Selaat arkistoa kohteelle Joulukalenteri.

Joulukalenteri 22 – Musta tulevaisuus

22.12.2016 Joulukalenteri

Lainaan nyt hädissäni puoli-irvokkaasti erästä harmaata taloutta käsittelevää mainossarjaa. Harmaa talous on totta vie Suomelle suuri ongelma, mutta nyt otan kösittelyyn sinänsä katastrofaalisen fiiliksen latistajan, mutta talouden kurimuksia iisimmän asian: mustan Joulun.

Joulun alusaika on ollut erittäin musta erinäisten tapahtumien kautta, eikä Suomen talouskaan anna posia, kuin toistaiseksi tapahtuvaan maltilliseen kasvuun, mutta alkaa näyttää siltä, että osa Suomea ei saa edes lunta Jouluksi. Kyllä nyt menevät porkkalat väärään kurkkuun, ja nyhtökaurapossut kaatuvat syliin. Ei lunta. Vuosi takaperin viimehetkellä tapahtui pelastus, mutta viime aikoina näin ei ole aina ollut. Muisteloissani muistan asioiden olleen toisin. Aika kultaa aavistuksen muistoja, sillä kyllä niitä mustia Jouluja on ollut ennenkin. Tokikaan, ei samaa tahtia kuin nykyään. Maailma myös ilmastoltaan on muuttunut. Sen huomion tein tutkiessani menneiden Joulujen sääennusteita, tein havainnon, ettei Jouluja missään kovissa pakkasissa ole vietetty elinaikanani, usein ollaan oltu nollan tuntumassa. Lähinnä siis vain tiheästi toistuva lumettomuus on uutta. Toisaalta kesäisin tuntuu satavan enenmmän kuin ennen.

Ilmasto on muuttunut kautta aikain, ja siihen liittyviä partikkeleita on luonto täynnä. Emme voi lopulta paljoa sanoa vastaan siihen, mitä vaikka Yellow Stonessa tapahtuu, mutta kyllähän se fakta on, että ihmiskunta pissii kintuilleen tuhoamalla ympäristöään. Olen länsimaisen elämäntyylin kannattaja, mutta meillä olisi mahdollisuudet tehdä asiat ekologisemmin; sen sijaan teemme asioita egologisesti. Se on kestämätöntä kehitystä. Koska tämä kaikki näkyy voitoissa, eturyhmät lobbaavat ympäristöystävälliset vaihtoehdot pimentoon; siihen asti kunnes päämiehensä omistavat ymäristöystävällisen vaihtoehdon oikeudet. Kehitys näissä asioissa on hitaampaa kuin se voisi olla.. loppukädessä asioita tehdään vasta kun on pakko. Se on inhimillistä sen kaikessa negatiivisuudessaan.

Tästä syystä saamme mustaa tulevaisuutta yhä enenevässä määrin..

Toivotaan lunta Jouluksi..

DaMaestro

Joulukalenteri 17 – Joulunalus tamperelaisittain eli ulkojäät

17.12.2016 Joulukalenteri, Talous, Yhteiskunta, Yleinen

Nimittäin meillä oli juuri ulkojäät ja ne muuttaa kaiken! Ilmankos alkoi jo kansantalouskin näyttää muuta kuin pyllyä meille suomalaisille.

Noh, vitsit sikseen ja eteenpäin..

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli toimiva ulkojääkiekko-ottelu x 2. Ensimmäistä kertaa Suomessa tapahtuma oli kaksipäiväinen, kun järjestävä taho, Ilves sidosryhmineen, isännöitsi perjantaina Tapparaa ja lauantaina Hifkiä Sorsapuiston legendaarisella luistinradalla, johon oli tapahtuman vuoksi rakennettu läpinäkyvä kaukalo jyrkkine katsomoineen.

