Selaat arkistoa kohteelle Maailman tila.

Orastava mahdollisuus

31.3.2017 Jääkiekko, Maailma, Maailman tila, Urheilu, Yleinen

Keltavihreä kevät elää vireänä Tampereen katukuvassa. Jääkiekko näkyy Tampereella ansaitsemassaan asemassa. Olemme saaneet kunnon paikallisväännöt takaisin. Tapparalaisilla on alkanut kaukalossa puntti tutista ja katsomossa hymy hyytyä, kun hurjapäinen Ilves on haastanut puolustavan mestarin esimerkillisesti. Ilveksellä nyt edelleenkään hävittävää ole, mutta Ilves on tarttunut terävin kynsin kiinni mahdollisuuteensa kammeta ennakkoon selvä ennakkosuosikki laulukuoroon. Viime keskiviikon hallitunnustelujen mukaan paikalta lähti lukuisia pelonsekaisia tapparalaisia. Monikaan heistä ei vielä lauantaina ottanut meitä vakavasti, vielä vähemmän maanantain ulospuhalluksen jälkeen, mutta toitotin heille Game Sevenin mahdollisuutta, saaden heidän kakkansa jäykäksi. Juuri nyt en itsekään tiedä, haluanko sitä. Kuudes kerta sanokoon toden.

Ilves on hyvä esimerkki siitä, miten onnistumiset tulevat siitä, että sinun on osoitettava elämässä kykysi joka kerta uudelleen. Puolustavat mestarit ovat historiaa, elämme hetkessä. Tulevaisuus ei ole koskaan ennalta määrätty. Sanoo Tapparan kannattaja mitä tahansa. Nyt mitataan heidän kykyään tarttua pieneen oljenkorteen. Se on mahdollisuus. Pelin evoluutio on kovaa, kuten elämän evoluutiokin. Taannoisessa Total Hockey Foreverissa oli Karri Kivi Special, jossa Ilvestä nykyisin valmentava Karri Kivi kertoi heittäneensä roskiin melkein jokaisen harjoitteen, jota hän teetti porilaiselle mestariryhmälleen 2012 – 2013. Kiven sanoin: ”Ei vaan riitä!”. Tottahan se on. Kun tuot jotain uutta pöydälle, vastapuolella on pian jotain samaa, parempaa, tai vastine sille, mitä sinulla on.

Pelillinen analyysi sarjasta tähän asti omaa ymmärrystäni hyödyntäen on ollut seuraava. Tappara on luottanut ylivertaiseen materiaaliinsa, mutta Ilves on iskenyt heidän pelilliseen ykkösheikkouteensa. Puolustuksen toteuttamaan pelin avaamiseen. Ilves on karvannut korkealta, ja ottanut tilan ja ajan pois Tappran avauspeliltä. Kiekollisuus ei riitä muuta kuin lyömään pitkiä. Vetäytyessään Ilves tukkii keskialueen neljän miehen trapilla, jättäen painottoman (eli ei kiekollisen puolen) hyökkääjän häiritsemään poikittaissyöttöä (ns. pakki-pakkisyöttö) aiheuttaen Tapparalla edellä mainitun ongelman. Kun Ilveksen maalilla Antti Lehtonen pelaa elämänsä kevättä on keitos valmis. Ilveksen pakisto ei ole oikeastaan Tapparaa parempi, mutta Tapparalle ei ole ominaista paineistaa yhtä korkealta, eivätkä he halua lähteä pelaamaan Ilveksen kanssa nopeuteen perustuvaa jääkiekkoa, sillä Ilveksen jalka olisi parempi. Materiaalinsa turvin Tappara pysyy kaapimaan tulosta näinkin. Perjantai (ja lauantai) kertovat mihin mikäkin riittää.

Käy miten käy, legendaarinen Ilves on selättänyt tällä kaudella monta ongelmaa. Ilves on palannut takaisin myös jääkiekossa!

