Selaat arkistoa kohteelle Golf.

Iloinen golfohjaaja!

24.3.2017 Golf

On maaliskuun loppu. Alkavan golfkauden odotus on vähänku makkeimmillaan :). Vielä reilut pari viikkoa ja lennähdämme kohti Turkin Belekiä. Hotellin nimeä en nyt tähän hätään muista, mutta kaksi kenttää on varattuna: National ja Kariya. Jälkimmäinen on jopa valaistu, että tiiä vaikka saadaan kokea niinkin eksoottinen kierros kuin että illankähämässä kierretään.

Oma kevät on mennyt siinä mielessä poikkeuksellisesti, että varsinaista taukoa harjoittelussa ei ole ollut lokakuun jälkeen ollenkaan. Olen käynyt vähintään kerran viikossa, usein kahdestikin, Raahen liikuntahallin pressuun lyömässä. Sitten alkuvuodesta alkoivat J-P:n ”akkaryhmän” treenit Oulun Golfhallilla. Siellä ollaan käyty joka toinen sunnuntai, kuten viime keväänäkin. Kotona pukintuoma puttimatto on myös ollut ahkera(hkossa) käytössä. Paitsi treenien jälkeisinä päivinä, kun putteri aina unehtuu bägiin autoon…

Viime viikonloppu oli golfintäyteinen. Suoritin kaksipäiväisen golfohjaajan perustutkinnon. Koulutus oli suunnattu pelkästään naisille. On nimittäin tutkittu juttu, että aloittelevat tytöt ja naiset ovat mieluummin tekemisissä naisohjaajan kanssa, tiedä sitten miksi, mutta näin kuulemma on. Onko niin, että se seuran pro koetaan ”liian hyväksi” ja sen luokse ei kehdata mennä, kun ei itse vielä osata kunnolla… Golfliiton tarkoituksena onkin nyt saada lisää naisia seurojen ohjaajatoimintaan mukaan. Tottakai seuran pro on se henkilö, joka opettaa ja tekee pitkäjänteistä työtä oman klubinsa jäsenistön oppimisen eteen, mutta ohjaajilla on oma roolinsa siinä takavasemmalla, lähinnä junnutoiminnan puolella. Itselläni on tarkoitus soveltaa oppimaani lähinnä seuramme naisten iloksi ja hyödyksi kannustamalla harjoitteluun, vetää jotain leikkimielisiä lämmittelysessioita naistenilloissa ja houkutella vasta green cardin suorittaneita naisia mukaan toimintaamme. Aika sitten näyttää miten käy :). Pääasia olisi, että naispelaajamme viihtyisivät harrastuksen parissa ja kokisivat, että heitäkin huomioidaan.

Oma remontti on edennyt. Uusi svingi alkaa tuntua koko ajan luontevammalta ja mailan tulo palloon on suoristunut. Enää en joka kerta pyyhkäise palloa ulkoa sisään, vaan oikea kainalo pysyy kuosissa eikä lepata pitkin taivaita. Tunne on taivaallinen :D. Hartiakierto on jumpan myötä helpottunut ja laajentunut. Yläranka notkistuu. Olen alkanut saamaan jopa vähän painetta palloon, varsinkin draiveissa. Tunnen osumat raskaampina ja pallo lähtee terhevästi matkaan kun en lyö enää pelkillä käsillä vaan kropan kierto tekee töitä myös. Ei tietenkään joka kerta tule optimaalisia osumia, mutta koko ajan useammin. Turkissa sitten pääsee uusi lyönti eka kertaa ulos. Saapa sii toimiiko se vain halliolosuhteissa :D.

Ryhmärämämme hallitreenit ovat olleet monipuolisia ja tehokkaita. Hiki päässä on saatu huhkia. Ihmeesti on puolessatoista tunnissa saatu kroppa tekemään vaikka ja mitä. Kaikki pelin osa-alueet on käyty vuoroviikoilla läpi. On ollut tekniikkatreeniä ja ihan pelkkiä toistojakin pätkitty, että jotain jäisi lihasmuistiin. On lyöty tulitikkuja matosta teipin takaa, draivattu taivaalle ettei pallolaatikko lennä mukana, chippailtu eri paikoista, puttailtu ja samalla kisattu keskenämme. Kehittävää ja mukavaa samalla.

