Selaat arkistoa kohteelle Left over materials.

Helmikuun haaste tekstiilien loppuun käytölle 2019: legginssit ja treenihousut

8.2.2019 circular economy, Left over materials, Minimalism, Re-use, Second Hand, Zero waste

Mietin jonkin aikaa, mikä vaatekappale olisi hyvä nostaa esille helmikuun haasteena. Koska talvi on meneillään ja arkeen ja vapaa-aikaan sisältyy niin ulko- kuin sisäliikuntaa, päätin lähestyä asiaa mahdollisimman käytännön läheisesti. Tanssi ja erilaiset ulkoilu- mökkeily- ja erästelyaktiviteetit ovat kulkeneet elämässäni mukana ja lisäksi talvipyöräily hyötyliikuntana on tärkeä osa arkeani.

 

Jossakin vaiheessa heräsin siihen, että säännöllisen epäsäännöllisestä käytöstä ja tarpeesta huolimatta minulla on kohtalaisen laaja varasto yhteenlaskettuna talvisukkahousuja, pitkiä kalsareita ja legginsejä erilaisilla kuitukoostumuksilla jne.

Edelleen, olen ostanut viimeisimmät talvisukkahousut kaksi vuotta sitten (2017) tilanteessa, jossa omistamani kirjaimellisesti ratkesivat päältä kesken päivän, eikä kotiin ehtinyt sukkahousuja vaihtamaan.

Tätä ennen ostin urheilulegginsit alkusyksystä 2014, jolloin menin Mieheni kanssa Kurjenrahkan kansallispuistoon viikonloppupatikoinnille. Äkkiseltään ei siis kuulosta siltä, että olisin mitenkään himohamstraaja ko. vaatteiden suhteen.

Syy lieneekin se, että olen saanut tätä osastoa joululahjaksi tasaisin väliajoin, vanhat ovat kulkeneet mukana, koska koko ei ole radikaalisti muuttunut ja lisäksi minulle on annettu second handinä sellaisia, jotka eivät ole mahtuneet omistajalleen.

Kaikki nämä eivät sovellu jokaiseen aktiviteettiin, mutta toisaalta tähän ynnäämäni vaatekappaleet soveltuvat moneen tilanteeseen.

Tavoittelen tilannetta, jossa saisin karsittua määrän ja opittua jatkossa keskittymään sellaisiin vaatekappaleisiin legginssiosastolla, jotka soveltuisivat mahdollisimman moneen tilanteeseen; toisin sanoen samoja housuja voisi käyttää niin sisäliikunnassa kuin pitkinä kalsareina ja että ne vielä saisi puettua hameen kanssa kuten talvisukkahousut niin , että toimisivat omassa tyylissä. Elastaanin kiroista ja autuudesta aion tehdä syvällisempää pohdintaa vasta kun saan helmikuun loppuunkäyttöprojektin pitkien kalsareiden/treenihousujen kanssa vauhtiin. Haluan käyttää vanhat legginsit ja vastaavat loppuun asti. Tuon korin punontaprojektin ja todellisen loppuun käyttämisen myötä on ollut jännittävä veikkailla, kuinka kauan vaate enää kestääkään.

Aluksi siis asetan määrän: 4 kappaletta kierrossa ja asetan housut samalle hyllylle, missä yläosien loppuunkäyttöprojektin vaatteet ovat. (Nythän ne mahtuvat kivasti samalle hyllylle – tätä nykyä ”käyttövaatehyllylle” ;)). Jos puhutaan ”silotelluista” kuvista blogimaailmassa ilman arkista realismia, niin alla kuvatussa tekstissä ei sen puutetta tarvitse ainakaan pelätä :D

Loppuun käytettäväksi lähtevät:

  • Jazz-tanssihousut (Nämä on varmaan vuodelta -98 tai -99!) Käytetty tähän asti epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta välillä olleet varmaan vuodenkin päiviä hyllyllä. Laatu ei näissä ollut mikään paras alun perinkään, tarttuivat varatreenihousuiksi tuolloin -90-luvun lopulla Helsingistä Fiorellasta :D Vyötärön hoidin lähes kolmisen vuotta sitten näistä kuntoon laittamalla kirpputorin ompelutarvikkeista löytämälläni kiristysnyörillä vyötärön kohtaan kiristyksen, lisäksi leikkasin pohkeeseen ”hämähäkinverkkokuviointia”, ensiksi ihan kokeilumielessä ja toisekseen; hippiteemaista hash-juoksua varten (sisältää rypemistä ja hikijuoksua)… myöhemmin nämä toimivat zombie-asuna Halloween-Zumba treenissä. Käytän näitä niin kauan kun ne vielä pysyvät jalassa.  Säästän aiemmin leikkaamani hämähäkkiverkkokuvion ja leikkaan samalla tavalla myös loput housuista. Käytän aikaansaannosta todennäköisesti kotikutoisen korin koristeluun.
  • Esprit-pyöräilyhousut nämä ovat vielä edellisiäkin vanhemmat ja olen ne aikoinaan saanut second handinä. Ovat toimineet vaihtelevasti käytössä treenihousuina. Viime treeneihin leikkasin pienet halkiot lahkeeseen, jolloin ne myös istuivat paremmin päälleni. Kovin montaa käyttökertaa nämä eivät enää kestä – aika loppuun kuluneet alkavat olla, mutta treenivaatteissa pyörineet mukana vuosikausia. Näistäkin saa hyvää värimatskua punoksiin!
  • Mustat legginsit nämä sain second handinä (tai oikeastaan third handina) viime talvena kun kävin läpi miehen kalsariosastoa. Kyseessä on HM:n xs-kokoiset mustat legginsit. Olivat suht hyvässä kunnossa käyttöön otettaessa, eli third hand-housuiksi en uskonut niiden olleen kovin montaa kertaa jalassa ennestään. Tarina näistä ”kalsareista” on se, että mieheni oli saanut ne käyttöönsä siskonsa vanhana itselleen nuorena poikana – ja oli käyttänyt niitä muutaman kerran. Sen jälkeen ne olivat jääneet pyörimään kalsarivarastoon. :D Näitä olen käyttänyt todella paljon, koska ne on voinut hyödyntää niin sisä-, kuin ulkoliikunnassa ja joskus jopa pyjamahousujen virkaa ajavana. Nämä ovat ajaneet myös talvisukkahousujen virkaa, kotihousujen virkaa ja olleet käytössä pitkän paidan kanssa. Sisäliikunnassa niiden kanssa tulee kuitenkin pukea sortsit, koska läpikuultava kangas vaatii sen, ellei halua pikkuhousujaan vilautella. Yritänkin pääosin hyödyntää näitä yhdessä Esprit pyöräilysortsisen kanssa. Nyt näissä on jo pienehkö reikä.
  • Tumman siniset pitkikset nämäkin tulivat second handina samasta syystä käyttöön viime talvena kuin edelliset. Löysin miehen kalsareista nämä pienet ja tosi nyppyset talvikäyttöön soveltuvat pitkikset. Miehelle nämä eivät olisi mahtuneet, mutta kokeilin jalkaan ja hoksasin niiden menevän täydestä ns. naisten versiona. Käsittelin ne nypyn poistajalla ja aloin käyttää talvisukkisten tapaan hameen kanssa. Nyt näissä on jo pieniä reikiä ja kuluneet osittain ohuemmiksi, joten kelpuutan vain aluskalsarikäyttöön. Paikkoja näihin ei kannata enää laittaa, koska kovin montaa pesua eivät tule kestämään. Näissä postauksissa olen käyttänyt näitä vielä hameen kanssa. Nämä soveltuvat paremmin ulkoliikuntaan.

http://ragqueen.omablogi.fi/inspiraationa-rusettiluistelu-retro-vintage-style/

http://ragqueen.omablogi.fi/wanhan-warkauden-tunnelmaa-vol-1-poronnahkatilkuilla-tuunattu-kesahame-talvikaytossa/

 

Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa.

