Selaat arkistoa kohteelle Marie Kondo.

Luovan järjestyksen polku – ”Tärkeää ei ole aina itse päämäärä vaan matka”

6.7.2018 Ecological, Left over materials, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse

(Alphonse Mucha)

Olen tällä hetkellä vakiinnuttanut blogin julkaisutahdin joka toiselle viikolle. Nyt olisi käsillä julkaisuviikko, mutta kameran piuha on mystisesti kadonnut… viimeksi muksu veti sitä perässään ”karvamatona”, vaikka sellainen oli hänelle askarreltu! Oli samaan aikaan tiski kesken ja jotenkin tässä kohtaa on nyt musta aukko, mihin piuha päätyi… Siivouksessa piuhaa ei löytynyt sängyn alta – eikä sitä ole mielestäni kuljetettu asunnosta ulos. Mene ja tiedä sitten :D Vakipaikallaan laatikossa se ei kuitenkaan ollut…. jätänpä siis kuvien siirron tuonnemmaksi ja kirjoittelen jostakin muusta :D

Ehkä on hyvä palata noihin ”luovan järjestyksen polun” teemoihin tällä erää. Missä nyt mennään? Olen havainnut kerran viikossa – tavaran vähentämisen hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi. Se antaa sopivaa pelivaraa ja antaa tilaa luovuudelle. Kun yksi viikko käsittää vaikkapa siivouskomeron raivaamisen ja toinen viikko kaapissa pyörivien askartelumaalien loppuun käyttämisen, ei homma muutu liian puurtavaksi. Asiat myös tuntuvat menevän mukavasti eteenpäin – ei tunnu olevan enää kasa ikuisuusprojekteja, kun joka viikko jollekin projektille on oma aikansa. 

Tärkeää ei aina ole itse päämäärä vaan matka.

Kun tavaraa ja asioita on vähentänyt ympäriltään, voin sanoa kehittyneeni seuraavissa asioissa;

  • Ympäristön havainnointi myös positiivisessa valossa on parantunut

Mikäli mahdollista, osaan nauttia vieläkin enemmän arjen pienistä asioista ja ilmiöistä ympärilläni ja kiinnittää huomioita sellaisiin pieniin yksityiskohtiin enemmän, joita aikaisemmin tuli osittain siivuutettua tai huomioitua vain hetkellisesti. Esim. osaan vielä paremmin ottaa irti asioita omasta arjesta ja kaupunkiluonnosta, paikoista, jotka ovat lähellä. Joskus arki tuntui puuduttavalta ja sitä odotti esim. viikonloppuna mökille pääsyä. Nykyään viikot soljuu mukavammin ja oho, hupsista nyt se mökkiviikonloppu onkin jo nurkan takana.

  • Muistan jo paremmin, mitä omistan ja mistä sen löydän

No, tuo kameran piuha näyttää nyt olevan teillä tietämättömillä mutta kokonaisuutena alan hahmottaa paremmin omistamani tavaran määriä ja niiden hakemiseen liittyy yleensä jo vähemmän päänvaivaa. Sama koskee myös miehen ja lapsen tavaroita. Omaa aikaa ja voimavaroja ei kulu enää niin paljon tavaroiden haeskeluun. On myös jotenkin selkeää, kun tietää jo etukäteen, että okei, nyt käytin tuon ja tuon asian loppuun ja en niitä enää jatkossa tarvitse. Tai että osaan nimetä, kuinka monta tietyn tyyppistä tavaraa minulla on.

  • Siivous on helpottunut

Kun tavaroilla on paikkansa ja laskutilat yhä selkeämmät on myös siivous helpottunut huomattavasti. Lisäksi tulee intensiivisemmin tehtyä joka päivä jotakin pientä järjestelyhommaa, jolloin ei kerralla tarvitse rykäistä kaaosta kiireellä kasaan. Siivous – ja järjestelyrytmeistä jaksaa pitää paremmin kiinni ja soveltaa ja luoda uusia käytäntöjä jouhevammin.

  • Jo järjestetyt kaapit alkavat pysyä yhä pitempään järjestyksessä

Tämä puolestaan ruokkii intoa pitää järjestystä yllä ja antaa inspiraatiota, aikaa ja voimavaroja myös järjestämättömien kohteiden läpi käymiselle.

  • Osaan hyödyntää ja korvata paremmin jo omistamiani tavaroita

Kun muistaa, mitä omistaa, sitä tulee myös paremmin käytettyä. Kaapissa lojuva, puoliksi käytettynä saatu vanha piilolinssineste putsaa lavuaarin, Lapsen puoliksi käytetystä hammasgeelistä tuunaan itselleni pariksi päiväksi hammastahnan, loppuneen leivinpaperin tilalle levitän kaappiin unohtuneita korppujauhoja, miehen yksiparisesta pistokkaasta tulee avainpiilo seinään, yläpuolelle tulee vanhasta koristehelmihatusta pussukka, johon voi laskea hoitamista vaativat paperit. Lukuisasta teevalikoimasta syntyy jääteetä kotiaineksilla kesäjuomaksi jne. Olen ollut ennenkin ihminen, joka hyödyntää jo kotona olevaa kaupassa juoksemisen sijaan mutta vähentämisen myötä tämä tapa on arkipäiväistynyt ja tullut todellisesti helpottamaan arkea.

