Selaat arkistoa kohteelle Positiivisuus haaste.

Tyhjää. Ehkä positiivisuus postaus osa 4. vai?

18.11.2014 Positiivisuus haaste

Eli moi vaan kaikille!

Mulla ei oo taaskaan mitään kirjoitettavaa. Tai siis Maijalle mun pitäis vastata, mutta siihen tarvitsisin enemmän aikaa ja paremman keskittymiskyvyn. Nyt multa puuttuu ainakin keskittymiskyky, ajasta en tiedä sillä en tiedä nukahdanko puolen tunnin päästä vaiko kolmen. En tiedä, haluaisin kyllä nukkua. En jaksa olla hereillä.

Tyhjää.. Mun pää on ihan tyhjä.

Olin tänään Maijun (terapeuttini)  luona. Hän huomautti mun vajoavani ajatuksiin. Ajatukseni asiasta: ”Elän koko ajan vähintään yhtä elämää ajatuksissani, tein tai olin missä vaan. Eiks se oo normaalii olla ajatuksissaan? No joo olin psykiatrini luona mut so? Ei huvittanut jutella niistä asioista, ei niis jutuis ollut mitään puhuttavaa. Maijun olis tarvinnut arvata mistä halusin puhua, mikä on taas mahdotonta, tietäen mistä halusin puhua. Huokaus.” Elämä on vaan niin hemmetin vaikeeta.

 

Tässä tulee positiivisuuspostauksen osuus: huomenna äikän tunnilla me saadaan meitin teatteriarvostelut. Jee! En malta odottaa.  Ja tähän se loppuu.

 

Mitäs sitten?

 

Hei! Minusta on super mukavaa saada teiltä kommentteja. Kommentin ei tarvitse olla mikään ihmeellinen. Voisitte vaikka kertoo mielipiteitänne mun blogista (esim. onko tää sekava, (ei voi oikeen sanoo iloinen yms koska kirjoitusaiheet ovat suurimmaksi osaksi synkkiä), mistä haluaisit mun kertovan/ kirjoittavan jne.) Risut ja Ruusut kaikki kehiin!!

 

Taidan lopettaa tän päämäärättömän kirjainten ja niistä muodostuvien sanojen sekoittamisen.

Öitä.

-Elina

Positiivisuus haaste osa 3. perjantai

14.11.2014 Positiivisuus haaste

Tämä jää lyhyeksi..

Olin tänään poissa koulusta ja olin yli kuusi tuntia konella, enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä. Tein sen koko ajan äikän reportaasia. Teen sen viime kesän piirileiri Piiru 14:sta. Oli mukavaa selata niitä kuvia ja palata jälleen leirille. Leirillä oli 3 500 leiriläistä, eli aika iso leiri. Vuonna 2016 on seuraava iso leiri, jostain kuulin et sinne odotettais jotain 12 000 leiriläistä. Kyse on siis koko Suomen laajuisesta leiristä jonne tulee myös paljon ulkomaalaisia. Se ei oo eka niin iso leiri mulle, olin nimittäin 2010 Kilkkeellä, jolla oli 10 000 leiriläistä. Isot leirit ovat ihan parhaita!!! ♥♥♥♥♥♥♥

 

T. Elina

Positiivisuus postaus osa 2. torstai

13.11.2014 Positiivisuus haaste

En saa aikaan läheskään mitään niin hyvää kun eilen, mutta kun lukijani minut tähän haastoi aion vastata haasteeseen niillä voimilla mitä mulla on nyt. Jos jaksan kirjoittaa vielä vähemmän positiivisen postauksen kirjoitan sen.

Mutta nyt postauksen aiheeseen. Eilen ku sanoin tietäväni mistä kirjoitan niin en kohtalon oikun vuoksi voi kirjoittaa, koska sitä ei tapahtunutkaan.

Menin tänään koulun jälkeen kaupunkiin ja siellä ostin pari juttua ennen kuin menin terapeuttini Maijun luokse. Maijun jälkeen eilisessä postauksessa kertomani äitini siskon mies haki minut heille. Minun oli tarkoitus mennä pitämään seuraa yli 80-vuotiaalle Ainolle (omasta tahdostani/halustani/ehdotuksestani(!!!)). Mutten sitten päässytkään sinne.. ensi kerralla. Harmittaa vaan kun ostin hänelle viemisiksi suklaarasian ja joulunpunaisen Tulilatvan (kukka). Olin sitten kaksi tuntia Oilin ja Juhan luona. He ovat iältään kuusissakymmenissä eli vanhemman puoleinen pariskunta. Oli silti mukavaa kun he saivat päiviinsä vaihtelua (varsinkin Oili, joka viettää paljon aikaansa kotona, yksinkin kun Juha on yrittämässä kerätä pienellä myyntihommallaan leipää pöytään. Oli mukavaa ilahduttaa heitä.

 

Toinen juttu: Juha heitti mut keskustaan elokuvateatterille ja menin tukihenkilöni kanssa leffaan. (Onko jollakin teistä ollu tukihenkilöö? En oikeen osaa selittää mut siis sain sen lastensuojelusta. Hanna on henkilö jonka on tarkoitus olla mulle ystävänä ja me tehään asioita joita ehdottelen välillä molemmat ollaan ehdotettu samoja juttuja (!). Nähdään Hannan kans n. joka toinen viikko.)  Olimme katsomassa Interstellar nimisen elokuvan. Pidin elokuvasta todella paljon ja suosittelen sitä kaikille jotka haluavat katsoa välillä erillaisen elokuvan. Olin todella hyvällä tuulella leffan jälkeen. Mitä tapahtuu sitten, siitä jatkankin seuraavassa postauksessa.

