Selaat arkistoa kohteelle kierrätys.

Sytykekukat mökkiäitienpäivään

7.5.2018 art, Ecological, kierrätys, Left over materials, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Meillä on ollut tapana nyt jo useamman vuoden ajan tavata äitini kotitilalla äitienpäivän korvilla. Tila on jo vuosia toiminut mökkikäytössä. Tänä vuonna tosin vierailemme mökillä jo helatorstaina ja varsinaisen äitienpäivän vietämme tänä vuonna miehen kanssa kahdestaan suuntamaalla Joenrantakahvilaan aamiaiselle.

Pääsiäisen ja vapun sekä lapsen synttäreiden jäljiltä meille oli kertynyt tyhjiä kanamunakennoja. Laitoin talteen tätä varten. Myös ne pari poikkeuksellista kertaa, kun olemme käyneet take away-hampparilla mukaan on tullut kartonkiset juomatelineet. Yleensä välttelen nämä paikat viimeiseen asti ja säästän mahdolliset juomakupit kotiin, joista juon vielä parit kahvit ennen kuin heivaan ne kartonkiin. (Tässä vaiheessa ne yleensä alkavatkin jo hapertua. :D)

Netistä löytyy ohjeita kananmunakennoruusujen tekoon esim. haulla ”diy roses egg”. Itse lähinnä sovelsin mallailemalla leikattuja kananmunakennokuppeja sisäkkäin, hieman rytistämällä ja taittelemalla ja vääntelemällä, eli en tässä taaskaan ohjeita jaa, vaan välitän inspistä ;). Koriksi valikoitui asuntomme entisen omistajan minulle takapihalle jättämä kukkakori, josta heivasin vanhan muovisisuksen pois roskapussiksi. Kuljetusta varten suojasin korin lapsen lelun ympärillä olleella verkolla. Kananmunakennokukkia voi käyttää saunan sytyinä ja korikin alkoi olla jo niin vanha, ettei se meillä olisi kestänyt ulkotiloissa pitkään. (Ei ole esim. lakkakäsitelty, joten ajan myötä hapristuu). Korinkin voi siis lopulta polttaa risuina saunaa sytyttäessä. 

Leppoisaa tulevaa äitienpäivää!

https://www.bloglovin.com

Sunday plogging – hölkkää ja roskien keräystä Natura-alueen lähistöllä

29.4.2018 Ecological, kierrätys, Tee-Se-Itse, Zero waste

(Roskaisen maaston rajamailla)

Ilmojen puolesta on harpattu kohti kevättä ja väliin on mahtunut myös oikein aurinkoisia kevätpäiviä. Toissa sunnuntaina ajattelin tehdä hyvän mielen ulkoilulenkin samalla lumen alta paljastuvia roskia keräten. Viime aikoina on uutisoitu ruotsalaisena pidetystä ilmiöstä – ploggauksesta, joka yhdistää hölkän ja roskien keräämisen. Lisätietoja saa mm. täältä:

https://www.stara.fi/2018/03/08/plogging-yhdistaa-holkan-ja-roskien-keraamisen/

https://www.bbc.co.uk/bbcthree/article/237c63d4-0a54-406a-ae51-ad677a872456

Ajattelin, että otan kohteekseni kaupungin alueelta pätkän Noljakan mäen Natura-alueen http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Noljakanmaen_alue(6785)  läheisten lenkkipolkujen verkostosta. (Palaan kohteeseen puhtaasti luontoretkikohteena myöhemmin). Muutama siirtymä minulla oli kuitenkin kotiovelta hölkäten myös autoteiden varsilta, joten sain myös perspektiiviä siitä, poikkesivatko alueet toisistaan, kun kyseessä saattoi olla ainoastaan 50 metriä eroa, jos sitäkään. Lähdin liikkeelle hyvällä, keväisellä mielellä.

Olen pyrkinyt tekemään postauksia inspiroivaan sävyyn ja niin oli tarkoitus tehdä nytkin – ”Hei me plogataan – on siistiä ja teen jotain hyödyllistä” – asenteella. Nyt kuitenkin myönnän, että eteen nousi turhautuneisuus ja suora vitutus. Näin ollen myös postauksesta tuli enemmän asiapitoisempi. Lenkiltä palasin hiljaisena, enkä ollenkaan niin energisenä, kuin olin kuvitellut. Tunsin voimattomuutta roskan määrän edessä. Haluankin siis nostaa esiin myös Jätelain Roskaamiskiellon** sekä sen, että kaupungin ja kunnan sivuilta löytyvät tarkemmat jätehuoltomääräykset*.

Havaitsin heti tietyt ”tyyppiroskat”. Tupakan tumppien lisäksi erinäisiä paperin ja pahvin palasia saattoi olla siellä täällä, lisäksi erinäistä osittain silppuuntunutta muoviroskaa löytyi sekä korkkeja. Koiran jätökset olivat häiritsevän hallitseva näky lähellä kiinteistöjä. Alla on erittelyä löytyneistä roskista.

1. Tupakkatuotteet

Ketään ei varmaan yllätä se, että tupakantumpit olivat yksi keskeisin roskan muoto, mitä matkalla tuli vastaan. Selkeä ero oli kuitenkin sillä, että tumppeja – kuten muitakaan roskia ei enää ollut lähellekään samassa mittakaavassa lenkkipoluilla aivan Natura-alueen kupeessa, kuin korttelin, kahden päässä sijaitsevalla kävelypolulla. Tupakointiin liittyy kuitenkin muutakin roskaa, kuten pakkauksia ja muovikääreitä pakkausten ympärillä. Nämä näkyivät myös selkeästi ploggauksessa. Näiden suhteen iski uupelus, ja se, että olisin ottanut asiakseni myös katuosuudet muutaman korttelin verran kohti ulkoilupolkuja – en olisi tainnut yksinäni ensinnäkään ennättää edes lenkkipoluille asti. :( niin paljon roskaa oli noilla katuosuuksilla!

2. paperi- ja pahvipakkaukset sekä – silppu

Osaa papereista pidin tahattomina roskina, jotka helposti tippuvat taskusta esim. puhelinta, avaimia tai nenäliinaa kaivaessa. Yksittäisetkin paperin palat kuitenkin hajoilevat ja silppu leviää ympäriinsä. Kuvan kartonkiroska on jo sen verran isompi, että sen tippuminen epähuomiossa on jo epätodennäköisempää. Ehkä paras keino olisi muistaa tyhjentää taskut roskista roskikseen heti kun mahdollista – muuten ne helposti unohtuvat taskun pohjalle ja saattavat vahingossakin päätyä ympäristöön.