  • Ajattelumaailma on kääntynyt ennemmin siihen, mitä jo omistaa, kuin että mitä haluaisi lisää

Kun huomaa omat resurssinsa, niitä osaa paremmin hyödyntää ja tuntee omistavansa aika paljon. Jos vastaan tulee jokin mieluisa asia kodin ulkopuolelta, ajatus kääntyy heti siihen, mitä kotona jo on ja voisiko omista tavaroista saada esim. tuunattua saman tyyppisen. Ns. roskat jaksaa hyötykäyttää kotitaloudessa vieläkin intensiivisemmin, ilman että ne jäävät unohtuneena lojumaan jonnekin  ”sitten joskus tuunaan näistä jotakin – periaattella”. Esim. kananmunakennoista syntyvät mökille sytykekukat, kuoret murskataan kalkiksi mullan joukkoon.

  • Tavaroita tulee käytettyä oikeasti loppuun

Ei enää käsilaukkujen, meikkipussien ja kylpyhuoneen laatikoiden pohjalle unohtuneita näytepakkauksia, puoliksi käytettyjä rasvatuubeja, kasoja hotelleista hamstrattuja suihkumyssyjä, saippuoita ja kavalkaadia pieniä hammastahnatuubeja…Näitä kaikkia on käytetty loppuun ostamatta ja hamstraamatta uusia tilalle. Nyt taitaa olla menossa kierroksessa viimeinen suihkumyssy.. niitä olen käyttänyt aina niin kauan kun alkavat hajota, tämän jälkeen olen kietaissut sen vielä wc:n puhdistuskäsineeksi, jonka jälkeen ne on voinut hävittää. Sen jälkeen voi siirtyä ihan tavallisen pyyhkeen käyttöön samassa tarkoituksessa :D

  • Olen vieläkin paremmin oppinut elämään tässä ja nyt, mutta toisaalta suunnittelemaan järkevämmin

Olen osannut pitää aiemmin montakin rautaa tulessa – mutta kysymys kuuluu onko se aina tarpeellista. Nykyään pyrin ennemmin siihen, että asiat etenevät niin pitkälle kuin mahdollista ”yksi peruna kerrallaan”-periaatteella. Asioita ei siis pyritäkään tekemään väkisin tehokkaammin vaan ehkä ennemminkin intensiivisemmin. Tarkoitus on se, että rutiinit ovat kohtuullisia ja luovuudelle jätetään tilaa. Suunnitelmat etenevät myös maltillisesti – ehkä ensi kertoja elämässä pystyn sanomaan itselleni, että ”katsotaan tämä tehtävä ensin loppuun ja mietitään seuraavaa vasta sen jälkeen”.

  • Olen tyytyväisempi käsillä olevalla hetkellä

Osaan olla armollisempi itselleni, jos jokin ei sujukaan ihan suunnitellussa aikataulussa tai tulee takapakkeja. Ennen jännitin viulunkielenä, jos esim. työtehtävissä tuli viivästystä sairastumisesta johtuen. Nyt osaan suhteuttaa asioita kuormittamatta liikaa itseäni. Pidän tietysti viimeiseen asti kiinni sovituista jutuista, mutta en ylistressaa tekemättömiä töitä. Tiedänhän, että hoidetuksihan ne tulevat ja joskus täytyy hieman soveltaa.

  • Elämä on tässä ja nyt

Haaveita saa olla, mutta turhan haikailun olen lopettanut. Tyyliin ”voi kumpa olisin nyt siellä ja minulla olisi sitä ja tätä”. Olenkin keskittyneempi siihen , mitä käsillä on ja mitkä ovat tavoitteeni tässä ja nyt -edetessä kohti tulevaisuutta. Kun aloin intensiivisemmin vähentää tavaraa -ajattelin osittain vielä sitä osana tulevaa, helpompaa muuttoa sekä pieneen asuntoon sopivaa tavaramäärää, mutta nyt huomaankin miettiväni, etten ehkä haluaisikaan seuraavasta asunnosta kovin isoa ja että en koskaan halua lottovoittoa.

