Selaat arkistoa kohteelle Jatkokertomus.

Tekstiä, osa 1

8.12.2014 Jatkokertomus, Kirjoittaminen

”Hei! Voimmeko istua tähän, kun muualla on täyttä?” eräs tyttö kysyi takaatani pirteästi. Käännyin ympäri ja katsoin hämmentyneenä kuka puhui. Hänen mukanaan oli toinenkin tyttö, ja tunnistin molemmat tytöt muutamilta kursseiltani. En vain millään saanut heidän nimiään päähäni. Nyökkäsin arasti ja toinen tytöistä hymyili minulle kaunista sekä rohkaisevaa hymyä.
”Hei. Olen Emma ja tämä on ystäväni Elizabeth”, hän esittäytyi. Elizabeth näytti aivan enkeliltä, joka oli pudonnut alas taivaasta kaikessa loistossaan. Ääni jolla hän puhui, oli erittäin hento ja sointuva. Hänellä oli pitkät, kastanjan ruskeat hiukset, jotka olivat laineilla. Katson hänen kasvojaan ja hänen kasvon piirteetkin olivat sirot. Elizabethin koko olemus huokui hentoutta, ja hänen vartalonsa oli hoikka ja kurvikas. Tyttö näytti hauraalta ja kun hän käveli viereeni ja istuutui näytti kuin hän olisi tanssinut tai jopa lentänyt. Juuri tuollainen ulkonäkö oli jokaisen nuoren tytön unelma. Ymmärsin jääneeni tuijottamaan häntä ja katsoin nopeasti toista tyttöä, Emmaa. Emma taas oli hieman kookkaampi ja pyöreämpi, mutta se sopi hänelle ja hän oli silti kaunis. Hänellä oli punertavan ruskeat polkkahiukset, jotka yltivät silti hieman yli leuan linjan. Panin merkille heti myös sen, että molemmat käyttivät vain vähän meikkiä. Sen takia he näyttivät luonnollisilta verrattuna joihinkin tyttöihin koulussa. Lisäksi huomasin että Emmalla oli hammasraudat ylähampaissa. Hänellä oli mukava ja lempeän kuuloinen ääni, eikä hän liikkunut läheskään yhtä sirosti kuin Elizabeth. Minä en itse ollut läheskään yhtä kaunis kuin he. Olin laiha ja kurvikas, mutta siihen ne hyvät asiat sitten jäivätkin. Minulla oli luonnostaan pikimustat, suorat ja kiiltävät hiukset, joita vihasin. Niitä ei saanut kiharalle, vaikka halusin. Ne vain roikkuivat suorana selässäni, ellen ollut nostanut niitä ylös. Joidenkin mielestä ne olivat kauniit, mutten pitänyt niistä. Lisäksi näytin vanhemmalta kuin olin. Olin urheilullinen ja olin myös aika hyvässä kunnossa. Harrastin näet surffausta ja uintia. Minä rakastin vedessä olemista, ja kävinkin lähes päivittäin uimassa ja surffaamassa. Kävin aina uimassa meressä, ellei sitten ollut joku hirmumyrsky.
”Hei, olen Elise”, sanoin hieman arkana, sillä olin ujo vieraiden seurassa. Olin normaalisti reipas ja iloinen, mutta kun piti puhua ihmisille joita en tunne, se ei vain onnistunut.
”Hetkinen”, Emma sanoi, ”olemmeko olleet joskus ystäviä? Tai siis, kun sinulla on tutut kasvon piirteet”, hän jatkoi ja mietti enemmänkin itsekseen. Katsoin heitä epäluuloisina, mitä tämä nyt oli? Muutin tänne vasta viikko sitten toiselta puolelta maata. Vähitellen Emman kasvot kirkastuivat hymyyn.
”Oletko sukua Eathan Wiggintonille?” Nalea kysyi innoissaan.
”Hän on serkkuni. Minä olen Elise Wigginton”, vastasin hieman pelästyneenä sekä hämilläni. Ennen olin viettänyt vain viikonloppuja Eathanin luona täällä tai hän oli tullut meille. Nykyään tapaisin häntä useammin, sillä asuimme samassa kaupungissa. Emma hymyilee edelleen leveästi.
