimmäistensä käytökselle, ja antaa rikkoa rajojaan vapaasti. Toinen ei osaa asettaa rajoja itselleen, lähimmäisilleen eikä opi kantamaan vastuuta. Joku kantaa syyllisyyttä, arvottomuutta ja häpeää siitä, ettei ole kolmikymppisenä löytänyt elämänkumppania, hankkinut lapsia eikä omaa osaketta, saati hyvää työpaikkaa ja hienoja ulkomaanmatkoja, josta kehua toisille. Kuka määrittelee meidät? Me itse. Kuka vastaa siitä, että olemme onnellisia? Me itse. Kuka voi auttaa asettamaan rajoja, jos emme ole osanneet niitä itse luoda, suojellaksemme itseämme vääriltä asioita? Jumala.

Onko meillä vapaus ajatella omilla aivoilla, tehdä päätöksiä, joita lähimmäisemme eivät aina ymmärrä ja/tai hyväksy? Kuka saa määritellä mistä minä alan ja mihin lopun? Kunnioittavatko lähimmäisemme rajojamme, jotka olemme asettaneet? Vai pelkäämmekö, ettei meitä enää hyväksytä, jos sanon joskus ”ei”, sen sijaan, että sanon aina ”joo” ja alistun toisen tahdon alle? Hyväksymmekö manipuloinnin, syyllistämisen ja toisten hyväksikäytön, koska kristityn täytyy rakastaa aina ja joka tilanteessa lähimmäistään? Ovatko rajat todella tarpeelliset? Näitä olen miettinyt ja näitä kysymyksiä minulle on esittänyt erittäin hyvä kirja nimeltä Rajat. Sen ovat kirjoittaneet Henry Cloud ja John Townsend. Olen alkanut löytämään itseäni lukiessani tuota kirjaa ja oppimaan, miten minun tulee toimia erilaisissa tilanteissa.

1 Korinttolaiskirje 10:23

Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi. Kaikki on luvallista, mutta ei kaikki rakenna.

Kristityn vapaus on melko laaja käsite, jollekin toinen asia on normaalia, toiselle se ei ole. Alkoholin käyttö ja tupakointi esimerkiksi. Joku, joka ei ole koskaan juonut humalahakuisesti, voi silloin tällöin nauttia viiniä lasillisen verran. Mutta toinen, jolla on samanlainen tausta kokee, ettei tahdo sitäkään vähää ottaa, aivan eri asia on sitten mies tai nainen, jolla on ollut alkoholiongelma ennen uskoontuloaan. Joku kokee vapautta polttaa tupakkaa, eikä se hankaloita hänen Jumalasuhdettaan. Toinen ei tahdo polttaa, ettei näyttäisi esimerkkiä muille. Terveyssyyt ovat sitten asia erikseen.

Paavali neuvoi miettimään omia rajojaan tuossa jakeessa, mikä rakentaa meitä, ja mikä ei. Millaiset sisäiset rajat asetamme itsellemme? Voiko satunnainen viinin juonti johtaa riippuvuuteen omalla kohdallani? Jos se voi johtaa siihen, minä lopettaisin heti, ennen kuin se johtaa ongelmiin. Toinen asia on se, miten päätöksemme vaikuttavat muihin. Vapautemme kristittyinä ei saisi johtaa heikomman veljen tai sisaren taakse jääneen riippuvuuden uudelleen puhkeamiseen. Silloin emme ole toimineet Jeesuksen esimerkin, rakkauden lain mukaisesti.

Roomalaiskirje 6:15-19

Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain vaan armon alaisia? Emme tietenkään! Ettekö tiedä, että ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette: joko synnin kuolemaksi tai kuuliaisuuden vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin orjia, olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opetuksen muodolle, jonka johtoon teidät on annettu, ja että synnistä vapautettuina teistä on tullut vanhurskauden palvelijoita. Puhun inhimillisellä tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Samoin kuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden orjiksi laittomuuteen, antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.

Väärä tapa ajatella on, että minä saan Jumalan armosta tehdä ihan mitä vaan ja Jeesuksen veri puhdistaa minua jatkuvasti. Ei. Sen sijaan Jumalan armo ja rakkaus saa meidät ymmärtämään, että emme ansaitse sitä koskaan omilla ansioilla ja se maksoi hänelle aivan kaiken. Sen tähden tahdomme tehdä hänen tahtonsa ja käyttää vapauttamme oikein. Synti vie syvemmälle pimeyteen, sen sijaan, jos tuomme syntimme Jeesuksen eteen rukouksessa ja kadumme niitä aidosti, koemme armon voiman!

Silloin opimme jotain todella arvokasta: Tahdomme miellyttää Jumalaa, emmekä tahdo tietoisesti elää synnissä tehden Pyhän Hengen murheelliseksi. Vanhurskauden palvelijoina me saamme kertoa lähimmäisillemme, miten armo on muuttanut elämämme: olemme löytäneet ihanan vapauden ja rauhan suhteessa rakastavaan Isäämme. Sen voimasta tahdomme kertoa kaikille ja käyttäytyä sen mukaisesti, etteivät sanamme ja käytöksemme olisi ristiriidassa.