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luovan järjestyksen polku

6.3.2018 art, Marie Kondo, Minimalism, Tee-Se-Itse, Zero waste

By: Alphonse Mucha 1860-1939

Minimalismi-, Konmari-, zero waste-, järjestys-foorumit, tuunaus&käsityöt

Seuraan minimalismi, – Konmari,  zero waste- ja järjestämiseen liittyviä teemoja, kuten olen aiemmin tuonut esille. Seuraan myös tuunaukseen ja käsitöihin liittyviä kanavia. Omassa ajattelussa olen yhdistellyt toimintatapoja edellisistä, mutta olen huomannut, että monet asiat ovat olleet olemassa jonkinlaisina kirjoittamattomina sääntöinä toiminnoissa jo ennen ko. suuntauksiin tutustumista. Joskus vähemmän, joskus enemmän. Näiden suuntausten aktiivisempi seuranta on kuitenkin tehnyt omasta toiminnasta tietoisempaa ja ylläpitänyt tiettyä elämäntapaa. Joinakin turhautumisen hetkinä – esim. intensiivisen konmarituksen jälkeen on voinut olla olo, että huh, hommaahan on vaikka kuinka paljon, mutta kun olen pystynyt katsomaan netin foorumeilta, kuinka paljon ihmisillä OIKEASTI on tavaraa, on ymmärtänyt, että se oma tilanne ei todellakaan ole niin kaoottinen ja lopulta sitä on huomannut, että sieltä se ”pirskahtelu” kuitenkin syntyi :D Olen seurannut myös Konmarin vasta-argumentteja. Sieltäkin olen löytänyt allekirjoitettavaa, mutta toisaalta haluaisin itse pyrkiä pois vastakkainasettelusta ja lokeroinnista. Kaikissa edellä mainituissa teemoissa on hyvää ja niitä yhdistelemällä olen alkanut kutsua omaa polkuani nimellä ”luovan järjestyksen polku”. Alla olen eritellyt, mitä se minulle merkitsee ja mitä teemoja olen suuntauksista yhdistellyt. Tässä postauksessa keskityn lähinnä minimalismiin ja konmariin. (Myöhemmin muihin teemoihin) TÄMÄ ON POIKKEKUKSELLISESTI PITKÄ TEKSTI TÄHÄN BLOGIIN :)

Elämäntilanteiden ohjaava vaikutus

Minulla on ollut useampi muutto ja väliaikaisasuminen, rahaa kulutukseen on ollut opiskeluaikoina vähän ja tällä hetkellä asumme perheenä pienessä asunnossa. On ollut pakko käydä tavaroita läpi useaan kertaan ja miettimään , mitä oikeasti tarvitsee ja mahtuuko asuntoon. Lisäksi ympäristöaiheet ovat olleet vaikuttamassa pitkässä juoksussa kulutusvalinnoissani aina jollakin tavalla taustalla. Välillä vähemmän välillä enemmän. Perheellisyys ja kimppa-asuminen ovat tuoneet oman jälkensä kulkemaani polkuun.

Tausta ja persoona -pedantti ja luova hullu

Olen lapsesta saakka pitänyt siitä, että ”paikat ovat paikoillaan”. Lapsena tarhassa suurta ihastusta tuotti verstaan työkaluseinä, jossa oli työkalun kuva, tiesi aina, missä on vasaran paikka. Ajattelin katkerana, että miksi meillä kotona ei voinut olla sellaista. :D Ala-asteella halusin siivota meidän ulkovaraston, vanhemmat olivat näissä suurpiirteisiä. Minua ärsytti, että esim. talven tullen suksia ja luistimia joutui joskus kaivelemaan ja etsimään. Alle kouluikäisenä oli kivaa kun mummot tulivat pidemmäksi aikaa ja olin hoidosta lomalla. Kovina pakkaspäivinä teimme mummojen kanssa paljon kotitöitä.  Tykkäsin niistä hirveästi. Ihan pienenä jo lajittelin tavaroita hokien ”Tämä kuuluu tähän sarjaan ja tämä tähän sarjaan.” Tässä taustaa siitä pedanttisemmasta puolestani. Omasta lapsesta olen huomannut samanlaista järjestelytaipumusta – toki osa on opittua, kun siivousta ja järjestelyä on tehty yhdessä, mutta kun pari vuotias, joka ei vielä kauheasti puhu, mutta asettelee ja sommittelee samalaisia lelujaan yhteen paikkaan ja toisenlaisia toiseen itsekseen tarkkaan riviin, niin taitaa siinä osittain vähän synnynnäistä taipumustakin olla mukana. :)

Toisaalta…aika ajoin törmää myös uutisointiin koskien sotkuisia työpöytiä, että ne kertovat luovuudesta. Yhtä lailla voin allekirjoittaa omassa toiminnassa tämän. Näin saa ollakin ja erityisesti lasten kuuluu saada leikkiä luovia leikkejään, joista sotkua syntyy. Ei ole toisensa poissulkeva asia ohjata lasta keräämään omat jälkensä ja lisäksi olla armollinen ”lelukököt ruokapöydän alla” tyyppisiin viritelmiin. Tuunaus ja ideointi sekä luovat harrastukset ovat olleet tärkeä osa elämää, vain muuttamalla omalla polullani muotoaan. On ollut aikoja, jolloin järjestys ei ole ollut elämässä niin keskeinen tekijä ja elämä on silti voinut olla mielekästä. Mutta –  kaaos on voinut myös ahdistaa, jolloin polun suuntaa on tullut muuttaa.