Mikäli puhutaan Ilves-johdon kehonkielestä, voitto-odotusarvo oli suuri. Ymmärrykseni mukaan odotettiin jopa kahta kertaa yli kymmentä tuhatta katsojaa niin, että Tappara olisi myynyt areenan loppuun (noin 13 000 katsojaa). Ilmoitetut määrät olivat 11 000 ja 8500, jotka ovat oman arviokykyni mukaan ok. Parempaankin olisi ollut mahdollisuuksia, mutta se olisi vaatinut lisäpanostuksia. Näin suurissa jutuissa olettaisi olevan niin paljon muutakin lisäpalvelua kuin itse jääkiekko-ottelu. Urheilu on nykyään viihdettä, ulkojäätapahtuma on sitä vielä enemmän, sillä parempaa se jääkiekko hallissa aina on ulkojäihin verrattuna. Tunnelma ja tapahtuma-arvo onkin sitten toinen juttu. Pelitapahtumasta täysi kymppi. Kaikki toimi. Tottakai, keli suosi. Siltikään pelit eivät myyneet loppuun.

Kun tapahtuma järjestetään, siitä olisi pyrittävä ottamaan kaikki mahdollinen irti. Ihmisiä toivottiin paikalle kaksi tuntia ennen, mutta heille ei ollut tarjolla mitään järeää lisäpalvelua, joka vesittää koko ajatuksen. Lähitienoo on täynnä lämpöisiä lisäpalvelunjuottajia, jotka kiitivät tapahtuman ylimalkaisuudesta tässä suhteessa. Ilveksen ja tapahtuman etu olisi ollut, että kansa menee paikalle nopeammin. Paikalla oleva ihminen on asiakas, jolla voi myydä palvelua, joka nyt menee muualle. Verrokiksi Pohjois-Amerikka, jossa näitä tapahtumia on järjestetty jo kauan. Nämä ovat heille tapahtumia, aivan kuten Super Bowl, noh ei ehkä ihan, mutta melkein. Ennen matsia pelataan alumniotteluita, on esiintyjiä, muuta oheistoimintaa.. Kansa löytää paikalle, ja lisätuotto on plakkarissa. Näissä asioissa meillä suomalaisilla on opittavaa, mutta askel oli hyvä. Pääsipä Ilves-toimari jo mainostamaan konsulttiosaamistaan, mikäli tarvetta on. Noh, ehkäpä oppia kannattaisi hakea ulkomailta.

Hyvä homma, että tapahtumia järjestetään, ja tapahtumana kyseessä ei ole pannukakku. Mielenkiinnolla odotan tulosilmoitusta siitä paljonko tapahtuma tuotti Ilveksen kassaan. Se selvinnee rahtusen vajaan vuoden päästä viimeistään. Samaa odottavat myös muiden seurojen talousjohdot, sillä, jos tämä tuotti hyvin, näitä järjestetään lisää. Aivan niihin Essin puolen miljoonan plussiin tuskin päästään, mutta jos puheitaan on uskominen tästä pitäisi tulla edelleen pari sataa tuhatta voittoa. Mitä kyllä itse epäilen, mutta yhtä kaikki, plussalle onneksi pääsee.

Odotellaan,

DaMaestro

Joulukalenteri 14 – Postin tuo Pate jokaisen luo.. myöhässä, ja kevennettynä versiona, jos tuo

14.12.2016 Joulukalenteri, Likainen peli, Talous, Yhteiskunta, Yleinen

Ainakin jos on uskomamme tämän päivän uutisointia ja miksemme uskoisi.. Arvaatte varmaan, että aiheenani on Posti. Paska nousi pintaan tässäkin tapauksessa, vaikka johto teki kaikkensa, jotta ongelmat jäisivät pinnan alle. Miten olisikaan voinut? Posti sopii myös loistavasti joulukalenterigenreen, sillä Posti on yksi tärkeä toimija Joulupukin toimitusrepertuaarissa, kaikkea ei saa ahdettua Petterin perään.