3. Muovi, muovi muovi….

 

Muoveja oli ympäristössä hälyttävän paljon. On totta, että kaistale Natura-alueen vieressä oli siisti ja lähes roskaton, mutta aivan ko. lenkkimaaston lähistöllä muoviroskan määrä lisääntyi. Nämä alueet olivat juurikin niitä asfaltoituja osuuksia, jossa autot pääsivät vaivattomasti kulkemaan. Harmikseni huomasin erityisesti take away kuoria – joita siis ainakin omassa elämässäni koitan välttää viimeiseen asti. Nämä vihuliaiset tuotteet usein hajoavat päälle astuttaessa ja niistä irtoaa pienen pientä muovisilppua ympäristöön. Viime aikoina muovi on puhututtanut mediassa. Esim. näin https://yle.fi/uutiset/3-8610827  

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/180473-pohjois-karjalankin-jarvet-ovat-mikromuovin-saastuttamia

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005659442.html

YNNÄ MUITA LUKUISIA ARTIKKELEITA JA KESKUSTELUITA, MUTTA AIHE EI KOSKENUT YKSINÄÄN MUOVIA, JOTEN JÄTÄN TÄMÄN OSUUDEN TÄHÄN.

Tässä valossa en myöskään ihmettele mikromuovien tai muovien päätymistä omiin vesistöihimme, vaikka ymmärrän, ettei roskaaminen ole suinkaan ainoa aiheuttaja. On totta, että yksinään ESIM. muovipussien kiellolla emme ehkä voi vaikuttaa suuressa mittakaavassa kokonaisuuteen, eikä varmuudella vielä tiedetä haittavaikutuksista. MUTTA SIIHEN MIHIN VOISIMME HELPOSTI VAIKUTTAA OMASSA ARJESSA JA OMASSA ELINYMPÄRISTÖSSÄ ON SE, PÄÄTYYKÖ ROSKAA LUONTOON VAI EI!

Olen myös törmännyt ehkä puolustelevaankin puheeseen siitä, ettei maailman merien muovijätemääriä voi verrata omiimme, koska meillä on toimiva jätehuolto. Nostetaan esille se muoviongelma Aasian maissa, jolloin omamme on pieni pisara meressä, josta ei voi edes puhua samana päivänä. Ymmärrän näkökannan, mutta jo pelkästään lyhyellä ploggausretkellä alan suhtautua siihen penseästi. On hyvä herätellä keskustelua ja asettaa asiat mittasuhteisiin. Mutta onko tässä myös se vaara, että kun asiat laitetaan riittävän isoon mittakaavaan, emme enää havaitse omaa ympäristöämme ja keskity sen vaalimiseen? Yhtään jätehuoltoa moittimatta nään selkeän valuvian – yksittäisten kansalaisten välinpitämättömyyden! Yksittäiset kansalaiset ovat osa jätehuoltojärjestelmää – emme voi ajatella, että jätteen haltijoina voimme hylätä roskan ja joku sen korjaisi automaattisesti pois. Roskat tuppaavat kulkemaan myös tuulen ja lintujen mukana. Natura-alueen  läheisyydestä on lopulta lyhyt matka vesisistöjen äärelle… asia ei koskaan liity pelkään esteettisyyteen ja ympäristön siisteyteen vaan jätteen kiertokulku on aina osa asiaa.

Vertailu on hyvä keino katsastella asioita, mutta tiedämme varsin hyvin, että vertailussa aina joku tuppaa olevan ”enemmän, suurempi, haitallisempi tai vaarallisempi”… you name it. On siis helppo jättää punninta siihen ja olla kysymättä, tulisiko asialle tehdä jotain, koska aina jossain on joku asia, joka on ”PALJON PAHEMPI TAI HEIKOMMASSA TILASSA”.

4. Koiran ulosteet

Minusta sillä ei ollut merkitystä, oliko kyseessä metsäisempi kaistale kävelypolkua vai ihan katuosuuksien piennar – KOIRAN KAKKAA OLI JOKA PUOLELLA! Tähän eivät resurssini riittäneet. Onko niin, ettei kakkaa mielletä roskaksi, kun se noin periaatteessa on ”luonnontuote”? Koiran kakan voi laittaa koirankakkaroskisten lisäksi biojätteeseen ja muovipussissa polttokelpoiseen jätteeseen. Asianmukaisesta koiran kakan kompostoinnista on tarkemmin säädetty Joensuun kaupungin jätehuoltomääräyksissä. http://www.joensuu.fi/documents/11127/205670/Jätehuoltomääräykset+1.2.2016+alkaen/d2e517ff-a3ba-409d-9b1a-1c170bff28f0 Myös isot hiekkaiset pökäleet kuuluvat polttokelpoiseen jätteeseen:

https://www.puhas.fi/lajittelun-abc/koirankakka.html

Määrät ovat kuitenkin niin valtavia ja maatuminen hidasta, että omistajien tulisi huolehtia taajamassa kakat asian mukaisesti kiertoon. Meillä on surullinen näky vastapäisessä metsikössä, josta on muodostunut oikea koiran kakan hautausmaa kalkkeutuneine torneineen, johon kaikki muu irtoroska on sekoittunut – tämä ei kuitenkaan kuulunut varsinaiseen ploggausalueeseeni.

5. Tölkit

Näitä ei tullut vastaan kuin yksi! Mutta miltä ympäristö näyttäisi ilman panttijärjestelmää? Joskus vastaan tulee myös metallikantoja ja teräviä pullonkorkkeja, joihin satuttaa jalkansa. Muutama koiran omistaja on tätä minulle kironnut. Viime vuonna hätkähdin törmättyäni Maseudun tulevaisuuden uutiseen lehmien suolistoon joutuvasta alumiinitölkkiroskasta:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/kutriina-kuoli-metallinpalaan-ihmisten-pitäisi-ymmärtää-että-ne-ovat-vaarallisia-1.153501

Ennen uutisointia en ollut edes ymmärtänyt, kuinka yleisestä ongelmasta on kyse. Paikka, mistä tölkin löysin, on lyhyt matka laidunalueille.

Analyysi:

Mistä sitten johtuu, että ihan Natura-alueen kupeessa oleva tieosuus, joka johti myös uimarannalle, oli selvästi roskattomampi, kuin korttelin päässä sijaitseva tieosuus?

Mieleeni tuli erilaisia vaihtoehtoja, jotka eivät ole toisensa poissulkevia.

  • Kaupungin jätehuoltomääräyksissä on mainittu, että kaupunki vastaa virkistysalueiden puhdistamisesta:

” virkistykseen käytettävän alueen haltijan on järjestettävä riittävät jätehuollon palvelut kyseiselle alueelle. (Tätä tukee myös laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978).

En kuitenkaan usko, että tämä yksin selittäisi selvää eroa roskan suhteen, vastaahan kaupunki myös monesta muusta yleisestä alueesta ja kadusta puhdistamisen suhteen.

  • Tuonne alueelle, jota kiersin, pääsee myös autolla, mutta autoilijalle esteettömämpää kulku on korttelin päässä asfaltoidulla osuudella. Uskoisin, että korttelin päässä kulkee suhteellisesti enemmän autoilijoita (vaikka kyseessä on umpiperä) ja tästä syystä siellä on myös roskaisempaa. Ehkä siellä myös kulkee enemmän ihmisiä kävellen ja pyörällä, jolloin roskaajien määrä myös korostuu.