Keltavihreää kevään jatkoa toivottaen,

DaMaestro

Marine le Pen – Eurooppa kokenee trumpinaation

7.2.2017 Likainen peli, Maailma, Maailman tila, Talous, Yhteiskunta, Yleinen

Vastakkainasettelun aika ei ole todellakaan ohi. Tuntuu, että mitä ”suvaitsevaisempaan” suuntaan mennään, sitä enemmän vastakkainasettelua on. Mahdollista toki myös on, että nykyään kaikki taistelut käydään median eturintamassa, ei piilossa, kuten vanhaan ”parempaan” aikaan. Näkemykseni mukaan suvaitsevaisuus ei ole maailmassa kasvanut nykyaikana, ihmiset vihaavat vastakkaisia näkemyksiä verisemmin kuin ennen. Paljon parjatut kristityt ovat tässä mielessä maltillista osastoa. Poliittiset ääripäät ja ääri-islamilaisuus niittävät tuhoa senkin edestä. Kun mukaan vielä vedetään ravintojeesustelijat, kuten äärikarppaajat, olemme asian ytimessä. Kaukana ovat ne ristiretkien ajat, joista kristittyjä nykyäänkin syytetään. Kristityt ovat pieni pelaaja tällä kentällä. Suorastaan olematon, ellemme laske sellaiseksi Saksan kristillisdemokraatteja, ja miksemme laskisi.

Euroopalla on edessään rajuja ongelmia, joista osa on omissa käsissä ja osa ei. Turhankin avokätinen suhtautuminen turvapaikkabisnekseen on kostautunut suurimmille eurooppalaisille kansakunnille, jotka ovat vaalineet vapautta turvallisuuden kustannuksella. Asiat menevät omien ennusteideni mukaisesti, joten itse en ole kovinkaan yllättynyt. Suomen tilanteeseen on vaikeaa ottaa kantaa, sillä radikaalimuslimit tuskin edes tietävät mikä Suomi on, saati välitä meistä edes terrori-iskun vertaa, mutta Keski-Eurooppa on kriisissä suvaitsevaisuutensa kanssa. Britit saivat jo tarpeekseen ja haluavat jättää EU:n, Saksa on alkanut kääntää kelkkaansa tajutessaan, että tämä suunnitelma potkii Merkeliä munille. Tuoreiden uutisten mukaan Marine le Pen on ottanut keulapaikan Ranskan presidentinvaalien gallupeissa. Linjaukset ovat suurin osin Trumpin linjausten kaltaisia, eli trumpinaatio on ottamassa vahvaa jalansijaa myös Euroopassa. Trump kiittää ja toivottaa Euroopan tervetulleeksi tekemään kannaltaan surkeita sopimuksia myös tulevaisuudessa!

Pysyäkseni aiheessa, ja jokseenkin inhimillisissä tekstimitoissa, linjaan tekstini Ranskaan. Ranskan tapaukset kuvastavat hyvin moderniakin eurooppalaisuutta. Haluamme myöntää, tai emmme, Eurooppa on hyvin nationalistinen paikka, eikä kansallisidentiteeteistä olla takuulla valmiita luopumaan, oltaisiin sitten liittovaltiossa, tai emme. Olisi vaikeaa nähdä Ranska, Iso-Britannia, Saksa, Puola, Espanja, Italia,… osana jotain yhteistä suurta identiteettiä. Kaikki haluavat luoda yhteisen identiteetin omiensa mukaiseksi. Nyt keulapaikka on Saksalla. Tämä on suuri ongelma esimerkiksi Ranskalle. Hallitsematon maahanmuutto, velkaantuminen ja identiteettikriisi ajavat Ranskan kaltaisen maan helposti taipumaan nationalistisempaan ja protektionistisempaan politiikkaan. Joku voi kutsua populistiseksi. Joku voi kutsua viisaaksi. Toinen tyhmäksi. Itse kutsun suureksi riskiksi maailmantaloudelle ja Euroopalle suhteissaan Yhdysvaltoihin.

