Selaat arkistoa kohteelle Minimalism.

Helmikuun haaste tekstiilien loppuun käytölle 2019: legginssit ja treenihousut

8.2.2019 circular economy, Left over materials, Minimalism, Re-use, Second Hand, Zero waste

Mietin jonkin aikaa, mikä vaatekappale olisi hyvä nostaa esille helmikuun haasteena. Koska talvi on meneillään ja arkeen ja vapaa-aikaan sisältyy niin ulko- kuin sisäliikuntaa, päätin lähestyä asiaa mahdollisimman käytännön läheisesti. Tanssi ja erilaiset ulkoilu- mökkeily- ja erästelyaktiviteetit ovat kulkeneet elämässäni mukana ja lisäksi talvipyöräily hyötyliikuntana on tärkeä osa arkeani.

 

Jossakin vaiheessa heräsin siihen, että säännöllisen epäsäännöllisestä käytöstä ja tarpeesta huolimatta minulla on kohtalaisen laaja varasto yhteenlaskettuna talvisukkahousuja, pitkiä kalsareita ja legginsejä erilaisilla kuitukoostumuksilla jne.

Edelleen, olen ostanut viimeisimmät talvisukkahousut kaksi vuotta sitten (2017) tilanteessa, jossa omistamani kirjaimellisesti ratkesivat päältä kesken päivän, eikä kotiin ehtinyt sukkahousuja vaihtamaan.

Tätä ennen ostin urheilulegginsit alkusyksystä 2014, jolloin menin Mieheni kanssa Kurjenrahkan kansallispuistoon viikonloppupatikoinnille. Äkkiseltään ei siis kuulosta siltä, että olisin mitenkään himohamstraaja ko. vaatteiden suhteen.

Syy lieneekin se, että olen saanut tätä osastoa joululahjaksi tasaisin väliajoin, vanhat ovat kulkeneet mukana, koska koko ei ole radikaalisti muuttunut ja lisäksi minulle on annettu second handinä sellaisia, jotka eivät ole mahtuneet omistajalleen.

Kaikki nämä eivät sovellu jokaiseen aktiviteettiin, mutta toisaalta tähän ynnäämäni vaatekappaleet soveltuvat moneen tilanteeseen.

Tavoittelen tilannetta, jossa saisin karsittua määrän ja opittua jatkossa keskittymään sellaisiin vaatekappaleisiin legginssiosastolla, jotka soveltuisivat mahdollisimman moneen tilanteeseen; toisin sanoen samoja housuja voisi käyttää niin sisäliikunnassa kuin pitkinä kalsareina ja että ne vielä saisi puettua hameen kanssa kuten talvisukkahousut niin , että toimisivat omassa tyylissä. Elastaanin kiroista ja autuudesta aion tehdä syvällisempää pohdintaa vasta kun saan helmikuun loppuunkäyttöprojektin pitkien kalsareiden/treenihousujen kanssa vauhtiin. Haluan käyttää vanhat legginsit ja vastaavat loppuun asti. Tuon korin punontaprojektin ja todellisen loppuun käyttämisen myötä on ollut jännittävä veikkailla, kuinka kauan vaate enää kestääkään.

Aluksi siis asetan määrän: 4 kappaletta kierrossa ja asetan housut samalle hyllylle, missä yläosien loppuunkäyttöprojektin vaatteet ovat. (Nythän ne mahtuvat kivasti samalle hyllylle – tätä nykyä ”käyttövaatehyllylle” ;)). Jos puhutaan ”silotelluista” kuvista blogimaailmassa ilman arkista realismia, niin alla kuvatussa tekstissä ei sen puutetta tarvitse ainakaan pelätä :D

Loppuun käytettäväksi lähtevät:

  • Jazz-tanssihousut (Nämä on varmaan vuodelta -98 tai -99!) Käytetty tähän asti epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta välillä olleet varmaan vuodenkin päiviä hyllyllä. Laatu ei näissä ollut mikään paras alun perinkään, tarttuivat varatreenihousuiksi tuolloin -90-luvun lopulla Helsingistä Fiorellasta :D Vyötärön hoidin lähes kolmisen vuotta sitten näistä kuntoon laittamalla kirpputorin ompelutarvikkeista löytämälläni kiristysnyörillä vyötärön kohtaan kiristyksen, lisäksi leikkasin pohkeeseen ”hämähäkinverkkokuviointia”, ensiksi ihan kokeilumielessä ja toisekseen; hippiteemaista hash-juoksua varten (sisältää rypemistä ja hikijuoksua)… myöhemmin nämä toimivat zombie-asuna Halloween-Zumba treenissä. Käytän näitä niin kauan kun ne vielä pysyvät jalassa.  Säästän aiemmin leikkaamani hämähäkkiverkkokuvion ja leikkaan samalla tavalla myös loput housuista. Käytän aikaansaannosta todennäköisesti kotikutoisen korin koristeluun.
  • Esprit-pyöräilyhousut nämä ovat vielä edellisiäkin vanhemmat ja olen ne aikoinaan saanut second handinä. Ovat toimineet vaihtelevasti käytössä treenihousuina. Viime treeneihin leikkasin pienet halkiot lahkeeseen, jolloin ne myös istuivat paremmin päälleni. Kovin montaa käyttökertaa nämä eivät enää kestä – aika loppuun kuluneet alkavat olla, mutta treenivaatteissa pyörineet mukana vuosikausia. Näistäkin saa hyvää värimatskua punoksiin!
  • Mustat legginsit nämä sain second handinä (tai oikeastaan third handina) viime talvena kun kävin läpi miehen kalsariosastoa. Kyseessä on HM:n xs-kokoiset mustat legginsit. Olivat suht hyvässä kunnossa käyttöön otettaessa, eli third hand-housuiksi en uskonut niiden olleen kovin montaa kertaa jalassa ennestään. Tarina näistä ”kalsareista” on se, että mieheni oli saanut ne käyttöönsä siskonsa vanhana itselleen nuorena poikana – ja oli käyttänyt niitä muutaman kerran. Sen jälkeen ne olivat jääneet pyörimään kalsarivarastoon. :D Näitä olen käyttänyt todella paljon, koska ne on voinut hyödyntää niin sisä-, kuin ulkoliikunnassa ja joskus jopa pyjamahousujen virkaa ajavana. Nämä ovat ajaneet myös talvisukkahousujen virkaa, kotihousujen virkaa ja olleet käytössä pitkän paidan kanssa. Sisäliikunnassa niiden kanssa tulee kuitenkin pukea sortsit, koska läpikuultava kangas vaatii sen, ellei halua pikkuhousujaan vilautella. Yritänkin pääosin hyödyntää näitä yhdessä Esprit pyöräilysortsisen kanssa. Nyt näissä on jo pienehkö reikä.
  • Tumman siniset pitkikset nämäkin tulivat second handina samasta syystä käyttöön viime talvena kuin edelliset. Löysin miehen kalsareista nämä pienet ja tosi nyppyset talvikäyttöön soveltuvat pitkikset. Miehelle nämä eivät olisi mahtuneet, mutta kokeilin jalkaan ja hoksasin niiden menevän täydestä ns. naisten versiona. Käsittelin ne nypyn poistajalla ja aloin käyttää talvisukkisten tapaan hameen kanssa. Nyt näissä on jo pieniä reikiä ja kuluneet osittain ohuemmiksi, joten kelpuutan vain aluskalsarikäyttöön. Paikkoja näihin ei kannata enää laittaa, koska kovin montaa pesua eivät tule kestämään. Näissä postauksissa olen käyttänyt näitä vielä hameen kanssa. Nämä soveltuvat paremmin ulkoliikuntaan.

http://ragqueen.omablogi.fi/inspiraationa-rusettiluistelu-retro-vintage-style/

http://ragqueen.omablogi.fi/wanhan-warkauden-tunnelmaa-vol-1-poronnahkatilkuilla-tuunattu-kesahame-talvikaytossa/

 

Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa.

Näitä housuja vaihtamalla ja yhdistelemällä eri käyttötarkoituksiin yritän mennä mahdollisimman pitkään. Tilanteen mukaan aion tehdä myönnytyksiä – jos pakkanen ei ole kovin kova, myös leikatut jazz-housut kelpaavat aluskalsareiksi ja jos sisäliikuntaan sopivammat housut sattuvat kaikki olemaan pyykissä voin ehkä käyttää talvisempia pitkiksiä sisäliikunnassa. (Koska jo ohueksi kuluneet). Samoin kuin aluspaitojen loppuunkäytön suhteen – yksien housujen hajotessa valitsen tilalle kiertoon seuraavat, potentiaaliset housut samoihin tarkoituksiin. Sen lisäksi, että loppuun kulutus on sekä ympäristömyönteinen että säästäväinen projekti, se on myös oppia ja havainnointia itselleni. Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa. :)

P.S. Kaikki tammikuun aluspaita-haasteen paidat ovat vielä käyttökierrossa, saa nähdä kumpi osasto pettää ensin :D

https://www.bloglovin.com

 

 

Somettomat mökki-illat kaappien kätköistä…

24.7.2018 Minimalism, Re-use, Tee-Se-Itse, Travel in Finland, Vintage

 

Helteet ovat suosineet, joten en viitsi juuri nyt kuluttaa aikaa blogikirjoitteluun. ;) Olin jälleen viikonlopun somettomalla, viettäen aikaa mökkiaskareissa perheen kanssa. Reissussa tuli tietysti (mökkitöiden lisäksi) uinnin, onkimisen ja saunomisen lomassa myös kerättyä piirakkamustikat ja bongattua uusia, historiallisia lähiretkikohteita (muinaiset asuinpaikat). Ehkä näistä joskus lisää.

Tulomatkalla piipahdettiin myös Valamon luostarissa – paikka josta saa paikallista laatukuoharia myös sunnuntaisin kesäaikaan klo 9-21! (Alko – so last season…. ;))

Kuvaan valikoitui kuitenkin tällä kertaa aktiviteetteja mökin kaapin syövereistä – tyylikäs vanha dominopeli ja iltalukemiseksi Edgar Allan Poen kauhutarinakokoelma….