 Itse näin kuitenkin enemmän ihmisiä liikkuvan juuri tuolla virkistysalueen puolella ko. päivänä, kuin tuolla roskaisella katuosuudella, joten juuri tuohon hetkeen kuvaus ei sopinut. Tästä pohdin seuraavaa:

  • -> Talvinen lumi virkistysalueella rajoittaa ihmisten liikkumista. Näin ollen alue on myös roskattomampi kuin viereisen korttelin aurattu osuus. (Toki tätäkin tasapainottaa hiihtäjien tulo kuvaan)

Viimeisimpänä pohdin, onko sittenkin väliä itse ympäristöllä: Roskaavatko ihmiset helpommin kaupunkimaista ympäristöä ja jättävät roskaamisen helpommin luonnonläheisessä ympäristössä, vaikka välimatka olisi vain korttelin verran? Onko niin, että luonnonläheinen ympäristö houkuttaa jo valmiiksi valveutuneempia henkilöitä ja ne jotka helpommin roskaavat, jättävät myös helpommin hakeutumatta luonnonläheiseen ympäristöön. (Muistelen törmänneeni myös tutkimukseen aiheesta..)

Oli miten oli, meidän kaikkien tulisi muistaa, että jätelain mukainen ja myöskin kaupungin jätehuoltomääräyksissä selkeästi esille tuotu seikka: ensisijainen vastuu on itse roskaajalla. Toissijaisesti kuvaan astuu puhdistus ja huolto mm. kaupungin, kunnan, jätehuoltoyritysten, taloyhtiöiden sekä kiinteistönhuollon palveluiden ja sopimusten osalta. Tämä koskee myös virkistysalueita, jotka myös kuuluvat roskaamisen osalta toissijaisena siivoamisvelvotteiseksi haltijalleen, esim. kaupungille. (Jätelain 74 § 1 mom. 2 kohta)

(Tämä osuus oli vielä lumen peitossa, mutta jäin ihastelemaan tahratonta hankea)

*Joensuun kaupungin jätehuoltomääräysten 41 §:ssä on kiteytetty roskaantumisen ehkäiseminen yleisillä alueilla.
Jätteiden hylkääminen luontoon on kielletty. Myös puutarhajätteen vienti metsiin, puistoihin tai muille yleisille alueille on kielletty. Jätteen sijoittaminen jäteastian ulkopuolelle yleisillä alueilla on kielletty.
Jäteastian ylläpitäjän on huolehdittava jäteastian riittävästä tyhjennysvälistä ja alueen siisteydestä.

(Natura-alueen viereisten lenkkimaastojen vieressä on erillinen kyltti jätteentuontikiellosta. (Koskee myös puutarhajätettä). Ilmeisesti kyltti on pitänyt pystyttää siksi, että tämä pieni metsikkö on toiminut dumppauspaikkana. Tiheä asutus on vain kadun toisella puolella ja metsikön puolelta on pääsy suoraan lenkkimaastoihin ja Natura-alueelle.)

 

**Jätelain (646/2011) 72 §: ”Ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa («roskaamiskielto»).”

HUOLEHDITAANHAN VAPPUNAKIN ROSKASTA, EIKÄ JÄTETÄ SITÄ YMPÄRISTÖÖN?!

 

 

Inspiraatiota minimalismista ja zero wastesta silmämeikkiin

14.3.2018 kierrätys, Minimalism, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Haluan pitää kauneuden hoidon ja kosmetiikan määrän yksinkertaisena. En halua joka puolelle purkkia ja purnukkaa, vaan ainoastaan muutaman tuotteen, jotka ovat mahdollisimman monikäyttöisiä. Kotimaisuus ja luonnonkosmetiikka, sekä tuotteiden kierrätettävyys ja muovittomuus nousevat valinnoissani esille. Suosin myös itse tehtyä kosmetiikkaa, jossa hyödynnetään jo kotoa löytyviä raaka-aineita. Tällä hetkellä käytän pois kaiken ostamatta uutta tilalle ja sovellan tuotteiden käytössä. Vanhentuneet meikit, käytöstä poistetut meikkisiveltimet ja loppuunkalutut ripsiväriharjat hyödynnän pienimuitoisissa taide- ja askarteluprojekteissa. Esim. http://ragqueen.omablogi.fi/light-art-with-old-make-up/Alla olen keskittynyt nyt aluksi silmämeikkiin. Olen kieltäytynyt kaikista ilmasnäytteistä, ettei niitä kerry kaappeihin. Avain asemassa ovat myös meikittömät ja silmämeikittömät päivät. Luonnollisempi look näyttää onneksi muutenkin nostavan taas asemaansa kosmetiikkapuolella.

1.Ripset

Vähentämisessä lähdin tietysti liikkeelle siitä, että käytän ensin ripsarin pois ostamatta uutta tilalle. Käytin myös äitini ripsivärin, joka hänellä oli jäänyt käyttämättä. Näiden jälkeen käytin loppuun ruskean marketti-ripsienvärjäysvärin lopun, joka oli tarkoitettu kotivärjäykseen. Aiemmin olin käynyt värjäyttämässä ja laittamassa permanentin ripsiin, en todellakaan säännöllisesti, mutta joskus lähinnä kesäksi. Viimeksi tein samoin kesänä, jolloin menimme naimisiin. (Kesällä tulee 2 vuotta). Säikähdin silloin sitä permanenttiainetta, koska en ollut vuosiin moista laittanut ja kemikaalien käyttö oli vuosien aikana roimasti laskenut. Niimpä päätin, ettei ikinä enää! Häihin olin ostanut vielä yhden ripsarin, jonka sitten käytin pois talven aikana, kun kesän värjäys ei enää ollut voimassa. Kun väri loppui, käänsin ripset vaan kotoa löytyvällä taivuttimella. Seuraavan kesän olin ilman väriä, eli harjoittelin myös ilman olemista. Syksyllä aloin kaivata hieman väriä ripsiin. Kääntäjä oli ajan saatossa niin vääntynyt, että jouduin laittamaan metallin keräykseen. En ostanut uutta tilalle. Ostin Zui Organicsin vihertävän sävyisen mascaran. Silmät tykkäsi koostumuksesta, ei sisältänyt mitään ärsyttäviä ainesosia. Olin kuitenkin pettynyt siihen, miten vähän aikaa se toimi käytössä, varmaan juuri siksi, ettei ripsarissa ollut lisättyjä säilöntäaineita?! Laitoin vielä pari pisaraa etikkaa joukkoon, että saan loput värit hyödynnettyä. Minulle mitkään kestoripset ei ole olleet vaihtoehto, sillä minun makuun ne näyttää liian meikatuilta. Voi olla, että joukosta löytyisi kevyempi vaihtoehto, mutta nyt en ole kokenut tarpeelliseksi tutkia.

Jos haluan laittaa johonkin tilanteeseen näyttävämmät ripset, niin kotona on vielä muutamia vaatimattomampia irtoripsitupsuja, voin käyttää niitä lähinnä silmäkulmiin. (Karnevaalitarkoitukseen kotona on överit tekoripset (punaiset ja pinkkimustat höyhenversiot…) Eli kun todella överillä mennään, niin sitten laitan nuo… xD)

Mun kauneuskäsitys on muuttunut ja itseä on alkanut miellyttää sellainen pelkistetympi muoto meikkauksessa. Less is more. Tällä hetkellä korostan ripsiä ainoastaan pehmeällä puisella rajauksella ripsirajassa, jos siltä tuntuu. Aion nyt mennä sillä niin pitkään kun niitä kotona on. Myöhemmin ajattelin kokeilla risiiniöljyä, jota saa apteekista. Se vahvistaa ripsiä ja sillä voi pyyhkäistä silmämeikin, jos sellaista sattuu laittamaan. Se hoitaa myös hiuksia, joten voi käyttää hoitonaamiona, kuiviin latvoihin jne. En ole kuitenkaan vielä tutkinut vaihtoehtoja, joten muovi saattaa tässä asiassa tulla kummittelemaan. Katsotaan.

