Selaat arkistoa kohteelle Marie Kondo.

Heinäkuun haaste vaatteiden loppuunkäytölle: 3 täydentävää vaatekappaletta

22.7.2019 circular economy, Marie Kondo, Minimalism

Blogialustalla on ollut viime aikoina ongelmia, joten en ole päässyt julkaisemaan heinäkuun haastetta heti heinäkuun alkumetreillä. Kirjoitin kuitenkin tekstin valmiiksi Notelle, josta nyt kätevästi siirsin tekstin julkaisuun.

Hajoaminen on ollut tällä hetkellä hidasta (tähän liittyy myös se, että kulutan vaatteen aivan puhki loppuun niin, että se lopulta ratkeaa) joten annoin heinäkuun haasteen kategorian tekeytyä sen mukaan, miten alkuvuodesta ja alkukesästä haasteeseen mukaan ottamani vanhat vaatteet tosiasiallisesti kuluvat. Lisäksi seurasin sitä, mitä vaatteita käytän loppuun käytettävien vaatteiden rinnalla ja mitkä vaatteet palvelisivat parhaiten näistä muodostettua kokonaisuutta.

Muodostin heinäkuun loppuunkäyttöteemaksi ”3 täydentävää vaatekappaletta

– 1. Ohuet sukkahousut

Tai oikeastaan legginssit, koska kyseessä on vanhat mustat ohuet sukkahousut, joista on kulumisen seurauksena leikattu sukkaosa jo aiemmin pois. Talvella minulla oli loppuunkäyttölegginssien lisäksi kierrossa 2 paria tällaisia mustia ohuita sukkahousuja, joista oli leikattu sukkaosa aiemmin pois. Toiset niistä myös kuluivat lopullisesti ja päätyivät kummitytölle askarreltuun helmikoruun. Nämä toiset jäivät vielä, ja olen kokenut niiden käytön erit. tässä kesällä monipuolistuvan.

Minulla on aika paljon sukkahousuja ja vaikka en ole ostanut niitä reiluun pariin vuoteen (ja silloinkin syy oli se, että päällä olevat kirjaimellisesti tippuivat päältä, enkä ehtinyt niitä kesken päivän kotiin vaihtamaan). Tätä ennenkin on mennyt vuosia ostamatta yhtäkään paria, mutta – niitä vaan on. Syitä tähän on monia. Yksi lienee se, että moni pari on tullut ostettua ”ota 2, maksa 1 periaatteella”. Tai jopa ”ota kolme, maksa 2 periaatteella”.

Toinen syy liittyy epäsäännölliseen käyttöön. Talvella pääsääntöisesti olen suosinut paksumpia sukkahousuja/legginssejä kun taaseen keväällä ja alku syksystä ohuempia. (Nämä ajanjaksot ovat kuitenkin vuosista riippuen suhteellisen lyhyitä). Kesällä on oltu mahdollisimman paljon ilman, mikäli vaan tilanne ja lämpötila on sallinut. Epäsäännöllisessä käytössä vaikuttaa usein myös esim. farkkujen tai shortsien käyttö – näiden kanssa sukkahousut/legginssit saattavat jäädä käyttämättä. Myös erä- ja ulkoiluvaatteiden aktiivinen käyttö on tehnyt sen, että tämä kategoria jää helposti pitkiksikin ajoiksi käyttämättä.

Yksi syy on myös aiemmin tehdyt kaupunkimatkat, joista on ”joutunut” ostamaan itselleen sukkahousut – tästä viisastuneena pakkaan jatkossa muutaman varaparin ohuita sukkahousuja tulevaisuudessa aina mukaan – näin ollen kotiin ei kerry turhaan monia sukkahousuja! (Muistelen, että nuorempana osasin pitää ohuita varapareja aina mukana, mutta en sitten tiedä, miksi tämä ”hyvä tapa” jäi minulta pois!)

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä syynä on mummoni jäämistö vuodelta 2012. Mummon asuntoa tyhjentäessä löysin vaatehuoneesta täysin avaamattomia sukkahousupaketteja, joten otin käyttöön.

Nyt loppuunkulutettavaksi lähtevien ohuiden sukkahousujen käyttööni päätymistä on siis mahdoton tietää. Tanssiharjoituksissa oli tavallista ennen, että treeneissä käytettiin vanhoja sukkahousuja, joista sukkaosa oli mahdollisesti leikattu pois. Tällä samalla periaatteella olen jemmannut vanhoja sukkahousuja treenivaatteideni sekaan, mutta tuntuu, että vasta tänä vuonna olen ottanut kikan uudestaan käyttöön ihan kunnolla. On parempi, että pidän tässä tarkoituksessa kierrossa yhtä paria kerrallaan loppuunkäyttölegginssien ohella ja vasta edellisten hajotessa otan käyttökiertoon ”uuden” parin.

Ohuiden sukkahousujen saralla olen pitänyt sellaista käytäntöä, että kun ne ovat kauttaaltaan reikäiset ja vyötärö pettää – ne on loppuun käytetty. Tämä periaate ei välttämättä toimi silloin kun tulee pukeutua edustavasti – mutta treeneissä sen sijaan tämä toimii. Talvella ei huvita treenata sisätiloissa ihan lyhkäisillä shortseilla/pyöräilyhousuilla, mutta vanhat sukkahousut tässä tarkoituksessa shortsien alla sen sijaan toimivat.

Olen vuosien saatossa kerännyt pääsääntöisesti kaikki puhkikulutetut sukkahousut lintujen regastukseen, joko lahjoittamalla regastajalle itselleen tai viemällä lintuasemalle. Sukkahousuja käytetään erit. pikkulintujen punnituksessa ja yksistä sukkahousuista saa leikattua (ja pään solmimalla) jo monta punnituspussia (Osa on toki päätynyt kotikutoisiin tuunauksiin ja DIY-askarteluun). Olen myös itse harjoitellut rengastamista, mutta oman rengastusluvan hankkiminen ei tällä hetkellä ole ollut ajankohtaista, vaikkakin minulla on tarkoitus vielä syventää aihetta.

2. Ohut pitkähihainen (”Vaarinpaita”) 

Pidin alkuvuodesta loppuunkäyttöpaitojen ohella ns. varapaitapinoa, joka koostui pääosin pitkähihaisista paidoista. Näiden joukkoon päätyi keväällä tuunauslaatikosta löytämäni harmaa 100 % puuvillainen naisten mallinen ”vaarin paita”, jonka luulin alun perin olevan vanhempieni luona ”mökkivaravaatteena”. Kyseessä on juuri samanlainen paita, kuin keväällä 2007 Turun One Waystä ostamani korallin värinen – päivän harkinnan jälkeen kävin silloin vielä ostamassa itselleni samanlaisen harmaana. Muistelin, että olisin pitänyt harmaata paitaa jokseenkin enemmän kuin korallin väristä, mutta ainakin se oli nyt uudelleen käyttöön ottaessa selvästi paremmassa kunnossa kuin nyt jo loppuun kulutettu korallin värinen paita oli. Tällä hetkellä harmaa paita on kuitenkin jo selvästi kulunut, sillä pidin sitä lopulta nyt kevätpuolella aika paljon. Tästä syystä ja siksi, että paita on sopivan ohut kesään ja toisaalta tulevaa syksyä ajatellen, se on ehdoton loppuunkäyttövaatteeksi juuri nyt. Seuraavan ”vaarinpaitani” toivon löytäväni kirpputorilta, mutta nyt pyrin ensi kuluttamaan yläosia ennen hankintaa. (Ehkä ensi vuonna?) Hajotessaan tästä saa sopivaa harmaata sävyä mökin eteisen säilytyskoreihin. Tämä on todella monipuolinen vaate – saat suojattua itsesi helteellä, ja marjametsässä tämä antaa suojaa hyttysiltä olematta liian paksu. Koleampiin kesäpäiviin ja viileisiin iltoihin paidan voi vetää topin päälle ja esim. vesillä toimii hyvin kerrospukeutumisessa. Siistimmän hameen kanssa paidasta saa skarpin, kun pukee hameen vyötärön paidan päälle. Tämäntyyppinen paita tulee ehdottomasti olemaan yksi osa vaatevarastoani, sillä se on sen verran monipuolinen käytössä – ns. muuntautumiskykyinen paita.

3. Uimashortsit

Pari vuotta sitten anoppini antoi minulle uuden veroiset Triumphin oliivin vihreät uimashortsit, jotka olivat ilmeisesti jääneet häneltä itseltään käyttämättä tai ainakin hyvin vähälle käytölle. Näitä tuli käytettyä paljon erityisesti viime kesänä, kun uitua tuli monta kertaa viikossa ja välillä hellemekkojen kanssa tarvitsi mikroshortsityyppiset housut mekon alle erityisesti tuulisina päivinä. Joululomalla olimme kylpylässä ja huomasin silloin, että hups, poreammeessa housut tuntuvatkin tippuvan jalasta. Päälle päin uimasortsit ovat vielä siistit, mutta ne ovat antaneet sen verran periksi, että kylpyläkäyttöön en niitä enää huoli. Näissä kangas on todella miellyttävä ja siksi olen pystynyt pitämään näitä muutenkin kuin vain uidessa – nämä eivät samalla lailla hiosta kuin moni muu uimapukukangas. Niimpä olen ottanut housut monikäyttöön – myös urheiluun ohuiden legginssien päälle takapuolen peitoksi. Nyt kesällä uituani monissa luonnon vesissä en ole kokenut, että housut tippuisivat päältä, joten tähän aktiviteettiin nämä toimivat erinomaisesti vielä. Käytän housuja siis mahdollisimman paljon nyt kesällä uidessa ja syksyä kohti vielä liikunnassa legginssien päällä. Kuminauha pettää lopullisesti varmaan jossakin vaiheessa, jolloin voin leikata housut kaveriksi harmaan kankaan kanssa – täydellinen värisävy-yhdistelmä aiemmin mainitsemani mökin uuden eteisen säilytyskoreiksi!