Miten voimme antaa jäsenemme sitten vanhurskauden aseiksi? Antautumalla päivittäin tekemään Isämme hyvän tahdon: puhumaan elämää ja rohkaista ihmisiä joita kohtaamme, halata ihmisiä, hymyillä kaupan kassalle ja sanoa kiitos ja anteeksi. Voimme pysähtyä kuuntelemaan ihmisten mietteitä, koska todella harvat aidosti tahtovat kuunnella, mitä toisella on sydämellä. Silloin meistä voidaan sanoa, että loistamme. Pyhitys on kertakaikkinen siltä osin, että Jeesuksen uhri riittää. Pyhitys tarkoittaa yhtälailla myös jatkuvaa prosessia, joka loppuu, kun saavumme voittajina maaliin, toisaalta ilman pyhitysprosessissa kasvamista emme pääse maaliin. Voimme siis päivittäin kasvaa siinä ja pyytää, että elämme todistaisi pysyvästä muutoksesta, jota lähimmäisemme voivat lukea. Se tuo kunniaa Jumalalle.

Rukoilen, että oppisimme asettamaan rajoja itsellemme ja myös lähimmäisillemme, niin ettemme väsyttäisi itseämme antaen aina periksi, kun meitä pyydetään johonkin. Mutta osoittaisimme kasvaneemme Jumalan lapsina niin, että sisäiset rajamme voisivat auttaa meitä sanomaan ei tilanteissa joissa ennen, vanhasta tottumuksesta, annoimme periksi synnille, syyllisyydelle ja häpeälle, sen sijaan, että vastaanottaisimme Jumalan armoa, rakkautta ja rauhaa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Matka ILTA Conference 2017 tapahtumaan

26.10.2017 juhlat, Raamatusta, Yleinen

Aloin valmistautua tapahtumaan noin kaksi kuukautta ennen tapahtuman alkua rukoilemalla sen puolesta aina silloin tällöin, sen lähestyessä tuli tarvetta lisätä luonnollisesti rukousta ja asiasta puhuttiinkin nuorten tiimijohtajien palaverissa, ja silloin aloin määrätietoisesti anomaan, että voisi tapahtua seuraavia asioita: Odotan, että nuoret ja nuoret aikuiset rakastuvat syvästi Jeesukseen ja antautuvat hänelle kokonaisvaltaisesti. Odotan, että moni pelastuu. Odotan, että moni löytää toivon, rauhan ja ilon. Näitä asioita rukoilin tapahtuvan. Ja sain myös kiittää rukousvastauksista.

Nuorten tiimijohtajien palaverin jälkeen ajattelin lähteä kotiin, mutta sitten Herra pysäytti minut. Näin, että kirkkomme vellamosalissa oli rukouskokous menossa. Se oli alkanut reilu 10min sitten. Olin jo menossa pois, kunnes koin syvän kutsun mennä vanhemman sukupolven kanssa rukoilemaan. Tuona iltana tapahtui jonkinasteinen läpimurto, näin Pekka kertoi tiimi-illassa. Itsekin kyynelin rukoilin monien muiden kanssa tuona iltana ja Herra laski sydämelleni, ettei ILTA konffa ole nuorten, vaan koko seurakunnan tapahtuma, sillä me tarvitsemme rukousarmeijan, joka taistelee kanssamme!

Kun viikkoa ennen tapahtumaa kokoonnuimme tiimi iltaan, jossa vapaaehtoiset olivat koolla, rakas pastorimme Pekka ohjasi rukoilemaan tiimeissä tapahtuman puolesta. Meitä oli kolme rukouspalvelussa palvelevaa paikalla ja näin näyn, jossa kaikkien rukouspalvelijoiden päällä oli Pyhän Hengen voima, ja se alkoi ilmetä, kun laskimme kädet ihmisten päälle. Olimme yhtä tiimiä, jolla on yhteinen palo siunata jokaista. Ja se välittyi voimakkaasti.

Tapahtumaviikon torstai-iltana kokoonnuimme tiimijohtajien, opetuslapseuskoululaisten ja seurakunnan vanhimmiston jäsenten kanssa kuulemaan opetusta tapahtuman pääpuhujalta Matt Kingiltä. Ennen kuin hän pääsi jakamaan sydäntään, ylistimme yhdessä Arttu Koskenrannan johdolla. Silloin alkoi tapahtua. Koin voimakasta Pyhän Hengen läsnäoloa ja sain keskittyä palvomaan Jumalaa. Kun keskityimme Herraan, hän alkoi siunaamaan meitä. Sitten pastori Pekka, seurakunnan työntekijät ja Matt ja Elisabeth King lähtivät siunaamaan meitä. Oli valtavan voimaannuttava hetki! Matt jakoi puheessaan siitä, että meidät on kutsuttu loistamaan Jumalan kirkkautta juuri sinne, missä olemme arkena: kouluihin, työpaikkoihin ja missä liikummekin. Siellä Jumala tahtoo ilmestyä, koska hän rakastaa jokaista ihmistä. Hän tahtoo käyttää jokaista Jumalan lasta siinä vaikutusalassa, jonka hän on antanut meille.

