Selaat arkistoa kohteelle Irene pyörtyi.

Hellyyttävä Joulu. 8 päivä Joulukuuta

8.12.2014 Irene pyörtyi, Yleinen

Jaskan puhelin toimi ja hänestä oli tullutkin innokas puhelimen käyttäjä. Vaikka puhelimessa ei ollutkaan mitään nettiyhteyksiä, löysi Jaska aina uusiakin ihmisiä joille soitteli. Alma taas piti puhelintaan kaapin päällä ja soitti silloin kun jollekkin oli asiaa. Alma ei tietenkään pitänyt Jaskan soittelemisesta. Isäntä käveli pitkin tuvan lattiaa ja puhui puhelimessa kuin suurikin johtaja. Alma ei tykännyt Jaskan tyylistä kun hän kaiken aikansa käytti puhelimessa olemiseen. Pienet askareet jäivät Jaskalta tekemättä ja nyt ne joutui tekemään Alma. Alma huonoilla jaloillaan joutui hakemaan puut liiteristä ja viemään laskiämpärin tunkiolle. Jaska vaan jutteli jonnin joutavaa ehkä vähän tuntemattomillekkin ihmisille.

taakka 5

Ireneä jännitti kotonaan huominen remontin alku. Häntä otti välillä niin kovaa, että Taavetti joutui oikein häntä lohduttamaan ja viemään Irenen ajatuksia muulle. ”Kyllä se hyvin lähtee liikkeelle, kaikkihan ovat ammatti ihmisiä. Ja Suikkasen Niilolla on jo vankka kokemus asioista”. Kertoi mies vaimolleen. ”Kyllä mä sen tiedän mutta aina alku on niin iso asia, ja tämä on vielä kaikkein suurin asia mitä me olemme tehneet. Taavetti laittoi saunan lämpimään ja hänellä välähti vielä, että jos Irene hakisi Alman ja Jaskan myöskin saunaan. Se tuntui Irenestäkin hyvältä asialta ja hän lähtikin hakemaan autettavaa pariskuntaa saunan löylyihin.

Saunassa oli käyty ja kokoonnuttiin saunakahville olohuoneen pöydän ympärille. Ilta olikin ratkiriemukas kun kaksi pariskuntaa saivat kunnolla tutustua toisiinsa. Hienoja kauniita asioita muisteltiin illan kuluessa. Huonot asiat jätettiin unholaan koska ei sellaisista viitsi tälläisessä tilaisuudessa puhua. Iloiset asiat ovat niitä tärkeämpiä asioita vaikka huonotkin asiat ovat niitä jotka opettavat. Ilta kului rattoisasti ja oli jo aika siirtyä omaan kotiin. Irene halusi vieraat viedä kotiin jos Taavetti korjaisi astiat pois keittiöön sillä aikaan.

 

Koitti maanantai päivä. Jokisen Irene tuntui taas olevan kuin tulisilla hiilillä. ”Onko meillä nyt kaikki työkalut mukana”. Sitten taas Irene kävi penkomaan auton takakonttia. Hermostunut Irma soitti jo Almallekkin, että onko sinne ketään jo tullut. Ei ollut vielä ketään tullut vaikka hän tiesikin, että klo 12.00 oli määrä kaikkien tulla paikalle. Sitten Irene muisti television.” Minkä kokoinen sen pitäisi olla Taavetti”. ”Pitäiskös käydä katsomass ensin siellä liikkeessä, jos olisi joku vaikka tarjouksessa”. Niin tehtiinkin ja suunnattiin auton nokka kohti kirkonkylää.

 

Televisio oli kyydissä ja asentaja tulee laittamaan noin tunnin päästä anteenin paikoilleen. Irene ja Taavetti kurvasi autonsa Sykerön pihaan. Taavetti otti litteän pahvilaatikon autostaan ja kantoi sen sisään Irenen tullessa perässä.”Mitäs kummaa Te nyt sieltä kannatte sisään”. ”Televisiota me tässä tuomme, ompahan sitten Teilläkin jotain muuta tekemistä kun soitella puhelimella”. ”Kauheeta… mitä Te nyt oikein hommaatte. Miten nyt meille tuodaan kaikkea uutta vehjettä. Miten me olemme tän nyt ansainneet”. ”Te olette olleet niin kauan ilman mitään apua. Kun nyt sattumoisin kuulin että Jaska on sairaalassa niin päätimme siksi tulla tänne katsomaan tilannetta. Ja kun huomasimme, että tänne pitää saada pesuhuone niin päätimme, että samalla hommaamme puhelimet ja television ainakin tänne. Puhelimilla saatte keskustella ihmisten kanssa ja pystytte soittamaan apua. Pesuhuone on hyvä ratkaisu kaikille ihmisille ja eihän tarvitse aina saunaa lämmittää talvella. Ja televisio tuo hiukan toisenlaista rytmiä kuunteluun ja katseluun ja ehkä se antaa iloakin vielä!.