Raahentienoon Golfin klubi alkaa olla hyvällä mallilla sekin :). Me naiset saamme oman pukeutumis- ja saunatilan. Proshop laajenee ja uusi toimistotilakin vielä. Avajaiset pidetään toukokuun puolivälissä juhlavasti. Hienoja asioita tapahtuu!

Olkapää vaivaa

30.1.2017 Golf

Kuuma treenikausi alkaa tuottaa tulosta. Ainakin vasen olkapää on äitinyt semmottis, että tietyt liikeradat sattuu ja sen päällä nukkuminenkin on haasteellista. Voi änkeröinen. En tiedä mistä johtuu, lyömistä se EI onneksi haittaa, mutta kaikkea muuta puuhastelua kyllä, kuten pron ohjeistamaa venyttelyä. No, mikään jumppaveikko en ole koskaan ollut, mutta nyt kun kerrankin olisi motivaatiota ihan nokko, niin ei tahdo ihan kaikki ohjeistuksen mukaiset liikkeet onnistua.

Pah. Mutta jotain hyvääkin. Pistin reenikaveri Armin kuvaamaan lyöntiäni pari viikkoa sitten Lumijoen liikuntahallilla ja mielestäni olen mennyt eteenpäin. Lyönti on laakempi, ei enää niin pysty kuin ennen, ja liike lähtee nimenomaan kropan kierrolla, eikä käsillä ole enää niin suurta roolia kuin aiemmin. Kovasti se on työtä vaatinut, sinnikkäästi olen hallilla käynyt pressuun lyömässä kerran-kaksi viikossa töitten jälkeen.

Eli remontti etenee ja lievää toiveikkuutta on ilmassa. Jospa ensi kesä olisi tuloksellisesti parempi edellistä. Vuosittainen tasoitustarkistus oli mulle armollinen, eli nosti händäriä kahdella pykälällä. Nyt on tänä keväänä vähän inhimillisemmät lukemat slope-taulukossa kuin viime keväänä, jolloin tasoitus tippui tuon saman kaksi pykälää. Eli nyt tarkka tasoitus on 13.1 (viime keväänä oli 10.4 ja nousi kesän mittaan 11.1:een). Montaakaan kertaa en alle omieni pelannut, ennen kuin vasta loppukaudesta alkoi kunto olla kohdillaan, että sain kohtuullisia kisakiekkoja aikaiseksi.

Joululahjaksi ostamani puttimatto on ollut ahkerassa käytössä myös. Miltei päivittäin olen muutamia putteja siinä ottanut ja koittanut saada sen 100 puttia täyteen per ilta. Välillä toki unehtuu mutta harvemmin.

Tammikuun loppupuolella oli Helsingissä vuotuinen Ladykapteenien kokous. Saimme mm. treffata Golfliiton uuden puheenjohtaja Hanna Hartikaisen :). Tietoiskun säännöistä tarjosi Timo Huvinen omaan humoristiseen tyyliinsä. Hieno päivä kaikenkaikkiaan.

Hanna Hartikainen

Timo Huvinen

Ryhymäreenit alako

16.11.2016 Golf

Viime sunnuntaina alkoivat talvitreenit. Olen puulannut itseni taas Rtg:n naisten porukkaan joka kokoontuu joka toinen sunnuntai jo tutuksi tulleella Oulun Golfhallilla. Meitä on kuusi, osin samaa joukkoa kuin viime keväänäkin.

J-P aloitti jälleen kerran perusteista: ensin grippi kuntoon, sitten vasta pallolle. Itsellä ei tullut siihen muutoksia, koskapa viime keväänä sitä jo väännettiin vahvemmaksi eikä ongelmia sen suhteen enää ole. Ote enempi sormille, niin maila pääsee vapautumaan helpommin ja toimii niin kuin sen on tarkoitettu toimivan, ilman liikaa käsillä manipulointia pelaajan taholta. Näinpä. Ja oma päänsisäinen mantrani vielä siihen päälle: ”Lyö kropalla, älä käsillä”. Tuo oli muuten pitkään helpommin sanottu kuin tehty. Jostain syystä kädet tahtoo vieläkin elää omaa elämäänsä, vaikka tiedän että pakettiahan tässä haetaan, synkassa ylävartalon kanssa. Mutta kun on vuosikaudet hakenut laajaa svingiä viemällä käsiä pitkälle taakse, ja vieläpä liian pystysti, niin tulos on ollut se että sieltä tullaan pallolle ulkoa sisään ja lopputulemana reipas fade/slaissi. Nyt liikkelle lähdetään hartiakierrolla kädet kropan edessä, ei pelkillä käsillä.

