Selaat arkistoa kohteelle Minimalism.

Katsaus loppuunkäytettävistä lakanoista (maaliskuun haaste)

12.3.2019 circular economy, Minimalism, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, Zero waste

Lyhyt kertaus: Vietän tänä vuonna tekstiilien loppuunkulutusvuotta, nostamalla esille eri tekstiilikategorioita. Tarkoitus on raivata kaapista parhaat päivänsä nähneet tekstiilit käyttämällä niitä minimaalistetussa kierrossa mahdollisimman paljon. Tilalle en ole ostamassa uusia, vaan tarkoitus on tulevaisuudessa pärjätä yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. Samalla tulen pohtineeksi kunkin tekstiilin historiaa, miksi se minulla on, vanhojakin kulutustottumuksia, lisäämään monikäyttöisyyttä jne. Loppuunkulutetut tekstiilit päätyvät lähtökohtaisesti kotikutoisten säilytyskorien punontaan.

Muutama punos tyynyliinasta, lopulta en sotkenut sekaan muuta kangasta

Nyt kävikin niin, että kun viime postauksessa olin mennyt mainitsemaan ainoastaan loppuun käytettävät aluspaidat ja legginssit, hajoamista alkoi tapahtua lakanaosastolla! Ja itse asiassa vieläpä tyynyliinassa ja aluslakanassa, ei niissä viidessä pussilakanassa, jotka valitsin ”virallisesti” loppuun kulutettavaksi :D. Säilytyskorihomma on edennyt, mutta en ole ennättänyt siitä mitään vielä julkaista, katsotaan, jäisikö viikonloppuna sopiva rako asiaan vihkiytymiselle.

Helmikuun viimeisellä viikolla huomasin ensin entisen vuokralaiseni minulle (2015) jättämän tyynyliinan näyttävän aika risaiselta (Se oli tuolloin juuri käytössä). Sivuun oli ilmestynyt reikä ja olemus oli muutenkin ”repsottava”.  Kokeilin ihan kevyesti, lähteekö kangas repeytymään ilman voiman käyttöä ja näin se näytti tekevän. En kuitenkaan lähtenyt repimään tyynyliinaa sen enempää tässä vaiheessa vaan annoin olla sen seuraavan lakanan vaihtoon asti. Vaihto oli tiistaina 5.3, eli tämä oli sen virallinen, viimeinen käyttöpäivä. Pesukoneesta otettaessa tyynyliina oli hajonnut entisestään ja sen kuivuttua tein siitä heti letityksiä. Nyt käytössä on tyynyliinaan kuuluva pussilakana, saa nähdä, koska sen aika tulee. En ottanut tässä vaiheessa tilalle käyttökiertoon toista tyynyliinaa – koska kuudella pärjää vaihdoissa hyvin. Olen myös tietoisesti mennyt enemmän siihen suuntaan, että ns. 2 extratyynyä, jotka meillä on lukemista varten pedissä, voi pitää nukkumatyynyjen takana niin, että niiden vaihtoväli on pidempi, koska ne eivät ole samalla tavalla ”ihmiskosketuksessa”. Esim. jokaisessa vaihdossa nämä ”lukutukityynyt” voikin siirtää nukkumatyynyiksi ja sen jälkeen pesuun ja samalla tavalla ”kierrättää” tyynyliinoja jokaisessa vaihdossa.

No sitten se toinen: Helmikuun viimeisenä päivänä, eli 28.2. olin sitten viikkaamassa pesusta tullutta pienen parisängyn aluslakanaa, kun huomasin, että kappas, siinäkin on helmassa jo isohko reikä.  Kokeilin sitäkin hieman venyttää ilman voiman käyttöä ja kangas lähti repeytymään. Koska aluslakana näytti muuten ehjältä, päätin ensin, että se saa vielä ainakin yhden käyttökierron, koska reikäisen reunan saan piiloon. Paikkaamaan en lähde, koska kangas repeytyy jo ilman voiman käyttöä. Lopulta revin kuitenkin koko helman pois – ja; laitoin sen suoraan punokseksi tekemistä odottamaan. Näin  ollen päätin, että jatkakoot aluslakana ilman tuota helmaa kierrossa – nopeastipa saan reunan huoliteltua vielä siistiksi, eli tämä aluslakana jatkoi siis vielä kierrossa aluslakanana, mutta hieman kevennettynä versiona ;).

Tuo aluslakana on alun perin sohvan päälliseksi ostettu, musta helmalakana ja kun sen virka loppui sohvan päällisenä, se pääsi viralliseen käyttötarkoitukseensa aluslakanana. Näitä on vielä toinen kaapissa. En ollut aiemmin aluslakanan suuri fani, minusta se oli koostumukselta hieman karkea (etikkahuuhtelu kyllä auttoi ja puhtaasti käytössä kuluminen). Ja sitten nuo helmat piti viikata omalla tavallaan, musta värikin on nykyään vähän niin ja näin lakanassa. Olen ostanut lakanan entisen vuodesohvan peitoksi Jyskistä (Sohva muutossa 2015 jo lahjoitettu opiskelijasoluun) luultavasti vuonna 2011, mutta aivan satavarma en voi ostovuodesta näin jälkeen päin olla. Syy päällyslakanan ostoon oli se, että sohva oli jo elämää nähnyt ja pinta kulunut, sohva oli hankittu siinä vaiheessa, kun menin lukioon toiselle paikkakunnalle vuonna -99. Helmalakanat olivat siis nopea, halpa ja helppo ratkaisu pidentää vielä sohvan käyttöikää. Sohva oli vuodesohvana toimiva, ja se palveli oman omistukseni aikana kaikkiaan neljässä eri asunnossa itseni lisäksi milloin kämppiksiä, vuokralaista tai alivuokralaisia, vieraista puhumattakaan. Luovuin siitä vasta, kun muutin mieheni kanssa yhteen toiselle paikkakunnalle. (Sieltä saimme toisen sohvan, joka oli jäänyt omistajalleen tarpeettomaksi – ja on käytössä nykyisessä asunnossa nytkin.) Anyways, sohva ei ole tässä nyt keskeinen teema vaan helmalakana. Vanha sohva tuli kuitenkin tätä kautta mieleeni, joten halusin muistella hetken sen elinkaarta – loppupäästähän en tiedä, lahjoitin sohvan opiskelijasoluun vuonna 2015 – liekkö sitten vieläkin käyttökierrossa sohvana ;D?

Eli lakanaosastolla virallisesti yksi poistuma, eli tyynyliina ja tilalle kiertoon en kokenut tarpeelliseksi valita toista, koska tuolla kuudella pärjää vallan mainiosti.

https://www.bloglovin.com

Katsaus tammikuun loppuunkäyttöhaasteeseen vol. 2 ja keväistä väriä liikuntaan

27.2.2019 circular economy, Minimalism, Re-use, Second Hand, Tee-Se-Itse, Zero waste

Alustus: Pyrin tänä vuonna käyttämään kaapeista loppuun tekstiilejä vanhemmasta ja kuluneemmasta päästä, niin että käytän esim. aluspaitoja neljän paidan käyttökierrossa. (Tähän saa tarvittaessa valikoida käyttöön paitoja ”varapinosta”, jossa on lähiaikoina loppuun käytettäväksi otettavia paitoja.) Juhlat ym. ovat erikseen, mutta neljän kierrolla mennään mahdollisimman paljon. Ratketessaan paidoista tulee punosta säilytyskoreihin. Tarkoitus on myös vähentää kokonaismäärää (vähemmälläkin pärjää) ja pitää tekstiilin jatkohyödyntäminen kodin piirissä.

Tammikuun haasteen neljän paidan käyttökiertoon valikoiduista paidoista sanoi itsensä irti virallisesti 27.2 nyt toinen kappale. Kyseessä oli Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita, josta muuutoin oli leikattu laput pois, enkä päässyt tarkastelemaan kuitukoostumuksia tai valmistusmaata.  Kiitän kuitenkin jälleen sen tehneitä. Paidan hommasin siis lähes viitisen vuotta siten, koska halusin juurikin mustavalkoraitaa omaan vaatekaappiin vuosiksi eteenpäin.

Kangas on näin jälkipuintina ajatellen ollut aika ohutta ja vaikka Espritin vaatteet käsitykseni mukaan ovatkin hyvälaatuisia, vaikuttaa tämä paita jokseenkin 2000-luvun halpatuotetulta paidalta. Puuvillaa tämä kuitenkin pääosin on, mutta esim. parin prosentin elastaanimahdollisuudesta en osaa sanoa. Uskoin tämän hajoavan siis jo syksyllä, kun se oli jo alustavassa, intensiivisemmässä käyttökierrossa, mutta lähes puoli vuotta sain sen vielä pidettyä käytössä.

Katsoin jo viime pyykkäyksen yhteydessä, että paita alkaa näyttää aika risaiselta ja tiesin, että nyt se on enää se yksi kerta, kun sen päällensä voi aluspaidaksi pukea. 26.2. aamulla puin paidan aluspaidaksi ja kun kiskoin paidan helmaa päälläni sopivaan kohtaan, helmassa oleva reikä lähti repeytymään. That´s it. Tämän paidan kohdalla ei tullut yllätyksenä, koska tiesin sen olevan hajoavista vaatteista seuraava. Jätin paidan kuitenkin aluspaidaksi piiloon ja päätin myös nukkua vielä se päällä, kuten tein myös edellisen paidan suhteen. Näin ollen sen virallinen, viimeinen käyttöpäivä on 27.2. Nyt saan siitä havittelemaani mustavalkoista punosta säilytyskoreihin. Valkoiseen, vanhaan, mutta jämäkkään lakanakankaaseen yhdistettynä saan tästä tehtyä vielä jämäköitä letityksiä, paidan omasta koostumuksesta huolimatta.

Tillalle pääsee T-paita, joka ei alun perin ollut tuossa tammikuussa asettamassani 4+3 ”varapinossa”. Täytyy sanoa, ettei ollut muuten tuo eräkamoista tuunauslaatikkoon päätynyt ONLY:n ”vaarinpaitakaan”, jonka otin ensimmäisen hajonneen T-paidan tilalle. Tämä taas johtuu siitä, että paidat ovat olleet muussa säilytyksessä, kuin tuossa ”virallisella” T-paita-hyllyllä. Tietysti käyttökierto menee nyt kuitenkin sitä tahtia ja sen mukaan, että huonompikuntoinen käytetään aluksi pois. Olen kuitenkin käyttänyt tarvittaessa paitoja tuolta ”varapinosta”, mutta ne eivät ole vielä tässä intensiivisessä neljän paidan kierrossa.

