Selaat arkistoa kohteelle Hyvinvointi.

Valoa tarvitsee vain kun on pimeää

2.1.2017 Hyvinvointi, Urheilu, Yleinen

Hyvää alkanutta vuotta 2017. Vaihderikas vuoteni 2016 sai vielä ikävän twistin välipäivinä kun lamppu paloi asunn.. Ei nyt sentään, otsikko on lainattu eräästä biisistä, mutta sanoma kuvastaa tapahtunutta. Otin välipäivien aikana yhden harha-askeleen, jollaisia ihmiset ottavat tämän tästä. Tällä kertaa onnistuin taittamaan nilkkani. Tekee kipeää, en voi suositella, mutta pahinta on ehkä kuitenkin se pelko jota kohtaat. Et tiedä miten paha vamma on, enkä sitä voi tietää vieläkään. Pitäisi kuitenkin olla kaiketi onnellinen tämän vuodesta toiseen huonona olemisen keskellä. Olisi voinut käydä pahemminkin. Saldona lienee pelkkä venähdys, sillä pikkuhiljaa kävely alkaa luonnistua. Vääntö on pahasta.

Ihmiset lupaavat asioita vuoden vaihtuessa ja olen itsekin tehnyt linjauksia, joita aion vuonna 2017 toteuttaa. Osa niistä kärsii tästä vammasta, sillä juuri nyt en voi harrastaa liikuntaa sillä intesiteetillä jolla haluaisin. Vesijuoksemaan pystynen, ja aion aloittaa kuntoutumisen siitä tänään. Kuitenkin kaikesta negatiivisestakin on aina löydettävä hyvää: tapaturma osoitti taas kerran jotain, muistutti jotain, ja opetti jotain. Tapahtuma ei siis ollut täysin turha.

Tärkein anti on se, että tapaus osoitti taas kerran sen, kuinka sitkeä olen. Tämän sitkeyden haluan kantaa läpi vuoden 2017. Olen keskustellut asiasta muutamien ihmisten kanssa ja olen saanut osaksi ihmettelyä kuinka selviän yksin. Noh.. operoin pienemmällä toimintasäteellä, olen tehnyt vain tarvittavan, mutta kuitenkin päättänyt haastaa itseäni, sillä jaloilleen on päästävä, vaikka jokainen askel tuntuukin haasteelta. Kuitenkin monilla asiat ovat huonommin. Raajoja puuttuu täysin, ne ovat avomurtuneet, mitä ikinä. Ihmettelen silti suuresti, että urheilijat, kuten painijat saattavat tällaisella nilkalla ottaa vielä arvokisavälieriäkin, tai jalkapalloilija saattaa joutua jo pelaamaan. Itse pääsin hädin tuskin kauppaan. Mutta tärkeintä on, että tein sen! Olen ottanut tämän elämän haasteena ja olen osoittanut, että yrittäminen kannattaa. Toivottavasti tästä on hyötyä jollekin, joka kärsii vastaavasta. Vielä parempaa, jos näin ei edes tapahdu.

Taparturma osoitti myös, että coreharjoittelusta ja kehonhuollosta on hyötyä. Olen tarvinnut niitä taitoja. Pystyn taipumaan asentoihin aiheuttamatta jalalle painetta. Olen myös voinut liikutella itseäni väsymättä lattianrajassa tehden käsillä sen mihin jalat eivät kykene. Tein näitä ensin, ja ajattelin vasta sitten, mutta ymmärsin nopeasti, että nämä liikeradat ovat samoja, joita olen harjoittanut ryhmäliikunnoissa menneen vuoden aikana. Hyvät ihmiset: core-harjoitelkaa!

Ensialkuun menee pari päivää, ennen sitä ei paljoa voi tehdä. ALkuun pääsin tukisiteellä, joka auttaa juuri ja juuri. Onneksi minulta löytyi kinesioteippiä, jolla tein kolmantena päivänä urheiluteippauksen.. jonkinmoisen. Kolmas kerta toden sanoo. Kolmas teippaukseni on erinomainen. Nettiä hyväksi käyttäen olen jo oppinut uuden taidon eilisen aikana: oikeaoppisen tukisideteippauksen.

Ennen kaikkea tämä toi mieleen tärkeitä asioita. Sen miten tärkeä toimiva nilkka on, ja kuinka pahasti olet poissa pelistä, kun nilkka ei kestä jalan painoa. Ylipäätään terveet paikat ovat ihmiselle tärkeä asia. Mutta kuten sanottua, valoa tarvitsee vasta pimeydessä.

DaMaestro

Ruokavalion muutos – eli sokerihiirestä pullahiiireksi

10.11.2015 Hyvinvointi

Pitkstä aikaa!

Ei nyt onneksi ihan otsikon mukaisesti vaan pikemminkin kohti puhtaampaa ruokavaliota ja parempaa olo.

Kännykän näytössä se lukee. 14 päivää karkkilakkoa jäljellä. Sen jälkeen olen ollut pari kuukautta ilman niitä jokaviikonloppuisia karkkihetkiä. Ensin oli vaikeaa, täytyy myöntää. Koko ajan teki mieli napostella jotain ja sokerihimot pääsivät välillä niin pahoiksi ettei uskaltanut kauppaan mennä.  Helposti tuli korvattua karkeista saatava sokeri kekseillä, ajatellen ” ei nää nyt ihan niin pahoja oo”. Nyt ei oikeastaan tee enää mieli karkkia tai muita sokeriherkkuja. Paheina nykyään ovat riisikakut ja sokeriton limu. Vielä kun limusta pääsee eroon niin hyvä tulee. Lupasin itselleni yhden karkkipäivän kun lakko päättyy mutta sen jälkeen jatketaan sokerittomalla linjalla.

Olen muutenkin yrittänyt lähiaikoina syödä puhtaammin. Pitsat, hampurilaiset ja ranskikset sekä valkoinen leipä ovat jääneet kokonaan pois ruokaympyrästä. Vaikka edelleen tekee välillä mieli ranskalaisia, ovat turvotus (parasta!), vatsakivut ja pääkivut hävinneet kokonaan. En myöskään ole koko ajan niin älyttömän väsynyt, vaikka pienestä kaamosmasennuksesta kärsinkin.

Mitä sitten syön ja miten? Edelleen on hankaluuksia syödä monipuolisesti. Kasvikset ja hedelmät ovat tulleet jäädäkseen jokaiselle aterialle, mutta kun on niin huono laittamaan ruokaa, ei aterioista tule kovin monipuolisia. Tai helposti tulee syötyä samaa kanapastaa (herkkua!) useasti viikossa. Ei muuta kun pyytämään keittokirja joululahjaksi.

Yksi suurista muutoksista on aamiainen, jota en syönyt aikaisemmin lainkaan. Nyt kun se on tullut mukaan kuvioihin, olen pirteämpi ja aineenvaihdunta käynnistyy heti aamusta. Ei tule syötyä pikkuvälipalaa kymmeneltä ja sitten lounasta heti yhdeltätoista eli on oikeasti nälkä kun lounaan aika tulee. Vielä kun jaksaisi herätä keittämään aamupuuron ennen kouluun lähtöä. Koitan syödä noin kolmen tunnin välein ja juoda mahdollisimman paljon vettä. Aikamoista opettelua tämä vielä on mutta pikkuaskelin eteenpäin!

Puhtasta ruokaviikkoa,

Petra

huippukasviksia