Postilla on ollut valtiavia ongelmia. Tuntemattomaksi jäänyt myrkyttäjäsuuruus, arvopostia kääntävät jakajat, kadonnut Demarin painos, ja kirsikkana kakun päällä.. julkisuuteen tullut uudistus, joka ei tehosta jakelua, vaan laskee tehoa. Tehostuksen osalta ei voi muuta sanoa kuin että ollaan Sipilän tuottavuusloikan ytimessä. Olemme pian kaikki yhtä Postia, kun Sipilän teutaroinnit astuvat voimaan.

Tuotanto on jännä juttu, sillä on aina kustannuksensa. Niitä ei saa lakaistua maton alle, vaikka kuinka haluaa. Voisi sanoa, että ne kuuluvat palveluun. Asiakas maksaa palvelusta. Palvelua ei Postin asiakkaana näemmä saa. Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että heidän kotiintoimituspalvelunsa on ollut täysi vitsi. Raha kotiintoimituksesta kyllä kelpaa, mutta tavara käy ovella aikaan, jolloin toimistotyössäkäyvä ei voi olla kotona. Verrannolliset kuriiripalvelut toimittavat tuotteita kotiovelle silloin kun asiakas tuotteen ovelleen haluaa. Eräs entinen työkaverini kertoili kerran omaa herkkukoriepisodiaan, jossa diilinmukaista toimitusta ei meinattu toteuttaa ja juustot meinasivat jäädä viikonlopuksi jakelupisteeseen odottamaan maanantaita. Sopimus koski juuri perjantaita. Samaa Posti ajattelee ilmeisesti myös Demarin lehtierästä. Sama se milloin niitä tulee. Ai niin.. ja postiluukustani tuli pari päivää sitten kotimaisen pitsayrityksen alekuponkeja, jotka olivat vanhentuneet puolikas kuu sitten.. Kertoo ripeydestä.

Eliitti ja päällystö syyttävät mielellään likaisen työn tekijää laiskaksi ja osaamattomaksi, kun heidän uudistuksensa kusee. Uudistuksista puuttuu töysin järki. Säästö tuotannossa toimii ainoastaan tiettyyn rajaan asti, sen jälkeen kyse on palvelun heikennyksestä. Uskokaa pois, joku ulkolainen toimija tulee, ja täyttää tuon aukon. Sen jälkeen Posti syödään markkinoilta. Aivan kuten säästöihin kurjistunut toimija aina. Mitä maksaisi osaava johto?

Tuotannon tehokkuus on kiinni osaavasta työvoimasta. Se maksaa. Suomen tulisi tuottaa laadukasta palvelua. Nettitoimitukset lisääntyvät ja Postin olisi syytä pitää kiinni markkina-asemastaan. Laadusta ei saisi tinkiä. Ei ole ihme, että Matkahuolto yms. palveluntuottajat ovat jo sivuuttaneet Postin. Posti myös aikoo luopua erottelusta Postinsa suhteen: ei enää erillistä ykkös- tai kakkosluokkaa. Postin toimitusnopeus alkaa olla jo luokkaa kolme. Sinänsä ymmärrettävää.

Asiakas on pääosin tyytyväinen kun saa diilinsä mukaisen jouhevan palvelun. Hän haluaa arvokuljetuksensa turvallisesti perille. Eikä hän halua odottaa kahta kuukautta että tuote löytää perille.

Ymmärrettävästi pelikenttä on muuttunut ja säästöjä tarvitaan, mutta säästöt eivät sovi kaikkeen. Ehkä olisi syytä miettiä uudestaan ruohonleikkuuta ja lumenluontia, jos runkobisnes kärsii. Johdon täytyisi ymmärtää nykyaikaa paremmin. Palvelu on nykyaikana tuote. Jos se ei ole kunnossa ei ole mitään..

Määräaikaisesti toimittaen,

DaMaestro

Joulukalenteri 13 – .. and of course, commercials

13.12.2016 Joulukalenteri

Mitäpä olisi alusaika ilman puhetta hieman myös mainoksista. Noista audio(visuaalisista) pätkistä, jotka vähenevät kuin taivaalla hohtavan ihmeen kaupalla 24.12. Ainakin vielä toistaiseksi, kun elinkeinoelämän keskusliitto ei ole saanut märkiä päiväuniaan läpi toisesta lahjakierroksesta Joulupäivänä, ja kauppojen aukioloaikojen liberaalisesta vapauttamisesta ammolleen.

