Selaat arkistoa kohteelle Juhlallinen päätös.

Hellyyttävä Joulu. 16 päivä Joulukuuta

16.12.2014 Juhlallinen päätös, Yleinen

Aamulla kun ihmiset menivät vesisateessa postiluukkuja katsomaan, huomasivat he valkoisen kirjeen laatikkojen pohjalla. Ulkona ei viitsinyt jäädä sitä kirjettä lukemaan kun vettä satoi. Sinne oli sulanneet lumet puista. Ja maastakin oli lumi jo melkein hävinyt. Sinne karisi toiveet valkoisesta Joulusta. Ja kiitos siitä mitä auttajat olivat aikaan saanneet. Ihmiset jo luulivat kun lunta satoi, että tämä oli kuin kiitos kaikesta auttamisesta. Mutta sinne romuttautuivat kaikki toiveet siitä, että yläkerrassa olisi tämä huomattu, romuttui. Voihan tietenkin vielä lunta Jouluksi tulla, eihän se mikään mahdottomuus ole.

Kirje luettiin myöskin Irenen toimesta. Hymy levisi hänen kasvoilleen. Hän tunsi myötätuntoa koska Vilhokin oli auttamislistalla. Puita kerittiin hänelle viedä ja sitten tulikin rakkaus peliin, hienoa. Taavetti tuli myöskin sisälle ja Irene antoi kirjeen hänelle. ”Tietenkin me tänne mennään. Mitä sitten ostetaan heille”. ”Vaikea homma kun Liisalla ainakin on varmaan kaikki mitä tarvitsee. Vilhosta en sitten tiedäkkään. Olisko parempi viedä rahaa tai shekki”. Vaikea sanoa ketä sinne on käsketty. Ehkä sinne tulijoita ilmaantuu kun menemme Sykerölle käymään.

 

ukko ja pukki 2Jokisen pariskunta tuli Sykerön pihalle. Pihalla oli muitakin autoja, mitähän täällä oikein tapahtuu. Mentiin katsomaan sisälle onko täällä jotkut juhlan menellään.

Sisälle astuttiin ja Alma huuteli hienoa kun Te tulitte, odoteltu on jo. ”Täällä on pienet kahvitukset niille jotka ovat olleet täällä töissä. Teille oltiin juuri soittamassa mutta kerkisittekin tulemaan. Nyt olisi kaikki varmaan täällä”. Alma pyysi vielä puheenvuoroa. ”Nyt kun pesuhuone on melkein valmis niin halusimme vielä muistaa Teitä kaikki tästä suunnattoman mukavasta asiasta joka on meitä kohdannut. Jotenkin olen mielissäni kun meidän isäntä katkaisi jalan. Olisimmeko me muuten saanneet tälläistä pesuhuonetta ja näitä muita koneita. Kyllähän minä miehestäni pidän ja vielä enemmänkin kun saan jalkani kuntoon. Sitten voin jo kysellä kun minua silitetään selästä, että mitähän sinulla on mielessä, niin minä isännälle vastaisin. Kiitos vielä kaikille naisille ja miehille tästä suunnattoman hienosta Joululahjasta Ja nyt sitten juodaan kahvia ja lettipullaa, olkaa hyvä”.

Irma katsoi aiheelliseksi vastata tähän kiitokseen. ”Kiitos Alma ja Jaska. Niinhän se tietenkin on, että satuin muistamaan, että Jaska on sairaalassa, siksi tänne tultiin. Täällä on ollut kiva olla kun ensimmäisen päivän kova jännitys silloin ensimmäisenä päivänä laukesi. Mukava on ollut tehdä täällä töitä. Kaikesta pienemmästäkin on tullut niin lämpöiset kiitos-halaukset, että itseänikin on monesti itkettänyt. Kumpa kaikki työpaikat olisivat samanlaisia. Omastani ja varmasti kaikkien muidenkin puolesta haluan kiittää Teitä tästä kivasta hengestä, joka täällä on vallinnut”.

 

pukki kiitääHilpeässä ja iloisissa tunnelmissa nautittiin Alman keittämästä kahvista. Ja olihan taas hyvää lettipullaa sekä Karri Tohmosen pitämästä rahkapiirakasta, jota hän nytkin nautti. Ja kun kahvit oli juotu käytiin katsomassa uutta pesuhuonetta. Hienolta kaikki näytti ja kaikki laitteet olivat jo kunnossa. Ainoastaan keittiön sekoittajaan vielä kytken putket kiinni sitten on kaikki kunnossa. ”Me päästään Jaskan kanssa tänään oikein suihkuun, eikö tunnukkin taivaalliselta”.

Irmalla oli vielä Almalle eräs juttu. ”Se tarhan johtaja soitteli, että tulisiko Alma ja Jaska  huomenna tänne vaikka koko päiväksi puuhastelemaan lasten kanssa”. ”Tietenkin me tullaan, lasten kanssa on niin kiva tehdä töitä ja Jaskakin saa taas keksiä jonkun kertomuksen, niistä lapset pitävät”. Jaska on kuulemma hyvä tarinan kertoja. Hän ei alkuunsa tiedä mistä hän kertoisi mutta kun hän pääsee vauhtiin niin ei tahdo loppua tulla.

tanssiLiisa ja Vilho eivät vielä olleetkaan täällä. ”Juu eivät kerenneet vielä näin aamusta mutta tulevat joskus puolenpäivän aikaan”, kertoili Alma. Irene alkoi kertomaan, että ”Heillä on kuulemma synttärikahvit aattona. Kun en oikein tiedä mitä heille ostaisi. Toisaalta voisi antaa shekin kun tulisi samaan lahjaan kaikki kutsutut”. Sitten alkoikin kuulumaan kaikilta jotka kahvipöydässä oli, me tullaan, mekin tullaan, eli kaikki jotka juuri Alman kahvia joivat. ”Sopisko, että joku kerää rahat ja ostaa sitten vielä näyttävän kukkakimpun mukaan”. Irenen hommaksihan se sitten jäi.

Niin oli yksi suurimmista talkoista tullut päätökseen. Nyt oli vain otettava Pahtosen Irmeliin yhteyttä, että hän kyselisi kunnan johtajalta,  maksaako kunta tämän remontin.

Jatkuu huomenna

piki