Selaat arkistoa kohteelle Mini Tarinat.

Rohkeus elää minussa kuitenkin

21.1.2016 Mini Tarinat

Rohkeus elää minussa. Tarina kertoo pojasta nimeltä: Toni
Olen 16v poika nimeltä Toni ja kerron menneisyydestäni tarinan:
Oli koulupäivä.Menin luokkaan omalle paikalleni istumaan. Viereeni istui kaunis saman ikäinen tyttö luokaltani. En tienny varmaksi hänen nimeään mutta luulen että hänen nimensä on Sanna. Samassa yksi luokan pahimmista riitapukareista Saku käveli ohitseni ja heitti samalla tytön paperit lattialle. Tyttö katsoi ihmeissään kiusaajaa joka nauroi. ”Tyttö parka” ajattelin mielessäni kun Sanna joutui keräämään tavaransa lattialta. Opettaja käveli luokkaan ja katsoi Sannaa vihaisena. Opettaja kysyi ”Sanna Tornioja, miksi tavarasi on lattialla?” Sanna selitti asiaa opettaja vain hymähti ilkeästi. ”En usko että luokan paras oppilas tekisi sellaista”. Kiusaaja vain näytti kieltä Sannalle salaa. Sanna oli murheissaan koko loppu koulupäivän. Mietin miten saisin piristettyä häntä.Viimein koulupäivä loppui ja kaikki ryntäsivät ulos. Kävelin toisiksi viimeisenä ulos talosta. Jäin odottelemaan bussia koulun viereiselle pysäkille. Samalla näin Sannan joka katsoi pelokkaana ympärilleen ja käveli nopeasti bussipysäkille. Hän rupesi itkemään. En tiennyt mitä tehdä mutta keräsin rohkeuteni ja kysyin Sannalta ” oletko ok?”. Sanna katsoi minua ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan. Hän nyökkäsi.Lopulta bussi saapui ja pysähtyi pysäkille. Sanna nousi ensin autoon ja sitten minä. Koulun pahin kiusaaja katsoi kateellisena kuinka Sanna oli ollut minun seurassani. Seuraavana päivänä samalla bussilla menimme jälleen.Pyysin Sannan puhelin numeroa ja sanoin että hän voi soittaa koska tahansa haluaa minulle. Saavuimme luokkaa ja kiusaaja käveli Sannan luokse riuhtaisi tätä tukasta. Minä nousin tuolistani ja käskin kiusaajaa irroittamaan Sannan tukasta. Koko muu luokka kääntyi katsomaan. Opettaja saapui luokkaan ja katsoi vihaisena minua ja kiusaajaa sekä Sannaa. Kiusaaja päästi irti ja uhkaili minua.Katsoin pelottomana Kiusaajaa. Sannalla oli päänsärkyä koko loppupäivän. Alkoi välitunti ja kaikki menivät pihalle. Ulkona istuin Sannan kanssa lähteen reunalla. Sanna itki. Yritin lohduttaa häntä parhaani mukaan. Samassa varjo ilmestyi eteemme. Se kuului kiusaajalle. Kiusaaja tönäisi Sannan lähteeseen. Minä nousin ylös lähteen reunalta ja sanoin ” Jos et lopeta kiusaamista, niin saat katua!”. Kiusaaja lähti ja minä autoin Sannan ylös lähteestä. Saatoin Sannan kotiin. Seuraavana päivänä kun Sanna tuli kouluun huomasin että hänellä oli pitkähihainen paita päällä mikä oli epätavallista Sannalta. En kysynyt vielä mitään. Menimme luokkaan ja kiusaaja jatkoi vain Sannan kiusaamista. Hän löi Sannaa käteen ja Sanna huudahti ja kysyi ”miksi kiusaat mua!!!” Saku katsoi vain nauraen ja sanoi” koska oot HELPPO MAALI!!!”. Minua kiukutti nousin ylös tuolista ja tönäisin Sakun nurin. Saku nousi ylös maasta ja käski tulemaan pihalle. Menimme pihalle koko luokka ja Saku alkoi lyömään minua.Hän potki ja hakkasi minua ympäri kehoa. Minä en tehnyt mitään. Opettajat tulivat katsomaan mitä ulkona tapahtui ja samalla käskivät lopettamaan tappelemisen tai no hakkaamisen. Saku ei kuunnellut vaan jatkoi kunnes kaaduin maahan. Senkin jälkeen hän vielä potki minua kylkiin. Sanna huusi kauhusta. Opettajat soittivat poliisin paikalle ja ambulanssin. Sanna katsoi kauhuissaan minua kun makasin maassa verissäpäin. Saku huusi vain että minä olin aloittanut tappelun ja ettei hän tehnyt mitään. Ambulanssi saapui ja poliisi. Poliisi vei Sakun pois ja minut vietiin sairaalaan. Meni pari päivää ja Sanna kävi katsomassa minua ja sanoi ”kiitos, olen sinulle velkaa ystävä”. Samalla minä pyysin Sannaa lähemmäs ja kuiskasin että ”rakastan sinua”.Meni kuukausi ja pääsin sairaalasta. Minulta ei ollut murtunut mitään, onneksi. Sanna tuli koululla vastaan ja kertoi että Saku oli vaihtanut koulua. Aloin seurustelemaan Sannan kanssa. Hän on mahtava nainen…The end