Näitä housuja vaihtamalla ja yhdistelemällä eri käyttötarkoituksiin yritän mennä mahdollisimman pitkään. Tilanteen mukaan aion tehdä myönnytyksiä – jos pakkanen ei ole kovin kova, myös leikatut jazz-housut kelpaavat aluskalsareiksi ja jos sisäliikuntaan sopivammat housut sattuvat kaikki olemaan pyykissä voin ehkä käyttää talvisempia pitkiksiä sisäliikunnassa. (Koska jo ohueksi kuluneet). Samoin kuin aluspaitojen loppuunkäytön suhteen – yksien housujen hajotessa valitsen tilalle kiertoon seuraavat, potentiaaliset housut samoihin tarkoituksiin. Sen lisäksi, että loppuun kulutus on sekä ympäristömyönteinen että säästäväinen projekti, se on myös oppia ja havainnointia itselleni. Kaikkea ei aina tarvitse nähdä pidättäytymisen valossa, vaan sitä kautta, mitä saa tilalle ja mitä prosessi antaa. :)

P.S. Kaikki tammikuun aluspaita-haasteen paidat ovat vielä käyttökierrossa, saa nähdä kumpi osasto pettää ensin :D

https://www.bloglovin.com

 

 

Tekstiilien loppuunkäyttämisen haaste vuodelle 2019 – ”kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen” OSA 1. TAMMIKUU: ALUSPAIDAT

30.1.2019 circular economy, Left over materials, Marie Kondo, Tee-Se-Itse, Zero waste

Viime kirjoittelusta on aikaa ja varmaan vast edes julkaisutahti palautuu kuukausittaiseen. Projekteja kyllä riittäisi julkaistavaksi, mutta ajan käyttö on pitänyt optimoida uudella tavalla. Asteittainen karsiminen on kulkenut rinnalla nyt viimeisimpänä esim. kirpputoripöydän muodossa.

Olen karsimisprojektissa kiinnostunut nyt kuitenkin ensi sijaisesti jo omistamieni tekstiilien loppuun kuluttamisesta – vaikka en tavoittelekaan mahdollisimman minimaalista kapselivaatekaappia, tavoittelen tietyiltä osin sitä, että pärjään tiettyjen perusvaatteiden (ja myös muiden tekstiilien) suhteen yksinkertaisesti vähemmällä määrällä. 

Lyhyenä alustuksena: Uutena kaupasta en ole ostanut tekstiiliä ainakaan vuoden 2017 jälkeen (eli noin 2 vuota sitten), tällöin kyseessä oli 2 vaatekappaletta; kyseessä oli 1 pari talvisukkahousuja, sillä päälläni olevat kirjaimellisesti valahtivat jalasta kesken talvipäivän, eikä minulla silloin ollut mahdollisuutta käydä niitä päivän aikana kotona vaihtamassa.

Toinen vaatekappale oli rintsikat, jotka menivät paremmin käyttämieni mekkomallien kanssa. Eli sukka- ja alusvaateosastoa siis, joita kaikki eivät esim. vaateostolakkoon laske. Olen tämän jälkeen kuitenkin teetättänyt ompelijalla pari vaatetta ihan alusta asti, mutta näissä olen pyrkinyt hyödyntämään ompelijan varastoista jo olemassa olevia materiaaleja, leikkuutähdettä ja pitkäikäisiä materiaaleja kuten kotimaista poronnahkaa ja pellavaa.

Minulla on luonnoksissa postaus, jossa on paljon tarkempaa syynäystä ainakin vuoteen 2014 asti. Lähtökohtaisesti vaatteiden osto uutena kaupasta ja tarkka syyni on paljon aikaisempaa perua kuin vuosi 2017 ja esim. vuosi 2015 meni itseni kohdalla pelkästään parilla raskauteen liittyvällä kirpputorihankinnalla, joita olen voinut käyttää myös raskauden jälkeen.

Ostolakkoilun ja ompelupalveluiden lisäksi olen käynyt läpi jokaisen omistamani vaatekappaleen ja kankaan, hyödyntänyt vaateystävällisiä säilytysratkaisuja, tuunausta, korjausta, panostanut entistäkin enemmän asianmukaiseen vaatehuoltoon ja pesuun,  ja erityisesti kiinnittänyt huomiota turhan pesemisen välttämiseen silloin kuin esim. tuuletus tai kevyt tahran poisto ovat olleet riittäviä keinoja. JNE.

Jutun ydin on  nyt kuitenkin se, että olen valinnut ensisijaisesti 4 aluspaitaa käyttökiertoon loppuun kulutettavaksi. Aloitin loppuunkäyttöprojektin jo syksyllä, mutta vuoden alusta tein ”astetta radikaalimman” vedon ja siirsin suurimman osan t-paidosta ja topeista laatikkoon siististi pakattuna ja suojattuna lämpimään varastoon ns. reserviin. Vaatekaappiin jätin ainoastaan yhden siistimmän t-paidan + näiden neljän kierrossa olevan yläosan lisäksi seuraavat 4+3 yläosaa (ns. aluspaidoiksi talvikaudella luokiteltavia), joissa on myös pitkähihaisia joukossa. Tämä 4+3 lisäpaidat ovat niitä, joista otan seuraavaksi käyttöön aluspaitoja neljän paidan kiertoon. Tarvittaessa voin ”fuskata”, eli esim. tilanteen mukaan ottaakin pitkähihaisen aluspaidan, jos tilanne sitä syystä tai toisesta vaatii.

Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen

Joka tapauksessa, jutun ydin on käyttää noita kierrossa olevaa neljää yläosaa mahdollisimman paljon; aluspaitana mahdollisimman monessa tilanteessa, urheillessa ja yöpaitana. Milloin sitten vaate on mielestäni loppuun käytetty tässä tapauksessa? VASTAUS: Kirjaimellisesti ratkeamispisteeseen. Urheillessa tällä hetkellä tärkeintä on liikunnan ilo ja niin kauan kun vaate on miellyttävä päällä ja pysyy liikkeessä mukana, voin sitä käyttää hyvillä mielin. Valikoin tähän neljän kiertoon paitoja, jotka jo selvästi näyttävät siltä, etteivät voi kestää enää lukemattomia pesukertoja.

Kierrossa on:

  1. Ohut, hailakan vaaleanpunainen, läpikuultava alustoppi, joka on mummoni jäämistöistä, second hand siis. Otettu käyttöön vuonna 2012. Ohuutensa vuoksi ei tule kestämään enää pitkään kierrossa. Alkuun käytin paljon kesätoppina yhdistelemällä toisen topin, bikiniyläosan tai urheilutopin kanssa. Nyttemmin olen ottanut topin siis myös talvikäyttöön.
  2. Kirpputorilta kesällä 2014 ostettu Espritin mustavalkoraidallinen t-paita. Second hand siis. Hommasin tämän ns. perusklassikoksi vaatekaappiini, sillä tiesin mustavalkoraidan olevan oma kestosuosikki vielä vuosia. Käytössä kuitenkin kulunut ohueksi, rispaantumista ja muutama pienen pieni, mutta huomaamaton reikä kainalokohdissa. Lähellä ratkeamispistettä, joten korjaus ei enää kannata. (Tämän paidan kohdalla veikkasin sen hajoavan jo syksyllä viim. viidessä pesussa, mutta aika paljon pitempään on kestänyt).
  3. Vuoden 2009 alussa ostettu, perus vaalea t-paita, jonka olen ostanut Gina Tricotista. Laatu ei ole, kuten arvata saattaa, paras mahdollinen, vaikka onkin palvellut epäsäännöllisen säännöllisesti käytössäni 10 vuotta. Kangas on ollut jo alun perin ohutta ja nyt kainaloissa voi nähdä tummumia ja pienen pientä reikää.
  4. Neljäntenä käytössä on keväällä 2012 tai 2013 Anttilasta ostettu toppi, jossa on pientä tummansini/mustaa-valkoista raitaa. Hommattu samalla perusteella, kuin tuo mustavalkoraidallinen t-paita, eli ns. perusklassikoksi. Pesuissa menettänyt muotoaan, mutta ei täysin ”levahtanut” vielä. :D

