Selaat arkistoa kohteelle ompelu.

Joulun odotusta, kortteja ja askartelua

15.12.2016 DIY, ompelu, Yleinen

Jouluun on enää 9 päivää. Hyvin pysyy kärryillä kun lapsilla on joulukalenterit. Joulukalenteriasiassa aikomus oli mennä helpoimman kautta tänä vuonna, kun arkeen mahtuu niin monta muutakin aikasyöppöä. No niin… Eipä hätää! Saatiin siihenkin hieman haastetta, kun ehdittiin ostaa kalenterit kerrankin todella hyvissä ajoin, mutta sitten isompi muksuista joutuikin täysin laktoosittomalle ruokakokeilulle. No tietysti maitosuklainen kalenteri meni pannaan ja ajattelimme, että ostetaan sitten uusi. Ei hei! ”Kun minä haluan sen Ryhmä Hau-kalenterin pitää!!!” Mitä tekee uhrautuvat vanhemmat? ;) No tietysti tyhjentää suklaat ja laittaa tilalle irtokarkit (eikä tietysti yhtään sen aikaisemmin kuin 30.11. about klo 22.15) :D

Päätin marraskuussa myös kokeilla ihanan näköisiä valkoisia koristeita tehdä soodataikinasta. Teimme ennen isänpäivää soodataikinasta (ohje löytyy netistä hakusanalla soodataikina) koristeita piparimuoteilla. Tytön taidonnäyte (osa isänpäivälahjaa) roikkuu oksassa juuttinarulla.

No sitten seuraava joulustressi… perinteiset joulukortit! Aina hyvissä ajoin aloitettu ja viime tingassa lopetettu ;) Viimeiset kortit postitin toiseksi viimeisenä päivänä. Ja ne mitkä aion antaa kasvokkain, odottaa…

Tässä pari maistiaista korteista. Kokeilin Dymo-kirjoittimen innoittamana.

Sitten halusin pienet joulumuistamiset laittaa tyttöjeni ihanille hoitajille, koska itse tiedän kuinka arvokasta työtä tekevät ja venyvät välillä näillä resursseilla ihan uskomattomiin tekoihin <3

Tässä pieni ja edullinen vinkki kavereille, työkavereille, päiväkodin/koulun henkilökunnalle jne.

Tarvikkeet: pilttipurkki, kangasta, vanua, decoupe-lakkaa/ eri keeperiä,

karkkeja, Dymo-kirjoitin tm. vastaava, punaista askarteluhuopaa, neula, punaista lankaa, huovutusneula ja alusta

  1. Ota vanua ja kaada kädelle jonkun verran lakkaa. Pyöritä vanu palloksi kädessä decoupe-lakassa. Anna kuivua kovaksi.
  2. Laita karkit purkkiin.
  3. Leikkaa kankaasta suikale ja kiedo piltti-purkin suulle huiviksi.
  4. Neulahuovuta ympyrän muotoinen n. 8cm halkaisijaltaan oleva litteä pala
  5. Neulo huopaympyrästä kartion muotoinen tonttulakki
  6. Kirjoita Dymolla teksti esim. saajan nimi, tervehdys jne. ja kiinnitä purkin kylkeen
  7. Laita purkin kannelle liimaa. Laita kuivunut vanupallo siihen. Laita pallon päälle liimaa ja kiinnitä tonttulakki.

Ensi viikolla päivittelen vielä blogin ja sitten hiljennyn joulun viettoon! <3

 

Arpalipukkeesta verhoksi

11.8.2016 ompelu, Yleinen

Keväällä kävin mieheni kanssa Lapin Rakentajamessuilla hakemassa ideoita kotiin ja mieheni tutkailemassa alansa viimeisiä tuulia. Messuilla oli paljon kaikenlaista ja muutama arvontalipukekin tuli rustattua. Eniten jäivät mieleen paikallisen Signesin (kangas- ja ompelutarvikeliike) uudistaminen ja nykypäivään tuleminen. Aiemminkin Signes on ollut hyvin kattava kangaskauppa, mutta nyt myös kaikkea pientä sisustajan silmää miellyttävää oli tullut valikoimiin. Messuilla oli myynnissä valikoima uusia tulokkaita ja tässä kohtaa iski runsauden pula enkä osannut ostaa mitään. Voit tutustua kotisivuihin osoitteessa www.signes.fi