Le Penin yksi tuore pääargumentti on valtion ylipaisuneen velan muuttaminen frangeiksi euromääräisyyden sijaan, samalla valtion muuttaessa valuuttansa kelluvaksi frangiksi. Nykytilanne on peruskansalaisen kannalta kurja, ja kurjemmaksi se kelluttamisessa muuttuisi vuosiksi, mutta kansakunnalla olisi toivoa paremmin kuin nyt ylivahvan euron alla. Tämä tarkoittaisi samalla euron kuoppaamista, tai ainakin radikaaleja muutoksia siihen, joilla olisi radikaalit seurauksen euroon jääviin maihin. Ymmärtääkseni Suomen olisi syytä jättää euro samalla rysäyksellä ja holtiton euroero johtaa katastrofiin, joka ei ole edes meidän aiheuttamamme. Joku kärsii, aina..

Le Penin suunnitelma on siinä mielessä mielenkiintoinen, että se olisi nykyisessä maailmassa ensimmäinen kerta, kun sivistysvaltio ilmoittaa ensimmäisen kerran täysin suoraan, ettei aio maksaa velkojaan. Esimerkkinä Kreikka ei ole tätä suoraan koskaan myöntänyt, vaikka samaa on pitkään jo yrittänytkin. Ranskan mallin myötä siinä lopulta onnistuisikin, ja pääsisi eroon suuresta osasta velkojaan. Niin, ja takuista Suomelle. Suomihan ei näin tule koskaan toimimaan, sillä eihän velkoja nyt voi jättää maksamatta, kun ei olla ennenkään jätetty. Emme elä samassa maailmassa yhteistyövaltioidemme kanssa.

Seuraus?

Radikaali. Eurooppa tulee jakautumaan pienempiin kokonaisuuksiin, jollaiseen Eurooppa on nykytilaa soveltuvampi. On myös riski, että Ranska tulee menettämään alueitaan Kataloonialle, joka tulee lumivyöryn lailla irtautumaan Espanjasta. Myös Belgia tulee jakautumaan kahtia, sillä liitto natisee jo. Saksa menettää entouragensa, mutta löytää uuden pohjoismaisesta talousliitosta, jossa saa edelleen olla kukkona tunkiolla. Lopulta Ranska ja Skotlanti itsenäisyytensä myötä seuraavat perässä. Englanti tehnee tiiviimpää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, joihin heillä aina ollut parempi tunneside muutenkin. Jyrki Kataiselle tämä on katastrogi, sillä TTIP-sopimus nykyisellään tullaan kuoppaamaan. Jyrkille lohdutukseksi voidaan sanoa, että tämä helpottaa Yhdysvaltain pyrkimystä tehdä itselleen vieläkin edullisempia kahdenkeskisiä sopimuksia, tai yhteissopimus voidaan tehdä suuremmin myönnytyksin. Suhtaudun varautuneesti yhteenkään vapaakauppasopimukseen kyseisen instituution kanssa. Se on kuin pikkuputiikki mafian kanssa kauppaliitossa. Tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä, tulee liikaa. Näin siis tapahtuu, ellei eripura johda toisiin konflikteihin, jotka muokkaavat karttaa rankemmalla kädellä. Sellaisiin, joihin trumpinaatio Amerikkaa tälläkin hetkellä vie.

Joulukalenteri 20 – Lopun alkua? Vai uutta alkua?

20.12.2016 Joulukanlenteri, Maailma, Maailman tila, Yhteiskunta

Tai no, maapallo tulee kyllä toimeen ilman ihmiskuntaakin. Elämme levottomia aikoja, ja eilinen päivä on tässäkin valossa erityisen musta; tai sitten vain realistinen jatkumo kaikelle sille, mitä viimeaikoina on tapahtunut. Molemmissa tapauksissa kuitenkin suurimpia kärsijöitä ovat sivulliset. Turkissa kohde on välillinen, mutta viestin läpimenon kannalta tärkeä, plus muutama sivullinen kärsi. Saksassa kuolleet ovat täysin riippumattomia maailman tapahtumista, tokkopa edes halunneet halata pahaa maailmaa toisin kuin päättäjänsä.

