Selaat arkistoa kohteelle Kadonnut rakkaus syttyi uudelleen.

Helppoa kuin heinänteko

3.7.2015 Kadonnut rakkaus syttyi uudelleen, Yleinen

Elmeri Korpihaka eleli vaimonsa kanssa ja viljeli peltojaan. Uudistukset vain sattuivat lentelemään ohi Elmerin maatilan. Ei niistä uudistuksista tämä vanhaisäntä välittänyt piirun vertaa. Hän oli nämä viljelytaidot oppinut isältään, miksi niitä muuttamaan.

Nyt oli jälleen kevät ja siemenet piti saada piiloon. Lehmien sonta oli jo aikaisin keväällä ajettu hevosen kanssa pellolle. Sinne se sonta sitten levitettiin hangon kanssa, jossa tietenkin vaimo oli sinnikkäästi mukana levittämässä. Kaikki tämä työ vaati äärettömän paljon voimaa ja sitkeyttä. Ja sen näki molempien vartaloistakin. Ei kasvanut Elmerin eikä Kyllikin vartalossa minkään näköistä rasvakerrosta missään kohtaan. Laihoja, suorastaan ruipeloita olivat nämä maanviljelijät. Jopa Kyllikistä ei olisi saanut selvää, onko hän mies vai nainen. Liina päässä, niin siitä oivalsi tämän ihmisen olevan nainen. Ehkä ei ollut Elmerin käsi kulkenut vaimonsa iholla, joka olisi saanut tiettävästi naiselliset muodot kukoistamaan tai suoranaisesti kasvamaan. Vähiin olivat käyneet lähemmät tutustumiset, yhteiset lähellä olot. Nuorena kyllä niilläkin asioilla leikittiin mutta ei siitä tullut mitenkään pysyvää harrastusta. Sitä vain oli päivän töiden jälkeen niin väsynyt.

 

Pensaita Hyvinkäältä 010

Vaimo Kyllikki on jäänyt Elmerin kanssa asumaan, kun se sattui olemaan ainut saman ikäinen miehen alku jonka hän tiesi. Kiinteenpää ja läheisempää suhdetta olisi Kyllikki halunut. Hän suoranaisesti rakasti niitä lähekkäin oloja. Mutta kun Elmeri oli aina niin väsynyt. Olihan nuohoojakin ollut Kyllikin kiikarissa, mutta Elmeri oli huomannut asian ytimen jo heti alkuunsa. Omastaan kuitenkin mies halusi pitää kiinni. Nuohooja oli kyllä hyvinkin tuttu vaimoväen keskuudessa. Sitä kun vaan naiset monesti maalla ovat kumppania vailla. Eivät miehet kerkiä vaimojaan miellyttämään kun on niitä kiireellisiä aikoja. Sanomalehtiä piti saunalle viedä kun nuohooja sinne meni puhdistelemaan hormeja. Vaimot niitä lehtiä sitten saunalle joutuivat viemään kun miehet pelloillaan töitä tekivät. Näin oli Kyllikki lehtiä saunalle myös vienyt kun nuohooja jo siellä odotteli. Ei siinä tarvinnut naisen kuin hiukan lähemmäksi nuohoojan mennä kun tämä sutari oli jo yskän ymmärtänyt. Näin kävi myös Elmerin vaimolle. Kyllikillä oli kyllä aivan totiset ajatukset, mitä hän halusi. Ja siihen tarttui tämä pien ja tuhkan poistaja kyllä heti kiinni. Mutta sattui vain niin, että Elmeri ei ollutkaan kovin kaukana. Hän oli puuliiterissä hiomassa kirvestään. Ja kun kirves oli saanut teränsä kuntoon, oli isäntä mennyt juttelemaan sutarin kanssa. Kuitenkin isäntä näki miehen kädet jo heilumassa naisen koltun alla. Että kipinöivä lähentely oli jo alkamassa. Elmeri kuitenkin yskäisi ennen kynnyksen ylittämistä, niin kädet kerkisivät pois koltun alta, ei jäänyt kuin outo puna emännän poskiin. Siihen loppuivat ristiretket nuohoojan ja Kyllikin välillä. Asiasta ei puhuttu sen enempää.

