Selaat arkistoa kohteelle itsemurha.

Hirttoköydestä

16.9.2015 itsemurha, Niklas, Tarina, ystävyys

Eilen oli Nicon synttärit ja Niklas kävi syömässä ja pelailemassa hänen luonaan. Nico oli täyttänyt vihdoin 14. Eipä sillä mitään merkitystä ollut. Nicon kuuluisi olla onnellinen, kun hän sai viettää edes yhdet mukavat synttärit, mutta jokin häntä edelleen vaivasi. Vaikka oli suunnitellut tätä kauan.

Nico istu risti-istunnassa ullakon lattialla. Edessään hänellä oli veitsi ja köysi. Hänen aivonsa raksuttivat täysillä. Hän erotti jokaisen punoksen köydessä ja jokaisen uran veitsessä. Köysi oli autotallista ja haisi bensalle. Veitsi taa oli ukin metsästys salkusta.

Hän päätti valita köyden. Nico otti köydestä kiinni, niin että se oli kaksin kerroin hänen kädessään. Hän teki köydellä solmun kaksinkertaisen narunpätkän ympäri, että siihen tulisi silmukka. Nico venytti silmukkaa suuremmaksi ja käveli ikkunalle. Hän katsoi alas ja näki kissan jahtaavan lintuja pellolla. Ensin se vaani ja sitten se loikkasi ilmaan, joka ikistä lihastaan käyttäen. Kukaan ihminen ei pystyisi samaan.

Samalla kun hän veti raskasta pöytää ikkunalle, niin hän kuuli kuinka hänen sydämensä jyskytti. Hän istui ikkunalaudalle ja heilautti jalkansa ulkopuolelle. Nico vilkaisi ala. Pudotus ei ehkä tappaisi häntä. Hänen olisi sidottava naru pöytään, ettei pudotus tappaisi. Sidottuaan narun hän istui ikkunalaudalle. Varmuuden vuoksi varmisti vielä köyden.

Nico sulki silmänsä ja nosti kädet ilmaan. Köysi painoi hänen kurkkuaan, mutta hän ei pudonnut. Joku aikoi kuristaa hänet hengiltä. Nicon olisi sama vain antaa hyökkääjän tappaa hänet,  mutta jostain kumman syystä hän silti tarrasi hyökkääjän kädestä ja heitti tämän niskansa yli. Hän ei ehtinyt nähdä hyökkääjää hämärällä ullakolla ennen kuin tämä pyörähti jalat maata viistäen potkaisten Nicon jalat ilmaan. Nico kolautti päänsä pahasti pöydän kulmaan.

Hyökkääjä painoi polvellaan Nicon palleaan ja hankaloitti hengittämistä. Ikkuna oli lämähtänyt kiinni tuulen voimasta ja nyt auringon valo valaisi aavemaisesti, pölyisen ikkunan läpi, hyökkääjän kasvot. Ne olivat kulmikkaat, varsinkin vankka leuka, niin nuorelle. Ruskeat silmät heijastivat suurta pelkoa. Pelkoa jota Nico ei ollut koskaan kokenut.

”Niklas?” Nico henkäisi. ”Niklas, mitä mörön pillua sinä täällä teet?” Nico ei kuitenkaan saanut vastausta kysymykseensä. Niklas vain tuijotti pelokkaan näköisenä Nicoa. Meni hetken ennen kuin hän tajusi. Nico käänsi päänsä häpeissään sivulle. ”Kiitos, voit poistua.”

”Älä käännä katsettasi pois! Älä jumalauta vieköön tee sitä! Mitä sinä oikein kuvittelit istuessasi ikkunalaudalla, köysi kaulalle sidottuna?” Niklas huusi, tarrasi Nicoa rinnuksista ja ravisteli tätä niin, että hänen päänsä kolisi lattiaan. ”Mikä muka sinulla on niin saatanan huonosti, että pitää kaverin nähden hirttää itsensä?”
Nico muisti vasta nyt että oli sopinut tapaavansa Niklaksen tänään. Heidän oli tarkoitus syödä eilisen tähteitä ja koota armeijaa Phantom Painissa. Oliko hän tehnyt sen tarkoituksella vai oikeasti unohtanut koko tapaamisen.

”Anteeksi… En muistanut…”, Nico sopersi edelleen Niklaksen polven alla.

”No et vittu näköjään!” Niklas karjui ja melkein itki, samalla hän väänsi Nicon vatsaa kipeästi ja sai hänet parkaisemaan. Äkkiä Niklas loikkasi pois tämän päältä ja kiepautti hirttoköyden solmun näppärästi Nicon kaulalta. ”Anteeksi kamalasti! Ei ollut tarkoitus satuttaa!” Nico yritti työntää tätä kädellä pois, mutta veti hänet sittenkin lähelleen, niin että hänen huulensa hipaisivat Niklaksen korvanipukkaa.

”Älä kerro kellekään ole niin kiltti”, Nico rukoili. Niklas ei vastannut.

Vasta kun Nico päästi irti, niin Niklas onnistui nousemaan. ”Tule haetaan sipsiä alakerrasta.” Niklas meni omia matkojaan ja vasta kun Nico kuuli portaiden töminän, niin hän uskalsi nousta ylös. Niklas oli heittänyt köyden nurkkaan ja napannut veitsen mukaansa. Hirttäytymisessäkään ei ollut enää mitään mieltä. Hän tuhahti vihaisena ja suuntasi alakertaan.