Yhdessä käyty polku

Kuitenkin, kun asuminen on jaettu, järjestystä ylläpidetään myös yhteisen hyvän nimissä – esim. vaihtuvien ihmisten kanssa vietetty kimppa-asuminen sekä perheenä eläminen eivät ole yksilökeskeisiä muotoja – ei enää riitä se, että voi yksin mielivaltaisesti marittaa kaiken, mikä ei ”pirskahtele” tai ylipäänsä vastata järjestyksestä yksin.  Erilaisia siisteyskäsityksiä tulee myös yhteen sovittaa. En osaa laskea enää, kuinka monen ihmisen kanssa tätä on tullut tehdä.  Ja se oma  ”luova epäjärjestyskään” ei saa olla liiaksi toisten kanssaeläjien tiellä.

Minimalismi luovan järjestyksen  polullani

Olen vähentänyt tavaraa kirpputoreille ja lahjoituksina asteittain. Olen luopunut kotiin kannetuista mainoksista ja lehtitilauksista (paikallinen ilmaissanomalehti ja yhdistysten lehdet, joihin kuulun ovat tässä poikkeus). Laskut olen ottanut pääsääntöisesti sähköiseen muotoon, jolloin jätepaperimäärä pienenee ja myöskin ulos kantamisen vaiva. Pidän ajatusta yllä siitä, ”etten osta mitään”. Olen lopettanut käytännössä kaikki heräteostot ja vapauttanut tuon ajan toiminnalle, jossa olen voinut pohtia jo omistamieni tavaroiden jatkokäyttöä, harrastaa ja suunnitella luovia projekteja siitä, mitä minulla jo on. Olen pitänyt tietoisia some-vapaita, pyrkinyt tekemään yhden asian kerrallaan ja keskittymään yhteen tehtävään kerrallaan. Olen työskennellyt hiljaisuudessa ja viettänyt paljon aikaa luonnossa eri tavoin. Luonnossa vietetty aika on myös tukenut vähemmällä pärjäämistä ja on saanut hengähtää mainonnasta. Olen imenyt virtaa hiljaisista kirjoitushetkistä.  Aivot saavat levätä ärsyketulvalta. Minimalismi pelin sijaan olemme ottaneet käyttöön kerran viikossa vähentämisen idean, jossa on myös paljon liikkumavaraa. Näin ollen vähentäminen on järjestäytyneesti mukana, mutta siinä on myös luovuutta mukana. Yhtenä viikkona vähennys voi tarkoittaa sitä, että kerään kaikki vanhentuneet meikit ja teen niistä taidetta. Samalla kuitenkin vapautuu tilaa. Tässä kohtaa myös sovellan sitä, mitä esim. jatkossa enää tarvitsen, eli en osta kaikkea uutta tilalle jolloin kulutus vähentyy. Näin ”siivous kääntyy hauskaksi ja luovaksi.” En tykkää, että purkkia ja purnukkaa on joka puolella, joten kieltäydyn kaikista ilmaisnäytteistä  ja käytän jatkossa kosmetiikassa vain muutamia monikäyttöisiä ja harkittuja tuotteita. Tällä hetkellä elän vaihetta, että käytän kaiken nykyisen pois ennen niiden muutaman, tarkkaan valitun tuotteen ostamista. Siivouksessa ja pyykkihuollossa etenemme kohti muutaman monikäyttötuotteen politiikkaa.

  • Mihin en pyri? En pyri siihen, että kaikki taulut seiniltä on myyty ja tuloksena on kokovalkoinen talo lähestulkoon ilman kalusteita. Eräällä järjestelyfoorumilla oli maininta myös tauluista ja julisteista, kuinka ne tuovat tilaan kaaosta. Minusta se on ennemminkin niin, että niille on oma paikkansa silloin kun omistaja saa rauhassa miettiä, mihin hän taulun asettaa. En kuitenkaan voisi nykyiseen asuntoon ostaakaan enää tauluja. En halua lukea kaikkia kirjoja vain kirjastosta tai sähköisesti – eli kirjahylly saa olla vaikka ihana luovan järjestyksen lähde, osasta  kirjoista voi kuitenkin myös luopua. Sähköiset ja kirjaston palvelut ovat kuitenkin varteenotettavia vaihtoehtoja, jolloin uusien kirjojen ostaminen käy vai hyvin tarkan tutkiskelun läpi.

