Selaat arkistoa kohteelle Haaveiden toteuttaminen.

Life is PAIN, Get used to IT!

28.1.2018 Haaveiden toteuttaminen, Mustahuumori, Rohkeus, Uusi askel elämässä

Geena Davis on kyllä kova nainen ja puhuu asia. Minäkin haluaisin pukeutua naisagentiksi ja sanoa omalle lapselle tuon upean lausahduksen, kun hän on kaatunut luistellessaan ja katkaissut kyynärluunsa.

Vaan enpä uskalla, kun kuitenkin olisi joku kirjoittamassa Facebookkiin että ”siellä se kaukalossa transu huuteli omalle lapselleen aika rankkoja elämänohjeita” ja ei menisi pitkään kun olisi sosiaalihuolto ovella…muutama koputus ja sen jälkeen ovi potkaistaisiin sisälle. Pakko olisi lyödä ensimmäistä sisälle tunkeutuvaa veitsellä kaulaan ja kun tämä sosiaalihuollon täti tuupertuisi lattialle niin saisin käyttööni hänen aseensa, ei voinut muuta. Sen aseen josta ei ammukset lopu lainkaan…

Long Kiss Goodnight on siis tämän elokuvan nimi jos et tiennyt, tai siis sen jossa tuo legendaarinen aforismi lausutaan.  Ei mitään leffa-arvostelua ole tarkoitus tehdä mutta onhan se hieno leffa, ohjannut Suomalainen Renny Harlin ja Samppa Jacksonkin rallattelee sellaista biisiä että varmasti jää sinunkin päähän soimaan.

Life is pain, get used to it…tai mistä minä itse asiassa tiedän kuka sen loppupelissä ensimmäisenä sanoi? Ihan jos lähdetään aikojen alusta niin 200 miljoonaa vuotta sitten se olisi voinut olla Jeff Goldblum, kun yritti dinosauruksia rauhoitella. Tai sitten itse Jesse ristillä roikkuessaan. Voin myös kuvitella, että Hitlerillä olisi saattanut olla puheessaan kyseinen lause käytössä.

Lähdetään nyt kuitenkin siitä, että Renny Harlin käsikirjoittajana on sen keksinyt. Jotenkin tuosta suomalainen ajattelutapa paistaa läpi, SISU tai vastaavaa…kunhan vaan kärsii. Minua tuo lause on kyllä vienyt eteenpäin ihan sisäpiirivitsinä mutta olen myös huomaamatta hokenut kyseistä mantraa vaikeissa paikoissa ja se on jopa auttanutkin.

Leikkisästi kun taas yhtenä päivänä tuota lausetta päässäni pyörittelin niin aloin miettiä, että onko oikeasti näin? Onko se elämä vain kurjuutta ja sen mukana pitää mennä. Ettei vaan Renny ole iskostanut minulle tuota ajattelutapaa ja sen mukaan olen ”elänyt”? En usko, kyllä minä yhtenä päivänä nautinkin olostani.

”Eletään hetkessä” ja ”nautitaan niistä elämän pienistä asioista”, ai että kun minä yritän! Viimeksi kun palasimme lomalta Suomeen niin lähdin pojan kanssa rataslenkille ja asenne oli ”NYT NAUTITAAN KUTEN EILENKIN”. Puettiin päälle ensimmäiset kolme tuntia ja sitten pihalle hyppien…loska roiskui ja astuinpa koiranpaskaankin. Nou hätä, mikään ei pilaa tätä päivää (jonkun laulun sanat tuli mieleen)…matka jatkuu, viipottelen vaunuja eteenpäin mutta ei vaan meinaa kulkea. Sormet kyllä paleltui jo ja amputoin ne heti itse niin jää edes tyngät jäljelle…lumi pakkautuu eteen ja pistelee silmiä niin perusteellisesti että en näe eteeni. Pyyhin pyyhin, ihan suotta…ei täällä montaa ihmistä vastaan tule, nekin jotka tulee niin naama on vääntynyt alaspäin, väkisinkin alkaa mieli mus(er)tua. Käännytään takaisin ja poika vaunuissa miettii ääneen, että miksi ei voida olla Espanjassa…minäkin päässäni mietin aivan samaa mutta en tietenkään sitä ääneen sano. ”Täällähän on myös tosi kivaa, katso nyt…tuollakin on leikkikenttä”. Punnerretaan EI TALVIKUNNOSAPITOA– kyltin ohitse ja huomataan, että eihän täällä ole kiikkuja lainkaan…liukumäki on huimat kolme senttiä pitkä mutta onneksi on pehmeää lunta vastassa niin ei vaan satu mitään. No ei se mitään, alkoikin jo tulla kusihätä…

Mutta joo. Pointti tässä koko kirjoituksessa oli siis tuo yksi lause, joka tuntuu jotenkin suomalaisista paistavan läpi. Ei ole mukava lähteä töihin, mutta ei voi mitään…PAKKOHAN ne on nuo kahden uuden auton lainanlyhennykset maksaa ja enhän minä voi ilman merkkivaatteita elää. Sitä paitsi, joku muu on vielä onnettomampi.