Kun perjantai koitti ja aloimme ylistäjien kanssa palvoa, aloin iloitsemaan hengessäni siitä, että olemme pikku hiljaa ymmärtäneet, kuinka tärkeää on valmistautua rukouksin näihin tapahtumiin, ilman sitä emme koe voittoja. Muutama viikko sitten keskustellessani kahden Jumalan läsnäoloa kantavan tiimijohtajan, Emilian ja Ani-Sofian kanssa, he totesivat, että tärkeämpää kuin on puhua ja tehdä päätöksiä tiimijohtajien palavereissa on yhteinen rukous palaverin päätteeksi, koska ainoastaan siellä saavutetaan todelliset läpimurrot. On ihanaa nähdä, kuinka vilpittömästi nuoret tapahtuman aikana tahtoivat palvoa Jeesusta ja keskittyä häneen. Hän on syy siihen, miksi kokoonnumme yhteen. Hän yhdistää meidät. Kiitos Herralle siitä, että ilmeisesti noin kolmekymmentä antoi tapahtuman aikana elämänsä Jeesukselle! Sen lisäksi Herra paransi sairaita, eheytti ja vapautti monia. Uskon ja toivon, että tapahtuma antoi voimaa arkeen, niin, ettemme häpeä Jeesuksen nimeä siellä missä elämme. Rukoilen, että uskoon tulleet saavat juurtua syvälle Jeesukseen ja hänen armoonsa ja löytää seurakunnan yhteyteen ja saada hyviä ystäviä, jotka auttavat kasvamaan.

Yksi merkittävä asia oli myös lauantaina brunssin jälkeen klo 14 alkanut kohtaaminen, kuten nimitämme näitä tilaisuuksia. Siinä Houm seurakunnan johtava pastori Niklas Niemelä opetti. Kerroin omasta prosessistani Houm seurakuntaani ja sen aktiiveihin keväällä blogissani. Oli todella vapauttavaa kokea yhteyttä houmilaisten kanssa ja palvoa Jumalaa. Kyynel taisi tirahtaa, kun koin, kuinka eheydymme tässä keskittyessämme Herraamme. Olemme yhtä Kristuksessa!

Kun mietin tapahtumaa kokonaisuutena, mieleen nousee syvä kiitollisuus Jumalalle siitä, kuinka hän kohtasi ihan jokaista, joka tahtoi kohdata häntä. Tuo jano hänen puoleen kasvaa joka kerta, kun tahdomme vain astua hänen parantavaan läsnäoloonsa. Eikä sen tarvitse todellakaan jäädä siihen, että hieno tapahtuma ja sitten alkaa karu arki. Vaan voimme kokea syvää yhteyttä Jumalan kanssa arjessa, kun pysähdymme kohtaamaan häntä. Hän odottaa ja kaipaa sitä valtavasti!

Kun heräsin lauantai aamuna, koin Herran puhuvan minulle siitä, ettei meidän tule pitää mitään itsestäänselvyytenä. Meidän tulee arvostaa lähimmäisiämme. Meillä on aina syytä ylistää ja palvoa Jumalaamme, koska hän teki jotain, mistä meidän pelastumisemme on täysin riippuvainen! Pidämmekö itsestään selvänä timanttia pastoritiimiämme, joka on tehnyt valtavasti töitä, jotta Jumalan valtakunta leviäisi tässä kaupungissa, maassa ja ympäri maailmaa?

Ennen tätä tapahtumaa sadat ihmiset ovat rukoilleet tapahtuman puolesta, monet ovat vuosikymmeniä rukoilleen herätystä. Me saamme kiittää heistä kaikista Jumalaa! Seurakuntamme näkylauseke tiivistää asian hienosti: Olemme Jumalan läsnäolon innoittama, lämminhenkinen ja palveleva seurakuntaperhe. Kaikki tähtää siihen, että ihmiset löytävät saman armon, minkä me olemme jo vastaanottaneet. Se saa meidät liikkeelle. Kaikki se vaivannäkö mitä vapaaehtoiset, esirukoilijat ja työntekijät ovat tehneet ei ole ollut turhaa. Se tuo kunniaa Jumalalle.

Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen, että saan vielä tänäkin päivänä palvella nuorten työssä ja vieläpä Pekka ja Neea Perhon paimenuuden alla. Se on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Pekka ja Neea elävät Jumalan läsnäolon todellisuudessa, ja he tahtovat olla nostamassa nuorta sukupolvea rohkaisten heitä jatkuvasti. He eivät vain ole paikalla, vaan aina läsnä. He katsovat silmiin ja siunaavat. Olen myös todella kiitollinen jokaisesta nuoresta ja nuoresta aikuisesta, joka tahtoo palvella Seinäjoen illassa. Ilman heitä tämä tapahtuma ei olisi onnistunut. Kaikesta saamme kiittää Jumalaa, joka johdattaa meitä Kristuksen voittosaatossa myös tulevaisuudessa! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Syyllisyydestä