Nuorempana tykkäsin shoppailla uima-asuja, hyväkuntoiset, jotka eivät enää istu, olen myynyt ja lahjoittanut eteenpäin – joitakin loppuunkäytettyjä ja rikkinäisiä odottaa tuunauslaatikossa. Säilytän käyttökelpoisia uima-asuja vettähylkivässä, vanhassa Marimekon isossa meikkipussissa – koska en kuljeta nykyään kuin pientä pussukkaa mukanani, isompi pussukka toimii paremmin uima-asujen säilytyksessä. Sinällään uima-asut eivät vie kauheasti tilaa, mutta olen alkanut kyseenalaistaa niiden määrää näin suomalaisesta näkövinkkelistä. Uin usein ihan urheilutopin kanssa ja kesäaika on suhteellisen lyhyt vuoden kiertoon nähden. Vaikka lutraisin vedessä viikottain, en silti tarvitse niin paljon uikkareita. Niimpä alan loppuunkäytön kautta pikkuhiljaa karsia määrää.

https://www.bloglovin.com

Puolivuotiskatsaus vaatteiden loppuunkäyttöhaasteeseen

16.7.2019 circular economy, Marie Kondo, Minimalism, Zero waste

Päätin kirjoittaa seuraavaksi puolivuotiskatsauksen vaatteiden loppuunkäyttöhaasteeni kokemuksista (Alustan ongelmien vuoksi tämä lähtee julkaisuun vasta nyt). Alla haasteen tausta lyhyesti ja seuraavaksi matkan varrella kerättyjä havaintoja:

Lyhyt kooste haasteesta: Käytän tänä vuonna loppuun rajattua määrää jo parhaat päivänsä nähnyttä vaatetta ja tekstiiliä kaapistani mahdollisimman monipuolisesti. Yhden vaatekappaleen hajotessa valikoin kiertoon seuraaavan loppuunkulutusvaatteen. Puhkikulutetuista tektiileistä olen punonut ensisijaisesti säilytyskoreja, mutta muutakin on valmistunut, kuten esim. kummitytölle synttärikorulahja. Loppuunkäyttövaatteet löytyvät yhdeltä hyllyltä: Sukat vanhasta, second handinä saadulla askartelupaperilla päällystetystä Pringles-purkista ja muu vaate pienestä kapeasta pahvilaatikosta. Kiertoa odottavat loppuunkäyttövaatteet olen pakannut kokonaan erikseen siististi, esim. pystyviikkaamalla laatikoihin ja merkkaamalla laatikot kategorioittain merkinnällä ”Reservi”.

Tietynlaista ostolakkoilua olen toteuttanut käytännössä jo useamman vuoden, joka toimii itselläni hyvänä vastinparina tämän haasteen kanssa. Jo omistamiani vaatteita ja kankaita olen kuitenkin voinut edelleen vapaasti muokata ja käyttää ompelijalla. (Näin olen saanut myös juuri itseni näköisiä, kokoisia ja tarpeisiin mitoitettuja vaatteita pitkällä harkinta-ajalla muuta vaatetta koskevan loppuunkulutuksen ohella). Tarkoitukseni on pärjätä jatkossa pienemmällä määrällä monikäyttövaatetta – en esim. tarvitse niin paljon t-paitoja, sukkahousuja, sukkia tai erillisiä treenivaatteita. Loppuunkulutushaasteessa nostan esille joka kuukausi jonkin teeman/kategorian, tähän asti teemat ovat olleet:

Tammikuu: aluspaidat (näistä loppuun on kulutettu nyt 3)

Helmikuu: Legginssit (Näistä loppuun on kulutettu yhdet ns. jazz-housut + yhdet ohella toimineet ohuet sukkahousut)

Maaliskuu: Lakanat (Näistä loppuunkulumista on tapahtunut lähinnä tyynyliinojen osalta – virallisesti haasteen julkaisemisen jälkeen tyynyliinoja on kulunut 1) 

Huhtikuu: Varrettomat sukat, näistä yhdet hajosi juuri tänä aamuna 16.7. kun olin nyrkkipyykkäämässä – hauskinta tässä oli ehkä se, että huhtikuussa valitessani 5 paria varrettomia sukkia käyttökiertoon, käytin kierrossa lopulta lähes kesäkuun loppuun asti ainoastaan neljää paria. Tämä viides pari, joka sitten ensimmäisenä hajosi, ehti siis olla käyttökierrossa vain muutaman viikon. Tästä johtuen en vielä valikoi tilalle seuraavia sukkia, vaan aion pärjäillä noilla neljällä parilla niin kauan kun mahdollista.

Toukokuu: 4 kpl kesävaatetta. Kesän koittaessa kiertoon valikoin yhdet shortsit ja 3 toppia. 

Kesäkuu: Kengät. Yhdet kangaskengät ovat hajonneet jo, kun haaste julkaistiin. Myöskään viime kuun postauksessa mainitut sneakersit eivät lopulta päätyneetkään seuraavaan käyttökiertoon vaan tilalla on ollut pääsääntöisesti valkoisella pohjalla varustetut mustat ns. verkkokengät, jotka sopivat myös veteen. Ostin ne Portugalista 30-vuotisreissulla 6 vuotta sitten, kun siellä kävelyä tuli paljon ja ajattelin, että voin hyödyntää niitä myös kotipuolessa esim. rantakenkinä, avantouinnissa ja vaelluksilla kahlaus – ja taukokenkinä. Kaupunkimatkoilla, kuten viikonloppureissulla Pietarissa nämä ovat aiemmin korvanneet minulla kesällä kumisaappaat – menevät pieneen tilaan ja saavat kastua ja ovat yllättävän sirot hameen kanssa. Lisäksi ne ovat helppo valinta silloin, kun kaupunkimatkalle suuntaa suoraan mökkioloista. Mukavuutta ja käyttöikää olen aiemmin lisännyt kenkiin laittamalla  kaapissa lojuneet geelipohjalliset kenkään ja hyödyntämällä mustia kumilenkkejä (eli miehen hieman väljähtäneitä hiuslenksuja ;)). Tämän tyyliset kengät tulevat ehdottomasti olemaan yksi osa vaatekaappiani myös jatkossa, niin monipuoliset ovat käytön suhteen, eivätkä näytä omaan silmääni liikaa ”sporttikengiltä”. Koska käyttöä on ollut paljon ja kenkiä on myös käytetty ulkotreeneissä, olen pessyt kengät, sekä pohjalliset miedolla saippuavedellä. 

Tässä mietteitä itse haasteesta puolen vuoden ajalta:

ARJEN HELPPOUS JA MUKAVUUS

– Arki on ollut helppoa pukeutumisen suhteen, koska on ollut selkeä rytmi sille, mitä käyttää ja missä järjestyksessä
Puolikäyttöiset vaatteet löytyvät käyttöön helposti jäämättä pyörimään ”väärille paikoille” tai unohtumatta kaappiin, tämä käsittää siis ylipäänsä vaatteiden käytön ja toisaalta loppuunkäytössä olevien vaatteiden kierron

– Ei arpomista sen suhteen, mitä laittaa päälle – joskin siistimpien vaatteiden kanssa yhdistelyyn on pitänyt uhrata muutama minuutti
– Käyttövaatteet on helppo pitää yhdellä pienellä hyllyllä
Kauniit mekot omassa vaatetangossa käyvät yhä houkuttelevimmiksi, kun pukeminen on keskittynyt loppuun käytettäviin vaatteisiin – kevään edetessä aloin kuitenkin tehdä yhdistelyjä mekkojen kanssa enemmän
– Toisaalta, käytössä olevien, loppuun kulutettavien paitojen historiaa tuli mietittyä tarkemmin ja niihin alkoi suhtautua ”lempivaatteena”
– Huomasi, kuinka miellyttävää todellakin on 100 % puuvilla
– Huomasi miten miellyttävä aluspaitana päällä on jo elämää nähnyt paita, joka on mukavasti vielä pehmentynyt
– Huomasi, että miehen kaapista voi hyödyntää muutakin kuin kauluspaitoja ja huppareita
– Vaatteiden ympärivuotinen käyttö tehostui.

– Vaatetta alkoi taas käyttää monipuolisemmin

-Samaa taktiikkaa alkoi jalostaa myös miehen ja lapsen vaatteisiin enemmän

MUISTUTUKSET JA OPPIMISKOKEMUKSET

-Opin paremmin sen, että vaatteiden loppuunkulutusprojektissa pystyy soveltamaan niin, ettei tarvitse ”näyttää homssuiselta”- tässä vaatteiden yhdistely on avainasemassa.

Aliarvioin vaatteen kestoa sen suhteen, koska se ”repeää puhki”
– Tulin vieläkin vakuuttuneemmaksi, että omilla vaatteen säilytys- ja pesutottumuksilla on ollut merkitystä pidemmässä juoksussa
– Onnistuin paremmin yhdistelemään loppuunkäyttövaatteet siistimpien vaatteiden kanssa – en olisi varmaan osannut tätä tehdä näin ilman loppuunkäyttöprojektia.
– Vaatteiden käyttö monipuolistui
– Loppuunkäyttövaatteita sai ”väritettyä” laukuilla ja koruilla helposti.
– Ymmärsin vielä laajemmin, mitä vaatteita esim. liikuntaharrastukseni lopulta vaativat ja millä lopulta pärjää
– Sain hyvän muistutuksen jälleen siitä, kuinka vähällä lopulta pärjää.

-Jouduin tarkastelemaan vaatemääriä ja pohtimaan, miten vaate on kaappiini päätynyt.