Okei. Suhtautumiseni mainoksiin on ollut kautta aikani hyvin kaksijakoinen. Pääosin mainokset ärsyttävät, mutta hyvin kohdennetut mainokset eivät niinkään. Kaikkein vähiten minua ärsyttävät nerokkaat mainokset, jossa rikotaan rajoja. Mainonta voi olla myös taidetta.

Valitettavasti elämmä valittajien maailmassa, ja tämä ei ole vain suomalainen juttu. Hyviä mainoksia kielletään oudoin perustein maailman halki. Milloin niissä nähdään syrjintää, milloin liian rankkaa toimintaa, mitä ikinä. Mitä näiden valittajien mielessä mahtaa liikkua. Haluavatko ihmiset oikeasti tylsiä mainoksia?

Ilmeisesti kyllä, sillä suurin osa mainoksista on armotonta kuraa. Ajan ja resurssien haaskausta mielestäni, mutta kenties ei, jos mainos saa aikaan toivotun reaktion. Itse vältän tuotteita joita alan inhota mainosten vuoksi. Ehkä kuulun vähemmostöön, enkä olekaan sen tason masokisti, kun väliin voisi ajatlella. Ehkä. ehkä,..

Noh, tuskin mainoksia tehtäisiin, ellei ne tuottaisi lisäarvoa. Onneksi osassa tapauksia ymmärrän pointin. Jos byrokraattisadisteilta ja kukkahatuilta kysyttäisiin, kaikki mainokset olisivat hammas-, ja terveystuotemainoksia.. unohtamatta lemppareitani: kokoperheen keskieurooppalaisia dubattuja pesuainemainoksia.

Muutama päivä sitten vietin aikaa Youtuben ihmeellisessä maailmassa, ja löysin hillittömän nerokkaista mainoksista koostuvia kokoelmia otsikolla banned commercials.. Osassa ymmärrän nipin napin bannauksen pointin, mutta osassa tapauksia en.. Mainonnassa hankalinta täytyy olla tasapainottelu oman luovan mielen ja kieltojen rajamailla.

Kun nyt kuulemma poistetaan byrokratiaa.. miksei vapauteta mainossuunnittelijoiden luovaa mieltä. Haluaisin mukaan siihen kelkkaan!

DaMaestro

Joulukalenteri 11 – 442oons

11.12.2016 Joulukalenteri, Yleinen

Nyt lienee oiva mahdollisuus esitellä se tapaus, josta sain päähäni kokeilla omaa joulukalenteria. Monet tekevät näitä tavalla tai toisella, mutta yksi ansaitsee kehut. Noheva löytää Youtubesta: 442oons.

Kyseessä on alkujaan brittiläisen miehen one man multimedia show, jossa hän on tehnyt grafiikat musiikkeineen, storylinet ja vielä antanut äänet animoimilleen jalkapallohahmoille. Nykyään hänellä on tukenaan toinen graafikko.

Löysin 442oonsin ystäväni suosituksesta. Löysin hänen ensimmäisen pätkänsä, jossa kuvattiin siirtosaagaa, jonka pohjana oli Arsenalin yritys hankkia Luis Suarez riveihinsä. Animaatio oli tehty Uhrilampaat-hengessä.

Pari vuotta sitten hän teki ensimmäisen joulukalenterin, joka oli taattua laatua. Uusi animaatio jokaiselle 25:lle päivälle. Huikeaa. Jokaisen vuoden ykkösantia on ollut uusi versioiti joulukappaleesta 12th Day of Christmas.

Käykää katsomassa, jos kiinnostaa..