Vaikka paidat eivät ole enää parhaimmillaan, ovat ne myös käytössä kuluneet mukaviksi ja esimerkiksi villapaidan alla toimivat todella hyvin. Mielikuva ratkeamispisteeseen käytettävistä vaatteista voi saada aikaan mielikuvan homssuisena pyyhältämisestä. Tästä ei kuitenkaan suoraan ole kysymys. Tarvittaessa minulla on siistejä mekkoja jne. ja toisaalta aluspaidat tuppaavat talvikäytössä jäämään piiloon muun vaatetuksen alle.

Mitä sitten kun vaate ratkeaa lopullisesti?

Tällä hetkellä meillä on menossa miehen kanssa säilytyskorien punontaprojekti, jota toteutetaan leikkuutähteellä, puhki-kulutetuilla vaatteilla ja lakanoilla. Heikompi kuituaines joukossa ei haittaa, sillä letityksissä ja solmuissa kankaan yhdistäminen toiseen vahvistuu jälleen. Hyödynnämme tässä myös paperimassatekniikkaa ja massan värityksissä vanhoja askartelumaalien loppuja kaappien perukoilta. Korihommissa minun ei myöskään tarvitse liikaa pähkäillä loppusijoituksen kannalta, mitä materiaalia kukin loppuun kaluttu vaate on – riittää, että siitä saa leikattua sopivia suikaleita. Näin ollen voin keskittää materiaalipohdinnat ennemminkin siihen vaiheeseen, kun joskus tulee vaatteiden hommaamisaika. Näin ollen ehkäistään taas tekstiilijätettä ja materiaalin kierto saadaan pidettyä kodin sisällä. Tarkoitus ei myöskään ole ostaa neljän, loppuun kulutetun tilalle uusia t-paitoja (ei myöskään käytettynä), vaan ottaa kiertoon seuraavat neljä ja näin pikkuhiljaa karsia kokonaismäärää.

Tämä korin punontaprojekti on siitä hyvä, että siihen saa uppoamaan materiaalia paljon. Lisäksi käsityö on sellainen, joka palvelee jotakin käyttötarkoitusta, eli siitä valmistuu säilytyskoreja kaapin hyllylle, joiden käytön olen kokenut hyväksi konmari-hengessä. (Pitänee tähän mainita, että pelastin tänä syksynä kaksi säilytyskoria roskiksilta; toinen oli hyväkuntoinen jääkaapin lokero, jota joku yritti änkeä muovin keräykseen kaupan jätepisteellä, toinen oli puinen laatikko, jossa oli vielä ostolappukin paikallaan, mutta pohjasta 2 puuta oli irronnut; oli jätetty roskasäiliön päälle. Eikun kantoon ja mies fiksasi pohjan kuntoon muutamalla jämäpuulla parissa minuutissa!)

Olen tehnyt saman kaltaisia ratkaisuja myös muihin vaatteisiin ja esim. lakanoihin, mutta tämä aluspaitaprojekti on nyt keskiössä ja olkoon nyt omalla kohdallani tammikuun teema. (Vaikka julkaisu antoi odottaakin aikaansa). Mieheni vaatteissa sama setti on ollut vähän saman suuntaisena käytössä – ja vanhoista, puhki kuluneista kalsareista onkin syntynyt jo mitä mielenkiintoisempia letityksiä. ;).

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

Luovan järjestyksen polku – ”Tärkeää ei ole aina itse päämäärä vaan matka”

6.7.2018 Ecological, Left over materials, Marie Kondo, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse

(Alphonse Mucha)

Olen tällä hetkellä vakiinnuttanut blogin julkaisutahdin joka toiselle viikolle. Nyt olisi käsillä julkaisuviikko, mutta kameran piuha on mystisesti kadonnut… viimeksi muksu veti sitä perässään ”karvamatona”, vaikka sellainen oli hänelle askarreltu! Oli samaan aikaan tiski kesken ja jotenkin tässä kohtaa on nyt musta aukko, mihin piuha päätyi… Siivouksessa piuhaa ei löytynyt sängyn alta – eikä sitä ole mielestäni kuljetettu asunnosta ulos. Mene ja tiedä sitten :D Vakipaikallaan laatikossa se ei kuitenkaan ollut…. jätänpä siis kuvien siirron tuonnemmaksi ja kirjoittelen jostakin muusta :D

Ehkä on hyvä palata noihin ”luovan järjestyksen polun” teemoihin tällä erää. Missä nyt mennään? Olen havainnut kerran viikossa – tavaran vähentämisen hyvinkin toimivaksi ratkaisuksi. Se antaa sopivaa pelivaraa ja antaa tilaa luovuudelle. Kun yksi viikko käsittää vaikkapa siivouskomeron raivaamisen ja toinen viikko kaapissa pyörivien askartelumaalien loppuun käyttämisen, ei homma muutu liian puurtavaksi. Asiat myös tuntuvat menevän mukavasti eteenpäin – ei tunnu olevan enää kasa ikuisuusprojekteja, kun joka viikko jollekin projektille on oma aikansa. 

Tärkeää ei aina ole itse päämäärä vaan matka.

Kun tavaraa ja asioita on vähentänyt ympäriltään, voin sanoa kehittyneeni seuraavissa asioissa;

  • Ympäristön havainnointi myös positiivisessa valossa on parantunut

Mikäli mahdollista, osaan nauttia vieläkin enemmän arjen pienistä asioista ja ilmiöistä ympärilläni ja kiinnittää huomioita sellaisiin pieniin yksityiskohtiin enemmän, joita aikaisemmin tuli osittain siivuutettua tai huomioitua vain hetkellisesti. Esim. osaan vielä paremmin ottaa irti asioita omasta arjesta ja kaupunkiluonnosta, paikoista, jotka ovat lähellä. Joskus arki tuntui puuduttavalta ja sitä odotti esim. viikonloppuna mökille pääsyä. Nykyään viikot soljuu mukavammin ja oho, hupsista nyt se mökkiviikonloppu onkin jo nurkan takana.

  • Muistan jo paremmin, mitä omistan ja mistä sen löydän

No, tuo kameran piuha näyttää nyt olevan teillä tietämättömillä mutta kokonaisuutena alan hahmottaa paremmin omistamani tavaran määriä ja niiden hakemiseen liittyy yleensä jo vähemmän päänvaivaa. Sama koskee myös miehen ja lapsen tavaroita. Omaa aikaa ja voimavaroja ei kulu enää niin paljon tavaroiden haeskeluun. On myös jotenkin selkeää, kun tietää jo etukäteen, että okei, nyt käytin tuon ja tuon asian loppuun ja en niitä enää jatkossa tarvitse. Tai että osaan nimetä, kuinka monta tietyn tyyppistä tavaraa minulla on.