Kiertoon lähtee treenikamojeni joukosta second hand Niken turkoosi T-paita. (”Made in Malesya”) Tämä tuli käyttööni treenipaidaksi noin vuosi sitten, kun kävimme läpi miehen T-paitavarastoa. Miehelle tämä oli liian pieni – paita oli varmaan jälleen teiniajoilta :D.. Kuntokin alkaa vilautella elinkaaren loppupäätä T-paitana. Tämä ei enää omassa käytössäni ole ollut missään intensiivisessä kierrossa aiemmin, vaan olen käyttänyt sitä muistaakseni muutamissa treeneissä – en usko käyttäneeni ainakaan yli kymmentä kertaa. Yhdistän tämän mielessäni treenipaidaksi, mutta pyrin jatkossa käyttämään myös yleisesti aluspaitana. Tämä paita ei enää pitkään kestä käytössä ja on todennäköisesti seuraavien, hajoavien tekstiilien joukossa. Mutta, nyt saan nauttia sen keväisestä pirteydestä vielä hetken yhdistettynä jumppakenkiini!

Jatkoa ajatellen mietin myös, kannattaisiko minun hyödyntää enemmänkin noita miehen t-paitoja, jotka ovat tulleet elinkaarensa loppupäähän t-paitana. Hän tykkää itse käyttää talviaikaan lähestulkoon pelkästään pitkähihaista aluspaitaa, joten t-paidat jäävät vähälle käytölle. Kuitenkin, elämäntilanne ja harrastukset ovat sellaiset, että ns. huonompaa vaatetta, jota ei niin tarvitse varoa – tulee jatkuvasti käytettyä, siksi myös näiden nuhjuisempien t-paitojen säilöminen kaapissa on ollut ihan järkevää. Mutta – kuten sanottu, mielin määrin ei kukaan näitäkään tarvitse. Katson siis seuraavan paidan pettäessä, miten valita jatkossa.

Mieheni on samaa mieltä, että vähempikin määrä kokonaisuutena riittää. Talvisempia kuukausia on vielä jäljellä, joten nyt on vielä se aika, kun paidan ulkonäkö ei ole aina niin keskeinen, koska se jää piiloon aluspaidaksi. T-paidoissa olemme muutenkin tehneet vaihteluita päikseen, olen esim. antanut omia, isoja T-paitoja hänen käyttöönsä, jotka ovat itselläni olleet lähinnä vaihtelevassa yöpaita-käytössä.

Näin ollen:

Tammikuun haasteen paidoista, jotka otin alun perin neljän paidan intensiiviseen käyttökiertoon, on siis jäljellä nyt enää kaksi. Second Hand, mummon jäämistöistä 2012 käyttöön otettu alustoppi, sekä keväällä 2012 Anttilasta ”klassikoksi” ostettu raitatoppi. (En vielä muistanut tammikuussa, onko raitatopin osto tapahtunut 2012 vai 2013, mutta kyllä se on tapahtunut jo 2012, koska muistan, että minulla oli se päällä aluspaitana EräEeerolla Lieksassa petokojulla... ja tuo visiitti ajoittui kevääseen 2012 :D). (Raitatopin pesulappu on niin haalistunut, että siitä juuri ja juuri erottaa sen olevan 100 % puuvillaa ja ”Made in Bangladesh” – ettei vain olisi Rana Plaza? Mummon vanha toppi sen sijaan on varmaankin jotakin Polyesteri-viskoosisekoitetta, mitään lappuja paidassa ei ole olemassa, enkä ole aivan varma, miltä vuosikymmeneltä paita on ;))

P.S. Kaikki neljä paria treenihousuja/legginssejä ovat vielä käyttökierrossa. Saa nähdä, kuuluuko seuraavaan katsaukseen paitoja vai leggins-osastoa – tästä en voi olla yhtään varma.

https://www.bloglovin.com

Maaliskuun haaste: Loppuun käytettävät pussilakanat

24.2.2019 circular economy, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Second Hand, Zero waste

Otin kirjoittamisen suhteen pienen varaslähdön tekstiilien loppuun käyttöä koskevaan haasteeseen, sillä tällä saralla haaste on meillä pyörinyt käytännössä osittain jo syksystä ja lopullisesti tammikuusta alkaen. Toinen syy on kevättä kohden meno, aurinko paistelee keväthangilla ja tuo kivaa fiilistä. Näimpä lakanoiden räiskyvät väritkin ovat askel kohti kevättä.

Nuorena yksin asuvana sain aika usein esim. joululahjaksi lakanoita, lisäksi käytössä on sukulaisten vanhoja. Mökeille on jo viety lakanoita vanhemmasta päästä, koskien sekä omia, että appivanhempiani. (Aion tsekata todelliset määrät sieltäkin ja pohtia, olisiko jotkut lakanat kuitenkin tiensä loppupäästä käytettäväkin loppuun jo kotopuolessa, esim. pesuun tuonnin yhteydessä?) Niitä ei kuitenkaan tarvitse mielin määrin. Pikkulapsiperheessä voi tulla tilanteita, että kahden viikon vaihtoväli on aika ajoin liian pitkä ja joskus sitä on tietysti yövieraitakin, joita varten tarvitsee ylimääräisiä lakanoita. Mutta, nämä eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä joka viikkoisia, toistuvia tapahtumia, vaan enemmänkin silloin tällöin sattuvia. Eli pienehköllä määrällä pärjää ihan hyvin (Kolme henkinen perhe, jossa 2 aikuista ja yksi 3-vuotias).

Yritin jo syksyllä pitää kierrossa tiettyjä lakanoita, jotka olivat mielestäni jo parhaat päivänsä nähneet ja tammikuussa viikkasin tosiaan suurimman osan lakanoista siististi suljettavaan boksiin ja suljettavaan kestokassiin ja vein lämpimään varastoon. Lapsen sänkyyn meneviä, pienempiä lakanoita en tähän haasteeseen laskenut, vaan keskityin nyt ns. aikuisten lakanoihin. Lapsi nukkuu omassa sängyssään vaihtelevasti ja saattaa joskus yöllä kömpiä meidän väliin meteliä pitämättäkin.

Käyttöön jätin yhdelle hyllylle:

  • 5 pussilakanaa
  • 4 isoa (pieni parisänky) aluslakanaa
  • 6 + 1 tyynyliinaa
  • (Lisäksi patjan ja lakanan välissä on ns. ”pissalakana” sängyn säästämiseksi)

Kierrossa ovat: Pussilakanat, jotka lähtökohtaisesti ajavat tätä loppuun käytettävän virkaa lyhyessä mittakaavassa, aluslakanat ja osittain tyynyliinatkin tulevat kestämään varmasti pidempäänkin. Nyt rytmi menee niin, että kaksi pussilakanaa on käytössä yhtä aikaa ja toiset kaksi pesussa ja sitten taas vaihtoa odottamassa – mennään siis kahden pussilakanaparin vaihdoilla. ”Ylimääräisenä” on viides pussilakana, koska se vaikutti myös aika loppuun kulutettavalta. Näin ollen yksi on tarvittaessa aina varalla. Vaihtelen näitä viittä kuitenkin tasaisesti käytössä.

Pussilakanoista kaksi retrokukkaista ovat mummoni vanhoja ja toiset kaksi ovat Marimekon setistä, jonka sain ylioppilaslahjaksi (2002). Ainakin toinen mummoni pussilakanoista lienee myöskin kotiompeluna tehty. Viides pussilakana on entisen vuokralaiseni minulle vuonna 2015 jättämä, kun ei ottanut ylimääräistä tavaraa mukaansa ulkomaille. Kaikissa pussilakanoissa on takana monia käyttökertoja ja kolme näistä on second handiä. Marimekon lakanat ovat olleet suht tasaisessa käytössä 17? vuotta, mutta koska minulla on ollut valinnan varaa, olen vaihdellut lakanoita käytössä aiemmin varmaan aika spontaanisti, eivätkä lakanat ole kuluneet siten kuin ne pienemmällä vaihtelulla olisivat.

Tyynyliinoja on kierrossa enemmän, koska meillä on parisängyssä neljä tyynyä, niitä saa aseteltua niskan taakse sopivasti esim. lukiessa. Tyynyliinat valikoin aluksi siten, että Marimekon settiin kuuluvat tyynyliinat lähtivät luonnollisesti käyttökiertoon, kuten myös entisen vuokralaiseni pussilakanaan kuuluva tyynyliina, mutta mummon lakanoihin jouduin miettimään tyynyliinat, joten hyödynsin tässä sellaisia tyynyliinoja, jotka eivät kuulu mihinkään settiin. Alkuun valitsin anopilta saamani vanhat kirjaillut tyynyliinat, mutta niistä toinen hajoisi jo ja lisäksi siihen tarttui väriä, siispä – säästän siitä kirjaillun kohdan johonkin projektiin ja loput voin leikata korinpunontaan. Otin käyttökiertoon lopulta yhdet Marimekon tyynyliinat, jotka myös olen saanut Ylioppilaslahjaksi, mutta eivät kuulu mihinkään settiin. Niitä onkin käytetty vähän harvakseltaan ja ovat niin hyväkuntoiset, että ne eivät hetkeen hajoa. Halusin kuitenkin käyttää niitä nyt koska säästelen varastossa mieluummin yhtenäisiä settejä jatkoa ajatellen. Eli nyt on tarkoitus kuluttaa loppuun etenkin nämä yksittäiset ”sinkkupeitot”. Viimeinen käytössä oleva tyynyliina on oikeastaan mieheni lapsuuden aikaisia, käsin painettuja, joka ei myöskään kuulu mihinkään sarjaan.

Näissä on hauskoja värejä ja kuvioita, joten hajottuaan nämä päätyvät korin punontaprojektiin ehdottomasti. Piakkoin voisi rykäistä tuon ensimmäisen korin ihan valmiiksi, jota syksyn aikana ja alkuvuodesta ollaan pikkuhiljaa työstetty. Tästä juttua toisiaan, kun valmistuu.

