Selaat arkistoa kohteelle Nyt oli aikaa rakkauudelle.

Hellyyttävä Joulu. 13 päivä Joulukuuta

13.12.2014 Nyt oli aikaa rakkauudelle, Yleinen

Niin tuntui kaikki hyvältä, että Irenikin nauroi miehelleen aamulypsyllä navetassa. Iloisuus oikein pursui hänen kasvoiltaan ulos. Olihan se niin tietenkin kun Sykerön remontti oli melkeinpä maalisuoralla. Ja rahoituskin tuntui olevan melkein selvä. Lahjoituksiakin on tullut tasaiseen tahtiin ja muutamassa paikassa on jo lipas tuotu tyhjennettäväksi. Ja niistä on löytynyt isojakin rahoja. Ja kun vielä toinen autettavakin on löytänyt rakkaan itselleen niin hänkin pääsee varmasti kohta kiinteästi asumaan naisystävänsä luokse. Vaikka hyvähän se oli, että Hokkasen Vilholla onkin nyt puita liiterissä ja ilmeisesti tänään aukaistaan taas sähköt hänelle.

Tässä se auttamisen taika onkin. Vaikka lahjoitusta saadessa saakin lämpöiset halaukset ja kauniit sanat niin sitten kun se lahjoitus on käytössä niin voi hartaudella muistella kuinka hyvä voi toisilla olla. Näin kävi Irenellekkin joka eli täysin tunteiden vallassa. Ensimmäinen remonttipäivä sai hänet purkautumaan kun hänellä ei ollut kokemusta vielä näin suurista auttamiskohteista. Mutta kun remontti alkoi ja pyörtymisestä selvisi niin sen jälkeen onkin jo kaikki mennyt hyvin. Vaikkakin töitä on saannut tehdä niin nyt tuntuu kaikki jo helpommalta kun useampi on alkanut hoitelemaan asioita.

 

kynttilä 4Himmelin Liisa oli soittanut Hokkasen Vilhon aamukahville. Lystiä oli heilläkin aamukahvia juodessa. He tuntuivat ystävystyen oikein viimeisen päälle. Jo Liisa lupasi, että voithan sinä tännekkin yöksi jäädä. Kun en tahtonut viimeyönä saada unta kun ajattelin sinua. Siellä pienessä mökissä minun rakaani on. Mutta kun kahvit oli juotu halusi Vilho lähteä Sykerölle katsomaan, jos vaikka tarvitsevat apua. Niin lähtivät kummatkin katsomaan onko pesuhuone jo missäkin vaiheessa ja jos vaikka olisi jotain töitäkin siellä. Liisahan voisi vaikka siivota ja auttaa Almaa.

 

Kovin oli suureksi paisunut jo auttajien määrä. Traktorimies Haapasen Ville kaivoi viemärikaivoa ja hänelläkin tuntui olevan jotain hyvää kerrottavaa. Mutta hän jätti kertomisen sitten aamupäivän kahville.

Irene ja Taavetti tulivat pihaan samaan aikaan kuin uudet rakastavaiset Liisa ja Vilhokin. Irene ja Taavetti huomasi heti toisen pariskunnan onnellisuuden loistavan kilvan heidän kasvoiltaan. Sisään mentiin ja päästiin heti kahvipöytään. Konekuski Villekin saapui heti heidän peräänsä. Kahvipöydässä olikin hilpeä tunnelma. Jokainen tiesi tekevänsä hyvää työtä ja Alma sekä Jaskakin antoivat vielä vauhti kehumalla kaikkia auttajia. Kukaan ei jäännyt varsinkaan Alman kiitoksia vailla. Alma kertoi, että ”Tuo Suikkasen Niilo jo lupaili, että viikon päästä päästään varmaan tuntemaan suihkun ropinan iholla. Kyllä kaikki niin ihmeelliseltä tuntuu. Ja kun saadaan vielä oma poika tänne perheineen tulemaan. Sitten saan minäkin tuntea pienokaisten lämmön ihollani kun saan heitä sylissäni pitää ja hyräillä näille pienille lapsille. Minulla on niin hyvä olla, ihan kun joulupukkia odottaisin käymään”.

 

”Traktorimies Ville ilmoitti muutaman päivän kun voisimme ohjelmalliset tanssit pitää. Orkesteri lupasi tulla aivan ilmaiseksi soittamaan. Ja kuulemma kirkonkylällä on joku sirkuskoulu mistä ehkä saisimme esiintyjiä. Tämä mun orkesterikaveri lupasi heitä kysellä. Samoin koulussa on myöskin aktiivinen musiikinopettaja. Hän on koonnut oppilaista pienen kuoron, että sieltäkin voisi saada kuoron laulamaan. Päivä vaan pitäisi lyödä lukkoon tässä ja nyt”. Yksi almanakka löytyi Almalta. ”Olisiko 19 päivä sellainen mikä kävisi, eli jo viikon päästä. Vai olisiko se pareempi pitää joulun jälkeen ennen Uuttavuotta tai aattona 31 päivä”. ”Molemmat päivät ovat ainakin orkesterilla vapaat”. Asiasta keskusteltiin kovasti ja lopulta päädyttiin Uudenvuodenaattoon. Jouluun on niin vähän aikaa ettei taida kukaan kerkiä tanssimaan. Ja jos Ville ilmoittaa päivän esiintyjille ja kun saat esiintyjät selville niin tehdää muutama mainos tänne kylälle ja kirkonkylän ilmoitustauluille. ”Missä nämä juhlat sitten pidetään”, kyseli Irene”.

kynttilä 1

”Käsittääkseni orkesteria oli pyydetty aatoksi Seurantalolle mutta se oli jostain syystä peruuntunut. Kysyn jos orkesterikaveri kyseleen sen paikankin valmiiksi”. Niin oli taas yksi tehtävä saannut siunauksen. Pienillä pääsymaksuilla saamme taas rahaa avustusrahastoon ja jos vielä pystyisimme siellä jotain kahvia ja pullaa myymään niin niistäkin tulee tärkeitä rahoja yhteiseen rahastoon.