Yours Truly

DaMaestro

Joulukalenteri 9 – Hyvän mielen lähettiläs

9.12.2016 Joulukalenteri, Musiikki, Rock, Yleinen

Hyvä mieli on osa joulua. Sanovat että on autuaampi antaa kuin ottaa. Hyveet unohtuvat nopeasti maailman tuuliin. Ihmisiä nostetaan jalustalle, joitain todella pienin ansioin, mutta yksi henkilö sopii hyvin juuri tähän hetkeen esiteltäväksi. Michael Monroe, jonka elämää voi hyvin pikapeilata soittamalla kappaleensa All You Need.

Olen henkilökohtaisesti tavannut maailman aliarvostetuimmaksi rokkariksi tituleeratun miehen ja viettänyt kymmenisen minuuttia hänen seurassaan. Tapaamisesta poistuin iloisempana kuin paikalle saapuessa. Miehellä on maaginen taipumus positiivisuuteen. Elämäkertansa lukemisen jälkeen voisi kuvitella, että syytä olisi katkeruuteen. Hänelle elämä on lahja. Miksei toisaalta olisi. Hän tekee sitä missä on hyvä. Jakaa hyvää mieltä.

Aiemmin Michael Monroe oli monille tuntematon suuruus. Enää ei. Kiitos Voice of Finlandin, hän on nyt koko kansan Michael. Mies onnistui tulemaan tutuksi koko kansalle menettämättä rock uskottavuuttaan, jota on yritetty murtaa aiemminkin ruotsalaisessa tv-lähetyksessä, ja ties missä. Tilanne eskaloitui, kun herra Monroe totesi, ettei voisi koskaan maata groupien kanssa. Toimittaja tituleerasi Michaelia kuoropojaksi, mutta Dregen astui nopeasti väliin. Kaikkea muuta, kaikkea muuta..

Voice of Finlandissa Michael on osoittautunut sydämelliseksi tähti valmentajaksi, joka on saanut suojateistaan paljon esiin. Esimerkkinä käyköön kilpailun voittanut Siru Airistola, tai maailmanmainetta niittävä Saara Aalto. Kumpaakaan ei voisi pitää Michael-tyyppisenä, stereotyyppisesti.. molemmat oikeasti ovat. Saara Aallon hyvyyttä harva ymmärsi tuolloin. Minä kyllä, Poppipoliisit eivät. Pitää ajatella laajalla skaalalla, aina..Aina!

Michael Monroe on raitistunut, ja muutenkin murtaa rockiin liittyviä myyttejä. Hänen suunnittelemansa roosanauha myi paljon enemmän kuin aiemmin myytiin. Hän on hyvä sydäminen ihminen, ja sen voin allekirjoittaa omakohtaisella kokemuksella. Keskustelumme aikana hän oli aidosti läsnä, eikä meinannut kyetä luopumaan minusta. Ihmisestä, jonka hän oli tavannut muutama minuutti aiemmin.

Voin kutsua miestä idolikseni. Tekee loistavaa musiikkia tinkimättömällä moraalilla. Antaa aina kaikkensa, myös kylkiluut murtuneena. On aidosti läsnä, ja pyrkii löytämään positiivista sielläkin missä sitä ei moni oleta olevan. Hän antaa panoksensa hyväntekeväisyyteen, on kyse sitten ihmisistä tai eläimistä. Tämä mies olisi Nobelin ansainnut.

Joulukalenteri 5 – Kilpailuyhteiskunta

5.12.2016 Joulukalenteri, Yleinen

Tehdessämme joululahjahankintoja, monet meistä eivät pohdi rahaa lainkaan. Osan täytyy. Kulissi-, tai muistakin syistä, toiset hankkivat osamaksulla. Maksupäivä tulee varmasti, ennemmin tai myöhemmin. Somebody has to pay the piper.. right? Osamaksukauppa on tullut osaksi perinteistä hankintaprosessia autojen ja talojen lisäksi myös pienhankinnoissa, sillä aika, ja tarve myydä, on kova. Nykyään osissa maksu ei aina edes ole kalliimpi vaihtoehto.