  • Siivous on helpottunut

Kun tavaroilla on paikkansa ja laskutilat yhä selkeämmät on myös siivous helpottunut huomattavasti. Lisäksi tulee intensiivisemmin tehtyä joka päivä jotakin pientä järjestelyhommaa, jolloin ei kerralla tarvitse rykäistä kaaosta kiireellä kasaan. Siivous – ja järjestelyrytmeistä jaksaa pitää paremmin kiinni ja soveltaa ja luoda uusia käytäntöjä jouhevammin.

  • Jo järjestetyt kaapit alkavat pysyä yhä pitempään järjestyksessä

Tämä puolestaan ruokkii intoa pitää järjestystä yllä ja antaa inspiraatiota, aikaa ja voimavaroja myös järjestämättömien kohteiden läpi käymiselle.

  • Osaan hyödyntää ja korvata paremmin jo omistamiani tavaroita

Kun muistaa, mitä omistaa, sitä tulee myös paremmin käytettyä. Kaapissa lojuva, puoliksi käytettynä saatu vanha piilolinssineste putsaa lavuaarin, Lapsen puoliksi käytetystä hammasgeelistä tuunaan itselleni pariksi päiväksi hammastahnan, loppuneen leivinpaperin tilalle levitän kaappiin unohtuneita korppujauhoja, miehen yksiparisesta pistokkaasta tulee avainpiilo seinään, yläpuolelle tulee vanhasta koristehelmihatusta pussukka, johon voi laskea hoitamista vaativat paperit. Lukuisasta teevalikoimasta syntyy jääteetä kotiaineksilla kesäjuomaksi jne. Olen ollut ennenkin ihminen, joka hyödyntää jo kotona olevaa kaupassa juoksemisen sijaan mutta vähentämisen myötä tämä tapa on arkipäiväistynyt ja tullut todellisesti helpottamaan arkea.

  • Ajattelumaailma on kääntynyt ennemmin siihen, mitä jo omistaa, kuin että mitä haluaisi lisää

Kun huomaa omat resurssinsa, niitä osaa paremmin hyödyntää ja tuntee omistavansa aika paljon. Jos vastaan tulee jokin mieluisa asia kodin ulkopuolelta, ajatus kääntyy heti siihen, mitä kotona jo on ja voisiko omista tavaroista saada esim. tuunattua saman tyyppisen. Ns. roskat jaksaa hyötykäyttää kotitaloudessa vieläkin intensiivisemmin, ilman että ne jäävät unohtuneena lojumaan jonnekin  ”sitten joskus tuunaan näistä jotakin – periaattella”. Esim. kananmunakennoista syntyvät mökille sytykekukat, kuoret murskataan kalkiksi mullan joukkoon.

  • Tavaroita tulee käytettyä oikeasti loppuun

Ei enää käsilaukkujen, meikkipussien ja kylpyhuoneen laatikoiden pohjalle unohtuneita näytepakkauksia, puoliksi käytettyjä rasvatuubeja, kasoja hotelleista hamstrattuja suihkumyssyjä, saippuoita ja kavalkaadia pieniä hammastahnatuubeja…Näitä kaikkia on käytetty loppuun ostamatta ja hamstraamatta uusia tilalle. Nyt taitaa olla menossa kierroksessa viimeinen suihkumyssy.. niitä olen käyttänyt aina niin kauan kun alkavat hajota, tämän jälkeen olen kietaissut sen vielä wc:n puhdistuskäsineeksi, jonka jälkeen ne on voinut hävittää. Sen jälkeen voi siirtyä ihan tavallisen pyyhkeen käyttöön samassa tarkoituksessa :D

  • Olen vieläkin paremmin oppinut elämään tässä ja nyt, mutta toisaalta suunnittelemaan järkevämmin

Olen osannut pitää aiemmin montakin rautaa tulessa – mutta kysymys kuuluu onko se aina tarpeellista. Nykyään pyrin ennemmin siihen, että asiat etenevät niin pitkälle kuin mahdollista ”yksi peruna kerrallaan”-periaatteella. Asioita ei siis pyritäkään tekemään väkisin tehokkaammin vaan ehkä ennemminkin intensiivisemmin. Tarkoitus on se, että rutiinit ovat kohtuullisia ja luovuudelle jätetään tilaa. Suunnitelmat etenevät myös maltillisesti – ehkä ensi kertoja elämässä pystyn sanomaan itselleni, että ”katsotaan tämä tehtävä ensin loppuun ja mietitään seuraavaa vasta sen jälkeen”.

  • Olen tyytyväisempi käsillä olevalla hetkellä

Osaan olla armollisempi itselleni, jos jokin ei sujukaan ihan suunnitellussa aikataulussa tai tulee takapakkeja. Ennen jännitin viulunkielenä, jos esim. työtehtävissä tuli viivästystä sairastumisesta johtuen. Nyt osaan suhteuttaa asioita kuormittamatta liikaa itseäni. Pidän tietysti viimeiseen asti kiinni sovituista jutuista, mutta en ylistressaa tekemättömiä töitä. Tiedänhän, että hoidetuksihan ne tulevat ja joskus täytyy hieman soveltaa.

  • Elämä on tässä ja nyt

Haaveita saa olla, mutta turhan haikailun olen lopettanut. Tyyliin ”voi kumpa olisin nyt siellä ja minulla olisi sitä ja tätä”. Olenkin keskittyneempi siihen , mitä käsillä on ja mitkä ovat tavoitteeni tässä ja nyt -edetessä kohti tulevaisuutta. Kun aloin intensiivisemmin vähentää tavaraa -ajattelin osittain vielä sitä osana tulevaa, helpompaa muuttoa sekä pieneen asuntoon sopivaa tavaramäärää, mutta nyt huomaankin miettiväni, etten ehkä haluaisikaan seuraavasta asunnosta kovin isoa ja että en koskaan halua lottovoittoa.

https://www.bloglovin.com

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

DIY – Palasaippuan jämät ja yrtit uudeksi saippuaksi

20.6.2018 Ecological, Left over materials, Re-use, Tee-Se-Itse, Zero waste

Tarkoituksellinen puolentoista viikon blogi- ja sometauko takana :)! Näin juhannuksen kynnyksellä voisin esitellä hieman saippuahommia. Jossakin raivaamista koskevassa uutisessa törmäsin jonkin aika sitten siihen, kuinka kaikki kylppärissä pyörivät saippuan jämät tulisi heittää menemään tavaran vähentämisen ja siivouksen nimissä. Itse olin tottuneesti kerännyt jämiä pieneen lasipurkkiin ja hyödyntänyt niitä esim. lavuaarin putsauksessa tai kevyessä tahran poistossa.

Kosmetiikan ostolakkohuumassa käytin myös noita pieniä jämiä oikeasti peseytymiseen ostamatta uutta tilalle tai pienen pieneen tilaan menevänä matkasaippuana reissussa. Koska olen vannoutunut asioiden loppuun kuluttaja, mutta toisaalta teen viikoittaista tavaran vähennystä, ratkaisuni jälleen kerran oli hyödyntää olemassa olevat jämät ostamatta uutta tilalle.