Konmari luovan järjestyksen polullani

En ole vielä lukenut mitään Konmari-kirjoista aivan alusta loppuun, mutta inspiraation nimissä näin on tarkoitus tehdä. Ennen Konmariin tutustumista olin kehitellyt järjestelytekniikoita ja lahjoittanut aika ajoin tavaraa eteenpäin ja jo vähentänyt kotiin kannettua tavaraa merkittävästi. Minulla oli ollut pitkään jo tapana tehdä järjestelyitä, joissa kävin aina yhden osion kerrallaan läpi, esim. vaatekaappi tai kuiva-ainekaappi. Ympäristöä ajattelevana halusin kuitenkin haastaa itseäni ja jalostaa ajatusta ”iloa tuottavista esineistä” ja poisheittämisen sijaan tuunata ja tehdä esineestä sellaisen, että se jälleen tuottaisi minulle iloa. Kun en samaan aikaan kanna kotiin koko ajan jotain uutta, kulutustottumukseni ovat minimaalistuneet ja annan asioille taukoa. Näin ollen ei käy niin, että sekä säästäisin vanhan, että ostaisin uutta tilalle. Esim. kuiva-ainekaappimme pysyi hankalasti järjestyksessä. Kun aloin marittamaan sitä toiseen kertaan, löysin ilmeisimmän syyllisen: muovipussit! Meillä oli ollut jo tapana suosia kestokassia, itse en käytännössä kantanut kotiin ollenkaan muovipusseja mutta mieheni onnistui kantamaan niitä meille, vaikka kauppareissukäynnitkin oli tarkemmin harkittu. Sitten hän hätäpäissään tunki niitä tuonne kuiva-ainekaappiin :D Nyt kestokassit on niin ilmeisessä paikassa ja keskustelut käyty, että tilanne on jo huomattavasti parempi! (Ja ne muovipussit mitä on, olen pyrkinyt viikkaamaan, ettei tuo sama enää toistuisi ;))

Kun  sitten kaapit ovat järjestyksessä, alan seuraavaksi pitää ”teema viikkoja”. (Tämä sen lisäksi, että meillä lähtee aina jotakin tavaraa kodista, kerran viikossa lainatut palautetaan, kirpputorille lahjoitetaan, annetaan lapsen pieneksi menneet vaatteen serkkutytölle… jne). Teema voi olla vaikka Tee. Jos kaapissa on paljon teetä, alan esim. korvata totutun toisen kahvikupillisen teellä. Samalla jätän kahvin/teen ostamatta. Huomaankin pärjääväni aika pitkään ja samalla kaapista vapautuu tilaa, jotta se on jatkossa myös selkeämpi. Tai se voi olla tuunaukseen liittyvä harrastus, eli kerään kaikki vanhat askartelumaalin loput ja kulutan ne kaikki loppuun ostamatta uutta tilalle. Saattaa vaatia myös hieman kehittelyä, mihin ne riittävät, mutta se asiasta tekeekin juuri ”pirskahtelevan”. :) Teemat tuovat samalla sellaisia helppoja arjen iloja päiviin, jotka on helposti toteutettavissa, eivätkä aiheuta minkäänlaisia paineita.

Tämä tällä erää, jatkan myöhemmin toisilla teemoilla.

 

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

Inspiraatio on luovuuden lähde – Tietoja Blogista

7.2.2018 kierrätys, Marie Kondo, Minimalism, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Alphonse Mucha 1860 –  1939

Kun lähdin kirjoittelemaan ensimmäistä blogipostausta huhtikuussa 2017 ajattelin, että postaisin alkuun noin kerran kuussa ja alun jälkeen voisin kiriä tahtia. Lopulta kirin loppua kohden niin että nyt tilanne olisi kuten postaus/kk. Nyt minulla on myös inspiraatiota tihentää tahtia ja kehittää blogipuolta eteenpäin pikkuhiljaa.

Ajattelin vielä täsmentää muutamia asioita, jotka vaikuttavat blogin luonteeseen. Näitä kävin jonkin verran läpi ensimmäisessä postauksessani, mutta selkiytän vielä niitä asoita, jotka eivät ole ehkä tulleet aiemmin esille.

  • Mistä kaikki lähti liikkeelle?

Minulla oli vuosia kausi, etten juuri seurannut/ollut kiinnostunut vaatetuksesta muutoin kuin ulkoiluvarusteista. Pidin silloin kaikkea kovinkin naisellista aika hömppänä ja metsästys- ja kalastuslehteä tuli luettua enemmän kun muotia. Jokin kuitenkin ajansaatossa muuttui, olin tottunut, että lapsuudessa kotona tehtiin esiintymisvaatteita esim. tanssiin ja ompelussa hyödynnettiin paljon, mitä kotona jo oli, kun kangaskauppoja ei lähellä ollut monta ja netin ihmeellinen maailma oli vielä tulevaisuutta. Häiden alla aloin kiinnostua second hand-, vintage-, tuunaukseen ja kierrätykseen painottuvista häistä – ja lopulta se kaikki suunnittelu vei mennessään. Häiden jälkeen siis ylipäätään nämä teemat jalostuivat eteenpäin. Olin kuitenkin kammonnut ompelua – ala-asteella ehdoton ykkönen oli puukäsityö ja myöhemmin tuunausharrastus keskittyi muualle kuin vaatteisiin, vaikka jonkun verran olin piirtämällä suunnitellut asuja. Kesti siis jonkin aikaa tarttua itse ompelukoneeseen. Kun sitten tein päätöksen, että voin paksumpien kankaiden saralla hyödyntää ammattilaista, niin en enää kokenut pientä kotikutoista tuunausta enää niin haastavana. Muutoin minulla oli jo olemassa ympäristönäkökohtia pohtiva ajattelumalli opintojeni puolesta.