Mitä hauskoja löytöjä te olette tehneet esim. mökiltä?

https://www.bloglovin.com

Luovan järjestyksen polku – ”Tärkeää ei ole aina itse päämäärä vaan matka”

6.7.2018 Ecological, Left over materials, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse

(Alphonse Mucha)

Olen tällä hetkellä vakiinnuttanut blogin julkaisutahdin joka toiselle viikolle. Nyt olisi käsillä julkaisuviikko, mutta kameran piuha on mystisesti kadonnut… viimeksi muksu veti sitä perässään ”karvamatona”, vaikka sellainen oli hänelle askarreltu! Oli samaan aikaan tiski kesken ja jotenkin tässä kohtaa on nyt musta aukko, mihin piuha päätyi… Siivouksessa piuhaa ei löytynyt sängyn alta – eikä sitä ole mielestäni kuljetettu asunnosta ulos. Mene ja tiedä sitten :D Vakipaikallaan laatikossa se ei kuitenkaan ollut…. jätänpä siis kuvien siirron tuonnemmaksi ja kirjoittelen jostakin muusta :D

Ehkä on hyvä palata noihin ”luovan järjestyksen polun” teemoihin tällä erää. Missä nyt mennään? Olen havainnut kerran viikossa – tavaran vähentämisen hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi. Se antaa sopivaa pelivaraa ja antaa tilaa luovuudelle. Kun yksi viikko käsittää vaikkapa siivouskomeron raivaamisen ja toinen viikko kaapissa pyörivien askartelumaalien loppuun käyttämisen, ei homma muutu liian puurtavaksi. Asiat myös tuntuvat menevän mukavasti eteenpäin – ei tunnu olevan enää kasa ikuisuusprojekteja, kun joka viikko jollekin projektille on oma aikansa. 

Tärkeää ei aina ole itse päämäärä vaan matka.

Kun tavaraa ja asioita on vähentänyt ympäriltään, voin sanoa kehittyneeni seuraavissa asioissa;

  • Ympäristön havainnointi myös positiivisessa valossa on parantunut

Mikäli mahdollista, osaan nauttia vieläkin enemmän arjen pienistä asioista ja ilmiöistä ympärilläni ja kiinnittää huomioita sellaisiin pieniin yksityiskohtiin enemmän, joita aikaisemmin tuli osittain siivuutettua tai huomioitua vain hetkellisesti. Esim. osaan vielä paremmin ottaa irti asioita omasta arjesta ja kaupunkiluonnosta, paikoista, jotka ovat lähellä. Joskus arki tuntui puuduttavalta ja sitä odotti esim. viikonloppuna mökille pääsyä. Nykyään viikot soljuu mukavammin ja oho, hupsista nyt se mökkiviikonloppu onkin jo nurkan takana.

  • Muistan jo paremmin, mitä omistan ja mistä sen löydän

No, tuo kameran piuha näyttää nyt olevan teillä tietämättömillä mutta kokonaisuutena alan hahmottaa paremmin omistamani tavaran määriä ja niiden hakemiseen liittyy yleensä jo vähemmän päänvaivaa. Sama koskee myös miehen ja lapsen tavaroita. Omaa aikaa ja voimavaroja ei kulu enää niin paljon tavaroiden haeskeluun. On myös jotenkin selkeää, kun tietää jo etukäteen, että okei, nyt käytin tuon ja tuon asian loppuun ja en niitä enää jatkossa tarvitse. Tai että osaan nimetä, kuinka monta tietyn tyyppistä tavaraa minulla on.

  • Siivous on helpottunut

Kun tavaroilla on paikkansa ja laskutilat yhä selkeämmät on myös siivous helpottunut huomattavasti. Lisäksi tulee intensiivisemmin tehtyä joka päivä jotakin pientä järjestelyhommaa, jolloin ei kerralla tarvitse rykäistä kaaosta kiireellä kasaan. Siivous – ja järjestelyrytmeistä jaksaa pitää paremmin kiinni ja soveltaa ja luoda uusia käytäntöjä jouhevammin.

  • Jo järjestetyt kaapit alkavat pysyä yhä pitempään järjestyksessä

Tämä puolestaan ruokkii intoa pitää järjestystä yllä ja antaa inspiraatiota, aikaa ja voimavaroja myös järjestämättömien kohteiden läpi käymiselle.

  • Osaan hyödyntää ja korvata paremmin jo omistamiani tavaroita

Kun muistaa, mitä omistaa, sitä tulee myös paremmin käytettyä. Kaapissa lojuva, puoliksi käytettynä saatu vanha piilolinssineste putsaa lavuaarin, Lapsen puoliksi käytetystä hammasgeelistä tuunaan itselleni pariksi päiväksi hammastahnan, loppuneen leivinpaperin tilalle levitän kaappiin unohtuneita korppujauhoja, miehen yksiparisesta pistokkaasta tulee avainpiilo seinään, yläpuolelle tulee vanhasta koristehelmihatusta pussukka, johon voi laskea hoitamista vaativat paperit. Lukuisasta teevalikoimasta syntyy jääteetä kotiaineksilla kesäjuomaksi jne. Olen ollut ennenkin ihminen, joka hyödyntää jo kotona olevaa kaupassa juoksemisen sijaan mutta vähentämisen myötä tämä tapa on arkipäiväistynyt ja tullut todellisesti helpottamaan arkea.

  • Ajattelumaailma on kääntynyt ennemmin siihen, mitä jo omistaa, kuin että mitä haluaisi lisää

Kun huomaa omat resurssinsa, niitä osaa paremmin hyödyntää ja tuntee omistavansa aika paljon. Jos vastaan tulee jokin mieluisa asia kodin ulkopuolelta, ajatus kääntyy heti siihen, mitä kotona jo on ja voisiko omista tavaroista saada esim. tuunattua saman tyyppisen. Ns. roskat jaksaa hyötykäyttää kotitaloudessa vieläkin intensiivisemmin, ilman että ne jäävät unohtuneena lojumaan jonnekin  ”sitten joskus tuunaan näistä jotakin – periaattella”. Esim. kananmunakennoista syntyvät mökille sytykekukat, kuoret murskataan kalkiksi mullan joukkoon.

  • Tavaroita tulee käytettyä oikeasti loppuun

Ei enää käsilaukkujen, meikkipussien ja kylpyhuoneen laatikoiden pohjalle unohtuneita näytepakkauksia, puoliksi käytettyjä rasvatuubeja, kasoja hotelleista hamstrattuja suihkumyssyjä, saippuoita ja kavalkaadia pieniä hammastahnatuubeja…Näitä kaikkia on käytetty loppuun ostamatta ja hamstraamatta uusia tilalle. Nyt taitaa olla menossa kierroksessa viimeinen suihkumyssy.. niitä olen käyttänyt aina niin kauan kun alkavat hajota, tämän jälkeen olen kietaissut sen vielä wc:n puhdistuskäsineeksi, jonka jälkeen ne on voinut hävittää. Sen jälkeen voi siirtyä ihan tavallisen pyyhkeen käyttöön samassa tarkoituksessa :D

  • Olen vieläkin paremmin oppinut elämään tässä ja nyt, mutta toisaalta suunnittelemaan järkevämmin

Olen osannut pitää aiemmin montakin rautaa tulessa – mutta kysymys kuuluu onko se aina tarpeellista. Nykyään pyrin ennemmin siihen, että asiat etenevät niin pitkälle kuin mahdollista ”yksi peruna kerrallaan”-periaatteella. Asioita ei siis pyritäkään tekemään väkisin tehokkaammin vaan ehkä ennemminkin intensiivisemmin. Tarkoitus on se, että rutiinit ovat kohtuullisia ja luovuudelle jätetään tilaa. Suunnitelmat etenevät myös maltillisesti – ehkä ensi kertoja elämässä pystyn sanomaan itselleni, että ”katsotaan tämä tehtävä ensin loppuun ja mietitään seuraavaa vasta sen jälkeen”.

  • Olen tyytyväisempi käsillä olevalla hetkellä

Osaan olla armollisempi itselleni, jos jokin ei sujukaan ihan suunnitellussa aikataulussa tai tulee takapakkeja. Ennen jännitin viulunkielenä, jos esim. työtehtävissä tuli viivästystä sairastumisesta johtuen. Nyt osaan suhteuttaa asioita kuormittamatta liikaa itseäni. Pidän tietysti viimeiseen asti kiinni sovituista jutuista, mutta en ylistressaa tekemättömiä töitä. Tiedänhän, että hoidetuksihan ne tulevat ja joskus täytyy hieman soveltaa.

  • Elämä on tässä ja nyt

Haaveita saa olla, mutta turhan haikailun olen lopettanut. Tyyliin ”voi kumpa olisin nyt siellä ja minulla olisi sitä ja tätä”. Olenkin keskittyneempi siihen , mitä käsillä on ja mitkä ovat tavoitteeni tässä ja nyt -edetessä kohti tulevaisuutta. Kun aloin intensiivisemmin vähentää tavaraa -ajattelin osittain vielä sitä osana tulevaa, helpompaa muuttoa sekä pieneen asuntoon sopivaa tavaramäärää, mutta nyt huomaankin miettiväni, etten ehkä haluaisikaan seuraavasta asunnosta kovin isoa ja että en koskaan halua lottovoittoa.

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaatevallankumous ja rakkaan vaatteen tarina (Fashion Revolution – Love Story)

24.4.2018 Bijou, Boots & Shoes, Left over materials, Minimalism, Re-use, Repair, Second Hand, tuunaus, Zero waste

Tällä viikolla vietetään taas vaatevallankumousta. 24. huhtikuuta tulee kuluneeksi 5 vuotta siitä, kun Rana Plaza -rakennus romahti Bangladeshissa. 1 138 ompelutehtaan työntekijää kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi joka vuosi huhtikuun viimeisellä viikolla järjestetään Vaatevallankumous-kampanja, englanniksi Fashion Revolution.

Lisätietoja täältä: https://www.stjm.fi/uutiset/vaatevallankumous-jarjestetaan-23-29-4-2018-nain-yritys-voi-osallistua/

Suora lainaus:

”Tällä hetkellä vaateteollisuus käyttää valtavat määrät vettä, energiaa sekä maapinta-alaa. Silti valitettavan suuri osa vaatteistamme päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi hyvin lyhyen käyttöajan jälkeen. Siksi meidän on löydettävä uusia vaatteiden kuluttamisen tapoja. Jatkossa meidän on ostettava vähemmän mutta parempilaatuisia vaatteita sekä vastustettava kertakäyttömuotia ja turhia heräteostoksia. Tärkeintä on kuitenkin sitoutua hankkimiimme vaatteisiin. Meidän tulisi pitää vaatteistamme hyvää huolta ja käyttää jokaista vaatettamme vähintään 30 kertaa. Kukaan ei voi korvata isoäidiltäsi perimää kaunista takkia tai sitä täydellistä mekkoa, jonka ostit lomamatkalta itsellesi matkamuistoksi. Mitä enemmän kiinnymme jo omistamiimme vaatteisiin, sitä paremmin pidämme niistä myös huolta. Osallistu Vaatevallankumoukseen jakamalla sosiaalisessa mediassa jonkin rakastamasi vaatteen tarina ja rohkaise muita tekemään samoin.”

What’s your love story?