Lisäksi messuilta löytyi kirjatukun messuosasto ja sieltä tarttui mukaan ideakirja. Kirjassa houkuttivat jouluun liittyvät ideat (tunnustan olevani jouluhöppänä) ja pienet kodin tuunausvinkit kuten vanhan pöytälampun johtojen maalaus, millä sai todella ilmeikkään lampun aikaiseksi.

023

Syy miksi kirjoitan aiheesta vasta 4 kuukautta myöhemmin on se arvontalipuke ja se mitä siitä olen nyt operoinut… Signen osastolla kirjoitin lipukkeeseen nimeni ja seuraavalla viikolla sain mukavan yllätyksen. Olin voittanut 100 euron arvoisen lahjakortin liikkeeseen!!! Sain siis rauhassa ajan kanssa lähteä tutkailemaan valikoimaa, ilman että budjetti kärsisi. Otin mieheni mukaan makutuomariksi (lastenvahdiksi). Lapsetkin on ihanasti huomioitu liikkeessä, josta löytyi iso lelukoppa ja äiti sai rauhassa tutkailla, mille alkaisi. Ei myöskään tullut ollenkaan sellainen olo, että olisin jotenkin ”huonompi asiakas” , kun olen voittanut, enkä maksava asiakas. Myyjällä oli aikaa ja halua palvella kärsivällisesti pyöritellessäni kankaita ja ideoita, mitä alkaisin tekemään. Vaikka liikkeessä oli niitä maksaviakin asiakkaita, oli myyjällä aikaa esitellä valikoimaa ja antaa ehdotuksia minulle. Todellakin onnistunut voitto kaikkien kannalta, koska varmasti menen myöhemmin ihan omilla rahoillanikin ostoksille ;)

Loppujen lopuksi mukaani päätyi seuraavanlainen pussukka

007

Mitä pussukka sisälsi?

008

Ivana Helsingin patalaput ja keittiöpyyhkeet

Yhdistelmä

Kangasta, josta syntyi…

011

008 (2)

009 (2)

068

005 (2)

  054

 

Projekteja pukkaa…

15.10.2014 Neulonta, ompelu, Virkkaus

DSC_0083

Nyt on taas alotettu monta asiaa, jotenki en vaa osaa tehdä yhtä asiaa kerralla, ellei ole kyse jostain pikku-jutusta. On mukava välillä ommella, neuloa tai virkata. Näin käsityölehdessä aivan ihanan idean kloritilla painamisesta. Lehtiin sivellään klorittia, painetaan aika kauan ja jopa uudelleen vielä maalataan lehtiä välissä ja näin ihanaa jälkeä tulee farkkukankaaseen! Tästä tulee kassi, heti kun vain kerkeän ompelemaan. Aivan ihana idea!

DSC_0120 DSC_0121

Puikoilla on tällä hetkellä rose mohairista, vaaleansinisestä, taikabolero ja 7veikan langoista (jämiä) hame. Hameen ohje on dropsin sivuilta. Vuorotellen virkataan ks, silmukoita ja pylväitä. ja sitten helmaan tulee isoäidin neliöita jotka ovat jo valmiina. Valmista tulee aikanaan.

kukkakranssi

Tässä aivan ihana idea! tämän teen, se on varma. Virkkailen jämäkukkia sillon tällön ja tämmöisen teen kesäksi oveen, kyllä.!!

 

Tuunausta

11.9.2014 ompelu, Virkkaus

DSC_0041

Lähtökohtana siis ihanuuteni ja löytöni kirpparilta reilu vuosi sitten. IHanan lila villakangastakki. Tämä takki on ihana sellaisenaan, jos se nyt vielä jollekin jäi epäselväksi tästä hehkutuksesta. Mutta halusin kuitenkin toteuttaa uusimmassa Taika lehdessä näkemäni idean, joten näin se sitten muotoutui.