 

Suikkasen Ville jatkoi laattojen laittamista seiniin. Sähkömieskin tuli päivällä käymään ja asensi ensin pumppuun sähkön. Tiskipöydälle hän veti johdot valmiiksi sekä pesuhuoneeseen. Nekin oli nyt sitten valmiina. Kun laatat on vedetty ja ne päivän pari kuivaneet niin voidaan vetää saumalaasti laattojen rakoihin. Sitten kun vielä saadaan valaisimet paikoileen sekä pistorasiat niin suihku ja veski olisi valmis. Kaivo tulee varmaankin tänään tai viimeistään huomenna valmiiksi. Sitten vaan suihkuttelemaan.

Liisa tiskaili kupit ja Vilho oli halukas tulemaan kuivaamaan astiat. Olihan kuivauskaappikin mutta kun ei Vilho tohtinut olla Liisasta kovin pitkälläkään. ”Ompa herttaisen näköistä tuo uusi rakkaus”, totesi Alma joka hymyilevänä katseli keinutuolissa tätä kahta tiskaajaa.

 

Irene muisti, että huomennahan on viikonvaihde. Tuleekos tänne kukaan vai pidetäänkö vähän vapaata. Suikkasen Ville ainakin lupasi tulla, että saa laatoituksen tehtyä. On parempi kun saavat laatat sitten kuivaa kauemmin. Konemieskin tulee, että jos ei kaivoa saada tänään valmiiksi. Ja pari lapiomistäkin lupasi tulla. ”Kyllähän minäkin tulen”, sanoi Liisa. ”Ja minä myöskin, voinhan laittaa vaikka saunan lämpiämään Almalle ja Jaskalle”. ”Tuohan on hieno juttu, jos vain jaksat tulla niin oikein hyvä”. Alma oli mielissään lämpöisestä saunasta. Pesut ovatkin jäänneet aivan unohduksiin kun on ollut sellaista menoa ja meininkiä koko ajan.

 

poro

Kaikki hommat olivat järjestyksessä. Irmeli ja Taavetti lähtivät kotiin koska sielläkin tuntui olevan paljon hommia jotka ovat jäänneet tekemättä tämän kiireen takia. On siivoamista ja omien laskujen maksamista sun muuta. Ja jos vaikka navetan jälkeen pääsisi yhdessä saunaankin.

Ja kun kaikki askareet oli tehty oli aika vetäytyä saunan leppoisiin löylyihin. Irman hyvä olo tuntui vieläkin. Niinpä hän vetäytyikin aivan Taavetin viereen, hän halusi olla nyt lähellä, halusi, että Taavettikin tunteen hänen hyvän olontunteen. Olihan Taavetti jo aamusta vaimonsa iloisuuden huomannut ja kivaltahan se tuntui kun vaimo aivan viereen tuli.

 

Iltakahvien aikaankin Irene loisti hyväntuulisuutta oikein kunnolla. ”Oliskos isännällä mitään ehdotuksia mitä illemmalla tehtäisiin”. ”Enpän ole vielä sellaisi kerennyt miettimään, vai onkos sulla jotain erityistä tiedossa”. ”Eiköhän jotain erityistä tänään tapahdu”. Mutta vielä kuivateltiin hiuksia ja katseltiin televisiota. Irene oli vetäytynyt loikoilemaan sohvalle ja päänsä hän oli laittanut miehensä syliin. Kuivaihan ne hiukset lopulta ja Irene pyyteli miestään jo nukkumaan. Ja niin he sitten sukelsivat pehmoisten peittojen alle. Irene tahtoi vielä tuoda omaa iloisuuttaan ja hyvänolon tunnetta vieläkin miehensä peitonalla. Loppu illasta olikin sitten sitä toista asiaa jota monesti tehdää jos ei nukuta.

Liisan ikkunoista loisti vielä valo. Sitten tuli valo makuuhuoneeseen ja keittiön valo sammui. Täälläkin oli sama tehtävien laatu kuin Irenellä ja Taavetillakin. Täällä haettiin ensimmäistä kosketusta pimessä että löydätkö sinä minun käden, entäs sitten varpaat, no löytyvätkö huulet helposti, no vielä jalat. Siinä sitä sitten oltiin, rakkautta täälläkin harrastetaan.

Alman sänkykammarissa oli myöskin Jaskalla ajatuksia. Mutta Alma ilmoitti heti kun Jaska oli kätensä nostanut Alman vyötärölle, ”Eikös nyt vaan nukuta, Joulu on vielä edessäpäin.

Jatkuu huomenna

piki