taakka 6

Kun Irene oli saannut puheensa pidettyä Sykerön väelle, tuli hänelle puhelu. Irmeli pahtonen soitti ja pyysi Irenen menemään hiukan sivummalle. ”Ensinnäkin, puhuin kunnanjohtajan kanssa tästä Teidän auttamisesta. Hän antoi siunauksensa tälle hienolle asialle. Mutta tästä asiasta ei saa vielä puhua kenellekkään, koska hän vie asiaa eteenpäin. Oli puhetta, että kunta ehkä maksaisi koko remontin”. Irmeli lamaantui täysin. Hän hoiperteli istumaan sängyn päälle mutta puhelin ei tahtonut pysyä hänen korvallaan. Langan toisessä päässä huuteli Irmeli Pahtonen. ”Haloo, haloo, mihinkä sinä nyt menit”. Taavetti tuli katsomaan kun Irenestä ei kuulunut mitään. Irene makasi selällään sängyssä eikä mikään paikka liikkunut. Hän vastasi puhelimeen, soita vähän ajan päästä, Irene on varmaan pyörtynyt. Almakin kiirehti paikalle ja pyysi Taavettia nostamaan Irenen jalkoja ylös. Hetken päästä alkoi Irene liikuttamaan jo kättään ja kohta silmät aukesivat. ”Mitäs Te oikein mun ympärillä seisotte”. ”Sinä taisit pyörtyä ja joku huuteli puhelimessa sun nimeäs”. Ai se oli Pahtosen Irmeli, hän ilmoiti mulle erittäin hienon asian josta pitää olla vielä hiljaa. Mun pitää soittaa hänelle takaisin”. ”Eikö se voisi hetken odottaa, että sun olotilasi hiukan tasoittuu”. ”Ei kun mä soitan nyt hänelle takaisin”. Irene näpytteli numerot ja Irmeli vastasikin heti. ”Mitä sulle oikein tapahtui”. ”Mä olin hetki sitten niin paniikissa tästä alkavasta remontista ja kun sitten sinä soitit ja ilmoitit sen asia, kai minä sitten jotenkin lamaannuin ja pyörryin”. ”Irene jatkoi vielä juttua Irenelle. Puhuin päätoimittajalle tästä Teidän auttamisasiasta. Sieltä on tulossa lehtimies ja valokuvaaja ja ehkä minäkin pääsen sinne”.

 

Niin paljon alkoi tapahtumaan pienessä hetkessä, että Irenenkin oli pakko tulla toisten luo kahvipöytään juttelemaan. Sitten tulikin rautakaupan auto, Suikkasen Niilo ja vielä kodinkoneliikkeen asentaja samalla kertaa paikalle. Nyt alkoikin sitten tohina. Rautakaupan autosta piti ottaan kaikki tänne jäävät tavarat pois. Pakkasesta kärsivät tuotteet nostettiin sisälle ja esimerkiksi puut nostettiin matalaan katokseen ja suojattiin vielä peitteellä.

 

Kodinkoneliikkeen asentajalle näytettiin paikka mihinkä televisio tulee ja mihikä ilmeisesti anteeni on hyvä laittaa. Ja sitten päästiinkin katsomaan varsinaista remonttipaikkaa. Kaikki tavarat huoneesta pois ja sitten työn touhuun. Ensin purettiin sähköjohdot pois että päästiin repimään seinää ja lattiaa auki. Kaivinkone oli tulossa vielä pihalle. Taavetti ja Suikkasen Niilo meni näyttämään paikkaa mistä kaivetaan. Putki oli tarkoitus saada mahdollisimman pian ojaan. Eli konekuskille sitten soitellaan koska ojan voi peittää.

taakka 7

Kaikki työt saatiin alkuun. Vanhoja seinä ja lattialautoja kannettiin ulos ja sahanpurut säkitettiin seinän ja lattian välista säkkeihin. Iltaan mennessä oli kaikki saatu purettua ja pääsi timpuri katselemaan tarkemmin paikkoja ja tekemään suunnitelmaa eteenpäin.

 

Näin oli tapahtumarikas päivä saatu päätökseen. Lehtimiesten tulo siirrettiin seuraavaan päivään kun kohde näyttäisi hiukan paremmin jo työmaalta.

Jokisen Irene oli väsynyt. Kaikki asiat kun tahtoivat kulkea hänen kauttaan. Niinpä asiaa tarkennettiinkin niin että Taavetti hoitaa rakennukseen liittyvä asiat ja Irene hoitaa kaiken muun, esimerkiksi kaikki juoksevat asiat, tilaukset ja talkooväen saannin. Talkooväen saannista ei tuntunut olevan mitään ongelmaa kun kaikille oli tullut selväksi jo se että Alman tarjoilut olivat niin hyviä, että pakko oli aina tulla huomennakin jatkamaan töitä.

 

Irene oli väsynyt kun piti vielä mennä navettaankin. Taavetti kyllä pyysi Irenen jäämään sisälle mutta eihän hän voinut jättää lehmiä huoltamatta.

Ja kun navettatyöt oli saatu päätökseen olikin valmiina sänky odottamassa jonne Irene ja Taavetti laskeutuivat rauhoittumaan ja nukahtivat hetkessä unen rauhaisaan matkaan.

Jatkuu huomenna.

piki