  • Otsikot ovat usein englanniksi, mutta kirjoitus Suomeksi. Miksi?

Englanniksi siksi, että se tuntui toimivan itse blogialustalla, kävijälaskurista huomasi, miten paljon tsekkauksia oli ulkomailta eri maista. Kirjoitan joka tapauksessa suomeksi, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus kääntää tekstit myös englanniksi. Näin en ole vielä tehnyt juurikin ajankäytöllisistä syistä vaan nyt on ollut tarkoitus saada blogi ylipäätään käyntiin.

  • Miksi blogi ei sisällä tarkkoja tuunausohjeita/ennen/jälkeen kuvia?

En oikeastaan halua selittää asioita vaihe vaiheelta. Jos joku todella innostuu jostakin ja haluaa tarkempia ohjeita, niitä on kyllä olemassa. Esim. postaan lähiaikoina kuvia vanhoista t-paidoista ja tilkuista tehdyistä ruusuista. Niiden tekemiseen on monta tapaa, enkä juuri koskaan käytä vaan yhtä. Eri kankaisiin ja eri käyttötarkoituksiin toimivat eri tavat. Tekemäni työt eivät välttämättä ole myöskään kauhean vaikeita ja moniulotteisia, joten niihin on helppo päästä jyvälle. Yritän kuitenkin laittaa suurpiirteisen kuvauksen siitä, miten olen tekeleeni työstänyt. Minulle on jotenkin henkilökohtaisesti tärkeää kertoa ennemmin, mistä jonkin tavara on peräisin ja mistä sen tuunaamiseen käytetyt materiaalit ovat.

Pari muuta syytä ovat blogin lähtökohdat; haluan välittää ihmisille ensi sijaisesti tuunaamisen ja uudelleenkäytön inspiraatiota. Inspiraatiohan ei tarkoita välttämättä että joku asia tehdään mahdollisimman samalla tavalla, vaan esimerkiksi kuva kankaan maalauksesta voi toimia lähtöalustana jollekin vaikka kaapin maalaukseen hieman toisenlaisilla teemoilla. Tähän liittyy myös ajatus siitä, etten halua opastaa ketään tekemään just näin tai näin – vaan että jokaisella on mahdollisuus löytää ja tehdä se omannäköisensä juttu.

Edellä mainittuun liittyy myös ajatus siitä, että ennen kuin kukaan juoksee inspiraation vallassa kauppaan ostamaan kassillisen tarvikkeita, hän pysähtyisi miettimään seuraavia asioita:

  • Mitä siellä kotona jo oikeasti on?
  • Tarvitseeko aina olla arsenaali montaa väriä, vai voisiko niitä sekoittaa keskenään?
  • Voiko vastaavaa materiaalia löytää esim. kirpputoreilta tai mummon jäämistöistä?
  • Tai ystävien/sukulaisten/bloggaajien/harrastuskavereiden kesken vaihtamalla?
  • Voiko jonkun asian korvata jollakin toisella? (Esim. käytöstä poistetut meikkisiveltimet tai hammasharjat voivat vielä ajaa asiansa maalin levittämisessä)
  • Mihin hyödyntää esim. vaateompelussa tai käsitöissä syntynyt leikkuutähde?
  • Millaisia materiaaleja luonto tarjoaa? (Esim. kasvivärjäys?)
  • Millaiseen tarkoitukseen vanhat meikit sopivat, jotka muuten menisivät suoraan roskikseen?
  • Mitä pinterestin ideakuvastosta löytyy?
  • Entäpä muista käsityö -ja diy/ecofashion blogeista löytyy, hakusanoilla hakupalveluista, englanniksi, suomeksi? Aina se inspis ei löydykkään suoraan diy hakusanojen kautta – vaan esim. seuraamalla erilaisia muoti- ja tyylikuvia, jotka eivät alun perin liity millään tavalla tuunaamiseen.