Pienillä baby-stepseillä tässä taaplataan eteenpäin. Alkukesän reenasin taaksevientiä, keskikesällä osumaa ja loppukesän saattoa ja loppuasentoa. (Nyt jos koutsi tätä vahingossa lukee, niin anteeksi jos kirjoitan puutaheinää!) Mutta näin tämän projektin annoin itseni ymmärtää. Ensin siis perusasiat kuntoon (grippi, stanssi), sitten taaksevienti ja sen jälkeen järjestyksessä muut asiat. Ei siis kaikkea kerralla :D.

Tavoite: Saada svingi helpommaksi ja toistettavammaksi. Kropan mukaantulon myötä lisää pituutta ja tarkkuutta. Lyönnin suoristuminen ja kääntyminen jossain vaiheessa drawksi.Virhemarginaali pienenee, parempia tuloksia korttiin. Että näin.

No, viime sunnuntaina tehtiin silti vielä yksi muutos lyöntiasentoon, eli vähän matalammaksi. Edelleen ryhdikäs, mutta vähän persusta pidemmälle taakse (ihanku pyllistäisin :D), polviin enemmän taivutusta ja kädet alemmas niin, että mailan kärki vähän nousee maasta ilmaan, ei paljoa, mutta vähän. Aluksi ensimmäiset lyönnit tuntuivat oudolta, teki mieli nousta heti taakseviennin jälkeen takaisin entiseen, pystympään asentoon ja humppasin siis ylös alas. Kädet koukistuivat osumahetkellä kun tuli tunne, että olen liian lähellä maata ja tulee duffi… ja tulihan niitä. Mutta jossain vaiheessa alkoi oikea etäisyys löytyä ja puhtaampia osuma palloon tulla. Enivei, on tuossa vielä työstämistä…

Onneksi ei mene pitkään että pääsee taas mailanvarteen. Ensi lauantaina on Pohjoisen alueen ladykapteenien tapaaminen Golfhallilla, niin siinä yhteydessä taas. Mulla on vahva tunne, että tästä talvesta tulee hyvä. Katsotaan kesällä, tuliko :).

Yksi eagle ja jotain muutakin…

4.10.2016 Golf

Golfkausi alkaa kohta olla paketissa tältä vuodelta. Viime lauantaina Raahentienoon kentällä pelattiin päätöskisa ja vietettiin perinteisesti iltaa jakaen mestaruuskisojen palkinnot sekä pari muuta kauden päätapahtumien huomionosoitusta.

Jospa aloittaisin ensin kisasta (Texas Scramble)… Minä ja Jani ollaan useana vuonna oltu mukana erilaisilla kokoonpanoilla. On ollut parhaita kavereita kolmantena, oudompiakin pelituttuja on otettu mukaan. Tänä vuonna porukkaan pompsahti Pihilis, eli Pihlajaniemen Pekka, ansioitunut senioripelaaja. Ja eihän me päästy toista väylää pitemmälle kun jo ensimmäinen pörö pyörähti kuppiin. Siitä eteenpäin niitä tuli lisää melkeen joka toiselle väylälle :D. Yksi poki saatiin söhörättyä 11:lle kun juuri Janin lähestymislyönnin aikana naapuriväylältä kajahti miehekäs ”FOOOOOR” kun toinen oli iskemässä… siitä koko porukka maihin ja Janin pallo jossain, missä lienee. Pihilis pisti sitten siihen griinin eteen ja kolmen putin taktiikalla vitonen korttiin.

Kompensaatiota saatiin kyllä sitten roppakaupalla väylällä nro 16, kun Jani pisti huikean avarin 47 metriin griinistä. Meitsi sitten siitä näpsäytti nätin pitchin kuppiin, eli ihan oikea eagle. Ei riemulla rajaa. Sen jälkeen peruspeliä loppuun ja lopputulema 66 lyöntiä, slope 4, ja netto 62. Voittohan sillä tuli ja olihan Pihilis mielissään kun oli oikeaan porukkaan itsensä puulannut :).