Onko todellakin näin? Minua alkoi työpaikassa ärsyttämään monikin pieni, raastava asia eikä niiden puiminen liity tähän muuten kun siten että työ josta pidin ei tuntunutkaan enää niin hohdokkaalle. Sitten kaiken kukkuraksi mietin, että kun vihdoin viikolla olen päässyt töistä klo 18 ja kotiudun puoli seitsemän aikoihin tai joskus myöhemminkin niin eipä siinä viikolla muuta elämää ollutkaan. Odotetaan viikonloppua. Odotetaan kesälomaa. Odotetaan eläkkeelle pääsyä. Odotetaan jotain mitä ei ehkä ikinä ehdi tulla.

Mitä sitten tein asialle? Irtisanoin itseni, taas. Nopeat liikkeet on näyttäviä. Vakituisesta työstä josta kaiken kukkuraksi tykkäsin ja koin myös olevani siinä suhteellisen hyvä. Nyt on hieman tyhjä mutta vapautunut olo ja kysymyksiä pyörii päässäni: ”Mitä sitä nyt alkaa tekemään, oliko oikea ratkaisu yms.?” Aika näyttää sen asian mutta ainakin voin olla siitä ylpeä, että otin jo yhden askeleen. Ei minusta onnellista tullut mutta onnellisempi kyllä.

Nim. Työtön -78

 

Kuka mitä häh?

29.1.2014 Asenne, elämä, elämänilo, eläminen, Haaveiden toteuttaminen, Huumori, Mustahuumori, Rohkeus, Uudet blogit, Uusi askel elämässä, voimaantuminen, Yleinen

Hei sinä, meitä kaikkia musta kuolo päähän koppaa!

Olet jostakin syystä ajautunut sivustolleni ja voi olla että minulla ei ole sinulle mitään tarjottavaa, mutta ennen kuin tehdään se ”johtopäätös” niin lukaise kuitenkin tämä lyhyt teksti loppuun.

Mitä aion tänne kirjoittaa?

Erittäin suurella todennäköisyydellä hyvin hyvin huonoa puujalkahuumoria, johon kuitenkin on verhoiltu oikeita ajatuksia mustasta maailmankatsomuksestani ja siitä ajatuksesta joka päässäni on jo pitkään pyörinyt: ”ELÄMÄ kulkee liian nopeasti, tee niitä asioita joista haaveilet. Niinpä, alkoipa oikein kliseisesti tämä juttu.

Varma asia on myöskin se, että aihepiiri tulee pomppimaan laidasta laitaan ja suosittelen suodattamaan osan tekstistä… tai ainakin miettimään että onkohan tämä kirjoittaja nyt ihan tosissaan. Järjissään ei ole, sen voin kertoa.

Mitä tarjottavaa minulla on sinulle?

Puhutaan siitä tosiasiasta, että jokainen meistä jossakin vaiheessa uneksii erilaisesta elämästä kuin mitä joutuu tarpomaan. Enkä nyt tarkoita, että sinun tai minun pitää vetää se kuuluisa syöpäkortti esille ja alkaa valittamaan että ”kyllä minulla on asiat ihan hyvin”. Todellisuudessahan tässä maailmassa ei ole olemassa mitään reilua…julmaa peliä. Oli sitten minkälaisessa ”uskossa” tahansa.

Niin, mitä minulla on sinulle tarjota? Ehkä se pieni kipinä jolla sinäkin saat omaa unelmaasi eteenpäin? Ehkä ei mitään.

Tottakai minä olen onnellinen siitä että perhe on terve, on katto pään päällä jne. mutta pitäisikö meidän silti HUKATA elämä siten että odottellaan eläkeikää ja kerätään varoja jotta voi ostaa sen mökin tai käydä ulkomailla? Ei pidä. Tässä vaiheessa voisin esittää kysymyksen: ”entä jos se kuolo koppaakin jo huomenna?” 

Miksi blogi?

Aloitin tämän blogin jo itse asiassa vuosia sitten ja ajatuksena oli, että teen tästä eräänlaisen muisti-/ päiväkirjan itselleni. No, kirjoitin välillä toista ”päiväkirjaa” ja tämä jäi odottamaan parempaa hetkeä. Olen myös huomannut että pidän kirjoittamisesta. Eräänlainen salainen haave olisikin se että tulevaisuudessa voisin osittain elättää itseäni tällä koska kohta kaksikymmentä vuotta olen myynyt itseäni.

Huomasin että, Oravanpyörä- tyylisiä blogeja on nykyään netti pullollaan, ehkä tämäkin on sellainen. V###ttaa kyllä jos tuntuu jotenkin sille että on ajanhermolla/ muodikas. Vituttaa moni muukin asia. Vähän tämä oma tekstikin toi mieleen jonkun Elämäntapavalmentajan, hyi.

No katsotaan mitä tapahtuu, ainakin toinen blogitekstini on jo vanhentunut…se oli nimeltään ”kuusivuotissuunnitelma” ja siitä on jo neljä vuotta mennyt. Aikataulussa kuitenkin ollaan tavoitteen suhteen. Silti poistan sen ja kirjoitan jotain uutta höttöä ja kerron myös hieman että minkälainen kirjoittaja taustalla on. Kiinnosti sinua tai ei.

/J