DSC_0043 DSC_0050 DSC_0046

Virkkasin tuollaista kuviota pikkupätkät ja tadaa näistä tuli ihanat koristeet taskuihin. lankana novitan 7veikka vaaleanpunainen. Ajattelin tehdä vielä lisääkin, mutta toisaalta liika krumeluus on turhaksi ja näin tulee ihanat yksityiskohdat esille. Taakse takkiin saattaisin jotain vielä lisätä, mutta ainakin nyt tämä kelpaa näin.

Kirjonta kokeiluja

25.8.2014 Kirjonta, ompelu

Katselin viime vuoden puolella mummoni nurkista minulle siirtyneitä kapioliinoja. Monet oli vielä alkuperäisillä viikauksilla kun ei hienoja pellavaliinoja oltu koskaan otettu käyttöön. Yhteistä näille kaikille parille kymmenelle liinalle oli kauniisti kirjaillut nimikirjaimet. Niitä katsellessa rupesin miettimään, että siinä voisi olla hauskataito opetella vielä kun on hyvät silmät ja näkee mitä tekee.

SONY DSC

Mummoni tyttönimen nimikirjaimet, kauniisti kirjottuina

Niin eihän siinä sitten muuta kuin tuumasta toimeen. Aluksi päätin kokeilla valkokirjontaa ja tehdä siihen samaan muutaman reikäpitsin (kunnian himo ihmisen tiellä pitää ja sitä rataa.) Oppaana tässä projektissa olivat kirjat kirjomalla kaunista (wsoy 2010) jonka on kirjoittanut Monica zatterström ja Ingrid Eggimann-Jonsson:in kirja Lumoavat ruusukirjailut(wsoy 2012). Varsinkin Eggimann-Jonssonin kirjassa on todella selkeät kuvat eripisto tyypeistä. Sieltä löytyi myös tuohon reikä pitsiin hyvä ja selkeä ohje. Eli jos meinaa nollasta aloittaa, eikä ole lähipiirissä ketään joka voisi kädestä pitäen opettaa, niin suosittelen vilkaisemaan nuo läpi.

valkokirjontaa ja reikäpitsiä

Ensimmäinen kirjonta työni

 

Ensimmäinen kirjontatyöni oli tyynynliina. Keskelle liinaa kirjailin nimen Antti ja muutamia kukkia ja lehtiä. Kukat ei perinteisesti ole kauhean miehekkäitä aiheita, mutta ne on perinteisiä kirjonta aiheita. Toki olisin voinnut tehdä tämän jollekkin naisellekkin, mutta eihän se silloin juolahtanut pieneen mieleeni kin inspiraatio oli kova. Hyvä puoli nimessä Antti on että siinä on paljon suoraa. Itse koin kaarevien pintojen kirjomisen huomattavasti haastavampana. Eli siinä mielessä nimi valinta oli osuva.

Kuva kirjailusta on heti sen valmistuttua. Ensimmäinen pesu tasoitti noita kankaan kiristymiä joita kokematon kirjoja teki. Käytössä reikäpitsi on kestänyt yllättävän hyvin! Pelkäsin että tyynyn liina jää lyhyt ikäiseksi mutta se on ylittänyt odotukseni huimasti! Suurin virhe minkä tein oli valita liian ohut puuvillakangas pohjaksi. Kangas ei oikein pysy ryhdissään käytössä ja sen kirjailu oli vaikeaa kun alusta oli niin vetelää.