P.S. Lapsi rakastaa näitä: ”On kukkapeitto! On kukkapeitto!” :D

https://www.bloglovin.com

 

 

Katsaus loppuun käytettävistä paidoista (tammikuun haaste) : Yksi tuli tiensä päähän ja toinen pääsi tilalle

18.2.2019 circular economy, Left over materials, Minimalism

Kuvassa: Seuraava loppuunkäytettävä paita käytössäni mieheni kauluspaidan alle puettuna.

Aloitin siis tammikuussa aivan virallisesti vaatteiden loppuunkäytön haasteen, jossa joka kuukausi nostan esille eri vaatekategorioita. Tammikuun haasteena olivat aluspaidat, joihin olin valinnut ensi sijaisesti 4 jo parhaat päivänsä nähnyttä paitaa, joita voisin pitää mahdollisimman monessa tilanteessa niin, että ne lopulta kirjaimellisesti ratkeavat päältä.  Homma pohjaa siihen, että haluan ensi sijaisesti käyttää vaatteen loppuun kotona ja kiertotalousajattelun nimissä, hyödyntämään loppuun käytettävät paidat kotikutoisissa säilytyskoriprojekteissa, joihin materiaalia uppoaa helposti. Tilanteen huomioiden voin toki pukea siistimmän mekon jne, mutta pääsääntö on kuitenkin mennä tuolla neljän paidan kierrolla mahdollisimman paljon – eli koti, -yö, -urhelu ja aluspaitoina nyt talvella pääsääntöisesti. Tavoite on sekä vähentää kokonaismäärää (en osta uusia, vaan valitsen seuraavat loppuunkäyttöpaidat tilalle), sekä kirjata huomioita – tehdä pieni, arjen tutkimusmatka.

Tilannekatsaus:

1 neljästä, vaalea, Gina Tricotista 2010 vuoden alussa ostettu perus t-paita (100 % puuvilla) tuli tiensä päähän t-paitana 18.2.
Tammikuun loppuunkäyttöprojekti-postauksen jälkeen kainalon reät alkoivat käytössä suureta ja illalla 17.2. olessani menossa nukkumaan ko. paita päällä, käsi osui kainaloon muodostuneeseen reikään ja paita lähti repeytymään ihan reippaasti saumasta. Nukuin vielä paita päällä, koska mitäpä tuo olisi nukkuessa haitannut! xD Oli vähän kylmä, joten puin ohuemman pitkähihaisen vielä rikkimenneen päälle – (säilyypä se päällimmäinenkin käytössä ennen pesua pidempään ;)).

(Loppuunkulutettua T-Paitaa olen taatusti käyttänyt monta kertaa enemmän kuin ”minimi-kolmenkymmenen kerran kierron verran”! Vähintään 30 kertaa pidettävän vaatteen haaste on pyörinyt blogimaailmassa ja sen alkuperä on ilmeisesti johdettu tästä kampanjasta https://www.ibtimes.com/fast-fashion-livia-firth-takes-stand-encouraging-eco-conscious-clothing-30wears-2303257

Sen lisäksi, että otin paidan syksyllä vieläkin intensiivisempään käyttöön ja nyt tammikuussa ihan virallisesti neljän paidan kiertoon käytettäväksi, se on ollut selkeästi käyttöpaitana ostostaan lähtien -vaikka ei ehkä niin intensiivisesti, kuin nyt. (Kuitenkin, halpisvaatteena 9 vuotta.)

Muistan ostaneeni paidan, kun olin työkeikalla Helsingissä, mutta päädyinkin loppuviikosta parin päivän sairaslomalle. Oli pieni sapetus päällä ja lähdin kiertelemään kauppoja. Silloin tarttui tuo vaalea paita mukaan. Kyseessä on taattu halpavaate, kiitän sen ompelijaa ja muita tahoja jotka sen tuottamiseen ovat osallistuneet.
Lapusta tarkistin vielä, missä paita on tehty. (Kertoen kuitenkin vain paidan valmistuksen loppupäästä – eikä suinkaan koko elinkaarta) Paidan pesulapussa lukee ”Made in Turkey”. Kiitos paidalle, nyt päädyt korin punontaan. :).

Nyt sen tilalle astuu toinen loppuun käytettävä paita. Tämän toisen paidan tarina on seuraava: Onlyn pitkähihainen ohut. Ns. korallin värinen ”vaarinpaita”, 100 posenttista puuvillaa, ”Made in China”. Olen ostanut muistaakseni keväällä 2007 Turun One Waystä. Tuolloin naisille myytiin ns. ”vaarinpaitoja”, jotka oli leikattu naisten malliin. Tämä paita oli itseasiassa sellainen, että se myytiin ”revittäväksi” ja sen jälkeen käytettäväksi. (Näitä muotivillityksiä revityistä vaatteista tulee aika ajoin…) Syy ostolle ei kuitenkaan ollut vaatteen repiminen, vaan hokasin ”repimistä kehottavan laatan” vasta myöhemmin. Ostin paidan aikoinaan varmaankin värin takia, mutta myös siksi, että sitä oli ohuutensa vuoksi helppo käyttää myös kesällä pitkähihaisena. Olin myös hakemassa jotakin tuon tyyppistä silloiseen vaatetukseeni.

Ja kyllä paidalle käyttöä on tullutkin tuolloin, 10, 11 ja 12 vuotta sitten :D jossakin vaiheessa paita sitten meni kainaloista hieman rikki, joten se siirtyi eräkamoihini. Ajattelin, että tässä tarkoituksessa se on hyvä varapaita mettäreissuilla, kun menee pieneen tilaan rinkassa. Tällaiseen käyttöön paita muutaman kerran päätyikin, mutta sitten se tuli heivattua tuunaus- ja käsityölaatikkoon ja sieltä sen nyt otin käyttöön vielä! Koska, miksipä ei, ainoat reiät ovat kainaloissa ja talvella aluspaitana tämä toimii pitkien hihojen avulla loistavasti. Minun ei myöskään tarvitse odottaa käyttöä seuraavaan mökki-tai eräreissuun, vaan voin käyttää sitä nyt myös alus- koti- ja yöpaitana sekä treeneeissä lämmittelyn aikana ja loppuvenytyksissä! (Näissä tarkoituksissa oikeasti myös tykkään paidasta).

Korjata tätä ei enää kannata, paita on ohut ja osittain mallikin mennyt, mutta istuu päälle kuitenkin. Treeneihin ja aluspaidaksi myös todella miellyttävä. Käytän jonkun verran miehen kauluspaitoja ja esim. väljemmän kauluspaidan alle tämä menee mukavasti talvellakin niin, että nappirivistö hieman näkyy. Intensiivisessä kierrossa paita ei enää tule kauaa kestämään, mutta nautin tästä paidasta nyt niin kauan kun se vielä kestää! Paidan lopulta kokonaan hajotessa voin hyödyntää nappirivistön tuunauksissani ja kangasriekaleet menevät jälleen korin punontaan – tästäkin tulossa lähiviikkoina omaa juttuaan :).

https://www.bloglovin.com

Helmikuun haaste tekstiilien loppuun käytölle 2019: legginssit ja treenihousut

8.2.2019 circular economy, Left over materials, Minimalism, Re-use, Second Hand, Zero waste

Mietin jonkin aikaa, mikä vaatekappale olisi hyvä nostaa esille helmikuun haasteena. Koska talvi on meneillään ja arkeen ja vapaa-aikaan sisältyy niin ulko- kuin sisäliikuntaa, päätin lähestyä asiaa mahdollisimman käytännön läheisesti. Tanssi ja erilaiset ulkoilu- mökkeily- ja erästelyaktiviteetit ovat kulkeneet elämässäni mukana ja lisäksi talvipyöräily hyötyliikuntana on tärkeä osa arkeani.

 

Jossakin vaiheessa heräsin siihen, että säännöllisen epäsäännöllisestä käytöstä ja tarpeesta huolimatta minulla on kohtalaisen laaja varasto yhteenlaskettuna talvisukkahousuja, pitkiä kalsareita ja legginsejä erilaisilla kuitukoostumuksilla jne.

Edelleen, olen ostanut viimeisimmät talvisukkahousut kaksi vuotta sitten (2017) tilanteessa, jossa omistamani kirjaimellisesti ratkesivat päältä kesken päivän, eikä kotiin ehtinyt sukkahousuja vaihtamaan.

Tätä ennen ostin urheilulegginsit alkusyksystä 2014, jolloin menin Mieheni kanssa Kurjenrahkan kansallispuistoon viikonloppupatikoinnille. Äkkiseltään ei siis kuulosta siltä, että olisin mitenkään himohamstraaja ko. vaatteiden suhteen.

Syy lieneekin se, että olen saanut tätä osastoa joululahjaksi tasaisin väliajoin, vanhat ovat kulkeneet mukana, koska koko ei ole radikaalisti muuttunut ja lisäksi minulle on annettu second handinä sellaisia, jotka eivät ole mahtuneet omistajalleen.

Kaikki nämä eivät sovellu jokaiseen aktiviteettiin, mutta toisaalta tähän ynnäämäni vaatekappaleet soveltuvat moneen tilanteeseen.

Tavoittelen tilannetta, jossa saisin karsittua määrän ja opittua jatkossa keskittymään sellaisiin vaatekappaleisiin legginssiosastolla, jotka soveltuisivat mahdollisimman moneen tilanteeseen; toisin sanoen samoja housuja voisi käyttää niin sisäliikunnassa kuin pitkinä kalsareina ja että ne vielä saisi puettua hameen kanssa kuten talvisukkahousut niin , että toimisivat omassa tyylissä. Elastaanin kiroista ja autuudesta aion tehdä syvällisempää pohdintaa vasta kun saan helmikuun loppuunkäyttöprojektin pitkien kalsareiden/treenihousujen kanssa vauhtiin. Haluan käyttää vanhat legginsit ja vastaavat loppuun asti. Tuon korin punontaprojektin ja todellisen loppuun käyttämisen myötä on ollut jännittävä veikkailla, kuinka kauan vaate enää kestääkään.