2. Rajaus

Hoituu siis nykyään edellä mainituilla puisilla rajauskynillä. Nestemäiset rajaukset olen lopettanut jo vuosia sitten. Puisessa rajauskynässä se hyvä puoli, että sen pienen puisen loppunysän voi heittää vaikka puusaunan pesään, eikä jätä jälkeensä muovipakkausta. Myös luomivärillä voi tehdä ripsirajaan hieman tummemman rajan. Olen hyödyntänyt myös loppuja luomivärejä tässä, lähinnä sen mukaan minkä värisiä vaatteita on valikoitunut päälle. Toisaalta jos välttämättä haluaisi käyttää nestemäistä rajausta ja hieman korostaa ripsiä, niin periaatteessa ripsiä voisi hieman värittää myös tuolla nestemäisellä rajauksella, kun vaan löytää hyvin pysyvän tuotteen, joka ei heti leviä. Pitäydyn kuitenki itse nyt noissa vielä jäljellä olevissa tuotteissa, ajattelin tuota rajausvaihtoehtoa niille, jotka haluavat selkeän nestemäisen rajauksen.

3. Luomiväri

Mä olen henk. koht tykännyt luomiväripaleteista, koska niillä saa nopeasti muutettua meikkityyliä ja poimittua värejä esim. käyttämiensä vaatteiden mukaan. Nyt olen käyttänyt vanhoja pois, enkä ole ostanut uusia tilalle. Murentuneet yms. olen käyttänyt taideprojekteihin ja tyhjät luomiväripaletit olen käyttänyt maalin levitysalustoina tai ehjät korurasioina isomman korurasian sisällä pesun jälkeen. Minua ärsytti nuo muoviset kannet silti ja varsinkin, jos kerran tiputat lattialle ja hajoavat. En mielellään enää suosi noita yksittäispakattuja luomivärejäkään. Näin voisin tehdä, jos olisin ”yhden värin ihminen”. Esim. yksi sopiva murrettu, voidemainen, ruskean sävy voisi periaatteessa käydä niin luomille, kulmille kuin poskipäille ja sen voisi saada metallirasiassa, joka olisi helpompi kierrätettävä ja ehkä myös jatkokäytössä korurasiana kestävämpi ja nätimpi. Löysin kuitenkin nyt tulevaisuutta ajatellen Ruohonjuuren verkkokaupasta Boho Green luomiväripaletin, joka toimii refill-periaatteella. https://www.ruohonjuuri.fi/luomivaripaletti-earth-gp-boho-3760220172167. Paletti on tehty saarnipuusta ja siihen saa kerralla 8 sävyä. Luomivärinappeja voi ostaa irtona samaan rasiaan. Mutta ennen ostoa pärjäilen noilla, mitä mulla on. :)

4. Kulmat 

Tykkään luonnollisista kulmista. Muutaman kerran ne on ammattilainen nyppinyt esim. kasvohoidon yhteydessä ja kerran nuorempana värjäytin (enkä tykännyt, vaikka kaverit kehui :D) Minusta muoto on nyt niissä semmoinen sopivan luonnollinen, että ne muutamat haittaavat irtohaituvat on helppo nyppiä pinseteillä pois. (Lue: ”En muista koska olen näin tehnyt”)Allekirjoitan kyllä sen, että ”huolitellut kulmat antavat ryhtiä kasvoille”, mutta se mitä nykyään ihmisillä näkee, on itselleni aivan liikaa. Minusta mitään erillisiä kulmageelejä ei tarvita, jos kulmat haluaa ”ryhdistää”, niin esim. käsien rasvauksen jälkeen kulmat vaan ”nykäisee sormien läpi” kun rasva on jo käsiin imeytynyt. Mulla on ruskea puinen rajauskynä, joten saatan joskus iltamenoihin hipaista sitä todella kevyesti siihen kohtaan, jossa kulman väri on astetta vaaleampi. Eli kulmien suhteen olen ehdottomasti sitä mieltä, etteivät ne tarvitse MITÄÄN OMAA, YLIMÄÄRÄISTÄ TUOTETTA, eli se tuote, mitä kulmiin ehkä laittaisi, käy samalla myös esim. silmien rajaukseen tai voidemaisena luomivärinä, rasvana muuten ja pinsetit nyt yleisesti esim. tikkujen poistamiseen. :) Joskus olen sipaissut kulmat jopa huulikiillolla. (joista myös olen hankkiutumassa kokonaan eroon, mutta tästä myöhemmin.) Avain tuotteiden käyttöön jonakin muuna meikkinä, kuin mihin ne on tarkoitettu, on koostumuksen huomiointi. Esim. juuri tuo huulikiilto saattaa olla koostumukselta hieman ”limainen”, jolloin sitä tulisikin laittaa vain ihan äärettömän vähän, esim suoraan sormen päästä.

Kuvissa on hyödynnetty luonnonvaloa vastavalona ikkunan läpi. Muita muokkauksia en ole kuviin tehnyt, paitsi rajannut likaiset tiskit taustalta ja yhdestä tummentanut taustaa juurikin taustan sotkujen vuoksi :D Silmissä on hyvin kevyet, silmäkulmaan painottuvat rajaukset ja muuten hieman sipaistu vaalensiniharmaata joka on alun perin tarkoitettu huulille.

https://www.bloglovin.com

Jämälangoilla sopivaksi jatkettu villapaita jne. – Upcycled pullover etc.

4.3.2018 Bags, Bijou, Boots & Shoes, kierrätys, Minimalism, Re-use, Repair, Second Hand, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

On pitänyt väliin kovia pakkasia, mutta ulkoilukelit ovat toisaalta myös olleet huikeat auringon paistaessa!

Toissa jouluna äitini kysyi joululahjatoiveita ja sanoin, etten tarvitse mitään ja villasukkavarastokin on täynnä. MUTTA, voisin pidennyttää vanhaa villapaitaani. Äitini harrastaa käsitöitä ja sukkia on tehnyt paljonkin, mutta niille ei tosiaan enää ollut kaapissa sijaa.  :) Niimpä annoin pinkin villapaidan pidennettäväksi ja sovimme, että siihen voi käyttää sopivat jämälangat, jotka ei muutoin riittäisi enää isompiin töihin. Nyt villapaita suojaa paremmin ja istuu paikallaan. En ole mikään jokapäiväinen pinkin ystävä, mutta välillä se piristää. :) Kaveriksi valikoitui siniharmaa lanka.

