Selaat arkistoa kohteelle Oma tarina.

Profiilikuva käyttäjästä Pau

Pau

Tuleekohan minusta koskaan äitiä?

15.4.2015 Oma tarina

 

Madonna (Edvard Munch, 1902)

 

Tämän omakohtaisen kokemukseni perusteella kirjoitetun jutun pääajatukset lyhyesti:

1. Elämää ei kannata suunnitella liiaksi. ”Ensin koulu pois alta ja sitten jouluvauva!!”- tyyppiset ajatukset voivat vaivuttaa epätoivoon kun ”plussa” ei heti pillerilopetuksen jälkeen ilmestykään näytölle. Toisaalta ihailen nuoria perheitä, jotka eivät ole jättäneet lapsien hankintaa ”hamaan tulevaisuuteen”, mutta myös ennen kaikkea kannustan kaikkia tulevia perheitä vastuullisuuteen perheen perustamisessa. Ei lapsien saaminen ole pakollista tässä maailmassa eikä kenenkään onnen tae. Joskus yksin tai ystävien parissa eläminen takaa parhaiten sisäisen harmonian. Elämässä on paljon koettavaa ja tehtävää.

2. E-pillereiden lopetuksen jälkeen olisi hyvä, että kuukautiset tulisivat viimeistään puolen vuoden jälkeen. Jos niitä ei silloinkaan vielä kuulu, niin joidenkin gynekologien suositus on käynnistellä kuukautiset esim. Terolutilla kohdun limakalvon hyvä kunnon säilyttämiseksi. Jos olet kuitenkin jäänyt odottelemaan kuukautisia vielä puolen vuoden jälkeenkin itsenäisesti alkavaksi, syytä huoleen tuskin on.

3. Vaikka vuoto alkaa, niin ovulaatiota ei kuitenkaan välttämättä ole tapahtunut. Ensimmäinen ovulaatio voi antaa odotuttaa itseään useankin kuukauden ajan pillereiden lopetuksen jälkeen, joillakin taas se tapahtuu heti ensimmäisestä kierrosta. Joskus Terolut saattaa vaikuttaa tähänkin asiaan suotuisasti.

4. Joskus kuulee puhuttavan, että ibuprofeiinin käyttö ovulaation aikoihin häiritsisi ovulaation tapahtumista (varoitus on ainakin joskus lukenut joidenkin särkylääkkeiden pakkaustekstissäkin). Alla olevasta jutusta voit lukea miten minulle ibuprofeiinin kanssa kävi!

Biologian nopea kertaus: kuukautiskierto on tyypillisesti n. 23-35. Kierto alkaa kuukautisvuodosta ja päättyy seuraavien kuukautisten alkamiseen. Ensimmäiset pari viikkoa aivolisäke tuottaa FS-hormonia, joka kypsyttää yhtä valikoitunutta munasolua. Kypsymisen myötä munasarjojen reunamilla lisääntyy estrogeenituotanto ja samanaikaisesti aivolisäke tuottaa lutenisoivan hormonin erityspiikin, jonka seurauksena munasolu irtoaa eli tapahtuu ovulaatio. Tämä tapahtuu yleensä kuukautiskierron puolessa välissä, mutta kierron ollessa pitkä, ovulaatio tapahtuu todennäköisesti kierron jälkipuoliskolla n. 12-14 vrk ennen kierron loppua. Puhjenneen munasolun paikalle jää keltarauhanen tuottamaan hormoneita kohdun seinämän kypsymistä varten. Jos munasolu kypsyy vuorokauden matkallaan munajotimesta kohtuun, se voi hedelmöittyneenä kiinnittyä kohdun paksuuntuneeseen seinämään.

OMA TARINA

Pitkän e-pillerihistorian jälkeen jätin pillerit pois muutamankin syyn vuoksi. 1) Lapsi saisi tulla jos olisi tullakseen kyseisessä elämäntilanteessani.  2) Molemmissa sukuhaaroissa serkkuni olivat saaneet laskimoveritulpat. 3) Pillerit oli alunperin määrätty aknen hoitoon, ja olin toiveikas aknen ”hiljaisen hiipumisen” suhteen (tosin kävi, kuten aikaisemmista kirjoituksista selviää).

Pillereiden lopettamisen jälkeen kului n. neljä kuukautta ennen kuin ensimmäinen epämääräinen tuhruvuoto ilmaantui. Seuraavat keväiset parin päivän tuhrut ilmaantuivat pitkillä n. 38 vuorokauden kierroilla, jonka jälkeen aloin pitämään kuukautiskirjaa syksystä talveen: 38 – 40 – 36 – 36 – 38 – 32 – 30 – 32. Ja kaikkiin kiertoihin liittyi 1-2 vrk:n pituinen niukka vuoto, joka tyypillisimmin ensimmäisenä päivä oli kirkkaan punaista ilman hyytymiä (1-2 sidettä) ja seuraavan päivänä ruskeaa tuhrua (pikkuhousunsuoja).

