Selaat arkistoa kohteelle Ilmiöt.

Very addicting indeed

11.6.2014 Ilmiöt

Blogaaminen nimittäin. Olen miettinyt tätä kirjoittelu toimintaa ilmiönä. Minkälaisen tarpeen ja tyhjiön se täyttää? Miksi kuvittelemme, että ajatuksemme ja arkemme kiinnostaisi muita? Moni meistä haluaa tunnustaa ja kertoa. Samaan aikaan haluamme pysytellä anonyymeinä. Ristiriitaisuuden makua.

Jossain vaiheessa teksti alkaa muotoutua keskustelevammaksi kuten meillä olisi yleisö, ryhmä ystäviä, joka on kiinnostunut seuraamaan meidän elämäämme. Tänne monet paljastavat osan sisintään. Anteeksi pyydellään kun ei olla oltu yhteydessä ystäviin (päivitetty blogia) muutamaan päivään. Kuka oikeasti pettyy? Huomaan punnitsevani sanojani tarkkaan, koska en halua joutua tämän piirin epäsuosioon. Koen eräänlaista tarvetta bondata tähän yhteisöön, mikä on hämmentävää.

Aloitin asialinjalla ja jo nyt vähän päälle kuukautta myöhemmin on ilmestynyt tämmöinen sivuhaara. Uskon kehityssuunnan johtuvan kohdallani siitä että olen tällä hetkellä yksinäisempi kuin tavallista, arjen ystävän ollessa kaukana.

Onko tämä nykyajan vastaus uskonnon puutteeseen. Oli aate ja sanoma mitä tahansa toiminta on silti yhteisöllinen. Jokainen kokee olevansa ainutlaatuinen ja tärkeä osa yhteisöä. Hulluimatkin ideat saavat kannattajansa tarjoamalla rajatonta rakkautta. Blogaajissa on lampaansa ja paimenensa. Ne jotka haluavat olla osa tätä kaikkea ja ne jotka haluavat valtaa manipuloiden. Netti on yksi iso yhdyskunta. Paikka, jossa olemme samalla Minä ison isola M:llä ja silti muodostamme toisistamme erottamattoman ilmiön.

Ensin ajattelin etten ollenkaan välitä lukeeko joku minun kyhäelmiä. Silti seuraan kävijälaskuria lähes päivittäin. Nyt tästä tekstistä enää puuttuu kysymys: Mitä mieltä te olette? Noin, nyt olen virallisesti heittäytynyt hulluksi näppäimistön käyttäjäksi ja keskustelevaksi kirjoittajaksi.