SONY DSC

Laakapisto kirjontaa

Tämä valkokirjontatyö oli kuitenkin niin inspiroiva, että päätin jatkaa harjoituksia. Päätin seuraavaksi vaihtaa vähän tyyliä ja kokeilla laakapistokirjontaa. Suunnittelin kuvion itse google haulla löytyneiden unikon kuvien perusteella. Suurella kukalla on leveyttä noin 7cm ja korkeutta 14cm. Laakapisto kirjonta oli hauskaa! Vähän kuin värityskirjan varittämistä langoilla sen jälkeen kun oli luonnostellut aiheen kankaalle. Työ oli helpompaa koska tällä kertaa valitsin sopivamman kankaan alustaksi. Tämä työ löysi paikkansa valkoisen essun etumuksesta.  Se mikä harmittaa niin unohdin kuvata työn kunnolla sen valmistuttua. Tämä kuva mikä tässä on esillä on jo nähnyt vuoden verran elämää ja pesuja. Ehkä näistäkin virheista ihminen viisastuu ja joskus muistaa kuvata kaiken ennen kuin ottaa sen aktiivikäyttöön.

 


 

 

Mökin verhot

3.8.2014 ompelu

Tästä projektista mainitsinkin jo aiemmassa päivityksessäni, mutta nyt ne mökin verhot ovat vamiit! Koko Heinäkuun ne käytännössä seisoivat tuossa  keittiön pöydällä. Ensin kaupasta loppui tarranauha, sitten silitysrauta lakkasi höyryttämästä, sitten tuli helteet ja motivaatio mennä rannalle oli paljon korkeampi kuin motivaatio ommella verhoja… Mutta siitä huolimatta ne valmistuivat lähtemään mukaan mökille. Lähdettiin perjantai iltana ja vielä torstai iltana kankaat oli levällään pöydällä.

Kyseessä on siis valelaskoskappa, eli verhon taitteet ovat ommeltuja. Verhot ovat kooltaan aika pieniä. Valmiilla verholla on leveyttä 65cm ja korkeutta 45cm. Yhden verhon ompeleminen vei noin tunnin, mutta noiden taitteiden silittämisessä rikkinäisellä silitysraudalla menikin sitten kauan…

Kiinitysmekanismiksi valittiin seinään liimattava tarranauha joka oli helppo kuljettaa ja suhteellisen edullinen hankkia. Myöskin asennus vei vain muutaman vaivaisen minuutin!

SONY DSC

Verho ripustettuna valmiina ikkunaan

 

verhojen kaavat

Verhojen kaavat ( klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi)

EDIT: Verhojen kaavassa näkyvät mitat ovat tosiaan millimetreissä jos omituiset luvut hämmentävät.

 


 

Silkki Päiväpeitto

30.6.2014 ompelu

Tämä projekti on yksi suosikeitani kautta aikojen. Tällä on nyt ikää jo neljä vuotta eli jälleen sarjassa arkiston aarteita. Päiväpeitto oli alun perin 120 leveälle ja 60cm korkealle sängylle. Sen idea oli ylettyä maahan joka puolelta sänkyä. Kokoa peitolla on siis 210x200cm. Mutta kuten alapuolella olevasta kuvasta näkyy niin ei se pahalta näytä täysikokoisenkaan parisängyn päälle levitettynä.   Tätä kuvaamaan sopii ehkä parhaiten sanonta:  säästin kaikkea muuta kuin aikaa vaivaa ja rahaa kun tein itse.

päiväpeitto

Päiväpeitto käytössä

Päiväpeiton pinta on tosiaan kolmesta erivärisestä raakasilkistä. Siinä on ruskeaa kultaa ja viinin punaista. Kankaat on leikattu 30x30cm tilkuiksi jotka ensin sommittelin lattialla miellyttäväksi kokonaisuudeksi. logiikkana oli ettei sama väri koskaan olisi rinnakkain ja muut värit toistuisivat tasaisesti ilman harkittua järjestystä. viininpunaista silkkiä oli 1,5kertaa enemmän kun kahta muuta väriä. Sommittelu vaihe oli kauhean hauska. Istuttiin äidin kanssa salin lattialla ensin leikkaamassa noita tilkkuja 2 tuntia ja sen jälkeen pelattiin varmaan 1h palapeliä että saatiin siitä silmään istuva. Kun järjestys oli mieleinen keräsin pinot kasoihin alareunasta ylöpäin ja merkkasin nuppineulalla kiinnitetyllä paperilapulla pinojen järjestyksen.