Hieman soveltamalla mummon perintönä saatua ”Kotikonstit – parhaat konstit” opusta tyhjensin jäljellä olevat saippuapalojen jämät kattilaan ja kiehautin vedessä ja oliiviöljyssä yhteen. Joukkoon lisäsin takapihalta nurmikon seassa kasvavia voikukan lehtiä ja terassilla ruukussa kasvavaa sitruunamelissaa. Sekoitin saippuamassaa ja otin sen hetkeksi jäähtymään. Kaapista kaivoin pari kuppia, joihin laitoin seoksen ja nostin kirjahyllyn päälle kuivaan ja lämpimään pariksi viikoksi. Ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut, otin vielä muotoiltavissa olevan toisen, puoleksi jähmettyneen saippuaseoksen ja painelin sen toisen saippuan sisään. Voikukan lehdet antoivat saippualle kivan vihreän sävyn, tosin lopputulos muistutti äkkiseltään hieman epämääräistä kakkapökälettä, mutta eipä anneta sen häiritä :D Tuoksuja välttelevänä mietin tarkkaan, lisäänkö tuoksuksi  mitään, seosta voi siis hajustaa esim. eteerisillä öljyillä. Meillä oli terassin ruukussa myös basilikaa, joten lisäsin sitä ikään kuin hajusteeksi. Ohjeen mukaan saippuamuotit tulisi myös peittää, mutta tästä tuli jokseenkin lipsuttua.

Tarvitsin siis:

  • Kourallinen palasaippuan jämiä
  •  vettä
  • Kourallinen voikukkia lehtineen
  • Kourallinen sitruunamelissan lehtiä
  • Muutama basilikan lehti
  • Ripaus oliiviöljyä

Hommahan ei sinänsä ollut iso – käytännössä aikaa alun valmistusprosessiin meni vähemmän, kuin että olisin lähtenyt kaupasta saippuaa varta vasten hakemaan. Tietysti tuo parin kolmen viikon jähmetysprosessi vie aikansa, mutta mikäli saippuan valmistuksella ei ole varsinaisesti kiire, ei homma ollut kovinkaan työläs kun ainekset sai niin helposti kotoa ja kotipihalta. Kuvan vaaleanpunainen askartelupaperi on mieheni sukulaistädin jäämistöjä. Tällä hetkellä saippua odottaa käyttöön ottoa ko. paperissa.

Kertailin myös kotikirjahyllyn kasviopuksesta juttua voikukista. (Aapala & Aapala: Pääskynhattu, päivänkämmen – kasvikertomuksia. 2007. Otava. ) Kun katse on siirtynyt minimalistisempaan elämäntapaan ja tavaran vähentämiseen – ovat omistamani kirjat saaneet jälleen jonkinlaista lisäarvoa, sillä niistä löytyy juuri niitä helmiä, joita osaa arvostaa ja hyödyntää. Asioissa vähentämällä ja keventämällä uskon löytäväni myös uudelleen aikaa enemmän kotihyllyn kirjallisuuden pariin. Tähän maailmaan hurahtaisin koska vaan vieläkin syvemmälle, vaikka aihepiiri omaan alaan kuuluukin, tuntuu, että vieläkin syvällisempi kasvikunnan hyödyntämistuntemus olisi poikaa. Pikkuhiljaa…. ;) Voikukilla on entisaikaan hoidettu mm. ryppyjä ja voikukan maitiaisnesteellä on hoidettu mm. näppylöitä. Tietysti voikukan lehdet käyvät hyvin myös sellaisenaan salaatinlehdistä. Sitruunamelissa raikastaa ja rauhoittaa.

Hyvää juhannusta! :)

https://www.bloglovin.com

 

Vauvamuistot talteen kotona pyörivillä tavaroilla

2.6.2018 art, Left over materials, Re-use, Repair, Tee-Se-Itse

 

Lapsen vauva-aikana vastaan tuli usein erilaisia jalka- ja käsi-ikuistuksia, esim. askartelumassaan tehtynä. Periaatehan toimii niin, että massasta muotoillaan haluttu tuotos, kuten tässä pyöreähkö pohja ja painetaan jälki siihen. Muotoiltuna massa lämpiää, jolloin haluttu jälki jää siihen paremmin kiinni. Uunissa painettu massa sitten ohjeen mukaan lämmitetään niin, että massa lopulta kovettuu.

Mieheni ehdotti, että jos sellaiset mekin tehtäisiin. Muistin silloin, että minulla on vielä askartelutarvikkeissa 2 massan palaa, joista juuri ja juuri saa muotoiltua pohjan pienen jalan ja pienen käden jäljelle. Olin tyytyväinen, että sain nuo viimeiset palat hyödynnettyä, kun varsinaista käyttöä niille ei oikein ollut – massa oli jäänyt joskus yli joululahja-askarteluista, kun vielä sellaisia harrastin.

Nämä massaläpyskälle ikuistetut muistot jäivät kuitenkin vähän sinne tänne pyörimään ja odottelivat ”jatkojalostusta” lapsen kaapissa. Jossakin vaiheessa sitten ajattelin, että minulla olisi niihin sopivat kehykset varastossa. Kehyksillekään ei ollut enää varsinaista virkaa – ne olivat toimineet parikymppisenä silloisen asunnon seinällä kuvakollaasina ja jääneet tämän jälkeen käyttöä vaille. Laitoin siis kehykset siististi massapalojen viereen, mutta aina kun lapsen kaappia käytiin läpi esim. pieneksi menneiden vaatteiden lahjoituksia tehdessä – ei kehyksiä tullut kuitenkaan sommiteltua loppuun asti. Koska massapalat olivat paksummat kuin tavalliset kuvat – kehykset eivät istuneetkaan ihan sellaisenaan. Jätin siis asian mietintäasteelle.

Tänään oli jälleen päivä, jolloin kävimme lapsen kaapista läpi serkkutytölle menevää tavaraa ja vaatetta ja nyt päätin ”yleisen järjestyksen pidon nimissä” ryhtyä tuumasta toimeen.

Pesin taululasit vielä kotona pyörivällä ikkunanpesuaineella (jatkossa aion pärjätä etikalla) ja kiinnitin lasin ”väärältä puolelta” kehykseen hyödyntämällä pari vuotta sitten hommaamaani kuvioitua ilmastointiteippiä. Samaisella teipillä kiinnitin massapalat taulun taustaan – tausta askarreltuine massoineen paikalleen – ja napsautin metalliset kiinnikkeet taulun takaa normaalisti kiinni. Siinäpä se! Tuunatessa sain idean, että jos kotona ei valmiiksi olisi kuvioitua ilmastointiteippiä – mutta askartelumaaleja löytyisi, voisi ihan tavallistakin ilmastointi-pakkaus- tai maalarin teippiä maalata ja hyödyntää samalla tavalla. Tässä oli tärkein saada lasi pysymään ”väärällä puolella” turvallisesti paikoillaan jolloin jouduin laittamaan teippiä hieman yli – mutta toimii kuitenkin.

Tauluissa on taustapidike, eli ne voi laittaa joko seinälle tai esim. lipaston päälle. Paikkaa täytyy vielä tuumailla…. ;) Onhan tuo kehys vähän sähäkkä ja levoton – katsotaan mihin asettuu :)

(*Kuvasta on kuvanmuokkauksella poistettu lapsen nimi, ne oli siis kynällä kaiverrettu myös massan paloihin.)

https://www.bloglovin.com/

Summer shoes – DIY Project

20.5.2018 art, Bijou, Boots & Shoes, Left over materials, Re-use, Repair, Second Hand, Tee-Se-Itse, tuunaus

 

Kaikenlaista julkaistavaa roikkuu luonnoksissa, mutta monesta jotain puuttuu…

Jaan siis tälle viikolle kesäisen kenkätuunauskuvan, jossa oma överiys pääsi valloilleen ;)

Kengät ovat roikkuneet tuunausta odotellen jo tovin, nämä on tarkoitus yhteen sovittaa erit. saman henkisen kesämekon kanssa.