Tupu oli henkilökuntansa ja Ahon Leken avustuksella savustellut ”muutaman” siian ja hyvät oli appeet muutenkin. Ruoan jälkeen alkoi bändi soitella ja sitten viimein palkintojenjakoon. Jani saikin tänä vuonna ihan jättipotin: Miesten scr lyöntipelimestaruus, Klubimestaruus ja Miesten scr reikäpelien jaettu 3. sija. Mulle Naisten scr lyöntipelimestaruus. Hyvä me!

Muutenkin on mulla ollut oikein voitokas loppukesä. Kalajoella syyskuussa kahtena viikonloppuna peräkkäin kisavoitot ja muutamia muita sijoituksia. Vaikka eihän se voitto tärkeää ole… Kesän mittaan tulee kisattua miltei joka viikonloppu, suurimmalta osin sijoitukset on hyvinkin monenlaisia, riippuen pelikunnosta. Itsellä tosiaan alkukesä ja -kausi meni tässä svingiremontissa, mutta loppua kohti alkoi kunto taas nousta ja en tiiä tuottiko remontti tulosta vai tuliko osaltaan palattua siihen entiseen… en osaa itse sanoa muutako että kyllä lyöminen on välillä varmempaa ja tarkempaa. Välillä taas ei. Mutta sitä kai se on kaikilla muillakin, aina ei kulje. Mielestäni rauta- ja lähipeli on parantunut, samoin väyläpuut ja hybridit, draivi on vielä murheenkryyni, mutta jospa ensi kesäksi se sitten laitetaan kuntoon, eikö niin J-P?

Loppusyksyn aion nyt vain pelailla ja nauttia niin kauan kuin kelejä riittää :).

paatoskisa_2016

Päätöskisan pelikaverit, Juha kameran takana. Ja kuten tarkkasilmäiset huomaavat, on griinillä kuusi palloa lipun ympärillä… harvoin nähty näky!

Loppukesän koitokset

30.8.2016 Golf

Kuukausi vierähtänyt edellisestä turinatuokiosta. Sinä aikana on ollut kaksi hienoa golftapahtumaa: Kainuu Open ja oman seuran mestikset. Aloitetaan Kainuusta. Eli sehän on kolmipäiväinen ja naisille tänä vuonna pistebogey-muotoinen. Itseäni harmitti ettei ollut lyöntipeli, ja vaikka ihan scratch, niin kuin miehillä, mutta ei kait siinä, kisajärjestäjät haluavat naisia mukaan ja ilmeisesti tasoituksellinen pb-kisa on se mikä tepsii. Itse tapahtuma kuitenkin oli kiva kokemus.

Ensimmäinen päivä oli perjantaina 29.7. Kajaanin Golfissa, joka on 9-reikäinen kenttä ihan Kajaanin kupeessa. Pelasin sen 88 lyöntiin ja lähtö seuraavana päivänä Katinkultaan. Siellä 94 lyöntiä ja monen monta töskäystä takaysillä… Viimeinen päivä sitten Paltamossa ja siellä nostin etuysillä pallon taskuun, kun ei pisteitä enää tullut, mutta ei olisi kannattanut, sillä takaysin pelasin ihan huippupeliä. Muuten ei kisasta jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa, mutta hieno reissu oli ja majoituspaikkamme oli ihan huippu. Kiitokset vaan Jarille järjestelyistä :).

Viime viikonloppuna oli oman seuramme huipputapahtuma, eli mestaruuskisat. Miehet aloittivat oman rupeamansa jo perjantaina, muut (eli naiset, seniorinaiset, seniorimiehet) sitten lauantaina. Lauantaina myrsky riehui todella rajusti kentällä. Etuysin ajan tuuli ja myrskysi, takaysillä alkoi tulla vettä ihan maahan asti. Sain taisteltua 91 lyöntiä ja sunnuntaina Arjan kanssa lähdimme ”tappelemaan” mestaruudesta. Pelasimme keltaisilta ja keli oli mitä mainioin. Pelasin 99 lyöntiä ja sillä mestaruus irtosi, 13:n lyönnin erolla.

