Selaat arkistoa kohteelle Miehet odottavat joulua.

Hellyyttävä Joulu. 20 päivä Joulukuuta

20.12.2014 Miehet odottavat joulua, Yleinen

Lauantai aamu valkeni taas tummana ja vettä satoi. Hätäsemmät jo luulivat, että nyt saamme valkean Joulun. Mutta ei, vettä satoi ja kaikki illalla satanut ohut lumikerros oli sulanut pois.

Nyt lauantai oli monella merkattu ja varattu kuusenhakuun. Niinpä isännät haeskelivat kirveitä ja sahojaan lähteäkseen metsään. Ei se kovinkaan paljon tietenkään innoittanut tuo vesisade. Mutta haettavahan se kuusi kuitenkin oli vaikka sataisi pieniä ämmiä taivaalta. Kuuseton Joulu on aika kolkko ja tyhjä. Isännät lähtivät siis päivällä omiin metsiinsä. Toiset taas hämärän tullessa toisten metsiin. Monet ottivat lapset mukaansa. Isäntien lapset saivat puhua kovallakin äänellä. Mutta ne jotka hämärän tullessa lähtivät toisten metsiin, piti kuiskia. Joku taika siinäkin oli, että näin piti toimia. Joku kertoi, että hämärissä ei saa pitää metsässä kovaa ääntä. Mutta ei hänkään tiennyt miksi näin piti menetellä.

Irene ja Taavetti lähtivät päivällä omaan metsäänsä. He halusivat tuoda myöskin Sykerölle kuusen. Olihan heille kuusi saatava ja ei Jaksa taida vielä uskaltaa itse metsään lähteä. Sitä voisi vaikka liukastua ja jalka voisi taas katketa.

pieni enkeli

Liisa ja Vilho lähtivät vasta hämärissä metsään. He eivät olleet ainuita jotka näin tekivät. Metsät vilisivät hiljaa puhuvia ihmisiä. Välillä kuului kuiskintaa aivan läheltä ja silloin oli mentävä puiden suojaan piiloon. Ei kukaan halunut kenenkään nähdä toisia kuusen kakijoita, parempi oli siis piiloutua. Monesti kuusenhakureissut kestivätkin pitkään jos metsässä oli paljon etsijöitä. Monet eivät uskaltaneet lähteä kuusta hakemaan ennenkuin olivat ottaneet pullosta muutaman rohkaisua tuovan kulauksen. Silloin pystyi metsään lähtemään paljon rohkeammin. Ja ei niin väliä ollut vaikka kuusen hakuun meni kauemminkin aikaa, kunhan vain kuusi löytyi. Metsissä liikkui nyt tänään paljon ihmisiä varsinkin illalla. Mutta jostain kumman syystä jokainen sieltä vaan kuusen löysi. Aamulla sitä tarkasteltiin, että minkähän näköinen se haettu kuusi oikein oli. Ihme kyllä ne monesti kelpasivat. Joskus tietenkin puuttui jostain kohtaan oksia mutta niitä pystyi helposti paikkaamaan. Poralla tehtiin kuuseen reikä ja laitettiin siihen reikään oksa. Tai sitten oksaton puoli laitettiin nurkkaa kohden, näin kuusen sai lähemmäksi seinää ja tilaa lattialle tuli enemmän.

piparkakkutalo

Rouvat painelivat kaupoissa hakemassa vielä puuttuvia lahjoja ja joulupöytään jotain jouluista syötävää. Isännät veistelivät kirveenvartta, että ainakin yksi varma lahja on jos ei muuta satu tulemaan. Ja onhan varsi ainakin olemassa jos se sattuisi kirveestä katkeamaan.  Elettiin taas kummaa aikaa. Ruokaa kannettiin kaupasta tai sitten ne tehtiin itse. Mutta sitä ruokaa oli jokaisen kotona nyt suuria määriä. Vaikka muuten sitten pihisteltäisiinkin ruasta niin jouluna ei saa pihistellä. Jos jouluruokaa oli aattona syönnyt liian vähän niin yöllä sai syödä lisää, se oli aivan sallittua. Niinpä vanhemmat nousivat sängystä ruokapöydän viereen kun lapset olivat nukahtaneet. Laittoivat limpun päälle paksuja viipaleita kinkun lihaan ja maiskuttelivat hymyssä suin sinappia suupielessä.