Ajatukset minimalismista ja Konmarituksesta sekä Zero Wastesta

Seuraan jonkin verran minimalismi- ja konmari-teemoja, sekä Zero Waste-ajattelua. Rönsyilevä ja vaihteleva pukeutumistyylini ei kuitenkaan ihan istu minimalismiin, mutta ajatuksena olen poiminut sieltä paljon esim. kosmetiikan käyttöön, -älä osta pyrkimyksiin ja asioiden asteittaiseen karsimiseen. Minimalismista tulee myös ajattelu siihen, että on hyvä asettaa itselleen tavoitteita blogin suhteen, mutta ”hiljaa hyvä tulee.” Siksi myös keskityn selkeästi yhden asian/työn ympärille kerrallaan. Viihdyn luonnossa niin yksin kuin perheen kanssa, mutta jätän perhe-elämän käytännössä hieman blogin ulkopuolelle. Saatan kertoa jostakin luontokohteesta ohimennen, mutta kantavana teemana postauksissa on kuitenkin slow fashion fokus.

Konmarituksessa asteittaisella tavaran vähentämisellä olen askeleittain edennyt kohti ”pirskahtelevampaa järjestystä”. Olen lahjoittanut pikkuhiljaa esim. käyttökelpoisia vaatteita ja koruja kirpputorille tai olemme myyneet miehen kanssa nettikirppiksellä joitakin esineitä. Ylimääräisiä huonekaluja olen lahjoittanut opiskelija-asuntoihin. Se mitä itse olemme tarvinneet, olemme viime vuosina pyrkineet saamaan käytettynä/lainaksi/palveluita vaihtamalla. Olen tehnyt pieniä lahjoituksia myös esim. harrasteryhmille tai muutamia kankaita antanut ompelijalle, jos en ole nähnyt niille syntyvän käyttöä. Lastenvaatteet on ollut helppo vaihtaa kaveripiirissä ja sukulaisten kesken.

Asteittaisella tavaran vähentämisellä ja hyötykäyttöajattelulla on seuraava idea:

  1. En halua kuormittaa kirpputoreja isoilla lahjoituserillä kerrallaan, vaan lahjoittaa pikkuhiljaa. Näin annan myös tavaralle tietyn verran aikaa – onko siitä vielä hyötykäyttöön kotitaloudessa ennen uudelleenkäyttöä toisaalla tai kierrätystä? Ajattelen kuitenkin, että vuosikausia tavaraa ei kannata sulloa käyttämättömänä, sillä se on silloin ”hyödyntämätön resurssi”, josta joku muu voisi hyötyä paremmin.
  2. Kun elämäntaparemonttia ei yritäkään tehdä yhdessä yössä, näkee toisaalta paremmin sen, kuinka paljon asioita omistaakaan. Meillä on sellainen ”kirjoittamaton sääntö”, että vähennämme tavaraa kerran viikossa. Tämä käsite on aika väljä, se voi sisältää kassillisen vaatetta kirpputorille, askartelumaalien loppuun käyttämistä tai lainassa olleiden tavaroiden palautusta. Näin ollen siitä ei myöskään tule mitään väkinäistä verenmaku suussa suorittamista.
  3. ”Älä osta mitään” – ideologia. Kun tästä lähtee liikenteeseen, oma luovuus paranee ja katse kääntyy siihen, mitä jo omistaa. Näin ollen tulee mietittyä paremmin sitä, mitä oikeasti tarvitsee, heräteostot jää pois ja tuotteita alkaa osata paremmin korvata jo jollakin, mitä itsellä jo on, tuunata ja käyttää esim. korjaus- ja ompelupalveluita, sekä arvostaa enemmän laatua kuin määrää.
  4. Jos ostan jotain uutena, katse kääntyy suomalaiseen designiin. Shoppailu tarkoittaa minulle lähinnä sitä, että vierailen joskus harvoin parissa kivijalkaliikkeessä tai visioin kotona, miten saisin jonkun omistamani vaatekappaleen jalostetua esim. ompelupalvelua käyttämällä. Pientä korjausompelua ja tuunausompelua teen itse, mutta tietyt isommat työt teetätän ompelijalla. Maalla ompelupalvelut ovat usein halvemmat kuin kaupungissa, jossa maksaa tuotteessa myös osittain liiketilan vuokraa.
  5. Zero waste-ajattelu: Käytän monessa asiassa ajatusta siitä, että myös kertakäyttöiseksi tarkoitettu tuote saisi vielä vähintään toisen mahdollisuuden kotitaloudessa ja vasta sen jälkeen kierrätetään talouden ulkopuolelle. Esim. muovin käytön vähentämisessä olen esim. täyttänyt tyhjän shampoopullon itse tehdyllä pesuaineella ja vasta tämän käytettyäni vienyt sen muovin keräykseen. Kun samaan aikaan muovipullojen ostaminen on tyssännyt (Esim. nykyään hiusten&vartalaonpesu kartonkiin pakatulla palasaippualla niin kaapit eivät silti täyty tyhjistä muovipulloista.) Kuorinnassa käytän nykyään lähestulkoon aina kotitalouden käytettyä kahvinpurua ja olen todennut sen niin hyväksi, etten ole ostanut kuorintavoiteita moneen vuoteen. Mikäli en pysty luopumaan kaukana tuotetusta kahvista, täytyy minun hyödyntää sitä kaksin verroin – nykyinen asumismuoto kun ei tue esim. oman kompostin hankkimista.
  6. Käytän tuotteet aina mahdollisimman loppuun. Tästä syystä meillä ei ole juuri ruokahävikkiä ja ne jäljellä olevat kosmetiikkapurkit avataan saksilla ja hyödynnetään vielä ne viimeiset pisarat.  Kosmetiikassa en oikeastaan havittele uutta vastaavaa tuotetta ennen kuin vanha on kokonaan käytetty. Esimerkiksi vanhentuneista meikeistä maalailen jotakin, mihin käyttö soveltuu. Värejähän nekin ovat. ;) Tämä kuvaa hyvin ehkä tiettyä siirtymävaihetta. Tulee varmasti vielä aika, kun sitä vanhentunutta kosmetiikkaa ei enää ole, koska käyttää vaan rajattua määrää tuotteita. En kuitenkaan keskity blogissa kosmetiikkaan tai ruokaan, mutta kerron tämän taustana.
  7. Kirpputoreilla käyn loppujen lopuksi vain muutaman kerran vuodessa ja yleensä minulla on nykyään joku tietty visio, mitä sieltä etsin juuri tiettyyn projektiin. Hintojen puolesta näissä paikoissa saattaisi helposti sortua hamstraamiseen, joten pidän tämän mielessä. Sama koskee askarteluliikkeitä tai kangaskauppojen pakan loppuja. Käyn yleensä hakemassa muutaman tuotteen, jotka ovat selkeästi tiettyyn tarkoitukseen – ensin kuitenkin käyn läpi, mitä kotona jo on.
  8. Projektini syntyvät usein pikkuhiljaa, eli mitään kovin äkkinäistä ja hetken mielijohteesta ne eivät loppupeleissä kumpua.
  9. Elämään saa asteittaista ryhtiä ja järjestystä – tavaroilla on selkeät paikat – siivous helpottuu ja siitä, mitä omistaa, alkaa huolehtia paremmin. Esim. vaatehuoltoni on parantunut roimasti parin vuoden aikana!
  10. Mummojeni sukupolvella oli paljon visioita ja tietoa tavaroiden hyötykäyttöön. Kuten edesmennyt mummoni sanoi ”Aika tavaran kaupihtoo”. Kääntöpuolena tässä oli se, että jälkipolville jäivät sitten kaikki niistä tyhjistä lääkepurkeista lähtien. Kuitenkin täytyy sanoa, että mummon jäämistön tyhjentäminen ei ollut fyysisesti vaikeaa – koska kaikella oli selkeä paikkansa. Vanhempieni sukupolvi on taasen elänyt erilaista aikaa ja ajassa, jossa tavara on myös näytellyt tietynlaista mittaria. On ollut tärkeää ostaa – kun on voinut! Toisaalta on omaksuttu sitä tapaa kotoa säilyttää asioita. Tässä voi kuitenkin helposti käydä niin, että tavaraa alkaa olla joka paikassa – myös siellä kesämökillä tai kakkosasunnon varastossa…. Yritän siis omalta osaltani ottaa vinkkejä isovanhempien sukupolven uudelleenkäytöstä, korjaamisesta, huoltamisesta ja kierrätyksestä sekä toisaalta hyödyntää sitä materiaalia, mikä vanhempien sukupolvelta on jäänyt.
  11. Ekologiset ja eettiset syyt painavat aina viime kädessä valintojeni taustalla. Kummastelen kuitenkin vasta-argumentteja siitä, että ekologinen ja eettinen suhtautuminen asioihin olisi automaattisesti jotenkin ihmisen elämää hankaloittavaa. Päinvastoin, kuten minimalismissa ja konmarissa, elämään luodaan selkeyttä ja järjestystä ja vapaa-aikaa värittävät asiat joista nauttii. Edelleen tulee vastaan argumentteja esim. siitä, että ”mitä meidän suomalaisten kannattaa tehdä/muuttaa kulutustaan, kun Intiassa on näin ja näin jne”…Minusta se ajatus kannattaisi mieluummin kääntää niin, että mitä hyötyjä siitä kulutuksen vähentämisestä myös yksilölle itselleen on. :)

Haluan haastaa itseni näkemään kauneutta siellä, missä sitä en välttämättä ensi silmäyksellä näe, sekä positiiviseen luovuuden voimaan.

Omia kulutusvalintoja on hyvä pohtia kriittisesti ja seurata, mitä maailmalla tapahtuu. Viime kädessä löytäisimme joka asiasta kuitenkin sormella osoitettavaa, joten haluan blogissa keskittyä nimenomaan positiiviseen luovuuden voimaan. Joskus tieto lisää niin paljon tuskaa, että se lannistaa. Siksi on hyvä keskittyä esim. materiaalin hyötykäyttöön positiivisena voimavarana.