– Vaatteiden olemassa olevaan määrään alkoi suhtautua vieläkin kriittisemmin, erit. koskien arkisia monikäyttövaatteita, sen sijaan loppuun käytön ulkopuolella olevat vaatteet, kuten siistit mekot saivat omassa ajatusmaailmassa erityisen sijan – kyllä, mekkoja ja hameita on enemmän kuin ehkä tarvitsen, mutta jokainen pirskahtelee ja niitä tullaan käyttämään vielä suurella ilolla! Lähes jokaisessa näkyy oma ajatus, kun niitä on tarkkaan miettien tuunattu/muokattu/toteutettu paikallisella ompelijalla tai tuunattu itse. En siis aio minimaalistaa tuota osastoa – selkeät tuplakappaleet, jotka eivät ole enää istuneet olen kyllä jo myynyt/lahjoittanut eteenpäin. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, tiedän kyllä tarkkaan millaista on kulkea päivät pelkissä ulkoiluvaatteissa päivästä toiseen. Nyt haluan nauttia siitä, että voin pukeutua mekkoihin. Ostin myös itselleni juuri kirpputorilta mekon synttärilahjaksi – kyseessä oli sellainen mekkokuosi, jollainen minulla oli ollut mielessä vuosia ja jonka näin päälläni vielä vuosia eteenpäin.

-Projektin edetessä alkoi tuntua, että vaatteiden loppuunkäyttömääriä ei tule turhaan kasvattaa, etenkin kun loppuun käyttöön tuli lisäksi kesätoppeja, tuntui että määrä on todellakin riittävä – ei niitä lopulta paljon tarvitse t-paitojen ohella, varsinkin kun kesällä pyykkiä on pesty pääosin käsin ja kuivattu lämpimässä kesätuulessa. (Toki nyt on ollut kylmempää ja sateisempaa). Nytkin minulla on tilanne, että muutamia loppuunkäytettäviä yläosia en ole käyttänyt viikkoihin tai jopa kuukauteen, vaikka määrä on maltillinen ja olen noudattanut loppuunkäyttöhaastetta ”yksi loppuunkäyttövaate vähintään aina päällä” – periaatteella. (Tätä kirjoittaessakin niitä on päälläni yhteensä 3). Näin ollen pyrin jatkossa täydentämään kuukausittain olemassa olevaa loppuun käytön tilaa nimenomaan poimimalla reservistä (tai muuten ohella jo käytetyistä vaatteista) enemmänkin täydennysvaatteita jo olemassa olevaan pohjaan. Esim. yläosia minun ei kannata juuri lisätä loppuunkäyttöön, kuten edellä totesin, jotta niillä on myös mahdollisuus oikeasti kulua loppuun. Laskin että minulla on nyt yläosia 4 + 3 kesätoppia loppuunkäyttökierrossa. Eli yhteensä 7!

Heinäkuun loppuunkäyttöhaasteen kategoria löytyy minulta myös jo alustavasti luonnoksista, joten palaan siihen lähipäivinä, ja koska elokuu lähestyy, olen kaavaillut jo sitäkin. Tällä hetkellä olen todennut, että ajan käytön priorisointi antaa juuri ja juuri ajan päivittää tätä haastetta – en siis ole lähiaikoina tekemässä mitään suuria suunnitelmia blogin jatkon suhteen. Tällä hetkellä minulla on töiden ohella isompi järjestelysiivous käynnissä ja kirpputorimyyntiä siinä sivussa tasaisin väliajoin – (lisäksi samanlaisia hommia on muutamallakin kesämökkikiinteistöllä ;)) Lomilla taasen olen pääosin nauttinut kesätapahtumista ja -aktiviteeteista täysin rinnoin!

https://www.bloglovin.com

 

 

Maaliskuun haaste: Loppuun käytettävät pussilakanat

24.2.2019 circular economy, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Second Hand, Zero waste

Otin kirjoittamisen suhteen pienen varaslähdön tekstiilien loppuun käyttöä koskevaan haasteeseen, sillä tällä saralla haaste on meillä pyörinyt käytännössä osittain jo syksystä ja lopullisesti tammikuusta alkaen. Toinen syy on kevättä kohden meno, aurinko paistelee keväthangilla ja tuo kivaa fiilistä. Näimpä lakanoiden räiskyvät väritkin ovat askel kohti kevättä.

Nuorena yksin asuvana sain aika usein esim. joululahjaksi lakanoita, lisäksi käytössä on sukulaisten vanhoja. Mökeille on jo viety lakanoita vanhemmasta päästä, koskien sekä omia, että appivanhempiani. (Aion tsekata todelliset määrät sieltäkin ja pohtia, olisiko jotkut lakanat kuitenkin tiensä loppupäästä käytettäväkin loppuun jo kotopuolessa, esim. pesuun tuonnin yhteydessä?) Niitä ei kuitenkaan tarvitse mielin määrin. Pikkulapsiperheessä voi tulla tilanteita, että kahden viikon vaihtoväli on aika ajoin liian pitkä ja joskus sitä on tietysti yövieraitakin, joita varten tarvitsee ylimääräisiä lakanoita. Mutta, nämä eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä joka viikkoisia, toistuvia tapahtumia, vaan enemmänkin silloin tällöin sattuvia. Eli pienehköllä määrällä pärjää ihan hyvin (Kolme henkinen perhe, jossa 2 aikuista ja yksi 3-vuotias).

Yritin jo syksyllä pitää kierrossa tiettyjä lakanoita, jotka olivat mielestäni jo parhaat päivänsä nähneet ja tammikuussa viikkasin tosiaan suurimman osan lakanoista siististi suljettavaan boksiin ja suljettavaan kestokassiin ja vein lämpimään varastoon. Lapsen sänkyyn meneviä, pienempiä lakanoita en tähän haasteeseen laskenut, vaan keskityin nyt ns. aikuisten lakanoihin. Lapsi nukkuu omassa sängyssään vaihtelevasti ja saattaa joskus yöllä kömpiä meidän väliin meteliä pitämättäkin.

Käyttöön jätin yhdelle hyllylle:

  • 5 pussilakanaa
  • 4 isoa (pieni parisänky) aluslakanaa
  • 6 + 1 tyynyliinaa
  • (Lisäksi patjan ja lakanan välissä on ns. ”pissalakana” sängyn säästämiseksi)

Kierrossa ovat: Pussilakanat, jotka lähtökohtaisesti ajavat tätä loppuun käytettävän virkaa lyhyessä mittakaavassa, aluslakanat ja osittain tyynyliinatkin tulevat kestämään varmasti pidempäänkin. Nyt rytmi menee niin, että kaksi pussilakanaa on käytössä yhtä aikaa ja toiset kaksi pesussa ja sitten taas vaihtoa odottamassa – mennään siis kahden pussilakanaparin vaihdoilla. ”Ylimääräisenä” on viides pussilakana, koska se vaikutti myös aika loppuun kulutettavalta. Näin ollen yksi on tarvittaessa aina varalla. Vaihtelen näitä viittä kuitenkin tasaisesti käytössä.

Pussilakanoista kaksi retrokukkaista ovat mummoni vanhoja ja toiset kaksi ovat Marimekon setistä, jonka sain ylioppilaslahjaksi (2002). Ainakin toinen mummoni pussilakanoista lienee myöskin kotiompeluna tehty. Viides pussilakana on entisen vuokralaiseni minulle vuonna 2015 jättämä, kun ei ottanut ylimääräistä tavaraa mukaansa ulkomaille. Kaikissa pussilakanoissa on takana monia käyttökertoja ja kolme näistä on second handiä. Marimekon lakanat ovat olleet suht tasaisessa käytössä 17? vuotta, mutta koska minulla on ollut valinnan varaa, olen vaihdellut lakanoita käytössä aiemmin varmaan aika spontaanisti, eivätkä lakanat ole kuluneet siten kuin ne pienemmällä vaihtelulla olisivat.

Tyynyliinoja on kierrossa enemmän, koska meillä on parisängyssä neljä tyynyä, niitä saa aseteltua niskan taakse sopivasti esim. lukiessa. Tyynyliinat valikoin aluksi siten, että Marimekon settiin kuuluvat tyynyliinat lähtivät luonnollisesti käyttökiertoon, kuten myös entisen vuokralaiseni pussilakanaan kuuluva tyynyliina, mutta mummon lakanoihin jouduin miettimään tyynyliinat, joten hyödynsin tässä sellaisia tyynyliinoja, jotka eivät kuulu mihinkään settiin. Alkuun valitsin anopilta saamani vanhat kirjaillut tyynyliinat, mutta niistä toinen hajoisi jo ja lisäksi siihen tarttui väriä, siispä – säästän siitä kirjaillun kohdan johonkin projektiin ja loput voin leikata korinpunontaan. Otin käyttökiertoon lopulta yhdet Marimekon tyynyliinat, jotka myös olen saanut Ylioppilaslahjaksi, mutta eivät kuulu mihinkään settiin. Niitä onkin käytetty vähän harvakseltaan ja ovat niin hyväkuntoiset, että ne eivät hetkeen hajoa. Halusin kuitenkin käyttää niitä nyt koska säästelen varastossa mieluummin yhtenäisiä settejä jatkoa ajatellen. Eli nyt on tarkoitus kuluttaa loppuun etenkin nämä yksittäiset ”sinkkupeitot”. Viimeinen käytössä oleva tyynyliina on oikeastaan mieheni lapsuuden aikaisia, käsin painettuja, joka ei myöskään kuulu mihinkään sarjaan.

Näissä on hauskoja värejä ja kuvioita, joten hajottuaan nämä päätyvät korin punontaprojektiin ehdottomasti. Piakkoin voisi rykäistä tuon ensimmäisen korin ihan valmiiksi, jota syksyn aikana ja alkuvuodesta ollaan pikkuhiljaa työstetty. Tästä juttua toisiaan, kun valmistuu.