Jani lähti kolmanteen päiväänsä pari lyöntiä johtavaa Jaria perässä, mutta sai kirittyä kiinni ja meni ohi. Eli meidän ruokakuntaan tuli tuplamestaruus :). Eikun tripla… Janihan meni ja voitti omalla hyvällä pelillään vielä tasoituksellisenkin klubimestaruuden, joka pelattiin samanaikaisesti.

Ihan mukava fiilis on. Kolmas naisten mestaruus peräkkäin. Läpy läpy itseä selkään :).

Onnistumisia ja pettymisiä

26.7.2016 Golf

Kesä valuu sormien välistä. En ole ehtinyt kuutta päivää pitempää yhtenäistä lomaa pitämään, sen verran on arbeitia toimistolla riittänyt. Tuon kuuden päivän aikana käytiin pienimuotoinen golfturnee tuttavaperheen kanssa Etelä-Suomessa. Ensin ajoimme yhtä kyytiä Vanajanlinnaan ja siellä Linna Golfin kenttää kiertämään samana iltana. Majoituspaikkamme ei valitettavasti vastannut odotuksia, saimme asunnoksemme golfklubin vieressä olevan pienen paritalon. Siellä haisi home. No, tuuletimme illan ja pistimme nukkumaan. Aamulla Iiriksellä oli allergiakohtaus, annoin histamiinia ja päivän mittaan se siitä laukesi. Itsellä on astmalääkitys vissiin aika hyvin kohdillaan, kun en kohtausta saanut.

Kun lähdimme pois, mainitsin asiasta vaivihkaa respan henkilökunnalle ja he kovasti pyytelivät anteeksi ikävää majoituskokemusta, ottivat yhteystietoni ja lupasit selvittää asiaa. Pari päivää myöhemmin sain sähköpostia edelleen valitteluiden kera ja mukana kolmen hengen majoituslahjakortti Golf Suite -kämppiin golfklubin talossa! Ihan huippua, takuulla käytetään se joko tässä syksymmällä tai sitten ensi kesänä, on nimittäin vuoden voimassa.

Linna Golfin kenttä oli upea. Hyvässä kunnossa ja varmasti paras kenttä, millä ikinä olen pelannut. Griinit oli ihan tajuttoman nopeat. Kädäri kertoikin lähtiessämme, että kentällä oli tehty mittavat kunnostustyöt, jotka juuri oli valmistuneet, olimme ensimmäisten joukossa, jotka pääsivät sinne huiskimaan.

No, seuraavana päivän Idea Parkin kautta shopaten kohti Nokiaa ja siellä Eden-hotellia. Majoittuminen ja Pirkkala Golfiin pelaamaan. Tämä kenttä oli myös hieno, ei moitittavaa. Tuttu Pasi siellä oli meitä ottamassa vastaan ja kertoili kentän kuulumisia.

Viimeinen pelipäivä, eli torstai, vietettiin Karitan kanssa Nokia Riverin kentällä River Rose -kilpailussa. Pitäisköhän tässä välissä vähän kertoa omasta pelistä… sehän on edelleen sekaisin kuin seinäkello. Satunnaisia hyviä lyöntejä lukuunottamatta peli on hyvin sekalaista seurakuntaa. Uusi svingi hakee uomaansa ja kyllä alan uskoa jo että ei tänä kesänä enää ennätyksiä lyödä. Menee tuleville kesille. Mutta siellä Nokialla kisassa löin yhden loistavan lyönnin! Ja tuli vielä lähimmäs lippua -kisan väylällä. Se oli semmoinen huikee par3-väylä, jossa lyötiin 40 metrin korkeudesta 180 metrin päähän. Lähti ihan mahtava draivi, joka tipahti griinillä alas ja rulli 3,23 metrin päähän lipusta. Sillä sain käydä pokkaamassa kyseisen väylän palkinnon. Ja taitaa olla tämän kesän ainoita pokkauksia… Tai no, parikisoissa on mennyt ihan hyvin. Kaksi voittoa, toinen Joren kanssa Pekkagolf-kisassa ja toinen Janin kanssa Shampanjagolfissa. On mulla osunut hyvät parivalinnat… :D.