Aluksi siis asetan määrän: 4 kappaletta kierrossa ja asetan housut samalle hyllylle, missä yläosien loppuunkäyttöprojektin vaatteet ovat. (Nythän ne mahtuvat kivasti samalle hyllylle – tätä nykyä ”käyttövaatehyllylle” ;)). Jos puhutaan ”silotelluista” kuvista blogimaailmassa ilman arkista realismia, niin alla kuvatussa tekstissä ei sen puutetta tarvitse ainakaan pelätä :D

Loppuun käytettäväksi lähtevät:

  • Jazz-tanssihousut (Nämä on varmaan vuodelta -98 tai -99!) Käytetty tähän asti epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta välillä olleet varmaan vuodenkin päiviä hyllyllä. Laatu ei näissä ollut mikään paras alun perinkään, tarttuivat varatreenihousuiksi tuolloin -90-luvun lopulla Helsingistä Fiorellasta :D Vyötärön hoidin lähes kolmisen vuotta sitten näistä kuntoon laittamalla kirpputorin ompelutarvikkeista löytämälläni kiristysnyörillä vyötärön kohtaan kiristyksen, lisäksi leikkasin pohkeeseen ”hämähäkinverkkokuviointia”, ensiksi ihan kokeilumielessä ja toisekseen; hippiteemaista hash-juoksua varten (sisältää rypemistä ja hikijuoksua)… myöhemmin nämä toimivat zombie-asuna Halloween-Zumba treenissä. Käytän näitä niin kauan kun ne vielä pysyvät jalassa.  Säästän aiemmin leikkaamani hämähäkkiverkkokuvion ja leikkaan samalla tavalla myös loput housuista. Käytän aikaansaannosta todennäköisesti kotikutoisen korin koristeluun.
  • Esprit-pyöräilyhousut nämä ovat vielä edellisiäkin vanhemmat ja olen ne aikoinaan saanut second handinä. Ovat toimineet vaihtelevasti käytössä treenihousuina. Viime treeneihin leikkasin pienet halkiot lahkeeseen, jolloin ne myös istuivat paremmin päälleni. Kovin montaa käyttökertaa nämä eivät enää kestä – aika loppuun kuluneet alkavat olla, mutta treenivaatteissa pyörineet mukana vuosikausia. Näistäkin saa hyvää värimatskua punoksiin!
  • Mustat legginsit nämä sain second handinä (tai oikeastaan third handina) viime talvena kun kävin läpi miehen kalsariosastoa. Kyseessä on HM:n xs-kokoiset mustat legginsit. Olivat suht hyvässä kunnossa käyttöön otettaessa, eli third hand-housuiksi en uskonut niiden olleen kovin montaa kertaa jalassa ennestään. Tarina näistä ”kalsareista” on se, että mieheni oli saanut ne käyttöönsä siskonsa vanhana itselleen nuorena poikana – ja oli käyttänyt niitä muutaman kerran. Sen jälkeen ne olivat jääneet pyörimään kalsarivarastoon. :D Näitä olen käyttänyt todella paljon, koska ne on voinut hyödyntää niin sisä-, kuin ulkoliikunnassa ja joskus jopa pyjamahousujen virkaa ajavana. Nämä ovat ajaneet myös talvisukkahousujen virkaa, kotihousujen virkaa ja olleet käytössä pitkän paidan kanssa. Sisäliikunnassa niiden kanssa tulee kuitenkin pukea sortsit, koska läpikuultava kangas vaatii sen, ellei halua pikkuhousujaan vilautella. Yritänkin pääosin hyödyntää näitä yhdessä Esprit pyöräilysortsisen kanssa. Nyt näissä on jo pienehkö reikä.
  • Tumman siniset pitkikset nämäkin tulivat second handina samasta syystä käyttöön viime talvena kuin edelliset. Löysin miehen kalsareista nämä pienet ja tosi nyppyset talvikäyttöön soveltuvat pitkikset. Miehelle nämä eivät olisi mahtuneet, mutta kokeilin jalkaan ja hoksasin niiden menevän täydestä ns. naisten versiona. Käsittelin ne nypyn poistajalla ja aloin käyttää talvisukkisten tapaan hameen kanssa. Nyt näissä on jo pieniä reikiä ja kuluneet osittain ohuemmiksi, joten kelpuutan vain aluskalsarikäyttöön. Paikkoja näihin ei kannata enää laittaa, koska kovin montaa pesua eivät tule kestämään. Näissä postauksissa olen käyttänyt näitä vielä hameen kanssa. Nämä soveltuvat paremmin ulkoliikuntaan.

http://ragqueen.omablogi.fi/inspiraationa-rusettiluistelu-retro-vintage-style/

http://ragqueen.omablogi.fi/wanhan-warkauden-tunnelmaa-vol-1-poronnahkatilkuilla-tuunattu-kesahame-talvikaytossa/

 

Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa.

Näitä housuja vaihtamalla ja yhdistelemällä eri käyttötarkoituksiin yritän mennä mahdollisimman pitkään. Tilanteen mukaan aion tehdä myönnytyksiä – jos pakkanen ei ole kovin kova, myös leikatut jazz-housut kelpaavat aluskalsareiksi ja jos sisäliikuntaan sopivammat housut sattuvat kaikki olemaan pyykissä voin ehkä käyttää talvisempia pitkiksiä sisäliikunnassa. (Koska jo ohueksi kuluneet). Samoin kuin aluspaitojen loppuunkäytön suhteen – yksien housujen hajotessa valitsen tilalle kiertoon seuraavat, potentiaaliset housut samoihin tarkoituksiin. Sen lisäksi, että loppuun kulutus on sekä ympäristömyönteinen että säästäväinen projekti, se on myös oppia ja havainnointia itselleni. Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa. :)

P.S. Kaikki tammikuun aluspaita-haasteen paidat ovat vielä käyttökierrossa, saa nähdä kumpi osasto pettää ensin :D

https://www.bloglovin.com

 

 

Somettomat mökki-illat kaappien kätköistä…

24.7.2018 Minimalism, Re-use, Tee-Se-Itse, Travel in Finland, Vintage

 

Helteet ovat suosineet, joten en viitsi juuri nyt kuluttaa aikaa blogikirjoitteluun. ;) Olin jälleen viikonlopun somettomalla, viettäen aikaa mökkiaskareissa perheen kanssa. Reissussa tuli tietysti (mökkitöiden lisäksi) uinnin, onkimisen ja saunomisen lomassa myös kerättyä piirakkamustikat ja bongattua uusia, historiallisia lähiretkikohteita (muinaiset asuinpaikat). Ehkä näistä joskus lisää.

Tulomatkalla piipahdettiin myös Valamon luostarissa – paikka josta saa paikallista laatukuoharia myös sunnuntaisin kesäaikaan klo 9-21! (Alko – so last season…. ;))

Kuvaan valikoitui kuitenkin tällä kertaa aktiviteetteja mökin kaapin syövereistä – tyylikäs vanha dominopeli ja iltalukemiseksi Edgar Allan Poen kauhutarinakokoelma….

Mitä hauskoja löytöjä te olette tehneet esim. mökiltä?

https://www.bloglovin.com

Luovan järjestyksen polku – ”Tärkeää ei ole aina itse päämäärä vaan matka”

6.7.2018 Ecological, Left over materials, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse

(Alphonse Mucha)

Olen tällä hetkellä vakiinnuttanut blogin julkaisutahdin joka toiselle viikolle. Nyt olisi käsillä julkaisuviikko, mutta kameran piuha on mystisesti kadonnut… viimeksi muksu veti sitä perässään ”karvamatona”, vaikka sellainen oli hänelle askarreltu! Oli samaan aikaan tiski kesken ja jotenkin tässä kohtaa on nyt musta aukko, mihin piuha päätyi… Siivouksessa piuhaa ei löytynyt sängyn alta – eikä sitä ole mielestäni kuljetettu asunnosta ulos. Mene ja tiedä sitten :D Vakipaikallaan laatikossa se ei kuitenkaan ollut…. jätänpä siis kuvien siirron tuonnemmaksi ja kirjoittelen jostakin muusta :D

Ehkä on hyvä palata noihin ”luovan järjestyksen polun” teemoihin tällä erää. Missä nyt mennään? Olen havainnut kerran viikossa – tavaran vähentämisen hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi. Se antaa sopivaa pelivaraa ja antaa tilaa luovuudelle. Kun yksi viikko käsittää vaikkapa siivouskomeron raivaamisen ja toinen viikko kaapissa pyörivien askartelumaalien loppuun käyttämisen, ei homma muutu liian puurtavaksi. Asiat myös tuntuvat menevän mukavasti eteenpäin – ei tunnu olevan enää kasa ikuisuusprojekteja, kun joka viikko jollekin projektille on oma aikansa. 

Tärkeää ei aina ole itse päämäärä vaan matka.

Kun tavaraa ja asioita on vähentänyt ympäriltään, voin sanoa kehittyneeni seuraavissa asioissa;

  • Ympäristön havainnointi myös positiivisessa valossa on parantunut

Mikäli mahdollista, osaan nauttia vieläkin enemmän arjen pienistä asioista ja ilmiöistä ympärilläni ja kiinnittää huomioita sellaisiin pieniin yksityiskohtiin enemmän, joita aikaisemmin tuli osittain siivuutettua tai huomioitua vain hetkellisesti. Esim. osaan vielä paremmin ottaa irti asioita omasta arjesta ja kaupunkiluonnosta, paikoista, jotka ovat lähellä. Joskus arki tuntui puuduttavalta ja sitä odotti esim. viikonloppuna mökille pääsyä. Nykyään viikot soljuu mukavammin ja oho, hupsista nyt se mökkiviikonloppu onkin jo nurkan takana.

  • Muistan jo paremmin, mitä omistan ja mistä sen löydän

No, tuo kameran piuha näyttää nyt olevan teillä tietämättömillä mutta kokonaisuutena alan hahmottaa paremmin omistamani tavaran määriä ja niiden hakemiseen liittyy yleensä jo vähemmän päänvaivaa. Sama koskee myös miehen ja lapsen tavaroita. Omaa aikaa ja voimavaroja ei kulu enää niin paljon tavaroiden haeskeluun. On myös jotenkin selkeää, kun tietää jo etukäteen, että okei, nyt käytin tuon ja tuon asian loppuun ja en niitä enää jatkossa tarvitse. Tai että osaan nimetä, kuinka monta tietyn tyyppistä tavaraa minulla on.