Näin elettiin Elmerin ja Kyllikin maailmassa. Jossa oli alkamassa kylvöt. Isäntä oli valjastanut vanhan Kale nimisen pollen valjaisiin ja kylvökoneen eteen. Nyt alkoivat pitkät kävelymatkat kylvökoneen perässä. Ilmat olivat nyt luvattu kauniiksi, että oli kylvettävä pitkiä päiviä. Näin kaikki saataisiin kylvettyä hyvien ilmojen aikana. Mutta oli pieni remonttikin luvassa. Saunan ja puuliiterin katto oli alkanut vuotamaan. Naapurin piti tulla tänään hakkaamaan päreitä kattoon lisää, että vuoto saataisiin paikattua. Ei tämä naapuri nyt aivan vieressä asunut mutta oli kuitenkin lähin ihminen, vaikka matkaa oli viisi kilometriä hänen kotiinsa.
Onni sotki pyörällään pihalle kun Elmeri oli päässyt kaukaisimmalle pellolle jo kylvämään. Kyllikki tunsi, että nyt oli hänen aikansa tullut. Hän kävi näyttämässä Iloiselle Onnille naulat ja päreet. Mutta juodaanko ensin kahvit, niin ei tarvi heti tulla katolta alas.
Kyllikki koitti touhuta lähellä Onnia kun hän kattoi kahvit ja pullat pöytään. Onni koitti siinä ohimennen hiukan läpsäistä Kyllikkiä pyllylle. Ja emäntä hiukan siinä sanoikin että, Älä nyt Onni viitsi, isäntä voi vaikka tulla”. Olihan Onni sisään tullessa huomannut isännän olen aivan kaukaisimmalla pellolla. Eikä hän hennonnut jättää Kyllikkiä rauhaan. Nopeasti hän nosti emännän syliin ja alkoi hyväilemään talon kauniimpaa osapuolta poskista, hartioista. Pidemmälle ei Onni päässytkään kun emäntä pyörähti ympäri ja otti tukevat otteen miehen selästä ja pussasi yhdellä imulla melkein miehestä ilmat pois. Nyt se oli vientiä, tätä oli emäntä odottanut enemmän kuin mitään muuta. Kaikki tehtiin kerralla alusta loppuun tällä keittiön tuolilla, joka hyvin kesti tämän tapahtuman. Hiukan häpeillen emäntä koitti istua pöydän vieressä. Eihän se tietenkään soveliasta ollut mutta kun oli viimeisestä tapauksesta kulunut jo kolmekymmentä vuotta.
Onni tietenkin säesti tapauksen leikillisesti sanoen, “Olen täyden palvelun mies. Olen onnellinen jos minun palvelu kelpasi teille”.

 

Pensaita Hyvinkäältä 011

Nyt oli Onnin kivuttava katolle katsomaan, löytyykö sieltä selvää kohtaa, mistä vesi pääsee valumaan puuliiteriin. Ennen katolle nousua Onni katsoi puuliiteristä kattoa, josta helposti näkyi reijät, vaikka ei niistä tietenkään paljon vettä sisään tullut. Kyllikki halusi tulla juttelemaan Onnin kanssa, kun ei mitään uutista tahdo tulla tänne asti. Jotenkin emäntä tunsi taas löytäneensä elämän alun. Oli raskasta asua tavallaan yksin kun puhekaveri oli iltaisin niin väsynyt, että nukahti melkein heti kun sisälle pääsi. Hymy oli taas löytänyt tiensä emännän huulille. Ja kaikki tekemiset tuntuivat paljon helpommalta tehdä.

Elmeri kylvi pellolla täysin tietämättömänä mitä on tapahtunut. Eikä hänen tarvinnut tietääkään. Onni koitti valistaa emäntää vielä, että tee sinä aloitteet, eiköhän sitä isäntä nyt jossain kohtaa helly. Mutta varmuudeksi tehtiin Onnin kanssa vielä treffit, kun kaikki tuntui niin hyvältä vieläkin. Jos katto tulee kuntoon tänään, niin huomenna emäntä lähtisi sieneen katsomaan, onko Korvasieniä tullut jo esiin. Paikka sovittiin Onnin kanssa tarkkaan. Vielä kuitenkin Onni tuli katolta alas. Hänestä tuntui niin hyvältä kun emäntä oli pitänyt heidän yhdessä olosta. Hän ajatteli, että jos vielä saunan penkillä hoidettaisiin jälkileikki. Se leikki ei tietenkään tähän jäänyt, vaan jatkui oikein totisena totena viimeiseen huippuun asti. Emännän hymy levisi entisestään. Hän tunsi itsensä naiseksi. Nyt hän ajatteli laittaa naiselliset alusvaatteet päälle illaksi kun Elmeri tulee pellolta. Kuitenkin hänelle pitää viedä hiukan syömistä, että jaksaa iltaan saakka. Se kun on sellainen jörrikkä, että jos ruoka loppuu, niin ei se sitä lähde hakemaan.