Kengät olivat ehjät, vähän käytetyt, olen ne ostanut noin 10 vuotta sitten, mutta käyttökerrat ovat jääneet enempi yksittäisiin kesäjuhliin, joten nämä olivat vielä  hyvässä kunnossa siihen asti kunnes lapseni löysi kengät ennen korkealla olevaa kenkätelinettä ja sai niihin ilkeät jäljet. (Tämän jälkeen meille syntyikin kiireen vilkkaa korkealle asetettu kenkäteline ja pakkohan sellainen on olla – varsinkin kenkiä tuunaavana ei halua, että pieni lapsi altistuu tekeleilleni ;))

Kengissä on: kirpputorilta ostetut hiuskukkaklipsit (Nämä taisin hommata tätä varten jo 2 vuotta sitten…)

Decoupage-lakka-tekniikalla siirrettyjä kukkakiiltokuvia 

Kukkiin on ripoteltu marbleerausväriä pisaroina ja keskiosaan tehty ”jalokivi” kiiltävällä askartelumaalilla

Oranssia askartelumaalia on sudittu mm. kohtiin, jotka hieman kärsivät lapsen käsittelyssä.

Maalit ovat olleet minulla jo tovin muista projekteista, osa kiiltokuvista on kulkenut lapsesta asti, joten tässä onnistui pääosin hyödyntämään jo kotona valmiiksi olevia materiaaleja. (Lukuun ottamatta second hand hiusklipsuja).

Vanha kesämekkoni tarvitsee vielä pientä hienosäätöä. Sitten kokonaisuus onkin valmis. Toki pidän kenkiä myös yksiväristen ja pelkistetympien vaatteiden kanssa. (Mekko roikkuu muuten kiinni vanhasta, tuunatusta pyöränvanteesta, joka toimii sekä lamppuna, että kuivaustelineenä… tästä myöhemmin lisää)

(Tässä arkistoista yksi kuva, jossa ko. mekko päällä Turun Ruissalosta kohta kolme vuotta sitten :))

Ihanaa kevättä ja kesää!

 

Sytykekukat mökkiäitienpäivään

7.5.2018 art, Ecological, kierrätys, Left over materials, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Meillä on ollut tapana nyt jo useamman vuoden ajan tavata äitini kotitilalla äitienpäivän korvilla. Tila on jo vuosia toiminut mökkikäytössä. Tänä vuonna tosin vierailemme mökillä jo helatorstaina ja varsinaisen äitienpäivän vietämme tänä vuonna miehen kanssa kahdestaan suuntamaalla Joenrantakahvilaan aamiaiselle.

Pääsiäisen ja vapun sekä lapsen synttäreiden jäljiltä meille oli kertynyt tyhjiä kanamunakennoja. Laitoin talteen tätä varten. Myös ne pari poikkeuksellista kertaa, kun olemme käyneet take away-hampparilla mukaan on tullut kartonkiset juomatelineet. Yleensä välttelen nämä paikat viimeiseen asti ja säästän mahdolliset juomakupit kotiin, joista juon vielä parit kahvit ennen kuin heivaan ne kartonkiin. (Tässä vaiheessa ne yleensä alkavatkin jo hapertua. :D)

Netistä löytyy ohjeita kananmunakennoruusujen tekoon esim. haulla ”diy roses egg”. Itse lähinnä sovelsin mallailemalla leikattuja kananmunakennokuppeja sisäkkäin, hieman rytistämällä ja taittelemalla ja vääntelemällä, eli en tässä taaskaan ohjeita jaa, vaan välitän inspistä ;). Koriksi valikoitui asuntomme entisen omistajan minulle takapihalle jättämä kukkakori, josta heivasin vanhan muovisisuksen pois roskapussiksi. Kuljetusta varten suojasin korin lapsen lelun ympärillä olleella verkolla. Kananmunakennokukkia voi käyttää saunan sytyinä ja korikin alkoi olla jo niin vanha, ettei se meillä olisi kestänyt ulkotiloissa pitkään. (Ei ole esim. lakkakäsitelty, joten ajan myötä hapristuu). Korinkin voi siis lopulta polttaa risuina saunaa sytyttäessä. 

Leppoisaa tulevaa äitienpäivää!

https://www.bloglovin.com

Vaatevallankumous ja rakkaan vaatteen tarina (Fashion Revolution – Love Story)

24.4.2018 Bijou, Boots & Shoes, Left over materials, Minimalism, Re-use, Repair, Second Hand, tuunaus, Zero waste

Tällä viikolla vietetään taas vaatevallankumousta. 24. huhtikuuta tulee kuluneeksi 5 vuotta siitä, kun Rana Plaza -rakennus romahti Bangladeshissa. 1 138 ompelutehtaan työntekijää kuoli ja yli 2 000 ihmistä loukkaantui. Siksi joka vuosi huhtikuun viimeisellä viikolla järjestetään Vaatevallankumous-kampanja, englanniksi Fashion Revolution.

Lisätietoja täältä: https://www.stjm.fi/uutiset/vaatevallankumous-jarjestetaan-23-29-4-2018-nain-yritys-voi-osallistua/

Suora lainaus:

”Tällä hetkellä vaateteollisuus käyttää valtavat määrät vettä, energiaa sekä maapinta-alaa. Silti valitettavan suuri osa vaatteistamme päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi hyvin lyhyen käyttöajan jälkeen. Siksi meidän on löydettävä uusia vaatteiden kuluttamisen tapoja. Jatkossa meidän on ostettava vähemmän mutta parempilaatuisia vaatteita sekä vastustettava kertakäyttömuotia ja turhia heräteostoksia. Tärkeintä on kuitenkin sitoutua hankkimiimme vaatteisiin. Meidän tulisi pitää vaatteistamme hyvää huolta ja käyttää jokaista vaatettamme vähintään 30 kertaa. Kukaan ei voi korvata isoäidiltäsi perimää kaunista takkia tai sitä täydellistä mekkoa, jonka ostit lomamatkalta itsellesi matkamuistoksi. Mitä enemmän kiinnymme jo omistamiimme vaatteisiin, sitä paremmin pidämme niistä myös huolta. Osallistu Vaatevallankumoukseen jakamalla sosiaalisessa mediassa jonkin rakastamasi vaatteen tarina ja rohkaise muita tekemään samoin.”

What’s your love story?

Itse ajattelin tulla jakamaan kuvan tällä kertaa mekosta, johon liittyy paljon muistoja tärkeistä elämän hetkistä. Kyseessä on puuvillainen, korallin värinen hellemekko, jonka olen tilannut arviolta 10 vuotta sitten itselleni postimyynnistä. Raskausaikana siirryin käyttämään mekkoa selkeästi ympärivuotisesti, näin vältyin ylimääräisiltä vaatehankinnoilta. Kun mekon kanssa puki sukkahousut ja villatakin – oli mekko varustettu myös talveen. Imetyksessä mekko toimi sutjakasti, kun siinä oli olkaimina aluksi pelkät rimpsunauhat. Välillä myös nukuin mekossa, koska se oli niin kevyt. Meidän kihlajaiset pidettiin mökkimäisessä ympäristössä rantasaunoineen – tämä mekko päätyi ylle, sillä se ei kuitenkaan ollut turhan juhlava. Kihlajaisten jatkoilla toinen olkain irtosi kokonaan.

Monikäyttöisyyden lisäksi mieleenpainuvin h-hetki oli kun poikamme synnytys käynnistyi. Olin kotisohvalla tuo mekko päällä ja limatulppa irtosi – samaan aikaan mekon helmasta tippui hyvin teatraalisesti iso kasa helmiä rivissä, vaikka niitä ei ollut koskaan aiemmin irronnut, eikä mekko jäänyt mihinkään kiinni. En koskaan varmaan unohda sitä helmien putoamisen ääntä. Hetki oli todella pysäyttävä!