 

Äitini jämälangoilla pidentämä villapaita. (Noin 16 vuotta vanha, alkuperä ei tiedossa, alun perin synttärilahja)

Kuvassa lisäksi: Canadian Yokon Metsästysmaiharit, Second hand, Fida *

Keramikkakoru, Second hand, Turun Linkkikirppis

Farkut, second hand, Valintakirppis, Joensuu**

Vanha Reppu Fjällräven, tuunattu poronnahkatilkuilla, Ompelimo Rokita***

 

*Jalassa on second handinä uuden veroisena ostetut metsästysmaiharit. Jos olisin vaatetuksen suhteen täysin minimalisti, suosisin ehdottomasti tämän tyyppisiä vaellusmaihareita. Menisivät talvikenkinä ja muuten maasto-olosuhteissa, mutta myös kylmempinä kausina kaupungilla, onhan niillä myös hyvä kävellä ja muotopohjalliset mahtuu mukavasti kenkään. Ovat laatunsa puolesta pitkäikäiset.  Ulkonäkö kevenee niissä huomattavasti hameen kanssa/ tai voi ”piilottaa” säärystimien alle. Super liukkailla keleillä  voisi laittaa irrotettavat nastapohjat ja esim. sisätöissä vaihtaa kevyempiin sisäkenkiin.

** Farkut ovat euron löytö kirppikseltä. Nykyaikaisina farkkuina ne sisältävät elastaania, joten esim. aktiivisesti pyöräillessä ne myös kuluvat helposti haaruksista ennen kun muu osasto edes näyttää kulumisen merkkejä. Asia on ratkaistu  Ompelimo Rokitan paksuilla poronnahkatilkuilla, jotka jäävät leikkuutähteenä yli ompelutöstä. Nyt haaroissa on ratsastushousmainen, mutta hieman pienempi  vihreänturkoosi nahkainen tukipaikka. Edullinen ja toimiva ratkaisu!!

*** Monikäyttöinen Fjällrävenin reppu oli ahkerassa käytössä noin 5 vuotta – reppureissuilla, mökillä, patikka- ja luontoretkillä, maastotöissä, koulussa ja sisätöissä, reenikassina., lapsen varahoitoreppuna…. ja se kyllä alkoi näkyä :) Repun ilmettä siistittiin Poronnahkatilkuilla (Ompelimo Rokita) ja kantomukavuutta parannettiin. (Tästä ehkä myöhemmin lisää).

https://www.bloglovin.com

Diy&Repurpose – key hide

23.2.2018 Boots & Shoes, kierrätys, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Zero waste

Miehelläni on kadonnut muutoissamme toinen kenkä. Kenkäparin toinen puolisko on pyörinyt meillä sillä ajatuksella, että se toinenkin pari joskus löytäisi vielä meille. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Kenkiä ei juuri oltu pidetty, joten koitin kehittää kengälle vielä jotakin käyttöä. Niimpä siitä kehittyi avainpiilo eteisen seinään. Mustan värinsä puolesta ei herätä myöskään niin paljon intohimoja lapsissa, joten avaimet saavat olla rauhassa. ;)

 

 

https://www.bloglovin.com/

 

Finding beauty with rags – DIY ROSES FROM OLD T-SHIRTS

8.2.2018 kierrätys, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, Vintage, Zero waste

”Älä kerro minulle, kuinka kuu paistaa, vaan näytä minulle valon kimaltelu rikkinäisessä lasissa.” – Anton Tsehov

Tein häihimme erilaisista jämätilkuista ruusuja, joita oli koristeena pöydissä, sekä häämekossa ja lähisukulaisten ja bestmanien rinnuksissa, kukkapannoissa, tuunatussa häälaukussa jne…

(Voisin koota edellä mainitusta vielä kevään kynnyksellä oman postauksensa, sillä värimaailma oli hieman toisenlainen, kuin näissä mieheni harmaasta, rikkinäisestä t-paidasta tehdyistä kukista.)

Näissä kuvan kukissa hyödynsin ensi kertaa rautalankaa niin, että se muodostaa kukalle varren. Lähtölaukaus sille, että päädyin tekemään kukkasia vielä puolitoista vuotta häiden jälkeen, oli se että näin käsityölaatikkoa järjestellessäni kolme maanläheistä sävyä mieheni vanhoissa, rikkinäissä t-paidoissa. Harmaata, vaaleaa beigeä ja maan läheistä punaruskeaa. Ne sävyt näyttivät niin herkulliselta keskenään, että niille oli pakko kehitellä jotakin muuta virkaa, kun siivousrättinä olemista. Postausteni yleisilmeestä tähän mennessä saa aika värikkään kuvan, mutta pidän todella paljon myös hillityistä ja maanläheisistä sävyistä (Myös pukeutumisessa). Rakastan vanhoja pitsejä ja virkattuja pöytäliinoja, joissa sävy ei ole ”liian valkoinen”.

Keittiön kaapissa oli mummoni wanha vintage-hiihtokilpailupokaali, joka sopi kukkasille hyvin maljakoksi.

Ennen häitä katsoin joitakin ohjeita ruusujen tekoon, mutta lopulta en noudattanut niissä tiettyä kaavaa, vaan jokainen ruusu taipui vähän omanlaisellaan taktiikalla. Jotkut kankaat ovat liukkaampia, joten niissä voi olla perusteltua lisätä hieman liimaa kerrosten väliin, jotta lopputulos on kestävämpi. Lähtökohtaisesti hahmotellaan kangasta taittelemalla ruusun keskusta ja sen jälkeen pyörittelemällä, taittelemalla ja solmimalla edetään työssä eteenpäin. Rautalangan voi hyödyntää esim. vanhasta kalenterista. Jos paidassa on esim. vaalentuneita tai tummentuneita kohtia, se antaa ruusulle vaan enemmän säväystä, eli tässä ”värivirheet” saattavatkin olla vain plussaa. Tässä ovat vasta harmaat kukat, beiget ja punaruskeat odottelevat vielä aikaansa.

 

Inspiraatio on luovuuden lähde – Tietoja Blogista

7.2.2018 kierrätys, Marie Kondo, Minimalism, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Alphonse Mucha 1860 –  1939

Kun lähdin kirjoittelemaan ensimmäistä blogipostausta huhtikuussa 2017 ajattelin, että postaisin alkuun noin kerran kuussa ja alun jälkeen voisin kiriä tahtia. Lopulta kirin loppua kohden niin että nyt tilanne olisi kuten postaus/kk. Nyt minulla on myös inspiraatiota tihentää tahtia ja kehittää blogipuolta eteenpäin pikkuhiljaa.

Ajattelin vielä täsmentää muutamia asioita, jotka vaikuttavat blogin luonteeseen. Näitä kävin jonkin verran läpi ensimmäisessä postauksessani, mutta selkiytän vielä niitä asoita, jotka eivät ole ehkä tulleet aiemmin esille.

  • Mistä kaikki lähti liikkeelle?