  • Siivous on helpottunut

Kun tavaroilla on paikkansa ja laskutilat yhä selkeämmät on myös siivous helpottunut huomattavasti. Lisäksi tulee intensiivisemmin tehtyä joka päivä jotakin pientä järjestelyhommaa, jolloin ei kerralla tarvitse rykäistä kaaosta kiireellä kasaan. Siivous – ja järjestelyrytmeistä jaksaa pitää paremmin kiinni ja soveltaa ja luoda uusia käytäntöjä jouhevammin.

  • Jo järjestetyt kaapit alkavat pysyä yhä pitempään järjestyksessä

Tämä puolestaan ruokkii intoa pitää järjestystä yllä ja antaa inspiraatiota, aikaa ja voimavaroja myös järjestämättömien kohteiden läpi käymiselle.

  • Osaan hyödyntää ja korvata paremmin jo omistamiani tavaroita

Kun muistaa, mitä omistaa, sitä tulee myös paremmin käytettyä. Kaapissa lojuva, puoliksi käytettynä saatu vanha piilolinssineste putsaa lavuaarin, Lapsen puoliksi käytetystä hammasgeelistä tuunaan itselleni pariksi päiväksi hammastahnan, loppuneen leivinpaperin tilalle levitän kaappiin unohtuneita korppujauhoja, miehen yksiparisesta pistokkaasta tulee avainpiilo seinään, yläpuolelle tulee vanhasta koristehelmihatusta pussukka, johon voi laskea hoitamista vaativat paperit. Lukuisasta teevalikoimasta syntyy jääteetä kotiaineksilla kesäjuomaksi jne. Olen ollut ennenkin ihminen, joka hyödyntää jo kotona olevaa kaupassa juoksemisen sijaan mutta vähentämisen myötä tämä tapa on arkipäiväistynyt ja tullut todellisesti helpottamaan arkea.

  • Ajattelumaailma on kääntynyt ennemmin siihen, mitä jo omistaa, kuin että mitä haluaisi lisää

Kun huomaa omat resurssinsa, niitä osaa paremmin hyödyntää ja tuntee omistavansa aika paljon. Jos vastaan tulee jokin mieluisa asia kodin ulkopuolelta, ajatus kääntyy heti siihen, mitä kotona jo on ja voisiko omista tavaroista saada esim. tuunattua saman tyyppisen. Ns. roskat jaksaa hyötykäyttää kotitaloudessa vieläkin intensiivisemmin, ilman että ne jäävät unohtuneena lojumaan jonnekin  ”sitten joskus tuunaan näistä jotakin – periaattella”. Esim. kananmunakennoista syntyvät mökille sytykekukat, kuoret murskataan kalkiksi mullan joukkoon.

  • Tavaroita tulee käytettyä oikeasti loppuun

Ei enää käsilaukkujen, meikkipussien ja kylpyhuoneen laatikoiden pohjalle unohtuneita näytepakkauksia, puoliksi käytettyjä rasvatuubeja, kasoja hotelleista hamstrattuja suihkumyssyjä, saippuoita ja kavalkaadia pieniä hammastahnatuubeja…Näitä kaikkia on käytetty loppuun ostamatta ja hamstraamatta uusia tilalle. Nyt taitaa olla menossa kierroksessa viimeinen suihkumyssy.. niitä olen käyttänyt aina niin kauan kun alkavat hajota, tämän jälkeen olen kietaissut sen vielä wc:n puhdistuskäsineeksi, jonka jälkeen ne on voinut hävittää. Sen jälkeen voi siirtyä ihan tavallisen pyyhkeen käyttöön samassa tarkoituksessa :D

  • Olen vieläkin paremmin oppinut elämään tässä ja nyt, mutta toisaalta suunnittelemaan järkevämmin

Olen osannut pitää aiemmin montakin rautaa tulessa – mutta kysymys kuuluu onko se aina tarpeellista. Nykyään pyrin ennemmin siihen, että asiat etenevät niin pitkälle kuin mahdollista ”yksi peruna kerrallaan”-periaatteella. Asioita ei siis pyritäkään tekemään väkisin tehokkaammin vaan ehkä ennemminkin intensiivisemmin. Tarkoitus on se, että rutiinit ovat kohtuullisia ja luovuudelle jätetään tilaa. Suunnitelmat etenevät myös maltillisesti – ehkä ensi kertoja elämässä pystyn sanomaan itselleni, että ”katsotaan tämä tehtävä ensin loppuun ja mietitään seuraavaa vasta sen jälkeen”.

  • Olen tyytyväisempi käsillä olevalla hetkellä

Osaan olla armollisempi itselleni, jos jokin ei sujukaan ihan suunnitellussa aikataulussa tai tulee takapakkeja. Ennen jännitin viulunkielenä, jos esim. työtehtävissä tuli viivästystä sairastumisesta johtuen. Nyt osaan suhteuttaa asioita kuormittamatta liikaa itseäni. Pidän tietysti viimeiseen asti kiinni sovituista jutuista, mutta en ylistressaa tekemättömiä töitä. Tiedänhän, että hoidetuksihan ne tulevat ja joskus täytyy hieman soveltaa.

  • Elämä on tässä ja nyt

Haaveita saa olla, mutta turhan haikailun olen lopettanut. Tyyliin ”voi kumpa olisin nyt siellä ja minulla olisi sitä ja tätä”. Olenkin keskittyneempi siihen , mitä käsillä on ja mitkä ovat tavoitteeni tässä ja nyt -edetessä kohti tulevaisuutta. Kun aloin intensiivisemmin vähentää tavaraa -ajattelin osittain vielä sitä osana tulevaa, helpompaa muuttoa sekä pieneen asuntoon sopivaa tavaramäärää, mutta nyt huomaankin miettiväni, etten ehkä haluaisikaan seuraavasta asunnosta kovin isoa ja että en koskaan halua lottovoittoa.

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaatevallankumous ja rakkaan vaatteen tarina (Fashion Revolution – Love Story)

24.4.2018 Bijou, Boots & Shoes, Left over materials, Minimalism, Re-use, Repair, Second Hand, tuunaus, Zero waste

Tällä viikolla vietetään taas vaatevallankumousta. 24. huhtikuuta tulee kuluneeksi 5 vuotta siitä, kun Rana Plaza -rakennus romahti Bangladeshissa. 1 138 ompelutehtaan työntekijää kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi joka vuosi huhtikuun viimeisellä viikolla järjestetään Vaatevallankumous-kampanja, englanniksi Fashion Revolution.

Lisätietoja täältä: https://www.stjm.fi/uutiset/vaatevallankumous-jarjestetaan-23-29-4-2018-nain-yritys-voi-osallistua/

Suora lainaus:

”Tällä hetkellä vaateteollisuus käyttää valtavat määrät vettä, energiaa sekä maapinta-alaa. Silti valitettavan suuri osa vaatteistamme päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi hyvin lyhyen käyttöajan jälkeen. Siksi meidän on löydettävä uusia vaatteiden kuluttamisen tapoja. Jatkossa meidän on ostettava vähemmän mutta parempilaatuisia vaatteita sekä vastustettava kertakäyttömuotia ja turhia heräteostoksia. Tärkeintä on kuitenkin sitoutua hankkimiimme vaatteisiin. Meidän tulisi pitää vaatteistamme hyvää huolta ja käyttää jokaista vaatettamme vähintään 30 kertaa. Kukaan ei voi korvata isoäidiltäsi perimää kaunista takkia tai sitä täydellistä mekkoa, jonka ostit lomamatkalta itsellesi matkamuistoksi. Mitä enemmän kiinnymme jo omistamiimme vaatteisiin, sitä paremmin pidämme niistä myös huolta. Osallistu Vaatevallankumoukseen jakamalla sosiaalisessa mediassa jonkin rakastamasi vaatteen tarina ja rohkaise muita tekemään samoin.”

What’s your love story?

Itse ajattelin tulla jakamaan kuvan tällä kertaa mekosta, johon liittyy paljon muistoja tärkeistä elämän hetkistä. Kyseessä on puuvillainen, korallin värinen hellemekko, jonka olen tilannut arviolta 10 vuotta sitten itselleni postimyynnistä. Raskausaikana siirryin käyttämään mekkoa selkeästi ympärivuotisesti, näin vältyin ylimääräisiltä vaatehankinnoilta. Kun mekon kanssa puki sukkahousut ja villatakin – oli mekko varustettu myös talveen. Imetyksessä mekko toimi sutjakasti, kun siinä oli olkaimina aluksi pelkät rimpsunauhat. Välillä myös nukuin mekossa, koska se oli niin kevyt. Meidän kihlajaiset pidettiin mökkimäisessä ympäristössä rantasaunoineen – tämä mekko päätyi ylle, sillä se ei kuitenkaan ollut turhan juhlava. Kihlajaisten jatkoilla toinen olkain irtosi kokonaan.

Monikäyttöisyyden lisäksi mieleenpainuvin h-hetki oli kun poikamme synnytys käynnistyi. Olin kotisohvalla tuo mekko päällä ja limatulppa irtosi – samaan aikaan mekon helmasta tippui hyvin teatraalisesti iso kasa helmiä rivissä, vaikka niitä ei ollut koskaan aiemmin irronnut, eikä mekko jäänyt mihinkään kiinni. En koskaan varmaan unohda sitä helmien putoamisen ääntä. Hetki oli todella pysäyttävä!

Uudistin mekon vielä jatkokäyttöön jo ihan tunnearvonsa vuoksi Ompelimo Rokitalla. Sain idean hyödyntää kultaista poronnahkaa harnesin muodossa, koska tiesin Millan varastoissa olevan kultaista leikkuutähdettä ja olin nähnyt hänen tehneen harneseja aiemmin. Siihen, mitä tällä  kertaa puis mekon kaveriksi, vaikutti pinterestin ideakuva. Käytän välillä pinterestiä olemassa olevien vaatteideni yhdistelyyn. (Hieman meni kuvassa hame epäedullisesti ryttyyn takaa, mutta tämän parempia kuvia minulla ei nyt ollut käytössä ;))

 

Mekko: Noin 10 vuotta sitten postimyynnistä, Poronnahka Harness-muokkaus, Ompelimo Rokita

Jakku: Second Hand, Punainen risti, Itse maalatut napit (kulta), Muokkaus tilkuilla takaa, Ompelimo Rokita

Korkokengät: Kirpputori (Orivesi), (kaupan jäämistö)

Laukku: Noin 7 vuotta vanha, Laukkujen varastomyynti, Joensuu, (Ostettu tätä mekkoa silmällä pitäen, liike on sijainnut vanhassa puutalossa, joka oli purku-uhan alla – onkohan liikettä vielä?