P.S. Lapsi rakastaa näitä: ”On kukkapeitto! On kukkapeitto!” :D

https://www.bloglovin.com

 

 

Tekstiilien loppuunkäyttämisen haaste vuodelle 2019 – ”kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen” OSA 1. TAMMIKUU: ALUSPAIDAT

30.1.2019 circular economy, Left over materials, Marie Kondo, Tee-Se-Itse, Zero waste

Viime kirjoittelusta on aikaa ja varmaan vast edes julkaisutahti palautuu kuukausittaiseen. Projekteja kyllä riittäisi julkaistavaksi, mutta ajan käyttö on pitänyt optimoida uudella tavalla. Asteittainen karsiminen on kulkenut rinnalla nyt viimeisimpänä esim. kirpputoripöydän muodossa.

Olen karsimisprojektissa kiinnostunut nyt kuitenkin ensi sijaisesti jo omistamieni tekstiilien loppuun kuluttamisesta – vaikka en tavoittelekaan mahdollisimman minimaalista kapselivaatekaappia, tavoittelen tietyiltä osin sitä, että pärjään tiettyjen perusvaatteiden (ja myös muiden tekstiilien) suhteen yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. 

Lyhyenä alustuksena: Uutena kaupasta en ole ostanut tekstiiliä ainakaan vuoden 2017 jälkeen (eli noin 2 vuota sitten), tällöin kyseessä oli 2 vaatekappaletta; kyseessä oli 1 pari talvisukkahousuja, sillä päälläni olevat kirjaimellisesti valahtivat jalasta kesken talvipäivän, eikä minulla silloin ollut mahdollisuutta käydä niitä päivän aikana kotona vaihtamassa.

Toinen vaatekappale oli rintsikat, jotka menivät paremmin käyttämieni mekkomallien kanssa. Eli sukka- ja alusvaateosastoa siis, joita kaikki eivät esim. vaateostolakkoon laske. Olen tämän jälkeen kuitenkin teetättänyt ompelijalla pari vaatetta ihan alusta asti, mutta näissä olen pyrkinyt hyödyntämään ompelijan varastoista jo olemassa olevia materiaaleja, leikkuutähdettä ja pitkäikäisiä materiaaleja kuten kotimaista poronnahkaa ja pellavaa.

Minulla on luonnoksissa postaus, jossa on paljon tarkempaa syynäystä ainakin vuoteen 2014 asti. Lähtökohtaisesti vaatteiden osto uutena kaupasta ja tarkka syyni on paljon aikaisempaa perua kuin vuosi 2017 ja esim. vuosi 2015 meni itseni kohdalla pelkästään parilla raskauteen liittyvällä kirpputorihankinnalla, joita olen voinut käyttää myös raskauden jälkeen.

Ostolakkoilun ja ompelupalveluiden lisäksi olen käynyt läpi jokaisen omistamani vaatekappaleen ja kankaan, hyödyntänyt vaateystävällisiä säilytysratkaisuja, tuunausta, korjausta, panostanut entistäkin enemmän asianmukaiseen vaatehuoltoon ja pesuun,  ja erityisesti kiinnittänyt huomiota turhan pesemisen välttämiseen silloin kuin esim. tuuletus tai kevyt tahran poisto ovat olleet riittäviä keinoja. JNE.

Jutun ydin on  nyt kuitenkin se, että olen valinnut ensisijaisesti 4 aluspaitaa käyttökiertoon loppuun kulutettavaksi. Aloitin loppuunkäyttöprojektin jo syksyllä, mutta vuoden alusta tein ”astetta radikaalimman” vedon ja siirsin suurimman osan t-paidosta ja topeista laatikkoon siististi pakattuna ja suojattuna lämpimään varastoon ns. reserviin. Vaatekaappiin jätin ainoastaan yhden siistimmän t-paidan + näiden neljän kierrossa olevan yläosan lisäksi seuraavat 4+3 yläosaa (ns. aluspaidoiksi talvikaudella luokiteltavia), joissa on myös pitkähihaisia joukossa. Tämä 4+3 lisäpaidat ovat niitä, joista otan seuraavaksi käyttöön aluspaitoja neljän paidan kiertoon. Tarvittaessa voin ”fuskata”, eli esim. tilanteen mukaan ottaakin pitkähihaisen aluspaidan, jos tilanne sitä syystä tai toisesta vaatii.

Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen

Joka tapauksessa, jutun ydin on käyttää noita kierrossa olevaa neljää yläosaa mahdollisimman paljon; aluspaitana mahdollisimman monessa tilanteessa, urheillessa ja yöpaitana. Milloin sitten vaate on mielestäni loppuun käytetty tässä tapauksessa? VASTAUS: Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen. Urheillessa tällä hetkellä tärkeintä on liikunnan ilo ja niin kauan kun vaate on miellyttävä päällä ja pysyy liikkeessä mukana, voin sitä käyttää hyvillä mielin. Valikoin tähän neljän kiertoon paitoja, jotka jo selvästi näyttävät siltä, etteivät voi kestää enää lukemattomia pesukertoja.

Kierrossa on:

  1. Ohut, hailakan vaaleanpunainen, läpikuultava alustoppi, joka on mummoni jäämistöistä, second hand siis. Otettu käyttöön vuonna 2012. Ohuutensa vuoksi ei tule kestämään enää pitkään kierrossa. Alkuun käytin paljon kesätoppina yhdistelemällä toisen topin, bikiniyläosan tai urheilutopin kanssa. Nyttemmin olen ottanut topin siis myös talvikäyttöön.
  2. Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita. Second hand siis. Hommasin tämän ns. perusklassikoksi vaatekaappiini, sillä tiesin mustavalkoraidan olevan oma kestosuosikki vielä vuosia. Käytössä kuitenkin kulunut ohueksi, rispaantumista ja muutama pienen pieni, mutta huomaamaton reikä kainalokohdissa. Lähellä ratkeamispistettä, joten korjaus ei enää kannata. (Tämän paidan kohdalla veikkasin sen hajoavan jo syksyllä viim. viidessä pesussa, mutta aika paljon pitempään on kestänyt).
  3. Vuoden 2009 alussa ostettu, perus vaalea t-paita, jonka olen ostanut Gina Tricotista. Laatu ei ole, kuten arvata saattaa, paras mahdollinen, vaikka onkin palvellut epäsäännöllisen säännöllisesti käytössäni 10 vuotta. Kangas on ollut jo alun perin ohutta ja nyt kainaloissa voi nähdä tummumia ja pienen pientä reikää.
  4. Neljäntenä käytössä on keväällä 2012 tai 2013 Anttilasta ostettu toppi, jossa on pientä tummansini/mustaa-valkoista raitaa. Hommattu samalla perusteella, kuin tuo mustavalkoraidallinen t-paita, eli ns. perusklassikoksi. Pesuissa menettänyt muotoaan, mutta ei täysin ”levahtanut” vielä. :D

Vaikka paidat eivät ole enää parhaimmillaan, ovat ne myös käytössä kuluneet mukaviksi ja esimerkiksi villapaidan alla toimivat todella hyvin. Mielikuva ratkeamispisteeseen käytettävistä vaatteista voi saada aikaan mielikuvan homssuisena pyyhältämisestä. Tästä ei kuitenkaan suoraan ole kysymys. Tarvittaessa minulla on siistejä mekkoja jne. ja toisaalta aluspaidat tuppaavat talvikäytössä jäämään piiloon muun vaatetuksen alle.

Mitä sitten kun vaate ratkeaa lopullisesti?

Tällä hetkellä meillä on menossa miehen kanssa säilytyskorien punontaprojekti, jota toteutetaan leikkuutähteellä, puhki-kulutetuilla vaatteilla ja lakanoilla. Heikompi kuituaines joukossa ei haittaa, sillä letityksissä ja solmuissa kankaan yhdistäminen toiseen vahvistuu jälleen. Hyödynnämme tässä myös paperimassatekniikkaa ja massan värityksissä vanhoja askartelumaalien loppuja kaappien perukoilta. Korihommissa minun ei myöskään tarvitse liikaa pähkäillä loppusijoituksen kannalta, mitä materiaalia kukin loppuun kaluttu vaate on – riittää, että siitä saa leikattua sopivia suikaleita. Näin ollen voin keskittää materiaalipohdinnat ennemminkin siihen vaiheeseen, kun joskus tulee vaatteiden hommaamisaika. Näin ollen ehkäistään taas tekstiilijätettä ja materiaalin kierto saadaan pidettyä kodin sisällä. Tarkoitus ei myöskään ole ostaa neljän, loppuun kulutetun tilalle uusia t-paitoja (ei myöskään käytettynä), vaan ottaa kiertoon seuraavat neljä ja näin pikkuhiljaa karsia kokonaismäärää.

Tämä korin punontaprojekti on siitä hyvä, että siihen saa uppoamaan materiaalia paljon. Lisäksi käsityö on sellainen, joka palvelee jotakin käyttötarkoitusta, eli siitä valmistuu säilytyskoreja kaapin hyllylle, joiden käytön olen kokenut hyväksi konmari-hengessä. (Pitänee tähän mainita, että pelastin tänä syksynä kaksi säilytyskoria roskiksilta; toinen oli hyväkuntoinen jääkaapin lokero, jota joku yritti änkeä muovin keräykseen kaupan jätepisteellä, toinen oli puinen laatikko, jossa oli vielä ostolappukin paikallaan, mutta pohjasta 2 puuta oli irronnut; oli jätetty roskasäiliön päälle. Eikun kantoon ja mies fiksasi pohjan kuntoon muutamalla jämäpuulla parissa minuutissa!)

