Selaat arkistoa kohteelle Lahjojen vaihto.

Hellyyttävä Joulu. 23 päivä Joulukuuta

23.12.2014 Lahjojen vaihto, Yleinen

Nyt oltiin jo niin lähellä joulua, että vain yksi yö oli nukuttava. Lapset odottiva tietenkin innolla joulua. Kysymyksiä tuli vanhemmille, että onkohan tontut vieneet ne meidän lahjatoivomus kirjeet jo pukille. Milloin oikein se pukki tulee ja millä se oikein tulee. Vanhemmat olivat välillä oikein helisemässä lasten kanssa.

Himmelin Liisallekkin oli tämä joulu monella tapaa erikoinen. Ensinnäkin hän sai nyt viettää ensimmäisiä oikeita synttäreitään. Aina ennen ne on hoidettu samalla kun on ollut joulu. Toiseksi hän menee aattona kihloihin toista kertaa. ja kolmanneksi, hänelle tulee vieraita omille synttäreille ja kihlajaisiin. Kun ei lapsia hän koskaan saannut entisen miesvainajansa kanssa niin joulutkin ovat olleet aika tyhjiä. Mieheni kanssa vaihdettiin aattona lahjoja ja istuttiin hiljaa kuunnellen joululauluja. Kuitenkin he olisivat toivoneet lasta mutta niitä ei heille suotu. Monesti Liisa on ajatellut asioita niin, että jos heillä olisi ollut lapsia, olisi jouluissakin ollut jotain erikoista ja ihmeellistä. Ja kun ne lapset olisivat kasvaneet aikuisiksi olisi heillä ollut pieniä lastenlapsia seuranaan. Haikeaa miettimistä mutta kun ne asiat vaan tulevat välillä mieleeni.

kynttilä 2

Auto saapui Sykerön pihaan aamupäivällä. Alma säntäsi oitis pihalle ottamaan poikansa perhettä vastaan. ”Missäs lapset ovat, et kai jättänyt heitä kotiin”. ”Kyllä lapset ovat vaimoni kanssa takapenkillä. Taisivat vaan nukahtaa matkan väsymyksestä”. ”Antakaa mulle toinen lapsi niin vien hänet sänkyyn jatkamaan unia”. Poika ojensi perheen pienemmän äitinsä syliin ja Alma lähti kantamaan pientä lasta hiljaa sisälle Jaskan tukien vaimoaan. Alma supatteli hiljaa lapselle jotain hennolla äänellä. Kukaan ei saannut mitään selvää tästä hiljaisesta supinasta. Lapsen Alma laski hiljaa sängyn päälle ja raotti puvun vetoketjua auki. Kädet hän otti hioista pois, samoin lapsen käsiä suojaavat tumput. ”Voi miten pienet kädet sinulla lapsi oikein on”. Enään ei hän voinut pidätellä onnenkyyneleitään sisällään vaan antoi niiden valua pitkin poskia rinnalleen. Nyt oli Alma taas onnellinen ”Nyt minä sain heidät nähdä, miten minun on niin hyvä olla”. Alma meni pyyhkimään silmiään pesuhuoneeseen. Siellä peilin edessä hän risti kädet ja kiitti Jumalaa tästä onnen päivästä.

hyvää joulua Irene ja Taavetti päättivät lähteä tänään viemään kukkia kaikille tutuille perheille jotka ovat näissä auttamisissa olleet mukana. Huomenna heidän piti vasta nämä asiat järjestää mutta kun silloin on Liisan ja Vilhon synttärit. Kaikkiaan näissä talkoissa oli mukana 27 auttajaa. Kukkasiakin oli koko auton takapenkki täyteen. Ehkä se on pieni lahja mutta pääasia että kaikkia muistetaan rakkaudella. Ja kuinka tämä auttaminen on yhdistänyt tämän kylän asukkaita. Heistä on tullut vahvoja ja toiset aina otetaan huomioon. On hienoa asua tässä kylässä jos vaikka itselle sattuisi jotain tapahtumaan. Ei varmaan tarvitsisi soittaa ketään apuun vaan joku kuitenkin kyselisi meidänkin vointia.