Itse ajattelin tulla jakamaan kuvan tällä kertaa mekosta, johon liittyy paljon muistoja tärkeistä elämän hetkistä. Kyseessä on puuvillainen, korallin värinen hellemekko, jonka olen tilannut arviolta 10 vuotta sitten itselleni postimyynnistä. Raskausaikana siirryin käyttämään mekkoa selkeästi ympärivuotisesti, näin vältyin ylimääräisiltä vaatehankinnoilta. Kun mekon kanssa puki sukkahousut ja villatakin – oli mekko varustettu myös talveen. Imetyksessä mekko toimi sutjakasti, kun siinä oli olkaimina aluksi pelkät rimpsunauhat. Välillä myös nukuin mekossa, koska se oli niin kevyt. Meidän kihlajaiset pidettiin mökkimäisessä ympäristössä rantasaunoineen – tämä mekko päätyi ylle, sillä se ei kuitenkaan ollut turhan juhlava. Kihlajaisten jatkoilla toinen olkain irtosi kokonaan.

Monikäyttöisyyden lisäksi mieleenpainuvin h-hetki oli kun poikamme synnytys käynnistyi. Olin kotisohvalla tuo mekko päällä ja limatulppa irtosi – samaan aikaan mekon helmasta tippui hyvin teatraalisesti iso kasa helmiä rivissä, vaikka niitä ei ollut koskaan aiemmin irronnut, eikä mekko jäänyt mihinkään kiinni. En koskaan varmaan unohda sitä helmien putoamisen ääntä. Hetki oli todella pysäyttävä!

Uudistin mekon vielä jatkokäyttöön jo ihan tunnearvonsa vuoksi Ompelimo Rokitalla. Sain idean hyödyntää kultaista poronnahkaa harnesin muodossa, koska tiesin Millan varastoissa olevan kultaista leikkuutähdettä ja olin nähnyt hänen tehneen harneseja aiemmin. Siihen, mitä tällä  kertaa puis mekon kaveriksi, vaikutti pinterestin ideakuva. Käytän välillä pinterestiä olemassa olevien vaatteideni yhdistelyyn. (Hieman meni kuvassa hame epäedullisesti ryttyyn takaa, mutta tämän parempia kuvia minulla ei nyt ollut käytössä ;))

 

Mekko: Noin 10 vuotta sitten postimyynnistä, Poronnahka Harness-muokkaus, Ompelimo Rokita

Jakku: Second Hand, Punainen risti, Itse maalatut napit (kulta), Muokkaus tilkuilla takaa, Ompelimo Rokita

Korkokengät: Kirpputori (Orivesi), (kaupan jäämistö)

Laukku: Noin 7 vuotta vanha, Laukkujen varastomyynti, Joensuu, (Ostettu tätä mekkoa silmällä pitäen, liike on sijainnut vanhassa puutalossa, joka oli purku-uhan alla – onkohan liikettä vielä?

*Vielä pieni päivitys – Harnessin koristeelliset metallisoljet ovat Ompelijan hajonneista kengistä jatkokäyttöön pelastetut, ainoastaan renkaat ovat uusia.

 

(Ideakuva pinterest)

 

 

https://www.bloglovin.com

Minimalismia ja zero wastea hiustenhoitoon

13.4.2018 Ecological, Minimalism, Tee-Se-Itse, Zero waste

(Lettikampaus: ivalolainen ekokampaamo-parturi Anne Lehtinen)

Olen lopettanut kokonaan nestesaippuoiden ja -shampoiden käytön ja siirtynyt palasaippuoihin. Syitä ovat mm. zero waste- ja muovin vähentämis-ajattelu, sulfaatittomuus (palasaippuioissa useammin tämä kriteeri täyttyy myös ns. markettiversioissa) sekä ainakin osittain palasaippuan suhteellisesti pitempi kesto ja minimalistinen ote. Mieheni käyttää vielä pulloon pakattua shampoota. Syy on oikeastaan se, että meillä on 2 vajaata shampoota, jotka ovat tulleet meille jo valmiiksi käytettyinä, eli emme ole itse ostaneet ko. tuotteita. Esim. mökiltä, jota käyttävät myös vanhempamme, tuomme aika ajoin kotikäyttöön shampoita, jos niitä alkaa käyttöasteeseen nähden olla mökillä liikaa. (Itse emme tästä syystä ole vieneet sinne pesuaineita, mutta niitä ovat jättäneet sinne tarkoituksellisesti mm. mökkivieraat tai vanhemmat ovat tuoneet joka kerta uusia pulloja ”varmuuden vuoksi”.)

Kuten aiemmin totesin meikkiä koskevassa postauksessa, haluan tulla toimeen vähällä määrällä purkkia ja purnukkaa. Tuoksuyliherkkänä minun on myös helpompi testata itse tuoksua suoraan saippuasta, joka ei ole niin tiiviiseen pakkaukseen pakattu, kuin liuossaippuasta. Käytössä olen myös huomannut, että palasaippuoilla pestessä sekä hiukset, että iho kiittävät. ( Toki saippuoissa on myös eroja!) Tukka rasvoittuu nykyään tasaisesti (ei esim. ainoastaan päälaelta) ja sähköisyys ja kuivuus ja latteus tukasta on vähentynyt. (Tai oikeastaan en koe kärsiväni enää edellä mainitusta). Jonkun verran palasaippuoissa tulee vastaan muovikääreitä, mutta onneksi paljon näkee myös yksinkertaista kartonki-pakkaamista/ei pakkausta ollenkaan. Kuljetuksissa saippuaksi pakattu tuote säästää tilaa ja miksi maksaa nestemäisien tuotteiden vedestä? :)

Saippuoiden maailma on kiehtova ja haluan jossakin vaiheessa kokeilla valmistaa saippuaa myös itse. Alle olen jaotellut hiustenhoitoon liittyviä kohtia ja kuinka olen niissä keventänyt ylipäätään vuosien varrella.

  1. Muotoilutuotteiden lopettaminen

Muotoilutuotteita ei ole juuri tullut käytettyä vuosiin. (Esim. ei myöskään hääkampauksessa, joka koostui lettikampauksesta ja itse tehdystä seppeleestä). Kun tukka voi hyvin ja silmää miellyttää luonnollinen look, on hiukset mahdollista kammata ja muotoilla oman rasvansa avulla. (Tämän ohjeen luin jo nuorena tyttönä Cosmopolitanista ja ajattelin, että hyi yäk en halua mennä juhliin tukka pesemättä, mutta nyt ymmärrän pointin). Minulla on tällä hetkellä vielä kaapissa muutama muotoilutuote. Konmaritus puuskassani niistä hiusvahan lahjoitin miehelleni (ettei hän vaan kipitä kauppaan ostamaan geeliä yms.purkkia/purnukkaa lisää ;)). Hän käyttikin sitä sujuvasti, mutta nykyään hänelläkin on uusi ”tyyli”, joten vahalle ei enää jatkossa ole käyttöä. Saippuapesun jälkeen tukka ei ole kärsinyt sähköisyydestä, mitä varten vaha alun perin on talouteen päätynyt. Esim. minulla tahtoi tulla sellaista haituvaista vauvahiusta otsan seutuun, mutta nykyään sellaiset hiukset eivät nouse ollenkaan pystyyn edes pipojen kanssa. Minulla on myös hajusteeton muotovaahdon loppu sekä Biozellin hiuslakan loppu. Ajattelin käyttää ne yhdessä kuvauksessa, jossa hieman tupeeratumpi look voisi olla paikallaan. Tämän jälkeen en enää osta ko. tuotteita. Jos todella vielä joskus haluan esim. kampauksen, joka vaatisi muotoilua, käyn laittamassa sen kampaajalla hiustenleikkuun yhteydessä. Hajusteyliherkkänä yleensä jo muutenkin muotoilutuotteiden laitto ahdistaa, vaikka niitä hajustamattomia tuotteita onkin. (Ja joskus jopa kampaaja tulee valittua sen perusteella, voinko kulkea ohi kakomatta).

Tukka kammattu taakse oman rasvansa avulla

 

2. Pesuvälin pidentäminen

Hiusten pesussa koitin ensin keventää pesuväleillä. Tämähän siis säästää sekä pesuainetta, että vettä ja lopulta myös hius voi paremmin. (Aluksi juuresta rasvoittuneen tukan voi käsitellä esim. peruna- tai ruisjauholla ja näin pidentää pesuväliä – näin korvaa helposti suihkutettavat kuivashampoot). Jauhoissa tulee kuitenkin taituroida tummemman tukan kanssa, ettei lopputulos näytä hilseilevältä. Tähänkin on vaihtoehtoja, esim. tummempaan tukkaan kaakaopulveri. Peruna- ja ruisjauhoja voi hyödyntää muutenkin ruoan valmistuksessa, sekä kotikosmetiikassa ja ne on pakattu pahviin ja paperiin, jotka on helpompi hävittää, kuin muovi. Aloin myös käyttää huivia tukassa osana pukeutumista – hieman rasvoittuneen tukan sai harjattua piiloon huivin alle. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että tukka saa myös hengittää. Hieman aikaa saattaa hiuksella kestää, ennen kuin se tottuu eri saippuoilla pesuun ja minullakin alkuun esim. öljyhoitokokeilut jättivät tukan rasvaiseksi, eli hieman kesti, että löysi sellaisen sopivan keskitien. Nyt pesuväli on keskimäärin joka kolmas-neljäs päivä, mutta tässäkin liikunnan määrä sanelee, eli vähemmällä pärjää jos ei ole tiedossa rankkaa hikiliikuntaa. Syksyllä päänahkani hilseili, mutta syy löytyi oikeastaan vielä sulfapohjaisten pesuaineiden ajoittaisesta käytöstä. Yritän aina ensi sijaisesti myös hyödyntää kotoa kaiken ensin, ennen kuin hankin uutta tilalle. Mieheni esim. halusi ostaa talkkia, vaikka saman tuotteen olisi voinut korvata perunajauholla. Nyt yritän hyödyntää talkin pois esim. itsetehdyssä deodorantissa ja mahdollisesti myös hiuspuuterina. (Mutta! Ainakin minulla se tekee sähköisyyttä!) Eli en tässä vaiheessa osta perunajauhoja vain hiuksia varten vaan koitan pärjäillä sillä mitä on. Ja nyt jos joku ajattelee, että mitäs kun esim. se kaakao tuodaan kaukaa… No näin minäkin ajattelen. Mutta ihmisiltä löytyy kaapista kaiken näköistä ;) Ja niin löytyy niistä pesuaineiden ainesluettelostakin, jolla itseämme pesemme ;)

2.Harja luonnonkuidusta

Harjana olin käyttänyt vuosia lähes kokonaan jo luonnonkuituista puuharjaa – nyt olen alkanut kiinnittää myös sen puhdistukseen parempaa huomiota – mieheni päätti kasvattaa hiustaan ja alkoi harjata samalla harjalla.. näin ollen välillä hänen hiusrasvansa siirtyivät epäedullisesti omaan tukkaani ;) Minulla on myös tuliaisena saatu puinen kampa. Kun noista aika jättää, voin hävittää ne saunan uunissa. Pidän siitä, mitä luonnonkuituinen harja tekee tukalle. Kun tukka on vain hieman rasvainen, harjaan sen luonnonkuituharjalla taaksepäin ja kiinni. Tukka näyttää kiiltävältä, mutta ei likaiselta. Muotoilutuotteita en nää tarvitsevani. Halvat muoviharjat myös näyttävät hajoilevan nopeammin piikityksestä. Takkuja ei ole tarvinnut selvitellä enää vähään aikaan… mistä lie johtunee.. Harjaus kannattaa myös pitää kohtuudessa – se tekee hyvää hiukselle, mutta jatkuva harjaaminen taasen voi rasvoittaa tukkaa turhaan.