Olen tehnyt saman kaltaisia ratkaisuja myös muihin vaatteisiin ja esim. lakanoihin, mutta tämä aluspaitaprojekti on nyt keskiössä ja olkoon nyt omalla kohdallani tammikuun teema. (Vaikka julkaisu antoi odottaakin aikaansa). Mieheni vaatteissa sama setti on ollut vähän saman suuntaisena käytössä – ja vanhoista, puhki kuluneista kalsareista onkin syntynyt jo mitä mielenkiintoisempia letityksiä. ;).

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

Luovan järjestyksen polku – ”Tärkeää ei ole aina itse päämäärä vaan matka”

6.7.2018 Ecological, Left over materials, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse

(Alphonse Mucha)

Olen tällä hetkellä vakiinnuttanut blogin julkaisutahdin joka toiselle viikolle. Nyt olisi käsillä julkaisuviikko, mutta kameran piuha on mystisesti kadonnut… viimeksi muksu veti sitä perässään ”karvamatona”, vaikka sellainen oli hänelle askarreltu! Oli samaan aikaan tiski kesken ja jotenkin tässä kohtaa on nyt musta aukko, mihin piuha päätyi… Siivouksessa piuhaa ei löytynyt sängyn alta – eikä sitä ole mielestäni kuljetettu asunnosta ulos. Mene ja tiedä sitten :D Vakipaikallaan laatikossa se ei kuitenkaan ollut…. jätänpä siis kuvien siirron tuonnemmaksi ja kirjoittelen jostakin muusta :D

Ehkä on hyvä palata noihin ”luovan järjestyksen polun” teemoihin tällä erää. Missä nyt mennään? Olen havainnut kerran viikossa – tavaran vähentämisen hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi. Se antaa sopivaa pelivaraa ja antaa tilaa luovuudelle. Kun yksi viikko käsittää vaikkapa siivouskomeron raivaamisen ja toinen viikko kaapissa pyörivien askartelumaalien loppuun käyttämisen, ei homma muutu liian puurtavaksi. Asiat myös tuntuvat menevän mukavasti eteenpäin – ei tunnu olevan enää kasa ikuisuusprojekteja, kun joka viikko jollekin projektille on oma aikansa. 

Tärkeää ei aina ole itse päämäärä vaan matka.

Kun tavaraa ja asioita on vähentänyt ympäriltään, voin sanoa kehittyneeni seuraavissa asioissa;

  • Ympäristön havainnointi myös positiivisessa valossa on parantunut

Mikäli mahdollista, osaan nauttia vieläkin enemmän arjen pienistä asioista ja ilmiöistä ympärilläni ja kiinnittää huomioita sellaisiin pieniin yksityiskohtiin enemmän, joita aikaisemmin tuli osittain siivuutettua tai huomioitua vain hetkellisesti. Esim. osaan vielä paremmin ottaa irti asioita omasta arjesta ja kaupunkiluonnosta, paikoista, jotka ovat lähellä. Joskus arki tuntui puuduttavalta ja sitä odotti esim. viikonloppuna mökille pääsyä. Nykyään viikot soljuu mukavammin ja oho, hupsista nyt se mökkiviikonloppu onkin jo nurkan takana.

  • Muistan jo paremmin, mitä omistan ja mistä sen löydän

No, tuo kameran piuha näyttää nyt olevan teillä tietämättömillä mutta kokonaisuutena alan hahmottaa paremmin omistamani tavaran määriä ja niiden hakemiseen liittyy yleensä jo vähemmän päänvaivaa. Sama koskee myös miehen ja lapsen tavaroita. Omaa aikaa ja voimavaroja ei kulu enää niin paljon tavaroiden haeskeluun. On myös jotenkin selkeää, kun tietää jo etukäteen, että okei, nyt käytin tuon ja tuon asian loppuun ja en niitä enää jatkossa tarvitse. Tai että osaan nimetä, kuinka monta tietyn tyyppistä tavaraa minulla on.

  • Siivous on helpottunut

Kun tavaroilla on paikkansa ja laskutilat yhä selkeämmät on myös siivous helpottunut huomattavasti. Lisäksi tulee intensiivisemmin tehtyä joka päivä jotakin pientä järjestelyhommaa, jolloin ei kerralla tarvitse rykäistä kaaosta kiireellä kasaan. Siivous – ja järjestelyrytmeistä jaksaa pitää paremmin kiinni ja soveltaa ja luoda uusia käytäntöjä jouhevammin.

  • Jo järjestetyt kaapit alkavat pysyä yhä pitempään järjestyksessä

Tämä puolestaan ruokkii intoa pitää järjestystä yllä ja antaa inspiraatiota, aikaa ja voimavaroja myös järjestämättömien kohteiden läpi käymiselle.

  • Osaan hyödyntää ja korvata paremmin jo omistamiani tavaroita

Kun muistaa, mitä omistaa, sitä tulee myös paremmin käytettyä. Kaapissa lojuva, puoliksi käytettynä saatu vanha piilolinssineste putsaa lavuaarin, Lapsen puoliksi käytetystä hammasgeelistä tuunaan itselleni pariksi päiväksi hammastahnan, loppuneen leivinpaperin tilalle levitän kaappiin unohtuneita korppujauhoja, miehen yksiparisesta pistokkaasta tulee avainpiilo seinään, yläpuolelle tulee vanhasta koristehelmihatusta pussukka, johon voi laskea hoitamista vaativat paperit. Lukuisasta teevalikoimasta syntyy jääteetä kotiaineksilla kesäjuomaksi jne. Olen ollut ennenkin ihminen, joka hyödyntää jo kotona olevaa kaupassa juoksemisen sijaan mutta vähentämisen myötä tämä tapa on arkipäiväistynyt ja tullut todellisesti helpottamaan arkea.

  • Ajattelumaailma on kääntynyt ennemmin siihen, mitä jo omistaa, kuin että mitä haluaisi lisää

Kun huomaa omat resurssinsa, niitä osaa paremmin hyödyntää ja tuntee omistavansa aika paljon. Jos vastaan tulee jokin mieluisa asia kodin ulkopuolelta, ajatus kääntyy heti siihen, mitä kotona jo on ja voisiko omista tavaroista saada esim. tuunattua saman tyyppisen. Ns. roskat jaksaa hyötykäyttää kotitaloudessa vieläkin intensiivisemmin, ilman että ne jäävät unohtuneena lojumaan jonnekin  ”sitten joskus tuunaan näistä jotakin – periaattella”. Esim. kananmunakennoista syntyvät mökille sytykekukat, kuoret murskataan kalkiksi mullan joukkoon.

  • Tavaroita tulee käytettyä oikeasti loppuun

Ei enää käsilaukkujen, meikkipussien ja kylpyhuoneen laatikoiden pohjalle unohtuneita näytepakkauksia, puoliksi käytettyjä rasvatuubeja, kasoja hotelleista hamstrattuja suihkumyssyjä, saippuoita ja kavalkaadia pieniä hammastahnatuubeja…Näitä kaikkia on käytetty loppuun ostamatta ja hamstraamatta uusia tilalle. Nyt taitaa olla menossa kierroksessa viimeinen suihkumyssy.. niitä olen käyttänyt aina niin kauan kun alkavat hajota, tämän jälkeen olen kietaissut sen vielä wc:n puhdistuskäsineeksi, jonka jälkeen ne on voinut hävittää. Sen jälkeen voi siirtyä ihan tavallisen pyyhkeen käyttöön samassa tarkoituksessa :D

  • Olen vieläkin paremmin oppinut elämään tässä ja nyt, mutta toisaalta suunnittelemaan järkevämmin

Olen osannut pitää aiemmin montakin rautaa tulessa – mutta kysymys kuuluu onko se aina tarpeellista. Nykyään pyrin ennemmin siihen, että asiat etenevät niin pitkälle kuin mahdollista ”yksi peruna kerrallaan”-periaatteella. Asioita ei siis pyritäkään tekemään väkisin tehokkaammin vaan ehkä ennemminkin intensiivisemmin. Tarkoitus on se, että rutiinit ovat kohtuullisia ja luovuudelle jätetään tilaa. Suunnitelmat etenevät myös maltillisesti – ehkä ensi kertoja elämässä pystyn sanomaan itselleni, että ”katsotaan tämä tehtävä ensin loppuun ja mietitään seuraavaa vasta sen jälkeen”.

  • Olen tyytyväisempi käsillä olevalla hetkellä

Osaan olla armollisempi itselleni, jos jokin ei sujukaan ihan suunnitellussa aikataulussa tai tulee takapakkeja. Ennen jännitin viulunkielenä, jos esim. työtehtävissä tuli viivästystä sairastumisesta johtuen. Nyt osaan suhteuttaa asioita kuormittamatta liikaa itseäni. Pidän tietysti viimeiseen asti kiinni sovituista jutuista, mutta en ylistressaa tekemättömiä töitä. Tiedänhän, että hoidetuksihan ne tulevat ja joskus täytyy hieman soveltaa.

  • Elämä on tässä ja nyt

Haaveita saa olla, mutta turhan haikailun olen lopettanut. Tyyliin ”voi kumpa olisin nyt siellä ja minulla olisi sitä ja tätä”. Olenkin keskittyneempi siihen , mitä käsillä on ja mitkä ovat tavoitteeni tässä ja nyt -edetessä kohti tulevaisuutta. Kun aloin intensiivisemmin vähentää tavaraa -ajattelin osittain vielä sitä osana tulevaa, helpompaa muuttoa sekä pieneen asuntoon sopivaa tavaramäärää, mutta nyt huomaankin miettiväni, etten ehkä haluaisikaan seuraavasta asunnosta kovin isoa ja että en koskaan halua lottovoittoa.