Irene ja Taavetti nousivat autoon ja lähtivät jakamaan kukkia. Hetken ajettuaan he huomasivat suuren ihmismäärän kävelevän vastaan. Lähemmäksi saavuttua ihmisiä huomasivat he heidän olevan varsin tuttua väkeä. Kävelijät heiluttivat autoa pysähtymään. Niinpä Taavetti pysähtyikin ja kyseli, ”Mihinkäs Te oikein olette menossa”. ”Teillehän me olemme tulossa tuomaan joulukukkia”. ”Ja me olemme tulossa Teille tuomaan kukkia”. Mitäs me nyt sitten oikein tehdään ajattelivat kaikki ihmiset tiellä seisoskellen. ”No mennäänkö meille sitten. Käännetään auto ja mennään edeltä keittämään kahvia valmiiksi”. Niin Taavetti ajoi ensimmäiseen tienhaaraan ja käänsi auton, lähtien sitten ajamaan kotiaan kohden. Kävelijät jatkoivat matkaa kävellen perässä.

 

tortutIrene oli saannut ensimmäisen pannullisen jo kahvia valmiiksi ja toinen pannullinen oli valuamassa. Vieraat saapuivat juuri pihalle ja Taavetti meni aukaisemaan ovea heille. ”Tervetuloa vaan, kaikki sisälle, ehkä me mahdutaan kaikki tänne”. Keittiö ja olkkari täyttyivät vieraista ja kaikille riitti juuri ja juuri istuin kun Taavetti oli vielä yläkerrasta hakenut kaikki mahdolliset tuolit ja jakkarat. Pullaa otettiin pakkasesta ja laitettiin microon lämpiämään. Mutta ennen kahvia halusivat kaikki ojentaa Irenelle ja Taavetille kukkasen. Samalla Irene ojensi myöskin kukkasen takaisin. Pieniä kiitospuheitakin pidettiin. Päällimmäiseksi jäi Irenen puheesta pieni pätkä. ”Olemme Teistä kaikista ylpeitä. Meillä on hienoja naisia ja miehiä, auttajia silloin kun joku tarvitsee apua. Teidän kanssa oli erittäin hauskaa tehdä työtä. Ja miten tämä kaikki on vaikuttanut tähän kylään. Nyt jokainen haluaa pitää toisistaan huolta vieläkin papemmin kuin ennen. Olemme kiitollisia siitä, että olemme voineet työskennellä Teidän kanssa”.

Vieraista jäi yksi pidemmän puheen pitäjästä mieleen eräs kohta puheesta. ”Olemme onnekkaita, että meillä oli tälläiset tien näyttäjät. Ehkä kainous esti meitä menemästä ennen auttamaan esimerkiksi vanhusten ruohonleikkuuta. Mutta nyt on niin helppoa kävelle portista sisään ja kysyä tarvitteko apua, minä haluan auttaa Teitä. Oli meillä hienot pomot, kyllä haluan vastaisuudessakin tulla Teille töihin”.

pukki huilaaSitten juotiin kahvia ja Linqvistin Rainekin aukaisi suunsa. Eihän sitten kenenkään tarvinnutkaan enään puhua. Raine hoiti puhumisen ja vieraiden naurattamisen.

Alma oli Jaskan kassa kotona. Hän ei voinut lähteä Irenelle kylään kun oli itsellä rakas poika käymässä perheensä kanssa. Kyllä Alma kerkisi kahvit keittää ja juodakkin mutta kyllä suurin aika meni lasten kanssa olemiseen. Ja lapsillakin oli hauskaa kun he huomasivat Alman ja Jaskan heidän kanssaan touhuavan.

Kyllä tuntui tällä Muljakan kylällä olevan nyt kaikki hyvin. Ihmiset puhalsivat iloisesti samaan hiileen. Kaikki tuntui olevan nyt hyvin. On mukava katsoa, huomioiko pukki lahjoja tuodessaan tämän kylän kiltit ihmiset.

Jatkuu huomenna sarjan viimeiseen osaan.

piki