3. Veden kulutuksen huomiointi

Hiusten pesuvälin pidennys säästää jo vettä itsessään. Olen myös ottanut tavaksi saippuattomat ja kylmällä vedellä tehdyt pikaiset pesut. Veden sammutan aina saippuan levittämisen ajaksi. Kesällä suosin luonnonvesiä (hius kärsii mm. veden kovuudesta, joka vaihtelee paikkakunnittain) enkä koskaan huuhtele saippuaa suoraan järviveteen. (En edes silloin, vaikka biohajoavuutta mainostetaan) Yksi kampaaja kysyi minulta, mitä tuotteita käytän, kun olen saanut hiuksen niin pehmeäksi. Sanoin, että ”en mitään ja olen pessyt tukan viime viikkoina järvivedellä.”

4. Luonteva kampausten vaihtelu ilman turhia kojeita

Sen lisäksi, että päähän valikoituu joskus huivi, muistan pitää tukkaa myös auki, vaihdella hieman jakauksen paikkaa ja pitää hiusta kiinni hieman eri tavoin, jolloin ponnari ei pääse hiertämään samaa kohtaa tukassa. Hius kiittää. Ponnareissa koitan suosia materiaaleja, jotka olisivat riittävän pehmeitä hiukselle. Jos haluan kiharaa, käytän papiljotteja, (mummolta löytyi käyttämättömiä) en tarvitse mitään kiharrinta erikseen. En halua myöskään mitään suoristusrautoja tai muita kojeita kylppäriimme, jotka vievät aikaa/rahaa/tilaa/kuluttavat hiusta/syövät sähköä ja sisältävät muovia.

Minulla on (ala-asteella!) joululahjaksi saatu hiustenkuivaaja, joka tarvittaessa toimii koko perheen käytössä ja samalla pienimuotoisissa tuunausprojekteissa. Sitä käytetään kuitenkin hyvin säästeliäästi eli ei esim. jokaisen hiustenpesun jälkeen.

5. Huivi ja hattu käyvät aurinkosuojasta

Kyllä, näin on. Mitäpä siihen lisäämään. Paitsi, että vielä se, että jos jakaus palaa herkästi, niin muistaa vaan edelleen vaihtaa sitä hiusten kiinnitystyyliä ja jakauksen paikkaa. Ja latvat voi suojata pitemmässä tukassa vaikka niillä lettikampauksilla. Ja käyttää hattua ja huivia. ja välttää suoraa ja polttavinta auringon paloa muuten aurinkoisesta säästä täysin siemauksin nauttien. Ja suhtautua maltilla ohimeneviin trendeihin, kuten myöhemmin tuon esille. Oli se sitten suolavesisuihke (eikö tämänkin voisi tuunata itse tai vaan uida siellä merivedessä?) tai arsenaali erillisiä hiuksille tarkoitettuja aurinkotuotteita. Hyvä nyrkkisääntö lienee, että kesällä esim. alkoholi muotoilutuotteessa ja aurinko ovat lähtökohtaisesti huono yhdistelmä. Meidän kesä on myös lyhyehkö eli ihan jokaisen vuotuinen auringon saanti yletä sille tasolle, että erillisten tuotteiden hamstraaminen olisi välttämättä aina ja joka tilanteessa järkevää.

6. Hoitotuotteiden järkevöittäminen

Ensimmäinen ajatukseni on, että hoitoainetta ei hyvällä saippualla ja edellä mainituilla kikoilla ENSISIJAISESTI tarvitse. Esim. syväpuhdistavat tuotteet ovat lähinnä sitä varten, että ne poistavat muotoilutuotteiden jämiä. Jos hiuspohja voi hyvin jo edellä mainituilla asioilla, tarvitseeko sitä syväpuhdistusta ollenkaan? Hoitoaineena sitten on nyt ollut minulla ja miehellä yhteiskäytössä hajusteettomasta kosteuvoiteesta (DECUBAL) jota on lääkäri määrännyt lapsellemme (syö lääkettä, joka vaikutti ihoon, mutta nyt ongelma tasoittunut… johtuukohan sittenkin saippuan vaihdosta ;)) tuunattu hoitoaine. Se on lantrattu veteen ja laitettu tyhjään suihkepulloon (isovanhemilta kulkeutunut lasten suihkutettava aurinkorasvasuihkepullo). Vesi kuitenkin kerää bakteereja, joten en pidä kikkaa hyvänä pidemmän päälle, vaikka käytössä muuten ihanteellinen. Hoiteaineita saa myös palasaippuaversioina. Hiusten huuhteluun voi käyttää myös esim. oliiviöljyn ja omenaviinietikan sekoituksia. Ne saa lasipullossa ja voi muutenkin hyödyntää ruoan laitossa. Hiusnaamioita voi tehdä tarpeen mukaan itse. Meillä on esim. koti-kauneudenhoitoa pullollaan oleva, mummon jäämistöstä peräisin oleva, Valittujen palojen ”Kotikonstit, Parhaat Konstit”- kirja ja netistä/kirjastosta löytyy ohjeita. Pyrin aina lähtemään siitä, mitä jo kotona on, esim. välttämään hävikkiruokaa. Hieman käyneet marjat voin esim. vielä hyödyntää kotokosmetiikassa. Suosin myös yleisesti öljyjen käyttöä jos koen tarpeelliseksi. Esim. kuivan tukan voi öljykäsitellä ensin ja sitten huuhdella saippuapesulla. Risiiniöljy sopii hiustenhoitoon kuin myös kynsinauhoille ja ripsille. Öljyllä voi myös koittaa selvittää mahdollisia takkuja. Eli avain on se, että mitä tuotteita oikeasti tarvitsee ja voiko joku tuote sopia yhtä aikaa moneen. 

Lisäksi markkinoille puskee koko ajan erilaisia tuotteita. Yhtenä vuonna ”kesähitti” on teollisesti valmistettu suolasuihke surffitukan aikaansaamiseksi, toisena vuonna tukkaa kehotetaan vaalimaan ja varjelemaan suolavedeltä kasalla erilaisia aurinkohiussuojatuotteita. (Kofeiinia on markkinoitu myös, itse olen lorauttanut kupista jäähtyneen kahvin tukkaan.) Eli itseltään tulee kysyä, tarvitseeko tätä tuotetta todella. Vaikka koko kosmetiikka-arsenaali olisi luonnonkosmetiikkaa, mutta sen käyttö ei kovin harkittua, jättääkö jälkeensä aivan turhaa muovia, puoliksi käytettyjä tuotteita ja turhaa epäjärjestystä kylppäriin?

7. Hyvinvointi

Kokonaisvaltainen hyvinvointi näkyy helposti hiuksissa. Stressi tekee pahojaan tukalle. Yksipuolinen ravinto voi näkyä hiuksissa. Olen koittanut karsia ressiä aiheuttavia tekijöitä elämästäni ja katsoa hieman ruokavalion monipuolisuutta. Tärkeintä niissäkin on, ettei hyvinvoinnin tavoittelusta tee itselleen stressaavaa tekijää. Eli armollisuutta kehiin. ;) Monesti tuodaan esille, kuinka ilmansaasteet ja ”paha sää” tekevät tukalle hallaa. Mutta niin tekee hyvin kuiva, koneellinen ilmastointikin. Eli kultaista keskitietä tässäkin haetaan. :) Minulla on lääkitys, joka ei ole hyväksi hiukselle, varsinkin lääkityksen säännöllisen aloituksen pystyi kampaajakin melkein laskemaan tukan kasvusta, kohdassa oli selvä raja. Minusta tukka on nyt ollut silti parempi, eli voi olla, että oma toleranssi on myös parantunut.

8. Palvelut ammattilaisella jos tarvitsee

En oo koskaan kokenut kampaajalla käyntiä mitenkään älyttömän miellyttävänä, eikä kyse ole kampaajasta. En vaan jaksa pönöttää siinä tuolissa :D En kuitenkaan halua leikata tukkaa itse. Joskus olin toistakin vuotta leikkaamatta tukkaa, sitten kävin kolmen kuukauden välein. Nyt ajattelin pitää neljän kuukauden leikkausvälejä hyvänä. Jos hiusten laatu vaan kestää lääkkeet ym. haluan pitää pitempää tukkaa. Olen tutustunut ekokampaamoihin ja haluan joskus kokeilla esim. energialeikkausta. Tässä ehkä tuleekin kokonaisvaltaisempi aspekti mukaan. Minulle riittää pääosin, että hiusta siistitään latvasta, jotta se kasvaa taas tasaisemmin. Edellä jo mainitsinkin, että jos todella haluan johonkin tilaisuuteen joskus kampauksen, joka vaatisi muotoilutuotteita, teetän sen kampaajalla, koska niitä tilanteita tulee pitkässä juoksussa aika harvoin. Näin säästyn purkeilta ja purnukoilta kotona. Vaihtelen usein paikkaa millä kampaajalla käyn ja suunnittelen ne työ- tai koulumatkan varrelle tai esim. pyöräilymatkan päähän, jolloin minun ei tarvitse käyttää autoa kampaamopalvelua varten. Kauempana asuessa niputtaisin samalle käynnille myös muita juttuja.

9. Oma väri – paras väri

Mä en ole ollut koskaan mikään suuri hiusten värjääjä. Muutamia kampaaja- ja kotikokeiluita on ollut, mutta hyvin on pärjätty ilmankin. Vuosi sitten kokeilin punaista sulfaatitonta väriä kampaajalla oman hiukseni joukkoon lähinnä latvaan. Jos välttämättä tulevaisuudessa koen, että tarvitsen väriä tukkaan toteutan sen luonnonkosmetiikalla/kaivan esiin mummoni vanhan kirjan, jossa esim. punertavaa sävyä saadaan aikaan kotikonstein. Nyt olen huomannut, että tukkaan palautunut kiilto on saanut myös värin näyttämään kivemmalta omaan silmään.