Minulla oli vuosia kausi, etten juuri seurannut/ollut kiinnostunut vaatetuksesta muutoin kuin ulkoiluvarusteista. Pidin silloin kaikkea kovinkin naisellista aika hömppänä ja metsästys- ja kalastuslehteä tuli luettua enemmän kun muotia. Jokin kuitenkin ajansaatossa muuttui, olin tottunut, että lapsuudessa kotona tehtiin esiintymisvaatteita esim. tanssiin ja ompelussa hyödynnettiin paljon, mitä kotona jo oli, kun kangaskauppoja ei lähellä ollut monta ja netin ihmeellinen maailma oli vielä tulevaisuutta. Häiden alla aloin kiinnostua second hand-, vintage-, tuunaukseen ja kierrätykseen painottuvista häistä – ja lopulta se kaikki suunnittelu vei mennessään. Häiden jälkeen siis ylipäätään nämä teemat jalostuivat eteenpäin. Olin kuitenkin kammonnut ompelua – ala-asteella ehdoton ykkönen oli puukäsityö ja myöhemmin tuunausharrastus keskittyi muualle kuin vaatteisiin, vaikka jonkun verran olin piirtämällä suunnitellut asuja. Kesti siis jonkin aikaa tarttua itse ompelukoneeseen. Kun sitten tein päätöksen, että voin paksumpien kankaiden saralla hyödyntää ammattilaista, niin en enää kokenut pientä kotikutoista tuunausta enää niin haastavana. Muutoin minulla oli jo olemassa ympäristönäkökohtia pohtiva ajattelumalli opintojeni puolesta.

  • Otsikot ovat usein englanniksi, mutta kirjoitus Suomeksi. Miksi?

Englanniksi siksi, että se tuntui toimivan itse blogialustalla, kävijälaskurista huomasi, miten paljon tsekkauksia oli ulkomailta eri maista. Kirjoitan joka tapauksessa suomeksi, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus kääntää tekstit myös englanniksi. Näin en ole vielä tehnyt juurikin ajankäytöllisistä syistä vaan nyt on ollut tarkoitus saada blogi ylipäätään käyntiin.

  • Miksi blogi ei sisällä tarkkoja tuunausohjeita/ennen/jälkeen kuvia?

En oikeastaan halua selittää asioita vaihe vaiheelta. Jos joku todella innostuu jostakin ja haluaa tarkempia ohjeita, niitä on kyllä olemassa. Esim. postaan lähiaikoina kuvia vanhoista t-paidoista ja tilkuista tehdyistä ruusuista. Niiden tekemiseen on monta tapaa, enkä juuri koskaan käytä vaan yhtä. Eri kankaisiin ja eri käyttötarkoituksiin toimivat eri tavat. Tekemäni työt eivät välttämättä ole myöskään kauhean vaikeita ja moniulotteisia, joten niihin on helppo päästä jyvälle. Yritän kuitenkin laittaa suurpiirteisen kuvauksen siitä, miten olen tekeleeni työstänyt. Minulle on jotenkin henkilökohtaisesti tärkeää kertoa ennemmin, mistä jonkin tavara on peräisin ja mistä sen tuunaamiseen käytetyt materiaalit ovat.

Pari muuta syytä ovat blogin lähtökohdat; haluan välittää ihmisille ensi sijaisesti tuunaamisen ja uudelleenkäytön inspiraatiota. Inspiraatiohan ei tarkoita välttämättä että joku asia tehdään mahdollisimman samalla tavalla, vaan esimerkiksi kuva kankaan maalauksesta voi toimia lähtöalustana jollekin vaikka kaapin maalaukseen hieman toisenlaisilla teemoilla. Tähän liittyy myös ajatus siitä, etten halua opastaa ketään tekemään just näin tai näin – vaan että jokaisella on mahdollisuus löytää ja tehdä se omannäköisensä juttu.

Edellä mainittuun liittyy myös ajatus siitä, että ennen kuin kukaan juoksee inspiraation vallassa kauppaan ostamaan kassillisen tarvikkeita, hän pysähtyisi miettimään seuraavia asioita:

  • Mitä siellä kotona jo oikeasti on?
  • Tarvitseeko aina olla arsenaali montaa väriä, vai voisiko niitä sekoittaa keskenään?
  • Voiko vastaavaa materiaalia löytää esim. kirpputoreilta tai mummon jäämistöistä?
  • Tai ystävien/sukulaisten/bloggaajien/harrastuskavereiden kesken vaihtamalla?
  • Voiko jonkun asian korvata jollakin toisella? (Esim. käytöstä poistetut meikkisiveltimet tai hammasharjat voivat vielä ajaa asiansa maalin levittämisessä)
  • Mihin hyödyntää esim. vaateompelussa tai käsitöissä syntynyt leikkuutähde?
  • Millaisia materiaaleja luonto tarjoaa? (Esim. kasvivärjäys?)
  • Millaiseen tarkoitukseen vanhat meikit sopivat, jotka muuten menisivät suoraan roskikseen?
  • Mitä pinterestin ideakuvastosta löytyy?
  • Entäpä muista käsityö -ja diy/ecofashion blogeista löytyy, hakusanoilla hakupalveluista, englanniksi, suomeksi? Aina se inspis ei löydykkään suoraan diy hakusanojen kautta – vaan esim. seuraamalla erilaisia muoti- ja tyylikuvia, jotka eivät alun perin liity millään tavalla tuunaamiseen.

Ajatukset minimalismista ja Konmarituksesta sekä Zero Wastesta

Seuraan jonkin verran minimalismi- ja konmari-teemoja, sekä Zero Waste-ajattelua. Rönsyilevä ja vaihteleva pukeutumistyylini ei kuitenkaan ihan istu minimalismiin, mutta ajatuksena olen poiminut sieltä paljon esim. kosmetiikan käyttöön, -älä osta pyrkimyksiin ja asioiden asteittaiseen karsimiseen. Minimalismista tulee myös ajattelu siihen, että on hyvä asettaa itselleen tavoitteita blogin suhteen, mutta ”hiljaa hyvä tulee.” Siksi myös keskityn selkeästi yhden asian/työn ympärille kerrallaan. Viihdyn luonnossa niin yksin kuin perheen kanssa, mutta jätän perhe-elämän käytännössä hieman blogin ulkopuolelle. Saatan kertoa jostakin luontokohteesta ohimennen, mutta kantavana teemana postauksissa on kuitenkin slow fashion fokus.

Konmarituksessa asteittaisella tavaran vähentämisellä olen askeleittain edennyt kohti ”pirskahtelevampaa järjestystä”. Olen lahjoittanut pikkuhiljaa esim. käyttökelpoisia vaatteita ja koruja kirpputorille tai olemme myyneet miehen kanssa nettikirppiksellä joitakin esineitä. Ylimääräisiä huonekaluja olen lahjoittanut opiskelija-asuntoihin. Se mitä itse olemme tarvinneet, olemme viime vuosina pyrkineet saamaan käytettynä/lainaksi/palveluita vaihtamalla. Olen tehnyt pieniä lahjoituksia myös esim. harrasteryhmille tai muutamia kankaita antanut ompelijalle, jos en ole nähnyt niille syntyvän käyttöä. Lastenvaatteet on ollut helppo vaihtaa kaveripiirissä ja sukulaisten kesken.