Turkin tapahtuma on varmasti suoraa jatkoa Turkin sisäisiin levottomuuksiin. Sytykkeenä on toiminut Aleppo. Vielä ei ole tietoa, onko kyseinen tekijä islamistitaustainen, mutta lopulta tarvitseeko hänen edes olla. Riittää, että on väsynyt tähän kaikkeen, ja radikalistisia vaikutteita. Venäjähän on ollut isossa roolissa juuri Syyrian Aleppon kriisin viimevaiheissa. Juuri organisoitu evakuointikolonna ainakin osin palautettiin takaisin. Ymmärtääkseni Venäjän paineesta. Näin mikäli uskon ulkomaisia sivumedioita. Suurmediat ovat asioiden todellisesta tilanteesta hyvin hissun kissun. Rehellisempää journalismia kiitos.

Tokikin kyseessä saattoi olla islamistinen peliliike. Turkin ja Venäjän välit ovat olleet tulehtuneina alasammutun venäläishävittäjän jälkeen. Ehkäpä näistä toivottiin uusia Sarajevon laukauksia. Kuka tietää..

Yksi asia on varma.. Syyrian kansa jäänee pidemmäksi ajaksi pelinappulaksi isojen tahojen aggressiivisen öljypolitiikan armoille. Siitähän tässä kyse on.

Hieman myöhemmin Berliinissä tapahtui sama, mikä tapahtui Nizzassa jonkin aikaa sitten. ALkuun tuntui, että toivetila oli sysätä tapahtuma puolalaisten syyksi, mutta totuus lopulta tuli julki. Vastaanottokeskuksen asukki oli ampunut puolalaisen rekkakuskin, ja ajanut täydessä teräslastissa olleen rekan väkijoukkoon haavoittaen viittäkymmentä ja murhaten yhdeksän. Mieleeni tulee erittäin monivivahteinen: Miksi? Monikulttuurisuus tekee tuloaan kaikessa karmeudessaan. Ehkäpä olisi syytä rajoittaa näiden koeaikalaisten liikkeitä ja tehdä heille mielenterveys- ja radikaalisuustestejä, ennenkuin heitä päästetään kaduille. Turhat kuolemat ovat lisääntymään päin. Se ei ole suotavaa. Tällaisten ihmismassojen integroiminen Eurooppaan on haastava projekti, mutta tällä hetkellä toteutus kusee pahoin, sillä henkilökunta- ja siviilikuolemat ovat anteeksiantamatonta. Ei tällaisten tekijät ansaitse turvaa. Ihmisoikeuksien nimissä voidaan tehdä myös paljon virhearvioita. Aina on hyvä aika olla edes vähän skeptinen. Pelottava ajatus kuinka moni taistelijakoulutuksen saanut on tullut sapluunasta läpi vain odottaen hetkeä iskeä. Ei silti.. ei nämä tapahtumat saa minua pelkäämään, ainoastaan pitämään tätä maailmaa entistä järjettömämpänä paikkana. Päättäjien halu halpatyömarkkinoille on niin kova, että Euroopan kansat saavat kohdata väkivaltaa. Se on väärin. Entäpä jos Turkki päästää kolmisen miljoonaa syyrialaista pian läpi? Pahin kriisi Euroopalle, jonka keksin näin pikaiseen. Pato meinaan on lähellä murtua.

Joulu lähestyy ja olen aikeissa mennä normaalisti joulutorille, vaikka jäimme vaille mustaa kultaa pari päivää sitten tapahtuneen tankkerionnettomuuden kariuduttua. Toivotaan maailmaan parempaa alkavaa vuotta 2017: avoimempaa, järkevämpää, valmiustilallisesti toimivampaa.. vuotta ilman pelkoa..

DaMaestro