(Ethän kopio!!!tämä on oman mini tarinani pätkä!!!Kiitos!T:Anskumarie)

 

Vanhus nimeltä Henna

21.1.2016 Mini Tarinat

Yksinäisen elämä
Tässä pieni tarina Vanhuksesta nimeltä Henna. Hän on 70v.
On vuosi 2016.katson ulos ikkunasta.Kuuluu naurua.Lapset leikkivät pihalla.Kaipaan aikaa jolloin olin itsekkin vielä lapsi. Itken koska muistot painaa mieltä. Asun yksin vanhassa talossa. Talo oli rakennettu vuonna 1950. Täytän huomenna 70v Kyyneleet valuvat pitkin poskea. Kaikki oli jätetty taakse. Nostan katseeni suljen silmäni katseeni lasken otan perheeni kuvan painan sen rintaani vasten. Kuva muistuttaa hetkistä joita sain nauttia teidän kanssa nyt voin vain kaivata teitä kaikkia mutta en tule koskaan saamaan teitä takaisin. Menetin teidät yksitellen. Menetin poikani sodassa ja mieheni auto-onnettomuudessa. Tyttäreni kuoli saatuaan syövän. Koirani kuoli vanhuuteen ja kissa ammuttii. Siskoni ei pidä mitään yhteyttä ja veljeni on tuonpuoleisessa ollut jo pitkään. En ole nähnyt sisareni lapsia 50 vuoteen. Minulla ei ole lapsenlapsia eikä tule koskaan enään olemaankaan. itken yksinäisyyttä ja ennenkaikkea sitä että minulla ei ole ketään joka kävisi kylässä. Vanhempani hylkäsivät minut lastenkotiin kun olin 2v. En tiedä ovatko he edes elossa enään. Huomaan että puhelin soi. Kävelen puhelimen luokse ja vastaan siihen. Se olikin vain lehtikauppias. Mukava nuori miekkonen juttelen hetken ja suljen puhelimen. Istun kiikkutuoliin ja katselen hääkuvaa missä mieheni suutelee minua. Hymyilen hiukan samalla kun kyyneleet valuvat. En tiedä mitä tekisin. Yksinäisyys painaa liikaa. Ilta alkaa hämärtää. Vaihdan yövaatteet ja menen pedille maate. Sitten yritän päästä nukkumaan toivoen että aamulla näkisin perheeni uudestaan. Aamulla herään klo 11. Keitän kahvia ja istun ikkunan ääreen.Pieni lintu laskeutui ikkunalle ja katsoi uteliaana minua. Annoin leivän murusia linnulle. Lintu katsoi kiitollisena minua ja napsi murusia innoissaan. Syötyään lintu kääntyi ympäri ja lensi pois. Heilutin linnulle ja hymyilin. Lopulta hymyni laski hiljalleen kun huomasin että linnulla oli parvi ympärillään. Tänään on syntymäpäiväni. Ei ole ketään kuka tulisi kylään syömään kakkua tai lähettäisi korttia. Minä aloin leikkaamaan kakkua ja toivoin että näkisin perheeni uudestaan. Kello oli 21 illalla. Menin nukkumaan. Aamulla heräsin hirveään rintakipuun. Soitin ambulanssin. Ambulanssi saapui ja vei minut sairaalaan. Sairaalassa paljastui että sydän alkoi lyödä viimeisiään iskujaan. Minä itkin. Osittain surusta osittain ilosta koska tiesin että pian näkisin perheeni. Suljin silmäni hymyilen viimeisen kerran……

(Ethän kopio!!!tämä on oman mini tarinan pätkä!!!Kiitos!T:Anskumarie)