*Vielä pieni päivitys – Harnessin koristeelliset metallisoljet ovat Ompelijan hajonneista kengistä jatkokäyttöön pelastetut, ainoastaan renkaat ovat uusia.

 

(Ideakuva pinterest)

 

 

https://www.bloglovin.com

Minimalismia ja zero wastea hiustenhoitoon

13.4.2018 Ecological, Minimalism, Tee-Se-Itse, Zero waste

(Lettikampaus: ivalolainen ekokampaamo-parturi Anne Lehtinen)

Olen lopettanut kokonaan nestesaippuoiden ja -shampoiden käytön ja siirtynyt palasaippuoihin. Syitä ovat mm. zero waste- ja muovin vähentämis-ajattelu, sulfaatittomuus (palasaippuioissa useammin tämä kriteeri täyttyy myös ns. markettiversioissa) sekä ainakin osittain palasaippuan suhteellisesti pitempi kesto ja minimalistinen ote. Mieheni käyttää vielä pulloon pakattua shampoota. Syy on oikeastaan se, että meillä on 2 vajaata shampoota, jotka ovat tulleet meille jo valmiiksi käytettyinä, eli emme ole itse ostaneet ko. tuotteita. Esim. mökiltä, jota käyttävät myös vanhempamme, tuomme aika ajoin kotikäyttöön shampoita, jos niitä alkaa käyttöasteeseen nähden olla mökillä liikaa. (Itse emme tästä syystä ole vieneet sinne pesuaineita, mutta niitä ovat jättäneet sinne tarkoituksellisesti mm. mökkivieraat tai vanhemmat ovat tuoneet joka kerta uusia pulloja ”varmuuden vuoksi”.)

Kuten aiemmin totesin meikkiä koskevassa postauksessa, haluan tulla toimeen vähällä määrällä purkkia ja purnukkaa. Tuoksuyliherkkänä minun on myös helpompi testata itse tuoksua suoraan saippuasta, joka ei ole niin tiiviiseen pakkaukseen pakattu, kuin liuossaippuasta. Käytössä olen myös huomannut, että palasaippuoilla pestessä sekä hiukset, että iho kiittävät. ( Toki saippuoissa on myös eroja!) Tukka rasvoittuu nykyään tasaisesti (ei esim. ainoastaan päälaelta) ja sähköisyys ja kuivuus ja latteus tukasta on vähentynyt. (Tai oikeastaan en koe kärsiväni enää edellä mainitusta). Jonkun verran palasaippuoissa tulee vastaan muovikääreitä, mutta onneksi paljon näkee myös yksinkertaista kartonki-pakkaamista/ei pakkausta ollenkaan. Kuljetuksissa saippuaksi pakattu tuote säästää tilaa ja miksi maksaa nestemäisien tuotteiden vedestä? :)

Saippuoiden maailma on kiehtova ja haluan jossakin vaiheessa kokeilla valmistaa saippuaa myös itse. Alle olen jaotellut hiustenhoitoon liittyviä kohtia ja kuinka olen niissä keventänyt ylipäätään vuosien varrella.

  1. Muotoilutuotteiden lopettaminen

Muotoilutuotteita ei ole juuri tullut käytettyä vuosiin. (Esim. ei myöskään hääkampauksessa, joka koostui lettikampauksesta ja itse tehdystä seppeleestä). Kun tukka voi hyvin ja silmää miellyttää luonnollinen look, on hiukset mahdollista kammata ja muotoilla oman rasvansa avulla. (Tämän ohjeen luin jo nuorena tyttönä Cosmopolitanista ja ajattelin, että hyi yäk en halua mennä juhliin tukka pesemättä, mutta nyt ymmärrän pointin). Minulla on tällä hetkellä vielä kaapissa muutama muotoilutuote. Konmaritus puuskassani niistä hiusvahan lahjoitin miehelleni (ettei hän vaan kipitä kauppaan ostamaan geeliä yms.purkkia/purnukkaa lisää ;)). Hän käyttikin sitä sujuvasti, mutta nykyään hänelläkin on uusi ”tyyli”, joten vahalle ei enää jatkossa ole käyttöä. Saippuapesun jälkeen tukka ei ole kärsinyt sähköisyydestä, mitä varten vaha alun perin on talouteen päätynyt. Esim. minulla tahtoi tulla sellaista haituvaista vauvahiusta otsan seutuun, mutta nykyään sellaiset hiukset eivät nouse ollenkaan pystyyn edes pipojen kanssa. Minulla on myös hajusteeton muotovaahdon loppu sekä Biozellin hiuslakan loppu. Ajattelin käyttää ne yhdessä kuvauksessa, jossa hieman tupeeratumpi look voisi olla paikallaan. Tämän jälkeen en enää osta ko. tuotteita. Jos todella vielä joskus haluan esim. kampauksen, joka vaatisi muotoilua, käyn laittamassa sen kampaajalla hiustenleikkuun yhteydessä. Hajusteyliherkkänä yleensä jo muutenkin muotoilutuotteiden laitto ahdistaa, vaikka niitä hajustamattomia tuotteita onkin. (Ja joskus jopa kampaaja tulee valittua sen perusteella, voinko kulkea ohi kakomatta).

Tukka kammattu taakse oman rasvansa avulla

 

2. Pesuvälin pidentäminen

Hiusten pesussa koitin ensin keventää pesuväleillä. Tämähän siis säästää sekä pesuainetta, että vettä ja lopulta myös hius voi paremmin. (Aluksi juuresta rasvoittuneen tukan voi käsitellä esim. peruna- tai ruisjauholla ja näin pidentää pesuväliä – näin korvaa helposti suihkutettavat kuivashampoot). Jauhoissa tulee kuitenkin taituroida tummemman tukan kanssa, ettei lopputulos näytä hilseilevältä. Tähänkin on vaihtoehtoja, esim. tummempaan tukkaan kaakaopulveri. Peruna- ja ruisjauhoja voi hyödyntää muutenkin ruoan valmistuksessa, sekä kotikosmetiikassa ja ne on pakattu pahviin ja paperiin, jotka on helpompi hävittää, kuin muovi. Aloin myös käyttää huivia tukassa osana pukeutumista – hieman rasvoittuneen tukan sai harjattua piiloon huivin alle. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että tukka saa myös hengittää. Hieman aikaa saattaa hiuksella kestää, ennen kuin se tottuu eri saippuoilla pesuun ja minullakin alkuun esim. öljyhoitokokeilut jättivät tukan rasvaiseksi, eli hieman kesti, että löysi sellaisen sopivan keskitien. Nyt pesuväli on keskimäärin joka kolmas-neljäs päivä, mutta tässäkin liikunnan määrä sanelee, eli vähemmällä pärjää jos ei ole tiedossa rankkaa hikiliikuntaa. Syksyllä päänahkani hilseili, mutta syy löytyi oikeastaan vielä sulfapohjaisten pesuaineiden ajoittaisesta käytöstä. Yritän aina ensi sijaisesti myös hyödyntää kotoa kaiken ensin, ennen kuin hankin uutta tilalle. Mieheni esim. halusi ostaa talkkia, vaikka saman tuotteen olisi voinut korvata perunajauholla. Nyt yritän hyödyntää talkin pois esim. itsetehdyssä deodorantissa ja mahdollisesti myös hiuspuuterina. (Mutta! Ainakin minulla se tekee sähköisyyttä!) Eli en tässä vaiheessa osta perunajauhoja vain hiuksia varten vaan koitan pärjäillä sillä mitä on. Ja nyt jos joku ajattelee, että mitäs kun esim. se kaakao tuodaan kaukaa… No näin minäkin ajattelen. Mutta ihmisiltä löytyy kaapista kaiken näköistä ;) Ja niin löytyy niistä pesuaineiden ainesluettelostakin, jolla itseämme pesemme ;)

2.Harja luonnonkuidusta

Harjana olin käyttänyt vuosia lähes kokonaan jo luonnonkuituista puuharjaa – nyt olen alkanut kiinnittää myös sen puhdistukseen parempaa huomiota – mieheni päätti kasvattaa hiustaan ja alkoi harjata samalla harjalla.. näin ollen välillä hänen hiusrasvansa siirtyivät epäedullisesti omaan tukkaani ;) Minulla on myös tuliaisena saatu puinen kampa. Kun noista aika jättää, voin hävittää ne saunan uunissa. Pidän siitä, mitä luonnonkuituinen harja tekee tukalle. Kun tukka on vain hieman rasvainen, harjaan sen luonnonkuituharjalla taaksepäin ja kiinni. Tukka näyttää kiiltävältä, mutta ei likaiselta. Muotoilutuotteita en nää tarvitsevani. Halvat muoviharjat myös näyttävät hajoilevan nopeammin piikityksestä. Takkuja ei ole tarvinnut selvitellä enää vähään aikaan… mistä lie johtunee.. Harjaus kannattaa myös pitää kohtuudessa – se tekee hyvää hiukselle, mutta jatkuva harjaaminen taasen voi rasvoittaa tukkaa turhaan.

3. Veden kulutuksen huomiointi

Hiusten pesuvälin pidennys säästää jo vettä itsessään. Olen myös ottanut tavaksi saippuattomat ja kylmällä vedellä tehdyt pikaiset pesut. Veden sammutan aina saippuan levittämisen ajaksi. Kesällä suosin luonnonvesiä (hius kärsii mm. veden kovuudesta, joka vaihtelee paikkakunnittain) enkä koskaan huuhtele saippuaa suoraan järviveteen. (En edes silloin, vaikka biohajoavuutta mainostetaan) Yksi kampaaja kysyi minulta, mitä tuotteita käytän, kun olen saanut hiuksen niin pehmeäksi. Sanoin, että ”en mitään ja olen pessyt tukan viime viikkoina järvivedellä.”