Uudistin mekon vielä jatkokäyttöön jo ihan tunnearvonsa vuoksi Ompelimo Rokitalla. Sain idean hyödyntää kultaista poronnahkaa harnesin muodossa, koska tiesin Millan varastoissa olevan kultaista leikkuutähdettä ja olin nähnyt hänen tehneen harneseja aiemmin. Siihen, mitä tällä  kertaa puis mekon kaveriksi, vaikutti pinterestin ideakuva. Käytän välillä pinterestiä olemassa olevien vaatteideni yhdistelyyn. (Hieman meni kuvassa hame epäedullisesti ryttyyn takaa, mutta tämän parempia kuvia minulla ei nyt ollut käytössä ;))

 

Mekko: Noin 10 vuotta sitten postimyynnistä, Poronnahka Harness-muokkaus, Ompelimo Rokita

Jakku: Second Hand, Punainen risti, Itse maalatut napit (kulta), Muokkaus tilkuilla takaa, Ompelimo Rokita

Korkokengät: Kirpputori (Orivesi), (kaupan jäämistö)

Laukku: Noin 7 vuotta vanha, Laukkujen varastomyynti, Joensuu, (Ostettu tätä mekkoa silmällä pitäen, liike on sijainnut vanhassa puutalossa, joka oli purku-uhan alla – onkohan liikettä vielä?

*Vielä pieni päivitys – Harnessin koristeelliset metallisoljet ovat Ompelijan hajonneista kengistä jatkokäyttöön pelastetut, ainoastaan renkaat ovat uusia.

 

(Ideakuva pinterest)

 

 

https://www.bloglovin.com

Inspiraationa rusettiluistelu (Retro/vintage style)

10.4.2018 art, Hats, Left over materials, Re-use, Second Hand, Travel in Finland, tuunaus, Vintage

Kävelymatkan päässä meiltä on pieni metsäinen luistelukenttä, jossa tähän asti on aina ollut hyvin tilaa. Pidän paikasta, koska siellä saa fiiliksen kuin luistelisi luonnonjäillä. Lapsikin sai ensi kosketuksen luistimiin tällä jäällä tänä talvena. (Itse taisin kokeilla saman ikäisenä luistelua mökkijärven jäällä..) Omat luistimeni ovat varmaan ala-yläasteen taitteesta – ei ole jalka kasvanut. Luistelemaan on pitänyt mennä monena vuonna, mutta jostain syystä se on ollut se talvilaji, joka on jäänyt väliin. Lapsena kävin usein kavereiden kanssa luistelemassa, eikä ollut pois hinkua. Tänä talvena kelit suosivat ja luistelemaankin ehdittiin – mutta kyllä huomasi, että viime kerrasta oli aikaa! Nyt ehdin innostua ja kentät jo sulavat.

Olen myös monesti katsellut Suomessa kulkiessa ihan pieniä luistelukenttiä – ja kaukaloita keskellä maaseutuja, niihin tunnen myös kovasti vetoa. Voi olla, että kylässä ei ole esim. kauppaa – mutta vanhan koulun vierestä löytyy luistelukenttä tai – kaukalo. Noihin paikkoihin tekee mieli matkan varrella pysähtyä. Luonnonjään muodostuminen on käynyt niin epävarmaksi – Isäni luisteli lapsena vielä Varsinais-Suomessakin kouluun. Nyt syysjäiden muodostuminen Lapissakin on viivästynyt tai muuttanut muotoaan.

Poolopaita – Retro (Hyvon, Finland) saatu joululahjaksi

Hame: Second hand Fida, Nepparirusetti poronnahkatilkusta, Ompelimo Rokita

Legginsit (villasekoite) – Second hand, saatu

Villasukat: Anopin tekemät

Hansikkaat:  Prahasta torilta 15 v. sitten

MyssyKotimainen, löytö lapsuudesta, otettu uudelleen käyttöön.

 

Katselin Vintage- ja retrohenkisiä luistelukuvia pintrestistä ja sain niistä pienen inspiraation. Edellä luetelluista vaatteista todettakoon rusettihameen osalta, että joskus hyvin pienellä tuunauksella/lisäyksellä vaatteesta voi saada juuri itselle mieluisen ja saada uutta fiilistä. Tämä hame oli aiempana talvena tarttunut mukaan kirpparilta, koska ajattelin, että kirjaillen kudottu pinta näyttää hyvältä, vaikka siihen tulisi myöhemmin nyppyjä. Poolopaita on juurikin mieheni sukulaisen vanhoja kyläkaupan jäämistöjä ja sain tämän yhtenä ”kierrätysjoululahjana”. Mitoitus on itselleni just passeli. Hansikkaat ovat samat kuin naistenpäivän viininpunaisessa asussa. Myssy on lapsuudestani ja olen ottanut sen uudelleEn aktiivikäyttöön lapsuudenkodistani. Muistan vielä, että Lakki hommattiin Rovaniemeltä, kun olin noin 1o vanha. Syynä oli se, että olimme ensi sij. talvitakkiostoksilla ja sää oli hyytävä, pakkasta oli päälle -20 asteen ja siihen päälle kipakka lumipyry. Takkiin etsittiin sopivaa hattua kuumeisesti, mutta ihan heti sitä ei löytynyt. Mukaan tarttui ensin tämä kotimainen villasekoitemyssy, joka oli värinsä puolesta sopiva takkiin mutta hieman isohko. Lakki ei myöskään olisi riittänyt koko talveksi Lapin pakkasiin, mutta jotakin kun piti kelistä johtuen päähän laittaa, niin sain ensin tämän ja sen jälkeen metsästimme minulle vielä kunnon karvalakin.

(Tässä vielä kuvakooste pinterestin ideakuvista, olkaa hyvä:)

(Lähde: Pinterest)

https://www.bloglovin.com/feed

https://www.blogit.fi/

 

 

 

Wanhan Warkauden tunnelmaa vol.1 & poronnahkatilkuilla tuunattu kesähame talvikäytössä

3.4.2018 art, Left over materials, Minimalism, Travel in Finland, tuunaus, Zero waste

Majoituksemme – Warkauden klubi – (ja osa minimalistista pakkaamista joka helpottaa mökki- ja kaupunkivaatteiden yhdistelyä)

Hame: Kohta 10 vuotta sitten ostamani kesähame, tuunattu poronnahkan leikkuutähteellä, Ompelimo Rokita. Tässä otettu talvikäyttöön. Menee matkustaessa pieneen tilaan. Tuunauksen ideana on, että sain hameeseen haluamaani näennäistä pituutta & raskaampana poronnahkainen piparireunus pitää kevyen hameen paremmin paikallaan myös kesän tuulessa ilman, että joudun tinkimään hameen miellyttävästä keveydestä. Hameen takana on nepparirusetti, jonka voi tarvittaessa irrottaa.

Paita: Merinovillainen musta monikäyttöpaita, tilattu Suomen luonnonsuojeluliiton kautta 5 vuotta sitten. Paidan voi yhtä hyvin pukea mökille, kuin yhdistää hameen kanssa perusmustaksi yläosaksi talvella.

Legginsit: Second hand, saatu. Soveltuu myös kuorihousujen alle talviurheiluun ja mökkioloihin lämmittämään.

Kengät: Jälleen kerran metsästysmaiharini. Näin lyhyelle lomalle en viitsinyt pakata mukaan monia kenkiä. (Uimavaatteissa oli mukana kahluutossut, joita pidin hotellissa myös sisäkenkinä – kuivuvat nopeasti – näin maiharit saivat välillä levätä, muutoin suosin villasukkia)

Huivi: Saatu tuliaisena appivanhemmilta. Soveltuu niin kaula- kuin hartiahuiviksi. Materiaalinsa puolesta huivin voi taiteilla vaikka topiksi. Huivitoppien ansiosta olen välttänyt ylimääräisten kesätoppien oston.