Asteittaisella tavaran vähentämisellä ja hyötykäyttöajattelulla on seuraava idea:

  1. En halua kuormittaa kirpputoreja isoilla lahjoituserillä kerrallaan, vaan lahjoittaa pikkuhiljaa. Näin annan myös tavaralle tietyn verran aikaa – onko siitä vielä hyötykäyttöön kotitaloudessa ennen uudelleenkäyttöä toisaalla tai kierrätystä? Ajattelen kuitenkin, että vuosikausia tavaraa ei kannata sulloa käyttämättömänä, sillä se on silloin ”hyödyntämätön resurssi”, josta joku muu voisi hyötyä paremmin.
  2. Kun elämäntaparemonttia ei yritäkään tehdä yhdessä yössä, näkee toisaalta paremmin sen, kuinka paljon asioita omistaakaan. Meillä on sellainen ”kirjoittamaton sääntö”, että vähennämme tavaraa kerran viikossa. Tämä käsite on aika väljä, se voi sisältää kassillisen vaatetta kirpputorille, askartelumaalien loppuun käyttämistä tai lainassa olleiden tavaroiden palautusta. Näin ollen siitä ei myöskään tule mitään väkinäistä verenmaku suussa suorittamista.
  3. ”Älä osta mitään” – ideologia. Kun tästä lähtee liikenteeseen, oma luovuus paranee ja katse kääntyy siihen, mitä jo omistaa. Näin ollen tulee mietittyä paremmin sitä, mitä oikeasti tarvitsee, heräteostot jää pois ja tuotteita alkaa osata paremmin korvata jo jollakin, mitä itsellä jo on, tuunata ja käyttää esim. korjaus- ja ompelupalveluita, sekä arvostaa enemmän laatua kuin määrää.
  4. Jos ostan jotain uutena, katse kääntyy suomalaiseen designiin. Shoppailu tarkoittaa minulle lähinnä sitä, että vierailen joskus harvoin parissa kivijalkaliikkeessä tai visioin kotona, miten saisin jonkun omistamani vaatekappaleen jalostetua esim. ompelupalvelua käyttämällä. Pientä korjausompelua ja tuunausompelua teen itse, mutta tietyt isommat työt teetätän ompelijalla. Maalla ompelupalvelut ovat usein halvemmat kuin kaupungissa, jossa maksaa tuotteessa myös osittain liiketilan vuokraa.
  5. Zero waste-ajattelu: Käytän monessa asiassa ajatusta siitä, että myös kertakäyttöiseksi tarkoitettu tuote saisi vielä vähintään toisen mahdollisuuden kotitaloudessa ja vasta sen jälkeen kierrätetään talouden ulkopuolelle. Esim. muovin käytön vähentämisessä olen esim. täyttänyt tyhjän shampoopullon itse tehdyllä pesuaineella ja vasta tämän käytettyäni vienyt sen muovin keräykseen. Kun samaan aikaan muovipullojen ostaminen on tyssännyt (Esim. nykyään hiusten&vartalaonpesu kartonkiin pakatulla palasaippualla niin kaapit eivät silti täyty tyhjistä muovipulloista.) Kuorinnassa käytän nykyään lähestulkoon aina kotitalouden käytettyä kahvinpurua ja olen todennut sen niin hyväksi, etten ole ostanut kuorintavoiteita moneen vuoteen. Mikäli en pysty luopumaan kaukana tuotetusta kahvista, täytyy minun hyödyntää sitä kaksin verroin – nykyinen asumismuoto kun ei tue esim. oman kompostin hankkimista.
  6. Käytän tuotteet aina mahdollisimman loppuun. Tästä syystä meillä ei ole juuri ruokahävikkiä ja ne jäljellä olevat kosmetiikkapurkit avataan saksilla ja hyödynnetään vielä ne viimeiset pisarat.  Kosmetiikassa en oikeastaan havittele uutta vastaavaa tuotetta ennen kuin vanha on kokonaan käytetty. Esimerkiksi vanhentuneista meikeistä maalailen jotakin, mihin käyttö soveltuu. Värejähän nekin ovat. ;) Tämä kuvaa hyvin ehkä tiettyä siirtymävaihetta. Tulee varmasti vielä aika, kun sitä vanhentunutta kosmetiikkaa ei enää ole, koska käyttää vaan rajattua määrää tuotteita. En kuitenkaan keskity blogissa kosmetiikkaan tai ruokaan, mutta kerron tämän taustana.
  7. Kirpputoreilla käyn loppujen lopuksi vain muutaman kerran vuodessa ja yleensä minulla on nykyään joku tietty visio, mitä sieltä etsin juuri tiettyyn projektiin. Hintojen puolesta näissä paikoissa saattaisi helposti sortua hamstraamiseen, joten pidän tämän mielessä. Sama koskee askarteluliikkeitä tai kangaskauppojen pakan loppuja. Käyn yleensä hakemassa muutaman tuotteen, jotka ovat selkeästi tiettyyn tarkoitukseen – ensin kuitenkin käyn läpi, mitä kotona jo on.
  8. Projektini syntyvät usein pikkuhiljaa, eli mitään kovin äkkinäistä ja hetken mielijohteesta ne eivät loppupeleissä kumpua.
  9. Elämään saa asteittaista ryhtiä ja järjestystä – tavaroilla on selkeät paikat – siivous helpottuu ja siitä, mitä omistaa, alkaa huolehtia paremmin. Esim. vaatehuoltoni on parantunut roimasti parin vuoden aikana!
  10. Mummojeni sukupolvella oli paljon visioita ja tietoa tavaroiden hyötykäyttöön. Kuten edesmennyt mummoni sanoi ”Aika tavaran kaupihtoo”. Kääntöpuolena tässä oli se, että jälkipolville jäivät sitten kaikki niistä tyhjistä lääkepurkeista lähtien. Kuitenkin täytyy sanoa, että mummon jäämistön tyhjentäminen ei ollut fyysisesti vaikeaa – koska kaikella oli selkeä paikkansa. Vanhempieni sukupolvi on taasen elänyt erilaista aikaa ja ajassa, jossa tavara on myös näytellyt tietynlaista mittaria. On ollut tärkeää ostaa – kun on voinut! Toisaalta on omaksuttu sitä tapaa kotoa säilyttää asioita. Tässä voi kuitenkin helposti käydä niin, että tavaraa alkaa olla joka paikassa – myös siellä kesämökillä tai kakkosasunnon varastossa…. Yritän siis omalta osaltani ottaa vinkkejä isovanhempien sukupolven uudelleenkäytöstä, korjaamisesta, huoltamisesta ja kierrätyksestä sekä toisaalta hyödyntää sitä materiaalia, mikä vanhempien sukupolvelta on jäänyt.
  11. Ekologiset ja eettiset syyt painavat aina viime kädessä valintojeni taustalla. Kummastelen kuitenkin vasta-argumentteja siitä, että ekologinen ja eettinen suhtautuminen asioihin olisi automaattisesti jotenkin ihmisen elämää hankaloittavaa. Päinvastoin, kuten minimalismissa ja konmarissa, elämään luodaan selkeyttä ja järjestystä ja vapaa-aikaa värittävät asiat joista nauttii. Edelleen tulee vastaan argumentteja esim. siitä, että ”mitä meidän suomalaisten kannattaa tehdä/muuttaa kulutustaan, kun Intiassa on näin ja näin jne”…Minusta se ajatus kannattaisi mieluummin kääntää niin, että mitä hyötyjä siitä kulutuksen vähentämisestä myös yksilölle itselleen on. :)

Haluan haastaa itseni näkemään kauneutta siellä, missä sitä en välttämättä ensi silmäyksellä näe, sekä positiiviseen luovuuden voimaan.