Ensi viikonloppuna onkin sitten kolmen päivän mittainen kisa. Legendaarinen Kainuu Open. Siinä pelataan kolme kierrosta kolmena päivänä kolmella eri kentällä: ensin perjantaina Kajaani, sitten Katinkulta ja lopuksi sunnuntaina Paltamo. Ja tällä pelillä ei voi odottaa kuin pettymyksiä… mutta kiva on lähteä Janin kanssa kaksisteen (tai no, kimppamajoitus muitten raahelaisten kanssa Paltamossa) pikku reissulle.

Tämmöttis tällä kertaa. Palataan ensi viikolla kisaraportin kera…

Hyvää uutta vuotta 2015

30.12.2014 Golf, Yleinen

Ilotulitus2A

Hinta vertailu juniorijääkiekko / juniorigolf

28.12.2014 Golf, Yleinen

Tämä kirjoitus koskee jääkiekon harrastamisen hintatasoa vuonna 2014. Mulla piti olla 9-vuotiaana koulukuvassakin lätkälippis. Aloitin tuolloin jääkiekon harrastamisen myös joukkuetasolla, sillä vanhemmillani oli siihen lopulta varaa. Lätkä oli maailman coolein asia, vaikka mulla olikin koko Heinolan rumimmat varusteet. Sitten itse asiaan. Laskin tänään pikaisesti Helsingin keskustassa, minkä verran varusteeni olisivat maksaneet vuonna 2014 Suomen edullisimmasta ALE-sesonkiurheilukaupasta hankittuna.

Hanskat: 64,90€
Housut: 84,90€
Olkaimet: 13,90€
Harttarit: 119€
Kyynärit: 44,90€
Polvarit: 119€
Sukat: 24,90€
Aluspuku: 25,90€
Munarit: 34,50€
Ristikkkoypärä: 159€
Kaulasuoja: 24,90€
Luistimet: 189€
Maila: 89,90€
Pelikassi: 79,90€
Teipit/erkat: 12,90€

Yhteensä: 1088,50€

Olen lukenut syksyn mittaan paljon uutisia jääkiekkoharrastuksen hintatason rajusta noususta. Nämä numeraalit näyttävät kieltämättä tutuilta. Ainoa erotus 90-lukuun onkin se, että yksikön osalta markka on muuttunut euroksi ja loppusummaan on lisätty noin 50%. Mikäli olisin pyytänyt isältäni 20 vuotta sitten yli 6000 markan (inflaatiota ei huomioituna) lätkävarusteita, niin ensin selkäänsä olisi saanut Esko ja sen jälkeen urheilukaupan myyjä.

En osaa luovia asiaan Facebook-postauksen mittaista ratkaisua. Sen sijaan kannustan seuroja, yhteisöjä ja perhepiirejä tehokkaaseen varustepörssitoimintaan. Toivon myös, että seurat itsessään tukevat ja tarjoavat resursseja (yhteyksiä, tiloja, palstatilaa esim. otteluesitteessä) varustekierrätyksen tehostamiseksi.

Tiedän, että Suomessa harjoitetaan voimakasta varustepörssitoimintaa. Se tapahtuu vanhempien voimin täysin talkoohengen pohjalta. Investoikaa siihen, seurat. Muistakaa, että jonkun ”ränsistyneet paskapolvarit” voivat olla jollekin toiselle aarre. Polvarit olivat nimittäin ensimmäinen varusteeni luistimien ja mailan jälkeen. Oli hitusen verran hieno päivä vedellä Ojakadun kentällä varustepörssin keltaisilla Kohon polvareilla. Ne maksoivat 15 markkaa.

Toivottavasti tämä postaus saa edes jonkun teistä tsekkaamaan urheiluvälinekomeronsa, että olisikohan siellä jotakin ”vanhaa lätkäkrääsää”, minkä voisi viedä hallille seuraavan ikäluokan pikkupelaajia varten. Ilman kyseistä krääsää en olisi itsekään yltänyt koskaan kaukaloon saakka, sillä sinne ei saa mennä ilman varusteita.

Ja kuten alussa alleviivasin, niin tässä puhuttiin vain varusteiden hintatasosta. Joukkuemaksut, kyydit, muut kulut ovat sitten se isoin sarake, joka kirjataan nykyään vanhempien Excel-järjestelmään kirkkaanpunaisella. Niistä numeroista en kuitenkaan tiedä tarpeeksi. Vielä.