19.10.2017 Raamatusta

Kun mietin, mistä kirjoittaisin tällä viikolla blogiin, mieleen nousi vahvasti ajatus siitä, miten Jumalan lapsetkin kamppailevat heikon itsetunnon, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa. Olen elänyt näitä vaiheita itsekin elämäni aikana. Paholainen on tullut valehtelemaan, tappamaan ja tuhoamaan, hän on syyttäjä. Mutta Jeesus on tullut antamaan yltäkylläisen elämän jokaiselle omalleen, uskommeko sen todella myös omalle kohdallemme? Monen on helpompi uskoa, että toiset voivat vastaanottaa Jumalan mielisuosion puhtaasta armosta, mutta omalle kohdalla se tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, kun ”minä olen niin likainen”. On täysin mahdotonta elää uskovan elämää omassa voimassa, omien hyvien tekojen kautta. Jeesus teki kaiken puolestamme, miksi meidän on niin hankala se hyväksyä? Yksi syy voi olla se, että se ei tunnu järkevältä. Elämme niin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, jossa mitään ei saa ilmaiseksi, vaan kaikki pitää ansaita. Työelämässä se toki päteekin, mutta sitten kun pyrimme soveltamaan sitä hengellisessä elämässämme, siitä tulee erittäin raskasta. Siksi Herra tahtoo opettaa jokaiselle lapselleen henkilökohtaisesti, kuinka paljon hän rakastaa meitä!

Mieleeni nousi kaksi kohtausta. Ensimmäinen kohtaus tapahtuu Vanhan liiton aikana ja on profeetallinen, tutkitaanpa Jesajan näkyä. Jaamme sen kahteen osaan.

Jesaja 6:1-4

Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen viittansa liepeet täyttivät temppelin. Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kullakin kuusi siipeä. Kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella jalkansa, ja kahdella he lensivät. He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ovenpielet vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone tuli täyteen savua.

Huomaatko latauksen näissä jakeissa? Minulle avainjae on jae kolme: ”He huusivat toinen toiselleen: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot; koko maa on täynnä hänen kunniaansa.” Miksi? Se kuvastaa sitä pyhyyden suuruutta, jonka serafit kokivat ja ilmaisivat. Jumala on kaiken yläpuolella, siksi ihminenkin pysähtyy hänen pyhyytensä edessä haukkomaan henkeään. Mikään ei vedä vertoja meidän Jumalallemme. Tästä johtuen Jesajan reaktio on voimakas:

Jesaja 6:5-7

Niin minä sanoin: ”Voi minua! Minä olen tuhon oma, koska minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, ja minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.” Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta. Hän kosketti sillä suutani ja sanoi: ”Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syyllisyytesi on poistettu ja syntisi sovitettu.”

Jos joku irrottaa yhden jakeen asiayhteydestään, tarkoitan, että sanoo, että ”niin, kyllä minä tiedän, että olen saastainen, niin likainen, etten voi enää kelvata Jumalalle” ja jää tähän epätoivoon, tulee sielunvihollinen säestämään ja kehottaa luovuttamaan. Sen sijaan meidän täytyy kunnioittaa Jumalaa ja hänen pyhää Sanaansa, että luemme aina koko asiayhteyden, jotta ymmärrämme mitä Jumala sen kautta tahtoo meille sanoa. Silloin emme lue väärin Raamattua, vaan rakennumme uskossa!

Sitten asiaan: Jumalan pyhyyden läsnäolossa voimme tunnistaa, että meillä on syytä tehdä parannus synneistämme, jotka vaivaat aidosti sydäntämme. Mutta sen jälkeen me saamme kokea Jumalan valtavan ihanan armon, joka kuuluu meille Jeesuksen tähden! Tarkoitin näitä jakeita profeetallisina, nimittäin minun mielestäni tässä syyllisyyden poisottamisella viitataan suoraan Jeesuksen täydelliseen uhriin ja siitä saatavaan puhtauteen. Mikä seuraus siitä on? Emme enää kuuntele syyttäjää, paholaista, vaan opettelemme käyttäytymään oikein suhteessa pysyvään vapauteemme. Jumala tahtoo puhdistaa meidät syyllisyydestä, joka tuottaa häpeää, koska näiden kautta vihollisemme yrittää saada katseemme pois Jeesuksesta. Kun ymmärrämme, että Jeesus kantoi jo syyllisyytemme, alamme kokemaan Jumalan rakkauden aivan uudella tavalla. Silloin meistä kasvaa terveitä Jumalan lapsia, jotka eivät keskity virheisiinsä, vaan muistavat keitä olemme Kristuksessa. Mitä tapahtuu, kun olemme kokeneet Jumalan hyvyyden ja anteeksiannon voiman? Terve Jumalan pelko. Se varjelee meidän askeleemme, kun kuljemme uskossa eteenpäin.

Johannes 8:4-7

”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Mooses on laissa antanut meille käskyn kivittää tuollaiset. Mitä sinä sanot?” Näin he sanoivat pannakseen Jeesuksen koetukselle ja päästäkseen syyttämään häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he toistamiseen kysyivät häneltä, hän suoristautui ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisenä häntä kivellä.”

Ehkemme ole tehneet aviorikosta, mutta tunnemme, kuinka synti vangitsee meitä ja koemme syyllisyyttä. Fariseukset syyttivät ja lain mukaan tilanne oli selkeä, mutta kun Jeesus vastasi syyttäjille, heidän omatuntonsa alkoi syyttää heitä heidän omista synneistään. Kenelläkään ihmisellä ei ole pokkaa sanoa, ettei koskaan olisi loukannut ihmisiä ja Jumalaa.

