Selaat arkistoa kohteelle Naurattaja kävi kyläilemässä.

Hellyyttävä Joulu. 19 päivä Joulukuuta

19.12.2014 Naurattaja kävi kyläilemässä, Yleinen

Raine heräsi yökylän sohvalta. Heti alkoi hiljainen puhe täyttämään Liisa kodin ilman. Siihen tietenkin heräsivät Liisa ja Vilhokin. Kahvit tulelle ja Raine alkoi pitämään sitä omaa hiljaista puhettaan sohvan reunalla. Liisa hihitteli samalla kun laittoi kahvia tulemaan. Niin lähti puheenmölinä taas liikkeelle Rainen suusta. Ja Liisa nauroi välillä oikein katketekseen. ”Hiljaa Raine minulta tulee pissit kohta housuun.

Jotenkin Liisasta tuntui siltä, että tätä Rainea pitäisi viedä eri paikkoihin kuultavaksi. Ihan vaan se puheenhölinän takia. Siinä voisin samalla katsoa nauravatko muut ihmiset vai saako hän vain minut nauramaan.

pukki kantaaKun kahvit oli juotu lähdettiin katsomaan Sykerölle valmistunutta pesuhuonetta. Raine istutettiin auton takapenkille ja hänen piti olla automatkan sitten hiljaa. Sehän oli tietenkin selvää, eihän sitä pysty autoa ajamaan jos koko ajan nauraa ja silmistä kun vielä valuu kyyneleet. Mutta nyt saavuttiin Sykerön pihamaalle ja sitten katsotaan kuinka Sykerön vanhukset reakoivat Rainen pulinan. Astuttiin sisään ja Alma sieltä iloisesti pyysi vieraita peremmälle. ”Istukaa toki niin laitetaan kahvia tulemaan”. Liisa esitteli uuden vieraan, ”Ei pidä sitten pelästyä jos tälläinen mies kavelee tietä vastaan”. Eihän Raine mikään hirveän näköinen mies ollut. Suuri hän oli mutta lauhkea kuin lammas. Kärpänen on suurin elukka jonka hän uskaltaa tappaa mutta hiirtä se jo juoksee karkuun.

Kun siirryttiin kahvipöytään alkoi jo Raine puhumaan. Puhetta tuli aivan jatkuvalla syötöllä. Ja alkoipas ne Sykerönkin vanhukset lopulta nauramaan. Iloa riitti tässäkin kahvipöydässä.” Miten mies voi puhua noin paljon. Naisethan yleensä ovat aina äänessä, mutta mies, en kyllä ymmärrä, onkohan sitä rokotettu gramafoonin neulalla”. Kahvia hörpittiin aina välillä kun ei naurattanut ja pullaa tietenkin myös. Kun kahvit oli juotu halusi Vilho kurkkasta uuteen pesuhuoneeseen. ”Katso aivan rauhassa vaan. Kyllä meillä on ollut niin kiva käydä tuolla lämpöisessä tarpeilla. Ei tarvitse palella enään ulko hyyskässä. ”Hienosti oli Suikkasen Niilo kaikki tehnyt. Olin hänen kanssaan joskus samoilla rakennuksilla töissä ennenkuin hän perusti oman firman”, kertoi Vilho. ”Olisinpa minäkin hyvin kerkinyt tänne auttamaan vaan ei tullut kutsua mistään. Ehkä eivät kaikki tienneet missä minä oikein silloin asustelin. Mutta jos vaan vielä apua joku tarvii niin minulla on kyllä aikaa, jos ei tarvitse juuri Liisaa auttaa missään”. ”Ei mun työt nyt ole mitään kiireellisiä, silloin menet jos joku tulee suo hakemaan. Auttaa pitää aina jos vain pystyy” sanoi Liisa napakasti. Kahvista kiitettiin ja luvattiin vielä mennä katsomaan Ireneä ja Taavettia

 

kuusen hakuIlma oli muuttunut hiukan kylmemmäksi ja lunta satoi verkalleen. Oli lähentymässä viimeinen viikonvaihde ennen keskiviikon Joulua. Liisa ajeli Irene ja Taavetti Jokisen pihaan. Maatalon piha oli hiljainen, ketään ei näkynyt pihalla. Kuitenkin noustiin autosta pois ja mentiin koputtelemaan ulko-ovea. Tulihan sieltä Taavetti aukaisemaan oven. ”Tulkaa ihmeessä sisälle, älkää siellä ulkona olko”, sanoi Taavetti. Liisa sanoi ”kun täällä oli niin hiljaista, että luultiin Teidän olevan nukkumassa”. Lehtiä olivat lukeneet olivat pitäneet sellaisen pienen hiljaisuuden hetken. ”No mitäis teille nyt oikein kuuluu”. ”Tultiin näyttämään tälläistä uutta miestä, ette ole varmaankaan häntä vielä nähneetkään. Ajattelin vain, et jos sattuu tulemaan vastaan niin ei tarvitse pelästyä. On se ison kokoinen mut lauhkea kuin lammas”. Ja vielä kerrottiin, että Raine asuu nyt Vilhon kämpässä. Raine oli sellainen väliinputoja. Kun vaimo oli eräänä päivänä lähtenyt niin hän alkoi juomaan. Siinä sitä tuli juotua oma mökkikin samalla. Ja nyt kävi vielä niin, että paikka jossa Raine asui, oli päävuokralainen saannut häädon. Vilho otti sitten Rainen asumaan entiseen asuntoonsa. Hiukan vähän säälittääkin kun joutuu siellä yksin asumaan pimeessä metsän siimeksessä. Mutta puhetta sieltä kyllä tulee. Ja niin aukaisikin Raine suunsa ja siitä se nauraminen taas heti lähti. Kaikki nauroivat ja naiset välillä huusivat, ole Raine välillä hiljaa. Ei tätä jaksa aina nauraa.

poro ja seppele

Irmalla siinä heräsi pieni ajatus. Ja hän kysyikin, että ”Tulisitko meidän juhliin kertoilemaan juttuja. Ensin siinä alussa on ohjelmaa ja sitten tanssitaan lopuksi”. ”Saatan minä tullakin juttelemaan, en ole kyllä koskaan esiintynyt, kai se samanlaista on kun tämä puhuminenkin”. ”Laitetaakos siihen näyttämölle pirtinpöytä ja penkki, niin voit istua ja kertoilla juttuja”. Ja niin luvattiin tehdä. Taas tuli yksi ohjelmanumero lisää.

Kun vieraat olivat lähteneet pois, alkoi Irma miettimään uutta asiaa. Voisiko jostain saada jonkun vanhan mökin jota voisi laittaa kuntoon vaikka kahdelle laitapuolen kulkijalle. Ehkä tämäkään Raine ei ottaisi kaljaa jos hänellä olisi jotain tekemista. Täytyypä suunnitella asiaa vielä eteenpäin.

Perjantai oli kääntymässä iltaan. Lunta edelleen satoi hiljalleen ja maahan alkoi tulla sen verran lunta, että ulkona valoisuus lisääntyi. Liisa ja Viljo veivät Rainen kotiin, joka kiireesti laittoi tulet uuniin. Liisalla oli kyljet kipeänä liiallisesta nauramisesta, pakko oli Raine saada kotiinsa välillä. ”Kyllä toi kömppä hetkessä lämpiää kun se on niin pieni”, sanoi Vilho joka kaipasi jo pientä lasillista itsekkin.

Jatkuu huomenna

piki