Tässä jääkiekko varusteiden hinta tänään 1088,50€ . Aloittelijan golf varusteiden hinta on n. 250€-400€ sisältäen juniorin jäsenmaksun ja pelikausimaksun, jolla pääsee hyvin alkuun, joten se siitä golfin kalleudesta harrastuksena.
-veku

21.12.2014 Golf, Yleinen

Piirros1
-veku

Lasten ja nuorten urheilu / Yhden tähden vanhempi

17.12.2014 Golf, Yleinen

Tässä kopio sport.fi sivulta olevasta artikkelista kannattaa lukea.

16.12.2014

Lasten ja nuorten urheilu

Yhden tähden vanhempi

Urheilusanomien mukaan lätkävanhemmilta on kadonnut tolkku. Kolmen A:n pelaajien lisäksi kaivattaisiin kolmen tähden isiä ja äitejä. Miten heitä saa?

Urheilusanomien (nro 50) jutussa kerrottiin junnulätkän karusta meiningistä: vanhempien ylilyönneistä, uupuneista valmentajista ja itkevistä lapsista. Uhkailuviesteistä, NHL-unelmista, kotiin palkatuista personaltreinereistä. Törkeyksien huutelusta ja valmentajien lahjontayrityksistä. Jopa Janne Ojanen oli saanut osansa ja tarpeekseen vanhempien häiriköinnistä.

Ongelmat vanhempien kanssa eivät valitettavasti ole vain jääkiekon yksinoikeus. Viime kesäkuussa Palloliiton Kaakkois-Suomen piirijohtaja Veikko Vainikka kirjoitti avoimen kirjeen lasten urheilussa toimiville aikuisille. Hän oli turhautunut kilpailuhenkisiin vanhempiin ja valmentajiin, jotka haukkuvat tuomarin ja vastustajat. Menestyksen nälkään piirijohtaja lupasi toimistosta ilmaisia piirisarjamitaleita niille aikuisille, jotka mitaleita lasten urheilusta tavoittelevat.

Itse taas haastattelin kollega Kaisu Monosen kanssa viime kesänä jyväskyläläisiä valmennuspäälliköitä, ja täälläkin haasteet vanhempien kanssa olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Useissa seuroissa vanhempia oli vaikea osallistumaan riittävästi, mutta miltei joka seuraan tuntuu hiipineen myös vanhempia, jotka puuttuvat liikaa valmennukseen. Joskus varmasti ihan aiheestakin. Joskus vain oman lapsensa etua ajaakseen.

Pahimmillaan vanhemmat syövät energiat seuratoimijoilta, vaikka tarkoitus on juuri päinvastainen. Eräs haastattelemamme valmennuspäällikkö totesikin, että ”Oon joskus ajatellut, että onhan tämä ihan älytön työ. Vanhemmat ajattelevat, että mä ensinnäkin etsin huonoimmat valmentajat kaupungista, joita ikinä löydän, ja valitaan huonoimmat pelaajat, ettei vaan menestyttäis, ja jos ei menestytä, niin se on aina se, että koutsi on ihan paska.”

Urheiluseurassa toimivat haluaisivat keskittyä olennaiseen. Yksi valmennuspäällikkö toivoi osuvasti, että kunpa ”vanhemmat pystyisivät luottamaan siihen, että seura on oikeasti niitä lapsia varten”. Ja toinen haastateltu komppasi, että ”valmentajien pitää saada valmentaa, eikä niin, että niiden pitää koko ajan keskustella vanhempien kanssa, kun niiden pitäisi keskustella niiden lasten kanssa.”

Harjoitteleva vanhempi

Mikä vanhempia nykyään vaivaa?

Urheilussa ainakin kaksi asiaa.

Ensinnä, monet äidit ja isät odottavat lapselta huipputuloksia ja menestystä. Suorituskeskeisyys on lisääntynyt. Vaikka kyse on Lapsen Harrastuksesta.

Harrastusten tehtävä ihmisen elämässä on tarjota mahdollisuus tehdä jotain itseään kiinnostavaa ja kokea iloa siitä. Harrastus on yksi tapa toteuttaa itseään ja kehittyä jossakin. Ei harrastuksen perimmäinen tarkoitus ole ”viisi kertaa viikossa jotakin” tai ”kuuden vuoden päästä jotakin” tai ”minun lapseni peliaika pitäisi olla jotakin”.