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luovan järjestyksen polku

6.3.2018 art, Marie Kondo, Minimalism, Tee-Se-Itse, Zero waste

By: Alphonse Mucha 1860-1939

Minimalismi-, Konmari-, zero waste-, järjestys-foorumit, tuunaus&käsityöt

Seuraan minimalismi, – Konmari,  zero waste- ja järjestämiseen liittyviä teemoja, kuten olen aiemmin tuonut esille. Seuraan myös tuunaukseen ja käsitöihin liittyviä kanavia. Omassa ajattelussa olen yhdistellyt toimintatapoja edellisistä, mutta olen huomannut, että monet asiat ovat olleet olemassa jonkinlaisina kirjoittamattomina sääntöinä toiminnoissa jo ennen ko. suuntauksiin tutustumista. Joskus vähemmän, joskus enemmän. Näiden suuntausten aktiivisempi seuranta on kuitenkin tehnyt omasta toiminnasta tietoisempaa ja ylläpitänyt tiettyä elämäntapaa. Joinakin turhautumisen hetkinä – esim. intensiivisen konmarituksen jälkeen on voinut olla olo, että huh, hommaahan on vaikka kuinka paljon, mutta kun olen pystynyt katsomaan netin foorumeilta, kuinka paljon ihmisillä OIKEASTI on tavaraa, on ymmärtänyt, että se oma tilanne ei todellakaan ole niin kaoottinen ja lopulta sitä on huomannut, että sieltä se ”pirskahtelu” kuitenkin syntyi :D Olen seurannut myös Konmarin vasta-argumentteja. Sieltäkin olen löytänyt allekirjoitettavaa, mutta toisaalta haluaisin itse pyrkiä pois vastakkainasettelusta ja lokeroinnista. Kaikissa edellä mainituissa teemoissa on hyvää ja niitä yhdistelemällä olen alkanut kutsua omaa polkuani nimellä ”luovan järjestyksen polku”. Alla olen eritellyt, mitä se minulle merkitsee ja mitä teemoja olen suuntauksista yhdistellyt. Tässä postauksessa keskityn lähinnä minimalismiin ja konmariin. (Myöhemmin muihin teemoihin) TÄMÄ ON POIKKEKUKSELLISESTI PITKÄ TEKSTI TÄHÄN BLOGIIN :)

Elämäntilanteiden ohjaava vaikutus

Minulla on ollut useampi muutto ja väliaikaisasuminen, rahaa kulutukseen on ollut opiskeluaikoina vähän ja tällä hetkellä asumme perheenä pienessä asunnossa. On ollut pakko käydä tavaroita läpi useaan kertaan ja miettimään , mitä oikeasti tarvitsee ja mahtuuko asuntoon. Lisäksi ympäristöaiheet ovat olleet vaikuttamassa pitkässä juoksussa kulutusvalinnoissani aina jollakin tavalla taustalla. Välillä vähemmän välillä enemmän. Perheellisyys ja kimppa-asuminen ovat tuoneet oman jälkensä kulkemaani polkuun.

Tausta ja persoona -pedantti ja luova hullu

Olen lapsesta saakka pitänyt siitä, että ”paikat ovat paikoillaan”. Lapsena tarhassa suurta ihastusta tuotti verstaan työkaluseinä, jossa oli työkalun kuva, tiesi aina, missä on vasaran paikka. Ajattelin katkerana, että miksi meillä kotona ei voinut olla sellaista. :D Ala-asteella halusin siivota meidän ulkovaraston, vanhemmat olivat näissä suurpiirteisiä. Minua ärsytti, että esim. talven tullen suksia ja luistimia joutui joskus kaivelemaan ja etsimään. Alle kouluikäisenä oli kivaa kun mummot tulivat pidemmäksi aikaa ja olin hoidosta lomalla. Kovina pakkaspäivinä teimme mummojen kanssa paljon kotitöitä.  Tykkäsin niistä hirveästi. Ihan pienenä jo lajittelin tavaroita hokien ”Tämä kuuluu tähän sarjaan ja tämä tähän sarjaan.” Tässä taustaa siitä pedanttisemmasta puolestani. Omasta lapsesta olen huomannut samanlaista järjestelytaipumusta – toki osa on opittua, kun siivousta ja järjestelyä on tehty yhdessä, mutta kun pari vuotias, joka ei vielä kauheasti puhu, mutta asettelee ja sommittelee samalaisia lelujaan yhteen paikkaan ja toisenlaisia toiseen itsekseen tarkkaan riviin, niin taitaa siinä osittain vähän synnynnäistä taipumustakin olla mukana. :)

Toisaalta…aika ajoin törmää myös uutisointiin koskien sotkuisia työpöytiä, että ne kertovat luovuudesta. Yhtä lailla voin allekirjoittaa omassa toiminnassa tämän. Näin saa ollakin ja erityisesti lasten kuuluu saada leikkiä luovia leikkejään, joista sotkua syntyy. Ei ole toisensa poissulkeva asia ohjata lasta keräämään omat jälkensä ja lisäksi olla armollinen ”lelukököt ruokapöydän alla” tyyppisiin viritelmiin. Tuunaus ja ideointi sekä luovat harrastukset ovat olleet tärkeä osa elämää, vain muuttamalla omalla polullani muotoaan. On ollut aikoja, jolloin järjestys ei ole ollut elämässä niin keskeinen tekijä ja elämä on silti voinut olla mielekästä. Mutta –  kaaos on voinut myös ahdistaa, jolloin polun suuntaa on tullut muuttaa.

Yhdessä käyty polku

Kuitenkin, kun asuminen on jaettu, järjestystä ylläpidetään myös yhteisen hyvän nimissä – esim. vaihtuvien ihmisten kanssa vietetty kimppa-asuminen sekä perheenä eläminen eivät ole yksilökeskeisiä muotoja – ei enää riitä se, että voi yksin mielivaltaisesti marittaa kaiken, mikä ei ”pirskahtele” tai ylipäänsä vastata järjestyksestä yksin.  Erilaisia siisteyskäsityksiä tulee myös yhteen sovittaa. En osaa laskea enää, kuinka monen ihmisen kanssa tätä on tullut tehdä.  Ja se oma  ”luova epäjärjestyskään” ei saa olla liiaksi toisten kanssaeläjien tiellä.

Minimalismi luovan järjestyksen  polullani

Olen vähentänyt tavaraa kirpputoreille ja lahjoituksina asteittain. Olen luopunut kotiin kannetuista mainoksista ja lehtitilauksista (paikallinen ilmaissanomalehti ja yhdistysten lehdet, joihin kuulun ovat tässä poikkeus). Laskut olen ottanut pääsääntöisesti sähköiseen muotoon, jolloin jätepaperimäärä pienenee ja myöskin ulos kantamisen vaiva. Pidän ajatusta yllä siitä, ”etten osta mitään”. Olen lopettanut käytännössä kaikki heräteostot ja vapauttanut tuon ajan toiminnalle, jossa olen voinut pohtia jo omistamieni tavaroiden jatkokäyttöä, harrastaa ja suunnitella luovia projekteja siitä, mitä minulla jo on. Olen pitänyt tietoisia some-vapaita, pyrkinyt tekemään yhden asian kerrallaan ja keskittymään yhteen tehtävään kerrallaan. Olen työskennellyt hiljaisuudessa ja viettänyt paljon aikaa luonnossa eri tavoin. Luonnossa vietetty aika on myös tukenut vähemmällä pärjäämistä ja on saanut hengähtää mainonnasta. Olen imenyt virtaa hiljaisista kirjoitushetkistä.  Aivot saavat levätä ärsyketulvalta. Minimalismi pelin sijaan olemme ottaneet käyttöön kerran viikossa vähentämisen idean, jossa on myös paljon liikkumavaraa. Näin ollen vähentäminen on järjestäytyneesti mukana, mutta siinä on myös luovuutta mukana. Yhtenä viikkona vähennys voi tarkoittaa sitä, että kerään kaikki vanhentuneet meikit ja teen niistä taidetta. Samalla kuitenkin vapautuu tilaa. Tässä kohtaa myös sovellan sitä, mitä esim. jatkossa enää tarvitsen, eli en osta kaikkea uutta tilalle jolloin kulutus vähentyy. Näin ”siivous kääntyy hauskaksi ja luovaksi.” En tykkää, että purkkia ja purnukkaa on joka puolella, joten kieltäydyn kaikista ilmaisnäytteistä  ja käytän jatkossa kosmetiikassa vain muutamia monikäyttöisiä ja harkittuja tuotteita. Tällä hetkellä elän vaihetta, että käytän kaiken nykyisen pois ennen niiden muutaman, tarkkaan valitun tuotteen ostamista. Siivouksessa ja pyykkihuollossa etenemme kohti muutaman monikäyttötuotteen politiikkaa.

  • Mihin en pyri? En pyri siihen, että kaikki taulut seiniltä on myyty ja tuloksena on kokovalkoinen talo lähestulkoon ilman kalusteita. Eräällä järjestelyfoorumilla oli maininta myös tauluista ja julisteista, kuinka ne tuovat tilaan kaaosta. Minusta se on ennemminkin niin, että niille on oma paikkansa silloin kun omistaja saa rauhassa miettiä, mihin hän taulun asettaa. En kuitenkaan voisi nykyiseen asuntoon ostaakaan enää tauluja. En halua lukea kaikkia kirjoja vain kirjastosta tai sähköisesti – eli kirjahylly saa olla vaikka ihana luovan järjestyksen lähde, osasta  kirjoista voi kuitenkin myös luopua. Sähköiset ja kirjaston palvelut ovat kuitenkin varteenotettavia vaihtoehtoja, jolloin uusien kirjojen ostaminen käy vai hyvin tarkan tutkiskelun läpi.

