Selaat arkistoa kohteelle Media.

Media ja totuus

21.9.2019 Media, Politiikka ja yhteiskunta

Media ja ”totuus”  Mistä löytyy edes uutisia, joihin voi luottaa?

Yle Radio1 15.7.2017 juornalistiikan prof. Henna Nikkanen (vuosi Tampereen yliopistollaUutiset Ylen varassa, koska muualta karsittu toimittajia niin, etteivät pysty ”tarkistamaan” uutisia. Totuuden kriisi on alle vuoden vanha. Syynä ansainta logiikka eli mitä enemmän klikkauksia sitä ”parempi” uutinen. Seurauksena mm. se, että keksitään uutinen. Kehui vuottaan Tampereella. …. Nuoret käyttävät kepeämmin mediaa. Viihteellisyyteen ja jopa trollaukseen ei yhdistetä niin voimakkaita moraalisia kantoja, kuin mitä ehkä vanhemmat median käyttäjät yhdistää. On täysin mahdollista olla nuori ja hyvinkin valistunut, medialukutaitoinen ihminen. …. joka aina välillä jakaa hyvinkin epämääräisiä sisältöjä mediassa ja kokee sillee niinkuin vitsillä, että ei tiedä mikä on totta mikä ei. Sillä on kuitenkin oma arvonsa . …. leikkimisen maailmaa, mitä internet on aina ollut ja mitä media on yhä enemmän ja enemmän. Toimittaja: ”Hämärtyykö mikä on oikeasti totta?” Tottakai se hämärtyy jonkin verran, mutta onko se paha, jos se hämärtyy ja minkä tyyppisissä asioissa?… Paha jos se hämärtyy niin kuin yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavissa asioissa. ..((pätkä vallankäyttäjistä)) … Proffa ei ole huolissaan nuorista tiedottajista vaikka: nuorilla kepeämpi, viihteellisempi, hauskempi kulttuuri, juksataan, leikitellään, huijataan tunnistettavilla vitseillä. Mikään ei ole sitä miltä näyttää. Nuoret ovat parempia tunnistamaan monenlaisia uskottavan näköisiksi tehtyjä huijauksia. On huolissaan keski-ikäisistä, koska ottavat ensin totena, vasta sitten alkavat miettiä jos tulee jotain erityistä syytä, että huijattiinko mua nyt. Vallankäyttäjät vääristelevät totuutta. Tämä ei ole uutta vaan normaalia politiikkaa.

((Alussa ollaan huolissaan totuuden kriisistä myöhemmin ei. Eli heidän pitäisi saada tosiasiat, mutta he voisivat levittää vähemmän totta olevia juttuja. Kovin ristiriitaista.))

6 kuvaa 10. ja 11.6.2017 Lenita Airisto (elämäkerta omistettu veter …….) 1970-luku (– 1980-luku) Ns. älyköt, taistolainen stalinismi erityisesti Tampereen yliopiston tiedotusopin professorit Hemanus ja Nordenstreng ”opetuslapsineen” puhuivat sontaa DDR:stä. Jo silloin oli valheuutisia, ne eivät ole Trumpin keksintö. Airisto voitti oikeusjutun heitä vastaan.

Yle1 Laajakulma 4.5.2017 juornalistit Reetta Meriläinen ja Hanna Nikkanen, sosiologian apulaisprof. Eeva Luhtakallio Epäkunnioittava suhtautuminen median ja poliitikkojen välillä kuuluu asiaan. Englannissa poliitikot toimittajien kusitolppana. Juornalistit sitä mieltä, että meilläkin pitäisi siirtyä lähemmä heidän tapaansa. (törkeää, huom! kaikki naisia!)