4. Luonteva kampausten vaihtelu ilman turhia kojeita

Sen lisäksi, että päähän valikoituu joskus huivi, muistan pitää tukkaa myös auki, vaihdella hieman jakauksen paikkaa ja pitää hiusta kiinni hieman eri tavoin, jolloin ponnari ei pääse hiertämään samaa kohtaa tukassa. Hius kiittää. Ponnareissa koitan suosia materiaaleja, jotka olisivat riittävän pehmeitä hiukselle. Jos haluan kiharaa, käytän papiljotteja, (mummolta löytyi käyttämättömiä) en tarvitse mitään kiharrinta erikseen. En halua myöskään mitään suoristusrautoja tai muita kojeita kylppäriimme, jotka vievät aikaa/rahaa/tilaa/kuluttavat hiusta/syövät sähköä ja sisältävät muovia.

Minulla on (ala-asteella!) joululahjaksi saatu hiustenkuivaaja, joka tarvittaessa toimii koko perheen käytössä ja samalla pienimuotoisissa tuunausprojekteissa. Sitä käytetään kuitenkin hyvin säästeliäästi eli ei esim. jokaisen hiustenpesun jälkeen.

5. Huivi ja hattu käyvät aurinkosuojasta

Kyllä, näin on. Mitäpä siihen lisäämään. Paitsi, että vielä se, että jos jakaus palaa herkästi, niin muistaa vaan edelleen vaihtaa sitä hiusten kiinnitystyyliä ja jakauksen paikkaa. Ja latvat voi suojata pitemmässä tukassa vaikka niillä lettikampauksilla. Ja käyttää hattua ja huivia. ja välttää suoraa ja polttavinta auringon paloa muuten aurinkoisesta säästä täysin siemauksin nauttien. Ja suhtautua maltilla ohimeneviin trendeihin, kuten myöhemmin tuon esille. Oli se sitten suolavesisuihke (eikö tämänkin voisi tuunata itse tai vaan uida siellä merivedessä?) tai arsenaali erillisiä hiuksille tarkoitettuja aurinkotuotteita. Hyvä nyrkkisääntö lienee, että kesällä esim. alkoholi muotoilutuotteessa ja aurinko ovat lähtökohtaisesti huono yhdistelmä. Meidän kesä on myös lyhyehkö eli ihan jokaisen vuotuinen auringon saanti yletä sille tasolle, että erillisten tuotteiden hamstraaminen olisi välttämättä aina ja joka tilanteessa järkevää.

6. Hoitotuotteiden järkevöittäminen

Ensimmäinen ajatukseni on, että hoitoainetta ei hyvällä saippualla ja edellä mainituilla kikoilla ENSISIJAISESTI tarvitse. Esim. syväpuhdistavat tuotteet ovat lähinnä sitä varten, että ne poistavat muotoilutuotteiden jämiä. Jos hiuspohja voi hyvin jo edellä mainituilla asioilla, tarvitseeko sitä syväpuhdistusta ollenkaan? Hoitoaineena sitten on nyt ollut minulla ja miehellä yhteiskäytössä hajusteettomasta kosteuvoiteesta (DECUBAL) jota on lääkäri määrännyt lapsellemme (syö lääkettä, joka vaikutti ihoon, mutta nyt ongelma tasoittunut… johtuukohan sittenkin saippuan vaihdosta ;)) tuunattu hoitoaine. Se on lantrattu veteen ja laitettu tyhjään suihkepulloon (isovanhemilta kulkeutunut lasten suihkutettava aurinkorasvasuihkepullo). Vesi kuitenkin kerää bakteereja, joten en pidä kikkaa hyvänä pidemmän päälle, vaikka käytössä muuten ihanteellinen. Hoiteaineita saa myös palasaippuaversioina. Hiusten huuhteluun voi käyttää myös esim. oliiviöljyn ja omenaviinietikan sekoituksia. Ne saa lasipullossa ja voi muutenkin hyödyntää ruoan laitossa. Hiusnaamioita voi tehdä tarpeen mukaan itse. Meillä on esim. koti-kauneudenhoitoa pullollaan oleva, mummon jäämistöstä peräisin oleva, Valittujen palojen ”Kotikonstit, Parhaat Konstit”- kirja ja netistä/kirjastosta löytyy ohjeita. Pyrin aina lähtemään siitä, mitä jo kotona on, esim. välttämään hävikkiruokaa. Hieman käyneet marjat voin esim. vielä hyödyntää kotokosmetiikassa. Suosin myös yleisesti öljyjen käyttöä jos koen tarpeelliseksi. Esim. kuivan tukan voi öljykäsitellä ensin ja sitten huuhdella saippuapesulla. Risiiniöljy sopii hiustenhoitoon kuin myös kynsinauhoille ja ripsille. Öljyllä voi myös koittaa selvittää mahdollisia takkuja. Eli avain on se, että mitä tuotteita oikeasti tarvitsee ja voiko joku tuote sopia yhtä aikaa moneen. 

Lisäksi markkinoille puskee koko ajan erilaisia tuotteita. Yhtenä vuonna ”kesähitti” on teollisesti valmistettu suolasuihke surffitukan aikaansaamiseksi, toisena vuonna tukkaa kehotetaan vaalimaan ja varjelemaan suolavedeltä kasalla erilaisia aurinkohiussuojatuotteita. (Kofeiinia on markkinoitu myös, itse olen lorauttanut kupista jäähtyneen kahvin tukkaan.) Eli itseltään tulee kysyä, tarvitseeko tätä tuotetta todella. Vaikka koko kosmetiikka-arsenaali olisi luonnonkosmetiikkaa, mutta sen käyttö ei kovin harkittua, jättääkö jälkeensä aivan turhaa muovia, puoliksi käytettyjä tuotteita ja turhaa epäjärjestystä kylppäriin?

7. Hyvinvointi

Kokonaisvaltainen hyvinvointi näkyy helposti hiuksissa. Stressi tekee pahojaan tukalle. Yksipuolinen ravinto voi näkyä hiuksissa. Olen koittanut karsia ressiä aiheuttavia tekijöitä elämästäni ja katsoa hieman ruokavalion monipuolisuutta. Tärkeintä niissäkin on, ettei hyvinvoinnin tavoittelusta tee itselleen stressaavaa tekijää. Eli armollisuutta kehiin. ;) Monesti tuodaan esille, kuinka ilmansaasteet ja ”paha sää” tekevät tukalle hallaa. Mutta niin tekee hyvin kuiva, koneellinen ilmastointikin. Eli kultaista keskitietä tässäkin haetaan. :) Minulla on lääkitys, joka ei ole hyväksi hiukselle, varsinkin lääkityksen säännöllisen aloituksen pystyi kampaajakin melkein laskemaan tukan kasvusta, kohdassa oli selvä raja. Minusta tukka on nyt ollut silti parempi, eli voi olla, että oma toleranssi on myös parantunut.

8. Palvelut ammattilaisella jos tarvitsee

En oo koskaan kokenut kampaajalla käyntiä mitenkään älyttömän miellyttävänä, eikä kyse ole kampaajasta. En vaan jaksa pönöttää siinä tuolissa :D En kuitenkaan halua leikata tukkaa itse. Joskus olin toistakin vuotta leikkaamatta tukkaa, sitten kävin kolmen kuukauden välein. Nyt ajattelin pitää neljän kuukauden leikkausvälejä hyvänä. Jos hiusten laatu vaan kestää lääkkeet ym. haluan pitää pitempää tukkaa. Olen tutustunut ekokampaamoihin ja haluan joskus kokeilla esim. energialeikkausta. Tässä ehkä tuleekin kokonaisvaltaisempi aspekti mukaan. Minulle riittää pääosin, että hiusta siistitään latvasta, jotta se kasvaa taas tasaisemmin. Edellä jo mainitsinkin, että jos todella haluan johonkin tilaisuuteen joskus kampauksen, joka vaatisi muotoilutuotteita, teetän sen kampaajalla, koska niitä tilanteita tulee pitkässä juoksussa aika harvoin. Näin säästyn purkeilta ja purnukoilta kotona. Vaihtelen usein paikkaa millä kampaajalla käyn ja suunnittelen ne työ- tai koulumatkan varrelle tai esim. pyöräilymatkan päähän, jolloin minun ei tarvitse käyttää autoa kampaamopalvelua varten. Kauempana asuessa niputtaisin samalle käynnille myös muita juttuja.

9. Oma väri – paras väri

Mä en ole ollut koskaan mikään suuri hiusten värjääjä. Muutamia kampaaja- ja kotikokeiluita on ollut, mutta hyvin on pärjätty ilmankin. Vuosi sitten kokeilin punaista sulfaatitonta väriä kampaajalla oman hiukseni joukkoon lähinnä latvaan. Jos välttämättä tulevaisuudessa koen, että tarvitsen väriä tukkaan toteutan sen luonnonkosmetiikalla/kaivan esiin mummoni vanhan kirjan, jossa esim. punertavaa sävyä saadaan aikaan kotikonstein. Nyt olen huomannut, että tukkaan palautunut kiilto on saanut myös värin näyttämään kivemmalta omaan silmään.

10. Ja vielä kerran.. ne palasaippuat

Blogia aloitellessani ajattelin, etten keskittyisi kosmetiikkaan, mutta nyt olen myös olosuhteiden pakosta (sulfa – ja hajusteyliherkkyys) joutunut tsekkaamaan vaihtoehtoja ja tutkimaan tuoteselosteita, että ajattelin valottaa aika ajoin kokemuksia myös tällä puolella. Vaihtoehtoja on pilvin pimein – ja toisaalta juuri sen itselle täydellisen saippuan metsästäminen vie oman aikansa ja kokeilukertansa. En halua kaappeja täyteen saippuaa, joten en ota mitään kokeilupaketteja vastaan, vaan suosin ennemmin sellaista ”yksi kerrallaan” periaatetta. Yksi ongelmakohta saippua-asioissa tulee esille. Luonnonkosmetiikkaa myydään kyllä hyvin netissä, mutta silloin en pääse haistamaan tuotetta. Vaikka saippuaan ei sinällään olisi lisätty synteettistä hajustetta, saattaa yliherkkyys tulla vastaan jo yhdestä eteerisestä öljystä. Paikan päällä ostaessa ongelma taas tulee muiden hajujen sekoittumisesta. Esim. kaupassa tai markkinoilla muiden saippuoiden haju tekee jo niin paljon hallaa, että saatan tulkita hajun väärin. Mulla on tarkoitus valmistaa saippuaa jossain vaiheessa myös itse. Saippuan raaka-aineisiin ja syvempään olemukseen sekä kotimaisuuteen tulee kiinnitettyä entistäkin enemmän jatkossa huomiota. Esim. vasta viime aikoina olen ymmärtänyt että se sulfa, joka shampoissa minua usein pistää ärsyttämään on tuotteen vaahtoamista varten. Vaahtoavan ominaisuuden saa kuitenkin aikaan myös esim. juurikin tuolla risiiniöljyllä…