Kaikkihan on sen arvoista mitä kuluttaja on valmis maksamaan. Euroaika, ja ennen muuta muoviaika, on johtanut siihen, ettei kaikissa merkkituotteissa mikään maksa mitään. Sanotaan, ettei rahaa ole kuten ennen, mutta se ei estä ostamasta tonnin puhelinta kerran vuodessa. Esimerkiksi itse en hankkisi uutta puhelinta mielelläni kuin noin kerran kolmeen vuoteen. Haluan pitää vuosikustannukset kurissa, mutta osa ei edes mieti kilo- tai vuosihintaa. Katastrofi!

Yksi suurimmista valtakuntaa vaikuttavista hankitaprosesseista on kilpailutus, joka on tehtävä tietyn rahasumman ylittäviin hankintoihin. Yhteiskuntaa tämä koskettaa eniten julkisissa hankinnoissa. Näissä tilauksissa hankinta saatetaan joskus jakaa osiin, oli se edullista tai ei. Joskus ollaan oikeudessa, sillä hävinnyt tarjoaja ei hyväksy kohtaloaan, aiheuttaen toiminnallaan pahaa mieltä viimekädessö kuluttajalle.

Koottuja hankintaprosesseja, joista on jäänyt, tai josta varmasti jää, paha maku..

Yksi rautatieliikennetoimijoistamme päätti vuosia sitten uudistaa lipunmyyntipalvelunsa. Kahdelta suurelta yhteisoperatiivisesti hankittu lipunmyyntiautomaattipalvelu ei toiminut aivan kuten kukka menee penkkiin kuuluisassa Strömsössä. Kapasiteettimäärä oli laskettu väärin, kenties ahneuttaan, kenties konsultin valehtelemana, kenties kommunikaation puutteen takia, mutta asiakas oli lopulta joka kärsi ja maksoi laskun, kenties jokunen työntekijäkin vuosia myöhemmin. Uskoisin, että kolme asiaa olisi pelastanut tältä kohtalolta: rehellisyys, avoin kommunikaatio ja tähän kykenevät firmat. Kilpailutuksessa vain parhaassa asemassa ovat suuret toimivat, joilla mahdollista vastata tarpeeseen ja polkea tarpeen tullen starttihinta alas. Kalliimmaksi jäävä pienempi toimija voisi olla elinkaarikustannuksiltaan lopulta halvempi vaihtoehto, mutta tämä tajutaan vasta kun ollaan oltu naimisissa tähän riistokapitalistiin oman aikansa. Järjestelmä toimii tänäpäivänä, ei ole kovinkaan erikoinen, mutta toki ajaa asinasa. Se mitä en voi tietää, on kokonaiskustannus firmalle. Uskallan epäillä, ettei tuotteeseen olla tyytyväisiä. Toiset vaalivat suosiolla pieniä teknologiataloja, mutta niitä valitessaan tarvitaan ammattitaitoa kilpailutusprosessihenkilöstöön. Valitettavan harvoin asiantuntijaa kuunnellaan.

Näin on ollut näreet ainakin useissa julkisissa hankinnoissa. Esimerkkeinä terveydenhuoltoalan sovellukset, jotka edelleen jarruttavat pahoin tehokkuutta. En edes haluaisi ajatella, paljon tähän ”jumppaamiseen”, nyt pääsi rehuruma sana, on käytetty resursseja, jotka ovat suoraan hoidosta pois. En haluaisi, mutta valveutuneena kansalaisena on pakko. Mitä maksaisi ammattitaitoinen julkinen hallinto? Ainakin hyvävelikulttuurin purkua. Ei tunnu olevan helppoa aikana, jolloin soteuudistus ollaan tekemässä ottaen mukaan uusia hallintoelimiä aikana, jolloin puheissa on byrokratian purku. Suunta on väärä.