10. Ja vielä kerran.. ne palasaippuat

Blogia aloitellessani ajattelin, etten keskittyisi kosmetiikkaan, mutta nyt olen myös olosuhteiden pakosta (sulfa – ja hajusteyliherkkyys) joutunut tsekkaamaan vaihtoehtoja ja tutkimaan tuoteselosteita, että ajattelin valottaa aika ajoin kokemuksia myös tällä puolella. Vaihtoehtoja on pilvin pimein – ja toisaalta juuri sen itselle täydellisen saippuan metsästäminen vie oman aikansa ja kokeilukertansa. En halua kaappeja täyteen saippuaa, joten en ota mitään kokeilupaketteja vastaan, vaan suosin ennemmin sellaista ”yksi kerrallaan” periaatetta. Yksi ongelmakohta saippua-asioissa tulee esille. Luonnonkosmetiikkaa myydään kyllä hyvin netissä, mutta silloin en pääse haistamaan tuotetta. Vaikka saippuaan ei sinällään olisi lisätty synteettistä hajustetta, saattaa yliherkkyys tulla vastaan jo yhdestä eteerisestä öljystä. Paikan päällä ostaessa ongelma taas tulee muiden hajujen sekoittumisesta. Esim. kaupassa tai markkinoilla muiden saippuoiden haju tekee jo niin paljon hallaa, että saatan tulkita hajun väärin. Mulla on tarkoitus valmistaa saippuaa jossain vaiheessa myös itse. Saippuan raaka-aineisiin ja syvempään olemukseen sekä kotimaisuuteen tulee kiinnitettyä entistäkin enemmän jatkossa huomiota. Esim. vasta viime aikoina olen ymmärtänyt että se sulfa, joka shampoissa minua usein pistää ärsyttämään on tuotteen vaahtoamista varten. Vaahtoavan ominaisuuden saa kuitenkin aikaan myös esim. juurikin tuolla risiiniöljyllä…

Piakkoin aloitan julkaisemaan siis myös kokemuksia erilaisista palasaippuoista – mutta en paljon ja kerralla vaan hitaasti ja harkitusti ;)

(Häiden aikaan en ollut vielä siirtynyt sulfaatittomiin palasaippuoihin ja tukkakin voi silloin vielä huonommin, mutta muotoilutuotteita ei tukassa ollut laisinkaan edes hääkampauksessa.)

https://www.bloglovin.com

https://www.blogit.fi

 

Wanhan Warkauden tunnelmaa vol.1 & poronnahkatilkuilla tuunattu kesähame talvikäytössä

3.4.2018 art, Left over materials, Minimalism, Travel in Finland, tuunaus, Zero waste

Majoituksemme – Warkauden klubi – (ja osa minimalistista pakkaamista joka helpottaa mökki- ja kaupunkivaatteiden yhdistelyä)

Hame: Kohta 10 vuotta sitten ostamani kesähame, tuunattu poronnahkan leikkuutähteellä, Ompelimo Rokita. Tässä otettu talvikäyttöön. Menee matkustaessa pieneen tilaan. Tuunauksen ideana on, että sain hameeseen haluamaani näennäistä pituutta & raskaampana poronnahkainen piparireunus pitää kevyen hameen paremmin paikallaan myös kesän tuulessa ilman, että joudun tinkimään hameen miellyttävästä keveydestä. Hameen takana on nepparirusetti, jonka voi tarvittaessa irrottaa.

Paita: Merinovillainen musta monikäyttöpaita, tilattu Suomen luonnonsuojeluliiton kautta 5 vuotta sitten. Paidan voi yhtä hyvin pukea mökille, kuin yhdistää hameen kanssa perusmustaksi yläosaksi talvella.

Legginsit: Second hand, saatu. Soveltuu myös kuorihousujen alle talviurheiluun ja mökkioloihin lämmittämään.

Kengät: Jälleen kerran metsästysmaiharini. Näin lyhyelle lomalle en viitsinyt pakata mukaan monia kenkiä. (Uimavaatteissa oli mukana kahluutossut, joita pidin hotellissa myös sisäkenkinä – kuivuvat nopeasti – näin maiharit saivat välillä levätä, muutoin suosin villasukkia)

Huivi: Saatu tuliaisena appivanhemmilta. Soveltuu niin kaula- kuin hartiahuiviksi. Materiaalinsa puolesta huivin voi taiteilla vaikka topiksi. Huivitoppien ansiosta olen välttänyt ylimääräisten kesätoppien oston.

 

Viime aikoina blogimaailmassa silmiini on osunut keskustelua kotimaan matkailusta – milloin sen kalleuden takia, milloin ilmastoteemana, milloin uusien tuulien kautta. Itse pidän kotimaan matkailua koskevista blogipostauksista, osittain taustani takia ja osittain siksi, että ne tuovat välillä esille hyvin lämminhenkisesti pieniä kohteita, joko retkeilyä, historiaa tai paikallista kulttuuritarjontaa valottaen.

Blogia aloitellessa ajattelin, etten syventyisi tähän aiheeseen – ihan vaan paisumisen vuoksi. Ajattelin kuitenkin, että ehkä voin samalla myös esitellä vaateteemoja. Yksi seikka oli myös se, että esim. retkeillessä ja luonnossa haluan keskittyä itse retkeilyyn ja olla miettimättä somemaailmaa ja blogia. Mutta… nyt kun olen seurannut keskusteluita, on alkanut tuntua siltä, että ehkä voin valottaa tätä kenttää omasta näkövinkkelistäni. Tällä kertaa postaus kuitenkin paneutuu enemmän kaupunkikohteeseen (ja sen yhdistämiseen mökkeilyn kanssa).

Olemme pyrkineet yhdistämään mökki- ja sukulaisten tapaamismatkoille joitakin vierailukohteita ja näin ollen harrastamaan kotimaan matkailua. Nämä kohdat ovat meidän perheessä ne, joissa auton käyttö näkyy eniten. (Perheessämme on yksi auto joka ei ole päivittäisessä käytössä – minä ensisijaisesti pyöräilen ja kävelen ja toissijaisesti käytän bussia ja tarvittaessa junaa reissatessa). Mieheni ajaa töissä firman työautolla. Kaupunkiajossa pyrimme yhdistämään mahdollisimman monta käyntiä samaan ja näin ollen ajoja kertyy kaupungissa vain kourallinen/kk. Pyrimme sitten näillä pidemmillä ajoilla saamaan myös ”matkailun nälän” talttumaan ja harrastamaan ”henkistä sivistystä ja irtiottoa”. Nyt pääsiäisenä meillä oli pitkästä aikaa mahdollisuus muutaman päivän irtiottoon perheen kesken.

Vierailimme mieheni vanhempien mökkikäytössä olevalla tilalla Etelä-Savossa, joka on toiminut aikoinaan kyläkauppana. (Sieltä myös esim. vintage nappeja olen löytänyt…). Samaan syssyyn näimme myös mieheni vanhempia, jotka olivat oikeastaan eläkeläisinä paluumatkallaan pohjoisesta. Mökillä aika kului pitkällä potkukelkkalenkillä ja puusaunalla maustettuna. Kelihän oli aivan nappi ja aurinkoa riitti iltaan saakka. Lankalauantaina suuntasimme jo kotiinpaluumatkalle, mutta emme suinkaan kotiin asti vaan Varkauteen yöksi, koska mökkimatka kulki Varkauden kautta. Lähinnä lasta ja omia reumakolotuksiani ajatellen kävimme Varkaudessa la aamupäivästä pienessä kylpylässä (Kunnonpaikka). Ei ollut ryysistä :D Tämän jälkeen etsimme majoituspaikkamme -joka löytyy keskustasta- eli Varkauden klubin http://www.varkaudenklubi.fi/majoitus/.

 

Etuoven kauniit puuyksityiskohdat (Etualalla Warkauden klubin haamuko? ;))

 

Kubi on tunnelmallinen ja kaunis vanha puurakennus, jolla on mielenkiintoinen historia herrasmiesklubina liittyen tehdaskaupungin kehitykseen. Perheemme majoittui 65 euron hintaan huoneessa, jossa oli oma kylpyhuone kylpyammeineen. (Kuin sattumalta kassiin oli jäänyt pieni kylpyvaahto, joka minun piti lahjoittaa nurkistamme anopille..) Aamupalan sai ostaa erikseen ja sen sai nauttia avarassa puulattiaisessa salissa. Paikka oli lapsiystävällinen ja salissa oli myös leluja. (Miehelläni sattui pieni aavemainen kohtaaminen aamupalapöydässä kun hän luki sanomalehteä. Kuulemma tuntui kuin joku hahmo olisi tullut nojailemaan siihen ikään kuin kurkistaen, mitä lehdessä kirjoitetaan. ;))

Tunnustan tähän samaan hengenvetoon, etten pidä oikeastaan varsinaisista hotelleista. Esim. ketjupaikoissa tuntuu, että ne näyttävät joka kaupungissa ”samalta”. En myöskään pidä siitä ”uuden hajusta”, joka itselläni ottaa nenään. Ymmärrän tietysti allergiaihmisiä, että ”vanha nuhjuinen kokolattiamatto” voi yhtä hyvin ahdistaa – tässä kohteessa ei kokolattiamattoa tarvinnut kuitenkaan joka huoneessa kohdata.

 

Varkaudesta löytyy museotarjontaa http://www.varkaus.fi/museot ja aloin harkita museokortin hankkimista, joka kävisi aina Hangosta Inariin. https://museot.fi/Tämä kuvassa oleva ”Varkauden museot” osa oli vierailuajankohtanamme kiinni, mutta rakennus oli niin kaunis pääsiäisauringon valossa, että oli pakko pysähtyä. Samalla tarkistin aikataulut seuraavaa mökkireissua silmällä pitäen.

La illalla teimme pitkän kävelylenkin ihastellen jo toistamiseen auringonlaskua ja bongailimme kohteita, joissa voisimme vierailla seuraavalla mökkikäynnillä. Saimme ihastella myös täyskuuta, joka näkyi vielä illalla kivasti hotellihuoneen ikkunasta.

