Selaat arkistoa kohteelle Filosofia.

Alkubuusti

26.6.2015 Filosofia, Tiedote

En ole kirjoittanut hetkeen. Nyt voisin taas.

 

Olen elänyt pelien maailmassa. Äitini ei siitä pidä, ja isäni ei ymmärrä pelejä. Ei se niin saisi haittaa. Joskus se haittoi pahemmin, kun oli vielä nuori. Äitini teki oikein, kun rajoitti pelien käyttöä pienempänä. Jos hän ei oisi tehnyt niin, niin olisin varmasti ollut turhamainen ja mielikuvitukseton zombi. Nyt olen turhamainen ja mielikuvitukseton zombi, tai melkein… Ei oikein enää nappaa, tai siis nappaa… Mutta ongelma on se, että ajattelee liian pitkälle. On monenmoisia ideoita, mutta suurin osa niistä kuolee, kun tämä tylsä ”aikuiselämä” ei anna niille tilaa. Aina on tehtävä samoja iän ikuisia rituaaleja. Toisaalta se on hyvä. Sen ongelma on vain se, kun ajattelee niitä. Kyllä! Se hyvä aika, kun saisi harrastaa, tulee seinä. Typerät arkiasiat! Ne on hyviä, mutta niiden ei saisi haitata viihtymistä. Mitä elämä on, jos ei viihtymistä. Tylsät ja ikävystyttävät lattian harjaukset ovat silti aika antaa ajatusten seilata. Mutt sitten, kun täytyy keskittyä, jotta jokin asia hoituu. Se vie kaiken innon ideoille.

Typerintä tässä on se, että joutuu  aina tasapainoittamaan askareita ja harrastuksia, jotta pää eikä keho mene sekaisin. Sekin vie aikaa!

 

Vaikka joku luulisi, että olen onneton, mutta näin ei ole.

Ajattelin, että voisin antaa vähän buustia nupilleni, siinä kaikki.

Sydämesi hiljainen laulu, kuuletko sen?

4.12.2014 elämä, Filosofia, Muusiikin innoittama

Sydämesi hiljainen laulu, kuuletko vaiko etkö?

Kuuletko sinäkin sen? Hiljaisen sisäisen äänesi, jonka muut tukahduttavat. Kuuletko kuinka oma persoonallisuutesi kuiskii hiljaa siitä kuinka sinun pitäisi tehdä? Mutta teet toisin muiden odotusten mukaan, et tuota pettymystä tai häpeää. Seuraat heidän antamaa elämää, ja uskot oman itsesi kuolleen jo kauan sitten. Se on tuttu tunne todella monelle nuorelle. Joten älä pelkää, et ole yksin.

Riko odotuksia vähitellen, etsi oma itsesi äläkä enää suostu luokiteltavaksi. Älä tee kuten muut käskevät jos se sinusta tuntuu väärälle. Saat eniten irti elämästäsi kunhan kuuntelet sydäntäsi, sydämesi hiljaista laulua jonka tukahdutit joskus ja jonka luulit jo kuolleen. Kunhan kuuntelet tarkkaan ja pohdit sekä mietiskelet, mitä tahdot elämältäsi ja miten tahdot elää sen. Löydät sen vielä sieltä, sillä se ääni, se hiljainen laulu ei koskaan katoa sieltä. Se tulee aina olemaan siellä, elämässä meidät testataan. Ketkä onnistuvat kuuntelemaan sydäntään, ja ketkä vain elävät odotusten mukaan. Mitä enemmän kuuntelet sydäntäsi, sitä enemmän nautit, ja lopulta huomaat eron. Jos vain vastaat kaikkien odotuksiin, he ovat tyytyväisiä sinuun. Mutta jos kuuntelet sydäntäsi ja toimit sen mukaisesti, he tulevat olemaan ylpeitä sinusta. Joten jos sydämesi sanoo että sinun täytyisi auttaa jota kuta joka apua tarvitsee, auta häntä. Vaikka olisit ystäviesi kanssa ja he olettavat sinun olevan kovis, älä välitä. Jos he eivät voi hyväksyä todellista itseäsi, silloin he eivät ole ystäviäsi. Ole avoin ja ole oma itsesi, muuten menetät niin paljon. Mutta et edes tiedä menettäväsi jotain, ennen kuin kokeilet kuunnella sydäntäsi sekä avata sitä muille. Kyllä, olet silloin haavoittuvaisempi, mutta joka kerta kun sitä käytetään sinua vastaan, sinusta tulee vahvempi ihminen. Kun unelmasi poljetaan maahan, ja sinulle sanotaan, ettet onnistu sydämesi ja uskosi sanoo:

”Sinä onnistut vielä.”

Jos kuuntelet muita, et tule elämässäsi saavuttamaan kaikkea jonka olisit voinut saavuttaa. Jos kuuntelet sydäntäsi, yllätyt vielä siitä mihin kaikkeen pystyt. Silti valinta on sinun, mutta kun uskoo itseensä pystyy tekemään ihmeellisiä asioita, joihin ilman uskoa ei ikinä pystyisi tekemään.

Tällainen pohdinta/teksti syntyi kun kuuntelin Spotifyta ja sieltä soi Beyoncén kappale Listen :)

Destination unknown

1.5.2014 Filosofia, Hyväksyminen, Kulttuurit, Maailma, Yksilö-yhteisö

Moraali on pohdituttanut filosofeja jo antiikin Kreikan ajoista lähtien. Samoin totuuden luonteesta on kirjoitettu ja kiistelty mittavasti. Mikä on siis näiden kahden sangen abstraktin käsitteen kytkös toisiinsa?