Suunta oli myös mielenkiintoinen kun erääseen suureen sisämaakaupunkiin oltiin hankkimassa tulostaulua jäähalliin. Prosessi polki vuosia paikallaan hävinneen osapuolen haasteiden vuoksi. Lopulta tuote olisi saatu jostain vuosia myöhemmin halvemmalla. Kilpailutus oli monessa mielessä epäonnistunut, sillä kun lopulta tuote hallin kattoon saatiin, sitä ei voitu käyttää juuri ajan ja numeroiden näyttöä kummempaan, sillä ohjelmistot puuttuivat. Mitä, tuliko yllätyksenä, että tarvitaan myös ohjelmistoja?

Osataan sitä kaupunkitasollakin. Isoihin toimijoihin ollaan usein tyytymättömiä, mutta mitään ei voi, eikä se päättäjää kiinnosta, sillä rahaa saa pumpattua kansalta. Tehokkuus loistaa poissaolollaan. Eihän se yksi kymmenien tuhansien hukkahankinta vielä mitään, mutta se ei ole ainoa. Eräänkin kaupungin vuosien takainen bussiaikataulujärjestelmä oli useammin huoltokatkolla kuin käytössä. Sopimus tuli täyteen ennen kuin laite toimi moitteettomasti. Pääsin keskustelemaan asiasta entisen opinahjoni kautta erään mutkan kautta. Syyksi sain selityksen kommunikaatiokatkoksesta laitetoimittajien kesken. Yrityssalaisuudet ovat toimivien järjestelmien tiellä. Miksi siis pilkotaan? Koska EU käskee niin!

Olemme tekemässä kallista hävittäjähankintaa, näitä tuskin sentään pilkotaan alan erityisluonteen vuoksi, mutta monta tragediaa on edessä, jos uskomme liikaa konsultteja, emmekä luota järkeen. Tällä hetkellä eniten huvitusta aiheuttaa kuitenkin satavuotiaan Suomen kunniaksi kilpailutettu virolainen likööri, joka on kieltämättä halpa ja laadukas, mutta ei kovin hyvää tilannetajua kilpailuttajalta.

Nopeana kiteytyksenä juttuni pääpointit..

  • Onnistunut kilpailutus vaatii asiantuntevan kilpailutusorganisaation, joka tekee hyvää hallintotapaa noudattavia päätöksiä (ei lahjuksia), eikä ole laiska löysän rahan vuoksi.
  • Onnistunut projekti ei synny kommunikaatio-ongelmaisessa ympäristössä. Mielestäni näissä pitäisi olla pykälä, että jos aitoa halua ja luottamusta kumppaniin ei löydy, tekijät on vaihdettava. Ymmärtääkseni nykyinen lainsäädäntö ei sanoa paljoa tästä osasta laatuvaatimuksia.

  • Hävinneen osapuolen olisi syytä hyväksyä tappionsa, eikä pissiä ihmisiä linssiin.

  • Olisi hyväksi suosia pienempiä toimijoita. Niiden kanssa on helpompi tulla toimeen, ja ovat loppujen lopuksi kustannustehokkaampia ratkaisuja, vaikka eivät pumppaa usein starttihintaa minimiin. Miksikö luulette, että suuret yrityksen käyttävät alihankintaa?

    Terveisin,

    DaMaestro

  • Joulukalenteri 1 – Median rooli

    1.12.2016 Joulukalenteri, Likainen peli, Media, Yhteiskunta, Yleinen

    Joulun odotus on alkanut. Aion nyt ensimmäistä kertaa ikinä luoda oman blogien sarjan. Haastan itseni ja aion kirjoittaa 24 blogikirjoitusta, yksi kutakin odotuspäivää kohden. Tätä postausta olen kirjoittanut Kotiviikateteollisuuden Adventtia kuunnellen. Lupaan posia myöhemmin. Juuri nyt ei tunnu siltä.

    Median rooli on noussut pintaan viimeaikoina poliitikkojen, eli isojen lasten, painostustoimenpiteiden vuoksi. Onko media valtapoliitikkoa varten? Vain diktatuurissa. Suuntaus on huolettava, sillä Suomessa poliitikot ovat alkaneet yhä kasvavassa määrin vaikuttaa median riippuvuuteen. Tottakai.. miksipä eivät, sillä kannatuksensa on vahvasti sidoksissa mediakirjoituksiin. Media on tärkeä väline, mutta sen pitää olla ja aina pysyä riippumattomana.