Sunnuntai Kolumni HS 26.11.2017 Annemari Sipilä (Median HS ohjeita kasvatukseen) Suomalaisessa kasvatuksessa on yksi paha puute: Emme osaa valehdella luontevasti Inhorealistinen totuudessa pysyminen ei sovi kaikkiin sosiaalisiin tilanteisiin, kirjoittaa kolumnissaan Annamari Sipilä. Suomalainen koulutus ja kasvatus antavat hyvät eväät elämään ja maailmalle, mutta yhdessä suhteessa olisi parantamisen varaa: emme osaa valehdella luontevasti tai edes vaieta totuudesta tyylikkäästi  ………………….. Totuuden välttely on kovaa työtä. Usein en ole ehtinyt sanoa edes kissaa saati sitten ajatella, kun totuus jo punkee edelle ja hyppää suustani kuin rupinen sammakko.
Siinä se,
totuus, sitten paistattelee itsetietoisena lattialla, eikä kenelläkään ole enää kivaa.
TOTUUDELLISUUTEEN pyrkimisessä on tietysti omat hyvät puolensa, etenkin kun totuutta harjoitetaan turvallisesti suomalaisten kesken. Yhteiskunta toimii ja elämä sujuu, kun voi luottaa siihen, että toinen puhuu totta. Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan alla olen ylpeä ja kiitollinen siitä, että voimme ainakin lähtökohtaisesti luottaa siihen, mitä meille esimerkiksi suomalaisviranomaisten ja -median taholta kerrotaan…………………….
TOTUUDEN laiminlyönti on tietysti kamalan vaikeaa. Se vaatii sinnikästä harjoittelua joka päivä. 
((Välillä kehutaan valehtelua, välillä suomalaisten luotettavuutta, ristiriitaista tämäkin.))

Joulukalenteri 1 – Median rooli

1.12.2016 Joulukalenteri, Likainen peli, Media, Yhteiskunta, Yleinen

Joulun odotus on alkanut. Aion nyt ensimmäistä kertaa ikinä luoda oman blogien sarjan. Haastan itseni ja aion kirjoittaa 24 blogikirjoitusta, yksi kutakin odotuspäivää kohden. Tätä postausta olen kirjoittanut Kotiviikateteollisuuden Adventtia kuunnellen. Lupaan posia myöhemmin. Juuri nyt ei tunnu siltä.

Median rooli on noussut pintaan viimeaikoina poliitikkojen, eli isojen lasten, painostustoimenpiteiden vuoksi. Onko media valtapoliitikkoa varten? Vain diktatuurissa. Suuntaus on huolettava, sillä Suomessa poliitikot ovat alkaneet yhä kasvavassa määrin vaikuttaa median riippuvuuteen. Tottakai.. miksipä eivät, sillä kannatuksensa on vahvasti sidoksissa mediakirjoituksiin. Media on tärkeä väline, mutta sen pitää olla ja aina pysyä riippumattomana.

Riippumattomuus ei tarkoita sitä, että pumppaa hallitusveija – koija – veijareiden renkaita sen, minkä vain hartiat kestää. Se tarkoittaa objektiivista suhtautumista jota punnitaan eri näkökulmista. Kukin journalisti omastaan. Kärkikaartissa tämä tuntuu olevan ongelma etenkin Juha Sipilälle, joka selvästi kokee olevansa kaiken arvostelun yläpuolella. On kyse sitten sukulaisyhteyksistä julkisessa päätöksenteossa, omista veroparatiisikytköksistään, tai huonosta hallintotavasta miten ikinä.. Hänessä ei ole mitään vikaa. Ongelma on poliittinen ajojahti, jonka ehkäisyksi potkitaan politiikantoimittajia ulos vääristä näkemyksistä, hommataan YLE:n johtoon omia miehiä, sekä suoranaisesti uhkaillaan toimittajia muutamasta asiakaspalautteesta, joissa ei erityisemmin ylistetä isä aurinkoistamme, berlusconien berlusconia itse Berlusconin jälkeen. Kepulaisen luulisi ymmärtävän että sitä niittää mitä kylvää.

Juhasta on mentävä vielä syvemmälle, sillä on huolestuttavaa, että YLE:n toimittajat ovat menneet tähän leikkiin mukaan. Ongelma on toki isompi kuin pelkkä median kenttä. Vastuunvälttely on yleistä yhteiskunnassamme. Tämä on varmasti yksi suurimpia tekijöitä miksi vientimme ei vedä. Hyvät ideat hukkuvat paskahousujen hallintoketjuun. Tärkeintä on aina oma tontti, ei yhteinen päämäärä. Hyvät asiat tapahtuvat kollektiivisella voimalla, kun rikotaan rajoja. Mitä ikinä teetkin, pyri rikkomaan rajoja, näin saavutat aitoja tuloksia. Onhan se mukavampaa varmasti kirjoitella mukavia Juhan mieleen olevia juttuja suuresta vapahtajastamme, joka aasilla ratsastaa, mutta median tehtävä ei tasan tarkkaan ole se. Etenkään YLE:n, joka on kansaa, ei poliitikkoa varten.

Loppuun siteeraan löyhästi Michael Monroeta: ”They say knowledge is a dangerous thing but it’s your right.. No YOUR rights.”

Oikeuksiaan kunnioittaen,

DaMaestro