 

Positiivisuudesta moi.

– Elina

Positiivinen postaus päivä 1. keskiviikko

12.11.2014 Positiivisuus haaste

Moi

Eräs lukijoistani haastoi minut viikon ajan joka päivä kirjoittamaan positiivisen postauksen. Kiitos hänelle vielä kerran. ♥

 

Mistähän kirjoittaisin?   Tämän päivän positiivisimpia asioita ovat olleet:

-Aamulla mulla oli ekaks kuvista, tänään tekemässäni työssä onnistuin mielesti hyvin, (vaikken päässytkään kovin pitkälle, sunnuntaina taidan tehdä loppuun). Mutta positiivisimpien asioideni listalle pääsee tämä: kuukausi sitten aloitimme kuviksessa työtä jossa piti piirtää oma koti realistisena ja kodin ympärille epärealistisissa mittasuhteissa kaikenlaista mitä mieleen tuli (esim. isoja kasveja ja eläimiä tai piirtää koti merenpohjaan). Tarkoitus oli, ettemme aina ajattelisi kaavoihin kangistuneena: talo ja puut ovat tietyn kokoisia ja näköisiä, samoin esineet ja asiat. Omasta ja muutaman muunkin (kuten kuviksen opettajani) mielestä onnistuin kyseisessä työssä todella hyvin. Valitettavasti en saa laitettua kuvaa tänne näytille mutta voin joskus yrittää selittää mitä kuvassa on ja kyseisten asioiden ja esineiden merkityksiä minulle. En voi tässä postauksessa sitä tehdä, kun en voi kertoa mitään negatiivista! ;D

-Toinen positiivinen asia oli: kun kävin myymässä partiolaisten adventtikalentereita. En muista olenko jo kertonut, mutta harrastan partiota, jo vuodesta 2005! Jotkut teistä varmaan tiedättekin partiolaisten joulun alla myyvän adventtikalentereita. Kalentereiden myyminen on tärkein partiolaisten  varainkeruu keinoista, joten on hyvin tärkeää myydä mahdollisimman monta kalenteria. Itse olen aiempina vuosina myynyt 30-50 kalenteria. Mikä on aika paljon, varsinkin kun ottaa huomioon ettei mulla ole kuin muutama sukulainen jotka ostavat, joten pääasiassa olen myynyt kalenterieita kiertämällä ovelta ovelle. Lääkärini ihmetteli miten pystyn siihen (ottaen huomioon vointini ja ongelmani: olen ujo, vaikea tutustua uusiin ihmisiin, olla vieraiden kanssa tekemisissä, vaatii aika paljon kanttia lähteä soittelemaan vieraiden ihmisten ovikelloja, tarvii peittää kaikki se paska iloisen ja reippaan ilmeen taakse jne.). On se toki raskasta, mutta partio on minulle rakas harrastus ja haluan antaa oman panokseni, partiotoiminnan hyväksi.  Sain tänäänkin hyvin kalentereita kaupaksi. Jalat ovat väsyksissä, vaikka äiti olikin kuskaamassa.

-Kolmas ja tällä hetkellä viimeinen mieleeni tuleva päivän positiivisimpien asioiden listalle sopiva asia tulee tässä: Äitini siskon ja hänen miehensä rahatilanne ei ole moneen vuoteen ollut kovinkaan hyvä. Sisko on ollut koko ikänsä invalidi ja mies on ollut jo useamman vuoden työttömänä. Vuosi sitten eräs mies julkaisi kirjan. Mies sattuu olemaan äidin siskon ja hänen miehensä tuttu. Kirjailija antoi siskon miehelle (olisko ollut noin) 700 kirjaa ja sanoi, kun myyt nuo saat pitää niistä saamasi tuotot. Kirja maksaa 20 €/kpl ja niitä on n. 300 jäljellä. Mies postittaa kirjat ostajille, joten hän tarvitsee osoitetarroja (ei halua epäselvällä käsialallaan kirjoittaa osoitteita pakettien kylkiin säästäen monelta osapuolelta vaivaa).  (Nyt pääsen vihdoin taustojen selvittelyn jälkeen itse asiaani.) Mies tekee osoitteista luettelon ja lähettää sen minulle s.postiin ja minä teen tietokoneella osoitetarrat. Tunti sitten sain viimeisimmän tarraerän valmiiksi ja huomenna vien sen heille. Saan auttaa (vähävaraisempia) läheisiäni selviämään elämästä, saan tukea heitä.

 

En usko pystyväni paljoakaan positiivisemmista asioista enää kirjoittamaan, toivottavasti kyseisen haasteen lähettäjä ja te muut piditte postauksesta.  Lisää haasteita ja postausehdoituksia tulemaan! ♥♥

Hyvää yötä ja huomiseen! Tiedän jo mistä huomenna kirjoitan! :D Sitä odotellessa.. ♥

 

 

Vaihteeksi positiivisemmalla tuulella (kiitos ihanan haastajani): Elina