Piakkoin aloitan julkaisemaan siis myös kokemuksia erilaisista palasaippuoista – mutta en paljon ja kerralla vaan hitaasti ja harkitusti ;)

(Häiden aikaan en ollut vielä siirtynyt sulfaatittomiin palasaippuoihin ja tukkakin voi silloin vielä huonommin, mutta muotoilutuotteita ei tukassa ollut laisinkaan edes hääkampauksessa.)

https://www.bloglovin.com

https://www.blogit.fi

 

Wanhan Warkauden tunnelmaa vol.1 & poronnahkatilkuilla tuunattu kesähame talvikäytössä

3.4.2018 art, Left over materials, Minimalism, Travel in Finland, tuunaus, Zero waste

Majoituksemme – Warkauden klubi – (ja osa minimalistista pakkaamista joka helpottaa mökki- ja kaupunkivaatteiden yhdistelyä)

Hame: Kohta 10 vuotta sitten ostamani kesähame, tuunattu poronnahkan leikkuutähteellä, Ompelimo Rokita. Tässä otettu talvikäyttöön. Menee matkustaessa pieneen tilaan. Tuunauksen ideana on, että sain hameeseen haluamaani näennäistä pituutta & raskaampana poronnahkainen piparireunus pitää kevyen hameen paremmin paikallaan myös kesän tuulessa ilman, että joudun tinkimään hameen miellyttävästä keveydestä. Hameen takana on nepparirusetti, jonka voi tarvittaessa irrottaa.

Paita: Merinovillainen musta monikäyttöpaita, tilattu Suomen luonnonsuojeluliiton kautta 5 vuotta sitten. Paidan voi yhtä hyvin pukea mökille, kuin yhdistää hameen kanssa perusmustaksi yläosaksi talvella.

Legginsit: Second hand, saatu. Soveltuu myös kuorihousujen alle talviurheiluun ja mökkioloihin lämmittämään.

Kengät: Jälleen kerran metsästysmaiharini. Näin lyhyelle lomalle en viitsinyt pakata mukaan monia kenkiä. (Uimavaatteissa oli mukana kahluutossut, joita pidin hotellissa myös sisäkenkinä – kuivuvat nopeasti – näin maiharit saivat välillä levätä, muutoin suosin villasukkia)

Huivi: Saatu tuliaisena appivanhemmilta. Soveltuu niin kaula- kuin hartiahuiviksi. Materiaalinsa puolesta huivin voi taiteilla vaikka topiksi. Huivitoppien ansiosta olen välttänyt ylimääräisten kesätoppien oston.

 

Viime aikoina blogimaailmassa silmiini on osunut keskustelua kotimaan matkailusta – milloin sen kalleuden takia, milloin ilmastoteemana, milloin uusien tuulien kautta. Itse pidän kotimaan matkailua koskevista blogipostauksista, osittain taustani takia ja osittain siksi, että ne tuovat välillä esille hyvin lämminhenkisesti pieniä kohteita, joko retkeilyä, historiaa tai paikallista kulttuuritarjontaa valottaen.

Blogia aloitellessa ajattelin, etten syventyisi tähän aiheeseen – ihan vaan paisumisen vuoksi. Ajattelin kuitenkin, että ehkä voin samalla myös esitellä vaateteemoja. Yksi seikka oli myös se, että esim. retkeillessä ja luonnossa haluan keskittyä itse retkeilyyn ja olla miettimättä somemaailmaa ja blogia. Mutta… nyt kun olen seurannut keskusteluita, on alkanut tuntua siltä, että ehkä voin valottaa tätä kenttää omasta näkövinkkelistäni. Tällä kertaa postaus kuitenkin paneutuu enemmän kaupunkikohteeseen (ja sen yhdistämiseen mökkeilyn kanssa).

Olemme pyrkineet yhdistämään mökki- ja sukulaisten tapaamismatkoille joitakin vierailukohteita ja näin ollen harrastamaan kotimaan matkailua. Nämä kohdat ovat meidän perheessä ne, joissa auton käyttö näkyy eniten. (Perheessämme on yksi auto joka ei ole päivittäisessä käytössä – minä ensisijaisesti pyöräilen ja kävelen ja toissijaisesti käytän bussia ja tarvittaessa junaa reissatessa). Mieheni ajaa töissä firman työautolla. Kaupunkiajossa pyrimme yhdistämään mahdollisimman monta käyntiä samaan ja näin ollen ajoja kertyy kaupungissa vain kourallinen/kk. Pyrimme sitten näillä pidemmillä ajoilla saamaan myös ”matkailun nälän” talttumaan ja harrastamaan ”henkistä sivistystä ja irtiottoa”. Nyt pääsiäisenä meillä oli pitkästä aikaa mahdollisuus muutaman päivän irtiottoon perheen kesken.

Vierailimme mieheni vanhempien mökkikäytössä olevalla tilalla Etelä-Savossa, joka on toiminut aikoinaan kyläkauppana. (Sieltä myös esim. vintage nappeja olen löytänyt…). Samaan syssyyn näimme myös mieheni vanhempia, jotka olivat oikeastaan eläkeläisinä paluumatkallaan pohjoisesta. Mökillä aika kului pitkällä potkukelkkalenkillä ja puusaunalla maustettuna. Kelihän oli aivan nappi ja aurinkoa riitti iltaan saakka. Lankalauantaina suuntasimme jo kotiinpaluumatkalle, mutta emme suinkaan kotiin asti vaan Varkauteen yöksi, koska mökkimatka kulki Varkauden kautta. Lähinnä lasta ja omia reumakolotuksiani ajatellen kävimme Varkaudessa la aamupäivästä pienessä kylpylässä (Kunnonpaikka). Ei ollut ryysistä :D Tämän jälkeen etsimme majoituspaikkamme -joka löytyy keskustasta- eli Varkauden klubin http://www.varkaudenklubi.fi/majoitus/.

 

Etuoven kauniit puuyksityiskohdat (Etualalla Warkauden klubin haamuko? ;))

 

Kubi on tunnelmallinen ja kaunis vanha puurakennus, jolla on mielenkiintoinen historia herrasmiesklubina liittyen tehdaskaupungin kehitykseen. Perheemme majoittui 65 euron hintaan huoneessa, jossa oli oma kylpyhuone kylpyammeineen. (Kuin sattumalta kassiin oli jäänyt pieni kylpyvaahto, joka minun piti lahjoittaa nurkistamme anopille..) Aamupalan sai ostaa erikseen ja sen sai nauttia avarassa puulattiaisessa salissa. Paikka oli lapsiystävällinen ja salissa oli myös leluja. (Miehelläni sattui pieni aavemainen kohtaaminen aamupalapöydässä kun hän luki sanomalehteä. Kuulemma tuntui kuin joku hahmo olisi tullut nojailemaan siihen ikään kuin kurkistaen, mitä lehdessä kirjoitetaan. ;))

Tunnustan tähän samaan hengenvetoon, etten pidä oikeastaan varsinaisista hotelleista. Esim. ketjupaikoissa tuntuu, että ne näyttävät joka kaupungissa ”samalta”. En myöskään pidä siitä ”uuden hajusta”, joka itselläni ottaa nenään. Ymmärrän tietysti allergiaihmisiä, että ”vanha nuhjuinen kokolattiamatto” voi yhtä hyvin ahdistaa – tässä kohteessa ei kokolattiamattoa tarvinnut kuitenkaan joka huoneessa kohdata.

 

Varkaudesta löytyy museotarjontaa http://www.varkaus.fi/museot ja aloin harkita museokortin hankkimista, joka kävisi aina Hangosta Inariin. https://museot.fi/Tämä kuvassa oleva ”Varkauden museot” osa oli vierailuajankohtanamme kiinni, mutta rakennus oli niin kaunis pääsiäisauringon valossa, että oli pakko pysähtyä. Samalla tarkistin aikataulut seuraavaa mökkireissua silmällä pitäen.

La illalla teimme pitkän kävelylenkin ihastellen jo toistamiseen auringonlaskua ja bongailimme kohteita, joissa voisimme vierailla seuraavalla mökkikäynnillä. Saimme ihastella myös täyskuuta, joka näkyi vielä illalla kivasti hotellihuoneen ikkunasta.

Sunnuntaina suuntasimme Mekaanisen musiikin ”museoon”. Olin vieraillut tuolla viimeksi lapsena ja vanhan ja antiikkisen ystävänä silmä lepäsi opastetulla kierroksellamme. Opastus oli tehty pilke silmäkulmassa, joten mistään kuivasta kierroksesta ei todellakaan ollut kyse! Edellä ja jäljessä olevat kuvat ovat mekaanisen musiikin museosta. (Eikä ollut ryysistä – olimme ensimmäiset asiakkaat – museo avattiin juuri 1.4! – talvikuukausina museo toimii muuten ennakkovarauksesta)

 

 

 

Museossa on myös torvea soittava, punasilmäinen fauni

Lähtiessä kävimme syömässä vielä kävelykadun vietnamilaisen ravintolan seisovassa pöydässä. Maanantai jäi vielä aikaa pääsiäisen viettoon kotikonnuilla – tarkoitus oli mennä tähän lähelle pilkkimään  mutta sää kääntyi niin lumiseksi, että päädyimme ainoastaan ulkoilemaan muutaman laskun verran pulkkamäkeen – muuten, pulkkamäessä ei ollut ketään muita, koska sää oli niin kovasti jo vaihtunut. Vältimme pitkälti pääsiäisruuhkat – ja saimme sekä palan kulttuuria, että mökkitunnelmaa, lepoa että ulkoilua. Onneksi ei tarvinnut ajaa esim. Lapin hiihtokeskuksista maanantain lumipyryssä tai venailla lentokentillä :)

Tein huomioita esim. jätteen määrän mahdollisesta lisääntymisestä lomamatkoilla ja siihen, miten aiomme ottaa asian huomioon. Tämän aiheen voin kuitenkin säästää toiseen kertaan.

https://www.bloglovin.com/

https://www.blogit.fi/