Mutta nyt vielä on aikaa jouluun muutama päivä. Vilho oli lähtenyt yksin iltalenkille. Tietenkin Vilho tiesi mihinkä menisi. Siispä hänellä olikin povitaskussaan suuri puteli rusehtavaa ainetta. Jalkaterien suunta oli Rainen mökkiä kohden. Siellä hänet otettiin avosylin vastaan ja laitettiin oikein lasit vielä pöydälle. Miehet tiesivät aina mitä tekivät jos sattuisi olemaan vapaata aikaa. Mutta ei siinä tarvinnut olla kuin yksi nainen joukossa joka heti ilmoitti, ”Vilho, ei sitten paljoo, kai yksi lasi riittää”. Nyt ei tarvinnut sitä sanomista pelkää sillä pojat päättivät juoda koko pullon pois.

pukki pelaaPojat eivät välittäneet nyt naisista ja niiden sanomisista. He olivat kaksistaan ja nauttivat siitä mielin määrin. Pullo pöydällä näytti aina ilon määrän, paljonko sitä on vielä jäljellä. Ja eihän ilo tietenkään siihen päättynyt, se oli vain jonkinlainen mittari. Mutta kun pinta hävisi pullosta niin siitä ei sitten enään tarvinnut ottaa. Näin kävi tietenkin nytkin. Mitähän sitten tehdään, istutaanko vain ilman pullon tuomaa iloa. Ei tietenkään, me lähdetään katsomaan Sykerölle. Tietenkin Sykerölle, katsomaan vanhuksia vai. Puettiin takit ja kengät jalkaan ja sitten lähdettiin. Tielle päästyä alettiin tapailla joululauluja. Tip, tap tuli ensin mutta ei jatkoa tahtonut löytyä. Mutta kun jonkun matkaa oli kävelty löytyihän se kertosäe viimein. Mutta siitä ei tahtonut löytyä enempää. Tip, tap säettä vaan laulettiin ja kovaa. Ihmiset kokoontuivat ikkunoiden taakse katselemaan kuka tiellä oikein mekastaa. Viimein Liisakin kuuli Tippi, tappi laulun ja tuli oikein rappusille katsomaan. Kaksi miestä kädet kaulalla ohittivat Liisan talon. Yritti se Liisa huutaa jotain sekaan mutta antoi kuitenkin puheet olla, eivät ne olisi mitään kuulleet. Miehet vain jatkoivat matkaa Sykerön taloa kohti.

Viimein oli mölyävät miehet Sykerön pihalla. Alma raotti ovea ja kurkisteli oven raosta pihalle. ”Iltaa pojat, olin hiukan hämmentynyt kun en osannut aavistaa ketä sieltä Joulun tervehdystä tuopi. Tulkaa vain sisään sieltä”. Niin astuivat miehet sisään ja jonkin aikaa he vielä jaksoivat omia höpinöitään kertoilla. Mutta pitkähkö kävelymatka  alkoi poikia väsyttämään. Ei heistä tahtonut olla enään pystyssä olemaan. Niinpä Alma soitti Liisalle, että täällä olisi kaksi väsynyttä miestä jos hän vaikka tulisi miehet hakemaan kotiin.

Ja niin tuli Liisa pihalle. Miehet hän talutti vuoron perään autoon ja lähti kyyditsemään miehiä kotiinsa. Taas oli yksi piinaava päivä Joulun odotuksesta saatu päätökseen. Niin ne miehetkin Joulua odottivat.

Jatkuu huomenna

piki