Konmari luovan järjestyksen polullani

En ole vielä lukenut mitään Konmari-kirjoista aivan alusta loppuun, mutta inspiraation nimissä näin on tarkoitus tehdä. Ennen Konmariin tutustumista olin kehitellyt järjestelytekniikoita ja lahjoittanut aika ajoin tavaraa eteenpäin ja jo vähentänyt kotiin kannettua tavaraa merkittävästi. Minulla oli ollut pitkään jo tapana tehdä järjestelyitä, joissa kävin aina yhden osion kerrallaan läpi, esim. vaatekaappi tai kuiva-ainekaappi. Ympäristöä ajattelevana halusin kuitenkin haastaa itseäni ja jalostaa ajatusta ”iloa tuottavista esineistä” ja poisheittämisen sijaan tuunata ja tehdä esineestä sellaisen, että se jälleen tuottaisi minulle iloa. Kun en samaan aikaan kanna kotiin koko ajan jotain uutta, kulutustottumukseni ovat minimaalistuneet ja annan asioille taukoa. Näin ollen ei käy niin, että sekä säästäisin vanhan, että ostaisin uutta tilalle. Esim. kuiva-ainekaappimme pysyi hankalasti järjestyksessä. Kun aloin marittamaan sitä toiseen kertaan, löysin ilmeisimmän syyllisen: muovipussit! Meillä oli ollut jo tapana suosia kestokassia, itse en käytännössä kantanut kotiin ollenkaan muovipusseja mutta mieheni onnistui kantamaan niitä meille, vaikka kauppareissukäynnitkin oli tarkemmin harkittu. Sitten hän hätäpäissään tunki niitä tuonne kuiva-ainekaappiin :D Nyt kestokassit on niin ilmeisessä paikassa ja keskustelut käyty, että tilanne on jo huomattavasti parempi! (Ja ne muovipussit mitä on, olen pyrkinyt viikkaamaan, ettei tuo sama enää toistuisi ;))

Kun  sitten kaapit ovat järjestyksessä, alan seuraavaksi pitää ”teema viikkoja”. (Tämä sen lisäksi, että meillä lähtee aina jotakin tavaraa kodista, kerran viikossa lainatut palautetaan, kirpputorille lahjoitetaan, annetaan lapsen pieneksi menneet vaatteen serkkutytölle… jne). Teema voi olla vaikka Tee. Jos kaapissa on paljon teetä, alan esim. korvata totutun toisen kahvikupillisen teellä. Samalla jätän kahvin/teen ostamatta. Huomaankin pärjääväni aika pitkään ja samalla kaapista vapautuu tilaa, jotta se on jatkossa myös selkeämpi. Tai se voi olla tuunaukseen liittyvä harrastus, eli kerään kaikki vanhat askartelumaalin loput ja kulutan ne kaikki loppuun ostamatta uutta tilalle. Saattaa vaatia myös hieman kehittelyä, mihin ne riittävät, mutta se asiasta tekeekin juuri ”pirskahtelevan”. :) Teemat tuovat samalla sellaisia helppoja arjen iloja päiviin, jotka on helposti toteutettavissa, eivätkä aiheuta minkäänlaisia paineita.

Tämä tällä erää, jatkan myöhemmin toisilla teemoilla.

 

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

Inspiraatio on luovuuden lähde – Tietoja Blogista

7.2.2018 kierrätys, Marie Kondo, Minimalism, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Alphonse Mucha 1860 –  1939

Kun lähdin kirjoittelemaan ensimmäistä blogipostausta huhtikuussa 2017 ajattelin, että postaisin alkuun noin kerran kuussa ja alun jälkeen voisin kiriä tahtia. Lopulta kirin loppua kohden niin että nyt tilanne olisi kuten postaus/kk. Nyt minulla on myös inspiraatiota tihentää tahtia ja kehittää blogipuolta eteenpäin pikkuhiljaa.

Ajattelin vielä täsmentää muutamia asioita, jotka vaikuttavat blogin luonteeseen. Näitä kävin jonkin verran läpi ensimmäisessä postauksessani, mutta selkiytän vielä niitä asoita, jotka eivät ole ehkä tulleet aiemmin esille.

  • Mistä kaikki lähti liikkeelle?

Minulla oli vuosia kausi, etten juuri seurannut/ollut kiinnostunut vaatetuksesta muutoin kuin ulkoiluvarusteista. Pidin silloin kaikkea kovinkin naisellista aika hömppänä ja metsästys- ja kalastuslehteä tuli luettua enemmän kun muotia. Jokin kuitenkin ajansaatossa muuttui, olin tottunut, että lapsuudessa kotona tehtiin esiintymisvaatteita esim. tanssiin ja ompelussa hyödynnettiin paljon, mitä kotona jo oli, kun kangaskauppoja ei lähellä ollut monta ja netin ihmeellinen maailma oli vielä tulevaisuutta. Häiden alla aloin kiinnostua second hand-, vintage-, tuunaukseen ja kierrätykseen painottuvista häistä – ja lopulta se kaikki suunnittelu vei mennessään. Häiden jälkeen siis ylipäätään nämä teemat jalostuivat eteenpäin. Olin kuitenkin kammonnut ompelua – ala-asteella ehdoton ykkönen oli puukäsityö ja myöhemmin tuunausharrastus keskittyi muualle kuin vaatteisiin, vaikka jonkun verran olin piirtämällä suunnitellut asuja. Kesti siis jonkin aikaa tarttua itse ompelukoneeseen. Kun sitten tein päätöksen, että voin paksumpien kankaiden saralla hyödyntää ammattilaista, niin en enää kokenut pientä kotikutoista tuunausta enää niin haastavana. Muutoin minulla oli jo olemassa ympäristönäkökohtia pohtiva ajattelumalli opintojeni puolesta.

  • Otsikot ovat usein englanniksi, mutta kirjoitus Suomeksi. Miksi?

Englanniksi siksi, että se tuntui toimivan itse blogialustalla, kävijälaskurista huomasi, miten paljon tsekkauksia oli ulkomailta eri maista. Kirjoitan joka tapauksessa suomeksi, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus kääntää tekstit myös englanniksi. Näin en ole vielä tehnyt juurikin ajankäytöllisistä syistä vaan nyt on ollut tarkoitus saada blogi ylipäätään käyntiin.

  • Miksi blogi ei sisällä tarkkoja tuunausohjeita/ennen/jälkeen kuvia?

En oikeastaan halua selittää asioita vaihe vaiheelta. Jos joku todella innostuu jostakin ja haluaa tarkempia ohjeita, niitä on kyllä olemassa. Esim. postaan lähiaikoina kuvia vanhoista t-paidoista ja tilkuista tehdyistä ruusuista. Niiden tekemiseen on monta tapaa, enkä juuri koskaan käytä vaan yhtä. Eri kankaisiin ja eri käyttötarkoituksiin toimivat eri tavat. Tekemäni työt eivät välttämättä ole myöskään kauhean vaikeita ja moniulotteisia, joten niihin on helppo päästä jyvälle. Yritän kuitenkin laittaa suurpiirteisen kuvauksen siitä, miten olen tekeleeni työstänyt. Minulle on jotenkin henkilökohtaisesti tärkeää kertoa ennemmin, mistä jonkin tavara on peräisin ja mistä sen tuunaamiseen käytetyt materiaalit ovat.

Pari muuta syytä ovat blogin lähtökohdat; haluan välittää ihmisille ensi sijaisesti tuunaamisen ja uudelleenkäytön inspiraatiota. Inspiraatiohan ei tarkoita välttämättä että joku asia tehdään mahdollisimman samalla tavalla, vaan esimerkiksi kuva kankaan maalauksesta voi toimia lähtöalustana jollekin vaikka kaapin maalaukseen hieman toisenlaisilla teemoilla. Tähän liittyy myös ajatus siitä, etten halua opastaa ketään tekemään just näin tai näin – vaan että jokaisella on mahdollisuus löytää ja tehdä se omannäköisensä juttu.

Edellä mainittuun liittyy myös ajatus siitä, että ennen kuin kukaan juoksee inspiraation vallassa kauppaan ostamaan kassillisen tarvikkeita, hän pysähtyisi miettimään seuraavia asioita:

  • Mitä siellä kotona jo oikeasti on?
  • Tarvitseeko aina olla arsenaali montaa väriä, vai voisiko niitä sekoittaa keskenään?
  • Voiko vastaavaa materiaalia löytää esim. kirpputoreilta tai mummon jäämistöistä?
  • Tai ystävien/sukulaisten/bloggaajien/harrastuskavereiden kesken vaihtamalla?
  • Voiko jonkun asian korvata jollakin toisella? (Esim. käytöstä poistetut meikkisiveltimet tai hammasharjat voivat vielä ajaa asiansa maalin levittämisessä)
  • Mihin hyödyntää esim. vaateompelussa tai käsitöissä syntynyt leikkuutähde?
  • Millaisia materiaaleja luonto tarjoaa? (Esim. kasvivärjäys?)
  • Millaiseen tarkoitukseen vanhat meikit sopivat, jotka muuten menisivät suoraan roskikseen?
  • Mitä pinterestin ideakuvastosta löytyy?
  • Entäpä muista käsityö -ja diy/ecofashion blogeista löytyy, hakusanoilla hakupalveluista, englanniksi, suomeksi? Aina se inspis ei löydykkään suoraan diy hakusanojen kautta – vaan esim. seuraamalla erilaisia muoti- ja tyylikuvia, jotka eivät alun perin liity millään tavalla tuunaamiseen.

