Selaat arkistoa kohteelle I'm FAT!!.

Mun ”anoreksiastani”

4.12.2014 I'm FAT!!

niin kuin minäkin

 

Heti alkuun sanon, etten tahdo antaa mitään vinkkejä jo valmiiks tosi laihoille, vaan kerron lähinnä mun omista kokemuksistani lievääkin lievemmän anoreksiani kanssa. Joten jos kaipaat vinkkejä, miten voisit kituuttaa ittestäs vikatkin kilot pois, olet valitettavasti lukemassa vääränlaista blogia.

 

FAT lukee munkin kädessäniMyöskin minun ihossani lukee FAT

 

Nuorempana mul ei ollu pahemmin vaikeuksii ruuan kanssa, ainoo oli ja on edelleenki et oon aika kranttu (=nirso). Mulle on silti ruoka maistunut todella hyvin, mutta masennus pilasi senkin. On aina ollu normaalipainoinen, ettei senkään luulis olevan mulle ongelma. Mutta viime syksynä, tai voisi sanoa, että jo vuosi sitten kesällä ruokahaluni alkoi hiipua: mikään ei maistunut, ei ollu ruokahalua/nälkä. Anoreksian kaltainen elämänvaiheeni oli alkamassa. Osastolla ollessani ja sen jälkeen söin tosi vähän, niin vähän kuin pystyin. Saatoin helposti elää päivän mandariinilla, voileivällä, jogurtilla ja parilla lasilla vettä (vertaa: kaksi lautasta puuroa+hilloa, kouluruokaa semisti, 3-6 voileipää, omena/appelsiini/päärynä/banaani/2mandariinia usein useampiakin hedelmiä per päivä, muroja+maitoo/jogurttia ja kaikki toi yhessä päivässä verraten edelliseen.) plus et kävin vaa’alla kaksi kertaa päivässä. Tiedän mulla meni tosi hyvin.

 

yäk

 

Vaikka söinkin vähän, liikunta ei ole koskaan ollut minulle pakkomielle, ei edes anoreksia kausinani. Viimeisten vuosien aikana en ole pahemmin liikuntaa harrastanut, koulumatka pyörällä n. seitsemän kilsaa per päivä, koirien lenkitystä Einon kanssa n. kilsasta kahteen kilsaan, eikä sitten muuta kuin perus kävelemiset.

Mun tarkoitus on saada tää hemmetin pömppömaha pois, ja mun reidet, YÖK!! En kestä! No laihduin 10-15 kiloo viidessä kuukaudessa. Olin ylpeä itsestäni. En ikinä halunnut ittestäni keinolla-millä-hyvänsä kukkakeppiä, jonka rasvaprosentti on -5. Ei. Ei. Tiesin, tiedän edelleenkin, pystyväni pitämään sen kurissa.

 

 

don't eat

 

No kesää kohden mennessä (kevät-syksy 2014) ruoka alkoi pikku hiljaa maistumaan, muttei missään tapauksessa entiseen malliin. Tämä syksy ei lukion puolesta ole ollut kovin rankka. Monien mielestä oon päässy liian helpolla ja pystyisin parempaankin, ehkä. Mutten halua ottaa riskiä, sillä vain minä itse tiedän miltä musta tuntuu ja osaan arvioida kaikkei parhaiten mihin pystyn. Omasta mielestäni tässäkin on ollu ihan riittävästi tekemistä, vähän lisää tunteja niin olisin löytänyt itseni jälleen osastolta huilimasta. Tosin puoliks jouduin alkaan partiossa johtajaksi (no se ei oo mikään paha pesti sillä mun lisäkseni ryhmään kuuluvat Anni ja Eino LoL!), se on hiukan tuonu paineita, mut ei mitään hirveesti. Partiolaisten tärkein varainkeruukeino ovat joka vuotiset ADVETTIkalenterit (vähän kuin joulukalenteri, mut avaamisen saa aloittaa jo adventtina, eli kalenterissa joinakin vuosina on enemmän kuin 24 luukkua(!)). Tänä vuonna kappalehinta oli viimevuotiseen malliin 7€. Myydyistä kalentereista osansa saavat myyjän ryhmä, lippukunta, piiri ja järjestö. Oon aikasempina vuosina myynyt noin 30-50 kalenteria, mikä on oikein hyvä tulos. No tänä vuonna lievästi sanottuna ylitin itseni myin 155 kalenteria!! :D   Mulla ei oo pahemmin sukulaisii, ketkä ostaisivat, joten myyn kalenterini lähes täysin ovelta ovelle. Voin liioittelematta sano soittaneeni ovikelloa/koputtaneeni satoja ellen jopa tuhansia kertoja, ja olen esittänyt asiani likimain yhtä monta kertaa. Kulutin vapaa-aikaani kymmeniä tunteja, mutta kaikki se kannatti. Nimittäin ryhmä (johon myyjä kuuluu) saa 2€ per kalenteri, joten minä yksin keräsin ryhmälleni (Anni, Eino, minä) vähän yli 300€:a. Tiedän aika moni teistä varmasti ihmetttelee, mihin (voimme) käyttää moisen rahasumman. Me kolme haluaisimme tehdä partion puitteissa vaelluksen Lapissa, tarvitsemme siis vielä paljon rahaa. Minä olen siin käynyt useamman kerran Lapissa perheen kanssa vaelluksella, Anni ja Eino (minä myös!) ovat olleet isommilla partioleireillä haikilla = vaellus joka on kestänyt yhden yön.  Hups! En paljoo kadonnut sivuraiteille ;D Pointtini siis oli, että sain skarpattua itseni myyntihommiin loistavasti mukaan.

 

”Anoreksia kausinani” tunnen ulkonäköni erittäin herkästi epämiellyttäväksi, jos näytän hiukankaan lihavalta yms. se meinaa: ”hei hei ruoka, tervetuloa tyhjä ruokalautanen!” Ensi keväänä mulla on Wanhojen tanssit ja kaikki mun luokan tytöt ovat pukeutuneet niin kauniisti, tunnen itseni rumaksi ankanpojaksi heidän kanssaan. En edes jaksa aloittaa mitään kilometrien mittaista valitusromaani mun ulkonäkö jutuista.

 et syöEt varmana syö!!

 

Tänä syksynä jostain syystä olen hirveästi alkanut himoimmaan karkkia yms. makeaa, rasvaista, epäterveellistä. Toisinaan, mutta oikeasti ihan törkeen harvoin onnistun pitämään haluni kurissa. Olen vetänyt suklaapatukoita, karkkipusseja, sipsejä ja muutakaloripitoista masennukseni aikana enemmän kuin koko elämäni aikana yhteensä! En ole piiiitkään aikaan käynyt vaa’alla ja minua pelottaa aivan tolkuttomasti nähdä ne luvut. Pelkään kuollakseni nähdä kuinka paljon olen lihonnut. Mieluummin vetäisin itseni hirteen. Oon tälläkin viikolla parina aamuna seissyt vaa’an vieressä ja miettinyt pitkää rohjetako nousta sille vai en, en ole rohjennut.

 

 

 

Eipä mulla muuta sanottavaa ole. Hei hei.

 

-Elina