Aihetta voidaan lähestyä kääntymällä ensin eettisen realismin puoleen. Sen mukaan on olemassa yleisiä moraalitotuuksia riippumatta uskomuksista ja kokemuksista, eli se on a priori. Eettinen objektivismi jatkaa toteamalla, että maailmassa vallitsee erityinen moraalinen todellisuus irrallaan meidän todellisuudestamme. Kantin voidaan ajatella lukeutuvan ensimmäiseen: muotoilihan hän kategorisen imperatiivinsa koskemaan kaikkia ihmisiä. Jälkimmäiseen taas kuuluu esimerkiksi platonismi, aristotelismi, utilitarismi ja erilaiset uskonnolliset suuntaukset, jotka voivat perustella moraalin vetoamalla esimerkiksi jumalaan.

Pehmeämmän kannan ottaa eettinen relativismi, joka ajattelee moraalin olevan aina suhteellista esimerkiksi tiettyyn kulttuuriin, teoriaan, ideaan, yhteisöön, yksilöön… Totuus on siis suhteellista ja riippuvaista, ei autonomista. Esimerkiksi Harmanin mukaan moraaliuskomukset ovat konventioita, jotka yhteisö muotoilee ja yksilö sitten sisäistää ne ajatteluunsa ja käyttäytymiseensä. Moraalisia erimielisyyksiä voi ilmetä vain saman yhteisön sisällä, muttei eri yhteisöjen välillä, koska he eivät perimmältään ymmärrä toisiaan.

Relativismin vaarana on ajautua subjektivismiin: yksilö on vapaa itse määräämään ja valitsemaan omat moraaliuskomuksensa, muodostamaan subjektiivisen totuuskäsityksensä. Suuntaus voi niin ikään päätyä kaikkien arvojen suvaitsemiseen ja ristiriitaisuuteen, eli pitämään vastakkaisia näkemyksiä yhtä oikeina. Länsimaisen mielestä tyttöjen ympärileikkaus on väärin ja somalin mielestä oikein, ja nämä kumpikin käsitystä voivat siis olla yhtä päteviä samaan aikaan. Relativismia on toki maltillista muotoa, jota esimerkiksi Westermarck edustaa. Hänen mukaansa on eroteltava moraalinen kyky ja moraalinen sisältö jälkimmäisen ollessa kulttuurista riippuvaista. Muiden yhteisöjen moraalia voidaan kritisoida ja tasa-arvoiset ja hyvää edistävät moraaliperiaatteet ovat lähtökohtaisesti parempia ja jollain tasolla lähempänä totuutta kuin toiset.

Eettinen skpetisismi ja nihilismi taas kieltävät yleisten moraalitotuuksien olemassaolon. Minkäänlaisia moraalin mittareita ei voida laatia, koska ei ole mitään absoluuttista moraalia. Nihilismiä edustaa parhaitan Nietzsche, jonka mukaan sosiaalisiin tapoihin perustuva moraali on orjamoraalia ja sen tilalle on parempi ottaa yli-ihmisen moraali: jokainen eläköön kuten parhaaksi näkee, koska Jumala on kuollut ja ihmiskuva turmeltunut. Skeptisismiä on havaittavissa myös Cooleyn argumentissa: ”On epätodennäköistä, että ihmiset voisivat päätyä yksimielisyyteen yhtään mistään.”

Tiede voi laajentaa maailmankuvaamme monista eri ilmiöistä, mutta paljoakaan se ei kykene tarjoamaan meille moraalista ja totuudesta. Filosofiaa on harjoitettu jo yli 2 500 vuotta, ja monia Sokrateen ja kumppaneiden esittämiä kysymyksiä pyöritetään edelleen syvemmälle ja syvemmälle hermeneuttisessa kehässä. Saattanee olla, että näin on myös moraalin ja totuuden kohtalo. Ehkei moraalia voida harjoittaa kuin yhtenä kielipelinä, yhtenä elämänmuotona yhteisössä, kuten Wittgenstein mielsi. Onko ihminen sitten tuomittu sartrelaiseen vapauteen moraalista ilmestystä etsiessään? Yhteisö ja ulkoinen todellisuus voivat antaa malleja ja välineitä oikein elämiseen, mutta lopulta jokaisen on otettava Kierkegaardin uskon loikka ja kohdattava totuus yksin. Eikä se ole helppoa – Tolstoikin viittasi Sodassa ja rauhassa ihmisten tietojen ja kykyjen epävarmuuteen kirjoittaessaan ihmisten tulevan aina erehtymään siinä mitä pitävät oikeudenmukaisena ja epäoikeudenmukaisena.

Onko toivoa siis jäljellä? Minusta Ilkka Niiniluoto toteaa oivaltavasti väitteen voivan olla ”totuudenkaltainen”. Kenties se riittää. Totuutta ja moraalia voidaan lähestyä monesta eri tulokulmasta, mutta tuskin onnistumme löytämään mistään lopullista ja jokaista tyydyttävää määränpäätä. Ehkä voimme yhtyä Alfred Ayeriin ja hyväksyä, ettei moraalilla ole totuusluonnetta, joten on mieletöntä kiistellä moraalista. Sen toteaminen, ettei moraalilla ole totuusluonnetta, ei kuitenkaan minusta tarkoita, etteikö moraali olisi totta. Moraali on tosi ja osa fenomenologista todellisuutta sitä kokevalle yksilölle. Minusta tässä on tarpeeksi syytä pohtia moraalia ja sitä, kuinka oikeuttaa oman toimintansa ja muodostaa käsityksen hyvästä elämästä.