Omia kulutusvalintoja on hyvä pohtia kriittisesti ja seurata, mitä maailmalla tapahtuu. Viime kädessä löytäisimme joka asiasta kuitenkin sormella osoitettavaa, joten haluan blogissa keskittyä nimenomaan positiiviseen luovuuden voimaan. Joskus tieto lisää niin paljon tuskaa, että se lannistaa. Siksi on hyvä keskittyä esim. materiaalin hyötykäyttöön positiivisena voimavarana.

 

 

 

DIY Fabric art – Floral forest inspiration

6.2.2018 art, Coats & Jackets, kierrätys, Tee-Se-Itse, tuunaus

Näin joskus pinterestiä selaillessani kukkakuviollisen sadetakin. Joku ajatus siitä jäi kytemään, sillä päätin käyttää lasten askarteluista yli jääneitä kangasmaaleja ja maalata niillä kotona löytyvän sadekankaan jämäpalan. Sadekangas on alun perin Eurokankaan vaalea kullanhohtoinen jämäkangas, josta teetätettiin Ompelimo Rokitalla (https://www.facebook.com/ompelimorokita/) sadeviitta omiin häihini. (Tähän palaan ehkä erikseen myöhemmin).

Yksi isompi palanen jäi silloin vielä työstä yli. Viime syksynä maalasin useassa vaiheessa kangasta iltapuhteena ja annoin kuivua jokaisen kerran jälkeen pitkät ajat (48 tuntia riittää). Siveltiminä käytin esim. käytöstä poistettuja, eri kokoisia hammasharjoja/meikkisivietimiä. Ajattelin myös, että kangas saa olla osittain maalikerrosten paksuuden suhteen kuin Reidar Särestöniemen maalaus (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/08/18/reidarin-varilliset-aistimukset)

– No ihan ei maalin paksuus ole samaa luokkaa kuin Reidalrilla…mutta kuitenkin, idea oli, että jälki saa näyttää MAALATULTA, eli pinnan ei tarvitse olla tasainen. Pinnan jälki ei ihan välity näistä kuvista, joissa lopputulos näyttää hieman piirrosmaisemmalta. Osaa väreistä sekoitin myös keskenään hieman eri sävyjen aikaansaamiseksi. Pääsääntö oli, että aloitin vihreällä tekemään 1. vaiheen pohjaa ja sen jälkeen siirryin muiden maalien käyttöön. En ollut maalannut näin yksityiskohtaisesti varmaan ala-asteen jälkeen, joten olin ihan positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta ;D

Se mihin käyttöön kangas lopulta päätyy, on nähtävissä myöhemmin ;) Tällaisenaan kankaasta oli kuitenkin pakko tehdä ikuistus, ennen kuin se käytössä muuttaa muotoaan. Minua kiinnostaa ylipäänsä esim. laukkujen maalaus. Pinterestistä löytyy paljon inspiroivia kuvia ja cat walkeiltakin maalattuja vaatekappaleita voi bongata. Maalatessani mieleen pongahti ehkä aika ajoin niin trooppinen kukkametsä, kuin suomalainen tuore lehto. Ehkä seuraava inspiraatio olisi maalata erilaisia, kasvupaikkatyyppejä? Lisätietoja erilaisista Suomen kasvupaikkatyypeistä saat mm. täältä: http://www.metla.fi/metinfo/kasvupaikkatyypit/index.htm

https://www.bloglovin.com/

FINLAND 100 YEARS – DIY SHOES INSPIRATION

4.2.2018 Boots & Shoes, kierrätys, Re-use, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

Nämä kengät tein kotoa löytyneillä jämämateriaaleilla Suomi Sata-teemalla. Yritän käyttää mahdollisimman paljon materiaalia, joka jo löytyisi kotoa. Se on minun askeleeni kohti ”konmaritusta”.

En yrittänytkään tehdä mitään tasaista maalausjälkeä, vaan annoin mustista kengistä läpikuultaa tummaa sävyä, jolloin pohja toi mieleen talvisen yötaivaan. Samoin valkoiset pallot tein vapaalla kädellä lumisateeksi – en tavoitellut tasaista pilkutusta kun ei se Suomen lumisadekaan niin tasaisesti sada. ;) Kengät ovat vanhat flamencokenkäni. En ole vuosikausiin harrastanut flamencoa, mutta olen pitänyt kengät siitä syystä, että ne istuvat jalkaan hyvin ja ovat todella hyvät tanssikengät. Kotitekoisesti kenkiin laitettiin joskus aiemmin mustalla tilkulla päällystetyt kuminauhat, joten rusetin laitto kenkään oli helppo. Muotoilin rusetit huovutetun lampaanvillan leikkuutähteestä ja kiinnitin ne palalla poronnahkaa.

Kaveriksi pilkutin vanhat korvakoruni, niissä pohja oli jo valmiiksi sininen.

  • Vanhat flamencokenkäni. (Mustien kenkien maalaus)
  • Lasten kanssa askarteluista ylijääneet kangasmaalin loput, Sininen ja valkoinen.

Rusetit: Käsityölaatikosta löytyneet lampaanvillaisen huovutustyön leikkuujämät ja pieni leikkuukaistale poronnahkaa. (Nahkapala Ompelimo Rokitan leikkuutähdettä.) https://www.facebook.com/ompelimorokita/

 

 

https://www.bloglovin.com/

 

 

 

GOLDEN BERRIES – DIY LADY HAT BIJOU – 5 MINUTE CRAFT

12.1.2018 Bijou, Hats, kierrätys, Re-use, Repurpose, Tee-Se-Itse, tuunaus, Zero waste

”Kauneus on kyllä ikuista ja pysyvää, mutta jokainen aika löytää sen uudelleen omalla tavallaan.” – Einari Vehmas

Hattukoru syntyi osittain vahingossa.

Tuunauslaatikostani löytyi katkennut muovihelminauhaketju, jonka sekoitin kultamaali-liimasekoitteeseen.

Koru muotoutui osittain itsekseen, jämähtämällä tiiviiksi paketiksi, joka muistutti marjaterttua. Maalasin muutaman tuhkanhopean pisteen joukkoon ja liimasin vahvalla massaliimalla (miehen varastoista löytyi sopivan järeä liima) taakse paksusta nahkatilkusta kaistaleen, johon sain hakaneulat. Oli selvä, että tämä oli tarkoitettu mustaan rouwain hattuun, jonka kaivattuna ostoksena löysin itselleni joululahjaksi kirpputorilta.

Kokonaisuutena nopea homma ja kaikki tarvikkeet löytyivät koruun kotoa. Hattu käy nyt hyvin yhteen tuunatun mustakultaisen laukun kanssa ja lisänä löytyy vielä anopilta kierrätysjoululahjana saatu hame (kavennusta vielä vaatii). Myös Suomessa valmistetut mustakultaiset korvakorut kuuluvat kokonaisuuteen. päivien pidetessä on aika ottaa koko kokonaisuudesta kuva.

Tulkoon hyvä ja inspiroiva uusi vuosi :) !

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/19254837/?claim=8eh5gq6meh4″>Follow my blog with Bloglovin</a>