Ajatukset minimalismista ja Konmarituksesta sekä Zero Wastesta

Seuraan jonkin verran minimalismi- ja konmari-teemoja, sekä Zero Waste-ajattelua. Rönsyilevä ja vaihteleva pukeutumistyylini ei kuitenkaan ihan istu minimalismiin, mutta ajatuksena olen poiminut sieltä paljon esim. kosmetiikan käyttöön, -älä osta pyrkimyksiin ja asioiden asteittaiseen karsimiseen. Minimalismista tulee myös ajattelu siihen, että on hyvä asettaa itselleen tavoitteita blogin suhteen, mutta ”hiljaa hyvä tulee.” Siksi myös keskityn selkeästi yhden asian/työn ympärille kerrallaan. Viihdyn luonnossa niin yksin kuin perheen kanssa, mutta jätän perhe-elämän käytännössä hieman blogin ulkopuolelle. Saatan kertoa jostakin luontokohteesta ohimennen, mutta kantavana teemana postauksissa on kuitenkin slow fashion fokus.

Konmarituksessa asteittaisella tavaran vähentämisellä olen askeleittain edennyt kohti ”pirskahtelevampaa järjestystä”. Olen lahjoittanut pikkuhiljaa esim. käyttökelpoisia vaatteita ja koruja kirpputorille tai olemme myyneet miehen kanssa nettikirppiksellä joitakin esineitä. Ylimääräisiä huonekaluja olen lahjoittanut opiskelija-asuntoihin. Se mitä itse olemme tarvinneet, olemme viime vuosina pyrkineet saamaan käytettynä/lainaksi/palveluita vaihtamalla. Olen tehnyt pieniä lahjoituksia myös esim. harrasteryhmille tai muutamia kankaita antanut ompelijalle, jos en ole nähnyt niille syntyvän käyttöä. Lastenvaatteet on ollut helppo vaihtaa kaveripiirissä ja sukulaisten kesken.

Asteittaisella tavaran vähentämisellä ja hyötykäyttöajattelulla on seuraava idea:

  1. En halua kuormittaa kirpputoreja isoilla lahjoituserillä kerrallaan, vaan lahjoittaa pikkuhiljaa. Näin annan myös tavaralle tietyn verran aikaa – onko siitä vielä hyötykäyttöön kotitaloudessa ennen uudelleenkäyttöä toisaalla tai kierrätystä? Ajattelen kuitenkin, että vuosikausia tavaraa ei kannata sulloa käyttämättömänä, sillä se on silloin ”hyödyntämätön resurssi”, josta joku muu voisi hyötyä paremmin.
  2. Kun elämäntaparemonttia ei yritäkään tehdä yhdessä yössä, näkee toisaalta paremmin sen, kuinka paljon asioita omistaakaan. Meillä on sellainen ”kirjoittamaton sääntö”, että vähennämme tavaraa kerran viikossa. Tämä käsite on aika väljä, se voi sisältää kassillisen vaatetta kirpputorille, askartelumaalien loppuun käyttämistä tai lainassa olleiden tavaroiden palautusta. Näin ollen siitä ei myöskään tule mitään väkinäistä verenmaku suussa suorittamista.
  3. ”Älä osta mitään” – ideologia. Kun tästä lähtee liikenteeseen, oma luovuus paranee ja katse kääntyy siihen, mitä jo omistaa. Näin ollen tulee mietittyä paremmin sitä, mitä oikeasti tarvitsee, heräteostot jää pois ja tuotteita alkaa osata paremmin korvata jo jollakin, mitä itsellä jo on, tuunata ja käyttää esim. korjaus- ja ompelupalveluita, sekä arvostaa enemmän laatua kuin määrää.
  4. Jos ostan jotain uutena, katse kääntyy suomalaiseen designiin. Shoppailu tarkoittaa minulle lähinnä sitä, että vierailen joskus harvoin parissa kivijalkaliikkeessä tai visioin kotona, miten saisin jonkun omistamani vaatekappaleen jalostetua esim. ompelupalvelua käyttämällä. Pientä korjausompelua ja tuunausompelua teen itse, mutta tietyt isommat työt teetätän ompelijalla. Maalla ompelupalvelut ovat usein halvemmat kuin kaupungissa, jossa maksaa tuotteessa myös osittain liiketilan vuokraa.
  5. Zero waste-ajattelu: Käytän monessa asiassa ajatusta siitä, että myös kertakäyttöiseksi tarkoitettu tuote saisi vielä vähintään toisen mahdollisuuden kotitaloudessa ja vasta sen jälkeen kierrätetään talouden ulkopuolelle. Esim. muovin käytön vähentämisessä olen esim. täyttänyt tyhjän shampoopullon itse tehdyllä pesuaineella ja vasta tämän käytettyäni vienyt sen muovin keräykseen. Kun samaan aikaan muovipullojen ostaminen on tyssännyt (Esim. nykyään hiusten&vartalaonpesu kartonkiin pakatulla palasaippualla niin kaapit eivät silti täyty tyhjistä muovipulloista.) Kuorinnassa käytän nykyään lähestulkoon aina kotitalouden käytettyä kahvinpurua ja olen todennut sen niin hyväksi, etten ole ostanut kuorintavoiteita moneen vuoteen. Mikäli en pysty luopumaan kaukana tuotetusta kahvista, täytyy minun hyödyntää sitä kaksin verroin – nykyinen asumismuoto kun ei tue esim. oman kompostin hankkimista.
  6. Käytän tuotteet aina mahdollisimman loppuun. Tästä syystä meillä ei ole juuri ruokahävikkiä ja ne jäljellä olevat kosmetiikkapurkit avataan saksilla ja hyödynnetään vielä ne viimeiset pisarat.  Kosmetiikassa en oikeastaan havittele uutta vastaavaa tuotetta ennen kuin vanha on kokonaan käytetty. Esimerkiksi vanhentuneista meikeistä maalailen jotakin, mihin käyttö soveltuu. Värejähän nekin ovat. ;) Tämä kuvaa hyvin ehkä tiettyä siirtymävaihetta. Tulee varmasti vielä aika, kun sitä vanhentunutta kosmetiikkaa ei enää ole, koska käyttää vaan rajattua määrää tuotteita. En kuitenkaan keskity blogissa kosmetiikkaan tai ruokaan, mutta kerron tämän taustana.
  7. Kirpputoreilla käyn loppujen lopuksi vain muutaman kerran vuodessa ja yleensä minulla on nykyään joku tietty visio, mitä sieltä etsin juuri tiettyyn projektiin. Hintojen puolesta näissä paikoissa saattaisi helposti sortua hamstraamiseen, joten pidän tämän mielessä. Sama koskee askarteluliikkeitä tai kangaskauppojen pakan loppuja. Käyn yleensä hakemassa muutaman tuotteen, jotka ovat selkeästi tiettyyn tarkoitukseen – ensin kuitenkin käyn läpi, mitä kotona jo on.
  8. Projektini syntyvät usein pikkuhiljaa, eli mitään kovin äkkinäistä ja hetken mielijohteesta ne eivät loppupeleissä kumpua.
  9. Elämään saa asteittaista ryhtiä ja järjestystä – tavaroilla on selkeät paikat – siivous helpottuu ja siitä, mitä omistaa, alkaa huolehtia paremmin. Esim. vaatehuoltoni on parantunut roimasti parin vuoden aikana!
  10. Mummojeni sukupolvella oli paljon visioita ja tietoa tavaroiden hyötykäyttöön. Kuten edesmennyt mummoni sanoi ”Aika tavaran kaupihtoo”. Kääntöpuolena tässä oli se, että jälkipolville jäivät sitten kaikki niistä tyhjistä lääkepurkeista lähtien. Kuitenkin täytyy sanoa, että mummon jäämistön tyhjentäminen ei ollut fyysisesti vaikeaa – koska kaikella oli selkeä paikkansa. Vanhempieni sukupolvi on taasen elänyt erilaista aikaa ja ajassa, jossa tavara on myös näytellyt tietynlaista mittaria. On ollut tärkeää ostaa – kun on voinut! Toisaalta on omaksuttu sitä tapaa kotoa säilyttää asioita. Tässä voi kuitenkin helposti käydä niin, että tavaraa alkaa olla joka paikassa – myös siellä kesämökillä tai kakkosasunnon varastossa…. Yritän siis omalta osaltani ottaa vinkkejä isovanhempien sukupolven uudelleenkäytöstä, korjaamisesta, huoltamisesta ja kierrätyksestä sekä toisaalta hyödyntää sitä materiaalia, mikä vanhempien sukupolvelta on jäänyt.
  11. Ekologiset ja eettiset syyt painavat aina viime kädessä valintojeni taustalla. Kummastelen kuitenkin vasta-argumentteja siitä, että ekologinen ja eettinen suhtautuminen asioihin olisi automaattisesti jotenkin ihmisen elämää hankaloittavaa. Päinvastoin, kuten minimalismissa ja konmarissa, elämään luodaan selkeyttä ja järjestystä ja vapaa-aikaa värittävät asiat joista nauttii. Edelleen tulee vastaan argumentteja esim. siitä, että ”mitä meidän suomalaisten kannattaa tehdä/muuttaa kulutustaan, kun Intiassa on näin ja näin jne”…Minusta se ajatus kannattaisi mieluummin kääntää niin, että mitä hyötyjä siitä kulutuksen vähentämisestä myös yksilölle itselleen on. :)

Haluan haastaa itseni näkemään kauneutta siellä, missä sitä en välttämättä ensi silmäyksellä näe, sekä positiiviseen luovuuden voimaan.

Omia kulutusvalintoja on hyvä pohtia kriittisesti ja seurata, mitä maailmalla tapahtuu. Viime kädessä löytäisimme joka asiasta kuitenkin sormella osoitettavaa, joten haluan blogissa keskittyä nimenomaan positiiviseen luovuuden voimaan. Joskus tieto lisää niin paljon tuskaa, että se lannistaa. Siksi on hyvä keskittyä esim. materiaalin hyötykäyttöön positiivisena voimavarana.