Johannes 8:10-11

Jeesus suoristautui ja kysyi: ”Nainen, missä ovat syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Tämä lyhyt dialogi on erittäin tärkeä, meille, kun tuskailemme oman lihallisuutemme kanssa. Jeesus tahtoi saada naisen ymmärtämään, että kaikki syyttäjät ovat poissa, julistamaan sen ääneen. Miksi? Koska sanoissa on voimaa. Kun nainen palasi kotiinsa, voin kuvitella tilanteen, jossa hän miettii tapahtunutta ja kysyy itseltään: missä ovat syyttäjäni? Ei missään, he ovat poissa! Mikä seuraus tällä syyllisyyden poistamisella on? Se, että Jumalan armo saa aikaan sydämen muutoksen. Aivan yhtä tärkeää on muistaa, että ainut, joka olisi voinut kivittää tämän naisen, samoin meidät, jos olisimme hänen sijassaan olleet, olisi Jeesus. Hän oli synnitön.

Sen sijaan Jeesus sanoo valtavan parantavat sanat: En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.

Ennen kuin voi odottaa hyviä hedelmiä, täytyy kylvää oikeita siemeniä. Kun Jumala tahtoo saada meidät kasvamaan uskossa, hän rohkaisee meitä. Hän ravitsee meitä läsnäolossaan, kun vietämme aikaa rukoillen ja tutkien Sanaa, soveltaen sitä päivittäin. Silloin Isä iloitsee siitä, ettei hänen armonsa mennyt hukkaan kohdallamme, vaan sai aikaan pysyvän muutoksen. Emme koskaan pääse täydelliseen synnittömyyteen eläessämme maan päällä, mutta Pyhän Hengen voiman avulla voimme kasvaa pyhityksessä, muuttuen Jeesuksen kaltaiseksi askel kerrallaan. Emme enää tahdo elää synnissä, vaan kasvaa pyhityksessä.

Rohkaisen sinua ystäväni näkemään itsesi Jumalalle erittäin rakkaana ihmisenä, josta Jeesus maksoi kalliin hinnan lunastamalla sinut kuolemasta elämään. Tämän faktan pitäisi rohkaista sinua ja minua elämään läheisessä suhteessa Herraamme. Hän opettaa elämään tahdossaan kärsivällisesti. Hän ei ole syyttäjä, vaan armahtaja, joka nostaa, kun kaadumme. Hän tahtoo siunata sinua koko sydämestään. Hän on sinun puolellasi, eikä sinua vastaan. Opettelemalla luottamaan hänen armoonsa, alat näkemään itsesi oikein, ja rohkaistut loistamaan Jumalan armoa vaikutusalassasi. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Yksinäisyydestä

14.10.2017 Raamatusta

Minä olen kokenut yksinäisyyttä pitkän aikaa, monellakin paikkakunnalla asuessani. Kun mietin, että mistä ihmeestä voisin kirjoittaa blogiin, alkoi mieleeni muistumaan, miten yksinäisyys on vaikuttanut elämääni. Toisaalta mieleen nousi Elian ja Sarpatin lesken kohtaaminen ja siitä uusi puoli, nimittäin se, miten voimme tutkia sitä tästä näkökulmasta käsin. Tarkoitukseni ei ole tuoda hienoa uutta tulkintaa esille, vaan näkökulma, jonka saatamme unohtaa. Uskon sen tulleen Pyhän Hengen vaikutuksesta, niin nokkela minä itsessäni en todellakaan ole.

1 Kuninkaiden kirja 17:10-16

Elia nousi ja meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, hän näki leskivaimon keräämässä puita. Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle vähän vettä astiassa, että saisin juoda.” Kun nainen lähti sitä hakemaan, Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle samalla myös pala leipää.” Mutta hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipää, ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Kerättyäni pari puuta menen leipomaan leivän itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.” Elia sanoi hänelle: Älä pelkää. Mene ja tee niin kuin olen sanonut, mutta tee ensin pieni rieskaleipä ja tuo se minulle. Leivo sen jälkeen itsellesi ja pojallesi. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ”Jauhot eivät lopu ruukusta eikä öljyä puutu astiasta. Näin on aina siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.” Nainen meni ja teki Elian sanan mukaan, ja hänellä, hänen perheellään ja Elialla oli syötävää pitkäksi aikaa. Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljyä puuttunut astiasta sen sanan mukaisesti, jonka Herra oli Elian kautta puhunut.

Mieti taustalle leski, jonka ainoa sosiaaliturva perustuu ainoan poikansa toimeentuloon ja siihen toivoon, että poika pitää äidistään huolta, kuten hänen tehtävänsä oli tuon ajan kulttuurissa. Kun nälkäkuolema alkoi häämöttää, kaikki toivo alkoi valua hiekkaan. Tähän tilanteeseen saapuu profeetta Elia, joka pyytää leskivaimoa leipomaan uskossa ensin hänelle, vasta sitten itselleen ja pojalleen. Ei kovin lohduttava tilanne? Mutta kuitenkin leskivaimo kunnioitti niin paljon Jumalan miestä että toimi näin. Sen jälkeen Herra piti huolta heistä. Hieno todistus siitä, kuinka Jumalan kunnioituksen valitseminen toi ja tuo edelleen läpimurron ja menestyksen.