Sunnuntaina suuntasimme Mekaanisen musiikin ”museoon”. Olin vieraillut tuolla viimeksi lapsena ja vanhan ja antiikkisen ystävänä silmä lepäsi opastetulla kierroksellamme. Opastus oli tehty pilke silmäkulmassa, joten mistään kuivasta kierroksesta ei todellakaan ollut kyse! Edellä ja jäljessä olevat kuvat ovat mekaanisen musiikin museosta. (Eikä ollut ryysistä – olimme ensimmäiset asiakkaat – museo avattiin juuri 1.4! – talvikuukausina museo toimii muuten ennakkovarauksesta)

 

 

 

Museossa on myös torvea soittava, punasilmäinen fauni

Lähtiessä kävimme syömässä vielä kävelykadun vietnamilaisen ravintolan seisovassa pöydässä. Maanantai jäi vielä aikaa pääsiäisen viettoon kotikonnuilla – tarkoitus oli mennä tähän lähelle pilkkimään  mutta sää kääntyi niin lumiseksi, että päädyimme ainoastaan ulkoilemaan muutaman laskun verran pulkkamäkeen – muuten, pulkkamäessä ei ollut ketään muita, koska sää oli niin kovasti jo vaihtunut. Vältimme pitkälti pääsiäisruuhkat – ja saimme sekä palan kulttuuria, että mökkitunnelmaa, lepoa että ulkoilua. Onneksi ei tarvinnut ajaa esim. Lapin hiihtokeskuksista maanantain lumipyryssä tai venailla lentokentillä :)

Tein huomioita esim. jätteen määrän mahdollisesta lisääntymisestä lomamatkoilla ja siihen, miten aiomme ottaa asian huomioon. Tämän aiheen voin kuitenkin säästää toiseen kertaan.

https://www.bloglovin.com/

https://www.blogit.fi/

 

 

 

Hiding logos&marks – diy idea

20.3.2018 Bijou, Hats, Left over materials, Minimalism, Second Hand, Tee-Se-Itse, tuunaus

Olin pitkään haaveillut viininpunaisesta baskerista/myssystä/beretistä – mutta halusin viivyttää hankintapäätöstä ja nähdä, tarvitsenko sellaista todella. Viimein kirpputorilta tuli vastaan vastaavaan värimaailmaan sointuva myssy ja päätin tehdä kompromissin. En kuitenkaan halunnut, että myssyssä näkyisi merkki, vaan piilotin sen samettitilkkuruusulla, jonka olin tehnyt aiemmin häihimme. Samettitilkut olivat jääneet vuosikausiksi yli vanhojen tanssi-puvun valmistuksesta jonka äitini valmisti minulle 2000-luvun alkupuolella. (Olen tehnyt niistä tikuista muutakin, joista myöhemmin lisää.)

Minimalistinen päähine-idea voisikin olla, että esim. tavallinen musta mainospipo muuttuisi hetkessä arki- ja urheilupiposta ”salonkikelpoiseksi” juhlahatuksi esim. lisäämällä mainostekstin päälle rusetin tai kukkasen. (Näitäkin löytää kirpparilta, jos ei itse jaksa vääntää…) Suomessa saattaa tuntua ikävältä juosta talvella juhliin paljain päin (tietysti huiveilla ja hupuilla voi kikkailla…) mutta kaikki eivät myöskään halua erikseen ns. hienompaa hattua, vaan pipolla mennään pitkälti sen käyttöasteen takia. (No, joku nyt ajattelee, että ”kampaus menee pilalle” mutta ajattelinkin tarjota tässä vaihtoehdon. ;))

Itse rakastan kauniita hattuja, mutta pyrin juurikin kikkailemaan hattujen kanssa näillä pienillä jutuilla. Itse tehdystä hattukorusta olen kirjoittanut aiemmin täällä http://ragqueen.omablogi.fi/golden-berries-diy-lady-hat-bijou-5-minute-craft/

https://www.bloglovin.com

Inspiraatiota minimalismista ja zero wastesta silmämeikkiin

14.3.2018 kierrätys, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Haluan pitää kauneuden hoidon ja kosmetiikan määrän yksinkertaisena. En halua joka puolelle purkkia ja purnukkaa, vaan ainoastaan muutaman tuotteen, jotka ovat mahdollisimman monikäyttöisiä. Kotimaisuus ja luonnonkosmetiikka, sekä tuotteiden kierrätettävyys ja muovittomuus nousevat valinnoissani esille. Suosin myös itse tehtyä kosmetiikkaa, jossa hyödynnetään jo kotoa löytyviä raaka-aineita. Tällä hetkellä käytän pois kaiken ostamatta uutta tilalle ja sovellan tuotteiden käytössä. Vanhentuneet meikit, käytöstä poistetut meikkisiveltimet ja loppuunkalutut ripsiväriharjat hyödynnän pienimuitoisissa taide- ja askarteluprojekteissa. Esim. http://ragqueen.omablogi.fi/light-art-with-old-make-up/Alla olen keskittynyt nyt aluksi silmämeikkiin. Olen kieltäytynyt kaikista ilmasnäytteistä, ettei niitä kerry kaappeihin. Avain asemassa ovat myös meikittömät ja silmämeikittömät päivät. Luonnollisempi look näyttää onneksi muutenkin nostavan taas asemaansa kosmetiikkapuolella.

1.Ripset

Vähentämisessä lähdin tietysti liikkeelle siitä, että käytän ensin ripsarin pois ostamatta uutta tilalle. Käytin myös äitini ripsivärin, joka hänellä oli jäänyt käyttämättä. Näiden jälkeen käytin loppuun ruskean marketti-ripsienvärjäysvärin lopun, joka oli tarkoitettu kotivärjäykseen. Aiemmin olin käynyt värjäyttämässä ja laittamassa permanentin ripsiin, en todellakaan säännöllisesti, mutta joskus lähinnä kesäksi. Viimeksi tein samoin kesänä, jolloin menimme naimisiin. (Kesällä tulee 2 vuotta). Säikähdin silloin sitä permanenttiainetta, koska en ollut vuosiin moista laittanut ja kemikaalien käyttö oli vuosien aikana roimasti laskenut. Niimpä päätin, ettei ikinä enää! Häihin olin ostanut vielä yhden ripsarin, jonka sitten käytin pois talven aikana, kun kesän värjäys ei enää ollut voimassa. Kun väri loppui, käänsin ripset vaan kotoa löytyvällä taivuttimella. Seuraavan kesän olin ilman väriä, eli harjoittelin myös ilman olemista. Syksyllä aloin kaivata hieman väriä ripsiin. Kääntäjä oli ajan saatossa niin vääntynyt, että jouduin laittamaan metallin keräykseen. En ostanut uutta tilalle. Ostin Zui Organicsin vihertävän sävyisen mascaran. Silmät tykkäsi koostumuksesta, ei sisältänyt mitään ärsyttäviä ainesosia. Olin kuitenkin pettynyt siihen, miten vähän aikaa se toimi käytössä, varmaan juuri siksi, ettei ripsarissa ollut lisättyjä säilöntäaineita?! Laitoin vielä pari pisaraa etikkaa joukkoon, että saan loput värit hyödynnettyä. Minulle mitkään kestoripset ei ole olleet vaihtoehto, sillä minun makuun ne näyttää liian meikatuilta. Voi olla, että joukosta löytyisi kevyempi vaihtoehto, mutta nyt en ole kokenut tarpeelliseksi tutkia.

Jos haluan laittaa johonkin tilanteeseen näyttävämmät ripset, niin kotona on vielä muutamia vaatimattomampia irtoripsitupsuja, voin käyttää niitä lähinnä silmäkulmiin. (Karnevaalitarkoitukseen kotona on överit tekoripset (punaiset ja pinkkimustat höyhenversiot…) Eli kun todella överillä mennään, niin sitten laitan nuo… xD)

Mun kauneuskäsitys on muuttunut ja itseä on alkanut miellyttää sellainen pelkistetympi muoto meikkauksessa. Less is more. Tällä hetkellä korostan ripsiä ainoastaan pehmeällä puisella rajauksella ripsirajassa, jos siltä tuntuu. Aion nyt mennä sillä niin pitkään kun niitä kotona on. Myöhemmin ajattelin kokeilla risiiniöljyä, jota saa apteekista. Se vahvistaa ripsiä ja sillä voi pyyhkäistä silmämeikin, jos sellaista sattuu laittamaan. Se hoitaa myös hiuksia, joten voi käyttää hoitonaamiona, kuiviin latvoihin jne. En ole kuitenkaan vielä tutkinut vaihtoehtoja, joten muovi saattaa tässä asiassa tulla kummittelemaan. Katsotaan.

Päivitys: Ostin vähän tämän julkaisun jälkeen lasipullossa pipetillisenä saatavaa juukalaista risiiniöljyä markkinoilta, valmistaja: Pielispuuha. (Saman puljun piiristä löytyvät myös Sola-saippuat). Taisin muutaman kerran käyttää tuotetta ripsiin, mutta hyvinkin kevyestä laitosta huolimatta silmiin tuli turvotusta ja ärsytystä, joten olen käyttänyt risiiniöljyä ainoastaan hiuksille – nykyään lähinnä latvapainotteisesti pari tippaa, mikäli palasaippuapesun jälkeen hiukset ovat tuntuneet siltä  – en joka kerta. Puteli on siis ollut meillä nyt noin vuoden. Kun se loppuu, ajattelin täyttää pipettipullon kodin oliiviöljyllä ja jatkaa käyttöä samoilla rutiineilla.

2. Rajaus

Hoituu siis nykyään edellä mainituilla puisilla rajauskynillä. Nestemäiset rajaukset olen lopettanut jo vuosia sitten. Puisessa rajauskynässä se hyvä puoli, että sen pienen puisen loppunysän voi heittää vaikka puusaunan pesään, eikä jätä jälkeensä muovipakkausta. Myös luomivärillä voi tehdä ripsirajaan hieman tummemman rajan. Olen hyödyntänyt myös loppuja luomivärejä tässä, lähinnä sen mukaan minkä värisiä vaatteita on valikoitunut päälle. Toisaalta jos välttämättä haluaisi käyttää nestemäistä rajausta ja hieman korostaa ripsiä, niin periaatteessa ripsiä voisi hieman värittää myös tuolla nestemäisellä rajauksella, kun vaan löytää hyvin pysyvän tuotteen, joka ei heti leviä. Pitäydyn kuitenki itse nyt noissa vielä jäljellä olevissa tuotteissa, ajattelin tuota rajausvaihtoehtoa niille, jotka haluavat selkeän nestemäisen rajauksen.