    Riippumattomuus ei tarkoita sitä, että pumppaa hallitusveija – koija – veijareiden renkaita sen, minkä vain hartiat kestää. Se tarkoittaa objektiivista suhtautumista jota punnitaan eri näkökulmista. Kukin journalisti omastaan. Kärkikaartissa tämä tuntuu olevan ongelma etenkin Juha Sipilälle, joka selvästi kokee olevansa kaiken arvostelun yläpuolella. On kyse sitten sukulaisyhteyksistä julkisessa päätöksenteossa, omista veroparatiisikytköksistään, tai huonosta hallintotavasta miten ikinä.. Hänessä ei ole mitään vikaa. Ongelma on poliittinen ajojahti, jonka ehkäisyksi potkitaan politiikantoimittajia ulos vääristä näkemyksistä, hommataan YLE:n johtoon omia miehiä, sekä suoranaisesti uhkaillaan toimittajia muutamasta asiakaspalautteesta, joissa ei erityisemmin ylistetä isä aurinkoistamme, berlusconien berlusconia itse Berlusconin jälkeen. Kepulaisen luulisi ymmärtävän että sitä niittää mitä kylvää.

    Juhasta on mentävä vielä syvemmälle, sillä on huolestuttavaa, että YLE:n toimittajat ovat menneet tähän leikkiin mukaan. Ongelma on toki isompi kuin pelkkä median kenttä. Vastuunvälttely on yleistä yhteiskunnassamme. Tämä on varmasti yksi suurimpia tekijöitä miksi vientimme ei vedä. Hyvät ideat hukkuvat paskahousujen hallintoketjuun. Tärkeintä on aina oma tontti, ei yhteinen päämäärä. Hyvät asiat tapahtuvat kollektiivisella voimalla, kun rikotaan rajoja. Mitä ikinä teetkin, pyri rikkomaan rajoja, näin saavutat aitoja tuloksia. Onhan se mukavampaa varmasti kirjoitella mukavia Juhan mieleen olevia juttuja suuresta vapahtajastamme, joka aasilla ratsastaa, mutta median tehtävä ei tasan tarkkaan ole se. Etenkään YLE:n, joka on kansaa, ei poliitikkoa varten.

    Loppuun siteeraan löyhästi Michael Monroeta: ”They say knowledge is a dangerous thing but it’s your right.. No YOUR rights.”

    Oikeuksiaan kunnioittaen,

    DaMaestro

    Inkanblogin joulukalenteri luukku XXIV ”joululahjat”

    24.12.2015 Joulukalenteri

    Nyt tulee mun joululahjat!!!! Kommentoikaa mitä te saitte joululahjaksi ja seuratkaa mua instagramissa (@inkahenneken ja @inkanblogi) ja twitterissä (@inkahenneken). nyt sitten niihin joululahjoihin->

     

    Lisäksi vielä 75 kappaleen laatikko ponnareita sekä kampa.

    <3 Inka

     

    Inkanblogin joulukalenteri luukku XXIII ”Joulukuusi”

    23.12.2015 Joulukalenteri

    Eilen koristeltiin kuusi ja siitä tuli upea!! Löpisen nyt ensin tässä vain jotain ja sitten laitan kuvia kuusesta loppuun. Kuusi on siis haettu meidän omalta tontilta ei ostettu. Tänään myös valmistetaan maailman parhaat jouluruoat. Tänään leivon loppuun pikkuleivt jotka aloitin eilen. No mennään nyt niihin kuvin. HYVÄÄ AATON AATTOA!!

    DSC_0141

    DSC_0140

    Siinä on koko kuusi.

    Siinä on koko kuusi.

    DSC_0142

    Koristeita jäi yli!!

    Koristeita jäi yli!!

    Tässä vielä minun huoneen pieni kuusi.

    Tässä vielä minun huoneen pieni kuusi.