Toiseksi, ”huippuja kasvattavilla” vanhemmilla on harhainen käsitys siitä, miten huipuksi kehitytään. Yritetään liikaa ja homma menee mailan puristamiseksi. Ei ymmärretä, että ei semmoista määrää innostusta voi ihmiseen voimalla ulkoapäin tunkea. Sehän sattuu. Väkisin tuputtaminen ei synnytä lapsessa innostusta vaan paniikin.

Vanhempana ymmärrän toki myös toista vanhempaa. Siinä on valtava määrä tunnetta mukana kun oma lapsi tekee jotain. Ja sydän rutussa itse toivoo, että asiat menisivät hyvin ja lapsi voisi saavuttaa sen mistä unelmoi. Sitten tulee tuumineeksi, että eipä jää homma ainakaan minusta vanhempana kiinni. Helposti unohtuu, kuka tässä unelmoi ja mitä.

Harvalla on vuosikymmenten kokemus vanhempana olemisesta ja kirkas käsitys (urheilevan) lapsen kasvatuksesta. Vanhemmuuttakin harjoitellaan. Yritetään, erehdytään ja opitaan. Meitä yhden tähden vanhempia on paljon ja kolmen tähden vanhempia aika harvassa.

Kysy oikea kysymys

Mitä sitten tehdä urheiluseuroissa? Miten saataisiin yhden tähden vanhemmat ruotuun ja puhkumaan valmentajan kanssa yhteen hiileen?

Erilaiset kurinpitotoimet ovat varmaankin tarpeen, mutta ajavat meidät sivuraiteille. Lasten urheilussa energian ei pitäisi kulua siihen, että saadaan aikuiset käyttäytymään kuten heidän kuuluu. Ja yleensäkään sanktiot eivät ole paras tapa saada ihmisiä samalle puolelle ja omistautumaan yhteiselle asialle.

Voitaisiinko määrätä koulutus vanhemmille pakolliseksi? Kerrottaisiin motivaation muodostumisesta, lasten urheilun tarkoituksesta, junnujen epälineaarisesta kehittymisestä ja kaikesta siitä, minkä tiedekin on meille kykyjen kehittymisestä tarjoillut. Kyseenalaistaisivatko vanhemmat senkin? Tai ymmärtäisivätkö lopulta sittenkään, mistä on kysymys?

Tarvitaan ehkä jokin muu näkökulma. Jotain, joka koskettaa. Uusi väylä kolmen tähden vanhemmaksi.

Viime viikolla löysin aiheeseen yhden ilmiselvän ratkaisun. Helsingin Sanomissa (11.12.) oli lastenpsykiatri ja perheterapeutti Janna Rantalan haastattelu vanhemmuudesta. Hän kritisoi vanhempien paneutumista ”oikein kasvattamisen” kysymykseen. Sen sijaan vanhempi voisi kysyä itseltään ja lapsiltaan, millaista meidän perheessä on elää.

Niinpä. Millaista meidän perheessä on elää? Jos tähän kysymykseen ei tule myönteisiä vastauksia, on aikuisten aika vaikeaa selittää itsensä ulos vastuusta.

Urheilevissa perheissä ja urheiluseuroissakin puhutaan kernaasti kehittymisen edellytyksistä: tehdäänkö nyt oikeita asioita ja oikeaan aikaan. Mitä tällä kaudella harjoitellaan ja mihin tähdätään. Oppivatko nuo junnut nämä taktiikat vai ei.

Miksei kysytä, millaista on olla ja urheilla meidän joukkueessa?

Uskalletaankohan edes ajatella, mitä lapset vastaisivat. Parasta? Hauskaa? Innostavaa? Tylsää? Ahdistavaa? Pelottavaa? Kivaa silloin, kun äiti tai isä ei ole täällä? Kivaa silloin, kun äiti tai isä on täällä?

Kysytään lapsilta. Tulos on vastaansanomaton.

Outi Aarresola

Kirjoittaja toimii tutkijana KIHUssa ja tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopistossa, sekä äitinä kolmen lapsen perheessä. Kuva: Jani Seppänen/Vastavalo.