3. Luomiväri

Mä olen henk. koht tykännyt luomiväripaleteista, koska niillä saa nopeasti muutettua meikkityyliä ja poimittua värejä esim. käyttämiensä vaatteiden mukaan. Nyt olen käyttänyt vanhoja pois, enkä ole ostanut uusia tilalle. Murentuneet yms. olen käyttänyt taideprojekteihin ja tyhjät luomiväripaletit olen käyttänyt maalin levitysalustoina tai ehjät korurasioina isomman korurasian sisällä pesun jälkeen. Minua ärsytti nuo muoviset kannet silti ja varsinkin, jos kerran tiputat lattialle ja hajoavat. En mielellään enää suosi noita yksittäispakattuja luomivärejäkään. Näin voisin tehdä, jos olisin ”yhden värin ihminen”. Esim. yksi sopiva murrettu, voidemainen, ruskean sävy voisi periaatteessa käydä niin luomille, kulmille kuin poskipäille ja sen voisi saada metallirasiassa, joka olisi helpompi kierrätettävä ja ehkä myös jatkokäytössä korurasiana kestävämpi ja nätimpi. Löysin kuitenkin nyt tulevaisuutta ajatellen Ruohonjuuren verkkokaupasta Boho Green luomiväripaletin, joka toimii refill-periaatteella. https://www.ruohonjuuri.fi/luomivaripaletti-earth-gp-boho-3760220172167. Paletti on tehty saarnipuusta ja siihen saa kerralla 8 sävyä. Luomivärinappeja voi ostaa irtona samaan rasiaan. Mutta ennen ostoa pärjäilen noilla, mitä mulla on. :)

4. Kulmat 

Tykkään luonnollisista kulmista. Muutaman kerran ne on ammattilainen nyppinyt esim. kasvohoidon yhteydessä ja kerran nuorempana värjäytin (enkä tykännyt, vaikka kaverit kehui :D) Minusta muoto on nyt niissä semmoinen sopivan luonnollinen, että ne muutamat haittaavat irtohaituvat on helppo nyppiä pinseteillä pois. (Lue: ”En muista koska olen näin tehnyt”)Allekirjoitan kyllä sen, että ”huolitellut kulmat antavat ryhtiä kasvoille”, mutta se mitä nykyään ihmisillä näkee, on itselleni aivan liikaa. Minusta mitään erillisiä kulmageelejä ei tarvita, jos kulmat haluaa ”ryhdistää”, niin esim. käsien rasvauksen jälkeen kulmat vaan ”nykäisee sormien läpi” kun rasva on jo käsiin imeytynyt. Mulla on ruskea puinen rajauskynä, joten saatan joskus iltamenoihin hipaista sitä todella kevyesti siihen kohtaan, jossa kulman väri on astetta vaaleampi. Eli kulmien suhteen olen ehdottomasti sitä mieltä, etteivät ne tarvitse MITÄÄN OMAA, YLIMÄÄRÄISTÄ TUOTETTA, eli se tuote, mitä kulmiin ehkä laittaisi, käy samalla myös esim. silmien rajaukseen tai voidemaisena luomivärinä, rasvana muuten ja pinsetit nyt yleisesti esim. tikkujen poistamiseen. :) Joskus olen sipaissut kulmat jopa huulikiillolla. (joista myös olen hankkiutumassa kokonaan eroon, mutta tästä myöhemmin.) Avain tuotteiden käyttöön jonakin muuna meikkinä, kuin mihin ne on tarkoitettu, on koostumuksen huomiointi. Esim. juuri tuo huulikiilto saattaa olla koostumukselta hieman ”limainen”, jolloin sitä tulisikin laittaa vain ihan äärettömän vähän, esim suoraan sormen päästä.

Kuvissa on hyödynnetty luonnonvaloa vastavalona ikkunan läpi. Muita muokkauksia en ole kuviin tehnyt, paitsi rajannut likaiset tiskit taustalta ja yhdestä tummentanut taustaa juurikin taustan sotkujen vuoksi :D Silmissä on hyvin kevyet, silmäkulmaan painottuvat rajaukset ja muuten hieman sipaistu vaalensiniharmaata joka on alun perin tarkoitettu huulille.

https://www.bloglovin.com

Luovan järjestyksen polku

6.3.2018 art, Marie Kondo, Minimalism, Tee-Se-Itse, Zero waste

By: Alphonse Mucha 1860-1939

Minimalismi-, Konmari-, zero waste-, järjestys-foorumit, tuunaus&käsityöt

Seuraan minimalismi, – Konmari,  zero waste- ja järjestämiseen liittyviä teemoja, kuten olen aiemmin tuonut esille. Seuraan myös tuunaukseen ja käsitöihin liittyviä kanavia. Omassa ajattelussa olen yhdistellyt toimintatapoja edellisistä, mutta olen huomannut, että monet asiat ovat olleet olemassa jonkinlaisina kirjoittamattomina sääntöinä toiminnoissa jo ennen ko. suuntauksiin tutustumista. Joskus vähemmän, joskus enemmän. Näiden suuntausten aktiivisempi seuranta on kuitenkin tehnyt omasta toiminnasta tietoisempaa ja ylläpitänyt tiettyä elämäntapaa. Joinakin turhautumisen hetkinä – esim. intensiivisen konmarituksen jälkeen on voinut olla olo, että huh, hommaahan on vaikka kuinka paljon, mutta kun olen pystynyt katsomaan netin foorumeilta, kuinka paljon ihmisillä OIKEASTI on tavaraa, on ymmärtänyt, että se oma tilanne ei todellakaan ole niin kaoottinen ja lopulta sitä on huomannut, että sieltä se ”pirskahtelu” kuitenkin syntyi :D Olen seurannut myös Konmarin vasta-argumentteja. Sieltäkin olen löytänyt allekirjoitettavaa, mutta toisaalta haluaisin itse pyrkiä pois vastakkainasettelusta ja lokeroinnista. Kaikissa edellä mainituissa teemoissa on hyvää ja niitä yhdistelemällä olen alkanut kutsua omaa polkuani nimellä ”luovan järjestyksen polku”. Alla olen eritellyt, mitä se minulle merkitsee ja mitä teemoja olen suuntauksista yhdistellyt. Tässä postauksessa keskityn lähinnä minimalismiin ja konmariin. (Myöhemmin muihin teemoihin) TÄMÄ ON POIKKEKUKSELLISESTI PITKÄ TEKSTI TÄHÄN BLOGIIN :)

Elämäntilanteiden ohjaava vaikutus

Minulla on ollut useampi muutto ja väliaikaisasuminen, rahaa kulutukseen on ollut opiskeluaikoina vähän ja tällä hetkellä asumme perheenä pienessä asunnossa. On ollut pakko käydä tavaroita läpi useaan kertaan ja miettimään , mitä oikeasti tarvitsee ja mahtuuko asuntoon. Lisäksi ympäristöaiheet ovat olleet vaikuttamassa pitkässä juoksussa kulutusvalinnoissani aina jollakin tavalla taustalla. Välillä vähemmän välillä enemmän. Perheellisyys ja kimppa-asuminen ovat tuoneet oman jälkensä kulkemaani polkuun.

Tausta ja persoona -pedantti ja luova hullu

Olen lapsesta saakka pitänyt siitä, että ”paikat ovat paikoillaan”. Lapsena tarhassa suurta ihastusta tuotti verstaan työkaluseinä, jossa oli työkalun kuva, tiesi aina, missä on vasaran paikka. Ajattelin katkerana, että miksi meillä kotona ei voinut olla sellaista. :D Ala-asteella halusin siivota meidän ulkovaraston, vanhemmat olivat näissä suurpiirteisiä. Minua ärsytti, että esim. talven tullen suksia ja luistimia joutui joskus kaivelemaan ja etsimään. Alle kouluikäisenä oli kivaa kun mummot tulivat pidemmäksi aikaa ja olin hoidosta lomalla. Kovina pakkaspäivinä teimme mummojen kanssa paljon kotitöitä.  Tykkäsin niistä hirveästi. Ihan pienenä jo lajittelin tavaroita hokien ”Tämä kuuluu tähän sarjaan ja tämä tähän sarjaan.” Tässä taustaa siitä pedanttisemmasta puolestani. Omasta lapsesta olen huomannut samanlaista järjestelytaipumusta – toki osa on opittua, kun siivousta ja järjestelyä on tehty yhdessä, mutta kun pari vuotias, joka ei vielä kauheasti puhu, mutta asettelee ja sommittelee samalaisia lelujaan yhteen paikkaan ja toisenlaisia toiseen itsekseen tarkkaan riviin, niin taitaa siinä osittain vähän synnynnäistä taipumustakin olla mukana. :)

Toisaalta…aika ajoin törmää myös uutisointiin koskien sotkuisia työpöytiä, että ne kertovat luovuudesta. Yhtä lailla voin allekirjoittaa omassa toiminnassa tämän. Näin saa ollakin ja erityisesti lasten kuuluu saada leikkiä luovia leikkejään, joista sotkua syntyy. Ei ole toisensa poissulkeva asia ohjata lasta keräämään omat jälkensä ja lisäksi olla armollinen ”lelukököt ruokapöydän alla” tyyppisiin viritelmiin. Tuunaus ja ideointi sekä luovat harrastukset ovat olleet tärkeä osa elämää, vain muuttamalla omalla polullani muotoaan. On ollut aikoja, jolloin järjestys ei ole ollut elämässä niin keskeinen tekijä ja elämä on silti voinut olla mielekästä. Mutta –  kaaos on voinut myös ahdistaa, jolloin polun suuntaa on tullut muuttaa.

Yhdessä käyty polku

Kuitenkin, kun asuminen on jaettu, järjestystä ylläpidetään myös yhteisen hyvän nimissä – esim. vaihtuvien ihmisten kanssa vietetty kimppa-asuminen sekä perheenä eläminen eivät ole yksilökeskeisiä muotoja – ei enää riitä se, että voi yksin mielivaltaisesti marittaa kaiken, mikä ei ”pirskahtele” tai ylipäänsä vastata järjestyksestä yksin.  Erilaisia siisteyskäsityksiä tulee myös yhteen sovittaa. En osaa laskea enää, kuinka monen ihmisen kanssa tätä on tullut tehdä.  Ja se oma  ”luova epäjärjestyskään” ei saa olla liiaksi toisten kanssaeläjien tiellä.