Mutta mietitäänpä tästä lähtökohdasta: Nainen on onnellisesti naimisissa, mies elättää vaimonsa ja poikansa. Sitten jostakin syystä mies kuolee ja toimeentulo ehtyy täysin. Nainen on murtunut siitä, että hänen rakastamansa mies on kuollut ja he ovat pojan kanssa kuolemaisillaan. Varmaan tuntuu todella yksinäiseltä ja siltä, ettei ole Jumalaa, joka voi pelastaa tästä tilanteesta. Mutta lesken kyyneleet nähdään taivaassa ja Jumala lähettää juuri hänen luokseen Elian. Hän tulee juuri oikeaan aikaan. Mitä tämä kertoo Jumalasta? Eikö juuri siitä, että hän on armahtava ja rakastava Jumala, joka näkee kaiken. Hän ei ole hylännyt ihmistä, vaikka joskus niin kuvittelemme ahdistuksissamme. Hän sallii toisinaan ahdistavia tilanteita, mutta jos päätämme uskossa katsoa häneen ja huokaista ”vain sinä Herra voit auttaa minua” emmekä jää katsomaan, itkemään ja kiroilemaan ongelmamme edessä, jossakin vaiheessa, jollakin tavalla hän tulee ilmestymään.

Kun mietin omaa elämääni, muistan, kuinka moniakin kertoja olen kokenut yksinäisyyttä ja sen tähden olen sulkeutunut ja ahdistunut lisää. Muistan kuinka asuessani Kokkolassa minulla ei ollut siinä elämän vaiheessa aktiivista, säännöllistä tapaa tutkia Raamattua ja rukoilla. Kävin kyllä toisinaan seurakunnassa, mutta usko ei näkynyt paljoakaan arjessani. Jossain kohtaa frendejä muutti pois ja vaikka minulla oli parikin hyvää ystävää, en viettänyt aikaa heidän kanssaan juuri lainkaan. Sitten alkoi uskonelämässäni alamäki ja aloin vieraantua uskovista. Siihen liittyi myös hullut määrät elokuvia ja sarjoja, jotka eivät rakentaneet uskoani, vaan veivät minua poispäin Jumalasta. Samalla koin valtavaa yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, koska olin kauan toivonut löytäväni elämänkumppanin. Aloin olla epätoivoinen yksinäisyyteni kanssa ja lievensin kriteereitäni ja ajattelin, että eihän sillä oo väliä, vaikkei hän oliskaan uskossa, pääasia, että on hyvän näköinen.

Lopulta Herra käytti ystäviäni ja herätti minut tilanteeseeni ja sain uudistua. Sitten aloin toivoa, että pääsisin muuttamaan pois Kokkolasta, se olisi yhden elämänvaiheen loppu. Lopulta pääsin muuttamaan Seinäjoelle ja olin todella kiitollinen siitä. Tutustuin uusiin ihmisiin seurakunnassa, mutta en päässyt niin sisälle, kuin olisin toivonut. Onneksi pääsin miesten soluun ja se auttoi merkittävästi sopeutumistani. Jossain kohtaa päätin alkaa opiskelemaan teologiaa ja Raamattua. Tähän päälle toimin solujohtajana ja rukouspalvelussa, sekä Sateet lähetä tilaisuuksissa, että Seinäjoen illassa. Alkoi kalenteri täyttymään. Huomasin, että koen taas yksinäisyyttä, mutta koska minulla oli luja päätös saada tutkinto tehtyä, ajattelin, että minun täytyy todella satsata opiskeluihin, vaikka sen kustannuksella, että joudun kokemaan yksinäisyyttä. Se ei ollut mukavaa. Aina oli kiire.

Lopulta ymmärsin, etten voi olla supermies, joka tekee kaiken mahdollisen ja työskentelee tehokkaasti, herää arkena kolme kertaa viikossa aamulla ennen kolmea mennäkseen salille, niin hyvältä kuin laihtuminen ja parempi fyysinen olo tuntuivatkin. Luovuin teologian opinnoistani, jotta voisin viettää aikaa ystävieni kanssa ja saada tilaa hengittää. Nyt olen nauttinut tästä syksystä enemmän kuin koskaan, koska stressi poistuu metsässä pelatessa frisbeegolfia ja ottaessa rennosti. En koe enää yksinäisyyttä, vaan lepoa ja rauhaa. Tämän kaiken keskellä olen kokenut Seinäjoen Helluntaiseurakunnan kodikseni, erityisesti nuorisotyön, josta löytyy monia ystäviäni, joille voin olla läpinäkyvä. Jokaisella meillä on tarve tulla hyväksytyksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Toivon, että sinulla rakas lukijani on ihmisiä, jotka voivat auttaa sinua, eikä sinun tarvitse kokea yksinäisyyttä, vaikka kävisitkin seurakunnassa säännöllisesti.