 

Onni oli saanut reijät paikattua ja lähti kotiinsa pyöräilemään. Kyllikki laittoi kahvia ja voideltuja leipiä mukaan reppuun ja lähti viemään niitä miehelleen. Emännän posket oikein loistivat auringon kanssa. Hän mietti, että huomaakohan ukko, että jos minä olen muuttunut. Pitäiskö mun olla vain totinen ja jatkaa samalla mallilla elämää eteenpäin. Ei, ei totisesti tarvitse. Minä käyn istumaan sen viereen ja hiukan kehun sitä, jos se vaikka auttaisi.

Kyllikki oli päässyt jo lähelle miestään. Hän odotteli, että he pääsisivät tähän päähän peltoa, että voisin kahvia miehelleni tarjota.
Elmeri pysäytti hevosen ja antoi sille vettä ja heinää. Kyllikki aukaisi repun ja pyyteli miestään istumaan ojan reunalle. Hän aukaisi repun ja ihmetteli, että mies tuli aivan viereen istumaan. Hän kun on luullut, että ukko ei hänestä välitä enään lainkaan. “Tuntui lämpöiseltä istua sinun vieressä”. Elmeri katsoi vaimoaan ja jatkoi kahvin ja leivän syöntiä. Kyllikki nojaili itseään taaksepäin toivoen, että Elmeri huomaisi hänen rinnat. Hän kun oli kaapin laatikosta laittanut rintaliivit päälle. Siellä ne ovat olleet jo vuosia. “Mitens sinä olet jotenkin muuttunut”, kertoi mies vaimolleen. “Niin olen, kokeileppas”. “Mistäs minä kokeilen”. Kyllikki näytti rintaansa, jota isäntä hölmistyneenä katsoi. Ei vaan isäntä osannut mitään tehdä. Kyllikki tarttui isännän käteen ja nosti sen rintojensa päälle. “Oi, mitä sinä nyt meinaat”. “Sitä juuri minä meinaan”, ja emäntä heittäytyi selälleen makaamaan multaiselle pellolle. Isäntä kuitenkin empi, että ei täällä voi tehdä kun joku ihminen voi nähdä. “Tee nyt vain sitä mitä sulla on mielessä”, sanoi Kyllikki. Ja isäntä teki, sitä mitä oli halunut jo pitkään. Pari pyöri multaisella pellolla ja välillä pöllähti multapölly taivaalle. Pellolla tai vain muuten kedolla oli Kyllikki aina halunut tämän tehdä. Nyt se sitten onnistui.
Kukaan ei ilmeisesti nähnyt mitään. Ei edes hevonen joka kaikessa rauhassa pureskeli heiniä rauhallisesti kylvökoneen edessä. Pariskunta nousi pystyyn ja he ojentelivat vaatteensa kunnolla päälle. Jopa isäntä lausui vielä jonkun hellän sanankin vaimolleen. Ehkä se oli jonkinlainen kiitos kaikesta. Kummallisella tavalla tuli rakkaus uudella tavalla näiden kahden jo iäkkään henkilön elämiseen mukaan. Nyt tuntui jo isännästä, että pitäisi keksi jotain uutta maatilan hoitoon. Sitä vain kumpikin olivat luulleet, ettei toinen puoliso heitä enään rakasta. Jostain sellainen käsitys oli tullut. Ja puhumalla ei asiaa voitu selvittää.

Onni naapuri sai yksin odotella metsässä. Ei tullut Kyllikki enään häntä tapaamaan. Hänellä oli nyt oma mies joka häntä rakastaa. Kylvö päivän päätteeksi oli sauna lämmitetty. Kylpyyn mentiin yhdessä ja tuota rakkauden kiriä otettiin kiinni illalla mökissä. Kyllikki oli laittanut mökin juhlakuntoon. Kynttilöitä oli sytytetty ja sähkövalot pidettiin pois päältä. Kaikki tuntui ihanalta, jospa tätä olisi ollut aina.

piki