Minimalismi luovan järjestyksen  polullani

Olen vähentänyt tavaraa kirpputoreille ja lahjoituksina asteittain. Olen luopunut kotiin kannetuista mainoksista ja lehtitilauksista (paikallinen ilmaissanomalehti ja yhdistysten lehdet, joihin kuulun ovat tässä poikkeus). Laskut olen ottanut pääsääntöisesti sähköiseen muotoon, jolloin jätepaperimäärä pienenee ja myöskin ulos kantamisen vaiva. Pidän ajatusta yllä siitä, ”etten osta mitään”. Olen lopettanut käytännössä kaikki heräteostot ja vapauttanut tuon ajan toiminnalle, jossa olen voinut pohtia jo omistamieni tavaroiden jatkokäyttöä, harrastaa ja suunnitella luovia projekteja siitä, mitä minulla jo on. Olen pitänyt tietoisia some-vapaita, pyrkinyt tekemään yhden asian kerrallaan ja keskittymään yhteen tehtävään kerrallaan. Olen työskennellyt hiljaisuudessa ja viettänyt paljon aikaa luonnossa eri tavoin. Luonnossa vietetty aika on myös tukenut vähemmällä pärjäämistä ja on saanut hengähtää mainonnasta. Olen imenyt virtaa hiljaisista kirjoitushetkistä.  Aivot saavat levätä ärsyketulvalta. Minimalismi pelin sijaan olemme ottaneet käyttöön kerran viikossa vähentämisen idean, jossa on myös paljon liikkumavaraa. Näin ollen vähentäminen on järjestäytyneesti mukana, mutta siinä on myös luovuutta mukana. Yhtenä viikkona vähennys voi tarkoittaa sitä, että kerään kaikki vanhentuneet meikit ja teen niistä taidetta. Samalla kuitenkin vapautuu tilaa. Tässä kohtaa myös sovellan sitä, mitä esim. jatkossa enää tarvitsen, eli en osta kaikkea uutta tilalle jolloin kulutus vähentyy. Näin ”siivous kääntyy hauskaksi ja luovaksi.” En tykkää, että purkkia ja purnukkaa on joka puolella, joten kieltäydyn kaikista ilmaisnäytteistä  ja käytän jatkossa kosmetiikassa vain muutamia monikäyttöisiä ja harkittuja tuotteita. Tällä hetkellä elän vaihetta, että käytän kaiken nykyisen pois ennen niiden muutaman, tarkkaan valitun tuotteen ostamista. Siivouksessa ja pyykkihuollossa etenemme kohti muutaman monikäyttötuotteen politiikkaa.

  • Mihin en pyri? En pyri siihen, että kaikki taulut seiniltä on myyty ja tuloksena on kokovalkoinen talo lähestulkoon ilman kalusteita. Eräällä järjestelyfoorumilla oli maininta myös tauluista ja julisteista, kuinka ne tuovat tilaan kaaosta. Minusta se on ennemminkin niin, että niille on oma paikkansa silloin kun omistaja saa rauhassa miettiä, mihin hän taulun asettaa. En kuitenkaan voisi nykyiseen asuntoon ostaakaan enää tauluja. En halua lukea kaikkia kirjoja vain kirjastosta tai sähköisesti – eli kirjahylly saa olla vaikka ihana luovan järjestyksen lähde, osasta  kirjoista voi kuitenkin myös luopua. Sähköiset ja kirjaston palvelut ovat kuitenkin varteenotettavia vaihtoehtoja, jolloin uusien kirjojen ostaminen käy vai hyvin tarkan tutkiskelun läpi.

Konmari luovan järjestyksen polullani

En ole vielä lukenut mitään Konmari-kirjoista aivan alusta loppuun, mutta inspiraation nimissä näin on tarkoitus tehdä. Ennen Konmariin tutustumista olin kehitellyt järjestelytekniikoita ja lahjoittanut aika ajoin tavaraa eteenpäin ja jo vähentänyt kotiin kannettua tavaraa merkittävästi. Minulla oli ollut pitkään jo tapana tehdä järjestelyitä, joissa kävin aina yhden osion kerrallaan läpi, esim. vaatekaappi tai kuiva-ainekaappi. Ympäristöä ajattelevana halusin kuitenkin haastaa itseäni ja jalostaa ajatusta ”iloa tuottavista esineistä” ja poisheittämisen sijaan tuunata ja tehdä esineestä sellaisen, että se jälleen tuottaisi minulle iloa. Kun en samaan aikaan kanna kotiin koko ajan jotain uutta, kulutustottumukseni ovat minimaalistuneet ja annan asioille taukoa. Näin ollen ei käy niin, että sekä säästäisin vanhan, että ostaisin uutta tilalle. Esim. kuiva-ainekaappimme pysyi hankalasti järjestyksessä. Kun aloin marittamaan sitä toiseen kertaan, löysin ilmeisimmän syyllisen: muovipussit! Meillä oli ollut jo tapana suosia kestokassia, itse en käytännössä kantanut kotiin ollenkaan muovipusseja mutta mieheni onnistui kantamaan niitä meille, vaikka kauppareissukäynnitkin oli tarkemmin harkittu. Sitten hän hätäpäissään tunki niitä tuonne kuiva-ainekaappiin :D Nyt kestokassit on niin ilmeisessä paikassa ja keskustelut käyty, että tilanne on jo huomattavasti parempi! (Ja ne muovipussit mitä on, olen pyrkinyt viikkaamaan, ettei tuo sama enää toistuisi ;))

Kun  sitten kaapit ovat järjestyksessä, alan seuraavaksi pitää ”teema viikkoja”. (Tämä sen lisäksi, että meillä lähtee aina jotakin tavaraa kodista, kerran viikossa lainatut palautetaan, kirpputorille lahjoitetaan, annetaan lapsen pieneksi menneet vaatteen serkkutytölle… jne). Teema voi olla vaikka Tee. Jos kaapissa on paljon teetä, alan esim. korvata totutun toisen kahvikupillisen teellä. Samalla jätän kahvin/teen ostamatta. Huomaankin pärjääväni aika pitkään ja samalla kaapista vapautuu tilaa, jotta se on jatkossa myös selkeämpi. Tai se voi olla tuunaukseen liittyvä harrastus, eli kerään kaikki vanhat askartelumaalin loput ja kulutan ne kaikki loppuun ostamatta uutta tilalle. Saattaa vaatia myös hieman kehittelyä, mihin ne riittävät, mutta se asiasta tekeekin juuri ”pirskahtelevan”. :) Teemat tuovat samalla sellaisia helppoja arjen iloja päiviin, jotka on helposti toteutettavissa, eivätkä aiheuta minkäänlaisia paineita.

Tämä tällä erää, jatkan myöhemmin toisilla teemoilla.

 

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

Jämälangoilla sopivaksi jatkettu villapaita jne. – Upcycled pullover etc.

4.3.2018 Bags, Bijou, Boots & Shoes, kierrätys, Minimalism, Re-use, Repair, Second Hand, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

On pitänyt väliin kovia pakkasia, mutta ulkoilukelit ovat toisaalta myös olleet huikeat auringon paistaessa!

Toissa jouluna äitini kysyi joululahjatoiveita ja sanoin, etten tarvitse mitään ja villasukkavarastokin on täynnä. MUTTA, voisin pidennyttää vanhaa villapaitaani. Äitini harrastaa käsitöitä ja sukkia on tehnyt paljonkin, mutta niille ei tosiaan enää ollut kaapissa sijaa.  :) Niimpä annoin pinkin villapaidan pidennettäväksi ja sovimme, että siihen voi käyttää sopivat jämälangat, jotka ei muutoin riittäisi enää isompiin töihin. Nyt villapaita suojaa paremmin ja istuu paikallaan. En ole mikään jokapäiväinen pinkin ystävä, mutta välillä se piristää. :) Kaveriksi valikoitui siniharmaa lanka.

Lisäys: Kyseessä ei ole mikään ”aito” villapaita, vaan 100 % akryyli. (Nyt tosin en tiedä tuon jatkopalan koostumuksesta). Moni vieroksuu näitä nyppyyntyvyyden ja hiostavuuden vuoksi. Olen kuitenkin itse valmis vetämään paidan tarvittaessa nypynpoistajalla läpi ja täytyy kyllä sanoa, että silti on monia päiviä, jolloin paita ei hikoiluta vaan ennemminkin pitää lämpimänä. Eli tilanteen mukaan. :). Nyppyjä ei myöskään tule usein, kun välttää paidan turhaa pesua ja suosii tuuletusta ja kevyttä käsin pesua tarvittaessa Marseille-saippualla.

 

Äitini jämälangoilla joululahjaksi  pidentämä ”villa”paita. (Noin 16 vuotta vanha, alun perin (toive)synttärilahja) Lisäys: Made in England. 

Kuvassa lisäksi: Canadian Yokon Metsästysmaiharit, Second hand, Fida *

Keramikkakoru, Second hand, Turun Linkkikirppis

Farkut, second hand, Valintakirppis, Joensuu** (Paikkaus leikkuutähdeporonnahka, Ompelimo Rokita).

Vanha Reppu Fjällräven, tuunattu poronnahkatilkuilla, Ompelimo Rokita***

 

*Jalassa on second handinä uuden veroisena ostetut metsästysmaiharit. Jos olisin vaatetuksen suhteen täysin minimalisti, suosisin ehdottomasti tämän tyyppisiä vaellusmaihareita. Menisivät talvikenkinä ja muuten maasto-olosuhteissa, mutta myös kylmempinä kausina kaupungilla, onhan niillä myös hyvä kävellä ja muotopohjalliset mahtuu mukavasti kenkään. Ovat laatunsa puolesta pitkäikäiset.  Ulkonäkö kevenee niissä huomattavasti hameen kanssa/ tai voi ”piilottaa” säärystimien alle. Super liukkailla keleillä  voisi laittaa irrotettavat nastapohjat ja esim. sisätöissä vaihtaa kevyempiin sisäkenkiin.

Lisäys: Kun riisun kengät, siirrän ne aina pesutiloihin kuivumaan. (Ja toisaalta pois pesutilasta, jos on kastumisen vaaraa). Annan kengille välipäiviä ja huollan nahkaa mehiläisvahapohjaisella nahkakengille tarkoitetulla rasvalla, joka sopii meillä moniin muihinkin tuotteisiin. Rasvaa laitan liinalla aina ihan hitusen kerrallaan – ja se riittää.

** Farkut ovat euron löytö kirppikseltä. Nykyaikaisina farkkuina ne sisältävät elastaania, joten esim. aktiivisesti pyöräillessä ne myös kuluvat helposti haaruksista ennen kun muu osasto edes näyttää kulumisen merkkejä. Asia on ratkaistu  Ompelimo Rokitan paksuilla poronnahkatilkuilla, jotka jäävät leikkuutähteenä yli ompelutöstä. Nyt haaroissa on ratsastushousmainen, mutta hieman pienempi  vihreänturkoosi nahkainen tukipaikka. Edullinen ja toimiva ratkaisu!!

Lisäys: Vältän farkkujen pesemistä viimeiseen asti. Syksyllä ja talvella välissä on leggissit, joten tarvettakaan ei näin ollen tule, vaikka farkut olisivat usein päivittäisessäkin käytössä. Tahran yritän mieluummin hoitaa pikaisesti käsin sen sijaan, että pesisin koko farkkuja. Kotiin tullessa pyrin ripustamaan farkut naulaan ”levähtämään”.

*** Monikäyttöinen Fjällrävenin reppu oli ahkerassa käytössä noin 5 vuotta – reppureissuilla, mökillä, patikka- ja luontoretkillä, maastotöissä, koulussa ja sisätöissä, reenikassina., lapsen varahoitoreppuna…. ja se kyllä alkoi näkyä :) Repun ilmettä siistittiin Poronnahkatilkuilla (Ompelimo Rokita) ja kantomukavuutta parannettiin. (Tästä ehkä myöhemmin lisää).

https://www.bloglovin.com