Mutta yhden asian olen saanut oppia ystäväni Artun avulla. Hiljaisuus on taivaallista. Aiemmin täytin pääni jatkuvasti musiikilla, kiireellä, stressillä. Nyt olen opetellut vähentämään musiikin kuuntelua, varsinkin metsässä. Siellä ei totisesti tarvitse kuin nauttia hiljaisuudesta ja nähdä, kuinka valtavan hyvä Taivaan Isä on. Hiljaisuus ei ole saanut minua kokemaan musertavaa yksinäisyyttä, päin vastoin! Hiljaisuudessa Jumala puhuu monesti asioista, mitä melun täyttämä päämme ei voisi vastaanottaa muuten. Tätä olen opetellut ja prosessi jatkuu.

Olen myös miettinyt sitä, että yksinäisyyden hyvä puoli oli se, että aloin miettimään, miksi koen sitä, vaikka lähelläni on ihmisiä. Aloin miettimään, kenen pitäisi olla paras ystäväni? Jeesuksen. Sen jälkeen aloin priorisoimaan ajankäyttöäni sen mukaan, että hän todella saa hallita elämäni jokaista osa-aluetta. Jumala siis kääntää meidän mielestämme negatiiviset asiat voitoksemme, jos päätämme rakastaa häntä. Näiden prosessien jälkeen olen oppinut erottamaan aikaa ensin Jumalalle ja muuttumaan pikku hiljaa Jeesuksen kaltaiseksi. Uskon, että todella tarvitsin tällaisen oppitunnin, jotta nöyrtyisin ja oppisin rakastamaan lähimmäisiäni, vaikkei se helppoa aina olekaan.

Rakkaat lukijat, muistetaan, että Jumala on todella meidän puolellamme, eikä meitä vastaan. Kun hän on niin hyvä Jumala, voimme opetella luottamaan häneen kokosydämisesti. Ole siunattu :D

Jumalan oma ilmoitus

9.10.2017 Raamatusta

Tällä kertaa aiheena Raamatuksi kutsuttu kirjakokoelma, Jumalan oma ilmoitus hänen luomilleen ihmisille. Siksi sen pitäisi olla arvokas jokaiselle ihmiselle, jotta oppisimme tuntemaan itseämme syvällisemmin, sekä Luojaamme. Se kertoo meille, mitä tapahtuu, kun sydän muuttuu ja tulemme Jumalan armon valtakuntaan sisälle. Sen kautta jokaisen Jumalan lapsen identiteetti selkiytyy, ilman sitä olemme hukassa. Juuri sen tähden paholainen pyrkii saamaan esimerkiksi kiireen kautta jokaisen uskovan pois sen äärestä.

Joskus jostakin sinänsä positiivisesta tai neutraalista asiasta voi tulla palvontamme kohde, sen sijaan, että antaisimme aikaa Jumalasuhteen hoitamiselle yksityisesti, ja palvoisimme häntä, joka sen todella ansaitsee. Niin minullekin kävi vuosia sitten. Katsoin paljon tv:tä, olin futis friikki niin sanoakseni. Kaikki muu kiinnosti enemmän kuin Jumalan Sanan tutkiminen. Sitten jouduin alkaa niittämään satoa tästä valinnasta ja seuraukset eivät olleet miellyttäviä.

Saarnaaja 12:1

Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista sanot ”Nämä eivät minua miellytä”.

Näihin Salomon sanoihin kätkeytyy suuri viisaus. Nuorina teemme todella suuria valintoja, jotka vaikuttavat siihen, miten elämme tulee muovautumaan. Jos nuorena oppii jo tutkimaan Raamattua säännöllisesti ja totuttaa itsensä siihen, siitä seuraa siunaus. Mutta minäkin opin joskus 27 vuotiaana tutkimaan Sanaa, eikä se ollut liian myöhäistä, kiitos siitä Herralle! Joten se ei voi olla liian myöhäistä sinullekaan, jos tämä puhuttelee sinua.

Heprealaiskirje 4:12

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.

Aika selkeää tekstiä? Totisesti. Kipeä kysymys: Annammeko Jumalan arvioida sanansa kautta sisäistä elämäämme ja vaikuttaa muutosta? Aluksi se saattaa tuntua todella hankalalta, koska ihminen luonnostaan tahtoo olla omapäinen ja riippumaton. Mutta jos antaudumme prosessiin, jossa Jumala saa paljastaa meille, aina kun hairahdumme, opimme nöyriksi ja kuuliaisiksi. Millaisia ihmiset sitten yleensä ovat? Ajoin yksi aamu töihin ja toiselta tieltä kaveri tuli kovalla vauhdilla suoraan kolmion takaa eteeni. Itsekkyys, sitä totisesti löytyy helposti sekä oman että monen muun puseron alta. Jumalan sana paljastaa syvimmät motiivimme ja jos ylpeys hallitsee meitä, moni torjuu sen nopeasti, mutta myöntymällä sen ohjattavaksi saamme nähdä mikä siunaus siitä seuraa.

Joskus kuulin jonkun sanovan ”hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille”. Mutta onko todella niin? Ensinnäkin, onko ihminen todella luonnostaan hyvä? Jos katsomme Raamatusta, se kertoo koruttomasti, kuinka turmeltunut ihminen on synnin tähden. Sana on siis peili, joka kertoo miten asiat ovat, mutta sen jälkeen Jumala ei torju ihmistä, vaan tuo positiivisen ratkaisun elämäämme, mikäli nöyrrymme hänen edessään. Jos ihminen tunnustaa Jumalan sanan auktoriteetin, hän tunnustaa samalla myös Jumalan auktoriteetin, joka on sitoutunut omaan ilmoitukseensa. Sanan kautta jokainen ihminen voi löytää tien yhteyteen Jumalan kanssa!