Ensin ommeltiin nämä pinot toisiinsa kiinni ja sen jälkeen näin muodostuneet nauhat toisiinsa. Neliöiden saumat eivät ole aivan kohdakkain peitossa, ne ovat noin 1,5cm sivussa, mikä lisää kivasti epäsymmetrisyyttä (näkyy paremmin alapuolella olevasta kuvasta). Jälkeen päin miettiessä mitä olisi kannattanut tehdä toisin olisi jokaiseen loppuun kannattanut jo leikkausvaiheessa tehdä vaateliidulla rasti nurjalle puolelle. Palojen yhteen ompeleminen oli hidasta kun jokainen pala täytyi tarkistaa moneen kertaan että se on nyt varmasti oikein päin kun kumpikin puoli heijasti valoa, mutta erilailla.

Lähikuvaa päiväpeiton pinnasta ja reunasta

Lähikuvaa päiväpeiton pinnasta ja reunasta

Peiton nurjalle puolelle tuli tikkikangas. Silkit ostin eurokankaasta ja sinne suunnistin ostoksille tikkikangasta vartenkin, mutta ainoa tuplaleveä kangas joka heillä oli oli kullan värinen joten sinne kauppaan se myös jäi. Valmis pinta kangas odotteli säkissä sillä aikaa kun metsästin sopivaa tikkikangasta. 4 kk muun peiton valmistutta mentiin lomalla Leville. Ja siellä kittilän keskustassa oli pieni käsityöliike johon mentiin etsimään lankaa äidin kanssa kun lapaslangat loppui kesken reissun. Ja kuinka ollakkaan siellä huviksemme pyöriessämme silmään osui myös tumma liila tuplaleveä tikkikangas.

Muun peiton olin tosiaan ommelut vanhempieni kotona. On ihan erilaista tehdä tämän kokoista työtä huoneessa jonka pintala on 30 neliötä kuin asunnossa joka on 60neliötä. Kun aloin kiinnittää tikkikansta muuhun peittoon tajusin että en mahtunut levittämään peittoa asunnossa mihinkään huoneeseen suoraksi niin että olisin saannut peiton aseteltua varmasti suoraan ja nätisti. Tämän kokoisen projektin kansssa tila on yllättävän ihana asia jos sitä suinkin on. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, eli onnistui se vähän ahtaammassakin tilassa vaikka tehdessä oli välillä sellainen olo että heitän koko työn jorpakkoon. Oikeastaan sääli etten ottanut todistemateriaalia tästä työvaiheesta kun istuin peiton keskellä kääntämässä tuota tikkikangasta mahdollisiman tasaisesti suu täynnä nuppineuloja. Tikkikangas on tosiaan käännetty joka puolelta 10cm silkkipuolen päälle  kehykseksi.

Halvemmalla olisin päässyt jos olisin ostanut 100€ päiväpeiton kaupasta. Pelkät materiaalit maksoi enemmän. Puhumattakaan jos pitäisi laskea jotain kuljetus kustannuksia tuolle tikkikankaalle joka tuli 1000km päästä kun ei lähemäpää mukamas löytynyt, tai jos laskee itselleen jonkun sortin palkkaa niin potti räjähtää jo niin korkealle ettei minulla ole varaa tuon omistamiseen. Mutta ei kai tekemisen ilolle tarvi laskea hintaa jos ei halua :D

 


 

Keppihevonen

27.6.2014 ompelu

DSC_2183 DSC_2184

Tällainen extempore tehtiin eilen. hevonen sai nimekseen Martin ja hänellä on iloinen omistaja :) Historiallista oli se, että äiti sai tehdä käsitöitä keskellä päivää molempien lasten ollessa hereillä. Esikoiseni vaati että äiti tekee vain keppihevosta eikä muuta :D