Aloin hieman tuskastumaan, sillä vaikken koskaan erityisemmin ollut pitänyt itseäni lapsirakkaana tahi kuvitellut itseäni äiti-ihmisenä, aloin ajattelemaan pitkän kuukautiskierron ja niukkojen vuotopäivien liittyvän siihen, etteivät munasarjat ovuloi ollenkaan. Rupesin pohtimaan, että minulla oli pari vuotta aikaisemmin ollut selittämätöntä alakuloisuutta ja itkuisuutta pienistäkin kurssikavereideni sanomisista ja muutaman kuukauden kausi, jolloin heräilin sietämättömään yöhikoiluun hiukset ja lakanat litimärkänä. Aloin yhdistämään oireitani hiipuneiden munasarjojen mahdollisuuteen (POF – premature ovarian failure), mikä siis tarkoittaa sitä, että toistaiseksi tuntemattomasta syystä munasarjat siirtyvät keskivertoa aikaisemmin ”menopaussitilaan” (tässä yhteydessä on kuitenkin väärin puhua ennenaikaisesta menopaussista tmv). Tällöin aivolisäke alkaa piiskaamaan munasarjoja follikkeleita stimuloivalla hormonilla, jotta munarakkula vielä viimeisen kerran kehittyisi ja ovuloisi ennen sammumistaan.

Varasin lääkäriltä ajan kyseisen ja muutaman muunkin hormonin mittausta varten. Ajattelin, että myös kilpirauhasarvot olisi syytä tarkistaa, vaikka en hyvän vireystilani vuoksi uskonutkaan sieltä vikaa löytyvän. Halusin selvittää asian ollakseni reilu avopuolisolleni, joka aina oli ollut erittäin lapsirakas ja loistava lasten kanssa. Mutta hänen mielestään selvityksillä ei ollutkaan tässä vaiheessa vielä kiire. Näytteet olisi muutenkin pitänyt antaa kiertopäivänä ~20 ja jostain syystä labraan meneminen kuitenkin lykkääntyi aina kuukausi kuukaudelta… Joten jäimme miettimään olisimmeko edes halukkaita hoitoihin, jos niille ilmenisi tarvetta. En ostanut ”ovistikkuja”, sillä en halunnut arjen pyörivän ”yrityspuuhien” ympärillä, vaan heiluttelimme peittoja tavalliseen tapaan kerran pari viikkoon.

Nuoruusvuosistani poiketen kiertoihin liittyi nykyään myös selkeät pms-oireet: rinnat pingottivat ja aristivat viikko ennen vuotoa, olin väsyneempi ja himoitsin makeaa. Sitten eräällä viikolla pms-oireiden aikoihin kiinnitin huomiota huomattavasti arempiin rintoihin. Lisäksi minulla puhkesi hiiva kymmenen vuoden tauon jälkeen. Tässä vaiheessa pillereiden lopetuksesta oli siis n. puolitoista vuotta, ja jotkut ehkä vuoden yrittämisen jälkeen olisivatkin jo hakeutuneet hoitoihin ja selvityksiin, mutta me jahkailimme edelleen asian kanssa.

Hieman epäröiden tein raskaustestin, sillä tablettimuotoista hiivalääkettä ei raskauden aikana saisi käyttää. Päädyinkin sitten ostamaan paikallishoitovalmisteen – testi oli plussalla! Olin ihmeissäni ja häkeltynyt. Olin juuri edellisten kuukautisten aikoihin ollut poistattamassa kaksi viisuria ja jälkikivun vuoksi olin syönyt suuret määrät särkylääkkeitä 2 vko:n ajan Buranaa 2400 mg/vrk ja paracetamolia 3 g/vrk. En yleensä käytä särkylääkkeitä, joten ajattelin tälläisen jymyannoksen viimeistään häiritsevän ovulaatiota. Kokemuksestani huolimatta suosittelen kuitenkin raskauden aikana käyttämään ensisijaisesti paracetamolia (max 3 g). Mutta ainakaan en olisi huolissani kertaluontoisesti käytetyistä satunnaisista pienistä määristä alkuvaiheessa keskenmenon pelossa. Naprokseeni (mm. migreenin hoidossa) kuitenkin on ehdottoman vasta-aiheinen alkuraskaudessakin.

Tästä nyt kirjoittaessani ”plussa” on asunut minussa jo muutaman kuukauden. Tänä aikana olen vakaasti päättänyt tulevaisuudessa luovuttaa munasoluja hedelmöityshoitoihin hakeutuville.