2 Pietarin kirje 1:19

Niin on nyt meille profeetallinen sana entistäkin lujempi, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti syttyy teidän sydämissänne.

Pietari kehottaa siis meitä opiskelemaan Jumalan Sanaa, koska koko identiteettimme uskovina perustuu sille. Ei ole mitään vahvempaa perustaa kuin se. Kielikuva pimeässä loistavasta lampusta kuvaa erinomaisesti, mikä merkitys sillä on, koska ilman sitä emme näe yhtään mitään pimeässä. Tämä maailma on todella pimeä ja juuri sen tähden meillä on kaikki syy arvostaa Raamattua ja soveltaa sitä elämäämme.

Psalmi 1:1-3

Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan, ei viivy syntisten teillä eikä istu pilkkaajien parissa, vaan on mieltynyt Herran opetukseen ja tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu. Kaikki mitä hän tekee, menestyy.

Jos kysymme ja otamme neuvoja vastaan joltakin, hän on auktoriteetti meille. Jos viivymme pitkiä aikoja ihmisten lähellä, joiden arvomaailma on eri kuin meillä, alamme muuttumaan samanlaisiksi kuin he. Tässä ei siis sanota, ettemme saa enää koskaan viettää aikaa ihmisten lähellä, jotka eivät usko Jumalaan, koska Herra tahtoo heidätkin pelastaa! Sen sijaan tässä varoitetaan siitä, millaiseksi jatkuva läheinen kanssakäyminen voi johtaa. Sen sijaan autuas, Jumalan oma, tahtoo oppia tuntemaan Raamattua ja soveltaa sitä. Jos vietämme aikaa Herran sanan äärellä, opimme vetoamaan hänen lupauksiinsa ja tuottamaan hyvää hedelmää, joka kertoo, että luotamme Jumalaan tarpeidemme täyttäjänä.

Voisin määritellä autuaan Jumalan lapsen niin, että hän tahtoo oppia tuntemaan Jumalan sanaa jatkuvasti lisää ja ennen kaikkea soveltaa sitä arjessaan. Silloin hän kokee tyydytystä suhteessaan Jumalan kanssa. Autuas mies tai nainen ei välttämättä viittaa siihen, että hän on kävelevä tietopankki, joka osaa Raamatun ulkoa, vaikka sekin on hyvä ja tavoiteltava asia, vaan hän on Sanan kautta muuttunut. Muuttunut elämä todistaa, ettemme ole vain oppineet hengelliset lainalaisuudet, vaan olemme lämpimiä ja anteeksiantavia sydämeltämme, joka kuvastaa Jeesuksen kaltaiseksi muuttumista.

Toisin sanoen, Jumalan sana on saanut muuttaa syvimpiä motiivejamme ja asenteitamme, jotka ovat välttämättömiä, jotta ihmiset jotka eivät vielä ole löytäneet yhteyttä Jumalan kanssa, voisivat saada käsityksen, mitä usko Jumalaan saa aikaan! Silloin he alkavat kaipaamaan tuota samaa, kun näkevät, ettei uskovan ihmisen elämä olekaan tiukkapipoista suorittamista, vaan Jumalan armosta tulevaa ilon ja rauhan kokemista. Muuttuneet elämät kertovat suuresta Jumalasta, joka saa janoamaan sitä itselleenkin.

Rehellinen vastaus kysymykseen, viihtyvätkö ihmiset lähelläni ja kokevatko he minut turvalliseksi persoonaksi, kertoo eittämättä totuuden, onko Jumalan sana saanut muuttaa sydäntäni. Ai, oliko kipeä kysymys? Todellakin. Kun Pyhä Henki kysyi minulta tätä muutama päivä sitten, pysähdyin. Niin on tarkoituskin. Meillä on aivan liian usein niin kiire, ettemme kerkeä pysähtyä kuuntelemaan, mitä Herra tahtoo puhua meille Sanansa ja Henkensä kautta. Jos tuo kysymys osui ja jopa sattui, voimme reilusti pyytää Herralta armoa, että hän alkaa pikku hiljaa muuttamaan meitä sisältä ulospäin: Sana saakoon tilaa sydämissämme, niin että opimme Jeesuksen tavan toimia rakkauden lain ohjaamina, sanan miehinä ja naisina, jotka eivät käytä sitä lyömäaseena, vaan soveltavat sitä rakkaudessa ja kärsivällisesti kertovat ihmisille, miten kannattaisi toimia.

Rakas ystäväni sanoi minulle, että uuden tavan oppiminen vie aikaa pari viikkoa. Mitä jos päättäisimme sijoittaa itseemme ja sitoutua opettelemaan tutkimaan Raamattua säännöllisesti? Se on todellinen sijoitus tulevaisuuteemme ja iloitsemme kerran Jumalan luona, että opimme tuntemaan häntä, sekä itseämme hänen pyhän ilmoituksensa kautta. Ole siunattu :D