”Arvasin. Teillä on samanmuotoiset silmät ja kasvonpiirteissänne on myös jotain samaa”, hän sanoi ylpeänä oivalluksestaan. Olimme istumassa ruokalassa yhdessä lasiseinän viereisistä pöydistä. Meidän ruokala oli aivan tavallinen ruokala täälläpäin maatamme. Ruokalan suurin seinä oli lasia josta näkee ulos merelle. Ruokatiskit olivat heti ovien vieressä, jonka jälkeen avautui kaunis näkymä. Noin sata yksinkertaista pyöreää lasipöytää metalli jaloilla, sekä kuusi tuolia jokaisen pöydän ympärillä. Ja niiden taustalla levittäytyi kaunis maisema kaupungin yli aina merelle asti. Totta kai tämä oli hieman hienompi kuin minun vanhan kouluni ruokala, koska olimmehan nyt pääkaupungissa. Katsoin ympärilleni ja vierestämme meni punainen nauha joka erotti suosittujen alueen muusta ruokalasta. Suosittujen alue koostui pöydistä jotka olivat ruokalassa parhailla paikoilla, en ymmärrä miksi meidät täytyy nyt jo erotella niin vahvasti, se ei ole reilua eikä toteuta tasa-arvoa. Laskin katseeni lattiaan peittääkseni hämmästymiseni, siitä kuinka Emma tunsi Eathanin. Huomasin lattiassa naarmuja, kun tuoleja oli vedelty ajan myötä. Hymyilin itsekseni kun pohdin miten monia muitakin koululaisia tälläkin tuolilla oli kaikkiaan istunut.
”Me olemme olleet yhdessä jo puoli vuotta. Eikä hän ole maininnut koskaan ketään serkkua”, Emma sanoi tyynesti ja aloittaa syömisen. Kuin ei olisi sanonut mitään sen kummempaa kuin kommentoinut päivän säätä. Hämmennykseni muuttui kerta heitolla järkytykseksi ja nostin katseeni epäuskoisena häneen.
”Me olemme todella läheisiä, mutta hän ei ole sanonut mitään vaikka näemme toisiamme tosi usein”, sanoin ja epäusko kuulsi myös äänestäni. Rykäisin kerran ja jatkoin, ” Lisäksi hän on ainoa ystäväni täällä.”
”Hei jos Eathan on hyvä ystäväsi, niin sinun täytyy olla hyvä tyyppi. Hänhän on hieman valikoiva ystäviensä suhteen. Ja etkö olekin uusi täällä? Voit muuten kutsua minua Liziksi” Liz kysyi ja odotti minulta vastausta. Nyökkäsin ujosti ja katsoin häntä odottaen että hän jatkaisi.
”Voit istua meidän kanssamme täällä ruoalla ja voit olla meidän kanssa. Voimme esitellä sinulle kaupunkia joku päivä koulun jälkeen. Vaikutat mukavalta, vaikkakin hiljaiselta. Tai sitten olet vain erittäin ujo”, Emma sanoi iloisena, Lizin katsoessa minua rohkaisevasti. Käänsin katseeni häneen ja hymyilin ensimmäistä kertaa muuttoni jälkeen aitoa ja energistä hymyä.

Eli nyt löytyi vähän lisää tekstiä jota yritän laitella tänne aina kun pystyn lisää :D Nimeä/Otsikkoa tälle tekstille ei ole että vapaasti saatte ehdotella jos tulee ideoita :D Lisäksi pahoittelut ettei eilen tullut mitään uutta, mutta päiväni meni pitkälti ilman konetta matkustaen :) Lisäksi koulussani on jälleen tullut kova essee suma vielä ennen lomaa joten en pysty lupaamaan enää päivittäisiä juttuja. Tästä tulee lisää tietoa huomenissa :) Toivottavasti nautitte tästä :D