 

Viime aikoina blogimaailmassa silmiini on osunut keskustelua kotimaan matkailusta – milloin sen kalleuden takia, milloin ilmastoteemana, milloin uusien tuulien kautta. Itse pidän kotimaan matkailua koskevista blogipostauksista, osittain taustani takia ja osittain siksi, että ne tuovat välillä esille hyvin lämminhenkisesti pieniä kohteita, joko retkeilyä, historiaa tai paikallista kulttuuritarjontaa valottaen.

Blogia aloitellessa ajattelin, etten syventyisi tähän aiheeseen – ihan vaan paisumisen vuoksi. Ajattelin kuitenkin, että ehkä voin samalla myös esitellä vaateteemoja. Yksi seikka oli myös se, että esim. retkeillessä ja luonnossa haluan keskittyä itse retkeilyyn ja olla miettimättä somemaailmaa ja blogia. Mutta… nyt kun olen seurannut keskusteluita, on alkanut tuntua siltä, että ehkä voin valottaa tätä kenttää omasta näkövinkkelistäni. Tällä kertaa postaus kuitenkin paneutuu enemmän kaupunkikohteeseen (ja sen yhdistämiseen mökkeilyn kanssa).

Olemme pyrkineet yhdistämään mökki- ja sukulaisten tapaamismatkoille joitakin vierailukohteita ja näin ollen harrastamaan kotimaan matkailua. Nämä kohdat ovat meidän perheessä ne, joissa auton käyttö näkyy eniten. (Perheessämme on yksi auto joka ei ole päivittäisessä käytössä – minä ensisijaisesti pyöräilen ja kävelen ja toissijaisesti käytän bussia ja tarvittaessa junaa reissatessa). Mieheni ajaa töissä firman työautolla. Kaupunkiajossa pyrimme yhdistämään mahdollisimman monta käyntiä samaan ja näin ollen ajoja kertyy kaupungissa vain kourallinen/kk. Pyrimme sitten näillä pidemmillä ajoilla saamaan myös ”matkailun nälän” talttumaan ja harrastamaan ”henkistä sivistystä ja irtiottoa”. Nyt pääsiäisenä meillä oli pitkästä aikaa mahdollisuus muutaman päivän irtiottoon perheen kesken.

Vierailimme mieheni vanhempien mökkikäytössä olevalla tilalla Etelä-Savossa, joka on toiminut aikoinaan kyläkauppana. (Sieltä myös esim. vintage nappeja olen löytänyt…). Samaan syssyyn näimme myös mieheni vanhempia, jotka olivat oikeastaan eläkeläisinä paluumatkallaan pohjoisesta. Mökillä aika kului pitkällä potkukelkkalenkillä ja puusaunalla maustettuna. Kelihän oli aivan nappi ja aurinkoa riitti iltaan saakka. Lankalauantaina suuntasimme jo kotiinpaluumatkalle, mutta emme suinkaan kotiin asti vaan Varkauteen yöksi, koska mökkimatka kulki Varkauden kautta. Lähinnä lasta ja omia reumakolotuksiani ajatellen kävimme Varkaudessa la aamupäivästä pienessä kylpylässä (Kunnonpaikka). Ei ollut ryysistä :D Tämän jälkeen etsimme majoituspaikkamme -joka löytyy keskustasta- eli Varkauden klubin http://www.varkaudenklubi.fi/majoitus/.

 

Etuoven kauniit puuyksityiskohdat (Etualalla Warkauden klubin haamuko? ;))

 

Kubi on tunnelmallinen ja kaunis vanha puurakennus, jolla on mielenkiintoinen historia herrasmiesklubina liittyen tehdaskaupungin kehitykseen. Perheemme majoittui 65 euron hintaan huoneessa, jossa oli oma kylpyhuone kylpyammeineen. (Kuin sattumalta kassiin oli jäänyt pieni kylpyvaahto, joka minun piti lahjoittaa nurkistamme anopille..) Aamupalan sai ostaa erikseen ja sen sai nauttia avarassa puulattiaisessa salissa. Paikka oli lapsiystävällinen ja salissa oli myös leluja. (Miehelläni sattui pieni aavemainen kohtaaminen aamupalapöydässä kun hän luki sanomalehteä. Kuulemma tuntui kuin joku hahmo olisi tullut nojailemaan siihen ikään kuin kurkistaen, mitä lehdessä kirjoitetaan. ;))

Tunnustan tähän samaan hengenvetoon, etten pidä oikeastaan varsinaisista hotelleista. Esim. ketjupaikoissa tuntuu, että ne näyttävät joka kaupungissa ”samalta”. En myöskään pidä siitä ”uuden hajusta”, joka itselläni ottaa nenään. Ymmärrän tietysti allergiaihmisiä, että ”vanha nuhjuinen kokolattiamatto” voi yhtä hyvin ahdistaa – tässä kohteessa ei kokolattiamattoa tarvinnut kuitenkaan joka huoneessa kohdata.

 

Varkaudesta löytyy museotarjontaa http://www.varkaus.fi/museot ja aloin harkita museokortin hankkimista, joka kävisi aina Hangosta Inariin. https://museot.fi/Tämä kuvassa oleva ”Varkauden museot” osa oli vierailuajankohtanamme kiinni, mutta rakennus oli niin kaunis pääsiäisauringon valossa, että oli pakko pysähtyä. Samalla tarkistin aikataulut seuraavaa mökkireissua silmällä pitäen.

La illalla teimme pitkän kävelylenkin ihastellen jo toistamiseen auringonlaskua ja bongailimme kohteita, joissa voisimme vierailla seuraavalla mökkikäynnillä. Saimme ihastella myös täyskuuta, joka näkyi vielä illalla kivasti hotellihuoneen ikkunasta.

Sunnuntaina suuntasimme Mekaanisen musiikin ”museoon”. Olin vieraillut tuolla viimeksi lapsena ja vanhan ja antiikkisen ystävänä silmä lepäsi opastetulla kierroksellamme. Opastus oli tehty pilke silmäkulmassa, joten mistään kuivasta kierroksesta ei todellakaan ollut kyse! Edellä ja jäljessä olevat kuvat ovat mekaanisen musiikin museosta. (Eikä ollut ryysistä – olimme ensimmäiset asiakkaat – museo avattiin juuri 1.4! – talvikuukausina museo toimii muuten ennakkovarauksesta)

 

 

 

Museossa on myös torvea soittava, punasilmäinen fauni

Lähtiessä kävimme syömässä vielä kävelykadun vietnamilaisen ravintolan seisovassa pöydässä. Maanantai jäi vielä aikaa pääsiäisen viettoon kotikonnuilla – tarkoitus oli mennä tähän lähelle pilkkimään  mutta sää kääntyi niin lumiseksi, että päädyimme ainoastaan ulkoilemaan muutaman laskun verran pulkkamäkeen – muuten, pulkkamäessä ei ollut ketään muita, koska sää oli niin kovasti jo vaihtunut. Vältimme pitkälti pääsiäisruuhkat – ja saimme sekä palan kulttuuria, että mökkitunnelmaa, lepoa että ulkoilua. Onneksi ei tarvinnut ajaa esim. Lapin hiihtokeskuksista maanantain lumipyryssä tai venailla lentokentillä :)

Tein huomioita esim. jätteen määrän mahdollisesta lisääntymisestä lomamatkoilla ja siihen, miten aiomme ottaa asian huomioon. Tämän aiheen voin kuitenkin säästää toiseen kertaan.

https://www.bloglovin.com/

https://www.blogit.fi/